Soome merestrateegia meetmekava 2022–2027 piiriülene keskkonnamõju hindamine

Eesti Keskkonnamõju Hindajate Ühing Eesti Keskkonnaühenduste Koda Eesti Linnade ja Valdade Liit Eesti Looduskaitse Selts 04.02.2021 nr 6-3/21/512-2 Soome merestrateegia meetmekava 2022–2027 piiriülene keskkonnamõju hindamine Vastavalt piiriülese keskkonnamõju hindamise konventsiooni (Espoo konventsiooni) keskkonnamõju strateegilise hindamise protokollile on Soome teavitanud Eestit sellest, et Soomes on koostamisel merestrateegia (merekaitsekava) meetmekava aastateks 2022–2027. Meetmekava näol on tegemist merekaitsekava kolmanda osaga, mille eesmärk on vähendada merekeskkonnale suunatud inimtegevusest tulenevat survet ja parandada merekeskkonna seisundit. Selleks esitatakse meetmekavas ka täiendavad uued meetmed. Paralleelselt meetmekava koostamisega viiakse läbi keskkonnamõju strateegiline hindamine, mille tulemused (keskkonnaaruanne) on integreeritud meetmekava dokumenti. Kirjale on lisatud Soome saadetud soomekeelne meetmekava eelnõu ning selle eestikeelne kokkuvõte. Meetmekava on kavas kinnitada 2021. a lõpus. Soome ootab Eesti vastust kõnealuses menetluses osalemise soovi kohta 30. märtsiks 2021. Arvestades Soome määratud vastamistähtaega ootame 12. märtsiks 2021 põhjendatud arvamusi selle kohta, kas Eesti peaks osalema Soome merekaitsekava meetmekava aastateks 2022–2027 koostamise menetluses. Juhul, kui peate Eesti osalemist menetluses vajalikuks, on oodatud ka võimalikud ettepanekud ja märkused lisatud materjalide kohta. Kuna Soome on andnud märkuste esitamiseks pikema tähtaja, on võimalik materjalide kohta esitada ettepanekuid ka Soome teatele vastamise järgselt (eeldusel, et Eesti osaleb antud menetluses). Juhul, kui Teie asutus või organisatsioon soovib esitada märkuseid ka peale 12. märtsi 2021, palume see asjaolu vastuskirjas eraldi välja tuua. Lugupidamisega (allkirjastatud digitaalselt) Kaupo Heinma asekantsler Lisad: 1) meetmekava (Soome keeles) 2) meetmekava kokkuvõte (Eesti keeles) Sama: Eestimaa Looduse Fond, Eesti Planeerijate Ühing, Kaitseministeerium, Keskkonnaamet, Maaeluministeerium, Majandus- ja Kommunikatsiooniministeerium, Muinsuskaitseamet, MTÜ Eesti Ornitoloogiaühing, Rahandusministeerium, Tarbijakaitse ja Tehnilise Järelevalve Amet, Terviseamet, Transpordiamet Rainer Persidski, 626 2973 [email protected] Narva maantee 7a/ Tallinn 15172/ 626 2802/ [email protected]/ www.envir.ee/ Registrikood 70001231  Ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi vuosiksi 2022–2027 Ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toi- menpideohjelmaksi vuosiksi 2022–2027 Sisällys TIIVISTELMÄ............................................................................................................................................. 4 1 YLEISTÄ............................................................................................................................................... 11 1.1 Johdanto........................................................................................................................................ 11 1.2 Suomen merenhoitoalue ................................................................................................................ 11 1.3 Toimenpideohjelma osana merenhoidon suunnittelua .................................................................... 12 2 TOIMENPIDEOHJELMAN LÄHTÖKOHTA JA TAVOITE ....................................................................... 13 2.1 Meriympäristön nykytila ja siihen kohdistuvat paineet ..................................................................... 13 2.2 Ihmisen toiminta ja siitä aiheutuvat paineet ja vaikutukset meriympäristössä .................................. 19 2.3 Yleiset ympäristötavoitteet ............................................................................................................. 21 2.4 Toimenpideohjelmaa koskevat määräykset ja ohjeet ...................................................................... 23 3 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN............................................................................................... 24 3.1 Kansallinen työ ohjelman laatimiseksi ............................................................................................ 24 3.2 Merenhoidon ja vesienhoidon suunnittelun yhteensovittaminen ...................................................... 24 3.3 Yhteistyö Ahvenanmaan kanssa .................................................................................................... 25 3.4 Kansainvälinen ja EU-yhteistyö ...................................................................................................... 25 4. ARVIO TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA 2022–2027 ............................................................ 26 4.1 Luonnollinen vaihtelu ja ilmastonmuutos ........................................................................................ 26 4.1.1 Ilmasto ja säätilojen vaihtelu vaikuttavat Itämeren ekosysteemiin ............................................ 26 4.1.2. Ilmastonmuutoksen vaikutus Itämeren rehevöitymiseen ......................................................... 28 4.1.4. Yhteenveto ............................................................................................................................ 30 4.2. Lainsäädännön kehitys ................................................................................................................. 31 4.3. Merkittävät hankkeet ..................................................................................................................... 32 4.4 Toimialojen kehitys ........................................................................................................................ 33 5 MERENHOIDON TOIMENPITEET ........................................................................................................ 34 5.1 Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen .................................................................. 35 5.1.1 Ravinnekuormituksen kehitys ja vähentämistarpeet ................................................................ 37 5.1.2 Nykyiset toimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi ja niiden riittävyys........................ 42 5.1.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi ................................... 52 5.1.4 Yhteenveto ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ...................................................................................................................... 68 5.2 Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen .................................................... 70 5.2.1 Nykyisten ja uusien aineiden päästölähteet, päästöjen kehitys ja tavoitteet.............................. 70 5.2.2 Nykyiset toimenpiteet vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseksi ja niiden riittävyys .......................................................................................................................................... 73 5.2.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseksi ........................................................................................................................................................ 76 1  5.2.4 Yhteenveto vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä .................................................................................................. 78 5.3 Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito....................................................... 79 5.3.1 Nykyiset toimenpiteet merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämiseksi ................................................................................................................................... 80 5.3.1.1 Kalastus............................................................................................................................... 80 5.3.1.2 Metsästys ............................................................................................................................ 86 5.3.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämiseksi ................................................................................................................................... 88 5.3.3 Yhteenveto merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä .................................................................................................. 92 5.4 Haitallisten vieraslajien torjunta ...................................................................................................... 93 5.4.1 Nykyiset toimenpiteet haitallisten vieraslajien torjunnan edistämiseksi ..................................... 94 5.4.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet haitallisten vieraslajien torjunnan edistämiseksi .................... 95 5.4.3 Yhteenveto merenhoidon toimenpideohjelman haitallisten vieraslajien torjuntaan tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä .................................................................................................. 95 5.5 Roskaantumisen vähentäminen ..................................................................................................... 96 5.5.1 Nykyiset toimenpiteet roskaantumisen vähentämiseksi ........................................................... 99 5.5.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet roskaantumisen vähentämiseksi ......................................... 103 5.5.3 Yhteenveto roskaantumisen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä.. 117 5.6 Vedenalaisen melun vähentäminen .............................................................................................. 118 5.6.1 Nykyiset toimenpiteet vedenalaisen melun vähentämiseksi ................................................... 120 5.6.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet vedenalaisen melun vähentämiseksi .................................. 122 5.6.3 Yhteenveto vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ...................................................................................................................................................... 125 5.7 Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan parantaminen ......................................... 126 5.7.1 Nykyiset toimenpiteet merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseksi ... 126 5.7.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseksi.............................................................................................................................. 130 5.7.3 Yhteenveto merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ................................................................................................ 137 5.8 Hydrografisten muutosten aiheuttamat häiriöt ............................................................................... 138 5.8.1 Nykyiset toimenpiteet hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseksi ............ 138 5.8.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseksi ...................................................................................................................................................... 139 5.8.3 Yhteenveto hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ................................................................................................................ 139 5.9. Alueperusteinen luonnon- ja ympäristönsuojelu ja ennallistaminen sekä merialuesuunnittelu ....... 139 5.9.1. Nykyiset toimenpiteet alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä ennallistamisen edistämiseksi ja niiden riittävyys .................................................................................................... 140 5.9.2. Merenhoidon uudet toimenpiteet alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun, ennallistamisen sekä merialuesuunnittelun edistämiseksi............................................................... 151 5.9.3. Yhteenveto alueperusteisen luonnon ja ympäristönsuojelun, ennallistamisen sekä merialuesuunnittelun nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ............................................................... 160 5.10 Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta ...................................................................... 162 2  5.10.1 Nykyiset toimenpiteet merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan parantamiseksi ............................................................................................................... 162 5.10.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet riskien hallitsemiseksi ....................................................... 169 5.10.4 Yhteenveto merenhoidon toimenpideohjelman merentilaan kohdistuvien riskien hallinnan parantamiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä ....................................................... 176 5.11 Merenhoitoon liittyvä viestintä .................................................................................................... 177 6 TOIMENPIDEOHJELMAN TOTEUTUS ............................................................................................... 178 7 ARVIO TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESTA JA TARVE TAVOITTEISTA POIKKEAMISELLE ......... 186 7.1. Arvio meren hyvän tilan saavuttamisesta..................................................................................... 186 7.2. Tarve hyvästä tilasta poikkeamiselle ........................................................................................... 204 8 ARVIO OHJELMAN KUSTANNUKSISTA JA TALOUDELLISISTA HYÖDYISTÄ SEKÄ YMPÄRISTÖSELOSTUS ....................................................................................................................... 209 8.1. Ohjelman taloudelliset arviot ................................................................................................... 209 8.1.1. Ohjelman taloudelliset hyödyt............................................................................................... 209 8.1.2. Ohjelman kustannukset........................................................................................................ 209 8.1.3 Ohjelman kustannushyötytarkastelu ...................................................................................... 211 8.2 Ympäristöselostus: Ympäristövaikutusten arviointi........................................................................ 212 8.2.1 Vaihtoehto 0: Meriympäristön tila, jos toteutetaan pelkät nykytoimenpiteet sisältäen vesienhoitosuunnitelmien (2016–2021) toimenpiteet ...................................................................... 214 8.2.2 Vaihtoehto 1: Todennäköiset ympäristövaikutukset, jos toteutetaan nykytoimenpiteet täydennettynä tämän ohjelman uusilla toimenpiteillä ...................................................................... 216 8.2.3 Yhteenveto ympäristöselostuksesta ...................................................................................... 220 8.3 Uusien toimenpiteiden rajat ylittävät vaikutukset ........................................................................... 220 Lyhenteitä .............................................................................................................................................. 223 Sanastoa ............................................................................................................................................... 225 Lähdeluettelo ......................................................................................................................................... 227 Liite 1 Merenhoitoa edistävät nykyiset toimenpiteet ................................................................................ 238 Toimenpideohjelman valmistelusta vastanneen työryhmän kokoonpano ................................................. 252 3 TIIVISTELMÄ Tämä ohjelma on ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman päivitykseksi vuosille 2022– 2027 ja on merenhoitosuunnitelman kolmas osa. Meriympäristön tila-arvio, meren hyvän tilan määritelmät ja yleiset ympäristötavoitteet sisältyvät merenhoitosuunnitelman ensimmäiseen osaan, joka päivitettiin vuonna 2018. Merenhoitosuunnitelman toinen osa sisältää merenhoidon seurantaohjelman, ja sen päivitys valmistui vuonna 2020. Merenhoitosuunnitelma on valmisteltu vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain sekä merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen nojalla. Se on yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (meristrategiapuitedirektiivi) edellyttämä kansallinen meristrategia. Toimenpideohjelman tavoite on vähentää meriympäristöön kohdistuvia ihmisen toiminnasta aiheutuvia pai- neita ja parantaa meriympäristön tilaa. Direktiivin tarkoituksena on, että meriympäristön hyvä tila saavutetaan viimeistään vuonna 2020. Koska hyvää tilaa ei kaikilta osin ole saavutettu, tavoitteena on ollut sisällyttää tähän toimenpideohjelmaan kaikki tarvittavat lisätoimenpiteet, jotta meriympäristön hyvä tila olisi mahdollista saavut- taa viimeistään vuonna 2027 toimenpideohjelmakauden loppuun mennessä. Yleisiä ympäristötavoitteita vuo- delta 2018 käytettiin tukemaan toimenpiteiden valitsemista. Ohjelmassa tarkastellaan ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen hillitsemistä, vaarallisten ja haitallisten ainei- den vähentämistä, luonnon monimuotoisuuden suojelua, haitallisten vieraslajien torjuntaa, merellisten luon- nonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämistä, merenpohjiin kohdistuvien ihmisvaikutusten vähentämistä, hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämistä, meren ja rantojen roskaantumisen ja vedenalai- sen melun vähentämistä sekä meriympäristöön kohdistuvien riskien pienentämistä. Merenhoidon toimenpiteiden perustan muodostavat olemassa olevat nk. nykyiset toimenpiteet, kuten kansain- väliset sopimukset, EU- ja kansallinen lainsäädäntö ja erilaiset meren tilaa parantavat ohjelmat ja strategiat. Nykytoimenpiteistä Itämeren tilan kannalta merkittäviä ovat erityisesti vesienhoitosuunnitelmat vuosille 2022– 2027, joiden tavoitteena on vähentää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta. Pelkät nykytoimenpiteet eivät ole merenhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi kuitenkaan riittäviä ja siksi merenhoidon toimenpideohjelmassa esi- tetään 65 uutta toimenpidettä. Toimenpideohjelmaa toteutetaan toimintaympäristössä, joka on jatkuvassa muutoksessa. Erityisesti ilmaston- muutos vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin ja mahdollisuuksiin saavuttaa meren hyvän tila. Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän erityisesti talviaikaista sadantaa ja ravinteiden huuhtoutumista Itämereen, mikä lisää kuormitusta vähentävien toimenpiteiden tarvetta entisestään. Veden lämpeneminen lisää eloperäisen aineen hajotusta ja pahentaa happikatoa. Tämä voi lisätä fosforin vapautumista hapettomilta pohjilta ja pahentaa ”re- hevöitymisen noidankehää”. Lisäksi monen lajin sietokyky ilmastonmuutosta vastaan on heikentynyt elinym- päristöissä tapahtuneiden ihmisen aiheuttamien muutosten vuoksi. Tämä voi haitata merellisten luonnonvaro- jen kestävää hyödyntämistä ja heikentää alueellisten suojelutoimien tehokkuutta. Toimintaympäristön muu- tosta koskevassa osiossa tarkastellaan myös eri merellisten toimialojen ja lainsäädännön ennakoituja muu- toksia. Suomen merialueen hyvän tilan saavuttaminen ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen osalta edellyttää kuormituksen vähentämistä edelleen. Suomesta Itämereen päätyvä kuormitus on viimeisten runsaan parin- kymmenen vuoden aikana useilla merialueilla lievästi laskenut tai pysynyt ennallaan. Kuormituksen vähene- minen johtuu pääasiassa pistekuormituksen vähenemisestä ja hajakuormituksen muutokset ovat pienempiä. Fosforin hajakuormitus ei ole vähentynyt yhdelläkään merialueella, typen hajakuormituksessa on laskeva suuntaus kolmella merialueella. Vaikka useat toimialat aiheuttavat ravinnekuormitusta, suurin kuormittaja on maatalous, jonka osuus on 50–80 % fosfori- ja typpikuormituksesta. Maalta peräisin olevan ravinnekuormituk- sen vähentämisessä vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden toteuttaminen on ratkaisevaa ja tämän ohjel- man 14 uutta ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä vähentävää toimenpidettä täydentävät niitä. Uusilla toimen- piteillä pyritään vähentämään sekä kuormitusta että ravinteiden määrää meressä mm. vaikuttamalla ihmisten ruokavalioon ja lisäämällä kasvien ja luonnonkalan käyttöä ihmisravintona. Lisäksi toimenpiteillä pyritään edis- tämään ravinteiden kierrätystä mm. vähentämällä kotieläinten lannan aiheuttamaa ravinnekuormitusta sekä vähentämään mereen erityisesti rannikolta ja saaristosta tulevaa hajakuormitusta. Usean toimenpiteen tavoit- teena on selvittää tietyistä lähteistä tulevan ravinnekuormituksen määrää ja laatua jatkotoimenpiteitä varten. Näitä ovat mm. meriliikenteeseen ja satamatoimintoihin liittyvät toimenpiteet. Lisäksi toimenpiteillä edistetään menetelmien kehitystyötä liittyen meren sisäisten ravinnevarastojen vähentämiseen ja kuolleen levämassan keräämiseen sekä parannetaan merta kuormittavan toiminnan arviointimenetelmien luotettavuutta. Useat toi- menpiteistä vaikuttavat täysipainoisesti vasta suunnittelukauden loppupuolella tai seuraavalla kaudella. 4 Vaarallisten ja haitallisten aineiden maalta ja ilman kautta tulevan kuormituksen vähentämiseen ei ole ase- tettu määrällisiä vähentämistavoitteita, mutta epäpuhtauksien pitoisuuksille meriympäristössä on asetettu laa- tunormit. Tavoitteena on saavuttaa ympäristönlaatunormien mukaiset pitoisuudet. Tietoja kuormituksesta koo- taan säännöllisillä vesienhoidon kuormitusinventaarioilla. Merkittävintä kuormitusta tulee teollisuudesta, yh- dyskuntajätevesien puhdistamoilta ja kaukokulkeumana. Nykyinen lainsäädäntö ja sopimukset, kuten kemi- kaalilainsäädäntö, EU:n REACH-asetus, Tukholman pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva POP-sopimus sekä elohopeaa koskeva kansainvälinen Minamatan sopimus ovat oleellisia kuormituksen vähentämisessä. Vesipuitedirektiivin uusien prioriteettiaineiden osalta lopullinen toimenpideohjelma laaditaan 2021 loppuun mennessä ja pannaan täytäntöön ja saatetaan toimivaksi viimeistään 2024 loppuun mennessä. Tässä toimen- pideohjelmassa ei kohdisteta toimenpiteitä uusitun ympäristönlaatunormidirektiivin mukaisille uusille prioriteet- tiaineille, joten uusia aineita koskevaa nykytoimenpiteiden riittävyysarviota ei esitetä. Toimenpideohjelmassa on kaksi uutta toimenpidettä. Niillä pyritään vähentämään veneenpohjien myrkkymaaleista mereen vapautu- vien raskasmetallien määrää sekä selvittämään alusten pakokaasujen rikkipesurien pesuvesien haitallisten aineiden vaikutuksia meriympäristölle sekä pesuvesipäästöjen rajoittamiseen liittyviä kysymyksiä. Vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta tavoitteiden saavuttaminen toimenpideohjelmakauden loppuun mennessä on haasteellista, koska bromattujen palonestoaineiden (PBDE-yhdisteet) ympäristönlaatunormi ylittyy kalassa kaikkialla Suomessa siitä huolimatta, että niiden käyttöä on rajoitettu Tukholman yleissopimuksella 2000-luvun alusta lähtien ja ne ovat Itämeren suojelun toimenpideohjelman piirissä. Yhdisteiden pysyvyys ja laatunormin alhaisuus tekevät Itämeren toipumisesta hidasta. Merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon yleisenä ympäristötavoitteena on, että luonnonva- rojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä. Kalastuk- sen ohjauksella turvataan kestävä kalastus ja kalaston biologinen monimuotoisuus. Metsästyksen säätelyllä metsästyssaalis mitoitetaan kestäväksi. Tärkeimmät nykytoimenpiteet ovat EU:n yhteisen kalastuspolitiikan toimeenpano ja kalastuslakiin perustuva kansallinen kalastuksen sääntely sekä muut toimenpiteet, kuten ka- latiestrategia, lohi- ja meritaimenstrategia ja hylje- ja lintukantoihin liittyvä lainsäädäntö, hoitosuunnitelmat ja suojelu. Nykytoimenpiteet kattavat suurimman osan merellisten luonnonvarojen käyttöä ja hoitoa edistävistä ja kaupallisten kalakantojen kestävän käytön ja hoidon takaavista toimenpiteistä. Toimenpideohjelmassa on neljä uutta toimenpidettä, jotka kaikki liittyvät kalakantojen vahvistamiseen. Toimenpiteillä pyritään määrittele- mään rannikkokalalajien hyvä tila ja kestävä kalastuspaine, edistämään kalataloudellisia kunnostustoimenpi- teitä ja meriharjuksen ja ankeriaan suojelua sekä kantojen elvyttämistä. Haitallisten vieraslajien torjunnassa tavoitteena on niiden saapumisen ehkäiseminen ja saapumisvauhdin hidastaminen. Suomen merialueiden tila arvioidaan vieraslajien osalta hyväksi, sillä Suomen merialueelle ei ole viimeisen tarkastelujakson aikana saapunut yhtään Itämerelle uutta vieraslajia. Vieraslajitilanne ei koko- naisuudessaan kuitenkaan ole hyvä, kun tarkastellaan jo vakiintuneiden vieraslajien populaatioiden kehitystä ja leviämistä, sekä muualla Itämerellä esiintyvien lajien leviämistä Suomen merialueelle. Koska vieraslajien poistaminen merestä on käytännössä mahdotonta, keskitytään haittojen ehkäisyssä uusien vieraslajien saa- pumisen estämiseen. Meriliikenne on merilajien tärkein saapumisväylä. Tärkeimpiä nykyisiä toimenpiteitä ovat EU:n vieraslajiasetus, Suomen oma vieraslajilaki sekä valtioneuvoston asetuksena hyväksytty kansallinen vie- raslajiluettelo. Myös haitallisten vieraslajien torjuntaa koskevat hallintasuunnitelmat ovat keskeisiä vieraslaji- lainsäädännön toimeenpanoa ohjaavia työkaluja. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) painolastive- siyleissopimus astui kansainvälisesti voimaan vuonna 2017. Riittävyysanalyysin perusteella vesiviljelyn nyky- toimenpiteet ovat riittäviä ja kaikki nykyiset toimenpiteet ovat vähintäänkin melko vaikuttavia. Nykytoimenpitei- den katsotaan kokonaisuudessaan olevan riittäviä haitallisten vieraslajien saapumisen estämiseksi ja haittojen torjunnan edistämiseksi. Tästä syystä toimenpideohjelmassa ei esitetä haitallisiin vieraslajeihin kohdistuvia uusia toimenpiteitä. Haitallisten vieraspetojen vähentämiseksi rannikkovesialueilla esitetään kuitenkin toimen- pidettä luonnon monimuotoisuuden turvaamista koskevassa yhteydessä. Meren roskaantuminen eli vieraan materiaalin kertyminen mereen voi olla haitallista merieliöstölle ja ihmi- selle. Meren ja rantojen roskaantumisen vähentämisen yleisenä päämääränä on, että roskaantuminen ei omi- naisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Silmin havaittavan roskaantumi- sen osalta hyvä tila katsotaan toteutuneeksi, kun vuoteen 2025 mennessä on saavutettu 30 % vähenemä suhteessa vuoden 2015 tasoon. Mikroskooppisen roskan osalta tavoitteena on saavuttaa mikroroskamäärien laskeva suuntaus. Nykytoimenpiteillä on keskeinen merkitys meren roskaantumisen hillitsemisessä. Keskeisiä meren roskaantumista vähentäviä nykytoimenpiteitä ovat jäte- ja yhdyskuntajätevesilainsäädäntö ja merenku- lun ympäristölainsäädäntö sekä kansallisen muovitiekartan toimenpiteet. Nykytilanteen parantaminen edellyt- tää kuitenkin tiettyjä lisätoimenpiteitä. Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaankin yksitoista uutta ros- kaantumista vähentävää toimenpidettä. Uusilla toimenpiteillä pyritään mm. parantamaan jätteistä ja jätevesistä huolehtimista sekä vähentämään roska- ja mikromuovikuormitusta merenkulusta, venesatamista, tieliiken- 5 teestä, maataloudesta ja tekonurmilta. Lisäksi toimenpiteillä pyritään vauhdittamaan hylättyjen lasikuituvenei- den jätehuoltoa sekä vähentämään hulevesien mukana ja lumen kaatamisen seurauksena mereen päätyvän roskan määrää. Vedenalaisen melulla tarkoitetaan ihmistoiminnan aiheuttamaa vedessä kulkevaa ääntä, jolla voi olla haital- lisia vaikutuksia meriympäristölle, erityisesti merieläimille. Jatkuva melu aiheutuu pääasiassa laivaliikenteestä ja impulsiivinen eli lyhytkestoinen ja ajoittain esiintyvä melu vedenalaisesta rakentamisesta. Meriympäristön tilaa ei vedenalaisen melun ja muun energian veteen johtamisen osalta toistaiseksi tunneta. Melua koskevaksi tavoitteeksi onkin asetettu, että tunnetaan ihmisen tuottaman vedenalaisen melun määrä ja sen vaikutus me- rieläimille niiden tärkeillä elinalueilla ja/tai elinkierron aikana. Vedenalaista melua vähentäviä nykytoimenpiteitä ovat IMOn ohjesäännöt laivaliikenteestä aiheutuvan vedenalaisen melun vähentämiseksi sekä ihmisperäisen melun voimakkuuden ja erilaisten melulähteiden vaikutusten selvittäminen. Koska nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä saavuttamaan asetetut tavoitteet, ehdotetaan toimenpideohjelmassa neljää uutta vedenalaista me- lua vähentävää toimenpidettä. Uusilla toimenpiteillä pyritään konkreettisesti vähentämään vedenalaisen melun määrää nopeusrajoituksilla ja teknisillä uudistuksilla, sekä rajoittamaan melun tuottamista ajallisesti ja alueel- lisesti. Toimenpiteiden tavoitteena on myös selvittää meluherkät alueet ja parhaat mahdollisuudet vedenalai- sen melun vähentämiseen niiden lähistöllä. Lisäselvitysten kohteena on myös vedenalaisen melun vähentä- misen keinot ja toimeenpano merirakentamiseen ja laivatekniikkaan liittyen. Lisäksi mukana on tiedotuskam- panja, jonka avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin koskien virkistyskäytön aiheuttamaa veden- alaista melua. Merenpohjan koskemattomuutta ja pohjan elinympäristöjen tilaa heikentävät monet paineet. Merkittä- väksi, laaja-alaiseksi ja suurimmaksi syyksi pohjan elinympäristöjen ja luontotyyppien heikolle tilalle on arvioitu rehevöitymisen aiheuttamat häiriöt, kuten hapettomuus. Ruoppaukset, ruoppausmassojen läjitykset, veden- alaiset kaapelit ja putket ja muu rakentaminen sekä ankkurointi aiheuttavat fyysistä häiriötä ja merenpohjan menetystä. Toimet ovat yleensä paikallisia, mutta pohjan olosuhteille haitallisia. Alusten ja veneiden potkuri- virroista ja aalloista aiheutuva pohjan ja rannan eroosio saa aikaan laajempaa häiriötä. Merenpohjan koske- mattomuutta ja elinympäristöjen ja luontotyyppien tilaa parannetaan ja hyvää tilaa ylläpidetään lainsäädän- nöllä, ohjeilla, suunnitelmilla ja toimintaohjelmilla. Uusia toimenpiteitä on kahdeksan ja ne pyrkivät vastaamaan havaittuihin ongelmakohtiin. Kolme toimenpidettä liittyy ihmistoimille herkkien elinympäristöjen ja luontotyyp- pien tunnistamiseen ja paineiden vähentämiseen niiden läheisyydessä. Kahdessa toimenpiteessä kunnoste- taan luontotyyppejä, yhdessä vähennetään pienruoppausten vaikutuksia ja kahdessa selvitetään parhaita ym- päristötekniikoita ruoppaukseen ja merirakentamiseen. Hydrografisten muutosten aiheuttamilla häiriöillä tarkoitetaan ihmistoiminnasta johtuvia muutoksia veden virtauksiin, aallonmuodostukseen, suolapitoisuuteen ja lämpötilaan ja muutosten meriluonnolle mahdollisesti aiheuttamia haittoja. Kyseessä on pääasiassa pienialainen paine, joka aiheutuu pengerrysten ja siltarakentei- den vaikutuksista veden virtauksiin tai lämpimän veden johtamisesta mereen voimalaitoksista tai jäteveden- puhdistamoista. Suomen merialueilla ihmistoiminnalla on hydrografiaan vain paikallisia vaikutuksia, joten hyd- rografisten muutosten osalta meriympäristön tilan on määritelty olevan hyvä. Tärkeimpiä hydrografisten muu- tosten estämisen nykyisiä toimenpiteitä ovat vesilaki, valtioneuvoston asetus vesitalousasioista, YVA-menet- tely sekä vesienhoidon toimenpiteet. Pääosa käytännön toimista on paikallisia. Niiden avulla pyritään palaut- tamaan keinotekoisesti muokattujen rannikkolahtien ja muiden merialueiden virtausolosuhteet luonnontilaan joko ruoppaamalla virtausuomia umpeenkasvaneille alueille tai rakentamalla tai kunnostamalla virtausaukkoja pengerteihin. Paikallisesti nykyiset toimenpiteet ovat riittäviä hyvän tilan ylläpitämiseksi, mutta tarve laajem- malle rannikkoalueet kokonaisuudessaan kattavalle kunnostustarveselvitykselle on olemassa. Toimenpideoh- jelmassa ei kuitenkaan esitetä hydrografisten muutosten osalta uusia merenhoidon toimenpiteitä. Edellisen toimenpideohjelman Rannikkoalueen paikalliset virtausolosuhteiden parannustoimet -toimenpidettä jatketaan. Meriluonnon monimuotoisuus on merenhoidon läpileikkaava teema ja monimuotoisuuden hyvän tilan saa- vuttaminen ja ylläpitäminen on merenhoidon ydintavoite. Meriluonnon monimuotoisuuden hyvää tilaa ei Suo- men merialueilla ole vielä saavutettu. Rehevöityminen, ruoppaaminen, läjitys, häirintä sekä muu ihmistoiminta muuttavat meriluontoa niin, että herkät lajit ja luontotyypit kärsivät ja pahimmillaan häviävät alueilta, missä paine on suurin. Lisäksi puutteellisesti hallitut ja hoidetut suojelualueet eivät ole kaikilta osin onnistuneet tur- vaamaan vedenalaista monimuotoisuutta suojelualueiden sisällä. Monimuotoisuuden tilaa pyritään toimenpi- deohjelmassa parantamaan alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun ja ennallistamisen sekä me- rialuesuunnittelun toimenpiteillä. Teemaan liittyviä keskeisiä nykytoimenpiteitä ovat lainsäädännön, suojelu- alueiden sekä käytännön suojelutoimien tehostaminen sekä erilaiset ohjelmat, suunnitelmat ja strategiat. Koska nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä hyvän tilan saavuttamiseksi, on toimenpideohjelmassa kaksi- toista uutta toimenpidettä. Uudet toimenpiteet yhdessä muiden teemojen alla esitettyjen toimenpiteiden kanssa 6 vähentävät vedenalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvia paineita. Uusilla toimenpiteillä edistetään me- rellisen suojelualueverkoston laajentamista ja merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuutta. Lisäksi selvi- tetään meriympäristöön liittyvien lakien toimivuutta ja tehokkuutta, sekä selkeytetään lakien ja säädösten toi- meenpanoa ja edistetään merellisten toimijoiden vastuuta meritoimintojen vaikutuksista meriluontoon. Meri- luonnon ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteillä edistetään arvokkaiden lajien- ja luontotyyppien aktiivista suojelua. Uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suojelun nykytoimenpidettä jatketaan suunnittelemalla ja käyn- nistämällä toimenpideohjelmat niille uhanalaisille lajeille ja luontotyypeille, jotka niitä tarvitsevat. Uusina toi- menpiteinä on myös saaristolintujen seurantamenetelmien kehittäminen väli- ja sisäsaaristoon, sekä merilin- nustolle tärkeiden ulkomerimatalikkojen tunnistaminen. Saaristolintujen poikastuotannon suojelemiseksi toi- menpiteenä on vieraspetojen, minkin ja supikoiran, suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla sijaitsevilla suo- jelualueilla. Itämerennorpan eteläisten kantojen tilan parantamiseksi jatketaan olemassa olevaa toimenpidettä. Merialuesuunnitteluun liittyvillä uusilla toimenpiteillä varmistetaan merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien sau- maton integroiminen meriympäristön hyvän tilan, kestävän sinisen kasvun ja luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen sekä edistetään merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien toimeenpanon vaikutusten arviointia ja seurantaa. Myös rannikkostrategia uusitaan. Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta on mukana toimenpideohjelmassa ensimmäistä kertaa omana kokonaisuutenaan. Riskeillä tarkoitetaan tilaan kohdistuvia yllättäviä tai satunnaisia ympäristöriskejä. Teeman toimenpiteet vähentävät tai eliminoivat riskejä ennen kuin ne toteutuvat, tai vähentävät niiden haittoja, mikäli riskit toteutuvat. Riskejä aiheuttavat mm. öljyn ja vaarallisten aineiden merikuljetukset, hylkyjen öljy- päästöt ja merivesitulvat. Keskeisiä riskejä vähentäviä nykyisiä toimenpiteitä ovat lainsäädäntö, mm. meren- kulun ympäristönsuojelulaki ja -asetus, kemikaalilaki, tulvariskien hallintalaki, sekä merenhoidon ensimmäisen toimenpideohjelman merenkulun toimenpiteet, joiden toteuttaminen jatkuu. Riskien vähentäminen edelleen on kuitenkin tärkeää. Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallintaan osoitetaankin yhdeksän uutta toimen- pidettä. Niiden tavoitteena on vähentää tai poistaa yllättäviä tai satunnaisia ympäristöriskejä, jotka toteutues- saan huonontaisivat meriympäristön tilaa. Toimenpiteet vähentävät ennalta riskien haittoja, tai vähentävät jo toteutuneiden vahinkojen haittoja. Riskienhallinnan toimenpiteet kohdistuvat tulvien aiheuttamien riskien hal- lintaan valuma-alueella, meriliikenteen onnettomuusriskien vähentämiseen, ongelmahylkyjen riskien arviointiin ja saneeraukseen ja öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntaan avomerellä, rannikolla ja rannoilla, sekä ke- rätyn öljy- ja kemikaalipitoisten jätteiden kuljetukseen käsittelyä ja loppusäilytystä varten. Riskien ennakointia tehostetaan toimenpiteillä, jotka liittyvät valvontaan, ohjeistukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Toteutu- neet riskit edellyttävät konkreettisia toimia, asianmukaista kalustoa ja tiivistä yhteistyötä eri sektoreiden sekä toimijoiden välillä. Tiedotusta, neuvontaa ja ympäristökasvatusta toteuttavalla viestintätoimenpiteellä sekä eri teemojen toi- menpiteiden viestintätoimilla pyritään lisäämään yksityisten kansalaisten ja eri ammattiryhmien tietoisuutta merenhoidosta ja meren hyvään tilaan vaikuttavista tekijöistä ja edistämään hyviä käytäntöjä ja toimintatapoja, jotka vähentävät ihmisen toiminnasta aiheutuvia mereen kohdistuvia paineita. Nykyisten ja uusien toimenpiteiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi vuoden 2027 lop- puun mennessä arvioitiin mallilla, joka pohjautui asiantuntijoiden näkemyksiin tarvittavista painevähennyksistä ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta paineiden vähentämiseen ja/tai tilan parantamiseen. Arvion mukaan luon- non monimuotoisuuden kuvaajan (K1) osalta toimenpiteet ovat muuten riittäviä hyvän tilan saavuttamiseksi, mutta pyöriäisen, allin, karikukon, pilkkasiiven, haahkan ja Pohjanlahden meriharjuksen tila ei ehdi palautua hyväksi vuoteen 2027 mennessä ja myös meritaimenen tilan palautuminen kestää pitempään. Kuvaajan hai- talliset vieraslajit (K2) toimenpiteet ovat riittäviä. Kuvaajan kaupalliset kalat (K3) osalta ankeriaan ja turs- kan tila ei voi olla hyvä 2027 johtuen etenkin toimista tai toimien puutteesta muualla niiden esiintymisalueella. Kuvaajan ravintoverkot (K4) toimenpiteet ovat riittäviä. Kuvaajan rehevöityminen (K5) toimenpiteet voivat kohdistua lähinnä ravinnekuormituksen vähentämiseen maalta ja mereltä. Maalta tulevan ravinnekuormituk- sen vaikutus avomeren tilaan on vain pieni osa tarvittavasta vaikutuksesta. Merellä tehtävät toimenpiteet voivat vähentää alusten päästöistä aiheutuvaa typen oksidien laskeumaa tai alusten jätevesikuormitusta. Avomeren yleinen rehevöityneisyys ja Itämereen pitkällä aikavälillä kertyneet ravinnevarastot vaikuttavat Suomenkin me- rivesillä ja toimia tarvitaan kaikilta valtioilta. Arvion mukaan toimenpiteet ovat riittäviä, mutta hyvää tilaa ei luontaisten viiveiden vuoksi tulla saavuttamaan. Kuvaajan merenpohjan koskemattomuus (K6) pohjan elinympäristöjen tilaan vaikuttaa rehevöityminen ja happikato, mikä estää hyvän tilan saavuttamisen ainakin Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjois-Itämerellä. Kuvaajan hydrografiset muutokset (K7) toimenpi- teet ovat riittäviä. Kuvaajan epäpuhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset (K8) toimenpiteet ovat riittäviä niille aineille, jotka olivat mukana arviossa, mutta hyvää tilaa ei mahdollisesti saavuteta bromatuille palonestoaineille eikä Cesium-137:lle, joiden hajoaminen meriympäristössä kestää. Kuvaajan kalojen epäpuhtaudet (K9) toi- menpiteet ovat riittäviä. Kuvaajien roskaantuminen (K10) ja energia ja vedenlainen melu (K11) riittävyys- arvioita ei voitu tehdä hyvän tilan määritelmien puuttumisen takia. Roskien ja vedenalaisen melun arvioidaan 7 kuitenkin vähenevän huomattavasti toimenpiteiden myötä. Riittävyysarviot tehtiin myös yleisille ympäristöta- voitteille. Merenhoidossa on tarpeen ottaa käyttöön poikkeuksia liittyen meren hyvän tilan laadulliseen kuvaajaan K1 (luonnon monimuotoisuus) pyöriäisen, allin, karikukon, pilkkasiiven, haahkan ja taimenen osalta, kuvaajaan K3 (kaupalliset kalat) Saaristomeren kuhan, Perämeren vaellussiian ja ankeriaan sekä turskan osalta, kuvaa- jaan K5 (rehevöityminen) avomeren rehevöitymisen osalta sekä kuvaajan K8 (haitalliset ja vaaralliset aineet) avomeren bromattujen palonestoaineiden (PBDE) ja Cesium-137 osalta. Ensisijainen syy merenhoidon tilata- voitteista poikkeamiselle lähes kaikissa tapauksissa on, että luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista annetussa aikataulussa, vaikka toimenpiteitä tehdäänkin. Toissijainen syy tavoitteista poikkeami- selle on toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä. Jälkimmäinen koskee erityisesti pyö- riäistä, ankeriasta ja turskaa, joiden pääpopulaatio esiintyy Suomen merialueen ulkopuolella ja avomeren re- hevöitymistä, mihin vaikuttaminen edellyttää, että kaikki Itämeren valuma-alueen valtiot tekevät toimenpiteitä ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Tarkkaa ajankohtaa hyvän tilan saavuttamiselle eri osatekijöiden osalta ei ole mahdollista arvioida, mutta eliölajien osalta hyvä tila saavutettaneen 2030-luvulla ja rehevöitymisen osalta siihen arvioidaan kuluvan vuosikymmeniä. Yleinen rehevöitymistilanne ja pohjien hapettomuus vaikut- taa siten, että myöskään useiden kuvaajan 6 alaisten pohjan elinympäristöjen osalta hyvän tilan saavuttamista vuoteen 2027 mennessä ei pidetä todennäköisenä. Toimenpideohjelman taloudellisten kustannusten arvioitiin olevan noin 64 miljoonaa euroa per vuosi. Suurin osa kustannuksista muodostuu noin tusinasta toimenpiteestä, joiden investointi- ja muut kustannukset ovat huomattavia. Näitä ovat öljy- ja kemikaalitorjunnan ja vedenalaisen melun vähentämisen toimenpiteet sekä lannan kierrätykseen liittyvä, maantieteellisesti laaja toimenpide. Toimenpiteiden kustannusvaikuttavuudet ar- vioitiin yksitellen ottaen huomioon toimenpiteen vaikutuksen useamman paineen vähentymiseen, vähentymi- sen suuruusluokka sekä kustannukset. Toimenpideohjelman toteutumisen arvioidaan parantavan meriympäristön tilaa, millä arvioidaan olevan huo- mattavia taloudellisia hyötyjä. Hyvässä tilassa olevan Itämeren meriympäristön arvioitiin tuottavan hyötyjä yli 400 miljoona per vuosi. –Näitä hyötyjä ei tulla vielä saavuttamaan kokonaisuudessaan vuoteen 2027 men- nessä johtuen viivästymisestä hyvän tilan saavuttamisessa. Toimenpideohjelman ympäristöselostuksessa on kuvattu SOVA-lain mukaisesti päivitetyn toimenpideohjel- man toteutuksesta mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaikutuksia, sekä vertailtu vaihtoehtoja ’vain nykytoimen- piteet toteutetaan’ ja ’toteutetaan nykytoimenpiteet sekä uudet toimenpiteet’. Päivitetty toimenpideohjelma kat- taa laajasti eri paineisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Sen täysimääräisellä toteutuksella on myönteisiä vaikutuk- sia niin meren ekologiseen tilaan, viihtyvyyteen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen kuin elinkeinoihinkin. Toi- menpideohjelman toteutus tulee edistämään meren hyvän tilan saavuttamista sekä lisäämään tietoa, jonka avulla tiettyihin paineisiin voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa. Useiden paineiden kohdalla, vaikutukset meren tilaan jäävät kuitenkin verrattain pieniksi tai pienialaisiksi ja onkin syytä katsoa toimenpideohjelmaa yhdessä muiden meren tilaan vaikuttavien ohjelmien ja aloitteiden kanssa. Toimenpideohjelmalla ei katsota olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, vaikkakin joidenkin toimenpiteiden toteutus tulee lisäämään virkamiestyötä. Arvioituihin vaikutuksiin liittyy epävarmuuksia ja todelliset vaikutukset riippuvat siitä, millaisiksi toimenpiteet lopulta muotoutuvat ja missä määrin ne toteutetaan. Ohjelman toimenpiteet on suunniteltu meren nykytilan mukaisesti. Tulevaisuuden haasteiden huomioimista ja sitä kautta kestävyysmurroksen tukemista tulisikin jat- kossa pohtia entistä syvällisemmin. Toimenpideohjelman valmistelusta vastasi laajapohjainen merenhoidon toimenpideohjelman valmistelutyö- ryhmä. Sidosryhmiä osallistui valmisteluun sekä toimenpideohjelmaa valmistelleessa työryhmässä että ELY- keskusten vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmien kautta. Valmistelun koordinaatiota ja yhteistyötä muiden Itämeren maiden, ja etenkin EU:hun kuuluvien naapurivaltioiden kanssa, tehtiin valmistelun aikana Itämeren suojelukomissiossa (HELCOM) sekä kahdenvälisesti. Toimenpideohjelman kuuleminen toteutetaan 1.2.–14.5.2021 ja se esitellään valtioneuvostolle hyväksyttä- väksi osana merenhoitosuunnitelmaa joulukuussa 2021. Toimenpideohjelma koskee koko Suomen merialuetta ulottuen rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Ah- venanmaan maakuntahallitus valmistelee omaa merialuettaan koskevan toimenpideohjelman. Ahvenanmaan ja manner-Suomen toimenpideohjelmat sovitetaan yhteen. Ohjelmaa toteutetaan 1.1.2022 ja 31.12.2027 väli- senä aikana. 8 Merenhoidon toimenpideohjelman toimenpiteet 2022–2027 Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen 1 Ruoantuotannon ja -kulutuksen vesistövaikutusten vähentäminen (TPO2022-REHEV1) 2 Kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisääminen (TPO2022-REHEV2) 3 Lannan ravinteiden kierrätyksen edistäminen osana biokaasun tuotantoa (TPO2022-REHEV3) 4 Puhdistamolietteestä valmistettujen tuotteiden kestävä käyttö viherrakentamisessa (TPO2022-RE- HEV4) 5 Saariston ja rannikkoalueiden erikoiskasvituotannon ja turkistuotannon hajakuormituksen vähentämi- nen (TPO2022-REHEV5) 6 Tyrnin merkitys valuma-alueen ravinnevalumien vähentäjänä, pilotointi ja vaikutusten selvitys (TPO2022-REHEV6) 7 Selvitys rahtialuksilla muodostuvan käymäläjäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta (TPO2022-REHEV7) 8 Selvitys aluksilla muodostuvien harmaiden jätevesien määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta (TPO2022-REHEV8) 9 Selvitys aluksilla muodostuvan ruokajätteen määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuormituk- sesta (TPO2022-REHEV9) 10 Itämeren typenoksidien rajoitusalueen (NECA) tehokas toimeenpano ja valvonta (TPO2022-RE- HEV10) 11 Lannoitekuljetusten ravinnepäästöjen vähentäminen satamissa (TPO2022-REHEV11) 12 Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet (TPO2022-REHEV12) 13 Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen merestä (TPO2022-REHEV13) 14 Merta kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten arvioinnin parantaminen (TPO2022-REHEV14) Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen 15 Veneiden myrkkymaalien sääntely ja käsittely (TPO2022-HAITALLISET1) 16 Rikkipesureiden pesuvesipäästöjen vaikutusten selvittäminen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämi- nen pesuvesipäästöille (TPO2022-HAITALLISET2) Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito 17 Rannikkokalalajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely (TPO2022-KALAT1) 18 Meriharjuksen suojelu (TPO2022-KALAT2) 19 Rannikkokalalajeja koskevien kalataloudellisten kunnostustoimenpiteiden edistäminen (TPO2022-KALAT3) 20 Ankeriaskannan elvyttämiseen tähtäävät toimenpiteet (TPO2022-KALAT4) Haitallisten vieraslajien torjunta - Ei uusia toimenpiteitä Roskaantumisen vähentäminen 21 Jätteen aluekeräyspisteiden kehittäminen ja laittomien kaatopaikkojen vähentäminen (TPO2022-ROS- KAT1) 22 Hylättyjen lasikuituveneiden jätehuollon vauhdittaminen (TPO2022-ROSKAT2) 23 Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vähentäminen valistuksella ja asi- anmukaisilla jäteastioilla (TPO2022-ROSKAT3) 24 Venesatamien ja veneilyn jäte- ja jätevesihuollon kehittäminen (TPO2022-ROSKAT4) 25 Tekonurmien mikromuovikuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT5) 26 Tieliikenteen mikroroskakuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT6) 27 Maataloudesta aiheutuvan muovikuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT7) 28 Merenkulusta aiheutuvan roskaantumisen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT8) 29 Hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuormituksen vä- hentäminen (TPO2022-ROSKAT9) 30 Muovipellettien päästöjen määrä ja lähteet Itämerellä (TPO2022-ROSKAT10) 31 Lumen mereen kaataminen (TPO2022-ROSKAT11) Vedenalaisen melun vähentäminen 32 Vedenalaisen melun alueellinen ja/tai ajallinen rajoittaminen (TPO2022-MELU1) 33 Merirakentamiseen ja muuhun toimintaan liittyvän vedenalaisen melun vähentäminen (TPO2022- MELU2) 34 Kauppamerenkulun aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (kansainvälinen) (TPO2022- MELU3) 35 Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedotuskampanja) (TPO2022-MELU4) 9 Merenpohjan koskemattomuuden ja elinympäristöjen tilan parantaminen 36 Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen (TPO2022-POHJA1) 37 Meriajokkaan ja näkinpartaisten palauttaminen (TPO2022-POHJA2) 38 Järviruo’on poisto monimuotoisuuden lisäämiseksi (TPO2022-POHJA3) 39 Veneilyn aiheuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen (TPO2022-POHJA4) 40 Pienruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostaminen (TPO2022-POHJA5) 41 Ruoppauksien ja hiekannoston kaivuu- ja imumenetelmien parhaat ympäristötekniikat (TPO2022- POHJA6) 42 Silttiverhot ruoppausten ja läjitysten ympärille (TPO2022-POHJA7) 43 Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen (TPO2022-POHJA8) Hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estäminen - Ei uusia toimenpiteitä Alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun ja ennallistamisen sekä merialuesuunnittelun toi- menpiteet 44 Suojelualueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi (TPO2022- LUONTO1) 45 Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen (TPO2022-LUONTO2) 46 Selvitys meriympäristöön liittyvien lainsäädäntöjen toimivuudesta ja tehokkuudesta meriluonnonsuo- jelussa (TPO2022-LUONTO3) 47 Meriluonnon ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteet (TPO2022-LUONTO4) 48 Uhanalaisten merilajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (TPO2022-LUONTO5) 49 Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (TPO2022-LUONTO6) 50 Ulkomeren matalikkojen linnustoselvitys (TPO2022-LUONTO7) 51 Sisä- ja välisaariston linnustoseurannan kehittäminen (TPO2022-LUONTO8) 52 Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla (TPO2022-LUONTO9) 53 Merialuesuunnitelmien tarkistamis- ja tietotarpeiden selvittäminen (TPO2022-LUONTO10) 54 Merialuesuunnitelmien vaikuttavuuden arviointi- ja seurantaohjelma (TPO2022-LUONTO11) 55 Rannikkostrategian uusiminen (TPO2022-LUONTO12) Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta 56 Öljy- ja kemikaalitorjuntavalmiuden vahvistaminen (TPO2022-RISKI1) 57 Öljy- ja kemikaalivahinkojen ekologinen ohjeistus, ympäristötiedon käyttö sekä riskikohteiden huomi- oiminen torjuntatoimien ennakoinnissa (TPO2022-RISKI2) 58 Uusien öljytyyppien keruukyvyn varmistaminen ja tilannetietoisuus kuljetettavista kemikaaleista (TPO2022-RISKI3) 59 Avomerellä, rannikolla ja rannoilla tehtävä öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan tehostaminen (TPO2022-RISKI4) 60 Jätelain päivitys öljy- ja kemikaalionnettomuuksien jätteiden käsittelyn osalta (TPO2022-RISKI5) 61 Aluskemikaalivahinkojen torjunnan toimintamallin uudistaminen HELCOM yhteensopivaksi (TPO2022-RISKI6) 62 Ongelmahylkyjen tilan arviointi ja saneeraus (TPO2022-RISKI7) 63 Alustenpäästöjen havaitsemiseen käytettävien valvontalentokoneiden uusiminen (TPO2022-RISKI8) 64 Valuma-aluekohtaiset luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönotto tulvasta aiheutuvien haittojen pienen- tämiseksi (TPO2022-RISKI9) Merenhoidon toimenpideohjelmaan liittyvä viestintä ja neuvonta 65 Merenhoidon tavoitteiden tehostettu viestintä (TPO2022-VIESTI1) 10 1 YLEISTÄ 1.1 Johdanto Tämä kuulemisasiakirja on ehdotus Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmaksi 2022–2027 ja se on osa Suomen merenhoitosuunnitelman vuosille 2022–2027 päivitystä. Toimenpideohjelma laaditaan me- riympäristön tilan parantamiseksi ja siihen kohdistuvien paineiden vähentämiseksi Tavoitteena on ollut saa- vuttaa meriympäristön hyvä tila vuoden 2020 loppuun mennessä tai hyvän tilan ylläpitäminen, jos hyvä tila on jo saavutettu. Tavoitetta ei kaikilta osin kuitenkaan saavutettu vuoden 2020 loppuun mennessä, joten työ me- riympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi jatkuu. Toimenpideohjelma koostuu 65:stä kustannustehokkuustarkastelun perusteella valitusta merenhoidon toimen- piteestä. Ohjelma käsittää lisäksi olemassa olevien nykytoimenpiteiden eli muun kuin merenhoidon lainsää- dännön nojalla päätettyjen, toimenpiteiden riittävyysarvion sekä ehdotuksia nykytoimenpiteiden toteutuksen tehostamiseksi ja täydentämiseksi. Toimenpideohjelma on laadittu lain vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) nojalla. Toimen- pideohjelma on osa yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2008/56/EY, meristrategiapuitedirektiivi) edellyttämää merenhoidon suunnittelua. Suomen meren- hoitosuunnitelma päivitetään kolmessa vaiheessa kuuden vuoden välein. Suunnitelman ensimmäinen osa Suomen meriympäristön tila 2018, päivitettiin vuonna 2018 ja seurantaohjelma vuonna 2020. Päivitettävänä oleva toimenpideohjelma on merenhoitosuunnitelman kolmas osa. Lähtökohtana toimenpideohjelman päivittämiselle toimii merenhoidon ensimmäisen suunnittelukauden toi- menpideohjelma ja toisen suunnittelukauden ensimmäinen osa eli Suomen meriympäristön tila 2018-raportti, joka käsittää tarkistetun arvion meren tilasta vuosina 2011–2016. Tilaraportti sisältää myös arvion meriympä- ristöön kohdistuvista paineista, tarkistetut määritelmät meriympäristön hyvälle tilalle sekä päivitetyt yleiset ta- voitteet ja indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan. Suomen merenhoitosuunnitelman toinen osa eli seurantaohjelma tuottaa puolestaan tietoa meriympäristön tilasta ja siihen kohdistuvista ihmisestä aiheutu- vista paineista ja sen avulla voidaan myös arvioida tämän toimenpideohjelman toteutumista ja vaikuttavuutta. Toimenpideohjelman kuuleminen toteutetaan 1.2. -3.5.2021. Kuuleminen päättyy samaan aikaan vesienhoi- don suunnittelun ja tulvariskien hallinnan suunnittelun kuulemisten kanssa. Kuuleminen tarjoaa kaikille Itäme- ren tulevaisuudesta kiinnostuneille mahdollisuuden esittää mielipiteensä toimenpideohjelmaehdotuksesta. Kuulemis- ja lausuntopalaute otetaan soveltuvin osin huomioon toimenpideohjelman viimeistelyssä. Tarkis- tettu merenhoitosuunnitelma viedään kokonaisuudessaan valtioneuvostolle hyväksyttäväksi vuoden 2021 lo- pussa ja ohjelman toteutus käynnistyy vuoden 2022 alussa. 1.2 Suomen merenhoitoalue Suomen merenhoitoalue ulottuu rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle (kuva 1). Toimenpideohjelma kos- kee tätä aluetta Ahvenanmaan maakunnan merialuetta lukuun ottamatta. Ahvenanmaan maakuntahallitus laa- tii oman toimenpideohjelman. Suomen merenhoitoalue jakautuu kuudelle Itämeren altaalle, jotka ovat Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Ahvenanmeri, Pohjoinen varsinainen Itämeri ja Suomenlahti. Allasjako noudattaa Itämeren maiden välillä Itä- meren suojelukomissiossa (HELCOM) sovittua allasjakoa. Merialue jaetaan edelleen rannikkovesiin ja avomerialueeseen. Rannikkovedet käsittävät alueen, joka ulottuu rantaviivasta sellaiseen viivaan, jonka jokainen piste on yhden meripeninkulman etäisyydellä meren puolella lähimmästä perusviivan pisteestä, eli keskivedellä veden yläpuolelle jäävästä maa-alueesta. Avomerialue taas ulottuu rannikkovesien ulkorajasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Rannikkovedet jakautuvat viidelle vesienhoi- toalueelle. 11 Kuva 1. Suomen merenhoitoalue ja sen jakautuminen kuudelle Itämeren altaalle sekä valuma-alueen jako vesienhoito- alueisiin. (Lähteet: HELCOM rantaviiva-aineisto ja SYKE muu aineisto.) 1.3 Toimenpideohjelma osana merenhoidon suunnittelua Merenhoidon suunnittelun perustana on laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) ja val- tioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011). Niillä on pantu täytäntöön EU:n meristrategia- puitedirektiivi eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (2008/56/EY). Puitedirektiivi ja laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä velvoittavat laatimaan me- renhoidon toimenpideohjelman. Merenhoidon suunnittelu etenee kolmessa vaiheessa 1. meren nykytilan arvioiminen, hyvän tilan määrittäminen sekä ympäristötavoitteiden ja indikaattoreiden asettaminen, 2. seurantaohjelman laatiminen ja täytäntöönpano sekä 3. toimenpideohjelman laatiminen ja täytäntöönpano. 12 Merenhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella valtioneuvosto hyväksyi merenhoitosuunnitelman ensimmäi- sen osan (arvio meriympäristön tilasta) joulukuussa 2012, toisen osan (seurantaohjelma) elokuussa 2014 ja kolmannen eli nyt päivitettävänä olevan toimenpideohjelman joulukuussa 2015 Suunnittelun kolme vaihetta toistuvat kuuden vuoden välein ja merenhoidon toinen suunnittelukausi alkoi vuonna 2018 (kuva 2). Tällöin päivitettiin merenhoitosuunnitelman ensimmäinen osa ja Meriympäristön tila 2018-raportti valmistui. Suunnitelman toinen osa eli seurantaohjelma päivitettiin vuonna 2020. Tämän nyt kuul- tavana olevan toimenpideohjelman, joka muodostaa suunnitelman kolmannen osa, päivitys valmistuu vuonna 2021 ja sitä toteutetaan vuosina 2022–2027. Kuva 2. Merenhoidon suunnittelun eteneminen ja suunnitelman kolme osaa. 2 TOIMENPIDEOHJELMAN LÄHTÖKOHTA JA TAVOITE Toimenpideohjelmaehdotuksen lähtökohtana on merenhoidon ensimmäisen suunnittelukauden toimenpide- ohjelma, joka hyväksyttiin valtioneuvoston päätöksellä vuonna 2015 sekä merenhoidon toisen suunnittelukau- den tila-arvio "Suomen meriympäristön tila 2018". 2.1 Meriympäristön nykytila ja siihen kohdistuvat paineet Meriympäristön hyvää tilaa ei ole saavutettu Suomen merialueilla eikä myöskään muualla Itämerellä. Joidenkin kuvaajien ja niiden osatekijöiden tila on hyvä, mutta monen kuvaajan tila on heikko. Kahden kuvaajan (ros- kaantuminen; energia ja vedenalainen melu) tilaa ei ole vielä pystytty arvioimaan. Suurimpana ongelmana voidaan pitää liiallista ravinnekuormitusta ja siitä johtuvaa rehevöitymistä, joka on koko Itämeren ongelma. Se vaarantaa niin luonnon monimuotoisuuden säilymisen kuin ravintoverkon toiminnan. Myös muut paineet hei- kentävät meriympäristön tilaa.1 Meriympäristön tilaa arvioidaan 11 hyvän tilan laadullisen kuvaajan avulla1. Tila luokitellaan joko hyväksi tai heikoksi (taulukko 1). Jokaiselle kuvaajalle on laadittu hyvän tilan määritelmät, joiden toteutumista arvioidaan indikaattorien avulla. Indikaattoreille on joko asetettu hyvän tilan kynnysarvot tai laadittu sanallinen kuvaus tai kehityssuuntaukseen perustuva määritelmä, joka kuvaa hyvän tilan saavuttamista. Osa indikaattoreista on HELCOMin jäsenmaiden yhdessä valmistelemia, osa on kansallisia, ja niihin sovelletaan Euroopan komission määrittelemiä kuvaajakohtaisia vertailuperusteita ja menetelmästandardeja. 13 Tila-arvion mittakaava vaihtelee kuvaajasta ja indikaattorista riippuen. Osalle indikaattoreita arvio tehdään me- rialuetasolla ja osalle rannikkovesityyppitasolla. Tilanarvion ja indikaattorien tarvitsemaa tietoa kerätään meri- alueen säännöllisellä seurannalla. Tuorein tila-arvio koskee vuosia 2011–2016.1 Taulukko 1. Meriympäristön eri osatekijöiden tila 2011–2016 Suomen merialueilla. tarkoittaa hyvää tilaa ja heikkoa tilaa, tarkoittaa, että arviota ei tehty, koska hyvän tilan määritysperusteet puuttu- vat tai tilaa ei aineiston pohjalta voida määrittää selkeästi joko hyväksi tai heikoksi, tai tietoa on liian vähän arviointia var- ten. — tarkoittaa, että arviota ei ole tarpeen tehdä. Osassa indikaattoreissa pallojen sektorit kuvaavat hyvän ja heikon tilan indikaattorien osuuksia. Hallin osalta on päädytty samaan tila-arvioon kaikilla merialueilla, koska laji liikkuu laajalti. Ahvenan- Hyvän tilan Osa- maan meri- Osa- Suomen- Pohjois- Selkä- Meren- Perä- laadullinen tekijän alue ja tekijä lahti Itämeri meri kurkku meri kuvaaja alatekijä Saaristo- meri Rehevöitymi- nen PBDE Epäpuhtauk- sien pitoisuu- Muut vaaralli- det ja vaiku- set aineet tukset Radio- aktiivisuus Epäpuhtau- det ruokaka- lassa Roskaantumi- nen Energia ja ve- denalainen melu Hydrografiset muutokset Vieraslajit Kaupalliset Kuha kalat Silakka Kilohaili Turska Lohi Ahven Luonnon mo- Laajat Litoraalin nimuotoisuus pohjan elinymp. 14  elinym- Infralitoraa- päristöt lin elinymp. ja meren- Circalitoraa- pohjan lin elinymp. koske- matto- Ulkomeren muus elinymp. Vesipat- Kasvi- saan plankton plank- avomerellä tonyhtei- söt Eläin-plank- ton avome- rellä Kalat Meritaimen Vaellussiika Meri- Halli nisäk- käät Itämeren norppa Pyöriäinen Merilin- Pesivät nut merilinnut Talvehtivat merilinnut Ravintoverkot Alla on käyty kuvaajittain läpi meriympäristön nykytila sekä tilaa heikentävät ihmisen aiheuttamat ympäristö- paineet. Kuvaaja 1: Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyppien laatu ja esiintyminen ja lajien levinneisyys ja runsaus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja (luon- non monimuotoisuus) Nykytila: Meriluonnon monimuotoisuudella tarkoitetaan taksonomista ja toiminnallista monimuotoisuutta. Edellä mainittu kuvastaa lajien, alalajien tai paikallispopulaatioiden ja myös luontotyyppien monipuolisuutta. Jälkimmäinen tarkoittaa sellaista monimuotoisuutta, jossa em. lajien erilaiset toiminnot ja roolit meriekosystee- missä ovat monipuoliset. Toiminnallinen monimuotoisuus kuvastaa myös elinympäristöjen toiminnallisuutta, esimerkiksi lisääntymis-, ruokailu- tai lepäilyalueiden runsautta. Luonnon monimuotoisuuden tilanarviossa ovat mukana seuraavat osatekijät: laajat pohjan elinympäristöt ja merenpohjan koskemattomuus, vesipatsaan planktonyhteisöt, kalat, merinisäkkäät ja merilinnut Merkittävä osa merenpohjan laajoista elinympäristöistä sekä eläin- ja kasviyhteisöistä on heikossa tilassa. Ulkomeren circalitoraalin elinympäristöt ovat pääasiallisesti hyvässä tilassa Pohjanlahdella. Merenpohjan luontotyyppien uhanalaisuusarvioiden mukaan usea luontotyyppi on joko uhanalainen, lähes uhanalainen tai puutteellisesti tunnettu ja siten oletettavasti harva elinympäristö on hyvässä tilassa. 15 Veden tilaa elinympäristönä kuvaavat erityisesti kasvi- ja eläinplanktonyhteisöt. Arvion mukaan Suomenlahden ja Pohjoisen Itämeren tila ei ole hyvä ja Selkämerellä tila on heikentymässä. Selkämerellä eläinplankton osoit- taa hyvää tilaa, mutta kasviplankton sekä lukuisat vedenlaatua kuvaavat indikaattorit osoittavat heikentynyttä tilaa. Merenkurkun, Perämeren ja Ahvenanmeren tila on hyvä. Kalojen osalta meritaimenen tila on heikko. Eurooppalaisen ankeriaskannan katsotaan olevan heikossa tilassa ja laji luokitellaan Euroopassa erittäin uhanalaiseksi. Nahkiainen on uhanalaisuusarvioinnissa viimeksi arvioitu silmälläpidettäväksi. Merinisäkkäistä hallin ja Pohjanlahdella esiintyvän itämerennorppapopulaation runsaus, levinneisyys, lisään- tyminen ja ravitsemustila vastaavat hyvän tilan määritelmää. Itämerennorpan Saaristomeren ja Suomenlahden populaatioiden runsaus ei vastaa hyvää tilaa, sillä niiden kuntoa ei ole voitu arvioida. Pyöriäisen tila ei ole hyvä johtuen äärimmäisen uhanalaisen populaation pienestä koosta. Suomen merialueilla pesivistä 29 mereisestä lintulajista 14 lajin tila on heikko. Lintujen määrä kasvoi sotien jälkeen aina 1990-luvulle, jonka jälkeen pesimäkannat ovat kääntyneet laskuun erityisesti runsaimpien lajien, haahkan ja harmaalokin osalta. Paineet: Rehevöityminen ja haitalliset aineet ovat edelleen suurin uhka meriluonnon monimuotoisuudelle. Muita uhkia ovat elinympäristöjen fyysinen menetys, fyysinen vahinko ja muu fyysinen häirintä. Merenpohjaa häiritään esimerkiksi vedenalaisten kaapeleiden ja putkien sekä tuulivoimaloiden, siltojen ja satamien käy- tössä. Näiden sekä meren virkistyskäytön, kuten vapaa-ajan asumiseen liittyvien pienimuotoisten ruoppaus- ten, veneilyn ja vapakalastuksen vaikutuksista ei ole kaikilta osin tarkkaa tietoa. Myös meren tarjoamien mui- den ekosysteemipalveluiden käyttö on lisääntynyt viime vuosikymmenien aikana. Riittämättömästi säännelty kalastus uhkaa jäljellä olevia meritaimenen luonnonkantoja koko rannikkoalueella. Haitallisten vieraslajien määrän ja runsauden nopea kasvu aiheuttavat paineita alkuperäisten lajien populaatiolle. Ilmastonmuutok- sesta johtuva sademäärän ja jokivirtaamien kasvun arvellaan alentavan Itämeren keskisuolaisuutta, mikä saat- taa edelleen johtaa merilajien levinneisyyden muutoksiin ja merellisimpien lajien häviämiseen. Ilmaston läm- penemisen seurauksena jääpeite ohentuu ja sen kestoaika lyhentyy, mikä huonontaa hylkeiden lisääntymis- mahdollisuuksia. Ilmasto-olojen äärevöityminen vaikuttaa todennäköisesti myös ahtojään muodostumiseen ja voi johtaa Perämerellä sen häviämiseen. Tällä on todennäköisiä vaikutuksia alueen merenpohjan eliöstöön pitkällä aikavälillä. Kuvaaja 2: Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien vieraslajien määrät ovat tasoilla, jotka eivät haital- lisesti muuta ekosysteemejä (haitalliset vieraslajit) Nykytila: Vieraslajien osalta meren hyvää tilaa arvioidaan HELCOM-indikaattorilla, jossa lasketaan yhteen kuudenvuoden aikana Itämerelle saapuneet uudet vieraslajit. Tila on vieraslajien suhteen hyvä, mikäli meri- alueelle ei tarkasteltavan 6-vuotisen arviointijakson aikana ole saapunut uusia vieraslajeja. Suomen merialu- eelle ei saapunut jakson aikana yhtään sellaista vieraslajia, joka olisi Itämerelle uusi. Tämän perusteella Suo- men merialueiden tila arvioidaan hyväksi. Itämeren muiden maiden merialueille tuli vuosina 2011–2016 kui- tenkin yhteensä 12 uutta vieraslajia, joten koko Itämeren tasolla tila on heikko. Meriympäristön tila on tämän kuvaajan osalta hyvä. Suomen aluevesille levisi muilta Itämeren alueilta vuosina 2011–2016 kolme vieraslajia, jotka oli havaittu Itämerellä jo aiemmin. Näitä nk. sekundaarisesti levinneitä lajeja saapui kuitenkin vähemmän kuin edellisellä 6-vuotiskaudella. Paineet: Haitallisten vieraslajien saapumisvauhti on kiihtynyt viimeisen 50 vuoden aikana. Tämä johtuu laiva- liikenteen kasvusta sekä uusien kanavien ja satamien avaamisesta. Laivaliikenteen määrän lisäksi alusten koko ja kulkunopeus ovat kasvaneet, joten suurempi määrä painolastivettä kuljetetaan entistä nopeammin satamasta toiseen. Nisäkkäiden kohdalla nykyinen minkkikanta on saanut alkunsa tarhakarkulaisista, mutta menestyy nykyään luonnonvaraisena koko Suomessa. Supikoira on levinnyt Suomeen itärajan yli ja levittäy- tynyt lähes koko Suomen alueelle. Ilmaston lämpeneminen voi vaikuttaa muualta tulevien vieraslajien selviy- tymiseen ja mahdollisesti edesauttaa täällä jo harvakseltaan esiintyvien lajien runsastumista. Haitallisten vie- raslajien määrän ja runsauden nopea kasvu aiheuttaa myös paineita alkuperäisten lajien populaatiolle. Kuvaaja 3: Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kan- nan olevan hyvässä kunnossa (kaupalliset kalat) Nykytila: Nykytila on hyvä merkittävimpien kaupallisten kantojen kuten silakan ja useimpien rannikon kala- kantojen kohdalla. Poikkeuksia ovat Perämeren vaellussiikakannat ja Saaristomeren kuhakanta, joiden katso- taan olevan heikossa tilassa, sekä kilohaili, jota on Suomen alueella runsaasti, mutta koko Itämeren laajuisesti kilohailiin kohdistuva kalastus on ollut liian tehokasta ja siksi Itämeren kilohailikannan ei voida katso olevan 16 hyvässä tilassa. Toinen merkittävistä Pohjanlahden lohikannoista, eli Simojoen kanta, ei myöskään ole saa- vuttanut hyvää tilaa. Paineet: Kalastus on pääsääntöisesti merkittävin kaupallisten kalakantojen tilaan vaikuttava yksittäinen tekijä, mutta varsinkin rannikkovesissä ympäristön tilan muutoksilla ja kilpailevien lajien tai kaloja ravintonaan käyt- tävien petojen määrien muutoksilla on myös vaikutuksia kantoihin. Kuvaaja 4: Meren ravintoverkkojen kaikki tekijät, siltä osin kuin ne tunnetaan, esiintyvät tavanomai- sessa runsaudessaan ja monimuotoisuudessaan ja tasolla, joka varmistaa lajien pitkän aikavälin run- sauden ja niiden lisääntymiskapasiteetin täydellisen säilymisen (ravintoverkot) Nykytila: Suomen merialueilla ravintoverkon huippupedot ovat hyvässä tilassa, mutta ravintoverkon alemmilla tasoilla rehevöityminen on muuttanut lajikoostumusta. Vaikka tuottaja- ja kasvinsyöjäyhteisöt ovat häiriinty- neet, ei ravintoverkon toiminnallisuus ole kuitenkaan muuttunut ja siksi ravintoverkkojen tilaa voidaan pitää hyvänä. Paineet: Rehevöityminen, haitalliset aineet, kalastus ja metsästys sekä suolaisuuden ja lämpötilan muutokset ovat merkittävimmät Itämeren ravintoverkkoihin vaikuttavat tekijät. Haitallisten vieraslajien yleistyminen ja po- pulaatioiden kasvu ovat luoneet paineita ravintoverkkojen huomattaville muutoksille. Kuvaaja 5: Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoisuuden häviäminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnat ja me- renpohjan hapenpuute, on minimoitu (rehevöityminen) Nykytila: Suomen rannikkovesi- ja avomerialueet ovat rehevöitymistilan kokonaisarvion mukaan heikossa ti- lassa. Rannikkovesillä tilanne on huolestuttavin Suomenlahdella ja Saaristomerellä, avomerellä Suomenlah- della, Pohjois-Itämerellä, Ahvenanmerellä ja Selkämerellä. Pohjanlahden avomerialueilla heikentynyt tila on seurausta ravinteiden määrästä ja suorista rehevöitymisvaikutuksista (kasviplankton, makrolevät näkösyvyys, sinileväkukinnat), kun taas Suomenlahden avomerialue ja Pohjois-Itämeri ovat heikossa tilassa myös pohjan- läheisen veden happitilanteen eli epäsuorien rehevöitymisvaikutuksien perusteella. Vaikka kaikki merialueet ovat rehevöitymistilan kokonaisarvion mukaan heikossa tilassa, niin osalla avomeri- ja rannikkovesialueista ja niiden osa-alueista (vesimuodostumat) yksittäiset indikaattorit ilmentävät hyvää tilaa. Rannikkovesityyppitasolla kokonaistyppi ja -fosfori tai molemmat täyttävät hyvän tilan tavoitearvot Merenkur- kun ja Perämeren ulommilla rannikkovesillä sekä Ahvenanmaan rannikkovesillä. Näkösyvyyden osalta hyvä tila toteutuu myös Selkämeren ja Merenkurkun ulommilla rannikkovesillä. Kasviplanktonin a-klorofyllin hyvän tilan tavoitearvo ei sen sijaan toteudu rannikkovesityyppien tasolla millään rannikkovesi- eikä avomerialueella, mikä on keskeinen syy siihen, että rehevöitymisen kokonaistilan arvio on kaikilla merialueilla heikko. Tilanne on pysynyt tyyppitason arviossa ennallaan edellisen kauden (2008–2011/2012) luokitukseen verrattuna. Avo- merialueilla ravinneindikaattoreista vain epäorgaaninen fosfori ilmensi hyvää tilaa Perämerellä. Pohjaeläinten osalta tila oli hyvä useilla rannikkovesialueilla sekä Pohjanlahden avomerialueilla. Paineet: Rehevöitymistä aiheuttavien typpi- ja fosforiravinteiden kuormitus päätyy Itämereen pääasiassa jo- kien kuljettamana, joskin typestä noin neljännes tulee laskeumana ilman kautta. Merkittävin Itämeren ravinne- kuormituslähde on Suomessa maatalous. Uusimpien arvioiden mukaan maatalouden osuus vesistöjen ihmis- peräisestä fosforikuormituksesta on vajaa 70 % ja typpipäästöistä runsaat 50 %. Kuormitusta tulee lisäksi suorana pistekuormituksena asutuksesta, teollisuudesta ja kalanviljelystä sekä rannikkoalueilta suorana huuh- toumana ja typen ilmalaskeumana esimerkiksi alusliikenteestä. Suomen osuus Itämeren kuormituksesta on HELCOM-arvion mukaan noin 9 % typpi- ja 11 % fosforikuormituksesta. Koko Suomen pinta-alaan suhteutettu kuormitus oli Itämeren maiden keskitasoa, mutta henkeä kohden laskettuna huipputasoa. Saaristomereen las- kevien jokien fosforikuorma pinta-alaan suhteutettuna oli kuitenkin huomattavan korkea. Kuvaaja 6: Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toimin- not on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia (merenpohjan koskemattomuus) Nykytila: Itämeren piirissä ei ole alueellisesti sovittua toimintamallia, miten merenpohjan häiriön ja menetyk- sen meriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan, joten merenpohjan koskemattomuuden tilaa täytyy arvioida laajojen elinympäristöjen tilan kautta. Viidennes merenpohjan laajoista elinympäristöistä on heikossa tilassa. Hyvässä tilassa olevia pohjan elinympäristöjä on pääasiassa Pohjanlahdella, missä ihmisen toiminnan aiheuttamat paineet ovat vähäisiä ja pohjanläheinen vesi on hapekasta. Suomenlahden ja Pohjois-Itämeren pohjat kärsivät laajalti hapettomuudesta ja siksi niiden tila on pääosin heikko. Rannikolla ja erityisesti matalissa rannikkovesissä ihmisen toiminta on voimakasta, mikä aiheuttaa heikentyneen tilan ja lisäksi vesienhoidon ekologinen tila ja sen indikaattorit osoittavat sisemmissä rannikkovesissä pääasiallisesti heikkoa tilaa. Tämä 17 näkyy mm. lounaisen sisäsaariston heikkona tilana. Merenpohjan luontotyyppien uhanalaisuusarvioiden mu- kaan usea luontotyyppi on joko uhanalainen, lähes uhanalainen tai puutteellisesti tunnettu. Tilaa ei voitu arvi- oida tiedon puutteiden vuoksi tyrskyvyöhykkeen elinympäristöille, hiekka- tai karkeille pohjille tai usealle ulko- meren elinympäristölle. Merenpohja määritellään fyysisesti menetetyksi, jos muutos on pysyvä, eikä palaudu 12 vuodessa. Fyysisen menetyksen syynä on yleensä merenpohjan peittäminen tai pohja-aineksen poistaminen. Fyysisellä häiriöllä puolestaan tarkoitetaan merenpohjan muutosta, joka palautuu, mikäli häiriötä aiheuttava toiminta lakkaa. Me- renpohjan fyysisen menetyksen ja häiriöiden vaikutusten arviot perustuvat ihmisen aiheuttaman paineen alu- eelliseen jakautumiseen, eikä tällä hetkellä ole käytössä riittävän tarkkoja menetelmiä todellisen pilaantumisen arviointiin. Mahdollisesti fyysisesti menetetyiksi arvioidaan runsaat 200 km2 merenpohjaa, joka jakautuu eri merialueille vaihdellen eri merialueilla menetetyksi 0,1 ja 0,9 % välillä ja häiriintyneeksi 13 ja 43 % välillä. Erityisesti häiriintyneitten pohjien pinta-alojen arvioissa on suuria epävarmuuksia. Paineet: Suomen merialueilla fyysisten häiriöiden (esimerkiksi ruoppaukset, läjitykset, pohja-ainesten nosto, vedenalaiset kaapelit ja putket sekä muu rakentaminen; laivaliikenteen ja veneilyn potkurivirroista, aalloista ja ankkuroinnista aiheutuvat vauriot) vaikutukset ovat tällä hetkellä paikallisia. Raskasta pohjatroolausta ei Suo- men merialueilla harjoiteta. Vedenalaiset rakennelmat vaikuttavat pohjan olosuhteisiin paikallisesti, erityisesti rakennusvaiheessa. Kuvaaja 7: Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät vaikuta haitallisesti meren ekosys- teemeihin (hydrografiset muutokset) Nykytila: Suomen merialueilla ihmistoiminnalla on Itämeren hydrografian kannalta vain paikallisia vaikutuksia, joten vuoden 2018 arviossa tämän kuvaajan osalta meriympäristön tila oli hyvä. Paineet: Hydrografisilla muutoksilla tarkoitetaan ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia veden virtauksiin, aal- lonmuodostukseen, suolapitoisuuteen ja lämpötilaan. Muutokset johtuvat mm. erilaisista rakenteista kuten tiepenkereistä, silloista, padoista, aallonmurtajista ja laitureista. Myös jokien patoaminen voi jossain määrin vaikuttaa merialueen virtausolosuhteisiin. Niin ikään ruoppaukset ja ruoppausmassojen läjittäminen mereen saattavat aiheuttaa muutoksia mm. virtauksiin ja aallokkoon, erityisesti suojaisissa lahdissa tai fladoissa. Edellä mainitut rakenteet ja toimenpiteet voivat myös lisätä tai keskittää pohjan liettymistä ja haitata kalojen kulkua toimenpiteen vaikutusalueella. Tiepenkereiden vaikutuksia voidaan vähentää, vaikkei täysin poistaa, rakentamalla sopiviin paikkoihin riittävän suuria virtausaukkoja. Virtausaukkoja onkin tehty vanhoihin alkujaan umpinaisiin penkereisiin. Kuvaaja 8: Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumisvaikutuksiin (epä- puhtauksien pitoisuudet ja vaikutukset) Nykytila: Tilan arvioinnissa tarkastellaan niitä vaarallisia ja haitallisia aineita, joille on määritetty hyvän tilan kynnysarvot vedessä tai eliöissä, erityisesti kaloissa. Kynnysarvot perustuvat pitkälti EU:n prioriteettiainedirek- tiiviin, jossa on määritelty ympäristönlaatunormit mm. tässä raportissa arvioiduille metalleille ja orgaanisille yhdisteille. Näiden aineiden lisäksi hyvän tilan saavuttamisessa arvioidaan myös radioaktiivisia aineita, öljy- päästöjä ja meriveden öljypitoisuutta, joille HELCOM on määrittänyt kynnysarvot. Suomen merialueet ovat heikossa tilassa vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksien osalta, sillä bromat- tujen PBDE-palonestoaineiden pitoisuudet ylittyvät kaikilla merialueilla. Paineet: Intensiivinen maatalous, runsas ja monipuolinen teollisuus, muu elinkeinoelämä ja suuri asukas- määrä valuma-alueella aiheuttavat Itämereen suuren ympäristömyrkkyjen ja muiden haitallisten aineiden kuor- mituksen. Lisäksi Itämeri on vähäisen vedenvaihtuvuuden takia käytännössä hitaasti hajoavien aineiden pää- tepiste. Kun otetaan vielä huomioon epäedulliset hajoamisolot (kylmä ilmasto, jääpeitteisyys), Itämeren eliös- töön kertyy enemmän haitallisia aineita kuin valtamerien olosuhteissa. Keskeinen vaarallisten ja haitallisten aineiden ryhmä on orgaaniset ympäristömyrkyt. Siihen kuuluu tuhansia yhdisteitä, joista osa on ympäristössä pysyviä, myrkyllisiä ja eliöihin kertyviä. Haitallisia ja vaarallisia aineita päätyy ympäristöön sekä suorana pistekuormituksena muun muassa teollisuu- desta, yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen kautta ja erilaisten onnettomuuksien ja häiriöiden yhteydessä, että hajakuormituksena mm. kotitalouksista ja ilmalaskeumana. Kemikaaleja voi vapautua ympäristöön koko tuot- teen elinkaaren ajan, mukaan luettuna jätteenkäsittely. Merkittävä osa haitta-aineista tulee mereen jokien kul- jettamana. Kuvaaja 9: Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden merieliöiden epäpuhtaustasot eivät ylitä lain- säädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja (kalojen epäpuhtaudet) 18 Nykytila: Dioksiinien pitoisuudet eivät aiheuta riskiä ihmisille. Myös raskasmetallien pitoisuudet merikaloissa jäävät alle kynnysarvojen. Luonnonkalojen syöntisuosituksia on kuitenkin edelleen syytä noudattaa, koska vaihtelut eri lajien pitoisuuksissa voivat olla suuria johtuen kalojen kasvunopeudesta, kalan iästä sekä syötä- vän kalan kudoksesta. Paineet: Ks. kuvaaja 8. Kuvaaja 10: Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja me- riympäristölle (roskaantuminen) Nykytila: Roskaantumisen tilaa ei voitu arvioida hyvä/heikko-asteikolla arviointikaudella 2011–2016 johtuen puuttuvista hyvän tilan kynnysarvoista ja aineiston vähyydestä. Ensimmäisessä meren tila -arviossa roskaan- tumisen tilaa ei voitu arvioida tiedon puutteen vuoksi. Vuodesta 2012 lähtien roskaantumista on selvitetty jär- jestelmällisesti keräämällä rantaroskaa eli makroroskaa (koko yli 2,5 cm), pohjaroskaa sekä pintaveden mik- roroskaa (koko alle 5 mm). Aineisto osoittaa selviä merkkejä alueista, joilta roskaa löytyy enemmän sekä ros- kaantumisen syitä. Paineet: Roskaantuminen Itämeren alueella liittyy yleisimmin matkailuun ja rantojen virkistyskäyttöön. Me- riympäristössä havaitut roskat voivat olla myös kalastukseen tai puun käsittelyyn liittyviä tai ruokajätteitä, sa- niteetti- ja jätevesistä peräisin olevia, tekstiiliainesta tai kumia. Näistä jälkimmäiset liittyvät useimmiten jäteve- denpuhdistuslaitosten häiriötilanteisiin. Muoviset roskat ovat yleisimpiä useilla alueilla. Kuvaaja 11: Energian mereen johtaminen, mukaan lukien vedenalainen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikuttaisi haitallisesti meriympäristöön (energia ja vedenalainen melu) Nykytila: Itämeren tilaa ei melun osalta ole vielä voitu arvioida, koska melun vaikutuksia meriekosysteemiin tunnetaan edelleen huonosti eikä melulle ole asetettu hyvän tilan kynnysarvoja. Lämpökuorman vaikutus on niin paikallista, ettei sen koeta vaikuttavan meren tilaan. Paineet: Vedenalainen melu voi johtua muun muassa alusliikenteestä tai on peräisin rakentamisesta, kaiku- luotaimen herätteestä tai seismisissä tutkimuksissa käytettävistä ilmatykeistä. Lämpöä johdetaan mereen säh- köntuotannon sivutuotteena voimaloiden lauhdevesissä tai teollisuudessa prosessien jäähdytysveden mu- kana. Vaikutukset ovat yleensä paikallisia ja ulottuvat muutaman kilometrin päähän voimalasta. 2.2 Ihmisen toiminta ja siitä aiheutuvat paineet ja vaikutukset meriympäristössä Pitkään jatkunut ravinnekuormitus on voimakkaimmin meren tilaan vaikuttava ihmisen aiheuttama paine koko Suomen merialueella. Se vaikuttaa sekä avomeren, rannikkoalueiden että saariston tilaan ja myös ekosystee- min toimintaan. Vaikka ravinnekuormitusta saataisiin edelleen koko Itämerellä pysyvästi pienentymään, on odotettavissa, että pohjien happitilanne avomerellä sekä Itämeren pääaltaalla, että Suomenlahdella paranee hyvin hitaasti. Maalta tulevan kuormituksen vaikutuspiirissä rannikon suojaisissa poukamissa tilan paranemi- nen sen sijaan on välitöntä, mikäli kuormitusta vähennetään paikallisesti merkittävästi. Pitkällä tähtäimellä myös avomeren tila paranee päästövähennysten seurauksena, koska vähitellen meren omien prosessien kyky pidättää ja poistaa ravinteita paranee ja meren tila reagoi suoremmin ulkoisen kuormituksen muutoksiin. Muutkin ihmispaineet voivat olla merkittäviä, erityisesti rannikolla ja paikallisesti. Ihmisen muille vaikutuksille erityisen alttiita elinympäristöjä ovat esimerkiksi fladat ja erilaiset vesikasvivaltaiset matalat lahdet, joissa ve- den vaihto on heikkoa ja joiden ympäristössä on paljon asutusta tai mökkejä, sekä mm. vedenalaiset hiek- kasärkät ja harjujen vedenalaiset jatkeet, joita havitellaan soravarojen täydentäjiksi. Habitaattien suoraa tu- hoamista lukuun ottamatta on paikallisten ihmispaineiden vaikutusten todentaminen vaikeaa. Aineistoja ei yleensä ole riittävän laajalta alueelta ja ennen-jälkeen-vertailuja ei voida aikasarjojen puuttuessa tehdä. VELMU-ohjelman ensimmäisten koko maan kattavien tulosten valmistuttua 2016 tähän alkaa kuitenkin olla entistä paremmat mahdollisuudet. Ruoppaukset, läjitystoiminta, erilaiset rakennusprojektit ja meriliikenteen ja meren virkistyskäytön lisääntymi- nen voivat paikallisesti muuttaa elinympäristöjä vielä radikaalimmin kuin hivuttava rehevöityminen. Sekä vir- kistys- että ammattikalastus vaikuttavat kalakantoihin ja voivat muuttaa ekosysteemin toimintaa merkittävästi- kin. Kalastuksen, merenkulun ja eräiden muidenkin ihmistoimintojen ympäristövaikutuksia on tutkittu runsaasti. Ottamalla näiden tutkimusten tulokset huomioon pystytään nykyisilläkin säännöksillä kohtuullisen hyvin mm. säätelemään luonnonvarojen käyttöä kestävästi sekä estämään arvokkaiden elinympäristöjen ja harvinaisten lajien häviäminen. Alueellisesti tarkat pohjahabitaattien ja pohjayhteisöjen kartoitusaineistot ja levinneisyys- 19 mallit antavat myös entistä paremman mahdollisuuden määritellä, missä esiintyy erityisen arvokkaita elinym- päristöjä ja missä elinympäristöt ovat raskaimman paineen alaisia. Tämä mahdollistaa suojelualueiden ver- koston kehittämisen ja merialueiden kestävän käytön esimerkiksi merialuesuunnittelun avulla. Itämeri, kuten muutkin merialueet ovat roskaantuneet jatkuvasti. Uusien roskien määrät eivät ole merkittävästi kasvaneet, mutta suuri osa roskista on pysyviä muoveja, joiden yhä pienemmät hippuset kiertävät planktonyh- teisössä. Erityisesti mikroroskien määrät ovat kasvaneet muovien pilkkoutuessa pienemmäksi ja myös uusien materiaalien tultua markkinoille. Suomesta mereen päätyy roskia yhä vähemmän, mutta virtausten mukana muualta tulevien roskien määrät ulkosaaristossa eivät ole juurikaan vähentyneet. Roskaantumisen muutok- sista ei kuitenkaan ole seuranta-aineistoja. Myös vedenalaisen tai -päällisen melun määrästä, ja erityisesti sen muutoksista, ei ole seurantatietoja. Uudet mittaukset ovat kuitenkin osoittaneet alueellisia eroja eliöille haitallisen vedenalaisen melun määrissä; kau- pungistuminen selvästi lisää meluisuutta ja biologialtaan monimuotoiset rannikkoelinympäristöt näyttävät ole- van alttiimpia melulle kuin avomerialueet. Näiden vaikutuksista voidaan odottaa tuloksia kuitenkin vasta vuo- sien kuluttua. Meriympäristössä vuorovaikutussuhteet ihmisen toiminnan, siitä aiheutuvien paineiden ja eliöstössä ja elinym- päristössä havaittavien vaikutusten välillä ovat monimutkaisia (kuva 3). Ihmistoiminnan ja siitä aiheutuvien paineiden ja vaikutusten välisiä yhteyksiä voidaan tarkastella hyvän tilan laadullisten kuvaajien avulla. Viime kädessä lähes kaikki ihmisperäiset paineet ja vaikutukset heijastuvat luonnon monimuotoisuuteen ja sitä kos- keviin laadullisiin kuvaajiin 1, 3, 4 ja 6 (kuva 3). Esimerkiksi ravinnekuormitus aiheuttaa rehevöitymistä, joka heikentää luonnon monimuotoisuutta. Paineiden ja vaikutusten eriyttäminen toisistaan ei ole monitahoisessa ja vuorovaikutteisessa verkostossa yk- sinkertaista. Eräät hyvän tilan laadullisiksi kuvaajiksi määritellyt teemat voidaan käsittää ympäristöpaineina, etenkin jos tarkastelun lähtökohdaksi otetaan luonnon monimuotoisuus (kuva 3). Erityisesti haitalliset vieras- lajit (2), roskaantuminen (10) ja energian ja melun mereen johtaminen (11) ovat Itämeren eliöstön ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta pikemminkin paineita kuin vaikutuksia. Rehevöitymiseen (5), hydrografian muutoksiin (7), epäpuhtauksien pitoisuuksiin ja vaikutuksiin ympäristössä (8) ja kaloissa (9) liittyvät kuvaajat ilmentävät paineiden vaikutuksia, mutta toimivat myös paineina luonnon monimuotoisuuskuvaajiin nähden. 20 Kuva 3. Merkittävimmät paineita ja meriympäristövaikutuksia aiheuttavat ihmistoiminnat ja ihmisen toiminnan, paineiden ja vaikutusten väliset yhteydet. 2.3 Yleiset ympäristötavoitteet Merenhoidon yleiset ympäristötavoitteet ovat toimenpideohjelman päivityksen perustana. Toimenpiteiden määrittelyn helpottamiseksi asetetaan yleisiä ympäristötavoitteita, jotka kohdistuvat ihmisen toiminnasta ai- heutuvien ympäristöpaineiden vähentämiseen ja luonnonsuojelun ja -ennallistamisen toimiin. Tavoitteilla voi- daan määritellä paineiden maksimitaso, joka mahdollistaa hyvän tilan saavuttamisen. Vuonna 2012 merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa asetettiin kuusi yleistä ympäristötavoitetta, joita meren tila 2018 raportin laatimisen yhteydessä muokattiin ja tarkennettiin alatavoitteilla. Uudistetut yleiset ympäristötavoitteet ja niitä tarkentavat alatavoitteet on ryhmitelty kahdeksan pääteeman alle. Teemoja ovat ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen, haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen, ros- kaantumisen vähentäminen, haitallisten vieraslajien leviämisen vähentäminen, merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö, luonnonsuojelun ja ennallistamisen tavoitteet sekä merenhoidon tietoperustan parantaminen. Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen Tavoite 1. RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoainekuormitus laskee. Tavoite 2. Alatavoite RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee Tavoite 3. Alatavoite RAV2, Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tilaa 21 Tavoite 4. Alatavoite RAV3, Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus vähenee Tavoite 5. Alatavoite RAV4, Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 Tavoite 6. Alatavoite RAV5, Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paranevat Teeman tavoitteilla on suora yhteys kuvaajaan 5 ja epäsuora yhteys kuvaajiin 1, 4 ja 6 Haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen Tavoite 7. Alatavoite AINE1, Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormitus ja pistemäinen kuormitus mereen vähenevät Tavoite 8. Alatavoite AINE2, Elohopean, kadmiumin, dioksiinien ja polybromattujen difenyylieetterien ilmalas- keuma Suomen merialueille vähenee Tavoite 9. Alatavoite AINE3, Vaarallisten prioriteettiaineiden käyttö loppuu ja kulkeutuminen vesiympäristöön vähentyy Tavoite 10. Alatavoite AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu Teeman tavoitteilla on suora yhteys kuvaajiin 8 ja 9. Roskaantumisen vähentäminen Tavoite 11. Alatavoite ROSKAT1, Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa sata- missa Tavoite 12, Alatavoite ROSKAT2, Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla rannoilla vähenee merkittä- västi Tavoite 13. Alatavoite ROSKAT3, Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin merkittävän osan jätevesien mik- romuoveista Tavoite 14. Alatavoite ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 ta- sosta Teeman tavoitteilla on suorayhteys kuvaajaan 10 Haitallisten vieraslajien leviäminen Tavoite 15. Alatavoite VIERAS1, Alusliikenteen mukana leviävien lajien määrä vähenee Tavoitteella on suora yhteys kuvaajaan 2 Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää Tavoite 16. Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä Tavoite 17. Alatavoite LUVA1, Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien rannikkolajien kestävä kalastus ja biologinen monimuotoisuus eikä vaaranneta hyvän tilan saavuttamista Tavoite 18. Alatavoite LUVA2, Meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat parantavat meri- taimenkantojen tilaa Tavoite 19. Alatavoite LUVA3, Metsästyssaalis mitoitetaan kestäväksi haahka- ja allikantojen tilaan nähden Teeman tavoitteilla on suora yhteys kuvaajiin3 ja 6 ja epäsuora yhteys kuvaajiin 1, 2 ja 4 Luonnonsuojelu ja ennallistaminen Tavoite 20. Alatavoite LUONTO1, Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % merialueiden alasta ja muodostavat ekologisesti yhtenäisen verkoston Tavoite 21. Alatavoite LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suojelualueiksi Tavoite 22. Alatavoite LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Tavoite 23, Alatavoite LUONTO4, Virtavesien vaellusesteet vähenevät ja vaelluskaloille sopivien kutupaikko- jen määrää lisätään kunnostustoimenpiteillä ja ympäristöolosuhteita parantamalla Tavoite 24. Alatavoite LUONTO5, Minkin ja supikoiran määrät pesimäluodoilla vähenevät Teeman tavoitteilla on suora yhteys kuvaajiin 1 ja epäsuora yhteys kuvaajiin 3 ja 4 Teema 7: Merenhoidon tietoperustan parantaminen Tavoite 25. Alatavoite TIETO1, Itämerennorpan Suomenlahden ja Saaristomeren kantoja koskeva tietoperusta on vahva ja toimii perustana suojelutoimenpiteille Tavoite 26. Alatavoite TIETO2, Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan 22 Tavoite 27. Alatavoite TIETO3, Itämeren merikartoituskomission Marine Spatial Data Infrastructure (MSDI)- tietokanava sisältää Suomen tiedot, mm. IHO S-100 standardin (International Hydrographic Organization) mu- kaisten merikarttatuotteiden kehittämisen sekä tuotteet Teeman tavoitteilla on yhteys kaikkiin kuvaajiin, vaikka tässä alatavoitteina esitetyillä tavoitteilla on vaikutuksia yksittäisiin kuvaajiin. Teema 8: Merialuesuunnittelu Tavoite 28. Yleinen tavoite ALUE1, Merialuesuunnittelu edistää meriympäristön hyvän tilan saavuttamista Tavoitteella voi olla yhteys kaikkiin kuvaajiin. 2.4 Toimenpideohjelmaa koskevat määräykset ja ohjeet Merenhoitosuunnitelmassa on esitettävä toimenpiteitä, joilla suojellaan ja säilytetään meriympäristöä, ehkäis- tään sen tilan huonontuminen sekä turvataan ja ennallistetaan meriekosysteemejä siten, että meriympäristön hyvä tila voidaan ylläpitää tai saavuttaa. Laissa vesien- ja merenhoidon järjestämisestä hyvän tilan saavutta- minen on asetettu tavoitteeksi vuoden 2020 loppuun mennessä, mutta koska tuota tavoitetta ei ole saavutettu, joudutaan työtä vielä jatkamaan. Merenhoitosuunnitelmaan on sisällytettävä toimenpiteitä, joilla vähennetään päästöjä mereen sekä ehkäistään ja vähennetään mereen kohdistuvia muita haitallisia vaikutuksia niin, että meren biologinen monimuotoisuus voidaan turvata ja että meren ekosysteemejä, ihmisen terveyttä ja viihtyi- syyttä tai laillista meren käyttöä ei vaaranneta merkittävästi (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 26 b §). Toimenpideohjelmassa on määriteltävä meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vaadit- tavat toimenpiteet ja siinä on oltava alueellisia suojelutoimenpiteitä, jotka edistävät merellisten suojelualueiden yhtenäisiä ja edustavia verkostoja (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 26 f §). Toimenpideohjelmassa esitetään meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittavat toi- menpiteet ja niiden tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ottaen huomioon taloudelliset ja sosiaaliset vai- kutukset ja kestävän kehityksen vaatimukset sekä vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt toimenpiteet. Lisäksi esi- tetään miten toimenpiteet edistävät asetettujen ympäristötavoitteiden saavuttamista (valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 11 §). Toimenpideohjelmassa tulee esittää meristrategiapuitedirektiivin liitteen VI mukaisesti meriympäristön tilaa pa- rantavia tai tilan ollessa hyvä, ylläpitäviä toimenpiteitä, joita valittaessa otetaan soveltuvin osin huomioon: 1) meriympäristöön vaikuttavan toiminnan sallittu määrä, 2) meriympäristöön kohdistuvan häiriön aiheuttaman haitallisen vaikutuksen sallittu määrä, 3) meriympäristöön kohdistuvan toiminnan alueellisen ja ajallisen toiminnan valvonta, 4) hallinnan yhteensovittamisen varmistaminen, 5) meriympäristön pilaantumisen jäljitettävyyden parantaminen, 6) meriympäristön suojelun ja kestävän käytön taloudelliset kannustimet, 7) hallintavälineet, joilla ohjataan meriympäristöön vaikuttavaa toimintaa meren ekosysteemien vahingoit- tuneiden osien ennallistamiseksi sekä 8) sidosryhmien osallistuminen ja yleisen tietoisuuden lisääminen (valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 12 §). Merelliset suojelualueet ovat korostuneessa asemassa. Toimenpideohjelmassa esitetään alueellisia suojelu- toimenpiteitä, jotka edistävät muun lainsäädännön perusteella muodostettujen merellisten suojelualueiden yh- tenäisiä ja edustavia verkostoja, ja jotka ottavat huomioon näiden alueiden ekosysteemien monimuotoisuuden. Jos meriympäristöön vaikuttavan toiminnan hallinta Euroopan unionissa tai kansainvälisesti voi vaikuttaa mer- kittävästi merellisiin suojelualueisiin, nämä alueet on yksilöitävä toimenpideohjelmassa (valtioneuvoston ase- tus merenhoidon järjestämisestä 13 §). Toimenpideohjelmassa tulee tarkastella toimenpiteiden vaikutuksia myös Suomen talousvyöhykkeen ulkopuo- liseen merialueeseen (laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 26 f §). Kansainvälisestä yhteistyöstä merenhoidon järjestämisessä säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjes- tämisestä annetun lain 26 i §:ssä. Meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi on tehtävä yhteistyötä Itämeren jakavien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että merenhoitosuunnitelmien tavoit- 23 teet ja toimenpiteet ovat johdonmukaisia ja yhteen sovitettuja. Merenhoitosuunnitelman laatimisessa ja täytän- töönpanossa tarvittavia toimia on pyrittävä sovittamaan yhteen myös Venäjän sekä tarpeen mukaan myös valuma-alueella sijaitsevien sisämaavaltioiden kanssa. Meristrategiadirektiivin toimeenpanon EU-yhteistyössä laadittiin toimenpideohjelmia koskeva ohje GD10 “Programmes of measures (Articles 13 & 18) and Exceptions (Article14) under the MSFD - Recommendations for implementation and reporting for the Article 17 updates in the 2nd cycle”2, jota on seurattu toimenpideoh- jelman päivittämisessä. 3 TOIMENPIDEOHJELMAN LAATIMINEN 3.1 Kansallinen työ ohjelman laatimiseksi Merenhoidon suunnittelu edellyttää laajaa yhteistyötä ja yhteen sovittamista eri hallinnonalojen ja eri viran- omaisten välillä. Merenhoito sovitetaan yhteen vesienhoidon ja tulvariskien hallinnan suunnittelun kanssa ja toimeenpano koordinoidaan luonnonsuojelu-, elintarviketurvallisuus- ja kalastuslainsäädännön sekä merenku- lun ympäristönsuojelulainsäädännön toimeenpanon kanssa. Merenhoidon suunnittelusta vastaa ympäristöministeriö, joka valmistelee merenhoitosuunnitelman yhteis- työssä maa- ja metsätalousministeriön (MMM) ja liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) kanssa. Suunnitelman valmistelua toteutetaan laajana, hallinnonalojen rajat ylittävänä yhteistyönä. Keskeisiä toimijoita merenhoidon suunnittelussa ovat Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset. ELY-keskuksista Varsinais-Suomen ELY- keskuksella on merenhoidossa koordinaatiotehtävä. Muut ministeriöt (edellisten ohella mm. sisäministeriö ja puolustusministeriö), viranomaiset ja laitokset osallistuvat merenhoidon suunnitteluun toimialojensa puitteissa. Merenhoidon suunnittelun yhteistyön ja yhteen sovittamisen varmistamiseksi ympäristöministeriö nimesi vuonna 2017 valtakunnallisen vesien- ja merenhoidon seurantaryhmän, jossa ovat edustettuina vesien- ja merenhoidon kannalta keskeiset ministeriöt sekä muut viranomaiset, laitokset ja sidosryhmät. Ryhmän tehtä- vänä on ohjata ja seurata sekä vesien- että merenhoidon suunnittelun tehtävien toteutumista valtioneuvoston tasolla. Ympäristöministeriö on lisäksi asettanut asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on meriympäristön tilan alustavan arvion, ympäristötavoitteiden ja indikaattoreiden sekä seurantaohjelman valmistelu ja toteutuksesta vastaaminen. Tämän toimenpideohjelman valmisteli laaja-alainen ympäristöministeriön johtama ja nimeämä merenhoito- suunnitelman toimenpideohjelman tarkistamista tukeva työryhmä. Ympäristöministeriön ohella maa- ja metsä- talousministeriö ja liikenne- ja viestintäministeriö osallistuivat toimenpiteiden valmisteluun. Keskeisiä yhteis- työtahoja työryhmässä olivat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, Suomen ympäristökeskus, Metsähal- litus, Luonnonvarakeskus (Luke), Liikenne- ja viestintävirasto Traficom, Rajavartiolaitos, Väylävirasto ja Ruo- kavirasto, Tukes sekä pelastuslaitokset. Lisäksi työssä on ollut mukana muita organisaatioita ja sidosryhmiä. Toimenpideohjelman tarkistamista tukeva työryhmä nimesi toimenpideohjelman valmistelua varten alaryhmiä käsittelemään ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämistä, vaarallisten ja haitallisten aineiden kuor- mituksen vähentämistä, merellisten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa, haitallisten vieraslajien torjun- taa, roskaantumisen vähentämistä, vedenalaisen melun vähentämistä, merenpohjan elinympäristöjen fyysis- ten vahinkojen ja menettämisen vähentämistä, hydrografisten muutosten aiheuttamia häiriöitä, aluesuunnitte- luun ja -suojeluun perustuvaa luonnon- ja ympäristösuojelua sekä ennallistamista ja meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallintaa. Alaryhmien tehtävänä oli nykytoimenpiteiden tunnistaminen, nykytoimenpiteiden riittävyyden arviointi sekä uusien toimenpiteiden valmistelu ja toimenpideohjelman sisällön laatiminen. Työhön osallistui myös eri alojen asiantuntijoita, kuten ympäristövaikutusten arvioinnin asiantuntijoita. Alueelliset vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmät ovat rannikko- ja valuma-alueilla tärkeä yhteistyön alusta, johon on koottu alueelliset sidosryhmät. Yhteistyöryhmien kautta on varmistettu tiedon jakaminen ja osallistu- mismahdollisuudet merenhoidon suunnittelun intressiryhmille jo ohjelmaesityksen laatimisvaiheessa. Alueel- listen yhteistyöryhmien toiminnan järjestämisestä vastaavat ELY-keskukset. 3.2 Merenhoidon ja vesienhoidon suunnittelun yhteensovittaminen Merenhoidon suunnittelulla on erityisiä liittymäkohtia vesienhoidon suunnitteluun. Sekä vesienhoidon että me- renhoidon suunnittelun taustalla on puitedirektiivi ja suunnittelujärjestelmissä on samankaltaisuutta. Rehevöi- tymisen, epäpuhtauksien pitoisuuksien ja niiden aiheuttamien vaikutusten sekä merenpohjan koskemattomuus 24 ja hydrografian muutosten vähentäminen on molempien suunnittelujärjestelmien yhteinen tavoite. Rannikko- vyöhyke, joka kattaa alueen rannikkovedet aina rantaviivasta yhden meripeninkulman päähän perusviivasta, on molempien suunnittelujärjestelmien yhteistä soveltamisaluetta. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä edellyttää, että meren- ja vesienhoidon suunnittelussa ote- taan vastavuoroisesti huomioon toisen suunnittelujärjestelmän tavoitteet ja toimenpiteet. Kuten edelliselläkin ohjelmakaudella, myös tällä ohjelmakaudella valtioneuvosto hyväksyy vuosien 2022–2027 vesienhoitosuun- nitelmat samanaikaisesti tämän ohjelman kanssa. Merenhoidon suunnittelu on sovitettu yhteen vesienhoito- suunnitelmien kanssa ja rannikkovesien ekologiset tilatavoitteet on otettu lähtökohdaksi merenhoidon toimen- piteitä määritettäessä. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään valuma-alueella tehtävät ravinnekuormitusta ja haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöjä ja huuhtoumia vähentävät toimenpiteet sekä vaelluskalojen elinkierron vahvistamiseen täh- täävät toimet. Rannikkovesiin myönteistä kehitystä aikaansaavat toimenpiteet ovat samanaikaisesti myös me- renhoidon nykytoimenpiteitä ja osa tätä ohjelmaa. Vesienhoidon toimenpiteet ovat siis keskeinen perusta me- renhoidolle. Vesienhoidossa tavoitteena on ollut hyvän tilan ylläpitäminen tai saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Määräaikaa on kuitenkin mahdollista pidentää tietyin ehdoin vuoteen 2021 tai 2027. Esimerkiksi Suomen ra- jojen ulkopuolelta kaukokulkeumana tulevan ravinne- ja haitallisten aineiden kuormitus voi olla peruste poiketa tilatavoitteista. Useilla rannikkovesialueilla hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2027 mennessä. Muu- tokset meriekosysteemissä tapahtuvat kuitenkin niin hitaasti, että kaikilla merialueilla tila ei todennäköisesti ole hyvä vielä vuonna 2027, vaikka kaikki tarvittavat toimenpiteet olisikin siihen mennessä toteutettu. Merenhoidossa tavoitteena on hyvän tilan ylläpitäminen tai sen saavuttaminen vuoden 2020 loppuun men- nessä. Merenhoidon suunnittelussa ei ole lakiin kirjattuna muita määräaikoja, mutta koska meren tilaa ei usean kuvaajan osalta ole saavutettu vuoden 2020 loppuun mennessä, on merenhoidon suunnittelua ja toimenpitei- den toteuttamista jatkettava. Merenhoidon tavoitteista poikkeaminen voi perustua lähinnä ulkoisiin tekijöihin. Esimerkkeinä poikkeamisperusteista voidaan mainita luonnon aiheuttama olosuhde, ylivoimaisen esteen ai- heuttama olosuhde sekä toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä. Merenhoidon toi- menpiteitä suunniteltaessa on otettava huomioon kestävä kehitys ja toimenpiteiden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Vesien- ja merenhoidon suunnittelun välinen koordinaatio on järjestetty suunnittelujärjestelmien välisellä tiiviillä yhteistyöllä ministeriö-, virasto- ja asiantuntijatasolla. Vesienhoidon sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista te- hostamaan perustettujen yhteistyöryhmien toimintaa on laajennettu niin, että ne toimivat myös merenhoidon alueellisina yhteistyöryhminä. 3.3 Yhteistyö Ahvenanmaan kanssa Ahvenanmaa muodostaa oman vesien- ja merenhoitoalueensa. Ahvenanmaan maakuntahallitus laatii Ahve- nanmaan merialueille oman merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman, joka nojaa vahvasti vesienhoito- suunnitelman toimenpideohjelmaan. Manner-Suomen ja Ahvenanmaan yhteistyöstä ja toimenpideohjelmien yhteensovittamisesta vastasivat man- ner-Suomen puolella ympäristöministeriö ja Varsinais-Suomen ELY-keskus ja Ahvenanmaalla Ahvenanmaan maakuntahallitus. Ahvenanmaan maakuntahallituksen edustajat osallistuivat myös Suomen, Ruotsin ja Viron väliseen merenhoidon suunnitteluun liittyvään yhteistyö- ja koordinointitoimintaan sekä aiheeseen liittyvään HELCOM-yhteistyöhön. 3.4 Kansainvälinen ja EU-yhteistyö Yhteistyö muiden Itämeren maiden kanssa oli toimenpideohjelmaa valmisteltaessa tiivistä. Kahdenvälistä yh- teydenpitoa oli Viron ja etenkin Ruotsin kanssa. Kokouksissa jaettiin tietoa toimenpideohjelmien etenemisestä sekä pohdittiin mahdollisuuksia yhdenmukaiseen ja yhteiseen etenemiseen toimenpiteiden laatimisessa ja toi- meenpanossa. Osallistujat olivat kunkin valtion vastuullisia viranomaisia eli Virosta ja Suomesta mukana olivat ympäristöministeriön ja Ruotsista ympäristöministeriön (Miljödepartementet) ja vesi- ja meriviranomaisen (Hav och Vattenmyndigheten) edustajat. Koko Itämeren alueen laajuista koordinaatiota ja yhteistyötä tehdään Itämeren suojelukomissio HELCOMissa. Ekosysteemilähestymistavan toimeenpanemiseksi perustettu HELCOM GEAR -ryhmä vastaa meristrategia- puitedirektiivin mukaisesta Itämeren alueen yhteistyöstä ja koordinaatiosta. HELCOMin kautta toteutetaan myös direktiivin edellyttämää yhteistyötä EU:n ulkopuolisten maiden eli Itämerellä Venäjän kanssa. 25 Toimenpideohjelmien valmistelua koskevaa tiedonvaihtoa ja yhteensovittamista tehdään HELCOM GEAR – työryhmässä. Se laatii 2021 aikana koosteen HELCOMin EU-jäsenmaiden toimenpideohjelmista. Jäsenmai- den toimenpideohjelmien ja HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan) päivitys- työtä on yhteensovitettu, ja mm. toimenpiteiden riittävyyttä on arvioitu samalla menetelmällä HELCOMissa ja Suomessa. EU-tasolla meristrategiapuitedirektiivin toimeenpanoa ja toimenpideohjelmien laatimista koordinoi meristrate- gian koordinaatioryhmä (Marine Strategy Coordination Group, MSCG). Koordinaatioryhmässä ja sen alaisessa POMESA-työryhmässä (Program of measures, economic and social assessment) päivitettiin toimenpideohjel- mia koskeva suositus2, jonka MSCG vahvisti kokouksessaan kesäkuussa 2020. 4. ARVIO TOIMINTAYMPÄRISTÖN MUUTOKSISTA 2022–2027 4.1 Luonnollinen vaihtelu ja ilmastonmuutos Ilmastolliset tekijät vaikuttavat voimakkaasti Itämeren ekosysteemin toimintaan sekä pitkäaikaisesti että vuo- denaikaisesti. Säätilojen vaihtelusta johtuvat Itämeren dynamiikan muutokset saattavat peittää alleen ihmis- toiminnasta aiheutuvia muutoksia. Samalla ne vaikeuttavat ihmisen meriympäristön tilaa heikentävien toimin- tojen tunnistamista ja hallintaa. Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutos muuttaa toimintaympäristöä, mikä vai- kuttaa toimenpideohjelman toimien toteutukseen ja vaikuttavuuteen ja tekee ympäristötavoitteiden saavutta- misesta nykyistäkin haasteellisempaa. 4.1.1 Ilmasto ja säätilojen vaihtelu vaikuttavat Itämeren ekosysteemiin Ilmaston globaali lämpeneminen nostaa myös ilman lämpötilaa myös Itämeren alueella. Itämeri lämpeneekin valtameriä nopeammin sekä pohjoisen sijaintinsa että pienen vesitilavuutensa takia. Viimeisen sadan vuoden aikana Itämeren pintavesi on lämmennyt 1,2 astetta, kun samaan aikaan valtamerien pintalämpötila on nous- sut keskimäärin 0,5 astetta. Itämeren lämpötilassa on kuitenkin suurta vaihtelua. Lähes sata vuotta kestäneen hitaan lämpenemisen jäl- keen veden pintalämpötila pysytteli vuosina 1978–1987 lähes yhtä alhaisena kuin 1800-luvulla, johtuen useista tähän ajanjaksoon osuneista kylmistä talvista ja viileistä kesistä. Tämän viileämmän jakson jälkeen lämpötila on jälleen jatkanut nousuaan, ja 2000-luvulla Itämeren pintavesi on useina vuosina ollut ennätyksellisen läm- mintä (kuva 4). Kuva 4. Itämeren pintaveden lämpötilan muutos 1990–2018. Siniset palkit ovat keskimääräistä kylmempiä ja oranssit palkit lämpimämpiä vuosia. Ajanjakson lämpimimmät vuodet ajoittuvat 2010-luvulle. 3 Ilmastotekijät vaikuttavat vahvasti myös talven ankaruuteen. Leutoina talvina Selkämeri ei välttämättä jäädy lainkaan ja Suomenlahtikin vain osittain. Jääpeitteen suurin laajuus on 1800-luvulta pienentynyt noin 40 %. Erityisesti 1990–2020-luvuilla on esiintynyt useita hyvin lauhoja talvia (kuva 5), ja vuonna 2020 Itämeren jää- peite oli vain 37 000 km2, ollen koko vuonna 1720 alkaneen mittaushistorian pienin. Jääpeite tai sen puute vaikuttavat talvisen veden sekoittumiseen ja sitä kautta kevään olosuhteisiin. Alkukesän aikana 12–20 m syvyyteen muodostuva lämpötilan harppauskerros (termokliini) eristää lämpimän, valoisan ja tuottavan pintakerroksen syvemmästä, ravinteikkaasta vedestä. Suolaisuuden harppauskerros (halokliini) si- jaitsee varsinaisella Itämerellä termokliinin alapuolella, noin 40–80 metrin syvyydessä. Se eristää tehokkaasti 26 syvemmän veden sekoittumisen hapekkaamman pintakerroksen veden kanssa, jolloin voi muodostua hapet- tomia alueita. Hapettomissa oloissa pohjasedimentti ei kykene sitomaan fosforia, vaan sitä kertyy suuria mää- riä syvään veteen erityisesti Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella. Talvimyrskyjen aikana merkittäviä mää- riä halokliinin yläosan fosforia voi sekoittua yläpuoliseen vesimassaan Itämeren pääaltaalla, ja Suomenlah- della sekoittuminen voi talvella yltää jopa pohjaan saakka. Mikäli seuraavana kesänä esiintyy tyyniä ja lämpi- miä jaksoja, seurauksena on voimakkaita sinileväkukintoja, kuten 2014 ja 2018. Tämä lähinnä Itämeren pää- altaan syvässä vedessä sijaitseva ravinnevarasto hidastaa Itämeren tilan paranemista, vaikka ulkoista ravin- nekuormaa leikattaisiin tehokkaastikin. 450 400 350 300 250 km2 x 1000 200 150 100 50 0 1800 1820 1840 1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000 2020 Jääpeitteen suurin laajuus 10-v liukuva keskiavo Lin. (Jääpeitteen suurin laajuus) Kuva 5. Itämeren jääpeitteen suurin laajuus 1800–2020 (siniset palkit). Punainen viiva: 10 vuoden liukuva keskiarvo; harmaa katkoviiva: lineaarinen trendi. Jääpeite oli 1800 luvulla keskimäärin 236 000 km2, 1900-luvulla 192 000 km2 ja vuosina 2000–2020 keskimäärin 141.000 km2.4,5,6 Fosforipitoista vettä voi päästä pintakerrokseen myös kesällä. Tuulten aikaansaamien ”kumpuamisten” yhtey- dessä ravinteikasta vettä nousee termokliinin alapuolelta pintaveteen, mikä erityisesti Suomenlahdella saa aikaan leväkukintoja. Pohjanlahdelta halokliini lähes kokonaan puuttuu eikä hapettomuutta samassa mittakaa- vassa esiinny. Vastaavasti leväkukinnat ovat Pohjanlahdella olleet vähäisempiä kuin Itämeren pääaltaalla tai Suomenlahdella. Suolaisempaa vettä tulee ajoittain Itämereen Tanskan salmien kautta suolapulsseina. Pulssi tuo Itämereen suuren määrän happea, edistää fosforin sitoutumista sedimenttiin ja elvyttää syvien pohjien pohjaeläimistöjä. Samalla se mahdollistaa monien merellisten kasvi- ja eläinlajien, kuten turskan, levittäytymisen pohjoiseen ja itään. Suolapulsseilla on myös haitallisia vaikutuksia. Raskas Pohjanmeren vesi voi työntää Gotlannin altaan hapettoman ja ravinnepitoisen veden pohjoiseen, aina Suomenlahdelle saakka, missä se voi heikentää alueen happitilannetta ja lisätä fosforin liukenemista veteen. 2000-luvulla on ollut kaksi erityisen voimakasta suolaisen veden virtausjaksoa. Tammikuussa 2003 tullut suuri pulssi keskeytti vuodesta 1995 jatkuneen happitilanteen heikkenemisen. Tilanne kuitenkin pysyi parantuneena vain pari vuotta, minkä jälkeen Varsinaisen Itämeren happitilanne jälleen heikkeni ja pysyi huonona aina vuo- teen 2014 saakka. Helmi-maaliskuussa 2014 Itämereen virtasi jälleen runsaasti suolaista ja happipitoista vettä, joka elokuuhun 2014 mennessä paransi pohjanläheisen veden happitilannetta eteläisellä ja keskisellä Itämerellä. Joulukuussa 2014 Itämeri sai vielä uuden suolapulssin, jonka on arvioitu olleen mitatun historian kolmanneksi suurin. Ke- säkuuhun 2015 mennessä sen vaikutukset näkyivät parantuneena happitilanteena ja fosforipitoisuuden ale- nemisena itäisellä Gotlannin altaalla saakka.7 Myöskään vuoden 2014 suolapulssit eivät pitkäksi aikaa parantaneet Itämeren happitilannetta, vaan hapetto- muus on jatkuvasti lisääntynyt. Elvyttävien suolapulssien harventuminen yhdistettynä korkeaan tuotantotasoon ja siitä johtuvaan runsaaseen orgaanisen aineen sedimentoitumiseen on johtanut siihen, että vuosina 2018– 2020 vähähappista vettä on ollut Itämeressä enemmän kuin koskaan mittaushistorian aikana (kuva 6). 27 Kuva 6. Hapettomien (mustat palkit) ja vähähappisten (< 2 ml/l, punaiset palkit) vesialueiden laajuus varsinaisella Itäme- rellä (ml. Suomenlahti ja Riianlahti) 1960–2019. Vähähappisen veden pinta-ala oli vuosina 2018–2019 yli 80.000 km2, kattaen yli 40 % näistä alueista.7 Ilmastotekijät, erityisesti ilmanpaineen ja tuuliolosuhteiden vaihtelu Pohjoisella Atlantilla, Pohjanmerellä ja ete- läisellä Itämerellä vaikuttavat voimakkaasti suolapulssien saapumiseen. Myös Itämeren hidas makeutuminen ilmastonmuutoksen myötä voi vaikeuttaa suolapulssien tunkeutumista Tanskan salmien läpi. Globaalin ilmas- tonmuutoksen vaikutuksia suolapulssien yleisyyteen ei kuitenkaan vielä osata ennustaa. 4.1.2. Ilmastonmuutoksen vaikutus Itämeren rehevöitymiseen Itämeren alueella ilman vuotuinen keskilämpötila veden pinnan lähellä on kohonnut 1870-luvulta 0,08–0,11 °C vuosikymmenessä, kun keskimäärin maapallolla nousu on ollut 0,05 °C vuosikymmenessä. Ilmaston lämpe- nemisen ennustetaan jatkuvan voimakkaana myös tulevina vuosikymmeninä. Ilmastoskenaariosta riippuen Itämeren pintavesi lämpenee varsinaisella Itämerellä 2–3 °C ja Pohjanlahdella jopa 3–4 °C.8 Lämpötilan kohoaminen tulee ennusteiden mukaan vaikuttamaan enemmän talven kuin kesän olosuhteisiin. Tästä seuraa, että lumipeitteisyys vähenee ja sateisuus lisääntyy. Jääpeitteisen ajan lyhentyminen vaarantaa jäällä lisääntyvien itämerennorppien poikastuotannon ja vaikuttaa kevään tuotantodynamiikkaan. Kasvukau- den piteneminen aiheuttaa muutoksia myös maataloudessa: viljeltävät lajit ja kasvituholaisten ja -tautien tor- juntatavat muuttuvat. Torjunnan tarpeen kasvaessa vesiin päätyvät haitta-ainemäärät voivat kohota. Lämpöti- lan nousu nopeuttaa fysiologisia prosesseja ja haitta-aineiden vaikutukset eliöissä voivat korostua. Ilmastonmuutoksen takia sademäärien ennustetaan kasvavan vuoteen 2100 mennessä 10–15 % vuosiin 1971–2000 verrattuna ja etenkin talviaikaisten sateiden voimistuvan. Typen kuorma ei kuitenkaan ole kasva- massa, lukuun ottamatta Suomenlahtea, jossa kasvua on 3 % ja kuorman vähennystarve hyvän tilan saavut- tamiseen on 12 %. Sen sijaan fosforikuormituksen ennustetaan kasvavan merkittävästi lähivuosikymmeninä ja vuosisadan loppupuolella. Ilmastonmuutoksen seurauksena kasvanutta fosforikuormaa olisi vähennettävä Suomenlahdella ja Selkämerellä noin neljännes ja Saaristomerellä lähes kolmasosa, jotta kuormitus ei vuo- sina 2050–2079 ylitä tavoitetasoa (kuva 7). Vähennystavoitteet on kuitenkin mahdollista saavuttaa monipuo- lisilla maatalouden lisätoimenpiteillä, kuten tarkennetulla lannoituksella, lisäämällä talviaikaista kasvipeittei- syyttä ja ravinteiden kerääjäkasveja sekä peltojen kipsikäsittelyllä ja lietteen sijoituksella siten, että ravinteita ei valu vesistöihin.9 28  800 27 % Fosforikuormitus, tonnia vuodessa 700 24 % 600 31 % 590 500 530 450 400 803 697 300 648 591 586 562 490 476 200 366 100 0 Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Nykytilanne (2012-2019) Ilmastonmuutoksella (RCP 4.5), vuonna 2050-2079 Ilmastonmuutoksella (RCP 4.5), vuonna 2050-2079, maatalouden toimenpiteillä Kuva 7. Fosforikuormitus Suomenlahteen, Saaristomerelle ja Selkämerelle nykytilanteessa (2012–2019; siniset palkit) ja vuonna 2050–2079 ilmaston muuttuessa (IPCC skenaarion RCP4.5), maatalouden jatkuessa nykyisen kaltaisena ja mui- den kuormituslähteiden pysyessä nykyisellään (oranssit palkit) sekä ilmaston muuttuessa, maatalouden lisätoimenpiteillä (harmaat palkit). Tavoiteltu kuormitus indikoitu mustalla katkoviivalla ja tavoitteen saavuttamiseen tarvittava prosentuaali- nen vähennys ilmaston muuttuessa punaisilla prosenttiluvuilla. Perämerellä (ei kuvassa) fosforikuorma ei ilmastonmuu- toksen takia kasva (Lähde: SYKEn vesikeskus, Markus Huttunen 21.9.2020). Suoria todisteita leutojen talvien ja runsaiden sateiden vaikutuksesta ravinnehuuhtoumaan on jo olemassa. Talvi 2019–20 oli Suomessa paitsi mittaushistorian lämpimin, myös poikkeuksellisen sateinen, ja fosforia vir- tasi Saaristomereen joulu- ja tammikuussa kaksi kertaa enemmän kuin vuosien 2000–2019 talvikuukausina keskimäärin.10 Helmikuun fosforikuorma oli lähes kymmenen kertaa vuosikymmenen keskiarvoa suurempi (kuva 8). 500 450 400 Fosforikuormitus tonnia 350 300 250 200 150 100 50 0 Joulukuu Tammikuu Helmikuu Keskiarvo 2000-2019 Talvi 2019-2020 Kuva 8. Saaristomereen laskevien jokien fosforikuorma joulu-, tammi- ja helmikuussa 2000–2019 (siniset palkit) ja 2019–2020 (oranssit palkit)10. 29 Fosforipitoisuuden nousu ja helteisten jaksojen lisääntyminen suosii sinileviä (syanobakteereja), ja niiden ku- kintojen ennakoidaan lisääntyvän tulevaisuudessa.11 Nykyisin Itämeren pääaltaan syvänteissä on niin paljon hapetonta ja fosforipitoista vettä, että sitä on ajoittain virrannut myös Ahvenanmeren syvänteisiin ja sieltä Sel- kämerelle asti. Tämän seurauksena Selkämeren typpi-fosfori-suhde on 1990-luvulta asti laskenut12 ja laajoja sinileväkukintoja on lämpimimpinä kesinä esiintynyt myös Selkämerellä. 0,6 0,5 Fosfaatti-fosforipitoisuus (µmol/l) 0,4 0,3 0,2 0,1 0 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 Kuva 9. Fosfaattifosforin pitoisuus pintavedessä Selkämeren keskiosassa talvella 2001–2019.12 4.1.4. Yhteenveto Ihmisen aiheuttamat muutokset elinympäristössä ovat heikentäneet monen lajin sietokykyä ilmastonmuutosta vastaan, mikä voi vaikeuttaa merellisten luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä sekä heikentää alueellisten suojelutoimien tehokkuutta. Ilmastonmuutos vaikuttaa Itämeren ekosysteemiin ja edelleen meren hyvän tilan saavuttamiseen. Ilmastonmuutoksen on ennustettu lisäävän sadantaa ja ravinteiden valuntaa Itämereen eri- tyisesti talviaikana. Veden lämpeneminen taas lisää eloperäisen aineen hajotusta ja pahentaa happikatoja. Tämä voi lisätä fosforin vapautumista hapettomilta pohjilta ja pahentaa ”rehevöitymisen noidankehää” 13 ja joh- taa paheneviin sinileväkukintoihin. Suomen merialueella ilmiö on todennäköisesti voimakkain Suomenlahdella, joka on Itämeren pääaltaan ha- pettomien vesien vaikutuspiirissä, sekä Saaristomerellä, johon virtaa paljon vettä Lounais-Suomen maatalous- valtaisilta alueilta. Pohjanlahtea suojaa veden parempi sekoittuminen ja Perämerta myös jokivesien suuri or- gaanisen hiilen määrä, joka saattaa alentaa alueen perustuotantoa.14 Selkämeren tilanne on kuitenkin viime aikoina alkanut huolestuttavasti heikentyä. Ilmastonmuutos kärjistää monia Itämeren ongelmia ja pakottaa entistä voimakkaampiin ja paremmin kohden- nettuihin toimiin. Viimeaikaiset koko Itämeren kattavat mallitutkimukset ovat kuitenkin antaneet vahvan viestin siitä, että HELCOMin Itämeren toimenpideohjelman toteuttaminen – tai toteuttamatta jättäminen - vaikuttaa enemmän Itämeren tilaan ja tulevaisuuteen kuin pelkkä ilmastonmuutos.15,16 Itämeri ei siis ole tuomittu rehe- vöitymään, vaikka ilmastonmuutos etenee, mikäli ravinnepäästöjä maalta saadaan merkittävästi vähennettyä. Hyvässä tilassa olevalla meriekosysteemillä on luontaista vastustuskykyä ilmastonmuutosta ja muita ihmisen aiheuttamia paineita vastaan. Terveet pohjat sitovat ravinteita ja haitta-aineita ja monimuotoinen ravinto- verkko on vähemmän altis heilahduksille kuin vähälajinen. Siksi Itämeren tilan parantaminen ja biodiversitee- tin säilyttäminen on paras keino suojautua myös ilmastonmuutosta vastaan. 30 4.2. Lainsäädännön kehitys Lainsäädäntöhankkeista merenkulun ympäristönsuojelulakiin, maankäyttö- ja rakennuslakiin ja EU:n REACH- asetukseen tehtävillä muutoksilla sekä luonnonsuojelulain uudistuksilla on mahdollista parantaa edellytyksiä saavuttaa merenhoidon tavoitteet (taulukko 2). Taulukko 2. Lainsäädännön muutokset, joita on näköpiirissä toimenpideohjelman toimeenpanokauden aikana. Muutos Liittymäkohdat merenhoidon tavoitteisiin Merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) muutokset Vaikutukset ovat ympäristönsuojelun kannalta positiivi- Vuonna 2021 annettavalla hallituksen esityksellä eh- sia. Alusjätedirektiivin perusteella ehdotettavilla muutok- dotetaan merenkulun ympäristönsuojelulakiin (MYSL) silla tehostetaan etenkin pienten satamien jätehuoltoa. muutoksia, joilla pantaisiin täytäntöön unionin uudis- Öljypäästömaksua ja rikkipäästömaksua koskevat muu- tettu alusjätedirektiivi (2019/883). Direktiivillä on py- tokset tehostavat lain sanktiojärjestelmää, millä voi olla ritty yhtenäistämään unionin alusjätesääntelyä. Sen päästökieltojen ja -rajoitusten rikkomista ehkäisevä vai- vaikutukset Suomessa kohdistuvat ennen kaikkea kutus. Lastinsiirtoja koskeva sääntely tehostaa ennen pieniin venesatamiin. Samalla tarkennettaisiin öljy- kaikkea viranomaisten tiedonsaantia alusten välisistä päästömaksua koskevaa sääntelyä. Lisäksi ehdote- lastinsiirroista ja polttoaineen tankkauksesta, ja mahdol- taan säädettävän rikkipäästömaksusta, joka olisi hal- listaa operaatioihin puuttumisen, kun sen on ympäristön- linnollinen sanktio rikkipäästörajoitusten rikkomisesta, suojelun kannalta tarpeen. Painolastivesisääntelyn so- sekä vaatimuksista alusten välisten lastinsiirtojen ja veltumisen rajoittaminen tiettyjen jäänmurtajien osalta polttoaineen toimitusten toteuttamiselle. Painolastive- säästäisi noin 3 miljoonaa euroa käsittelylaitteistojen sisääntelyn soveltumista tietyille jäänmurtajille ehdo- asennuskustannuksissa. Toisaalta ehdotuksen ympäris- tetaan rajattavan. töä heikentävä vaikutus olisi vähäinen, koska jäänmurta- jia, joille ei ole asennettu painolastivesien käsittelylait- teistoa, ei käytettäisi ulkomailla. Jätelain (646/2011) muutokset Jätelain uudistus on käynnissä ja hallituksen esitys on Jätelain uudistuksessa mm. tiukennetaan jätteen erillis- tarkoitus saada eduskuntaan syksyn 2020 aikana. Jä- keräysvaatimuksia, parannetaan jätehuollon valvontaa telakiin viedään jätedirektiivin uudistuksesta johtuvat sekä vahvistetaan kiertotaloutta. Jätehuollon parantami- muutokset sekä kansallisiin kiertotaloustavoitteisiin sella vähennetään roskaamista ja laitonta jätteenkäsitte- liittyviä muutoksia. lyä, mikä vähentää osaltaan myös meren roskaantu- EU:n direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövai- mista sekä mereen päätyviä haitta-aineita. kutusten vähentämiseksi (nk. SUP-direktiivi) toimeen- SUP-direktiivin toimeenpanolla laajennetaan tuottajavas- pannaan kansallisesti vuonna 2021. tuullista jätehuoltoa koskemaan mm. kalastusvälineitä ja muovia sisältäviä tupakkatuotteita. Tavoitteena on vä- hentää kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta, ros- kaantumista sekä lisätä roskaantuneiden alueiden puh- distamista. Luonnonsuojelulain (1096/1996) ja -asetuksen (160/1997) uudistus Luonnonsuojelulain uudistus on käynnissä ja hallituk- Uudistus mahdollistaisi lajeille ja luontotyypeille uusia sen esityksen on tarkoitus valmistua syysistuntokau- suojelukeinoja ja tarjoaisi mahdollisuuksia edistää luon- den 2021 aikana. Uudistuksen tavoitteena on edistää non monimuotoisuuden suojelua myös vapaaehtoisuu- luonnon monimuotoisuuden suojelua lainsäädännön den pohjalta ja taloudellisilla kannustimilla. toimivuuden ja vaikuttavuuden parantamisen myötä, lisätä luonnonsuojelun hyväksyttävyyttä sekä tehos- taa ja selkeyttää hallinnollisia menettelyjä. Lisäksi ta- voitteena on selkeyttää luonnonsuojelulain roolia osana muuta ympäristöä koskevaa lainsäädäntöä. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) muutokset Maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistus on Tavoitteena on uudistaa maankäyttö- ja rakennuslaki si- käynnissä ja hallituksen esityksen on tarkoitus valmis- ten, että uudistuksessa otetaan huomioon alueidenkäy- tua syysistuntokauden 2021 aikana. tön suunnittelun ja rakentamisen tulevaisuuden haas- teista, muuttuvasta toimintaympäristöstä sekä aluehallin- non rakenteiden muutoksista aiheutuvat kehittämistar- peet. Lisäksi tavoitteena on yksinkertaistaa alueidenkäy- 31  tön suunnittelujärjestelmää, kehittää rakentamista koske- vaa ohjausjärjestelmää sekä selkeyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia valmistelu-, päätöksenteko- ja toi- meenpanotehtäviä. Hallitusohjelman mukaisia päätavoitteita ovat muun mu- assa hiilineutraali yhteiskunta, luonnon monimuotoisuu- den vahvistaminen sekä rakentamisen laadun paranta- minen ja digitalisaation edistäminen. Alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa olisi varauduttava lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja muihin il- mastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin ja riskeihin sekä varmistettava ekologisten yhteyksien säilyminen. Merialuesuunnittelua koskevaan sääntelyyn ei ole tarkoi- tus tehdä muutoksia uudistuksen yhteydessä. REACH-asetuksen (EY/1907/2006) muutokset Tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien käyttöä ra- EU:ssa valmistellaan REACH-asetuksen muutosta, jolla joittavat REACH-asetuksen muutokset on tarkoitus rajoitettaisiin tarkoituksellisesti lisättyjen mikromuovien saada voimaan vuonna 2021. käyttöä. Rajoitukset koskisivat esimerkiksi kosmetiikka- ja hygieniatuotteita ja eräitä lannoitteita. Mikromuovien li- säämisen rajoittaminen voisi vähentää mm. hule- ja jäte- vesien mukana vesistöihin ja mereen päätyviä mikro- muoveja. 4.3. Merkittävät hankkeet Ympäristövaikutusten arvion edellyttävistä suurista hankkeista, jotka sijoittuvat joko merialueelle tai rannikolle arvioidaan olevan lähinnä paikallisia vaikutuksia, jotka joissain tapauksissa ovat myös kestoltaan hetkellisiä (taulukko 3). Vaikka vaikutukset meriympäristöön ovat alueellisesti rajattuja, voivat ne tiettyjen lajien tai luon- totyyppien kannalta olla merkittäviä. Myös merialueen ympäristöön kohdistuva kokonaispaine, josta hanke muodostaa vain osan, tulisi olla mahdollista arvioida ja ottaa huomioon esimerkiksi tehtäessä rakentamispää- töksiä. Taulukko 3. Merkittävät (ympäristövaikutusarvioinnin alaiset) rakennushankkeet, joita toteutetaan tai saattavat tulla toteu- tettavaksi toimenpideohjelman toimeenpanokauden aikana. Muutos Vaikutus perustuen toteutettuun YVA-arviointiin Ydinvoimala Vaikutukset ovat pääosin paikallisia – Hanhikiven ydinvoimala, Fennovoima Rakentamisen aikaisia haittavaikutuksia ovat veden sa- -Olkiluodon ydinvoimalan 3.yksikkö, Teollisuuden mentuminen, lisääntynyt kiintoaines- ja typpikuorma, voima mahdollisten haitallisten aineiden vapautuminen ve- teen, vedenalainen melu, pohjan muutokset ja elinym- päristöjen tuhoutuminen (muun muassa kalojen kutu- alueita tuhoutuu). Linnusto häiriintyy. Toiminnan aikana jäähdytysveden otto ja purkautumi- nen aiheuttavat virtausvaikutuksia sekä lämpökuormaa lähinnä pintavedessä. Lämpövaikutus tehostaa edel- leen kasviplanktonin ja vesikasvien tuotantoa ja saattaa voimistaa rehevöitymistä. Lisäksi voi olla vähäisiä ra- dioaktiivisia päästöjä. Merituulipuistohankkeet Perämerellä ja Selkäme- Vaikutukset ovat pääosin paikallisia rellä Rakentamisen aikaisia haittavaikutuksia ovat veden sa- – Suurhiekan tuulipuisto (toteutuksen määräaikaa jat- mentuminen, lisääntynyt kiintoaines- ja typpikuorma, kettu v. 2029) mahdollisten haitallisten aineiden vapautuminen ve- – Maanahkiaisen tuulivoimapuisto, Raahe (hanke ei ole teen, vedenalainen melu, pohjan muutokset ja elinym- toistaiseksi edennyt toteutukseen) päristöjen tuhoutuminen (muun muassa kalojen kutu- alueita tuhoutuu). Linnusto häiriintyy. Lisäksi YVA menettely on kesken: -Tahkoluodon tuulipuiston laajennus, Pori 32  Toiminnanaikaisia vaikutuksia ovat virtausolosuhteiden muutokset, vedenalainen melu, sähkönsiirron aiheut- tama sähkömagneettinen säteily sekä pohjan elinympä- ristön muuttuminen. Pengertiehanke Oulun Riutunkarin ja Hailuodon Vaikutukset ovat pääosin paikallisia. Huikun välille (ympäristölupa v.2020, valitettu) Rakentamisen aikaisia haittavaikutuksia ovat veden sa- mentuminen, lisääntynyt kiintoaines- ja typpikuorma, mahdollisten haitallisten aineiden vapautuminen ve- teen, vedenalainen melu, pohjan muutokset ja elinym- päristöjen tuhoutuminen (muun muassa kalojen kutu- alueita tuhoutuu). Linnusto häiriintyy. Pengertie heikentää veden virtausta ja lisää siten kiin- toaineen kasautumista. Talvisin jäiden liikkumisen ai- heuttama eroosio vähenee. Tämä saattaa edelleen vai- kuttaa rantojen ruovikoitumisen lisääntymiseen ja um- peen kasvamiseen, mikä puolestaan saattaa heikentää sekä mantereen että saaren uhanalaisen vesikasvilli- suuspopulaatioin tilaa. Ajoksen sataman meri- ja tuloväylän sekä satama- Rakentamisen aikaiset keskeiset kielteiset ympäristö- altaan syventäminen (ympäristölupa v. 2020) vaikutukset ovat ruoppausten ja läjitysten aiheuttama veden samentuminen ja siitä mahdollisesti seuraavat haitalliset vaikutukset kalastoon ja kalastukseen, lin- nustoon sekä kasvillisuuteen ja pohjaeläimistöön. Ruoppaus- ja läjitystöistä aiheutuu myös melua. Vaiku- tusten arvioidaan olevan lyhytaikaisia ja paikallisia. Vesiviljelylaitokset (lisäkasvu 600–1000 t/v) Vesiviljelylaitosten merkittävimmät ympäristövaikutuk- set aiheutuvat ravinnekuormituksesta. Vaikutukset ovat -Lännenpuolen Lohi Oy, Loukeenkari, Kustavi (YVA-ar- yleensä paikallisia ja aiheutuvat pitkälti kalojen ruokin- viointi tehty) nasta. Uudet suunnitteilla olevat isot laitokset lisäävät -Offshore Fish Finland Oy, Luvia (ympäristölupa lain- kuitenkin toteutuessaan vesiviljelyn ravinnekuormitusta. voimainen) Ravinnekuormitus lisää rehevöitymistä ja vaikuttaa mm. -Ekofish Ab, Luoto (sijaitsee rannikkovesien ulkopuo- pohjan liettymiseen. Kuormitusta säädellään ympäristö- lella, ympäristölupa 2020, valitettu) luvilla ja pyritään vähentämään eri toimenpiteillä. Lai- tosten rakenteista irtoaa mikromuovia. Sallittujen eliöi- -Laitakarin Kala Oy, Haukipudas (ympäristölupa lain- den kiinnittymisen estoon käytettävien aineiden ja mui- voimainen) den kemikaalien tai lääkkeiden käytöstä ei ole tunnis- tettu haittavaikutuksia. Vieraslajien käyttö on pitkälle Suunnitteilla on myös muita hankkeita, jotka voivat lainsäädännöllä säädeltyä eikä haitallisia seurauksia edellyttää YVA-menettelyä. ole todettu. 4.4 Toimialojen kehitys Merta hyödyntävät tai käyttävät toimialat eivät ole staattisia toimenpideohjelmakautena ja nämä muutokset ovat monin osin ennakoitavissa. Toimialojen kasvu tai väheneminen vaikuttaa myös meriympäristöön kohdis- tuvien paineiden ja vaikutusten määrään. Taulukossa 4 kuvataan yleisellä tasolla toimialojen lähitulevaisuu- den muutos. Taulukko 4. Toimialojen muutokset lähitulevaisuudessa.1,17 Toimialan tuotannon oletetun lähitulevaisuuden kehityksen arvioidaan joko kasvavan , laskevan , tai pysyvän ennallaan ➔, vaihtelevan eri tuotteiden välillä  tai olevan epä- varma tai ristiriitainen (?). Sulkeissa ovat vuodet, joille arvioitu kehitys on ennustettu. Toimiala Arvioitu kehitys Suomessa Lisätietoja  Maatalous (2030) Hakkuut  12 % (~2016–2030) Metsätalous Kaupallinen kalastus  Vesiviljely 18 33  Koko Itämerellä kapasiteetin  (2030) kasvu 130-390 % (~2016–2030), Merituulivoima merituulivoimapuistojen alan kasvu 350 % Koko Itämerellä kasvu 3–28 % Merenkulku  (2016–2030) Merihiekan ja –soran nosto 19 Koko Itämeren risteilylaivastojen Turismi ja virkistyskäyttö  määrä kasvussa 14 % (2016– 2030) Yhdyskuntien jätevesihuolto  ? (2030) Meriympäristöön kohdistuvien negatiivisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi on olemassa monia ratkai- suja, ja uusia kehitetään jatkuvasti. Esimerkiksi merenkulun alalla negatiivisten vaikutusten minimointiin pyri- tään aktiivisesti, mikä on luonut Suomeen merkittävää liiketoimintaa. Alusten ilmapäästöjä koskeva sääntely on luonut Suomeen paikallista kysyntää alusten pakokaasujen rikkipesureille ja katalysaattoreille. Myös uu- dentyyppisiä laivamoottoreita, vähäpäästöisiä polttoaineita ja tuulivoimaa hyödyntäviä roottoripurjeita on suo- malaisilla aluksilla otettu käyttöön ensimmäisten joukossa Euroopassa. Sittemmin myös ulkomainen kysyntä on lisääntynyt merkittävästi. Suomalainen meriklusteri eli merenkulkuun liittyvät elinkeinot ja alat on edelläkä- vijä etenkin digitaalisten ratkaisujen kehittämisessä. 5 MERENHOIDON TOIMENPITEET Toimenpideohjelma koostuu olemassa olevista toimenpiteistä, joita kutsutaan nykytoimenpiteiksi ja merenhoi- don uusista toimenpiteistä. Keskeinen kysymys uusia toimenpiteitä määritettäessä oli, että riittävätkö nykytoi- menpiteet meriympäristön hyvän tilan ylläpitämiseen tai sen saavuttamiseen tämän toimenpideohjelmakauden loppuun eli vuoden 2027 loppuun mennessä niin, että meriympäristön hyvä tila saavutetaan ja yleisten ympä- ristötavoitteiden tavoitteet toteutuvat. Ohjelman toimenpiteet valittiin sillä perusteella, että ne täydentävät ny- kytoimenpiteitä, ovat kustannustehokkaita ja merkittävästi edistävät tavoitteiden saavuttamista. Toimenpideohjelmia koskeva EU:n suositus määrittelee nykyiset ja uudet toimenpiteet seuraavasti: Merenhoidon nykyiset toimenpiteet • Meristrategiapuitedirektiivin mukaisen meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen tai ylläpitämisen kan- nalta oleelliset toimenpiteet, joista on päätetty jonkin muun lainsäädännön nojalla ja jotka on toimeenpantu. • Meristrategiapuitedirektiivin mukaisen meriympäristön hyvän tilan saavuttamisen tai ylläpitämisen kan- nalta oleelliset toimenpiteet, joista on päätetty jonkin muun lainsäädännön nojalla, mutta joita ei ole toi- meenpantu tai on toimeenpantu vain osittain. Merenhoidon uudet toimenpiteet • Uudet toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi, jotka perustuvat olemassa olevan EU- lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten toimeenpanoon, mutta ylittävät sen mitä EU-lainsäädän- nössä ja kansainvälisissä sopimuksissa vaaditaan. • Uudet toimenpiteet hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi, jotka eivät perustu olemassa olevaan EU-lainsäädäntöön ja kansainvälisiin sopimuksiin. Nykytoimenpiteiden tarkastelu kohdistui pääosin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ohjauskeinoihin. Itämeren ja sisävesien tilaa parantavia toimenpiteitä on toteutettu kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten sekä erilaisten ohjelmien, strategioiden ja sitoumusten nojalla 1960- ja 1970- luvuilta lähtien. Näillä on saavutettu merkittäviä edistysaskelia esimerkiksi ravinteiden ja haitallisten aineiden pistemäisen kuormituksen hallinnassa, jonka seurauksena teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitus on vähen- tynyt merkittävästi. Vesien ja Itämeren suojelua sekä vesi- ja meriluonnonsuojelua koskeva lainsäädäntö, eri- laiset ohjelmat ja strategiat on listattu liitteen 1 taulukossa B. Suomi on sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, jotka edistävät meriympäristön suojelua (liite 1 tau- lukko A). Itämeren suojelun kannalta keskeisin on Itämeren suojelua koskeva yleissopimus, josta käytetään usein toimeenpanoelimensä mukaista nimeä HELCOM. Suomi on osapuoli myös vastaavassa Koillis-Atlantin 34 suojelua koskevassa OSPAR-yleissopimuksessa. Merenkulkua säädellään kansainvälisessä merenkulkujär- jestössä IMOssa. Merentutkimusta edistää ja kalakantoihin sekä meriympäristöön liittyvää riippumatonta tietoa kokoaa kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES. Rajat ylittäviä kaukokulkeutuvia päästöjä säädellään oman CLRTAP-sopimuksen20 (Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution) puitteissa. Meren- suojelua ja merenhoitoa koskevat kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, on listattu liitteen 1 taulukkoon A. Lisäksi EU-jäsenmaat ovat hyväksyneet Itämeren alueen strategian ja toimintaohjelman, joilla myös edistetään merkittävästi Itämeren suojelua. EU-lainsäädäntö ulottuu vesien- ja merenhoitoa koskevista puitedirektiiveistä luonnonsuojelulainsäädäntöön ja eri toimialoja koskevaan sekä eri tavoin ympäristönsuojelua edistävään säätelyyn. Toimialakohtainen ja yleisempi ympäristönsuojelun kansallinen lainsäädäntö sekä niiden taustalla olevat EU-direktiivit on listattu liitteen 1 taulukossa C. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet, jotka ovat merkityksellisiä myös merenhoidon kannalta ja voidaan sa- manaikaisesti käsittää myös merenhoidon toimenpiteiksi, on listattu liitteen 1 taulukossa D. Tämä laaja luku on jaettu tärkeimpien ympäristöpaineiden tai teemojen mukaan alalukuihin. Kukin alaluku noudattaa samaa järjestystä, jossa kappaleiden johdantona on esitetty käsiteltävän paineen aiheuttamia hait- tavaikutuksia meriympäristössä, erityisesti vaikutuksia Itämeren lajeihin ja luontotyyppeihin ja paineeseen tai teemaan liittyvät tilatavoitteet ja yleiset ympäristötavoitteet. Sen jälkeen on esitelty tärkeimmät nykyiset toi- menpiteet ja arvio niiden riittävyydestä ympäristö- tai tilatavoitteen saavuttamiseksi. Tämän lisäksi tekstissä on arvioitu jossain määrin olemassa olevien toimenpiteiden toteutuksen tilannetta ja tarpeita toteutuksen te- hostamiseen tai parempaan kohdentamiseen merenhoidon kannalta. Sitten kunkin teeman alla on esitetty merenhoidon uudet toimenpiteet tietolehtisinä. Viimeisenä kussakin alaluvussa on yhteenveto, jossa on listaus sekä nykyisistä että uusista toimenpiteistä. Olemassa oleviin toimenpiteisiin luettavia yleisiä merensuojelun ohjelmia tai kansainvälisiä yleissopimuksia ei ole listattu, vaan ne löytyvät liitteen 1taulukosta A. Nykytoimen- piteistä laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (252/2017, YVA-laki) ja valtioneuvoston asetus ympä- ristövaikutusten arviointimenettelystä (277/2017) sekä laki viranomaisten suunnitelmien ja ympäristövaikutus- ten arvioinnista (200/2005) (SOVA-laki) koskevat käytännössä kaikkia teemoja, joten niitä ei ole mainittu erik- seen teemojen nykytoimenpiteissä. Uusia toimenpiteitä koskevat tietolehtiset ovat tietosisällöltään yhteneväisiä. Niissä on kuvattu toimenpiteen sisältö ja listattu toimenpiteen vastuutaho ja muut osallistujat. Lisäksi tietolehtisissä on toteutuksen aikataulu ja toimenpiteen alueellinen kattavuus sekä yleinen ympäristötavoite ja laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa. Kullakin uudella toimenpiteellä on pääsääntöisesti yksi vastuutaho, jonka tehtävänä on edistää ja seurata toimenpiteen toteutumista. Osallistujat osallistuvat toimenpiteen toteuttamiseen, mikä tarkoittaa erilaisten to- teutusta edistävien prosessien, hankkeiden ja myös niiden rahoituksen edistämistä. Osallistujaluettelo ei ole poissulkeva ja monet toimenpiteistä ovat avoimia minkä tahansa asianmukaisen tahon toteutettavaksi. 5.1 Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen Ravinnekuormituksen lähteet ja ravinteiden kierto/kulkeutuminen meriekosysteemissä Merialueiden rehevöitymistä lisäävät valuma-alueelta jokien ja ojien mukana kulkeutuvat ravinteet, mereen kohdistuva pistemäinen kuormitus (yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot, teollisuus, kalankasvatus) ja las- keuma ilmasta. Meren rehevyystilaan vaikuttavat myös rannikkovesien ja avomerialueiden virtaus- ja sekoit- tumisolosuhteet sekä ravinteiden kierto ja kulkeutuminen meriekosysteemissä, johon kuuluu myös ravinteiden siirtyminen veden ja pohjasedimentin välillä. Useimmilla merialueilla valtaosa ravinnekuormituksesta tulee valuma-alueelta jokien kuljettamana ja on pää- osin lähtöisin maataloudesta ja muusta hajakuormituksesta (metsätalous, haja-asutus, laskeuma, hulevedet). Eräillä alueilla, kuten Saaristomeren sisäsaaristossa, myös saarilta tulevalla hajakuormituksella on merkitystä. Pistekuormituksella on vaikutusta enimmäkseen paikallisesti, kuormituslähteiden ympäristössä. Ravinteita kul- keutuu mereen myös luonnonhuuhtoumana. Sillä tarkoitetaan ravinteita, jotka huuhtoutuvat valuma-alueelta vesiin ilman ihmisen vaikutusta. Erityisesti typpeä päätyy mereen myös ilmalaskeumana. Valtaosa typen laskeumasta Suomen eri merialueille on ihmistoiminnasta johtuvaa, mutta pieni osa on myös luontaista alkuperää. Vuonna 2017 typen laskeuma oli noin 30 % Itämeren kokonaistyppikuormituksesta. Laskeuman pääasialliset lähteet ovat maatalous, tie- ja me- riliikenne sekä energia- ja muu teollisuus. Suomesta Itämereen laskeumana päätyvistä ammoniakkipäästöistä 35 noin 90 % on peräisin maataloudesta. Typen oksidien päästöistä noin puolet aiheutuu liikenteestä ja toinen puoli teollisuudesta ja energiantuotannosta. Suomen merialueiden typpilaskeumasta suurin osa tulee kauko- kulkeumana muualta kuin Suomesta. Suomen osuus koko Itämeren typpilaskeumasta on 4 %.21 Suomen merialueille tulee ravinteita myös virtausten mukana muilta merialueilta. Tällä on vaikutusta erityisesti ulommilla rannikkovesillä ja ulkosaaristoissa. Lisäksi keskeinen rehevyyteen vaikuttava tekijä, varsinkin Suo- menlahdella ja Saaristomerellä, ovat aikaisemman kuormituksen seurauksena pohjasedimenttiin kertyneet ra- vinteet eli meren sisäiset ravinnevarastot. Sedimentistä ravinteet voivat vapautua takaisin veteen hapenpuut- teen, tai matalilla vesialueilla aallokon, vaikutuksesta ja ylläpitää meren rehevää tilaa. Ilmiöstä käytetään myös nimeä ”sisäinen kuormitus”, mutta se on käsitteenä harhaanjohtava, sillä vain ulkoinen kuormitus tuo vesiin lisää uusia ravinteita. Kaikista pohjista, joille laskeutuu hienojakoista ainesta, vapautuu jossain määrin ravin- teita, mutta sisäisten ravinnevarastojen merkitys on suurin alueilla, joilla orgaanista ainesta kerrostuu pohjaan runsaasti ja ravinteita vapautuu takaisin veteen huomattavia määriä. Erityisesti Suomenlahdella fosforia päätyy pohjanläheisistä vesikerroksista pintakerroksiin kumpuamisen ja talviaikaisen sekoittumisen seurauksena. Suomenlahdelle, varsinkin sen avomerialueelle, kulkeutuu myös merkittäviä määriä ravinteita Itämeren pääal- taalta halokliinin alapuolisista vesikerroksista. Itämereen tulevat suolapulssit voivat vahvistaa ilmiötä. Ravinteita myös poistuu meriekosysteemistä. Etenkin fosforia hautautuu ajan mittaan sedimenttiin, ja virtauk- set kuljettavat ravinteita Itämerestä Pohjanmerelle. Typpeä poistaa pohjan sedimentissä sekä vedessä hapel- lisen ja hapettoman veden rajapinnalla tapahtuva bakteeritoiminta (denitrifikaatio), jonka on arvioitu olevan tärkein typpeä vesiekosysteemistä poistava prosessi. Toisaalta kukintoja muodostavat sinilevät sitovat typpeä, mikä lisää typen määrää vedessä. Myös kalansaaliin mukana merestä poistuu huomattava määrä ravinteita. Vuonna 2014 merestä poistui kalansaaliin mukana ravinteita määrä, joka vastasi 7 % ihmisperäisestä typpi- kuormituksesta ja 25 % fosforikuormituksesta. Suomen merialueiden rehevöitymistila ja sen vaikutukset meriekosysteemiin Suuressa osassa Suomen avomerialueita meren rehevöitymistila on heikentynyt 2010-luvulla. Merenhoidon uusimman tila-arvion mukaan1 Suomen kaikkien avomerialueiden tila oli heikko vuosina 2011–2016, kun edel- lisessä tila-arviossa (2007–2011) osa Perämeren avomerialueesta oli rehevöitymisen osalta vielä hyvässä tilassa. Vesienhoidon ekologisen luokituksen mukaan Suomen rannikkovesien tila on heikentynyt kaikkialla muualla paitsi Suomenlahdella. Vuosia 2012–2017 koskevan ekologisen luokituksen mukaan vain 13 % Suo- men rannikkovesistä oli hyvässä tilassa, kun edellisessä luokituksessa hyvään tilaan luokiteltujen rannikkoalu- eiden määrä oli kaksinkertainen. Erinomaisessa tilassa olevia rannikkoalueita ei ole lainkaan. Itäisen Suomen- lahden rannikkovesillä monien vesimuodostumien tila on kuitenkin kohentunut välttävästä tyydyttävään. Tähän ovat vaikuttaneet Pietarin jätevesikuormituksen pieneneminen ja Laukaanjoen (Luga) fosforipäästöjen saami- nen hallintaan. Luultavasti näitäkin merkittävämpi tekijä on ollut se, että olosuhteet ns. sisäiselle kuormitukselle eivät Suomenlahdella olleet 2010-luvulla yhtä suosiolliset kuin 2000-luvun alussa.22 Itämeren luonnonoloihin nähden (suolaisuuden harppauskerros, pitkä viipymä) liiallisesta ulkoisesta ravinne- kuormituksesta ja sen seurauksena muodostuneista sisäisistä ravinnevarastoista johtuva rehevöityminen ai- heuttaa haitallisia muutoksia koko Itämeren ekosysteemissä. Rehevöityminen vaikuttaa useisiin muihin me- renhoidon laadullisiin kuvaajiin, kuten luonnon monimuotoisuuteen (K1), kaupallisiin kalalajeihin (K3), ravinto- verkkoihin (K4) ja merenpohjan koskemattomuuteen (K6). Pohjaeläin-, makrolevä- ja vesikasviyhteisöt sekä kalasto ovat muuttuneet rehevöitymisen seurauksena. Pohjaeläimet kärsivät erityisesti hapenpuutteesta, joka on yksi rehevöitymisen seurannaisvaikutuksista. Re- hevöityminen hyödyttää useita särkikaloja, mikä näkyy saaristoalueiden särkikalakantojen runsastumisena. Myös Suomenlahden, Ahvenanmeren ja Itämeren pääaltaan pohjoisosan kasvi- ja eläinplanktonyhteisöjen koostumuksessa on havaittu rehevöitymisen aiheuttamia muutoksia. Rehevöityminen vaikuttaa myös luontodirektiivin erityisesti suojeltaviin meriluontotyyppeihin. Rannikon laguu- nien, jokisuistojen, laajojen matalien lahtien ja kapeiden murtovesilahtien tilan heikkeneminen johtuu rehevöitymisen kiihdyttämästä umpeenkasvusta ja ruovikoitumisesta. Edellä mainitut rehevöitymisen aikaan- saamat muutokset rannikkovesissä ovat merkittävä uhka uhanalaisille näkinpartaisleville. Vastaavasti ve- denalaiset hiekkasärkät ja riutat kärsivät lisääntyvän orgaanisen aineksen aiheuttamasta liettymisestä ja nopeasti kasvavien levien tukahduttavasta vaikutuksesta. Uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi laadittujen toimintasuunnitelmien23,24,25 tavoitteiden toteutuminen on riippuvainen ravinnekuormitukseen ja re- hevöitymiseen liittyvien toimien tuloksellisuudesta. Lintulajeista ruokki ja etelänkiisla kärsivät itäisellä Suomenlahdella ajoittaisista joukkokuolemista, joiden syyksi on epäilty muun muassa levämyrkkyjä. Ravinne- ja kiintoainekuormituksen lisääntymisestä on haittaa 36 myös Itämeren vaelluskaloille. Syyskutuisten lohen, taimenen ja siian mäti alkioineen altistuu kutupaikoilla jokien talviaikaiselle kiintoaine- ja ravinnekuormitukselle. 5.1.1 Ravinnekuormituksen kehitys ja vähentämistarpeet Suomesta päätyi vuosina 2010–2019 Itämereen keskimäärin 3 400 tonnia fosforia ja 81 000 tonnia typpeä vuodessa (taulukko 5). Näistä ravinteista osa on peräisin ihmisen toiminnasta ja osa on luonnonhuuhtoumaa. Luotettavan arvion tekeminen luonnonhuuhtouman ja ihmistoiminnasta aiheutuvan kuormituksen keskinäisistä osuuksista on haasteellista, mutta arvioiden mukaan noin 50–75 % fosfori- ja typpikuormituksesta aiheutuu ihmistoiminnasta. Ihmisen osuus kokonaiskuormituksesta vaihtelee merialueittain. Selvästi pienin (50–60 %) se on Perämerellä ja vastaavasti luonnonhuuhtouma on siellä suurin (taulukko 5). Suomen osuus oli koko Itämeren fosforikuormituksesta 11 % ja typpikuormituksesta 9 % vuonna 2018.26 Sel- västi eniten kuormitusta tuli Puolasta (fosfori 28 %, typpi 35 %). Toiseksi suurin fosforikuormittaja oli Venäjä (15 %). Suurimmat typpikuormittajat Puolan jälkeen ovat Ruotsi ja Venäjä, joiden kuormitus oli samaa tasoa (12 % ja 11 %). Muiden maiden fosfori- ja typpikuormitus vaihteli 3 % ja 9 % välillä vuonna 2018. Taulukko 5. Suomesta eri merialueille päätyvä fosforin (P) ja typen (N) keskimääräinen vuotuinen kokonaiskuormitus (sisältää luonnonhuuhtouman), ihmistoiminnasta aiheutunut kuormitus sekä luonnonhuuhtouma, joka huuhtoutuu valuma- alueelta ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Luvut sisältävät myös Suomesta lähtöisin olevan ja alusten pakokaasuista ai- heutuvan laskeuman mereen ja sisävesien laskeumasta mereen kulkeutuneen osuuden. Hajakuormitus on vuosien 2010– 2019 keskiarvo (laskeuma mereen ja alusliikenne 2012–2017) ja pistekuormitustiedot ovat vuodelta 2019. Ihmistoiminnasta Kokonaiskuormitus mereen Luonnonhuuhtouma MERIALUE aiheutuva kuormitus (tonnia) mereen (tonnia) mereen (tonnia) P N P N P N Suomenlahti 590 16500 450 12000 140 4500 Saaristomeri 480 8900 370 6600 110 2300 Selkämeri 580 17100 450 12900 130 4200 Merenkurkku 210 5100 160 3700 50 1400 Perämeri 1580 33 600 990 17700 590 15900 Kaikki merialueet 3400 81 000 2400 53 000 1000 28000 Ravinnekuormituksen yleiset ympäristötavoitteet ja ravinnekuormituksen kehitys Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiselle on asetettu ympäristötavoitteet1. Yleinen ympäristö- tavoite (RAVyleinen) ilmaisee kuormituskaton eli sen kuormitustason, jota hyvän tilan saavuttamiseksi ei saa ylittää. Kuormituskatot on määritelty erikseen kullekin merialueelle ja Suomen koko merialueelle (taulukko 6). Vaikka kuormituskatot on määritelty useiden vuosien kuormitustietojen perusteella, on myöhemmin todettu, että kuormituskattoihin sisältyy huomattavaa epävarmuutta. Tämä johtuu siitä, että määrittelyjakson sääolot olivat epätyypilliset, mikä vaikutti hajakuormituksen määrään huomattavasti. Lisäksi kuormituskattojen mää- rittelyssä käytetty menetelmä poikkeaa HELCOMin vastaavasta. Näistä syistä kuormituskatot on tarkoitus tar- kistaa lähivuosina, eikä niitä tarkastella tässä yhteydessä tarkemmin. Kuormituskattotavoitteen lisäksi on asetettu sektorikohtaisia vähenevän trendin tavoitteita maa- ja metsätalou- den sekä turvetuotannon, vesiviljelyn, merenkulun ja vesiliikenteen sekä asutusjätevesien kuormitukselle. Ta- voitteena on myös sisäisten ravinnevarastojen hallinnan parantaminen (taulukko 6). 37 Taulukko 6. Ravinnekuormituksen vähentämistä koskeva yleinen ympäristötavoite ja sektorikohtaiset alatavoitteet sekä indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan vuosina 2018–2024. Tavoite ja koodi Indikaattorit Yleinen tavoite: Fosfori- ja typpikuormituksen kuormitus- katto alitetaan ja kiintoainekuormitus laskee Kuormituskatto Kuormituskatto P (t/v) N (t/v) Ravinnekuormituksen kehitystä mittaava HELCOMin Perämeri 1400 33100 indikaattori ja sen kanssa yhteensopiva kansallinen Merenkurkku 190 5900 indikaattori, joka ilmentää kunkin Suomen merialtaan P- ja N-kuormituksen kehitystä (jokien ainevirtaamien Selkämeri 590 17000 ja suoran pistekuormituksen summa) suhteessa kuor- Saaristomeri 450 8500 mituskattoon Suomenlahti 530 15000 Yhteensä koko 3160 79500 merialue RAV1: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravin- Ravinnekuormituksen kehitystä mittaava HELCOMin teiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vä- indikaattori ja sen kanssa yhteensopivat kansalliset henee indikaattorit Vesiviljelyn aiheuttaman kuormituksen seurantatieto- jen kooste vähintään joka 6. vuosi RAV2: Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tilaa Niiden vesimuodostumien ekologinen tila, joissa vesi- viljely on keskeinen kuormittaja RAV3: Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmape- Merenkulun typpipäästöt ilmaan räinen typpikuormitus vähenee Suomen jätevesipuhdistamoiden Itämereen päätyvän P- ja N-kuormituksen trendi vuosina 2018–2024 Haja-asutuksesta Itämereen päätyvän P- ja N-kuor- mituksen trendi vuosina 2018–2024 Teollisuudesta Itämereen päätyvän P- ja N-kuormi- RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuo- tuksen trendi vuosina 2018–2024 sina 2018–2024 Alusten jätevesien mukana Itämereen päätyvän P- ja N-kuormituksen trendi vuosina 2018–2024 Aluksista ja pienveneistä maihin jätetyn jätevesien määrä (sataman vastaanottolaitteisiin jätetyn jätteen määrä) Asiaa koskevien selvitysten lukumäärä ja kattavuus RAV5: Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paranevat Pilottihankkeet, joissa testataan sisäisen kuormituk- sen hallintaan liittyviä menetelmiä Parhaimman käsityksen kuormitusmuutoksista saa tarkastelemalla pidemmän ajan kuluessa tapahtuneita muutoksia (kuva 10). Fosfori- ja typpikuormituksessa on laskeva suuntaus aikavälillä 1995–2019, kun tarkas- tellaan Suomen merialueille tulevaa kokonaiskuormitusta (VEMALA-mallinnus, kuva 10). Laskeva suuntaus johtuu pääasiassa pistekuormituksesta, joka on vähentynyt suhteellisesti enemmän kuin hajakuormitus. Toisin kuin typen hajakuormituksessa, fosforin hajakuormituksessa ei ole laskevaa suuntausta. Kuormituksen kehitys kuitenkin vaihtelee huomattavasti eri merialueilla (kuva 10). Suomenlahdella ja Saaristomerellä sekä fosforin että typen pistekuormitus on vähentynyt selvästi, mikä näkyy myös kokonaiskuormituksen vähenemisenä, lu- kuun ottamatta Saaristomereen tulevaa fosforikuormitusta. Saaristomereen tuleva hajakuormitus ei ole vähen- tynyt, mutta Suomenlahdella typen hajakuormituksessa on laskeva suuntaus. Selkämeren fosforin kokonais- kuormitus on laskenut, mikä johtuu pistekuormituksen pienenemisestä, mutta hajakuormitus ei sen sijaan ole vähentynyt. Merenkurkkuun tuleva fosforikuormitus ei ole muuttunut, mutta typpikuormituksessa on lievä las- keva suuntaus. Perämerellä fosforikuormitus on ollut lievässä laskusuunnassa, mikä johtuu ainakin osittain pistekuormituksen vähenemisestä. VEMALA-mallitulosten mukaan Perämerellä typen hajakuormitus on lie- västi laskenut, mutta typen kokonaiskuormituksessa ei ole tapahtunut muutosta. Jokien ainevirtaamaseuran- nan ja MetsäVesi-hankkeen tulokset kuitenkin osoittivat, että turvemailta vesistöihin päätyvä typpikuorma on kasvanut ja siten myös Perämereen tuleva typpivirtaama on kääntymässä kasvuun. Typen ilmalaskeuma on vähentynyt kaikilla merialueilla viimeisten vuosikymmenten aikana (kuva 10). Tulosten perusteella ravinnekuormitusta tulee edelleen huomattavasti vähentää, jotta meren hyvä tila voidaan rehevöitymisen osalta saavuttaa. Tätä tukee myös se, että lukuun ottamatta Suomenlahden rannikkovesiä, 38 meren tila ei ole viime vuosina parantunut, ja Suomenlahdellakin hyvään tilaan on vielä pitkä matka. Vähentä- minen on välttämätöntä myös ilmastonmuutoksen aiheuttaman hajakuormituksen kasvun takia. Mallinnustu- losten27 mukaan etenkin fosforin hajakuormitus tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lisääntymään seuraa- van kolmenkymmenen vuoden aikana huomattavasti (taulukko 7). Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ravinne- kuormitukseen on tarkasteltu laajemmin luvussa 4.1.2. Taulukko 7. Suomesta lähtöisin oleva nykyinen fosforikuormitus (P) ja typpikuormitus (N) mereen sekä mallin ennustama keskimääräinen kuormitus vv. 2021–2050 (VEMALA, keskimääräinen ilmastoskenaario RCP 4.5, jossa oletuksena, että kuormittavien sektorien toiminta ja nykytoimenpiteet jatkuvat nykyisen kaltaisina, sekä edellisiin perustuva laskennallinen kuormituksen suhteellinen kasvu. Nykyisessä ja mallinnetussa kuormituksessa mukana luonnonhuuhtouma. Mallinnettu kuormitus Kuormituksen kasvu vuo- Merialue Nykyinen kuormitus (* (t) vuosina 2021–2050 keski- sina 2021–2050 keski- määrin (t) määrin (t) P N P N P N Suomenlahti 590 16500 660 17300 12 5 Saaristomeri 480 8900 600 9400 25 6 Selkämeri 580 17100 730 17300 26 1 Merenkurkku 210 5100 230 4900 10 - Perämeri 1580 33 600 1460 32000 - - Kaikki merialueet 3400 81 000 3700 81 000 9 0 ( * Hajakuormitus vv. 2010–2019 keskiarvo, Suomesta lähtöisin oleva typpilaskeuma ja alusten Suomen merialueella syntyvistä pakokaa- suista aiheutuva typpilaskeuma vuosina 2012–2017. Pistekuormitustiedot vuodelta 2019. 39 40 Kuva 10. Suomesta peräisin oleva kokonaisfosfori- ja typpikuormitus Suomen koko merialueelle sekä eri merialueille vuo- sina 1995–2019 VEMALA-mallilla arvioituna. Pylväät kuvaavat pistekuormituksen (yhdyskuntajätevedet, teollisuus, kalan- kasvatus, turvetuotanto), hajakuormituksen (maa- ja metsätalous, haja-asutus, hulevedet) ja luonnonhuuhtouman vuotui- set määrät (tonnia vuodessa). Typpikuormituksessa mukana on myös maalta ja aluksista peräisin oleva laskeuma. Nor- malisoidun kokonaiskuorman ja hajakuorman viivoissa on huomioitu virtaaman hajakuormitukseen aiheuttama vaihtelu. Mikäli kokonais- tai hajakuormituksen muutos on tilastollisesti merkitsevä, se on ilmaistu suorilla viivoilla (Lin.). Kuormitus- katto on ilmaistu harmaalla viivalla. Avomeren ravinnekuormituksen vähennystarpeet HELCOM määritteli vuonna 2013 Itämeren avomerta koskevat ravinnekuormituksen maakohtaiset enimmäis- määrät eli kuormituskatot.28 Kuormituskatot määritettiin käyttäen referenssinä vuosien 1997–2003 kuormitusta. Fosforin osalta Suomen kuormituskatto on 3250 t/v ja typen kuormituskatto 87 000 t/v sisältäen Suomesta Itämereen tulevan typpilaskeuman. Suomen vähennystavoitteet on kohdennettu Suomenlahden kuormituk- seen, mutta myöskään muilla merialueilla ei kuormitus saa nousta vertailujakson kuormitusta suuremmaksi. Lisäksi muilla merialueilla tapahtuvat mahdolliset kuormitusvähennykset voidaan vähentää Suomenlahden vä- hennystavoitteista käyttäen merialuekohtaisia kertoimia. Kuormituskattoja päivitetään parhaillaan (vuonna 2020) johtuen datassa tapahtuneista muutoksista. HELCOMin viimeisimmän arvion mukaan, joka perustuu vuoteen 2017 ulottuvaan aineistoon, Suomen tulisi vähentää fosforikuormitusta Selkämerellä 102 tonnia (Saaristomeri on laskettu osaksi Selkämerta) ja Suo- menlahdella 353 tonnia.29 Siten Suomen fosforikuorman kokonaisvähennystarve on tällä hetkellä suurempi kuin mitä alkuperäinen vuonna 2013 HELCOMin määrittämä vähennystarve edellytti. Tämä johtuu siitä, että Saaristomeren fosforikuorma on noussut referenssijaksoon verrattuna. Suomen tulisi vähentää typpikuormi- tusta Perämerellä 129 tonnia ja Suomenlahdella 1 741 tonnia, mutta Selkämerellä typen vähennystarve olisi saavutettu. 41 Myös avomeren hyvän tilan saavuttamisen kannalta asetetut tavoitteet siis osoittavat, että ravinnekuormitusta tulee vähentää huomattavasti, mikä edellyttää entistä määrätietoisempaa panostusta vesiensuojelutoimenpi- teisiin. 5.1.2 Nykyiset toimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi ja niiden riittävyys Tässä luvussa käsitellään toimialoittain tai kuormituslähteittäin kuormituksen nykytilannetta, kehitystä, vähen- tämistavoitteita ja sääntelyä sekä muun lainsäädännön nojalla päätettyjen toimenpiteiden riittävyyttä. Eri sek- toreiden nykykuormitus on merialueittain koottu taulukkoon 8. Taulukko 8. Suomesta lähtöisin oleva vuotuinen ihmisperäinen fosfori- (a) ja typpikuormitus (b) tonneina ja prosentteina eri merialueille sekä Suomen koko merialueelle kuormitussektoreittain jaoteltuina. Hajakuormitus on vuosien 2010–2019 keskiarvo ja pistekuormitustiedot ovat vuodelta 2019. Laivaliikenteen päästöt käsittävät kaikkien Itämeren laivojen typpi- päästöjen aiheuttaman keskimääräisen typpilaskeuman Suomen merialueelle vuosina 2012–2017. Arviot fosforin ilma- laskeuman suuruudesta ovat epävarmoja, mistä syystä fosforin laskeumaa sisävesiin ja mereen ei ole sisällytetty tauluk- koon a. Itämeren suojelukomission (HELCOM) laskelmissa fosforilaskeumalle käytetään kiinteää arvoa 5 kg/km2, joka esimerkiksi Saaristomerellä vastaa 6 % ihmisperäisestä fosforikuormituksesta. a. Fosfori Fosforikuormituksen määrä ja osuus eri merialueilla Koko Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Merenkurkku Perämeri merialue tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % Yhdyskuntien jäteveden- 43 10 9 2 12 3 8 5 23 2 95 4 puhdistamot Teollisuus 16 4 <1 <1 11 3 <1 <1 35 4 62 3 Vesiviljely 2 <1 13 4 4 1 0 0 5 1 24 1 Turvetuotanto <1 <1 <1 <1 2 <1 1 1 5 1 8 <1 Maatalous 300 73 320 87 350 80 120 76 480 50 1600 68 Haja- ja loma-asutus 40 10 22 6 37 8 18 11 60 6 170 7 Metsätalous 8 2 3 1 20 5 10 6 350 37 390 17 Hulevedet 1 <1 <1 <1 1 <1 <1 <1 1 <1 4 <1 Yhteensä 450 370 450 160 990 2400 b. Typpi Typpikuormituksen määrä ja osuus eri merialueilla Koko meri- Suomenlahti Saaristomeri Selkämeri Merenkurkku Perämeri alue tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % tonnia % Yhdyskuntien jätevedet 2600 23 430 7 2100 16 410 11 2200 13 7800 16 Teollisuus 310 3 14 <1 290 2 7 <1 1100 6 1750 4 Vesiviljely 22 <1 134 2 44 <1 0 0 43 <1 250 <1 Turvetuotanto 23 <1 2 <1 37 <1 23 1 122 1 200 <1 Maatalous 4800 43 4400 67 6700 52 2900 78 6700 39 26000 50 Haja- ja loma-asutus 380 3 160 2 360 3 140 4 480 3 1500 3 Metsätalous 350 3 100 1 470 4 200 5 4300 25 5400 11 Hulevedet 60 1 19 <1 37 <1 11 <1 41 <1 200 <1 Sisävesien laskeumasta 1200 11 50 1 600 5 6 <1 1400 8 3300 1 mereen kulkeutuva osuus Laskeuma suoraan me- 1000 10 560 9 1600 12 ** ** 790 5 4000** 8 reen* 2012–201721 Laivaliikenteen päästöt 500 5 660 10 630 5 ** ** 230 1 2000** 4 Yhteensä 12000 6600 12900 3700 17700 53000 *Laskeuma suoraan mereen: Perämerellä on huomioitu puolet Suomesta peräisin olevasta Perämereen päätyvästä laskeumasta, koska laskeuman leviämismallien mukaan Suomen päästöt ulottuvat tasaisesti koko Perämerelle mukaan lukien Ruotsin aluevedet ja talous- vyöhyke. Muille merialueille on huomioitu koko Suomesta peräisin oleva laskeuma, se jää pääosin Suomen merialueille **Arvio puuttuu Merenkurkun osalta. Merenkurkun tiedot puuttuvat myös koko merialueen luvuista. 42 Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot Yhdyskuntajätevesien osuus Suomesta lähtöisin olevasta ihmistoiminnasta aiheutuvasta fosforikuormituk- sesta on ollut eri merialueilla viime vuosina 2–10 % ja typpikuormituksesta 7–23 % (taulukko 8). Yhdyskunta- jätevesien osuus oli suurin Suomenlahdella (taulukko 8). Vuonna 2019 Suomen rannikkovesiin tuli yhdyskun- tajätevedenpuhdistamoista 95 tonnia fosforia ja 7 700 tonnia typpeä. Kuormitus on vähentynyt selvästi. Fos- forikuormitus on vähentynyt vuosijaksojen 1997–2003 ja 2018 välillä 114 tonnia (49 %) ja typpikuormitus 3200 tonnia (26 %). Kuormituksen väheneminen johtuu puhdistustehon yleisestä paranemisesta ja siitä, että pieniä huonosti toimivia puhdistamoja on lopetettu ja niiden jätevedet johdetaan nykyään isompiin puhdistamoihin. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilta tulee vesistöihin myös eloperäistä ainesta, joka hajotessaan kuluttaa happea. Nykyään jätevesien aiheuttama hapenkulutus on meressä käytännössä kuitenkin merkityksetöntä. Yhdyskuntajätevesien ravinnepäästöjä säädellään ympäristönsuojelulailla ja -asetuksella sekä yhdyskuntajä- tevesiasetuksella. Ympäristönsuojelulain mukaan ympäristölupa tarvitaan yhdyskuntajätevesien käsittelyyn ja johtamiseen, kun kyse on asukasvastineluvultaan vähintään 100 henkilön jätevesien käsittelemisestä. Alle 100 hengen jätevesien käsittelyä koskee ympäristönsuojelulain ns. haja-asutuksen jätevesiä koskeva sääntely. Myös kunnat voivat asettaa näitä jätevesiä koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä. Jätevesien ravinnepääs- töjen enimmäistasoa säätelee valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä, jolla on toimeenpantu EU:n yh- dyskuntajätevesidirektiivi. Asetuksessa on säädetty esimerkiksi ravinteiden poistotehon vähimmäisvaatimuk- set. Muita yhdyskuntien jätevesien käsittelyä ohjaavia EU:n direktiivejä ovat muun muassa liete- ja ympäristö- vastuudirektiivit sekä EU:n asetus pesuaineiden fosfaattien rajoittamisesta. Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliitto ry:n ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n välinen suositussopimus yhdyskuntajätevesien ravinnekuor- mituksen vähentämiseksi vuoteen 2015 mennessä oli ensimmäinen vapaaehtoinen valtakunnallinen vesien- suojelusopimus. Sopimuksessa asetetut tavoitteet ylittyivät fosforin osalta, sillä puhdistamot onnistuivat vä- hentämään fosforipäästöjä 27 prosenttia ja typpipäästöjäkin 10 prosenttia vuosina 2012–2015. Sopimuksen jatkamista ympäristöministeriön Green Deal -mallisena valmistellaan parhaillaan. Fosforin keskimääräinen poistoteho on rannikon isoilla (asukasvastineluku yli 10 000) jätevedenpuhdistamoilla 96 % ja pienilläkin yli 90 %. Fosforin puhdistusteho on osalla laitoksista jo niin korkea, että sitä on käytännössä vaikea nostaa ilman suuria kustannuksia. Joillakin puhdistamoilla fosforinpoistoa voidaan kuitenkin vielä te- hostaa. Tehokas keino on myös huonosti toimivien puhdistamojen lopettaminen ja jätevesien johtaminen siir- toviemäreillä suurempiin ja tehokkaammin toimiviin keskuspuhdistamoihin. Typenpoistomääräys on yhdyskuntajätevedenpuhdistamon ympäristöluvassa asetettava, mikäli typenpoistolla voidaan parantaa vesien tilaa. Käytännössä tällaisten puhdistamojen purkupaikat ja vaikutusalueet sijaitsevat rannikolla Merenkurkusta etelään ja niiden jätevedet lasketaan välittömästi Itämeren tilaan vaikuttaviin vesis- töihin. Asukasvastineluvultaan yli 10 000 jätevedenpuhdistamoilla on tällöin saavutettava direktiivin vähim- mäisvaatimuksen mukainen 70 % poistoteho. Pienemmillä puhdistamoilla typenpoistomääräys voi olla alempi ja ylipäänsä typpeä poistuu biologisilla puhdistamoilla joka tapauksessa vähintään 20 %. Vesienhoidon kolmannella suunnittelukaudella yhdyskuntajätevesien kuormitusta pyritään vähentämään useilla toimenpiteillä ja ohjauskeinoilla (liite 1 ja vesienhoitosuunnitelmat), muun muassa parantamalla ja te- hostamalla jätevedenpuhdistamojen toimintaa, varautumalla ennalta erityistilanteisiin, tehostamalla ravintei- den poistoa Green Deal -vesiensuojelusopimuksen keinoin, keskittämällä jätevedenpuhdistusta suuriin ja te- hokkaisiin puhdistamoihin, parantamalla viemäreiden kuntoa, vähentämällä sekaviemäröintiä ja tehostamalla hulevesien hallintaa ja käsittelyä. Merenhoidon toimenpideohjelma painottaa vesienhoidon toimenpiteiden täysipainoisen toteuttamisen tär- keyttä ja vapaaehtoisen suositussopimuksen jatkamista Green Deal -sopimuksella mahdollisimman hyvään puhdistustulokseen pääsemiseksi. Erityisesti typenpoistoa tulisi vielä tehostaa nostamalla puhdistusteho vä- hintään 70 %:iin kaikilla Merenkurkun eteläpuolella sijaitsevilla asukasvastineluvultaan yli 10 000 yksikön puh- distamoilla, jotka vaikuttavat rannikkovesiin. Lisäksi typen 90 %:n puhdistusteho tulisi pyrkiä toteuttamaan niillä rannikkovesiin vaikuttavilla suuremmilla puhdistamoilla, joilla se on teknis-taloudellisesti mahdollista. Etenkin poikkeustilanteiden varalta on tärkeää kunnostaa viemäriverkostoa sekä parantaa viemäriverkoston ja puhdis- tamojen toimintavarmuutta. Vaikka fosforinpoisto on keskimäärin korkealla tasolla, puhdistustehon paranta- mistoimet tulee kohdistaa laitoksille, joissa puhdistusteho on alle 95 %. Puhdistamoita kannustetaan paranta- maan puhdistustuloksia ympäristöluvan rajoja paremmaksi parhaillaan valmisteilla olevan vapaaehtoisen Green Deal -sopimuksen keinoin sekä antamaan Itämeren suojelemiseksi sitoumuksia, jotka myös toteute- taan. 43 Merenhoidon toimenpideohjelma 2022–2027 sisältää yhden yhdyskuntajätevesiä koskevan toimenpiteen, jossa selvitetään puhdistamolietepohjaisen viherrakentamisen ravinnepäästöjä. Teollisuus Teollisuuden osuus Suomesta suoraan tai jokien kautta mereen päätyvästä ihmisestä aiheutuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta on ollut viime vuosina 2–6 % muilla merialueilla paitsi Saaristomerellä ja Merenkurkussa, missä osuus on ollut alle prosentin (taulukko 8). Kaikkiaan Suomen merialueille tuli teollisuudesta 62 tonnia fosforia ja 1 720 tonnia typpeä vuonna 2019. Kuormitus oli suurinta Perämerellä. Teollisuuden fosforikuormitus on vähentynyt 1980-luvun jälkipuoliskolta kolme neljäsosaa ja typpikuormitus kolmanneksen. Suurin osa teol- lisuuden jätevesistä puhdistetaan teollisuuslaitosten omissa puhdistamoissa tai ohjataan yhdyskuntien jäteve- denpuhdistamoille. Pääosa teollisuuden kuormituksesta on lähtöisin massa- ja paperiteollisuudesta. Teollisuus ja energiantuotanto vaikuttavat mereen myös ilman kautta, sillä energiantuotannossa polttovoima- laitosten palamisprosessin yhteydessä muodostuu typen oksideja, joista osa päätyy mereen typpilaskeumana. Vuonna 2018 teollisuuden energiantuotannon osuus Suomen typpilaskeumasta Itämereen oli 25 %. Teollisuuden ravinnekuormitusta rajoitetaan ympäristölainsäädännön mukaisilla ympäristöluvilla soveltaen pa- rasta käyttökelpoista tekniikkaa. Lisäksi toimijalle, jolta ei vaadita ympäristölupaa, on mahdollista antaa yksit- täisiä ympäristönsuojelulain mukaisia määräyksiä, jos laitos sijoittuu vesistöjen äärelle. Teollisuuspäästödirek- tiivi30, joka on pantu täytäntöön ympäristönsuojelulailla, vähentää tulevien vuosien kuormitusta. Sen tavoit- teena on vähentää päästöjä sekä vesiin että ilmaan. Typen ilmapäästöille on asetettu rajat EU:n päästökatto- direktiivissä.31 Vesienhoitosuunnitelmissa on osoitettu teollisuudelle ohjaustoimenpiteitä, joissa korostetaan muun muassa häiriöiden ja onnettomuuksien estämistä ja hallintaa (liite 1 ja vesienhoitosuunnitelmat). Ohjaustoimenpiteillä pyritään pääasiallisesti vähentämään haitallisten aineiden päästöjä, mutta ne vaikuttavat jonkin verran myös ravinnekuormitukseen. Merenhoidon toimenpideohjelma 2022–2027 ei sisällä uusia toimenpiteitä teollisuu- delle. Vesiviljely Suomessa vesiviljely on lähes yksinomaan kalankasvatusta ja sen osuus Saaristomeren fosforikuormituksesta on 4 % ja typpikuormituksesta 2 %. Muilla merialueilla sen osuus ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta on 0–1 % (taulukko 8). Koko Suomen kalankasvatuksen vuotuinen fosforikuormitus mereen on viime vuosina ollut noin 24 tonnia ja typpikuormitus 240 tonnia (taulukko 8). Kalankasvatuksen fosforikuormitus on vähentynyt 74 % ja typpikuormitus 64 % 1990-luvun alkuun verrattuna. Keskeisimmät kalankasvatusta ja sen ravinnekuormitusta ohjaavat kansalliset säädökset ovat ympäristönsuo- jelulaki ja vesilaki. Kalankasvatuslaitokset tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen luvan kasvatustoimin- taan sekä vesilain mukaisen luvan laitoksen rakentamiseen tai rakenteiden pitämiseen vesialueella tai veden johtamiseen laitokselle. Kalankasvatustoimintaa ohjaavat osaltaan myös laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä sekä luonnonsuojelulaki ja jätelaki. Kalankasvatusta ohjaavia suunnitelmia ja strategioita ovat ympäristöministeriön julkaisema kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje, joka päivitettiin vuonna 202032 sekä maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön kesäkuussa 2014 hyväksymä kansallinen vesi- viljelyn sijainninohjaussuunnitelma33, joka pyrkii ohjamaan vesiviljelyä alueille, missä se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa asetettuja hyvän tilan tavoitteiden saavuttamista. Sijainninohjaussuunnitelmaa ollaan päivittämässä lähiaikoina. Valtioneuvosto teki joulukuussa 2014 periaatepäätöksen vesiviljelystrategiasta, jossa on asetettu tavoitteeksi lisätä kalankasvatusta vuoteen 2022 vesien ja merenhoidon tavoitteet huomioon ottaen. Käytännössä vesivil- jelystrategian toteuttaminen edellyttää, että lisääntyvä kalankasvatus sijoitetaan paikoille, joissa laimentumis- olosuhteet ovat hyvät ja siten ravinnekuormituksesta aiheutuvat ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Vesiviljelystrategian ja sinisen biotalouden tavoitteiden sekä vesien- ja merenhoidon tavoitteiden yhteensovittaminen keskenään on kuitenkin haasteellista. Vesienhoidon ehdotetuilla toimenpiteillä pyritään vähentämään kalankasvatuksen kuormitusta ja kohdenta- maan kasvatusta alueille, joilla kuormituksen haitat ovat mahdollisimman pienet. Vesienhoidossa ehdotetaan kalankasvatukselle useita eri toimenpiteitä ja ohjauskeinoja, joista merialueella keskeisiä ovat kiertovesikas- vatuksen rakentaminen ja verkkoallaslaitosten sijoittuminen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti. Nämä olivat mukana myös toisen kauden toimenpiteinä mutta ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Uutena toimenpi- teenä merialueella on verkkokassilaitosten vesiensuojelun tehostamisen tarpeen arviointi lupien tarkistamisen 44 yhteydessä. Tämä menettely ei sinänsä ole mikään uusi käytäntö, vaan ympäristönsuojelun tehostamistarve arvioidaan aina tapauskohtaisesti lupien tarkistamisen yhteydessä. Uutena toimenpiteenä mukana on myös koulutus ja neuvonta. Kalankasvatuksen vesiensuojelua tehostetaan myös ohjauskeinoilla ja merialueelle esi- tetään ohjauskeinoiksi mm. Suomen rannikon oloihin soveltuvaa avomeritekniikkaa ja toimintatapoja sekä ka- lankasvattamoilla käytettävien rehujen ja ruokintamenetelmien kehittämistä ja kalojen hyvää hoitoa. Myös si- jainninohjaussuunnitelma on tarkoitus päivittää. Lisäksi edistetään Itämeren kalasta ja Itämeren alueella kas- vatetusta kasviraaka-aineesta valmistetun rehun käyttöä ja selvitetään ravinteiden kierrättämisen ja ravintei- den poiston käyttöä muuta vesiensuojelua täydentävänä keinona. Merenhoidon tavoitteiden saavuttamisen kannalta erityisesti vähemmän kuormittavien laitostyyppien kuten kiertovesilaitosten kehittäminen on tärkeää ja niiden perustamiselle luodaan edellytykset. Arvioitaessa Itäme- ren kalasta valmistetun kalajauhon käyttöä kalanrehussa (Itämerirehu) on muistettava, että Itämerirehuun siir- tyminen vähentää ravinnekuormitusta koko Itämeren tasolla vain siinä tapauksessa, että kalajauhon valmis- tukseen käytettyä kalaa ei olisi muutoin kalastettu. Kalankasvatuslaitosten paikallinen kuormittava vaikutus säilyy joka tapauksessa. Itämerirehun käytön avulla voidaan kuitenkin kasvattaa elintarvikeketjuun päätyvän silakan määrää, koska kalajauhoksi sopivaa pientä silakkaa ei käytetä kotimaisten kalatuotteiden raaka-ai- neena. Ensimmäisellä merenhoidon suunnittelukaudella laadittu toimenpide Itämeren alueella tuotetusta raaka-ai- neesta valmistetun kalanrehun käyttöönoton edistäminen ja särkikalojen käytön lisääminen ihmisravintona on toteutunut osittain, sillä nk. Itämerirehua on valmistettu vuodesta 2016 lähtien. Merenhoidon toimenpideohjelmassa 2022–2027 esitetään yhtä kalankasvatukseen liittyvää toimenpidettä, jolla on tarkoitus parantaa kalankasvatuksen ja muun pistekuormituksen vaikutusarviointia. Turvetuotanto Turvetuotannon fosforikuormitus on kaikilla merialueilla vähäistä. Turvetuotannon typpi- ja fosforikuormituksen osuus ihmisperäisestä kuormituksesta on korkeintaan 1 % kaikilla merialueilla (taulukko 8). Turvetuotanto on merkittävä joidenkin pienien sisävesien kuormittaja, mutta hyvin pieni osuus tästä kuormituksesta päätyy me- rialueelle. Kaikkiaan turvetuotannosta tuli Suomen merialueille vuosittain keskimäärin noin 8 tonnia fosforia ja 200 tonnia typpeä vuosina 2010–2019. Turvetuotannon määrä on vähentynyt merkittävästi edellisen meren- hoidon toimenpideohjelman laatimisen jälkeen, ja kehityksen oletetaan jatkuvan saman suuntaisena. Turvetuotantoalueiden toimintaa säädellään ympäristönsuojelulain mukaisella ympäristöluvalla. Vesienhoidon tavoitteista on tullut tärkeä lupaharkintaa ohjaava tekijä. Lisäksi toimintaa ohjaavat valtioneuvoston periaate- päätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta sekä vesienhoitosuunnitel- mat. Turvetuotannon ympäristönsuojeluun liittyvät keskeiset säädökset ja ympäristöhaittojen vähentämiskei- not on koottu ympäristöministeriön Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeeseen vuodelta 201534 sekä Turve- tuotannon tarkkailuohjeeseen vuodelta 202035. Vesienhoitosuunnitelmiin sisältyy runsaasti eri toimenpiteitä ja ohjauskeinoja turvetuotannon ravinnekuormi- tuksen vähentämiseksi (liite 1 ja vesienhoitosuunnitelmat). Ympärivuotisen pintavalutuksen käyttö vesiensuo- jelumenetelmänä on jo hyvin yleistä ja se tulee edelleen lisääntymään, mikä vähentää kuormitusta. Merenhoi- don toimenpideohjelma 2022–2027 ei sisällä toimenpiteitä turvetuotannolle, vaan kaikki turvetuotannon kuor- mitusta vähentävät toimenpiteet sisältyvät vesienhoidon toimenpideohjelmiin. Maatalous Maatalous on Suomen rannikkovesien suurin ravinnekuormittaja. Maatalouden osuus rannikkovesien ihmis- toiminnasta aiheutuvasta fosforikuormituksesta vaihtelee merialueittain 50 ja 87 % välillä ja typpikuormituk- sesta 39 ja 78 % välillä (taulukko 8). Suurin osa ravinteista tulee jokien kautta mantereelta. Kaikkiaan Suomen rannikkovesiin tuli maataloudesta vuosittain keskimäärin 1 560 tonnia fosforia ja 26 000 tonnia typpeä vuosina 2010–2019. Suoraan vesistöihin päätyvien ravinteiden lisäksi maataloudesta pääsee ilmaan ammoniakkia, josta osa las- keutuu sisävesiin ja mereen aiheuttaen typpikuormitusta. Ammoniakin pääasiallinen lähde on kotieläinten lanta. Maatalouden osuus Suomesta lähtöisin olevasta kokonaistyppilaskeumasta on 65 % ja ammoniakkilas- keumasta 90 %.36 Maatalouden ravinnekuormitusta pyritään vähentämään erityisesti ympäristökorvausjärjestelmän toimenpitei- den ja normiohjauksen avulla. Normiohjaus tapahtuu mm. nitraattiasetuksen sekä eläinsuojien ympäristölupien 45 ja ilmoitusmenettelyn kautta. Lisäksi esimerkiksi investointituilla ja muilla maatalouden tukijärjestelmän osilla ehtoineen (ml. täydentävät ehdot) voidaan vaikuttaa kuormitusriskiin. Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä ja vesienhoito Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on ollut maatalouden vesiensuojelun keskeisin toimenpide vuo- desta 1995 lähtien ja maatalouden tukijärjestelmän toimenpiteet ovat keskeinen osa vesienhoidon maataloutta koskevia toimenpiteitä. Nykyinen Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma vuosille 2014–2020 ohjaa ympäristökorvauksia maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen aiempaa kohdennetummin. Seuraavalla EU:n yh- teisen maatalouspolitiikan rahoituskaudella (2021–2027) ympäristökysymykset tulee ottaa entistä tarkemmin huomioon kaikkien tukimuotojen osana. Ympäristöohjaukseen pyritään myös investointituilla, luomukorvauk- sella, neuvonnalla, koulutuksella, yhteistyöhankkeilla ja tiedonvälityksellä sekä jatkossa myös ehdollisuuden vaatimuksilla ja ekojärjestelmällä. Ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumista vesistöön estetään muun muassa peltojen talviaikaisella kasvipeitteisyydellä, pientareilla, suojakaistoilla ja -vyöhykkeillä, vähentämällä ravintei- den käyttöä, tehostamalla lannan käyttöä, säätösalaojituksella sekä johtamalla peltojen kuivatusvesiä kosteik- kojen kautta vesistöön. Maatalouden uutena vesienhoidon toimenpiteenä ovat uudet vesiensuojelumenetel- mät kuten kipsin, rakennekalkin tai puukuitujen käyttö. Tavoitteena on maan rakenteen parantaminen sekä eroosion ja fosforin huuhtoutumisen vähentäminen. Näiden käyttöä on ehdotettu laajoille aloille vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Lannan talvilevityksestä luovuttiin jo ennen nitraattiasetuksen voimaantuloa, mutta lanta ja sen ravinteet ovat edelleen ongelma kotieläintalouden keskittymäalueilla, missä peltoala ei riitä lannan levitykseen. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt maatalouden toimenpiteet ovat ratkaisevassa asemassa myös merenhoi- don kannalta tarpeellisten ravinnekuormitusvähennysten aikaansaamisessa. Vesienhoitosuunnitelmien ehdo- tetut toimenpiteet on lueteltu liitteessä 1, ja niistä löytyy tarkempaa tietoa vesienhoitosuunnitelmista. Koska maatalous on Itämeren kuormituslähteistä suurin, on sen kuormituksen vähentäminen erityisen tärkeää. Fos- forikuormituksen yhtenä ongelmana on se, että menneiden vuosikymmenten suosituksiin perustuvien suurten lannoitusmäärien seurauksena moniin peltoihin on varastoitunut runsaasti fosforia, jota huuhtoutuu niiltä vielä pitkään, vaikka maataloudessa on tehty toimenpiteitä maan fosforipitoisuuden pienentämiseksi ja kuormitus- riskin vähentämiseksi. Nykyinen keväällä 2015 käyttöön otettu ympäristökorvausjärjestelmä on kehittynyt hyvään suuntaan aiempiin verrattuna muun muassa toimenpiteiden kohdentamisen ja neuvonnan osalta. Tulevaisuudessa on kuitenkin tärkeää, että toimenpiteet voidaan vielä selvemmin kohdentaa vesistökuormituksen riskialueille. Siirtyminen ympäristöhyötyjen korvaamiseen kustannusten ja tulonmenetysten sijaan mahdollistaisi vielä tehokkaamman ja kannustavamman ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisen. Koska maatalouden tukijärjestelmät kuulu- vat EU:n toimivaltaan, muutos vaatii vaikuttamista EU-säädöksiin. Keskeistä on myös ravinteiden kierrätyksen tehostaminen niin maataloudessa kuin muilla sektoreilla. Kotieläinten lannan sisältämien arvokkaiden ravintei- den käyttöä on tehostettava muun muassa kehittämällä lannan prosessointia erityisesti kotieläintuotannon keskittymäalueilla sekä tukemalla kasvintuotannon ja kotieläintalouden yhteistoimintaa ja tasapainoista alu- eellista kehitystä. Maatalouden normiohjaus Nitraattidirektiivi toimeenpannaan Suomessa nitraattiasetuksella. Sen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää lan- nan sekä muiden lannoitteiden käytöstä, varastoinnista ja käsittelystä sekä eläintuotannosta aiheutuvia pääs- töjä pintavesiin, pohjavesiin, maaperään ja ilmaan. Maatalouden typpipäästöjä ilmaan säädellään sikojen ja siipikarjan osalta myös teollisuuspäästödirektiivillä30, mikäli eläinmäärä ylittää direktiivin mukaiset rajat. Ympäristönsuojelulain 202 §:n mukaan kunta voi antaa ympäristönsuojelumääräyksiä. Määräykset voivat kos- kea muun muassa sellaisten alueiden ja vyöhykkeiden määrittelyä, joilla lannan ja lannoitteiden käyttöä rajoi- tetaan sekä vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoitosuunnitelmien tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Kotieläinsuojat tarvitsevat ympäristöluvan tai ilmoituspäätöksen, mikäli tilan eläinmäärä ylittää ilmoituksen- tai luvanvaraisen toiminnan rajan. Ympäristölupa- ja ilmoitusmenettelyssä säädetään mm. lannan varastoinnista ja käytöstä sekä jätevesien käsittelystä. Vesilain edellyttämä ilmoitus tai lupa tulee maataloudessa kyseeseen lähinnä ojitusten yhteydessä. 46 Merenhoidon toimenpiteet maataloudessa Ensimmäisen merenhoidon suunnittelukauden toimenpide Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen (REHEV1) on edistänyt esimerkiksi lannan ja jätevedenpuhdistamojen lietteen sisältämien ravinteiden hyödyntämistä ja käyttöä ja lisännyt ravinneneutraaliuskäsitteen tunnettavuutta mm. Ranku-hankkeen myötä. Toimenpiteen Me- reen laskevien virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjen parantaminen (REHEV4) avulla on pyritty kehit- tämään uusia kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vähentäviä menetelmiä erityisesti virtavesialueilla esimerkiksi biohiileen perustuvan puhdistusmenetelmän avulla. Kipsin peltolevitys ravinnekuormituksen vähentämiseksi (REHEV5) -toimenpiteessä kipsiä on levitetty hankkeiden yhteydessä erityisesti Saaristomeren ja Suomenlah- den valuma-alueella. Syksystä 2020 lähtien kipsiä on levitetty Saaristomeren valuma-alueen pelloille vesien- suojelun tehostamisohjelman rahoituksen turvin. Merenhoidon toimenpideohjelma 2022–2027 sisältää kolme maatalouden kuormitukseen kokonaan tai osittain vaikuttavaa toimenpidettä. Metsätalous Metsätalouden osuus ihmisperäisestä kuormituksesta Suomen eri merialueilla on ollut viime vuosina 1–5 % fosforin ja 1–6 % typen osalta lukuun ottamatta Perämerta. Siellä metsätalous aiheutti 37 % fosforin ja 25 % typen ihmisperäisestä kuormituksesta (taulukko8). Perämeren korkeat metsätalouden kuormitusluvut johtuvat uusista kuormitusarvioista37, joiden mukaan iso osa metsätalouden kuormituksesta aiheutuu vanhoista, suo- metsiin aikoinaan raivatuista ojista, joita on runsaasti juuri Perämeren valuma-alueella. Kaikkiaan metsäta- loudesta tuli Suomen merialueille vuosittain keskimäärin 130 tonnia fosforia ja yli 2 400 tonnia typpeä vuosina 2010–2019. Metsätalouden vesiensuojelua ohjaavaa lainsäädäntöä sisältyy vesilakiin, ympäristönsuojelulakiin, luonnon- suojelulakiin, metsälakiin sekä niitä vastaaviin asetuksiin. Vesilaki koskee vain vesitaloushankkeita, kuten oji- tusta. Merkittävin vesilakiin perustuva valvonta- ja ohjauskeino ovat vesilain mukaiset ojitusilmoitukset. Suo- metsätalouden vesiensuojelua ohjataan yksityismetsissä lähinnä kestävän metsätalouden määräaikaisen ra- hoituslain (Kemera) nojalla. Kestävän metsätalouden rahoituslain nojalla tehtäviin suometsänhoitohankkeisiin sisältyy aina selvitys vesiensuojelun kannalta välttämättömistä toimenpiteistä. Kemera-rahoitusjärjestelmä uu- distetaan ja parhaillaan valmistellaan 2020-luvun metsätalouden kannustejärjestelmää.38 Nykyinen Kemera- laki on voimassa arviolta vuoden 2023 loppuun asti, jolloin uusi metsätalouden kannustejärjestelmä tulee voi- maan. Metsätalouden vesiensuojelulle asetetaan tavoitteita ja periaatteita kansallisessa metsästrategiassa 2025. 39 Metsästrategiaa edeltävän metsäohjelman 2015 vaikutusarviossa todetaan, etteivät metsätaloudesta peräisin olevan typen ja fosforin kokonaiskuormitus todennäköisesti lisäänny nykytasosta ohjelman toimenpiteiden to- teuttamisen vaikutuksena. Käytännön ohjeita metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteille sisältyy vapaaehtoi- seen metsäsertifiointiin ja Tapion hyvän metsänhoidon suosituksiin sekä metsätalouden vesiensuojelusuosi- tuksiin. Lisäksi Metsähallituksella ja metsäyhtiöillä on omia vesiensuojeluohjeita. Molempia metsäsertifiointi- järjestelmiä (PEFC ja FSC) päivitetään parhaillaan ja uudet standardit tulevat voimaan hyväksynnän jälkeen, joiden käyttöönotolle on siirtymäaika. Maa- ja metsätalouden vesitalousstrategialla 2011–2020 (päivitetään vuonna 2021) sekä Valtakunnallisella maa- ja metsätalouden vesienhallinnan toimintaohjelmalla vuoteen 2030 pyritään vähentämään maa- ja metsätalouden ravinnekuormitusta hyödyntämällä valuma-aluekohtaista ve- sienhallintaa sekä huomioimalla myös ilmastonmuutoksen vaikutukset. Valuma-aluekohtaisessa tarkastelussa otetaan huomioon myös muut alueen maankäyttömuodot. Vesienhoidossa metsätaloudelle ehdotetaan lukuisia toimenpiteitä ja ohjauskeinoja (liite 1 ja vesienhoitosuun- nitelmat). Vuonna 2021 hyväksyttäviin vesienhoitosuunnitelmiin sisällytetyillä toimenpiteillä metsätalouden vuotuista fosforikuormitusta vähennetään erityisesti Perämeren valuma-alueella. Aikajänne on kuitenkin pitkä, koska nopeita ratkaisuja kuormituksen vähentämiseksi laajoilta aiemmin ojitetuilta alueilta ei ole. Ehdotettujen vesienhoidon toimenpiteiden toteuttaminen on tärkeää. Merenhoidon toimenpideohjelma 2022–2027 ei esitä toimenpiteitä metsätaloudelle, vaan ne sisältyvät vesienhoidon toimenpideohjelmiin. Haja-asutus Haja-asutuksella tarkoitetaan taajamien ulkopuolella sijaitsevia vakituisia ja vapaa-ajan kiinteistöjä. Suuri osa niistä ei kuulu viemäriverkostojen piiriin. Haja-asutuksen viemäriverkostojen ulkopuolisten jätevesien osuus mereen tulevasta ihmisperäisestä ravinnekuormituksesta vaihtelee eri merialueilla tällä hetkellä 6 ja 11 %:n välillä (fosfori) ja 3 ja 4 %:n välillä (typpi) (taulukko 8). Kaikkiaan haja-asutuksesta tuli mereen vuosittain kes- kimäärin 170 tonnia fosforia ja 1 500 tonnia typpeä vuosina 2010–2019. Kuormitus on vähentynyt viime vuo- sina jätevesijärjestelmien rakentamisen myötä, mutta vähentymisen määrästä ei ole tarkkoja arvioita. 47 Haja-asutuksen viemäriverkostojen ulkopuolisten jätevesien puhdistusvaatimuksia ja kuormitusta säädellään ympäristönsuojelulain 16 luvussa annetuilla säännöksillä sekä valtioneuvoston asetuksella talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) (hajajätevesiasetus), joka kumosi aiemman, vuonna 2011 annetun asetuksen. Säädöksissä annetut ohjeelliset puhdistustasot verrattuna käsittelemättö- mään jäteveteen ovat vähintään seuraavat: orgaaninen aine 80 %, kokonaisfosfori 70 % ja kokonaistyppi 30 %. Jos kiinteistö sijaitsee alle 100 metrin etäisyydellä vesistöstä, merestä tai pohjavesialueella, jätevesijärjes- telmän oli täytettävä em. puhdistusvaatimukset vuoden 2019 lokakuun loppuun mennessä. Muilla alueilla jä- tevesijärjestelmä on saatettava vaatimusten mukaiseksi, kun rakennetaan vesikäymälä tai tehdään suuri vesi- ja viemärilaitteistoja koskeva luvanvarainen korjaus- tai uusimistyö tai muu suuri rakennuslupaa edellyttävä remontti. Kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan vaatia tiukempaa puhdistustasoa paikallisten ym- päristöolosuhteiden vuoksi. Puhdistusvaatimuksista voidaan myöntää poikkeuksia enintään viiden vuoden määräajaksi kerrallaan. Haja-asutuksen jätevesien puhdistuksessa voidaan päästä vielä parempiin tuloksiin niillä haja-asutusalueilla, missä viemäröintiä laajentamalla jätevedet johdetaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoihin. Vesienhoidossa haja-asutuksen kuormituksen vähentämistoimenpiteitä ovat kiinteistökohtaisen jäteveden kä- sittely-yksiköiden käyttö ja ylläpito sekä kiinteistökohtaisen jäteveden käsittelyn tehostaminen (liite 1 ja vesien- hoitosuunnitelmat. Merenhoidon toimenpideohjelmassa ei esitetä jätevesien käsittelyyn kohdistuvia toimenpi- teitä haja-asutukselle, vaan ne sisältyvät vesienhoidon toimenpideohjelmiin. Tieliikenne Liikenteessä syntyy polttoaineen palamisen seurauksena typen oksideja, joista osa kulkeutuu typpilas- keumana sisävesiin ja mereen. Tieliikenteen osuus Suomesta lähtöisin olevasta typpilaskeumasta mereen on alle 25 % ja typen kokonaiskuormituksesta mereen noin 1–2 %. Tieliikenteen päästöt ovat pudonneet viimeis- ten parinkymmenen vuoden aikana noin kolmasosaan. Ajoneuvojen päästöjä säännellään EU-asetuksin. Uusille henkilö- ja pakettiautoille sekä raskaille ajoneuvoille on määritelty sitovat päästömäärien raja-arvot niin sanottuina Euro-normeina.40 Uusien henkilöautojen kataly- saattoritason päästövaatimukset tulivat voimaan vuonna 1993 (Euro-1-normi). Vuonna 2007 voimaan tullee- seen EU-asetukseen yhdistettiin henkilöautojen Euro-5- ja Euro-6-normit. Euro-5-normi tuli voimaan raskaalle kalustolle vuonna 2009 ja henkilöautoille vuonna 2011. Euro-6-normi tuli voimaan vuonna 2014 ja sen voi- maantulo vähentää etenkin typenoksidipäästöjä. Liikenne- ja viestintäministeriön vuonna 2013 julkaisema Liikenteen ympäristöstrategia vuosille 2013–2020 41 määrittelee ympäristön kannalta keskeiset tavoitteet ja toimintalinjat kaikille liikennemuodoille. Ilmastonmuu- toksen hillinnän ja liikenteen aiheuttamien terveysriskien vähentämisen lisäksi strategian tavoitteena ovat myös liikenteen typpipäästöjen vähentäminen ja Itämeren suojelu. Strategian mukaan keskeisimpiä keinoja ovat liikennesuoritteeseen ja ihmisten kulkutapavalintoihin vaikuttaminen erityisesti kaupunkiseuduilla, auto- kannan uudistaminen sekä uusien käyttövoimien ja entistä vähäpäästöisemmän ajoneuvoteknologian käyt- töönoton edistäminen. Tavoitteena on, että tieliikenteen typenoksidipäästöt tulevat vähenemään vuoden 2020 loppuun mennessä 25 % verrattuna vuoteen 2011. Tavoite on toteutunut, sillä päästöt ovat vähentyneet noin 40 % jaksolla 2011–2020. Liikenteen ympäristöstrategia ei varsinaisesti määrittele konkreettisia toimenpiteitä, joten panostaminen stra- tegian linjausten käytännön toteuttamiseen on tärkeää. Merenhoidon toimenpideohjelma ei sisällä omia toi- menpiteitä tieliikenteen päästöjen vähentämiseksi, vaan olemassa oleva normisääntely ja liikenteen ympäris- töstrategian linjausten täysipainoinen toteuttaminen katsotaan riittäväksi. Meriliikenne ja satamat Alusliikenne aiheuttaa päästöjä sekä mereen että ilmaan. Ilmapäästöt ovat peräisin aluksen operatiivisista toiminnoista ja mm. polttoaineiden pakokaasuista, joista osa laskeutuu ilmasta mereen. Osa alusten päästöistä on seurausta normaalista toiminnasta, osa laittomista toimista, jolloin aluksilta päästetään mereen aineita ja jätteitä, joiden päästäminen on joko kielletty tai sitä on rajoitettu. Harmaat vedet, osa lastiruumien ja pakokaa- sujen pesuvesistä sekä hienonnettu ruokajäte voidaan nykysääntelyn perusteella laskea mereen. Itämeri on öljypäästöjen osalta MARPOL-yleissopimuksen mukainen erityisalue, missä aluksista mereen päätyvissä ve- sissä saa olla öljyä korkeintaan 15 ppm (miljoonasosaa). Tämän lisäksi myös haitallisten aineiden, käymälä- jätevesien ja jätteiden päästämistä mereen on rajoitettu merkittävästi. Alukset aikaansaavat myös vedenalaista melua, minkä lisäksi alusten aiheuttama aallokko ja turbulenttiset virtaukset voivat aiheuttaa rantojen kulumista ja fyysisiä muutoksia merenpohjassa. 48 Alusten päästöjä säädellään Suomessa merenkulun ympäristönsuojelulailla (1672/2009) ja sitä täydentävällä valtioneuvoston asetuksella (76/2010). Niillä on pantu kansallisesti täytäntöön alusten päästöjen rajoittamista ja päästökieltoja koskevat kansainväliset sopimukset sekä Euroopan unionin säädökset. Keskeisimpiä kan- sainvälisiä instrumentteja ovat Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) hyväksytty alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehty MARPOL-yleissopimus42 ja Itämeren suojelusopimus eli nk. Hel- singin sopimus. Alusliikenteestä tulee rehevöittäviä päästöjä pakokaasujen mukana ilmaan ja jätevesien ja mm. ruokajätteen mukana suoraan mereen. Typpipäästöjä muodostuu ennen kaikkea alusten pakokaasupäästöistä ja niiden seurauksena syntyvästä typpilaskeumasta, joka on huomattavasti merkittävämpi typpikuormittaja kuin alusten jätevedet ja ruokajäte. Fosforikuormituksesta alusten jätevedet sen sijaan muodostavat selvästi suuremman osuuden kuin niiden pakokaasut. Alusten typpipäästöjen kokonaismäärä Suomen merialueille on arviolta 2 000 tonnia vuodessa ja kaikkien Itämeren laivojen aiheuttama osuus typpikuormituksesta Suomen merialueille on 1–10 % (taulukko 8). Suurin osuus typen oksidien kokonaispäästöistä on peräisin Suomen (11 %), Ruotsin (8 %) ja Tanskan (8 %) lipun alla olevista aluksista. Alusten harmaiden jätevesien ja ruokajätteen aiheutta- masta kuormituksesta ei toistaiseksi ole tarkkaa arviota. Alusten typpioksidipäästöjä säädellään kansainvälisesti MARPOL-yleissopimuksen ilmansuojeluliitteen (liite VI) perusteella. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO päätti Itämeren nimeämisestä typenoksidipäästöjen valvonta-alueeksi (NECA) lokakuussa 2016. Uusiin aluksiin sovellettava 80 % päästövähennysvaatimus astuu voimaan 2021. Päätöksen seurauksena alusten typpioksidien päästöt tulevat vähenemään pieneen osaan ny- kyisestä aluskannan uusiutuessa seuraavan 30 vuoden aikana. Alusten käyttämä polttoöljy sisältää huomattavasti rikkiä, joka vapautuu pakokaasujen mukana ilmaan. Nyky- toimenpiteistä MARPOL-yleissopimuksen ilmansuojeluliitteen rikkimääräykset ja EU:n rikkidirektiivi (päivitet- tynä 2016/802) tulivat voimaan 1.1.2015. Merenkulun rikkisääntelyyn liittyen pakokaasujen puhdistusjätteiden vastaanotto tulee olla järjestetty kaikissa suomalaisissa satamissa. Tätä valvotaan sataman jätehuoltosuunni- telman kautta. Alusten pakokaasujen haittavaikutusten vähentämiseksi ja öljyriippuvuuden vähentämiseksi Suomi on edistä- nyt merkittävästi nesteytetyn maakaasun (LNG) käyttöä alusten polttoaineena sekä rakentanut LNG:n käytön mahdollistavaa infrastruktuuria. LNG:n käyttö tukee myös siirtymää vähähiilisiin polttoaineisiin. Kaasumootto- rin metaanin lähteenä voidaan käyttää fossiilista, biopohjaista tai täysin synteettistä tuotantoketjua, jolloin ny- kyisin rakennettavien merimoottorien osalta siirtymää vähähiilisiin polttoaineisiin voidaan nopeuttaa sen sijaan, että olisi välttämätöntä siirtyä käyttämään pikaisesti uudenlaisia voimanlähteitä. Alusten polttoaineena käytet- tävä metaani tarjoaa mahdollisuuden hallittuun siirtymään fossiilisten ja bio/synteettisten polttoaineiden välillä. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että uusiutuvan energian tuotanto pystyy varmistamaan tarvittavan polttoaine- määrän laivaliikenteen käyttöön. Alusten metaanipäästöjen määrään tulee myös kiinnittää huomiota, koska metaani on huomattavan voimakas kasvihuonekaasu ja sen päästöt voivat vaikuttaa negatiivisesti alusten kasvihuonepäästöjen vähentämiseen tähtääviin toimenpiteisiin. Suomen sisäisillä ja ulkoisilla aluevesillä on ollut vuodesta 2005 voimassa käsittelemättömän käymäläjäteve- den päästökielto. Aluevesien ulkopuolella käsittelemätöntä käymäläjätevettä saa laskea mereen vain tietyin edellytyksin. Käsiteltyjä käymäläjätevesiä saa laskea yli kolmen meripeninkulman (5,5 kilometrin) etäisyydellä uloimmasta rannasta (manner, saari, luoto tai kari), eli sisäisten aluevesien ulkorajasta. Uusista matkustaja- aluksista ei ole saanut päästää Itämereen käymäläjätevesiä lainkaan kesäkuusta 2019 lukien ja säännös tulee koskemaan myös vanhempia matkustaja-aluksia kesäkuussa 2021. Alusten on vuonna 2019 tehdyn selvityksen mukaan arvioitu päästävän jätevesissään koko Itämereen 573 tonnia typpeä ja 119 tonnia fosforia. Nämä ovat 0,04 % Itämeren typpi- ja 0,3 % fosforikuormituksesta. Osuudet ovat pieniä, mutta merkittävä osa jätevesistä lasketaan kesällä ja niiden sisältämät ravinteet ovat leville pää- osin suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Suomen merialueelle tulevasta kuormituksesta ei ole tarkkoja ar- vioita. Suomen ja Ruotsin sekä Suomen ja Viron välillä liikennöivät matkustaja-alukset tyhjentävät jätevetensä satamissa toimitettaviksi puhdistamoille. Itämeri on nimetty MARPOL-yleissopimuksen käymäläjätevesiä koskevan liitteen IV mukaiseksi erityisalu- eeksi, missä matkustaja-alusten tulee puhdistaa käymäläjätevesiensä typestä vähintään 70 % ja fosforista 80 % ennen niiden purkamista mereen tai jättää ne satamiin. Sääntely on tullut voimaan uusille aluksille 1.7.2019. Nykyisille aluksille se astuu voimaan 1.7.2021. Merenhoidon toimenpideohjelmassa on neljä meriliikenteeseen ja yksi meriliikenteeseen/satamiin liittyvää toi- menpide-ehdotusta. Toimenpiteillä pyritään selvittämään aluksilla muodostuvien harmaiden jätevesien ja ruo- 49 kajätteen sekä rahtialuksilla syntyvän käymäläjätteen määrää ja ravinnekuormitusta Itämereen. Lisäksi pyri- tään varmistamaan Itämeren typenoksidien rajoitusalueen mukaisen sääntelyn noudattamista ja vähentämään alusten lannoitekuljetuksista aiheutuvaa ravinnekuormitusta satamissa. Veneily Veneiden ravinnekuormitus muodostuu käymäläjätevesistä ja harmaista jätevesistä sekä pakokaasujen typpi- päästöistä. Veneilyn aiheuttaman ravinnekuormituksen määrän on arvioitu olevan Saaristomerellä fosforin ko- konaiskuormituksesta vuositasolla alle 0,6 % ja typen kohdalla alle 0,13 %.43 Veneilyn merkitys ravinnekuor- mittajana kokonaisuuden kannalta on vähäinen, mutta paikallisesti se voi olla merkittävä. Lisäksi kuormitus tapahtuu osin kesäkuukausina, jolloin vesi on lämmintä ja vedessä on usein pulaa ravinteista, minkä seurauk- sena kaikki lisäkuormitus vauhdittaa rehevöitymistä. Veneiden pakokaasujen aiheuttamasta typpilaskeumasta ei ole arvioita. Veneiden käymäläjätevesipäästöistä säädetään merenkulun ympäristönsuojelulaissa. Venei- den, joissa on vesi-wc, tulee olla varustettuja käymäläjätevesisäiliöllä eli septitankilla. Veneessä tulee olla myös septitankin imutyhjennysjärjestelmä, jonka kautta tankki voidaan tyhjentää maalla olevaan säiliöön tai viemäriin. Veneistä ei siis periaatteessa pitäisi päästä käymäläjätevesiä mereen. Kyselytutkimusten mukaan kuitenkin pieni osa veneilijöistä tyhjentää käymälävetensä mereen vähintään joka toinen kerta. Pääsyynä tä- hän on se, että septitankin tyhjennyspaikkoja ei ole riittävästi tai ne ovat epäkunnossa. Tyhjennyspaikkojen lisääminen ja parempi ylläpito onkin mukana toimenpideohjelmassa uutena toimenpiteenä, jolla pyritään vä- hentämään veneilyssä syntyvien mustien ja harmaiden jätevesien aiheuttamaa ravinnekuormitusta sekä ros- kaantumista. Hulevedet Hulevesillä tarkoitetaan rakennetuilta alueilta kuten teiltä, kaduilta, rakennusten katoilta sekä pysäköinti- ja varastointialueilta vesistöihin johdettavaa sade- tai sulamisvettä. Hulevesien mukana vesistöihin kulkeutuu il- masta ja muuten ihmisen toiminnasta tulleita ravinteita, kiintoainetta sekä haitallisia aineita. Hulevesien osuus ihmisperäisestä ravinnekuormituksesta oli selvästi alle 1 % kaikilla merialueilla (taulukko 8). Kaikkiaan Suomen merialueille tuli hulevesien mukana vuosittain arviolta keskimäärin 4 tonnia fosforia ja runsaat 170 tonnia typ- peä vuosina 2010–2019. Hulevesien kuormitusarvioissa on kuitenkin epävarmuutta ja niitä tulisi tarkentaa. Hulevesistä mereen aiheutuvan kuormituksen määrästä ja kehityssuunnista ei myöskään ole tarkkoja tietoja. Ilmastonmuutoksen vaikutuksesta hulevesien ja niiden aiheuttamien hulevesitulvien voidaan kuitenkin olettaa lisääntyvän. Vaikka koko Itämeren tilan kannalta hulevesikuormituksen rehevöittävä vaikutus on vähäinen, saattaa niillä olla paikallisesti merkittäviä vesistövaikutuksia.44 Tästä syystä hulevesien kokonaisvaltainen hal- linta on tulevaisuudessa entistäkin tärkeämpää. Hulevesien johtamiseen ja hallintaan liittyviä säännöksiä on maankäyttö- ja rakennuslaissa, vesihuoltolaissa sekä laissa tulvariskien hallinnasta. Maankäyttö- ja rakennuslailla sekä vesihuoltolailla pyritään muun muassa parantamaan hulevesien kokonaishallintaa, jotta pystyttäisiin paremmin varautumaan runsaiden sateiden ai- heuttamiin viemäriverkoston ylivuototilanteisiin ja ehkäisemään jätevesien ohijuoksutukset vesistöihin. Kunta- liiton laatima hulevesiopas puolestaan opastaa käytännönläheisesti hulevesien kokonaisvaltaista hallinnan suunnittelua sekä auttaa tulkitsemaan hulevesilainsäädäntöä. Vesienhoidossa toimenpiteenä on hulevesien hallinnan ja käsittelyn tehostaminen (liite 1), jolla tarkoitetaan kuntien laatimissa hulevesien hallintasuunnitelmissa esitettyjä toimenpiteitä. Vaikka hulevesien merkitys ra- vinnekuormituksen ja rehevöitymisen kannalta oletetaan yleensä vähäiseksi, tulee hulevesien hallintasuunni- telmien laatimisesta ja toteuttamisesta huolehtia. Hulevesiä ja jätevesiä ei ole läheskään kaikilla kaupunki- ja teollisuusalueilla vielä viemäröity erikseen. Sekaviemäröinnin takia hulevesiä joutuu erityisesti vanhoissa kau- pungeissa jätevedenpuhdistamoihin, missä ne voivat runsaiden sateiden aikaan ylikuormittaa puhdistuslai- tosta ja aiheuttaa jätevesien pääsyn puhdistusprosessin ohi vesistöihin. Sadevesi- ja jätevesiviemäröinnin eriyttämiseen tuleekin kiinnittää huomiota hulevesien hallintasuunnitelmissa. Tehokkain muodostuneen hule- veden kokonaismäärän vähentämismenetelmä on sen imeyttäminen maaperään. Hulevesiä voidaan myös joillain alueilla pidättää laskeutusaltaisiin ja keinotekoisiin tai luonnollisiin kosteikkoihin. Näiden sisällyttäminen muun muassa uusiin kaavoihin lisää myös paikallisesti luonnon monimuotoisuutta. Hulevesien ravinnekuormituksen vähentämiseksi merenhoidon toimenpideohjelmassa on yksi toimenpide, jonka tavoitteena on vähentää myös makro- ja mikroroskan sekä haitallisten aineiden hulevesikuormitusta. Lisäksi nykyisten toimenpiteiden toteuttamiseen tulee panostaa. 50 Sedimentin, vedenvaihdon ja laskeuman merkitys ravinneoloihin Suomen merialueilla Itämeren osa-altaiden kyky sitoa ravinteita vaihtelee merkittävästi. Esimerkiksi Perämerellä on erinomainen kyky pidättää valuma-alueelta ja Selkämereltä tulevaa fosforia pohjasedimenttiin, koska pohjan happitilanne on pääsääntöisesti hyvä. Tämän vuoksi Perämeren veden fosforipitoisuudet pysyvät hyvin matalina. Kun poh- jan kyky sitoa ravinteita on heikko tai se vaihtelee, on osa-altaiden välisellä vedenvaihdolla ja sisäisillä ravin- nevirroilla pohjan ja veden välillä merkittävästi suurempi vaikutus rehevöitymisolojen vaihtelussa kuin vuosit- taisella ravinnekuormituksella. Tämä koskee erityisesti Suomenlahtea, joka on Itämeren pääaltaan kynnykse- tön jatke ja suolaisuuden harppauskerroksen eli halokliinin alapuolella suoraan yhteydessä pääaltaan syvään veteen ja sen suureen ravinnevarastoon. Itämeren pääaltaan syvän veden ravinnepitoisuuksia lisäävät erityi- sesti pitkäkestoiset hapettomuusjaksot, jotka aiheuttavat ravinteiden kertymistä halokliiniin ja sen alapuolisiin vesikerroksiin. Pääaltaan ravinnepitoista syvää vettä kulkeutuu ajoittain pitkälle Suomenlahteen. Erityisesti itätuulten valli- tessa Suomenlahdelta virtaa pintakerroksen vettä ulos, kun taas pohjalla virtaa Itämeren pääaltaalta Suomen- lahteen suolaista vettä, joka vahvistaa kerrostuneisuutta ja estää vesikerrosten sekoittumista. Pohjanläheinen vesi ei vaihdu, mikä aiheuttaa laaja-alaista hapettomuutta ja lisää sedimenteistä vapautuvien ravinteiden mää- rää pohjanläheisessä vedessä. Talvimyrskyt voivat aiheuttaa Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahden syvimmissä osissa suolaisuuseroihin pe- rustuvan meriveden kerrostuneisuuden purkaantumisen ja ravinteiden, erityisesti fosforin, sekoittumisen ylem- piin vesikerroksiin. Pintaveteen päätyneet ravinteet nostavat rehevyystasoa ja lisäävät myös sinileväkukintoja seuraavalla kasvukaudella. Pääaltaan vesikerrosten sekoittumisen vaikutukset ulottuvat Suomenlahden li- säksi Saaristomeren ja vähemmässä määrin myös Selkämeren ravinnetilaan. Suomenlahden fosforipitoisuu- den pitkäaikaistrendit ovat nousevia. Itäisellä Suomenlahdella fosforipitoisuus näyttää kuitenkin kääntyneen laskuun 2000-luvun alun jälkeen, mikä selittynee lähinnä Venäjän voimakkaasti alentuneilla fosforipäästöillä sekä 2000-luvun alkuvuosina pohjasta vapautuneiden ravinteiden poikkeuksellisen suurella määrällä. Typpilaskeuma muodostaa merkittävän eli noin 30 % osuuden ulkoisesta kokonaistyppikuormasta Saaristo- merellä ja Selkämerellä. Näillä alueilla typpilaskeuma aleni merkittävästi 1990-luvulla ja lievästi vielä 2000- luvun alussa. Laskeuman aleneminen on seurausta typpipäästöjen yleisestä alenemisesta Euroopassa. Myös Suomenlahden 1990-luvun typpipitoisuuksissa on havaittu laskua. Luultavasti Suomenlahteen on erityisesti vaikuttanut Venäjän ja itäisen Euroopan 1990-luvun alun taloudellisesta taantumasta johtunut päästöjen alen- tuminen. Itämeren pitkään jatkunut ravinnekuormitus, yleinen rehevöityminen ja suuri suolaisuuden harppauskerroksen alapuolinen fosforivarasto hidastavat Itämeren pääaltaan, Suomenlahden ja Saaristomeren sekä osaltaan myös Selkämeren tilan paranemista. Nämä sisäiset tekijät hidastavat tilan paranemista, ja niiden vaikutus korostuu erityisesti sellaisilla Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkovesialueilla, joilla paikallinen ravinne- kuormitus on vähäistä. Ensimmäisen kauden toimenpide Itämeren sisäisten ravinnevarastojen merkitys ja vä- hentämismahdollisuudet selvitti mm. Itämeren sisäisten ravinnevarastojen nykytilaa ja ravinnevarastojen hal- linnan mahdollisuuksia. Tämän toimenpideohjelman toimenpide Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vä- hentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet (TPO2022-REHEV12) on sille jatkoa. Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Vaikka kaikki edellä käsitellyt kuormituslähteet ja toimialat aiheuttavat mereen ravinnekuormitusta, on maata- louden ravinnepäästöjen hallinta ratkaisevaa erityisesti rannikkovesien rehevöitymisen torjunnassa. Maatalou- den kuten muidenkin pääasiassa valuma-alueella kuormitusta synnyttävien kuormitussektoreiden toimenpitei- den suunnittelu ja toteutus sisältyvät vesienhoitoon. Vesienhoitosuunnitelmien täysimääräinen toimeenpano onkin kuormituksen laskusuunnan ja hyvän tilan saavuttamisen ja ylläpitämisen ehdoton edellytys. Lisäksi Suomen on tärkeää vaikuttaa Itämeriyhteistyön toimielimissä, erityisesti HELCOMissa, sekä EU:n Itämeren alueen strategian kautta, jotta myös muut maat toteuttavat Itämeren suojelun toimintaohjelmassa sovitut kuor- mituksen vähentämistavoitteet. Nykytoimenpiteillä on rehevöitymisen osalta mahdollista edetä kohti meriympäristön hyvää tilaa. Hyvän tilan saavuttaminen vaikuttaa nykyisillä toimenpiteillä kuitenkin epätodennäköiseltä useimmilla merialueilla, vaikka mm. vesienhoidossa panostus ravinnekuormituksen vähentämiseen on aiempaa selvästi suurempi. Keskeinen syy siihen, ettei tavoitetta todennäköisesti saavuteta, on aikaviive toimenpiteiden toteutuksen ja niiden vaiku- tusten välillä sekä valuma-alueella että meressä. Hyvän tilan tavoitteen saavuttamista vaikeuttaa lisäksi ilmas- tonmuutos ja erityisesti Suomenlahdella, mutta myös Saaristomerellä ja Selkämerellä, Itämeren pääaltaalta kulkeutuvat ravinteet sekä paikalliset sisäiset ravinnevarastot. Lisäksi Selkämeren tilan heikkeneminen asettaa haasteita tavoitteiden ja hyvän tilan saavuttamiselle. 51 Koska nykyiset toimenpiteet eivät yksinään todennäköisesti ole riittäviä kuormituksen vähentämiseksi, esite- tään toimenpideohjelmassa uusia toimenpiteitä ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseksi. 5.1.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet ravinnekuormituksen vähentämiseksi Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaan 14 uutta ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä vähentävää toimenpidettä. Lisäksi ravinnekuormituksen vähentäminen on mukana kahdessa toimenpide-ehdotuksessa, jotka vaikuttavat myös muihin paineisiin ja teemoihin, ja jotka on kuvattu niiden alla (5.5. Roskaantumisen vähentäminen, 5.7. Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan parantaminen). Uusilla toimenpiteillä pyritään mm. lisäämään luonnonkalan käyttöä ihmisravintona ja lisäämään näin ravintei- den poistoa merestä. Lisäksi toimenpiteillä pyritään vähentämään kotieläinten lannan aiheuttamaa ravinne- kuormitusta ja edistämään ravinteiden kierrätystä sekä vähentämään mereen erityisesti rannikolta ja saaris- tosta tulevaa hajakuormitusta. Useamman toimenpiteen tavoitteena on selvittää tietyistä lähteistä tulevan ra- vinnekuormituksen määrää jatkotoimenpiteitä varten. Näitä ovat mm. meriliikenteeseen ja satamatoimintoihin liittyvät toimenpiteet. Lisäksi toimenpiteillä edistetään meren sisäisten ravinnevarastojen vähentämiseen ja kuolleen levämassan keräämiseen tarvittavien menetelmien kehitystyötä, sekä merta kuormittavan toiminnan vaikutusten arviointimenetelmien luotettavuutta. Mukana on myös ohjauskeinotyyppinen toimenpide, jolla py- ritään vähentämään ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä ihmisten ruokavalioon vaikuttamalla. TPO2022-REHEV1 Ruuantuotannon ja -kulutuksen vesistövaikutusten vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Ruuantuotanto aiheuttaa noin 60 % keskimääräisen suomalaisen Itämereen kohdistuvasta ravinnekuormituksesta. Itämeri-laskurin (https://www.syke.fi/itamerilaskuri)45 arvion perusteella eläinpohjaisen ruoan osuus ruokavaliosta aiheutuvasta ravinnejalanjäljestä on noin 75 %. Eläin- pohjaisen ruoan suurta ravinnejalanjälkeä selittää se, että kotieläintuotannon käytössä on suuri osa Suomen peltoalasta. Kaikesta tuotantotoiminnan pii- rissä olevasta maatalousmaasta merkittävä osa on maitotuotteiden ja nau- danlihan tuotannon käytössä. Ruoantuotanto aiheuttaa myös kasvihuonekaa- supäästöjä. Maidon, lihan ja muiden eläinperäisten maataloustuotteiden tuotanto tuottaa suurimman osan peltojen kasvihuonekaasukuormituksesta. Ilmaston lämpe- neminen kiihdyttää Itämeren rehevöitymistä monella tapaa ja siksi Ilmasto- päästöjen vähentäminen on tärkeää myös Itämeren kannalta. Kasvi- ja luonnonkalapohjaisella ruokavaliolla on pienempi ravinnekuormitus- ja kasvihuonekaasupäästövaikutus kuin sekaruokavaliolla. Lisäksi sillä on huomattavia positiivisia terveysvaikutuksia. Omaa henkilökohtaista ravinnejalanjälkeään voi tehokkaasti pienentää lisää- mällä kotimaisen luonnonkalan ja kasvien osuutta ruokavaliossa. Luonnon- kala on tehokkain vaihtoehto muun muassa koska kalan mukana vesistöistä poistuu rehevöittävää fosforia ja typpeä. Luonnonkalan osalta pyynnistä ai- heutuvat rehevöittävät ja kasvihuonekaasupäästöt riippuvat pyyntitavasta, joka vaihtele kalalajeittain. Pienet kestävästi pyydetyt parvikalat ovat kaikki ympäristövaikutukset huomioiden ympäristöystävällisin proteiininlähde46. Meillä sellaisia ovat esim. silakka, kilohaili ja muikku, mutta myös särkikalat ovat ympäristöystävällinen proteiininlähde. Kasvatetun kalan ravinne- ja hiili- jalanjälki on suurempi kuin luonnonkalan. Kasvatetun kalan osalta vaikuttaa lisäksi se, onko kyse merikasvatuksesta vai maalla kiertovesilaitoksessa tuo- tetusta kalasta. Myös ruokahävikki lisää ravinnejalanjälkeä ja ilmastopäästöjä. Suomessa ko- titalouksien vuosittainen ruokahävikki on arviolta 120–160 miljoonaa kiloa ja kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä. 52  Henkilökohtaisten kulutustottumusten kuten ruokavalion muuttamisen ja ruo- kahävikin minimoinnin lisäksi maatalouden vesiensuojelutoimet ovat keskei- siä ruoantuotannon rehevöittävän vaikutuksen vähentämisessä. Peltomaan kasvukunnosta huolehtiminen ja hiilivarastojen ylläpitäminen ja kasvattami- nen voi vähentää ravinteiden ja orgaanisen aineksen vesistökuormitusta sekä ilmastovaikutuksia. Ruoantuotannon ja -kulutuksen päästöjen vähentämisen tueksi tarvitaan toi- mia, joilla ohjataan kotitalouksia ja julkisten ruokapalvelujen tuottajia valitse- maan pienen ravinne- ja hiilijalanjäljen omaavia elintarvikkeita sekä julkista ohjausta vahvistamaan esimerkiksi elintarvikealan toimia ja investointeja kohti ympäristöystävällisempää ruokavaliota.47 Ympäristövaikutukset olisi jat- kossa huomioitava myös ravitsemussuosituksissa. Tämän toimenpiteen tavoitteena on kannustaa kuluttajia lisäämään kasvien ja luonnonkalan osuutta omassa ruokavaliossaan sekä pienentää ruokahävi- kin määrää. Lisäksi erityyppisin politiikkakeinoin pyritään ohjaamaan maata- loutta kohti pienempää ravinnekuormitusta ja pienempiä kasvihuonekaasu- päästöjä. Tavoitteeseen pyritään seuraavilla toimilla: - Lisätään kuluttajien tietoa siitä, miten omilla ruokavalinnoilla voi vähen- tää vesien ravinnekuormitusta ja samalla myös kasvihuonekaasupääs- töjä. Tätä varten tarkistetaan ja parannetaan Itämeri-laskuria. Ruokava- lio-osuuden lisäksi päivitetään ja lisätään tietoa myös muista kulutuspe- räisistä kuormituslähteistä, joihin kuluttajat voivat valinnoillaan vaikuttaa, kuten ruokahävikistä. - Laaditaan seurantajärjestelmä ruokahävikin todellisen määrän ja laadun selvittämiseksi. - Kannustetaan maataloustuottajia ja yrityksiä ympäristöystävällisemmän ruuan tuotantoon ja tuotekehitykseen. - Toteutetaan EU:n maatalouspolitiikan uudistus ympäristö- ja ilmastotoi- mien osalta nykyistä kunnianhimoisempana. - Ympäristöystävällisiä elintarvikehankintoja erilaisissa ruokapalveluissa (koulut, päiväkodit, työpaikat) tulee edistää. Niitä olisi mahdollista edis- tää selkeillä kriteereillä. Edistetään tällaisten kriteerien laatimista ja vai- kutetaan siihen, että tarjottu ruoka on entistä ympäristöystävällisempää. - Ympäristöystävällisiä ruokavalintoja on mahdollista edistää ruokakasva- tuksella. Otetaan ruoan ympäristövaikutukset mukaan ruokakasvatuk- seen opetussuunnitelmassa (mm. lapsien osallistaminen, yhteistyön ke- hittäminen ruokapalvelujen, koulujen ja varhaiskasvatuksen välille). Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, LUKE, OKM, MTK, THL ja kuluttajat Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee RAV2, Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavut- tamista tai jo saavutettua hyvä tilaa Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- D1 ☒ D2 ☐ D3 ☒ D4 ☒ D5 ☒ D6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja va- muutokset ruokakalassa melu D7 ☐ D8 ☐ D9 ☐ D10 ☐ D11 ☐ 53 TPO2022-REHEV2 Kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisääminen Toimenpiteen kuvaus Kalastus kierrättää vuosittain merkittäviä määriä ravinteita meriekosystee- mistä maalle (esim. Suomessa kaikista vesistöistä n. 700 t P /v). Myös val- tion tukema hoitokalastus on yksi kustannustehokkaimmista vesiensuojelutoi- mista, kun tarkastellaan poistettujen ravinteiden määrää (mm. KiertoVesi- hanke48). Vajaasti hyödynnettyjen lajien kalastuksen lisääminen kestävästi ja markkinaehtoisesti edistää ravinteiden poistamista meriekosysteemistä. Li- säksi muihin kuin petokaloihin kohdistuva kalastus tasapainottaa kalastuspai- netta, palauttaa kalaston rakennetta kohti luonnonmukaisempaa tasapainoa ja edistää meriekosysteemin hyvää tilaa. Kestävästi pyydettyjen kotimaisten kalalajien osuuden kasvattaminen suomalaisten ruokavaliossa voi välillisesti pienentää ravinnevirtoja Itämeren valuma-alueen ulkopuolelta (tuontikala ja - liha, tuontirehu kalankasvatuksessa). Pitkällä tähtäimellä tehotuotetun lihan osittainenkin korvaaminen kotimaisella kalalla ruokavaliossa edistää maata- louden ravinnevalumien vähentämistä, mikäli lihantuotannon käytössä olevan peltopinta-alan tarve pienenee. Silakka on Suomen kaupallisen kalastuksen suurin saalislaji, mutta vain 3 % vuosittaisesta saaliista käytetään ihmisravin- noksi Suomessa. 40 % silakkasaaliista käytetään turkiseläinten rehuksi, mutta määrä on laskussa turkisalan kehityssuunnan vuoksi. Silakka on ym- päristöystävällistä ruokaa, jota on myös saatavilla paremmin ja vähemmän kausiluontoisesti kuin monia muita luonnonkaloja. Silakan kalastus on kestä- vää: noin 95 % Suomen merialueen silakka- ja kilohailisaaliista täyttää MSC- sertifikaatin kriteerit. Särkikalojen käyttöä elintarviketeollisuudessa on edis- tetty viime vuosina, uusia kuluttajatuotteita on tullut markkinoille, ja tuotteiden ja raaka-aineen kysyntä on edelleen kasvussa. Särkikalojen lisäksi myös kuoreen pyynnin ja elintarvikekäytön lisäämiselle on potentiaalia. Kuoreella on verraten hyvä hinta (parhaimmillaan jopa kak- sinkertainen ruokasilakkaan verrattuna), parveutunut kuore on rannikkokalas- tajien ulottuvilla ja kuoreen kalastus ei näyttä kärsivän hylkeistä. Toimenpi- teen tavoitteena on silakan ja muiden vajaasti hyödynnettyjen kalakantojen, kuten särkikalojen, kuoreen ja piikkikalojen, kalastuksen ja arvoketjujen kehit- täminen, jotta kotimaisen luonnonkalan käyttöä elintarvikkeena voitaisiin li- sätä. Toimenpiteen tavoite on yhtenevä Kotimaisen kalan edistämisohjelman, Suo- men sinisen kasvun tavoitteiden, meri- ja kalatalouden innovaatio-ohjelmien sekä BlueAdapt-hankkeen Varsinais-Suomen sinisen biotalouden mur- rosareenan tulosten kanssa. Toimenpide tukee toimenpidettä Ruuantuotan- non ja -kulutuksen vesistövaikutusten vähentäminen (TPO2022-REHEV1) li- säämällä luonnonkalan saatavuutta kuluttajille. Toimenpiteen tavoitteisiin pyritään seuraavilla toimilla: 1.Lisätään silakkasaaliista elintarvikkeeksi käytettävää osuutta. Tämä toteu- tetaan käynnistämällä alueellisia ja valtakunnallisia kehityshankkeita, joilla voidaan ratkaista silakan elintarvikekäytön pullonkauloja parantamalla kalas- tuksen kannattavuutta, silakan laatua ja säilyvyyttä sekä imagoa elintarvik- keena. Ensisijaista on alusten, pyydysten ja pyyntitapojen kehittäminen siten, että elintarvikelaatuisen kalan osuutta kokonaissaaliista voidaan nostaa. 2. Edistetään särkikalojen ja kuoreen käyttöä ihmisravintona. Tässä yhtey- dessä pyritään selvittämään myös kuoreen terveysvaikutuksia ja elintarvike- käyttöön vaikuttavia tekijöitä 3. Lisätään kotimaista kysyntää ja jalostusta panostamalla alkutuotannon kä- sittelypaikkojen sekä logistiikan ja tuotevalikoiman kehittämiseen sekä va- jaasti hyödynnettyjen kalakantojen imagon ja tuotekysynnän parantamiseen edelleen. Kannattavuutta pyritään kasvattamaan jalostusastetta sekä kala- tuotteiden julkisia hankintoja ja vientiä lisäämällä sekä helpottamalla kalas- tusmahdollisuuksien saantia kaupalliseen kalastukseen. Toimia voidaan 54  edistää muun muassa Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnettävillä tuilla sekä Kotimaisen kalan edistämisohjelman avulla. 4. Toimenpiteessä kehitetään valtion rahoittaman hoitokalastuksen toiminta- mallia niin, että se ohjaa ja kannustaa markkinaehtoisesti saaliin elintarvike- käyttöön nykyisen saaliin poiston maksimoinnin sijaan, mikä estää hoitoka- lastussaaliin elintarvikekäytön. Tavoitteena on, että särkikalojen kalastus ta- pahtuu normaalina kaupallisena kalastuksena ilman kalastukseen liittyvää julkista tukea. Muutos edellyttää kalastusmahdollisuuksien parantamista sekä logistiikan ja kalankäsittelyratkaisujen tehostamista ja automatisointia. Lisäksi selvitetään särkikalojen kalastuksen kalasto-, ravinnekierto- ja ekosysteemivaikutuksia kestävien kalastuskäytäntöjen varmistamiseksi ja jat- ketaan ratkaisujen kehittämistä hylkeiden ja muiden eläinten rannikkokalas- tuselinkeinolle aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: YM, John Nurmisen säätiö, alueelliset kalatalouden toimintaryh- mät ja kalatalouskeskukset, kalastajat, tuotantoketjuissa ja tuotekehityksessä toimivat yritykset, ELY-keskukset, muut sidosryhmät. Selvitykset: Luke, SYKE Aikataulu 2022–2026 Alueellinen kattavuus Saaristo- ja Selkämeri, mahdollisesti myös muut merialueet Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV3 Lannan ravinteiden kierrätyksen edistäminen osana biokaasun tuotantoa Toimenpiteen kuvaus Fosfori ja typpi ovat elintärkeitä kasviravinteita. Jos niiden käyttömäärät ylittä- vät kasvin tarpeen ja maassa on ennestään runsaasti typpeä ja fosforia, li- sääntyy typen ja fosforin vesistökuormitusriski. Typen osalta myös ilmapääs- töt voivat kasvaa. Fosfori on rajallinen luonnonvara ja typpilannoitteiden val- mistus kuluttaa paljon energiaa. Osa väkilannoitteista voidaan korvata kierrä- tysravinteilla, kuten lannalla. Lannan hyödyntämistä sellaisenaan nykyistä useammalla tilalla ja laajemmalla alueella vaikeuttaa kotieläin- ja kasvintuo- tannon eriytyminen toisistaan ja kotieläintuotannon alueellinen keskittyminen. Toimenpiteen tavoitteena on lisätä lannan ravinteiden, erityisesti fosforin, kierrätystä ravinneylijäämäisiltä alueilta alijäämäisille alueille osana biokaa- sutuotantoa. Jatkojalostamalla lantapohjaisen mädätteen ravinteita helposti kuljetettaviksi ja käsiteltäviksi lannoitevalmisteiksi parannetaan niiden käyttö- edellytyksiä väkilannoitteiden korvaajina. Tämä edellyttää sekä biokaasun että mädätteen tuotannon, jalostuksen ja käytön edistämistä eri tasoilla: • lainsäädännön ja tukijärjestelmien edelleen kehittäminen • toimivien markkinoiden luonti ja varmistaminen • neuvontaa, koulutusta ja viestintää muun muassa viljelijöille, neuvon- nalle ja viranomaisille • kierrätysravinteiden laadun ja käytettävyyden varmistaminen 55 Tällä toimenpiteellä: 1) tuetaan tarvittavien lakihankkeiden ja tukijärjestelmien tunnistamista ja käynnistämistä sekä 2) edistetään hankerahoituksen saa- mista hankkeille, jotka lisäävät kierrätysravinteisiin liittyvää tutkimusta, käyt- töä ja viestintää. Toimenpide kytkeytyy ja edistää vesienhoidon maatalouden toimenpiteitä ”lannan prosessointi” ja ”ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen”. Biokaasun tuotantoa lisäämällä voidaan lisätä uusiutuvan energian tuotantoa ja parantaa Suomen energiaomavaraisuutta. Prosessissa muodostuu biokaa- sun ohella ravinteita ja orgaanista ainesta sisältävää mädätettä, jonka kus- tannustehokas ja kestävä hyödyntäminen kasvien ravinnelähteenä on olen- nainen osa biokaasulaitosten kokonaisuutta. Biokaasua voidaan tuottaa lannasta ja monista muista orgaanisista materiaa- leista. Useimmiten prosessissa hyödynnetään samanaikaisesti useita raaka- aineita. Raaka-ainevalinnalla voidaan vaikuttaa sekä biokaasun tuotantoon että syntyvän mädätteen ravinnesisältöön ja käyttökelpoisuuteen kasvintuo- tannossa. Lantaa muodostuu Suomessa noin 15 milj. tonnia vuodessa (Suo- men normilanta -järjestelmä). Kotieläintuotannon eläinmäärien mukaisesti lantaa syntyy eniten nautatiloilla, mutta myös sikojen ja siipikarjan lantamää- rät ovat huomattavia ja ne keskittyvät voimakkaasti läntiseen Suomeen. Alueilla, joilla ei ole merkittävästi nurmirehua hyödyntäviä kotieläimiä, tarjoaa nurmibiomassan käyttö biokaasuraaka-aineena lannan ohella mahdollisuu- den nurmialan lisäämisen. Tällä voidaan vähentää eroosioherkkien peltojen vesistökuormitusriskiä. Nurmi parantaa myös maan rakennetta, jolla on vai- kutusta niin ikään kuormitusriskiin. Paikallisesti ravinnekiertoa ja lantaenergian hyödyntämistä voidaan tehostaa yksittäisen tilan tai muutaman tilan yhteisellä biokaasulaitoksella. Mädätettä voidaan käyttää sellaisenaan lannoitteena, jos sille löytyy lohkon viljavuuden ja kasvien ravinnetarpeen mukaan mitoitettua käyttöä tilan omilla tai yhteis- työtilan pelloilla. Separoinnilla voidaan erottaa N- ja P-pitoiset jakeet, jolloin lannan sisältämä typpi ja fosfori voidaan kohdistaa paremmin niille lohkoille, missä niitä tarvitaan. Nestejakeelle löytyy yleensä aina käyttöä lähialueelta, mutta fosforipitoista kuivajaetta voidaan joutua kuljettamaan etäämmälle. Aina tämäkään ei riitä, jos kyseessä on voimakkaan kotieläintuotannon kes- kittymäalue, jossa lantafosforia kertyy selvästi yli alueen kasvintuotannon tar- peen.49 Tällöin osa lannasta tulisi prosessoida väkevöidyiksi lannoitevalmis- teiksi, jotka mahdollistavat ravinteiden kuljettamisen hyötykäyttöön entistä laajemmalle alueelle. Tämä vähentää ravinnehuuhtoumien riskiä, vähentää väkilannoitteiden tarvetta ja tehostaa ravinnekiertoa. Suurin tarve tällaiselle kehittyneelle prosessoinnille on Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella (väh. 60 %), Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa (noin 30 %) ja Varsinais-Suo- messa (13 %). Myös Etelä- ja Pohjois-Savo ovat lantafosforin suhteen hie- man ylijäämäisiä alueita.50, 51 Yksittäisissä kunnissa ja maatiloilla tilanne voi kuitenkin poiketa huomattavasti alueen keskimääräisestä ravinnetilanteesta. Toistaiseksi Suomen lannoista prosessoidaan Luken arvion mukaan vain noin 6 %49. Biokaasutuotantoon ohjautuu noin prosentti lannasta eikä lanta- pohjaisia mädätteitä juuri jalosteta väkevöidyiksi lannoitevalmisteiksi. Mädätteen kustannustehokas jatkojalostaminen lannoitevalmisteiksi vaatii suurempia yksiköitä. Valmistettavien, esimerkiksi raemaisten, lannoitevalmis- teiden tulee sisältää ravinteita oikeassa suhteessa kasveille käyttökelpoi- sessa muodossa eivätkä ne saa sisältää haitta-aineita. Niiden tulee myös olla hinnaltaan kilpailukykyisiä. Lannan hyödyntäminen biokaasutuksessa ja mädätteen jalostaminen lannoi- tevalmisteiksi vähentänee myös painetta lannan syyslevitykseen, johon liittyy kohonnut vesistökuormitusriski. Kuitenkin myös kierrätysravinteita käytettä- essä on huolehdittava ravinteiden tarpeenmukaisesta ja tasapainoisesta saannista, oikeasta käyttötavasta ja -ajankohdasta. Lisäksi varastointi vaatii erityistä tarkkuutta. Ravinteiden käytön tehostaminen ja kierrätys edellyttävät 56  osallistumista ja sitoutumista niin hallinnolta, yrityksiltä, yhteisöiltä, viljelijöiltä kuin yksittäisiltä kansalaisiltakin. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: YM, TEM, tutkimuslaitokset, MTK, teollisuus, maatalouskauppa, maatalousyrittäjät, neuvontaorganisaatiot, ELY-keskukset, AVIt, kuluttaja- ja muut järjestöt Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV4 Puhdistamolietteestä valmistettujen tuotteiden kestävä käyttö viherrakentamisessa Toimenpiteen kuvaus Jätevedenpuhdistamoilla syntyy puhdistusprosessin yhteydessä lietettä, joka sisältää ravinteita, orgaanista ainesta ja myös haitallisia aineita. Vuonna 2016 puhdistamolietteestä 48 % käytettiin viherrakentamisessa (puistot, tienpenke- reet), 41 % maataloudessa, 4 % kaatopaikkojen maisemoinnissa ja 5 % va- rastoitiin. Vuonna 2016 yhteensä 73 % lietteestä käsiteltiin biokaasulaitok- sissa ennen jatkokäyttöä.52 Puhdistamolietteestä valmistettujen tuotteiden käyttö viheralueiden ja tienvar- sien viherrakentamisessa on mahdollinen fosforin ja typen päästölähde vesis- töihin. Päästöjen suuruuden arviointiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta ja ne tunnetaan huonosti. Vaikka puhdistamolietepohjaisissa viherrakentamisen kasvualustoissa fosfori on sitoutunut huonosti liukeneviksi rauta- tai alumiiniyhdisteiksi, Kangas & Salo (2010)53 totesivat, että niistä huuhtoutuu enemmän ravinteita hehtaaria kohti kuin maatalousmaasta. Huuhtoutumisen minimoimiseksi lietepohjainen kasvualusta olisikin saatava nurmipeitteiseksi ennen syksyn ja talven valun- toja. Viherrakentamisessa käytettävän puhdistamolietteen merkitystä kuormitta- jana vähentää se, että viherrakentamisessa tavoitellaan nopeasti kasvipei- tettä, joka sitoo maata ja täten vähentää eroosiota ja ravinteiden huuhtoutu- mista. Lisäksi syntyvän puhdistamolietteen sisältämä kokonaisravinnemäärä on melko pieni verrattuna muihin potentiaalisiin hajapäästölähteisiin kuten maataloudessa käytettävien väkilannoitteiden ja lannan ravinnemääriin. Kan- gas & Salo (2010)53 arvioivat puhdistamolietepohjaisen viherrakentamisen vastaavan 2,5 % Uudenmaan fosforikuormituksesta ja 0,7 % typpikuormituk- sesta. Vastaavat arviot koko maan tasolla olivat 1,3 % ja 0,3 %. Paikallisesti päästölähde voi kuitenkin olla merkityksellinen, ja sen suhteen ti- lanne saattaa olla osin muuttunut viime vuosina. Puhdistamolietteitä käsitel- lään nykyisin yhä useammin keskitetysti biokaasulaitoksilla, joten joillakin alu- eilla voi syntyä suuriakin määriä puhdistamolietepohjaista mädätettä. Aiem- min puhdistamolietteitä käytettiin yleisesti kaatopaikkojen maisemointiin, mutta nykyisin EU on kieltänyt orgaanisen jätteen viemisen kaatopaikoille. Vuonna 2016 puhdistamolietteestä noin 40 % päätyi peltokäyttöön, mutta 57  määrä saattaa olla sen jälkeen pienentynyt, koska puhdistamolietettä sisältä- vien lannoitevalmisteiden käyttöä on sopimusviljelyssä rajoitettu, mikä osal- taan lisää painetta käyttöön viherrakentamisessa. Ilmastonmuutoksen myötä sateiden aiheuttamat ravinnevalumat lisääntyvät, mikä lisää valumia myös vi- heralueilta ja tienpenkoilta, joilla on käytetty ravinnepitoisia puhdistamoliet- teitä. Puhdistamolietteiden käyttöä puistojen viherrakentamisessa voidaan pitää riskeiltään pienempänä, koska niiden levittämistä säännellään ja tavoitteena on nopea kasvipeitteisyys. Tienrakennuksessa tienpenkereille levitettävää määrää ohjataan vain suosituksin, eikä kasvipeitteisyys välttämättä muodostu yhtä nopeasti kuin puistojen viherrakentamisessa. Näistä syistä hehtaarikoh- taiset valumat voivat tienpenkereiltä olla suurempia kuin puistoista. Yhteenvetona, toimenpiteessä selvitetään puhdistamolietepohjaisen viherra- kentamisen ravinnepäästöjä, syntyvän lietemäärän ja päästöjen alueellista vaihtelua, ja päästöjen suuruutta suhteessa muihin päästölähteisiin. Pieni- muotoinen kenttäkoe mädätetyn puhdistamolietteen päästöistä toteutetaan vuonna 2021 Sustainable Biogas -hankkeessa, ja sen perusteella voidaan suunnata mahdollisia jatkotutkimuksia. Lisäksi selvitetään nykyisen sääntelyn ja ohjeistuksen riittävyyttä suhteessa ravinnevalumaan eri käyttömuodoissa (puistot, tierakentaminen) ja tarpeen vaatiessa päivitetään niitä sekä viesti- tään asiasta keskeisille sidosryhmille. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: John Nurmisen säätiö, ELY-keskukset, tutkimuslaitokset Aikataulu 2022–2025 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV5 Saariston ja rannikkoalueiden erikoiskasvituotannon ja turkistuotannon hajakuormituksen vähentä- minen Toimenpiteen kuvaus Suurin osa mereen päätyvästä ravinnekuormituksesta tulee valuma-alueelta jokien mukana, mutta ravinteita tulee myös suoraan mereen rajoittuvilta va- luma-alueilta ja saaristosta. Koska järviä on vähän ja matka mereen lyhyt, valumavedet päätyvät mereen nopeasti eikä fosforin ja kiintoaineen pidätty- mistä ehdi tapahtua merkittävissä määrin. Nämä alueet voivat olla ravinne- kuormituksen kannalta merkittäviä, mikäli niillä on runsasta lannoitusta vaati- vaa erikoiskasvituotantoa tai esimerkiksi turkistuotantoa, kuten Pohjanmaan rannikolla. Erikoiskasvituotanto on monin paikoin vähentynyt, mutta pitkäai- kaisen erikoiskasvituotannon seurauksena alueilla voi olla peltoja, joiden fos- foripitoisuus on hyvin korkea. Turkiseläinten lanta on erittäin fosforipitoista, mikä tuo haasteita sen käyttöön. Jotta kuormitusriskiä voidaan vähentää tehokkaasti, tulee eniten kuormittavat alueet ja niiden merkitys tuntea nykyistä tarkemmin. Tämän selvittämiseksi toteutetaan hanke, jossa selvitetään muutamilla Saaristomeren saarilla ja eräillä rannikon alueilla sekä Pohjanmaan rannikolla erityisesti erikoiskasvien 58  viljelyyn ja turkistuotantoon liittyvää vesistökuormitusriskiä. Hankkeessa teh- dään myös kuormitus- ja vedenlaatumittauksia. Tuloksia voidaan hyödyntää kuormitusmallinnuksessa, jossa nyt on mm. erikoiskasvituotannosta vain vä- hän mitattua tietoa käytettävissä. Tietoa voidaan soveltaa myöhemmin koko maassa. Kun kuormitusriskin osatekijät tunnetaan nykyistä paremmin, voi- daan alueelle kohdentaa kuormitusta vähentäviä toimenpiteitä esimerkiksi tu- kijärjestelmien osana tai erillisinä hankkeina. Lisäksi tarvitaan neuvontaa ja tiedotusta. Saaristomeren kohdealueilla on tarkoitus toteuttaa KIPSI-hankkeen (Kipsin levitys Saaristomeren valuma-alueen pelloille) toimintamallia hyödyntävä, mutta sitä täydentävä maanparannusaineiden käyttöä edistävä hanke. Koska kipsi ei sovi kaikille lohkoille, tarjotaan KIPSI-hankkeesta poiketen viljelijöille myös rakennekalkin ja kuituvalmisteiden käyttömahdollisuutta. Sopivan ai- neen valintaan vaikuttavat mm. lohkon ominaisuudet, sijainti ja tuotantotapa sekä maanparannusaineen saatavuus. Lisäksi alueella pyritään toteuttamaan pilottihanke tai -hankkeita, joissa testataan innovatiivisten vesiensuojelume- netelmien tehoa intensiivisen varhaisperunan viljelyn tai muun erikoiskasvi- tuotannon alueilla. Menetelmä valitaan hankekilpailutuksen kautta. Sen lisäksi, että Pohjanmaalla tarkennetaan turkislannan käytöstä aiheutu- vaa vesistökuormitusriskiä, toteutetaan hanke, jossa viljelijät voivat kokeilla kuituvalmisteiden tehoa vesistövaikutusten vähentämisessä sellaisilla karkei- den maalajien lohkoilla, joille on aiempina vuosikymmeninä levitetty runsaasti turkislantaa ja maan P-luku on korkea. Toimenpide keskittyy mereen suoraan tulevan hajakuormituksen vähentämi- seen ja se täydentää vesienhoidon toimenpiteitä ”Maatalouden uudet vesien- suojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki ja kuidut)” ja ”Turkistarhojen tehos- tettuun vesiensuojeluun ja ravinteiden käytön tehostamiseen liittyvä neu- vonta”. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja YM ja muut osallistujat Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, maatalousyrittäjät, neuvontaorganisaa- tiot, maanparannusaineita toimittavat yritykset, tutkimuslaitokset Aikataulu 2022–2025 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue tai rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV6 Tyrnin merkitys valuma-alueen ravinnevalumien vähentäjänä: pilotointi ja vaikutusten selvitys Toimenpiteen kuvaus Suuri osa Saaristomerta ja Suomen muitakin merialueita kuormittavista ja re- hevöittävistä ravinteista ja kiintoaineesta on peräisin valuma-alueen pelloilta. Ravinteita huuhtoutuu pelloilta sekä pintavaluntana että salaojien kautta, kiin- toainetta pääosin pintavaluntana. Pinta-valuntaa ja eroosiota pyritään vähen- tämään mm. suojakaistoilla ja suojavyöhykkeillä, joilla on oltava monivuoti- nen, lannoittamaton ja kasvinsuojeluaineilla käsittelemätön nurmi. Niiden ta- voitteena on vähentää eroosiota ja kiintoaineeseen sitoutuneiden ravinteiden 59  sekä torjunta-aineiden huuhtoumaa. Suojavyöhykkeet on niitettävä ja sato korjattava pois vuosittain. Puuvartiset kasvit voivat olla tehokkaita ravinteiden sitojia ja eroosion vähen- täjiä. Niiden juuristo sitoo maata ja ne ottavat fosforia syvemmistä maaker- roksista kuin heinät. Puuvartisten kasvien fosforin- ja typenottoa on tutkittu kuitenkin vähän.54 Tämän toimenpiteen tarkoituksena on selvittää puuvartis- ten kasvien tehokkuutta ravinteiden ottajana ja eroosion vähentäjänä. Yksi potentiaalinen puuvartinen kasvi on tyrni, joka kasvaa luontaisesti ulkosaaris- tossa mutta viihtyy myös muunlaisissa ympäristöissä. Kiinassa tyrniä on istu- tettu laajoille alueille eroosiomaiden maansitojakasviksi hyvin tuloksin. Tä- män toimenpiteen tarkoituksena on tukea erityisesti tyrnillä tehtävää pilotti- selvitystä, joka on alkanut vuonna 2019. Koealueena ovat Saaristomeren va- luma-alueen jokivarret. Myöhemmin tyrniä testataan mahdollisesti myös saa- riston peltojen ravinnekuormituksen ja eroosion vähentäjänä. Vesiensuojelun lisäksi tavoitteena on tyrnin taloudellinen hyödyntäminen. Jotta puuvartiset monivuotiset leikkaamalla korjattavat kasvit, kuten tyrni, olisivat mahdollisia myös suojavyöhykkeellä, olisi suojavyöhykesäännöstöä syytä tarkastella uu- delleen. Varsinais-Suomen jokivarsille ja merenrantaan istutettiin viidelle maatilalle keväällä 2020 kotimaisia tyrnintaimia (3 300 kpl) vähentämään typpi- ja fosfo- riravinteiden valumaa alueen jokiin ja edelleen Saaristomereen. Tyrni sitoo maata tehokkaasti ja käyttää pelloilta valuvia ravinteita kasvuunsa. Tulevien vuosien aikana tutkitaan ja seurataan 1) typen ja fosforin poistumaa sadon mukana sekä maan P-pitoisuuden muutoksia eri maakerroksissa, 2) maan multavuuden, mikrobien ja muiden laatutekijöiden kehittymistä, 3) vaikutusta valumavesien laatuun, mm. ravinne- ja kiintoainepitoisuuksiin, 4) tyrnisadon laatutekijöitä viljelijöiden toimeentuloa tukemaan ja 5) mahdollisuutta monis- taa konseptia laajemmalle alueelle. Kokonaistavoitteena on valumavesikuor- man vähentäminen ja maatalousyrittäjien sivuansioiden kehittäminen perus- tuen tyrnin tuotantoon ja jatkojalostukseen. Tyrniraki-projektin pensaat ovat kaikki suomalaisia lajikkeita. Projekti perustuu Turun yliopiston Elintarvikekemian ja elintarvikekehityksen yksikön pitkäaikaiseen tyrnitutkimukseen. Työn tuloksena on julkaistu yli sata tieteellistä tyrniin liittyvää tutkimusta (elintarvikekemia, ravitsemus, teknologia ym). Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Turun yliopiston Elintarvikekemian ja Elintarvikekehityksen yk- ja muut osallistujat sikkö Muut osallistujat: Turun yliopisto (maantiede, biodiversiteetti, biologia), Turku AMK, Ammattiopisto Livia, maatalousyrittäjät, tyrninhyödyntäjät, Varsinais- Suomen ELY-keskus, Varsinais-Suomen Liitto, MTK-Varsinais-Suomi, Cent- rum Balticum Aikataulu 2022–2024 (projektin toinen vaihe) Tyrninviljelijät ovat sitoutuneet hoitamaan tyrniviljelmiä vähintään kymmenen vuotta. Tavoitteena on toteuttaa kehitys- ja tutkimustoimintaa koko tuon ajan. Alueellinen kattavuus Saaristomeri ja sen valuma-alue. Ensimmäinen vaihe toteutettu viidellä maa- tilalla Varsinais-Suomessa: Vahdonjoki, Paattistenjoki, Perniönjoki, Piikkiön- lahti. Toisen vaiheen laajuus riippuu tutkimustuloksista. Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ 60  Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- Laadulliset kuvaajat, joihin muutokset ruokakalassa alainen melu toimenpide vaikuttaa (tär- keimmät lihavoitu) K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV7 Selvitys rahtialuksilla muodostuvan käymäläjäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta Toimenpiteen kuvaus Suomi on tehnyt ehdotuksen HELCOMin Itämeren toimenpideohjelman (BSAP) päivittämiseksi rahtialusten käymäläjätevesien osalta. Mikäli Itäme- ren maat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Itämerellä kiellettäisiin rah- tialusten käymäläjätevesien purku mereen, tämä saattaisi johtaa Helsingin sopimusosapuolten yhteiseen esitykseen IMOon MARPOL-yleissopimuksen IV liitteen muuttamiseksi siten, että myös rahtialukset olisivat sääntelyn pii- rissä. Rahtialusten käymäläjätevesien ja niiden mereen aiheuttaman ravin- nekuormituksen määrää ei kuitenkaan tunneta tarkasti. Tämä olisi oleellista esityksen eteenpäinviemiseksi. Toimenpiteessä: 1. Selvitetään laskennallisesti ja kyselytutkimuksin, kuinka paljon rahtialuk- silla muodostuu käymäläjätevettä sekä miten sitä käsitellään ja puretaan Itämereen ja satamien vastaanottolaitteisiin. Tehdään näiden lukujen va- lossa arvio siitä, kuinka paljon mustaa vettä ja sen mukana ravinteita pää- tyy Itämereen. 2. Vaikutetaan aktiivisesti aiheesta käytävien neuvottelujen edistämiseksi HELCOMin piirissä ja toimitaan neuvottelutuloksen mukaisesti. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom ja YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV4, Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV8 Selvitys aluksilla muodostuvan harmaan jäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta Toimenpiteen kuvaus Suomi on tehnyt ehdotuksen HELCOMin Itämeren toimenpideohjelman (BSAP) päivittämiseksi harmaavesipäästöjen osalta. Mikäli Itämeren maat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Itämerellä kiellettäisiin harmaavesi- päästöjen purku mereen, tämä saattaisi johtaa Helsingin sopimusosapuolten yhteiseen esitykseen IMOon MARPOL-yleissopimuksen muuttamiseksi siten, että alusten harmaavesipäästöjä alettaisiin säädellä. Toimenpiteessä 1. Selvitetään laskennallisesti ja kyselytutkimuksin, kuinka paljon aluksilla (sekä matkustaja-alukset että rahtialukset) muodostuu harmaata vettä ja miten sitä käsitellään aluksella (mahdollinen sekoitus mustaveden/ruokajät- 61  teen kanssa) sekä kuinka paljon sitä puretaan Itämereen/satamien vas- taanottolaitteisiin. Tehdään näiden lukujen valossa arvioi siitä, kuinka pal- jon harmaata vettä ja sen mukana ravinteita päätyy Itämereen. 2. Vaikutetaan aktiivisesti aiheesta käytävien neuvottelujen edistämiseksi HELCOMin piirissä ja toimitaan neuvottelutuloksen mukaisesti. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom ja YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV9 Selvitys aluksilla muodostuvan ruokajätteen määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuormituk- sesta Toimenpiteen kuvaus Suomi on tehnyt ehdotuksen HELCOMin Itämeren toimenpideohjelman (BSAP) päivittämiseksi ruokajätteen osalta. Mikäli Itämeren maat pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, että Itämerellä kiellettäisiin ruokajätteen päästämi- nen mereen, tämä saattaisi johtaa Helsingin sopimusosapuolten yhteiseen esitykseen IMOon MARPOL-yleissopimuksen V liitteen muuttamiseksi. Toimenpiteessä: 1. Selvitetään laskennallisesti ja kyselytutkimuksin, kuinka paljon aluksilla (sekä matkustaja-alukset että rahtialukset) muodostuu ruokajätettä, miten sitä käsitellään aluksella (mahdollinen sekoitus harmaaveden/ mustaveden kanssa) ja kuinka paljon sitä puretaan Itämereen sekä toimitetaan sata- mien vastaanottolaitteisiin. Tehdään näiden lukujen valossa arvioi siitä, kuinka paljon ruokajätettä ja sen mukana ravinteita päätyy Itämereen. 2. Vaikutetaan aktiivisesti aiheesta käytävien neuvottelujen edistämiseksi HELCOMin piirissä ja toimitaan neuvottelutuloksen mukaisesti. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom ja YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV4, Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 62 TPO2022-REHEV10 Itämeren typenoksidien rajoitusalueen (NECA) tehokas toimeenpano ja valvonta Toimenpiteen kuvaus Itämeren typenoksidien rajoitusalue (NECA) tulee voimaan 1.1.2021. Sään- tely koskee ainoastaan uusia aluksia, jotka tulee varustaa joko katalysaatto- rilla (SCR) tai alusten tulee muilla keinoin esim. polttoaineen valinnan myötä (LNG), tai kaksitahtidieselmoottoreissa käyttämällä pakokaasujen takaisin- kierrätystekniikkaa (EGR), täyttää TIERIII-vaatimukset, jotka edellyttävät alusten typenoksidien vähentämistä 80 % TIERI-tasosta. Toimenpiteen mukaisesti ja NECA-sääntelyn toimeenpanon varmistamiseksi sääntelyn piirissä olevien alusten vaatimuksenmukaisuutta valvotaan sata- mavaltiotarkastuksissa. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV3, Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmaperäinen kuormitus vä- teys henee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV11 Lannoitekuljetusten ravinnepäästöjen vähentäminen satamissa Toimenpiteen kuvaus Lannoitteiden merikuljetukset ovat aiemmin tuntematon Itämeren kuormitus- lähde, joka nostettiin esille Itämeren suojelukomissiossa vuonna 2017. Pääs- töjä ei seurata eikä raportoida, joten niiden täsmällistä suuruutta ei tunneta. Itämeren alueen läpi kulkee vuosittain noin 33 miljoonaa tonnia lannoitteita (v. 2014 tilasto). Kuljetussopimuksissa on yleisesti sallittu 0,5–1 % hävikki, joten vuotuinen päästö saattaa olla mittaluokaltaan tuhansien tonnien suurui- nen. Suomessa satamat ovat ympäristölupamenettelyn alaisia ja lupamääräyk- sissä edellytetään tiettyjen ravinnepäästöjä vähentävien tekniikoiden käyttä- mistä sekä hulevesien ravinnepitoisuuksien tarkkailua. Hulevesiseurannoissa havaitut fosforin ja typen pitoisuudet ovat kuitenkin olleet niin korkeita, ettei nykyisin käytössä olevaa tekniikkaa ja pölyämistä vähentäviä käytäntöjä voida pitää ainakaan kaikissa satamissa riittävinä ravinnepäästöjen rajoitta- misen kannalta. Hulevesitarkkailujen perusteella arvioituna yksittäisen sata- man vuotuiset fosfori- ja typpipäästöt mereen ovat olleet pahimmillaan suu- rempia kuin keskikokoisen kaupungin jätevedenpuhdistamon vuosikuorma. Toimenpiteessä vähennetään lannoitteiden merikuljetuksista aiheutuvia päästöjä satamissa. Päästöjä aiheutuu lannoitteiden purussa ja lastauk- sessa, kun lannoitteita putoaa lastausalueelle tai kulkeutuu tuulen mukana suoraan mereen. Lisäksi päästöjä syntyy laivojen lastiruumien pesuvesien laskusta mereen, mikä on sallittua 12 merimailin päässä uloimmista maasto- kohdista ja on nykyisin myös Itämerellä vallitseva käytäntö. Ravinnepäästöjä voidaan vähentää parantamalla lastauskäytäntöjä, kuten valitsemalla oikea lastin purkukorkeus tai välttämällä lastin purkua kovalla tuulella. Parhaiden käytäntöjen käyttöönotto ei vaadi välttämättä lainkaan in- 63  vestointeja, vaan tietoisuuden lisäämistä ja henkilöstön koulutusta. Osa toi- mista, kuten suljettuun lastausketjuun siirtyminen, taas voi vaatia suurempia pitkän aikavälin investointeja. Lannoitelaivausten ravinnepäästöjä voidaan myös vähentää ympäristölupien uusimisen yhteydessä edellyttämällä toiminnanharjoittajilta vähäpäästöisen tekniikan sekä lastauskäytäntöjen käyttöönottoa. Mikäli hulevesien ravinne- päästöt ovat edelleen korkeita, voidaan satamilta edellyttää tarvittavia toi- menpiteitä. Toimenpiteessä lisätään alan tietoisuutta sekä etsitään ja otetaan käyttöön entistä parempia tekniikoita ja käytäntöjä ravinnepäästöjen estämiseksi yh- dessä satama-alan toimijoiden kanssa. Eri satamissa, myös Suomen ulko- puolella, kehitetyt hyvät käytännöt sekä tietotaito jaetaan ja hyödynnetään alan toimijoiden kesken. Ravinnepäästöjen vähentämiseksi tehdään yhteis- työtä satamayhtiöiden ja satamat omistavien kaupunkien kanssa. Lisäksi pa- rannetaan muun muassa satamien vastaanottojärjestelmiä, joihin ruumanpe- suvedet voi vastuullisesti jättää. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, John Nurmisen säätiö, Suomen varustamot ry, Suo- men Laivameklarit ry, satamaoperaattorit, satamat ja satamayhtiöt, satamien omistajakaupungit, lannoitteita valmistavat yritykset, AVIt, satamien ympäris- tölupia valvovat ELY-keskukset Aikataulu 2022–2026 Alueellinen kattavuus Koko Suomen rannikkoalue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV12 Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet Toimenpiteen kuvaus Meren tilan parantamisessa valuma-alueella tehtävät ravinnekuormitusta vä- hentävät toimenpiteet ovat keskeisellä sijalla. Niiden lisäksi on tarvetta me- ressä tehtäville toimille, joilla voidaan joko poistaa ravinteita meriekosystee- mistä tai sitoa niitä pois perustuottajien käytöstä. Tämän toimenpiteen tavoitteena on nykyisten fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten kokeiluvaiheessa olevien menetelmien tukeminen ja pilotointi ja mahdollisten uusien menetelmien edistäminen. Potentiaalisia menetelmiä ovat hydrodynamiikkaan vaikuttavat menetelmät (lisäveden pumppaaminen, vesimassojen pumppaushapettaminen), aineli- säykset (esim. fosforia sitovat aineet) ja ravintoverkkoon (kalastus) tai ravin- teiden sidontaan ja poistoon vaikuttavat menetelmät (kasvatukset). Pumppauksen aiheuttamalla pohjanläheisen veden tiheyden alenemisella ja horisontaalisilla virtauksilla on onnistuneissa tapauksissa (Tukholman edus- tan Lännerstasundet, Göteborgin edustan Byfjorden) ollut olennainen merki- tys happitilan paranemisessa ja fosforipitoisuuden pienenemisessä55, 56. Toi- saalta pumppauksen aiheuttama pohjanläheisen veden lämpeneminen, alu- een topografia, tekniset ongelmat tai liian alhainen teho voivat johtaa siihen, 64  että pumppaus ei oleellisesti paranna veden laatua (Sandöfjärden55). Esi- merkkinä lisäveden pumppaamisesta on lähes suljettu Töölönlahti, jonka tilaa pyritään parantamaan pumppaamalla sinne merivettä Humallahdelta.57 Esimerkkinä ainelisäyksistä Ruotsissa on syötetty alumiinia suoraan pohja- sedimenttiin, joka on vähentänyt fosforin vapautumista pohjasta veteen pie- nellä merenlahdella58. Ruotsin Kyrksvikenin lahdella ja Naantalin Kolkassa on lisätty helikopterilevityksellä merkkeliä veteen, jossa tavoitteena on fosfo- rin sitoutuminen kalkkikivipohjaiseen ainekseen ja vähentää fosforin vapautu- mista pohjasta veteen (SEABASED -hanke). Toimenpiteessä jatketaan kokeilutoimintaa erityyppisillä rannikkovesialueilla ja keskitytään menetelmiin, jotka vähentävät meren sisäisiä ravinnevaroja tai sitovat ravinteita pohjaan, ja jotka ovat osoitetusti tuottaneet myönteisiä tu- loksia kuten happipitoisuuden nousua tai ravinnepitoisuuksien laskua. Toimenpiteessä kehitetään ja syvennetään asiantuntijatukitoimintaa ja han- keyhteistyötä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja kun- nostustoimijoiden välillä. Lisäksi toimenpiteessä toteutetaan tutkimuksia ja selvityksiä vajaasti hyödyn- netyn kalan (särki, kuore) pyynnin vaikutuksista ravintoverkkoon ja ravintei- siin. Toimenpide liittyy siten toimenpide-ehdotukseen Kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisääminen (TPO2022-REHEV2) ja toi- menpiteeseen Merta kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten arvioinnin parantaminen (TPO2022-REHEV14). Lopuksi toimenpiteessä laaditaan ohjeistus kunnostustoimenpiteiden toteu- tukseen, seurantaan, vaikuttavuuden toteamiseen ja riskien arviointiin. Käy- tännön ohjeistus edesauttaa jatkossa vastaavantyyppisten hankkeiden to- teuttamista, niihin liittyvää ilmoitusten jättämistä ja lupien hakemista. Ohjeis- tuksen laadinta toteutetaan yhteistyössä SEABASED-hankkeen ja HELCOM- työn kanssa. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: ELY-keskukset, tutkimuslaitokset, yliopistot, säätiöt, kunnat Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV5, Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet para- teys nevat Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV13 Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen merestä Toimenpiteen kuvaus Vesistöjen lisääntyneen ravinnekuormituksen seurauksena perustuotanto kasvaa, mikä ilmenee mm. planktonlevien ja makroskooppisten levien, erityi- sesti yksivuotisten rihmamaisten levien, sekä vesikasvien määrän lisääntymi- senä. Kun rihmalevät kuolevat, ne irtoavat kasvualustastaan, ja kerääntyvät aallokon ja virtausten vaikutuksesta usein yhteen suuremmiksi keräymiksi. Kuollutta rihmalevää esiintyy syvemmissä vesissä lähellä pohjaa ja toisaalta pintavedessä (ajelehtivat levämatot). Pintavedessä ajelehtivat kuolleet levämassat ajautuvat usein rantaveteen esimerkiksi pieniin merenlahtiin. Kun ne hajoavat, niistä vapautuu ravinteita, 65  jotka aiheuttavat paikallista rehevöitymistä. Hajoaminen kuluttaa happea, minkä seurauksena happi loppuu levämassasta ja usein myös sen alapuoli- sesta vedestä, matalassa vedessä myös pohjasta. Tällä on negatiivisia vai- kutuksia koko paikalliseen elinympäristöön ja sen biodiversiteettiin: monet herkät eliölajit voivat kärsiä. Ajan mittaan rantaan ja rantaveteen kertyvä kuollut eloperäinen aines voi muuttaa elinympäristön kokonaan toiseksi. Esi- merkiksi monet hiekkapohjaiset lahdet ja hiekkarannat ovat kasvaneet um- peen ja koko elinympäristö on muuttunut. Rannoille ja rantaveteen ajelehtivat levämassat haittaavat erityisesti myös virkistyskäyttöä. Tällä hetkellä keräys perustuu lähinnä yksityisten ihmisten omilla rannoillaan toteuttamaan keräyk- seen. Tämän toimenpiteen tavoitteena on selvittää ongelman laajuus eri rannikko- vesialueilla ja tehostaa levämassan keräämistä. Toimenpiteessä 1. Laaditaan karttapohjainen mobiilisovellus, jolla kuka tahansa voi ilmoittaa havaitsemistaan levämassoista ja ilmoittaa paljonko levää on kerännyt. Mo- biilisovelluksen tarkoituksena on tiedon keräämisen lisäksi motivoida ja ak- tivoida ihmisiä levämassan keräämiseen ja jakaa tietoa asiasta. Yhtenä keinona levän keräämiseksi ovat myös esimerkiksi talkooleirit. 2. Edistetään levämassan keräämiseen tarkoitetun laitteen / menetelmän ke- hittämistä. Tämä olisi käyttökelpoinen ratkaisu alueilla, missä levämäärät ovat liian suuria käsin kerättäväksi tai jotka eivät ole yksityisessä käytössä. Lisäksi selvitetään mahdollisuutta järjestää keräys liiketoimintapohjalta. 3. Selvitetään levämassan keräämisen mahdolliset haittavaikutukset mm. merieliöille ja mitä keräämisessä tulee ottaa huomioon haittojen minimoi- miseksi 4. Selvitetään kerätyn levämassan jatkokäyttöä ja hyödyntämistä niin, että siitä tulee mahdollisimman vähän kuormitusta takaisin mereen tai muita haittoja 5. Laaditaan tavallisille ihmisille tarkoitettu opas levämassan keräämiseen ja jatkokäsittelyyn. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, aktiiviset yksityiset ihmiset, Pidä Saa- risto Siistinä ry, vesiensuojeluyhdistykset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- RAV5, Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paran- teys tuvat Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-REHEV14 Merta kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten arvioinnin parantaminen Toimenpiteen kuvaus Vesistövaikutusarvioinnit ja mallinnus Virtaus- ja vedenlaatumalleja käytetään uuden kuormittavan toiminnan kuten kalankasvatuksen ja jätevesipäästöjen vesistövaikutusten arviointiin. Suo- messa ympäristöhallinnon käytössä olevia malleja kehittää ja soveltaa SYKE. Malleja on kehitetty eri alueille, esimerkiksi Saaristomerelle, Selkämerelle ja 66 Suomenlahdelle. SYKEn FICOS-malli toimii toistaiseksi vain rannikkovesialu- eilla. Malli ei kata vielä Merenkurkkua eikä Perämerta. Mallin virtausosio on Ilmatieteen laitoksen soveltama ja edelleen kehittämä. Muita Suomen rannikkovesillä käytettyjä malleja on YVA-SYKE 3d-virtaus- ja vedenlaatumalli, jota on käytetty useissa mallinnustöissä Saaristomeren, Suomenlahden, Selkämeren ja Perämeren rannikkovesillä. Perämerellä on käytetty vastaavaan tarkoituksiin Environmental Fluid Dynamics Code (EFDC) Explorer ver.8-mallinnusohjelmistoa. Virtausmalleilla on arvioitu ai- neiden kulkeutumista, laimenemista ja vaikutusaluetta. Ravinteiden lisäänty- mistä ja käyttöä levien kasvuun on useimmiten arvioitu tilastollisesti. SYKEn FICOS-mallissa on ravinteiden käyttökelpoisuuteen perustuva levien kasvu- potentiaalia mallintava osa. Mallien epävarmuudet Virtausmallinnusta on sovellettu mm. ympäristövahinkotilanteissa haitallisten aineiden kulkeutumisen ennustamiseksi meressä. Virtausten perusmallinnus onkin varsin vankalla tieteellisellä pohjalla. Paikallisen virtausmallinnuksen realistisuus riippuu kuitenkin pohjan muotojen tarkkuudesta, säätiedoista ja mallin yhteydestä koko merialueen virtauskenttään. Biogeokemiallisissa mal- leissa epävarmuutta aiheuttaa se, että alueellisia olosuhteita on vaikea huo- mioida luotettavasti. Itämerellä mallien haasteita ovat mm. leville käyttökelpoi- sen ravinteen osuuden vaihtelu suhteessa kokonaisravinteisiin, voimakas vuodenaikaisuus ja pääravinteiden typen ja fosforin yhtäaikainen rajoitteisuus kesällä. Keskeinen ongelma on, että mallitulosten paikkansapitävyyttä on vaikea var- mentaa. Mallit kuvaavat usein vain vaikutusalueen laajuutta ja vuosittaista vaihtelua sekä tiettyjen vedenlaatuindikaattorien muutoksia suhteessa nykyti- laan, mutta mallien ennustamat pitkäaikais- ja yhteisvaikutukset sekä ekologi- set vasteet jäävät epävarmoiksi. Lisäksi mallin tuottamat tulokset riippuvat olennaisesti malliin syötettyjen oletusten paikkansapitävyydestä ja yhteisvai- kutuksista. Vaikutusarvioinnin kehittämistarve Edellä kuvatuilla yksinkertaisilla pitoisuuslisäysmalleilla on lähes mahdotonta arvioida kuormittavan toiminnan vaikutuksia kohdealueen ekologiseen tilaan. Ekologisten vaikutusten arviointiin tarvitaan isomman merialueen kattavia vir- taus- ja vedenlaatumalleja, jotka sisältävät tärkeimpien biologisten muuttujien (mm. kasviplankton, rantavyöhykkeen makrofyytit) laskennat ja ravinnekierrot sekä sedimentaationopeudet ja sedimentin prosessit. Tärkeätä on mallintaa hankkeiden pitkäaikaisvaikutukset ja eri hankkeiden yhteisvaikutukset. Mal- lien toimivuus pitää testata ja varmentaa havaintoaineistoilla ennen kuin niillä ennustetaan uuden kuormittavan toiminnan vaikutuksia merialueiden rehevöi- tymiskehitykseen ja hyvän ekologisen tilan saavuttamiseen. Lisäksi nykyisen mallinnuksen rajoitteet on tarpeen arvioida asiantuntijoiden voimin. Biologisten ravinteiden poistomenetelmien vaikutusten todentaminen Ravinnekuormituksen vaikutusten vähentämiseksi tai uusien kuormituslähtei- den kompensoimiseksi on esitetty useita biologisia menetelmiä. Niitä ovat hoitokalastus, levien tai simpukoiden viljely ja ns. itämerirehun käyttö. Mene- telmien vaikutuksia on toistaiseksi arvioitu pelkästään merestä poistettavan kalan tai muiden eliöiden sisältämien ravinnemäärien perusteella. Koska toi- menpiteet sisältävät elollisia komponentteja, niiden vaikutusten arvioinnissa on huomioitava vaikutukset koko meriekosysteemiin. Toimenpiteillä voi olla esimerkiksi ravintoverkon kautta välittyviä epäsuoria vaikutuksia, jotka lisää- vät rehevöitymistä. Erityisesti Itämerirehun todelliset vaikutukset rehevöitymi- seen riippuvat monista tekijöistä. Kokonaisvaltaisen arvion tekeminen Itämeri- rehun käytön vaikutuksista on tarpeen, jotta päätökset voidaan tehdä yhtei- seen näkemykseen perustuen. 67  Yhteenvetona toimenpiteen tavoitteena on parantaa kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten mallinnusta niin, ettei uusilla toiminnoilla vaaranneta me- ren hyvän tilan saavuttamista. Epävarmoilla mallinnuksilla tehdyt arviot voivat johtaa ylimitoitettuihin ravinnekuormituslisäyksiin ja siten lisätä meren tilan heikkenemistä. Toimenpiteessä on tarkoitus toteuttaa myös ravinteiden biolo- gisten poistomenetelmien ja erityisesti ns. Itämerirehun käytön vaikutusten kokonaisvaltainen arviointi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: VARELY ja muut ELY-keskukset Aikataulu 2022–2024 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee RAV2, Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavut- tamista tai jo saavutettua hyvää tilaa Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 5.1.4 Yhteenveto ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uu- sista toimenpiteistä Ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä vähennetään nykyisillä toimenpiteillä ja merenhoidon uusilla toimenpi- teillä. Nykyisiä toimenpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.1.2. Ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.1.3. Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 9. Taulukko 9. Merenhoidon toimenpideohjelman ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävät nykyiset ja uudet toimen- piteet. Nykyiset toimenpiteet Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma (1990) Laki Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta (1139/1994) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Vesihuoltolaki (119/2001) Valtionneuvoston asetukset 40/2005 ja 1001/2019 happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän ot- sonin vähentämisestä Yhdyskuntajätevesiasetus (888/2006) Lannoitevalmistelaki (539/2006) - ja siihen liittyvät asetukset Kestävästi rannikolla -Suomen rannikkostrategia (2006) Asetus (EY) N:o 715/2007-kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen tyyppihyväksyntä päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Merenkulun ympäristönsuojelusta annettu valtioneuvoston asetus (76/2010) Asetus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan voimaansaattamisesta (SopS 51/1983) Tulvariskien hallintalaki (620/2010) Vesilaki (587/2011) Hulevesiopas (2012) EU-asetus pesuaineiden fosfaattien rajoittamisesta (259/2012/EU) Valtioneuvoston periaatepäätös (30.8.2012) soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä Liikenteen ympäristöstrategia 2013–2020 Vesien kunnostustrategia (2013) 68 Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) Kuntien ympäristönsuojelumääräykset Merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89/EU) ja sen mukaiset vuonna 2021 valmistuvat merialuesuunnitelmat Valtioneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoit- tamisesta (nitraattiasetus) Maatalouden tukijärjestelmät 2014–2020, 2021–2027 Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (2014) Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015) (Kemera-laki) Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje (2015) Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) (Hajajätevesi-asetus) Turvetuotannon tarkkailuohje (2017) Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Metsähallitus Metsätalous Oy:n ympäristöopas (2018) Maa- ja metsätalouden vesitalousstrategia 2011–2020 Kansallinen metsästrategia 2025 TAPIO Metsänhoidon suositukset (2019) ja siihen liittyvä työopas vesiensuojeluun (2013) Vapaaehtoinen metsäsertifiointi (PEFC ja FSC) Vesiensuojelun tehostamisohjelma 2019–2023 Valtakunnallinen maa- ja metsätalouden vesienhallinnan toimintaohjelma vuoteen 2030 Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje (päivitys 2020) Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n välinen vesiensuojelusopi- mus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi (valmisteilla) Ravinteiden kierrätyksen tehostaminen (REHEV1) Maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittäminen ja täysimääräinen hyödyntäminen (REHEV2) Itämeren alueella tuotetusta raaka-aineesta valmistetun kalanrehun käyttöönoton edistäminen ja särkika- lojen käytön lisääminen ihmisravintona (REHEV3) Mereen laskevien virtavesien herkkien eliölajien elinympäristöjen parantaminen (REHEV4) Kipsin peltolevitys ravinnekuormituksen vähentämiseksi (REHEV5) Itämeren sisäisten ravinnevarastojen merkitys ja vähentämismahdollisuudet (REHEV6) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Vesienhoidon toimenpiteet ja ohjauskeinot Uudet toimenpiteet Ruoantuotannon ja -kulutuksen vesistövaikutusten vähentäminen (TPO2022-REHEV1) Kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisääminen (TPO2022-REHEV2) Lannan ravinteiden kierrätyksen edistäminen osana biokaasun tuotantoa (TPO2022-REHEV3) Puhdistamolietteestä valmistettujen tuotteiden kestävä käyttö viherrakentamisessa (TPO2022-REHEV4) Saariston ja rannikkoalueiden erikoiskasvituotannon ja turkistuotannon hajakuormituksen vähentäminen (TPO2022-REHEV5) Tyrnin merkitys valuma-alueen ravinnevalumien vähentäjänä, pilotointi ja vaikutusten selvitys (TPO2022- REHEV6) Selvitys rahtialuksilla muodostuvan käymäläjäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuor- mituksesta (TPO2022-REHEV7) Selvitys aluksilla muodostuvien harmaiden jätevesien määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuor- mituksesta (TPO2022-REHEV8) Selvitys aluksilla muodostuvan ruokajätteen määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta (TPO2022-REHEV9) Itämeren typenoksidien rajoitusalueen (NECA) tehokas toimeenpano ja valvonta (TPO2022-REHEV10) Lannoitekuljetusten ravinnepäästöjen vähentäminen satamissa (TPO2022-REHEV11) Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet (TPO2022-REHEV12) Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen merestä (TPO2022-REHEV13) Merta kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten arvioinnin parantaminen (TPO2022-REHEV14) 69 5.2 Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen Vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta meren tilassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia verrattuna edel- liseen kauteen. Meren tila on edelleen heikko, sillä yhden yhdisteryhmän eli bromattujen palonestoaineiden (PBDE-yhdisteet) kynnysarvot ylittyvät kaikilla Suomen merialueilla. Myös monien muiden yhdisteiden pitoi- suudet ovat kohonneita, mutta ne eivät kuitenkaan ylitä hyvän tilan kynnysarvoja. Useiden kiellettyjen tai ra- joitettujen yhdisteiden pitoisuudet ovat vähentyneet vedessä, sedimentissä ja kaloissa. Toisaalta nykyään ha- vaitaan kiellettyjä aineita korvaavia ja samoja ominaisuuksia omaavia uusia laita aineita, joiden vaikutuksia ei tunneta riittävästi, jotta niille olisi määritetty kynnysarvoja. Vaikka ihmisravintona käytettävien kalojen tila on haitallisten aineiden osalta hyvä, on kalan käyttösuosituksia ja niihin liittyviä poikkeuksia kuitenkin toistaiseksi edelleen syytä noudattaa, koska vaihtelut pitoisuuksissa voivat olla suuria johtuen kalojen kasvunopeudesta, kalan iästä sekä syötävän kalan kudoksesta. Meriympäristön heikosta tilasta huolimatta on positiivista, että monien vaarallisten aineiden määrät meressä ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet käyttörajoitusten tai kieltojen seurauksena. Ongelmana monien aineiden kohdalla on kuitenkin niiden pysyvyys, vaikka päästöt ovat loppuneet. Myös radioaktiivisen cesiumin pitoisuus on laskussa. Vuonna 2013 hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU, ns. ympäristönlaatunormi- direktiivi59, on toimeenpantu kansallisessa lainsäädännössä valtioneuvoston asetuksella 1308/201560. Asetuksessa 1308/2015 vesiympäristölle vaarallisiksi ja haitallisiksi aineiksi yksilöityjen aineiden ympäristön- laatunormit tulivat vanhojen prioriteettiaineiden osalta voimaan joulukuussa 2015 (direktiivin 2008/105/EY61 aineet). Tarkoituksena on saavuttaa näiden aineiden suhteen pintaveden hyvä kemiallinen tila 22.12.2021 mennessä. Uusien aineiden ympäristönlaatunormit tulivat voimaan 22.12.2018. Näiden aineiden osalta ve- sien hyvä kemiallinen tila ja meren hyvä tila on tarkoitus saavuttaa 22.12.2027 mennessä. 5.2.1 Nykyisten ja uusien aineiden päästölähteet, päästöjen kehitys ja tavoitteet62 Vesienhoidon toista suunnittelukautta 2016–2021 varten vuonna 2013 valmistunutta haitallisten aineiden kuor- mitusinventaariota63 on täydennetty vuonna 2018 valmistuneella uusien prioriteettiaineiden kuormitusiventaa- riolla64, joka tehtiin SYKEn ja ELY-keskusten yhteistyönä. Kuormitusinventaariot tukevat vesien- ja merenhoi- don suunnittelua sekä toimenpideohjelmien laatimista ja niiden vaikuttavuuden arviointia. Vaarallisten ja haitallisten aineiden osalta keskeinen ryhmä on pysyvät ja eliöihin kertyvät orgaaniset yhdisteet, joita päätyy ympäristöön sekä suorana pistekuormituksena että hajakuormituksena. Pistekuormitusta tulee muun muassa teollisuudesta, yhdyskuntien jätevedenpuhdistamojen kautta ja erilaisten onnettomuuksien ja häiriöiden yhteydessä. Hajakuormituksen lähteitä ovat mm. kotitaloudet, ilmalaskeuma ja maatalous. Vaikka joidenkin vaarallisten aineiden käyttö on vähentynyt tai loppunut käyttörajoitusten johdosta, päätyy niitä ve- siekosysteemiin edelleen. Kemikaaleja voi vapautua ympäristöön koko tuotteen elinkaaren ajalta, myös jät- teenkäsittelystä. Merkittävä osa haitta-aineista tulee mereen jokien kuljettamana. Monialaisesti käytettyjen PFOS-aineiden (perfluorioktaanisulfonaatti ja sitä sisältävät yhdisteet ja johdannai- set) käyttö on vähentynyt vuosituhannen vaihteen jälkeen käyttörajoitusten myötä murto-osaan. Teollisuudesta suoria PFOS-päästöjä pintavesiin ei enää tule. Jätevedenpuhdistamot ovat melko huomattava mutta edelleen pienentyvä PFOS-päästölähde pintavesiin. Jokien kautta rannikkovesiin päätyvä PFOS-kuormitus on samaa luokkaa kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden suora kuormitus rannikkovesiin. Lääkeaineet on tunnistettu mahdollisiksi uusiksi vesiympäristölle haitallisiksi aineiksi ja viimeisimmässä ym- päristönlaatunormidirektiivin mukaisessa tarkkailtavien aineiden luettelossa on useita lääkeaineita. Tämä on linjassa ympäristössä olevia lääkeaineita koskevan Euroopan unionin strategisen lähestymistavan (EU:n lää- keainestrategia) ja mikrobilääkeresistenssin torjumista koskevan eurooppalainen yhteinen terveys -toiminta- suunnitelman kanssa. Laaja kirjo erilaisia lääkeaineita ja niiden hajoamistuotteita päätyy vesistöihin jäteve- denpuhdistamoiden kautta. Suomessa on puhdistetuissa jätevesissä havaittu korkeina pitoisuuksina muun muassa metoprololia, hydroklooritiatsidia sekä betsafibraattia. Lisäksi lääkeaineita voi päätyä meriympäristöön esim. kalankasvatuksesta sekä maalla tapahtuvasta kotieläintuotannosta. Itämeren alueella ja Suomessa on tehty ja käynnistetty kansainvälisiä ja kansallisia selvityksiä liittyen mm. lääkeaineiden päästöihin ja esiintymi- seen rannikkovesissä, joten tietopohja lääkeaineista tulee parantumaan. Muista tunnistetuista yhdisteistä nonyylifenoli (NP) ja sen etoksylaatit (NPE) ovat nykyisin lähinnä maalien valmistuksessa käytettäviä pinta-aktiivisia aineita, joiden käyttö on rajoituksista johtuen laskenut muutamaan prosenttiin 2000-luvun alun käyttömääristä. Niiden käyttö pesu- ja puhdistusaineissa, sekä tekstiilin ja nahan prosessoinnissa kiellettiin vuonna 2005. Muovien pehmentiminä käytettyjen ftalaattien (DEHP, DBP ja BBP) käyttömäärät ovat pienentyneet niin ikään käyttörajoitusten myötä ja sama koskee lyhytketjuisia kloorattuja 70 parafiineja (SCCP), joita on käytetty mm. metallien työstössä ja nahkatuotteiden käsittelyssä. Polystyreenituot- teissa palonestoaineena käytetyn heksabromisyklododekaanin (HBCD) käyttö tulee todennäköisesti vähen- tymään EU-alueella ja Suomessa. Orgaaniset tinayhdisteiden käyttöä on kielletty asteittain eikä Suomessa enää käytetä tinayhdisteitä laivojen ja veneiden pohjamaaleissa. Palontorjunta-aineina käytettyjen polybro- mattujen difenyylieettereiden (PBDE) käyttö käytännössä loppui tai on ollut olematonta 2000-luvan alusta lähtien. Raskasmetalleista teollisuuden elohopea-, kadmium-, lyijy- ja nikkelipäästöt rannikkovesiin ovat merkittävästi laskeneet 1980-luvulta lähtien, mutta yhdyskuntien päästöt eivät ole samalla tavalla muuttuneet. Teollisuuden ja yhdyskuntien osuus pistemäisistä kokonaispäästöistä vaihtelee merialueittain. Pääsääntöisesti Perämerellä ja Selkämerellä teollisuuden raskasmetallipäästöt ovat suuremmat kuin yhdyskuntien, mutta Suomenlahdella tilanne on päinvastainen elohopean ja nikkelin osalta. Jokien Itämereen kuljettama raskasmetallivirtaama on tällä hetkellä selvästi suurempaa kuin teollisuuden ja yhdyskuntien suorat päästöt. Erityisen haasteellisia ras- kasmetallihuuhtoumien kannalta ovat Pohjanmaan rannikon happamat sulfaattimaat, joiden kuivatuksesta ve- sistöihin ja sisäsaaristoon joutuu vuosittain runsaasti maaperästä liuenneita metalleja, kuten kadmiumia ja nikkeliä. PAH-yhdisteet eli polyaromaattiset hiilivedyt ovat useimmiten öljyperäisiä tai polttamisesta syntyviä yhdisteitä. PAH-yhdisteille ympäristönlaatunormi on asetettu ainoastaan bentso[a]pyreenille ja fluoranteenille nilviäisissä ja antraseenille vedessä. Kyseiset aineet toimivat indikaattoriyhdisteinä laajemmalle PAH-yhdisteiden joukolle. Tietoa Itämeren nilviäisten PAH-pitoisuuksista on saatavilla vain niukasti. Laivat voivat käyttää pakokaasujen puhdistuslaitteistoja eli nk. rikkipesureita täyttääkseen MARPOL-yleisso- pimuksen ja EU:n rikkidirektiivin mukaiset polttoaineen rikkirajavaatimukset. Rikkipesuri voi olla toimintaperi- aatteeltaan joko avoimen tai suljetun kierron pesuri. Avoimen kierron pesurissa käytetään suuri määrä meri- vettä puhdistamaan rikki aluksen pakokaasusta ja käytetty merivesi päästetään takaisin mereen. Tällöin ve- teen päätyy rikin oksidien lisäksi raskasmetalleja, kuten elohopeaa, kadmiumia, kuparia, lyijyä, nikkeliä, selee- niä, sinkkiä ja vanadiumia, sekä PAH-yhdisteitä. Suljetun kierron pesurissa pesuveteen lisätään lipeää neut- raloimaan pakokaasujen sisältämä rikki. Pesuvesi puhdistetaan ennen kuin se johdetaan mereen. Tällä het- kellä rikkipesureista veteen aiheutuvia päästöjä kyetään valvomaan vain aluksen ollessa satamassa rikkipe- surin lokitietoja tarkastelemalla. Suomessakin on havaittu satamissa rikkipesurialusten aiheuttamaa veden värjääntymistä, jonka todennäköisesti noki aiheuttaa (kuvat 11 ja 12). Kuva 11. Rikkipesurin pesuvesien aiheuttama veden värjäytyminen aluksen koneiden käynnistyksen yhteydessä Helsin- gin satamassa (Rajavartiolaitos). 71 Kuva 12. Rikkipesurien pesuvesipäästöt (per miljoona m3) Itämerellä 2006–2018 (Lähde: Ilmatieteen laitos) Muualta peräisin oleva ilmalaskeuma, joko suoraan ilmasta tai huuhtoumana valuma-alueelta, on merkittävä lähde kaukokulkeutuville aineille, kuten elohopealle ja Suomessa nykyään kielletyille PCB-yhdisteille. Las- keuma on huomattavin dioksiinien kulkeutumisreitti vesiympäristöön Suomessa. PFOS:in ja HBCDD:n las- keumaa Suomessa ei ole kvantitatiivisesti arvioitu mutta kuormitusinventaarion perusteella laskeuman osuus voi olla PFOS-kuormituksesta pientä verrattuna muihin päästölähteisiin kuten pilaantuneeseen maaperään ja yhdyskuntajätevedenpuhdistamoihin. Haitallisten aineiden vähentämiselle asetetut tavoitteet Suomen meriympäristön tila 2018-raportissa haitallisille aineille asetettiin tarkempia eri aineryhmiä ja päästö- lähteitä tai -reittejä koskevia alatavoitteita (taulukko 10). Taulukko 10. Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämistä koskevat yleiset ympäristötavoitteet sekä indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan vuosina 2018–2024. Tavoite ja koodi Indikaattorit Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormituksen ja teollisuuden sekä yhdyskuntajätevedenpuhdistamoi- AINE1: Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormitus ja den pistemäisen mereen johtuvan kuormituksen (ton- pistemäinen kuormitus mereen vähenevät nia/vuosi) kehityssuunta 2018–2024 ja taso suh- teessa aiempaan kuormitustasoon Elohopean, kadmiumin, dioksiinien ja polybromattu- AINE2: Elohopean, kadmiumin, dioksiinien ja polybromat- jen difenyylieettereiden mereen päätyvän ilmalas- tujen difenyylieetterien ilmalaskeuma Suomen merialu- keuman (tonnia/vuosi) kehityssuunta 2018–2024 ja eille vähenee taso suhteessa aiempaan kuormitustasoon Vaarallisten prioriteettiaineiden käyttömäärän (kg/vuosi) kehityssuunta 2018–2024 ja taso suh- AINE3: Vaarallisten prioriteettiaineiden käyttö loppuu ja teessa aiempaan käyttömäärätasoon (indikaattorin kulkeutuminen vesiympäristöön vähentyy ”Luvitetun toiminnan vaarallisten aineiden päästöt ja käyttö” yksi osio) 72  Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky perustuu AINE4: Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on var- valtionhallinnon yhteiseen strategiaan ja työn organi- mistettu sointiin Harjoitustoiminta on säännöllistä 5.2.2 Nykyiset toimenpiteet vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseksi ja nii- den riittävyys Vesienhoitosuunnitelmat Vesienhoidon toimenpideohjelmissa on lähemmin selvitetty toimenpiteet, joilla vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen aiheuttamaa kuormitusta tullaan vähentämään edelleen. Kuormituksen vähen- täminen kohdistuu pääasiassa yhdyskuntiin ja teollisuuslaitoksiin, joiden jätevesille asetetaan ympäristölupien lupamääräyksissä päästörajat. Päästömääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan (BAT) ja teollisuusalakohtaisiin EU:n julkaisemiin BAT-päätelmiin. Luvanvaraisten laitosten jätevesien sisältä- miä vaarallisia ja haitallisia aineita ja niiden määrää sekä päästöjen vähentämistä selvitetään laitosten velvoi- tetarkkailulla sekä erillisillä tutkimushankkeilla (mm. HAZBREF ja CWPharma). Vapaaehtoisilla tarkkailuilla selvitetään mm. jätevesien sisältämiä mikromuoveja ja lääkeainejäämiä. Teollisuuslaitoksista vesihuoltolai- tosten viemäreiden kautta tulevia päästöjä pyritään vähentämään tehostamalla viemäriin liittyneiden laitosten jätevesien esikäsittelyä. Myös hulevesien mukana tulevien haitallisten aineiden määrää pyritään vähentä- mään. Sen lisäksi, että eräiden vaarallisten ja haitallisten aineiden käyttö ja päästöt ympäristöön ovat sääntelyn myötä loppuneet tai vähentyneet, voidaan haitallisista aineista syntyviä riskejä vesiympäristölle vähentää edelleen esim. korvaamalla aineita vähemmän haitallisilla aineilla. Keskeisiä keinoja päästöjen vähentämiseksi ovat muun muassa EU-direktiivien, REACH-asetuksen, POP-so- pimuksen ja kaukokulkeumasopimuksen täysimääräinen toimeenpano. Ympäristönlaatunormidirektiivin (2013/39/EU) mukaista luetteloa prioriteettiaineista ja niiden ympäristönlaa- tunormeista ei ole täydennetty direktiivin hyväksymisen eli vuoden 2013 jälkeen. Direktiivin mukainen tarkkail- tavien aineiden luettelo hyväksyttiin elokuussa 2020, jonka jälkeen EU:n komissio on aloittanut prioriteettiai- nelistan tarkistuksen lokakuussa 2020. Kaikkialla esiintyvät laajalle levinneet vaaralliset ja haitalliset aineet (ubikvitaariset aineet eli UBI-aineet), jotka ovat pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä, voivat säilyä vesiympäristössä vuosikymmeniä oleellista riskiä aiheutta- vina pitoisuuksina. Ympäristönlaatunormidirektiivissä on näitä aineita koskevia erityisvelvoitteita muun muassa kaukokulkeumien huomioon ottamisen osalta, mikäli tietyssä tilanteessa kansallisin toimenpitein ei voida saavuttaa vesien hyvää tilaa. Ilman kautta tuleva kaukokulkeumakuormitus on merkittävää sekä Suomen valuma-alueella että meri- alueella ja Suomen vaikutusmahdollisuudet kaukokulkeuman rajoittamiseen ovat marginaaliset, mikä vaikut- taa erityisesti elohopea- ja dioksiinipitoisuuksiin. Selvityksen65 mukaan PFOS-laskeuma on tiheästi asutuilla alueilla pientä verrattuna muihin päästölähteisiin kuten PFOS:lla pilaantuneeseen maaperään ja yhdyskunta- jätevedenpuhdistamoihin, kun taas harvaan asutuilla alueilla laskeuma on suurempi kulkeutumisreitti/päästö- lähde pintavesiin. Direktiivin edellyttämän uusien prioriteettiaineiden täydentävän seurantaohjelman ja kyseiset aineet kattavan alustavan toimenpideohjelman laatimiseksi, mitattiin haitallisten aineiden pitoisuuksia rannikkovesien ahve- nista ja simpukoista, avomeren silakoista sekä pintavesistä niin merellä kuin sisävesilläkin. Lisäksi arvioitiin uusien prioriteettiaineiden ympäristöön päätyvää kuormitusta (ml. laskeuma). Tulosten mukaan useimmista uusista prioriteettiaineista ei näytä Suomessa olevan vaaraa vesiympäristölle. Esim. palonestoaineena käytet- tyä HBCDD:ia esiintyy vesistöissä, mutta sen pitoisuudet arvioidaan vaarattomiksi, eikä suurinta osaa priori- teettiaineisiin kuuluvista torjunta-aineista ole havaittu lainkaan. Dioksiinit ja dioksiinin kaltaiset PCB-yhdisteet eivät nekään tutkituilla alueilla ylitä ympäristön laatunormeja. Vaikka useimmista seurattavista aineista ei ole haittaa on Suomen vesiluonnossa haitallisia määriä elohopeaa sekä paloneston PBDE-aineita ja pintakäsitte- lyaineita. Avomeren silakassa elohopean pitoisuudet ovat nykyään niin pieniä, ettei niistä ole huolta. Palonestoaineena käytettyjen PBDE-aineiden (polybromattujen difenyylieettereiden) ympäristönlaatunormi ylittyy kalassa kaikki- alla Suomessa, vaikka näitä aineita ei enää käytetä. Tilanne on samanlainen koko Euroopassa. Aineryhmän 73 ympäristönlaatunormi on erittäin alhainen (0,0085 µg/kg tp kalassa), koska toksikologista tietoa sen haitalli- suudesta on vähän ja siksi laatunormin määrittämisessä käytetyt turvakertoimet ovat suuret. Elintarvikkeille ei ole asetettu PBDE-yhdisteiden raja-arvoa. Uusista prioriteettiaineista huolta herättää pintakäsittelyaineena ja sammutusvaahdoissa käytetty, nyt jo kiel- letty PFOS, jota edelleen tihkuu ympäristöön. Suuri joukko PFOS-yhdisteen kaltaisia PFAS-yhdisteitä (per- ja polyfluoratut alkyyliyhdisteet) on otettu käyttöön nimenomaan kielletyn PFOS:n korvaajina. PFOS-pitoisuus kaloissa ylittää paikoitellen ympäristönlaatunormin (9,1 µg/kg tp). Erilaisia PFAS-yhdisteitä löydettiin yleisesti koko maan jokivesistä ja yleisesti pitoisuudet olivat Etelä-Suomessa korkeampia kuin Pohjois-Suomessa. Si- ten yhdisteet päätyvät mereen jokien kuljettamana. Uusien prioriteettiaineiden osalta vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) 11 artiklan mukainen lopullinen toimenpi- deohjelma on laadittava 22. päivään joulukuuta 2021 mennessä ja pantava täytäntöön ja saatettava kaikilta osin toimivaksi mahdollisimman pian tuon päivän jälkeen ja viimeistään 22. päivänä joulukuuta 2024. Hyvä kemiallinen tila tulee saavuttaa uusien aineiden osalta viimeistään 22. päivänä joulukuuta 2027. Kansainväliset sopimukset Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (jäljempänä POP-yhdisteet) säädellään vuoden 2001 Tukholman yleissopimuk- sella. Sopimus lopettaa tai rajoittaa voimakkaasti sopimuksen piiriin kuuluvien POP-yhdisteiden tuotantoa, kauppaa, käyttöä ja päästöjä. Sopimukseen sisältyvät mm. edelleen huolenaiheena olevat bromatut palon- suoja-aineet (PBDE) ja perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen johdannaiset. Muiden POP-yhdisteiden pitoisuudet ovat pääsääntöisesti pienentyneet ja alle ympäristönlaatunormien. Tukholman sopimuksen velvoitteisiin liittyen Suomi on julkaissut pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tuk- holman yleissopimuksen velvoitteiden kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman ja kansallisen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelman66. Suunnitelmien päivitys on käynnissä ja niistä on julkaistu luonnos 2017. YK:n alaisen Euroopan talouskomission (ECE) ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista ja niiden rajoitta- mista koskevaan yleissopimukseen (CLRTAP20) lisättiin vuonna 1998 POP-yhdisteitä (mm. klordekoni, lin- daani, heksabromibifenyyli sekä eräät polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet)) koskeva pöytäkirja67. Edellä mainittu kaukokulkeutumista rajoittava yleissopimus (SopS 15/198320) ja sen pöytäkirja (CLRTAP-POPs-pöy- täkirja67) on saatettu voimaan tasavallan presidentin asetuksella (68/2003). Kaukokulkeutumissopimuksen puitteissa hyväksyttiin joulukuussa 2009 uusi pöytäkirja, jossa rajoitusten piiriin lisättiin mm. pentabromidife- nyylieetteri (PeBDE) ja perfluoratut oktyylisulfonaatit (PFOS). Tukholman yleissopimuksen sekä UNECE:n (United Nations Economic Commission for Europe, Euroopan talouskomissio) rajoitteet ja velvoitteet on sisällytetty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) 850/2004 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin (ETY) 79/117 muuttamisesta. Uudistetun POP- pöytäkirjan myötä POP-asetusta (EY) 850/2004 muutettiin asetuksella (EY) 519/2012, joka on sellaisenaan voimassa Suomessa. Muut kemikaaleja koskevat säädökset REACH-asetus68 on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Che- micals). Rajoitusmenettelyllä EU:n komissio voi säätää ehtoja tai kieltoja aineen valmistukselle, käyttötavoille ja markkinoille saattamiselle, jos aineesta aiheutuu merkittävä riski terveydelle tai ympäristölle. Kaikkein vaa- rallisimpien aineiden käyttö määritellään luvanvaraiseksi. Lupamenettely koskee terveydelle tai ympäristölle vakavia pitkäaikaisia vaikutuksia aiheuttavia aineita. Tällaisia ovat esimerkiksi syöpää aiheuttavat aineet, ja ympäristössä pysyvät ja kertyvät yhdisteet. Lupahakemukset käsittelee Euroopan kemikaalivirasto ja luvat myöntää komissio. REACH-asetuksen rinnalla keskeinen on CLP-asetus69 (Classification, Labelling and Packaging of substances and mixtures). Luokitukseen, merkintöihin ja pakkaamiseen liittyvien artiklojen lisäksi CLP-asetuksen artikloilla on muutettu REACH-asetusta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 (biosidiasetus) biosidivalmisteiden asettami- sesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 (kasvinsuojeluaineasetus) kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta säätelevät ympäristö- haittojen ehkäisemistä. 74 Kansainväliset toimet elohopean hallinnoimiseksi käynnistettiin YK:n ympäristöohjelman päätöksellä 25/5 (2009) ja elohopeaa koskeva kansainvälinen yleissopimus allekirjoitettiin Minamatassa Japanissa lokakuussa 2013. Sopimus on Suomessa tullut voimaan valtioneuvoston asetuksella 64/2017 elohopeaa koskevan Mina- matan yleissopimuksen voimaansaattamisesta. Sopimus mm. kieltää merkittävimpien elohopeaa sisältävien tuotteiden, kuten paristojen, kytkinten, kosmetiikan ja mittalaitteiden valmistuksen, viennin ja tuonnin vuodesta 2020 alkaen. Amalgaamin käyttö hampaiden paikkauksessa tulee vähentää minimiin. Elohopean käyttö kloo- rialkaliteollisuudessa tulee lopettaa vuoteen 2025 mennessä. Elohopeapäästöjä ilmaan tulee rajoittaa merkit- tävimmistä päästölähteistä kuten hiilenpoltosta ja jätteenpoltosta. Sopimuksella rajoitetaan lisäksi elohopean kansainvälistä kauppaa ja elohopean tuotantoa sekä velvoitetaan kestävään jätehuoltoon ja turvalliseen elo- hopean varastointiin. Elohopean suurinta käyttöä, kullan erottamista maa-aineksesta pienen mittakaavan kul- lankaivuussa, rajoitetaan. Elohopeaa koskee myös EU:n elohopea-asetus (852/2017). Kemikaalilaissa 599/2013 ja kemikaaliasetuksessa 675/1993 säädetään EU:n kemikaaliasetusten (POP-, REACH-, CLP-, biosidi- ja elohopea-asetus) valvonnasta ja muusta kansallisesta toimeenpanosta. EU kasvin- suojeluaineasetuksen noudattamisen valvontaan ja muuhun asetuksen täytäntöönpanoon sovelletaan lakia kasvinsuojeluaineista 1563/2011. Ajantasainen kemikaalilainsäädäntö on osoitteessa: www.ym.fi/fi-FI/Ympa- risto/Lainsaadanto_ja_ohjeet/Kemikaalilainsaadanto. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU teollisuuden päästöistä (teollisuuspäästödirektiivi; yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) säätelee kattavasti saastuttavat teol- lisuudenalat eli energia-alan teollisuus (esimerkiksi polttolaitokset (≥ 50 MW), jätteenpolttolaitokset ja rinnak- kaispolttolaitokset), metallien tuotanto ja jalostus, mineraaliteollisuus ja kemian teollisuus (tietyt orgaanisia liu- ottimia käyttävät laitokset, titaanidioksidia tuottavat laitokset, jätehuolto). Teollisuuspäästödirektiivi on pantu kansallisesti täytäntöön ympäristönsuojelulailla 527/2014 ja ympäristönsuojeluasetuksella 713/2014. Teolli- suuspäästödirektiivin arviointi on EU:ssa käynnistynyt julkisella kuulemisella loppukesällä 2020. Teollisuuspäästödirektiivin (Industrial Emissions Directive, IED) mukaan teollisuuslaitosten on käytettävä pa- rasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT). Euroopan komissio antaa tekniikoista referenssidokumentit (BAT- asiakirjat), joissa on niitä koskevat päätelmät ja tekniikkaan liittyvät päästörajat. Näitä päätelmiä voidaan käyt- tää viitekehyksenä ympäristölupapäätösten lupamääräysien asettamisessa. BAT-asiakirjat ovat osoitteessa: http://eippcb.jrc.ec.europa.eu/ Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen (Helsingin sopimus, HELCOM) täytäntöönpanoon liittyvässä Itämeren toimintaohjelmassa (BSAP, Baltic Sea Action Plan) on tunnistettu eri- tyisen huolen aiheena olevia aineita tai aineryhmiä. Näissä on mukana mm. elohopea, PBDE, PFOS ja per- fluorioktaanihappo (PFOA). Toimintaohjelman päivitys HELCOMissa on käynnistynyt. Päivityksessä on tun- nistettu myös lääkeaineet ja mikromuovit mahdollisina uusina haitallisina aineina vesiympäristössä vastaavasti kuin EU:n vaarallisten ja haitallisten aineiden lainsäädännössä. Tunnistettujen tilaa heikentävien ja sääntelyn piirissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden käyttö Suo- messa on vähentynyt oleellisesti tai loppunut kokonaan. Aineiden pysyvyys ja kaukokulkeuma aiheuttavat ra- joituksista huolimatta riskejä ympäristössä. Radioaktiivisuus Itämeren ihmistoiminnasta aiheutuvan radioaktiivisuuden tärkein indikaattori on cesium (137Cs), jonka pitoisuus meressä kasvoi vuoden 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena. Suurin osa (80 %) ny- kyisestä keinotekoisesta radioaktiivisuudesta on peräisin Tshernobylistä. Pieni osa (<0,1 %) Itämeren keino- tekoisesta radioaktiivisuudesta on peräisin alueen ydinlaitoksista, joiden päästöt ovat entisestään pienentyneet ajanjaksolla 1990–2015. Päästömäärät ovat pysyneet viime vuosina selvästi viranomaisten asettamia sallittuja vuosipäästörajoja alhaisempina ja Itämeren radioaktiivisuus on laskussa. Tshernobylin onnettomuuden jälkeen Itämeren vesi on puhdistunut suhteellisen nopeasti cesiumin puoliintu- essa ja sedimentoituessa merenpohjaan. Laskeumaa kertyi eniten Selkämeren ja itäisen Suomenlahden alu- eille ja niiden sedimenttien 137Cs‑pitoisuudet laskevat onnettomuutta edeltäneelle tasolle hitaasti ja pitkän fy- sikaalisen puoliintumisajan myötä se kestää vielä useita vuosikymmeniä. Ympäristövaikutusten riski pienenee cesiumin puoliintuessa ja hautautuessa sedimenttiin. Vaikutukset painottuvat syvempiin sedimenttikerroksiin sekä niihin eliöihin, joihin cesium rikastuu ravintoketjussa. Korkeimmat pitoisuudet on mitattu petokaloissa, ja hauen pitoisuuksien lasku Tshernobylia edeltäneelle tasolle kestää vielä muutaman vuosikymmenen. Myös tilaindikaattorina olevan silakan pitoisuus ylittää vielä kynnysarvon 2,5 Bq kg–1 kaikilla merialueillamme. Meriympäristön radioaktiivisuuden vähentämiseen ei kohdenneta uusia toimenpiteitä, koska vähentämistä toi- menpiteillä ei pidetä mahdollisena. 75 Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Edellä mainituilla direktiiveillä, asetuksilla, kansainvälisillä sopimuksilla ja kansallisella lainsäädännöllä on tär- keä merkitys vaarallisten ja haitallisten aineiden käytön ja päästöjen rajoittamisessa. Maailmanlaajuinen yh- teistyö on välttämätöntä vaarallisten ja haitallisten aineiden käytön, päästöjen ja kaukokulkeutumisen rajoitta- misessa. Pelkästään Suomen toteuttamilla toimilla pysyvien, kertyvien ja myrkyllisten aineiden päästöjen vä- hentämiseksi meren hyvän tilan saavuttaminen on erittäin epätodennäköistä. Tässä toimenpideohjelmassa ei kohdisteta toimenpiteitä uusitun ympäristönlaatunormidirektiivin mukaisille uu- sille prioriteettiaineille, joten uusia aineita koskevaa nykytoimenpiteiden riittävyysarviota ei esitetä. 5.2.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentä- miseksi Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaan kaksi uutta vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusta vähentävää toimenpidettä. Lisäksi vaarallisten ja haitallisten aineiden vähentäminen on mukana teemassa 5.10. Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta, joka vaikuttaa myös muihin sen alla kuvattuihin pai- neisiin ja teemoihin. Suurin osa vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseen tähtäävistä toimenpiteistä toteutetaan valuma-alueella ja ne sisältyvät tämän toimenpideohjelman sijaan vesienhoidon toi- menpideohjelmiin. Toimenpideohjelmassa on kaksi uutta toimenpidettä. Niillä pyritään vähentämään veneenpohjien myrkkymaa- leista mereen vapautuvien raskasmetallien määrää sekä selvittämään alusten pakokaasujen rikkipesurien pe- suvesien mukana mereen päätyvien haitallisten aineiden vaikutuksia meriympäristölle sekä pesuvesipäästö- jen rajoittamiseen liittyviä kysymyksiä TPO2022-HAITALLISET1 Veneiden myrkkymaalien sääntely ja käsittely Toimenpiteen kuvaus Biosidivalmisteita käytetään ihmisten, eläinten, materiaalien ja esineiden suo- jaamiseen haitallisilta eliöiltä; tuhoeläimiltä tai mikrobeilta. Suomessa saa myydä ja käyttää lähitulevaisuudessa vain sellaisia biosidivalmisteita, jotka ovat EU:n biosidiasetuksen vaatimusten mukaisia. Biosidivalmistehyväksyn- nästä vastaa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes). Merellä veneen pohjaan kiinnittyy erilaisia leviä ja kalkkikuorisia eläimiä. Eli- öiden kiinnittymisen estämiseksi veneiden pohjat on lähes poikkeuksetta maalattu biosidisilla kiinnittymisenestovalmisteilla (nk. myrkkymaalit tai anti- fouling-valmisteet). Näiden valmisteiden teho perustuu siihen, että maalipin- nasta vapautuu koko ajan pieniä määriä eliöille myrkyllistä tehoainetta, joka estää eliöiden kiinnittymisen veneeseen. Yleisin maaleissa käytetty tehoaine on dikuparioksidi70. Varsinaisen tehoaineen lisäksi valmisteet sisältävät yleensä myös ympäristölle vaarallista sinkkiä. Veneiden kuparipäästöt ovat Suomessa noin 17 t/v, mikä on huomattavasti enemmän kuin massa- ja paperiteollisuudesta (7 t/v), metalliteollisuudesta (2 t/v), yhdyskuntajätevesistä (2 t/v) tai kaivos- ja louhintatoiminnasta (0,2 t/v) aiheutuvat päästöt.71 Kuparia päätyy mereen myrkkymaaleilla maalattujen veneiden pohjasta liu- kenemalla, mutta myös silloin, kun veneiden pohjia pestään satamissa tai vanhoja maaleja poistetaan veneen pohjasta eikä maalijätettä ja pesuvesiä kerätä asianmukaisesti talteen. EU:n lainsäädäntö asettaa lähitulevaisuudessa tiukat vaatimukset kiinnittymi- senestovalmisteiden käytölle. Veneiden huoltotoimet mukaan lukien pesu tu- lee suorittaa eristetyllä alueella, josta pesuvedet kerätään talteen ja puhdiste- taan ennen viemäriin tai ympäristöön laskemista. Suomessa venesatamat ja talvisäilytyspaikat ovat huonosti varautuneet tiukentuvaan lainsäädäntöön, eikä vaatimukset täyttäviä pesupaikkoja ole yleisesti saatavilla satamissa. Yleisen käytännön mukaan veneet pestään suoraan satamassa tai talvisäily- tyspaikassa niin, että pesuvedet imeytyvät maaperään tai valuvat mereen. 76  Pienvenesatamien maaperästä ja sedimentistä on mitattu korkeita kupari- ja sinkkipitoisuuksia, mikä on seurausta kiinnittymisenestovalmisteiden käy- töstä72. Maaperän kuparipitoisuuksien on havaittu ylittävän pilaantuneen maan ohjearvon 200 mg/kg. Sedimentit voidaan paikoin luokitella ympäristö- ministeriön sedimenttien läjitysohjeen mukaan läjityskelvottomiksi (raja meri- läjitykselle on 90 mg/kg dw). Pienvenesatamien merivesissä on mitattu veneilykauden aikaan jopa kolmin- kertaisia kuparipitoisuuksia vertailualueisiin verrattuna.73, 74 Pitoisuudet sa- tamissa ylittävät eliöille määritetyn haitattoman pitoisuuden raja-arvon (2,6 µg/l). Suomessa merirokko on merkittävin veneiden pohjiin kiinnittyvä eliö. Se kiin- nittyy toukkavaiheessa heinä-elokuun vaihteessa. Toukan kiinnittymisen es- täminen on helppoa esimerkiksi pesemällä veneen pohja parin viikon sisällä kiinnittymisestä harjalla, venepesurilla tai painepesurilla ilman pesuaineita. Mekaaninen puhdistus on kuitenkin vähäistä ja veneilijät käyttävät pääasi- assa biosidisia kiinnittymisenestovalmisteita, jotka ovat erittäin myrkyllistä ve- sieliöille. Suomessa on käytössä kiinnittymisenestovalmisteita, joiden kuparipitoisuus on yli 20 %. Uusimpien tutkimusten mukaan merirokon kiinnittyminen Itäme- rellä voidaan estää nykyistä pienemmällä kuparipitoisuudella ja kuparin huuhtoutumisnopeudella.75 Kiinnittymisenestovalmisteet ovat myös merkittävä mikromuovin lähde.76 Valmisteet sisältävät 10–50 % muovipolymeerejä, jotka päätyvät ympäristöön maalipinnan kuluessa käytön ja pesun yhteydessä. Kiinnittymisenestoaineiden haittojen vähentämiseksi tässä toimenpiteessä on viisi kärkeä: 1) Rajoitetaan kiinnittymisenestovalmisteiden sisältämän kuparin suu- rimmaksi pitoisuudeksi 7 % ja huuhtoutumisnopeudeksi 3,3 µg/cm2/d. 2) Rajoitetaan myrkkymaalien käyttö ainoastaan yli 6 metrin veneisiin. 3) Kehitetään venesatamien ja talvisäilytyspaikkojen jätehuoltoa sekä ra- kennetaan veneille EU:n lainsäädännön vaatimia pesupaikkoja. 4) Edistetään kiinnittymisenestovalmisteiden käytön ja rajoitusten val- vontaa, jotta maalijäte ja pesuvedet eivät pääse meriympäristöön. 5) Kannustetaan veneilijöitä siirtymään veneiden pohjan pesuun myrkky- maalien sijasta. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutahot: Tukes (1, 2 ja 5) ja kunnat (3 ja 4) ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkoalue Yleinen ympäristötavoiteyh- ei ole teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- D1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☒ K11 ☐ 77  TPO2022-HAITALLISET 2 Rikkipesureiden pesuvesipäästöjen vaikutusten selvittäminen ja kansainvälisen sääntelyn kehittämi- nen pesuvesipäästöille Toimenpiteen kuvaus Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa on aloitettu keskustelut alusten rikkipesurien pesuvesien mereen purkamista koskevien sääntöjen laatimisesta ja ohjeiden arvioinnista. Mahdollisilla sääntömuutoksilla pyritään myös harmonisoimaan hallintojen toistaiseksi asettamia kansallisia rajoituk- sia pesuvesipäästöille. Suomi osallistuu aktiivisesti tähän IMOssa tehtävään työhön. Rikkipesurien pesuvesien haitallisten aineiden vaikutuksia Itämeren meriym- päristölle tulisi vielä selvittää. Sitoutuminen rikkipesureiden pesuvesipäästö- jen päästörajoitusten asettamiseen Itämerellä edellyttää lisäksi rajoitusten ta- loudellisten vaikutusten selvittämistä, sekä kustannusten ja hyötyjen punnin- taa. IMOssa käytävien neuvottelujen tuloksesta riippuen, Suomessa tulisi myös selvittää mahdollisuutta rajoittaa kansallisesti pesuvesien päästöä her- kissä rannikkovesissä ja/tai satama-alueilla. Rajoittaminen olisi mahdollista esimerkiksi satamien ympäristöluvissa. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, YM, Rajavartiolaitos, Ilmatieteen laitos, SYKE, ranni- kon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE1, Elohopean, kadmiumin, ja nikkelin jokikuormitus ja pistemäinen kuor- teys mitus mereen vähenevät AINE3, Vaarallisten prioriteettiaineiden käyttö loppuu ja kulkeutuminen ve- siympäristöön vähentyy Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 5.2.4 Yhteenveto vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseen tähtäävistä nykyi- sistä ja uusista toimenpiteistä Merenhoidon toimenpideohjelma koostuu olemassa olevista toimenpiteistä ja merenhoidon uusista toimenpi- teistä. Nykyisiä toimenpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.2.2. Ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.2.3. Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 11. Meren tilan parantamisen kannalta kaikkia vaarallisia ja haitallisia aineita koskevien nykyisten toimenpiteiden toimeenpanoa tulee tehostaa, mutta erityisesti tulisi tehostaa kaukokulkeuma-aineita rajoittavien kansainvälis- ten sopimusten maailmanlaajuista toimeenpanoa. Taulukko 11. Merenhoidon toimenpideohjelman vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseen tähtää- vät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Tasavallan presidentin asetus (68/2003) valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeu- tumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen (SopS 15/1983) liittyvän pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan pöytäkirjan voimaansaattamisesta Tasavallan presidentin asetus pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen voi- maansaattamisesta (SopS 34/2004) 78  Kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) ja Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) Laki (92/2010) ja asetus (93/2010) alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta teh- dyn kansainvälisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Elohopeaa koskeva Minamatan sopimus (SopS 64/2017) Laki alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan IV liitteeseen tehtyjen muutosten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta (271/2017) Asetus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan voimaansaattamisesta (SopS 51/1983) EU:n uudistettu alusjätedirektiivi (EU 2019/883) Valtioneuvoston asetus vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopi- muksen voimaansaattamisesta (SopS 2/2000) Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja valtioneuvos- ton asetus (1308/2015) sen muuttamisesta Kemikaalilaki (599/2013) Laki kasvinsuojeluaineista (1563/2011) Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) Yhdyskuntajätevesiasetus (888/2006) Ympäristöministeriön, Suomen kuntaliiton ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n välinen vapaaehtoinen sopi- mus yhdyskuntajätevesien pintavesiin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi. (Valmisteilla) Merensuojelulaki (1415/1994) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Vesihuoltolaki (119/2001) Vesilaki (587/2011) Tulvariskien hallintalaki (620/2010) Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Pelastuslaki (379/2011) Suomen meriliikennestrategia 2014–2022 SYKEn ylläpitämä Boris-tilannekuvajärjestelmä Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 Lääkeaineet merialueella -selvitys (HAITALLISET1) Kymijoen kautta Itämereen päätyvän dioksiini- ja furaanikuormituksen määrän ja muutosten selvittäminen (HAITALLISET2) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Vesienhoidon toimenpiteet ja ohjauskeinot Uudet toimenpiteet Veneiden myrkkymaalien sääntely ja käsittely (TPO2022-HAITALLISET1) Rikkipesureiden pesuvesipäästöjen vaikutusten selvittäminen ja kansainvälisen sääntelyn kehittäminen pesuvesipäästöille (TPO2022-HAITALLISET2) 5.3 Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito Merellisiä uusiutuvia luonnonvaroja hyödynnetään kalastamalla ja metsästämällä. Kohdelajien lisäksi merel- listen luonnonvarojen käytöllä on vaikutusta myös biologiseen monimuotoisuuteen ja eräisiin uhanalaisiin la- jeihin. Yleisenä ympäristötavoitteena on, että luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriympäris- tön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä. Kalastuksen ohjauksella turvataan kestävä kalastus ja biologi- nen monimuotoisuus ja metsästyssaalis mitoitetaan kestäväksi. Suomen merialueella kalastuksella ei ole juu- rikaan vaikutusta meren pohjan tilaan, sillä Suomessa ei harjoiteta pohjatroolausta. Tämä luku painottuu arvioimaan tiettyihin kohdelajeihin keskittyvän kalastuksen nykysäätelyn riittävyyttä. Me- rellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon teemaa käsitellään kuitenkin laajennetusta näkökulmasta, joka sisältää myös tahattomien sivusaaliiden hallinnan, uhanalaisten lajien suojelun sekä merellisten lajien metsästyksen säätelyn nykytoimenpiteiden riittävyyden arvioinnin. Kaikkien kala- ja riistakantojen tila vaihtelee luontaisesti. Meren fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien lisäksi kantoihin vaikuttavat biologiset tekijät kuten peto-saalissuhteet ja lisääntymisalueen olosuhteet. Ihmisen ai- 79 heuttaman hyödyntämispaineen lisäksi muita vaikuttavia paineita ovat muun muassa rehevöityminen, haitalli- set aineet, vieraslajit ja erityisesti vaelluskalojen kohdalla vesistörakentaminen. Lisäksi merkittävät ja laajat ympäristömuutokset, kuten ilmastonmuutos, voivat vaikuttaa eläinkantojen tilaan ja kehitykseen tai jopa lajis- toon huomattavasti. 5.3.1 Nykyiset toimenpiteet merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistä- miseksi 5.3.1.1 Kalastus EU:n yhteisen kalastuspolitiikan alaisiin kaupallisiin lajeihin kohdistuva kalastus ja säätelytoimenpi- teet Suomessa merellä kalastavien kaupallisten kalastajien lukumäärä on ollut jo pitkään laskussa ja vuonna 2018 saaliita ilmoittaneita kalastajia oli enää 1 125. Kokonaissaalis oli vuonna 2019 vajaat 140 000 tonnia. Valtaosa saaliista on silakkaa ja seuraavaksi eniten pyydetään kilohailia. Lähes koko silakkasaalis ja valtaosa kilohaili- saaliista pyydetään Pohjanlahdelta, Saaristomereltä, Ahvenanmereltä ja Suomenlahdelta. Lohisaalis kalaste- taan nykyisin kokonaan Suomen rannikkovesiltä, koska avomeren ajoverkkokalastus on kielletty. Turskaa pyy- detään Suomen lähivesiltä, pääasiasta Ahvenanmaalta, vain muutamia kymmeniä tonneja vuosittain. Monet rannikon kalakannat kuten kuha, siika, hauki ja ahven ovat tärkeitä kaupalliselle kalastukselle, mutta myös vapaa-ajankalastukselle. Euroopan unionin jäsenenä Suomi toteuttaa kalastuspolitiikkaansa osana EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP, yhteinen kalastuspolitiikka, CFP, Common Fisheries Policy). YKP:n myötä Euroopan unionilla on yksin- omainen toimivalta meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisessä. YKP:n tavoitteena on kalavarojen kestävä käyttö, meriympäristön suojelu kalastuksen haitallisilta vaikutuksilta sekä kalastuksen sosiaalisen ja taloudel- lisen kestävyyden takaaminen. Suomen kalastuslaki ja -asetus ovat keskeisimmät kansalliset kalastusta koskevat säädökset. Vuoden 2016 alusta astui voimaan uudistettu kalastuslaki, jonka tarkoituksena on parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuen järjestää kalavarojen ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävä käyttö ja hoito siten, että turvataan kalavarojen kestävä ja monipuolinen tuotto, kalakantojen luontainen elinkierto sekä kalavarojen ja muun vesiluonnon monimuotoisuus ja suojelu. Kaupallisen kalastuksen kannalta keskeinen lainsäädäntö on myös vuonna 2017 voimaan tullut Laki Euroo- pan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta. Kyseisen lain perusteella Suomen kalastuskiintiöt on jaettu siirrettävinä käyttöoikeuksina, eli kymmenen vuoden määräaikaisina kiintiöosuuk- sina ja vuosittaisina toimijakohtaisina kalastuskiintiöinä kaupallisille kalastajille. Lain perusteella on myös otettu käyttöön saalislohien merkintä. Kiintiöityjen kaupallisten kalalajien turskan, silakan, kilohailin ja lohen kalastuksen säätely Itämerellä keskeisimmät kaupalliset kalavarat ovat turska-, silakka-, kilohaili- ja lohikannat, niin sanotut kiin- tiölajit, joita Suomen lisäksi kalastavat myös muut Itämeren EU-maat ja Venäjä. Kiintiölajien osalta YKP:n tavoite on kalakantojen hyödyntäminen kestävän enimmäistuoton tason (Maximum Sustainable Yield, MSY) mukaisesti. Kiintiölajien kalastuksen säätely tapahtuu pääosin YKP:n puitteissa, mutta kaikkien EU:ssa kiintiöityjen kala- lajien kalastusta säädellään myös kansallisesti. Kiintiölajien kalastuksen keskeinen säätelyn väline on vuosit- tain päätettävä suurin sallittu saalis (Total Allowable Catch, TAC), joka voidaan vuoden aikana tietystä kala- kannasta kalastaa. TAC jakautuu edelleen maakohtaisiin kiintiöihin. Kalastusta säädellään myös teknisin ka- lastusmääräyksin, joita ovat esimerkiksi määräykset sallituista pyydyksistä, niiden teknisistä ominaisuuksista ja sallituista pyyntiajoista. Eräille kalakannoille on myös laadittu monivuotisia suunnitelmia, joiden puitteissa pyritään tutkimustietoon pohjautuvaan kalakannan pitkäjänteiseen kestävään kalastukseen. Lisäksi kalastus- aluksille on myönnetty kalastuslisenssit, joilla määritetään aluksille sallitut pyyntilajit ja pyydykset. Kansallinen säätely ei voi olla ristiriidassa tai sallivampaa kuin EU:n tasolla tapahtuva kalastuksen säätely. Kansallisella säätelyllä voidaan rajoittaa sallittuja kalastusalueita tai -aikoja. Itäisen turskakannan tila kehittyi 2000-luvulla hieman parempaan suuntaan, mutta sen jälkeen turskan kasvu on heikentynyt. Vuosien 2014, 2015 ja 2016 suolapulssit paransivat tilannetta väliaikaisesti, mutta sittemmin 80 kutubiomassa on pienentynyt alimmilleen sitten vuoden 1946, josta aikasarja analysoidusta kannan tilasta alkaa. Itämerellä turskakantojen tilaan vaikuttavat kalastuksen ohella merkittävästi luonnonolosuhteet kuten itäisen turskan ydinalueilla hapettomat pohja-alueet, ravinnon puute ja runsas loisten määrä. Itämeren lajien uhanalaistarkastelussa77 turska on määritelty vaarantuneeksi (VU). Nykyiset Itämeren tason toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä takaamaan turskakantojen myönteistä kehitystä, eikä ole varmuutta siitä, onko olemassa keinoja parantaa itäisen kannan tilaa. Vuosina 2020 ja 2021 itäisen turskan kohdennettu kalastus kiellettiin ja läntisen kannan kalastusta rajoitettiin merkittävästi. Suomen lähivesiltä pyydetty turskasaalis on pieni, joten Suomessa tehtävillä toimenpiteillä ei voida vaikuttaa merkittävästi turskakantojen tilaan. Vuonna 2017 ICES yhdisti kannanarviossaan Selkämeren ja Perämeren silakkakannat Pohjanlahden silak- kakannaksi. Yhdistetyn kalakannan mallinnuksessa käytettäviä asetuksia ja parametreja tarkistettiin ja kan- nalle on laskettu uudet viitearvot. ICES ei vuosina 2019 ja 2020 ole voinut antaa arvioita kannan tilasta ja Pohjanlahden silakkakannan TAC on vahvistettu varovaisen lähestymistavan perusteella. Itämeren pääaltaan ja Suomenlahden silakan kalastuskuolevuus on takautuvasti laskien useana vuonna ylittänyt MSY-periaatteen mukaisen tason ja myös kannan koko on viime vuosina kääntynyt laskuun. Myös kilohailikantaa on viime vuosina kalastettu MSY-tasoa enemmän, mutta kannan koko on pysynyt viitetasoja suurempana. Nämä ta- kautuvasti todetut silakka- ja kilohailikantojen kalastuskuolevuusarvojen ylitykset ovat tapahtuneet siitä huoli- matta, että niiden TAC:t on vahvistettu tieteellisen neuvon mukaisesti. Tämä kuvastaa kalakanta-arvioihin liit- tyviä epävarmuuksia. Kilohaili- ja silakkakantojen hyödyntäminen tapahtuu monivuotisen suunnitelman mukai- sesti, jonka tavoitteena on varmistaa kalastuksen kestävyys pidemmällä aikavälillä. Toisin kuin muita EU:ssa kiintiöityjä kalalajeja, lohen kalastusta säädellään erityisen merkittävästi myös kan- sallisesti. Vuonna 2017 uudistettiin lohiasetus, jolla säädellään suomalaista lohen rannikkokalastusta ajallisesti ja alueellisesti Pohjanlahdella. Lisäksi on säädetty eräitä EU:n säädöksiä tiukempia valvontavelvoitteita, joita sisältyi mm. vuonna 2014 vahvistettuun kansalliseen lohi- ja meritaimenstrategiaan. Toimenpiteet ovat vahvis- taneet lohikantojamme ja Tornionjoen lohikannan tila on hyvä. Myös Simojoen lohikannan tila on vahvistunut, mutta sen hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittaisiin vielä veden laatua parantavia toimia joen valuma-alueella. Lohenkalastuksen säätelyä tulisi tarkastella kokonaisuutena yhdessä jokialueiden ympäristön tilan kanssa ja tehostaa, kehittää ja uudistaa olemassa olevia valuma-aluetasoisia kunnostustoimenpiteitä yhdessä kalastuk- sen säätelytoimenpiteiden kanssa. Euroopan komissio on vuonna 2020 vetänyt pois Itämeren lohikantojen monivuotista suunnitelmaa koskeva ehdotuksensa. Lohikantojen kestävään hyödyntämiseen tähtäävän monivuotisen suunnitelman käsittely kui- tenkin jatkuu mm. Itämeren alueellisessa kalastusfoorumissa (BALTFISH). Kiintiöimättömien kaupallisten kalalajien kalastuksen säätely Suomessa vapaa-ajan kalastus hyödyntää erityisesti rannikon kalakantoja, kuten ahventa, haukea, siikaa ja kuhaa. Vapaa-ajan kalastuksella on erityinen asema luontoliikunnassa ja vapaa-ajan kalastajia on merellä noin 320 000. Heidän kokonaissaaliinsa on noin 4 000 tonnia. Suosituimmat pyydykset ovat heittovapa ja verkot. Kalastus kohdistuu myös vaelluskaloihin, jotka ovat hyvin haluttuja lajeja vapaa-ajan kalastuksessa. Rannikkolajien kalastusta, niin kaupallista kuin vapaa-ajan kalastusta, ei säädellä kalastuskiintiöillä, vaan ka- lojen alamitoilla, pyydysten silmäkokorajoituksilla, pyydysmäärien rajoituksilla sekä alueellisilla ja ajallisilla ra- joituksilla. Uusi kalastuslaki antaa myös alueelliselle kalastusviranomaiselle mahdollisuuden päättää aluettaan koskevista kalastusrajoituksista. Suomen merialueen erityispiirteenä on rannikon vesien yksityisomistus. Vesialueet erityisesti eteläisessä ja läntisessä Suomessa ovat hyvin pirstoutuneita ja yksittäisiä pieniä vesikiinteistöjä on erittäin paljon. Kalastus- oikeus, siitä määrääminen ja velvollisuus huolehtia kalakantojen hoidosta kuuluvat vesialueen omistajalle. Ve- sialueiden pirstoutunut omistus on johtanut siihen, että samaan kalakantaan kohdistuu pyyntiä usean eri ka- lastusoikeuden haltijan alueella. Kalastusta koskevat säännöt vaihtelevat runsaasti. Lisäksi vesialueiden omis- tajien aktiivisuudessa on huomattavia eroja. Kokonaisvaltainen, kalan elinkierron ja kalakannan tilan huomi- oonottava kalastuksen suunnittelu ja säätely on osoittautunut haasteelliseksi, mikä korostuu erityisesti vael- luskalojen kohdalla. Vuoden 2016 alusta voimaan tulleen uusitun kalastuslain tavoitteena on turvata kalojen luontainen elinkierto ja lisääntyminen, mahdollistamalla välttämättömien kalastusrajoitusten ja muiden toimen- piteiden toteuttaminen. Kalavarojen käyttö ja hoito perustuu valtakunnallisiin ja alueellisiin hoitosuunnitelmiin, joiden perustana ovat riittävän suuret vesialueet, tutkitun tiedon hyödyntäminen ja osallistava prosessi. Uudis- tetun kalastuslain myötä perustettujen kalatalousalueiden käyttö- ja hoitosuunnitelmien merkitystä pyritään li- säämään kalavesien hoidossa ja kalastoa koskevien toimenpiteiden edistämisessä. Erityisesti uhanalaisten kalakantojen suojelua halutaan tehostaa, ja säätelyä toteutetaan jatkossa asetuksilla sekä ELY-keskusten hal- lintopäätöksillä. 81 Kuhan alamitta oli aiemmassa kalastusasetuksessa 37 cm. Vuoden 2016 alusta alkaen kuhan yleinen alamitta Suomessa muutettiin 42 cm:ksi. Rannikkovesistä Saaristomerellä ja muilla Suomenlahden ulkopuolisilla alu- eilla 1. luokan kaupalliset kalastajat saivat poikkeusluvan ottaa saaliiksi 37 cm mittaisia kuhia ja Suomenlah- della 40 cm mittaisia kuhia aina vuoden 2018 loppuun saakka, minkä jälkeen Saaristomerellä ja Pohjanlahdella kuhan alamitta 1. luokan kaupallisilla kalastajilla on 40 cm, muualla 42 cm. Saaliiksi saadut alamittaiset kuhat on vapautettava, mutta vain hyvin pieni osa verkkoihin jääneistä kuhista selviää hengissä. Rysistä välittömästi vapautettujen kuhien eloonjäänti on huomattavasti parempi. Verkkokalastusta säädellään solmuvälirajoituksin ja säätelystä päättävät osakaskunnat tai kalatalousalueet. Suomenlahdella kuhankalastuksessa on useilla ka- latalousalueilla voimassa 45 tai 50 mm minimisolmuväli. Saaristomerellä ja eteläisen Selkämeren rannikolla (ICES-pyyntiruutu 47) pienin sallittu verkkojen solmuväli kuhan kalastuksessa on tyypillisesti 43 tai 45 mm. Osalla Saaristomeren kalatalousalueista ei ole verkkoihin liittyvää solmuvälin rajoitusta, vaikka kalastuskuole- vuus on suuri, ja tästä syystä kuhan kalastus on kohdistunut Saaristomerellä myös nuoriin ikäryhmiin. Kalas- tuksen taso on todennäköisesti ylittänyt MSY-tason, ja tutkimustulokset osoittavat kuhan sukukypsyyskoon pienentyneen viime vuosikymmenten kuluessa ilmeisesti voimakkaan kalastuksen vaikutuksesta. Kaupallisen kuhakalastuksen saalis ja pyyntiponnistus rannikolla on pienentynyt tasaisesti 2000-luvun alusta alkaen. Myös vapaa-ajankalastuksen kuhasaalis on rannikolla vähentynyt, mutta pyyntiponnistuksesta ei ole saatavilla tie- toa. Pienemmällä pyyntiponnistuksella ja suuremmalla verkkojen solmuvälillä saadaan nykyistä enemmän saalista. Kuhakanta voi olla yksilömäärältään runsas, mutta kasvupotentiaalin käyttämättä jättäminen alentaa kannan tuottoa. Kuhakannan perimässä mahdollisesti jo tapahtuneet muutokset pienentävät kannan tuotta- vuutta ja hidastavat toipumista. Kuhakantojen tilan arviointia tulisi jatkossa kehittää niin, että se perustuisi selkeämmin kaupallisille lajeille annettuihin hyvän tilan kriteereihin. Kuhakantojen ja osin muidenkin rannikko- lajien kantojen tilan arvioinnin ja tilatavoitteiden kehittämiseksi käynnistetään kaudelle 2022–2027 uusi toimen- pide, joka tavoitteena on kuhakantojen tilan parantaminen säätelytoimia tehostamalla. Kuhan alamitan nosto on ollut kantojen kestävän hyödyntämisen kannalta oikean suuntainen toimenpide. Toi- menpiteen riittävyydestä Saaristomerellä ei kuitenkaan ole vielä saatavilla riittävää tietoa, sillä muutokset ta- pahtuvat kalakannassa suhteellisen hitaasti. Lisäksi verkkojen solmuväliharvuus on edelleen pysynyt pääosin samana (43–45 mm) kuin ennen alamitan nostoa. Kuhan kalastuksessa käytettävien verkkojen silmäkokojen säätelyn muuttaminen vastaamaan muuttunutta alamittaa todennäköisesti nopeuttaisi kalastuksen kestävän tason saavuttamista. Tilanteessa pitäisi olla selkeä parannus havaittavissa vuonna 2027 päättyvän toimenpi- dekauden loppuun mennessä, mikäli solmuvälisäätelyä saadaan tiukennettua. Sisävesillä ja Suomen ulkopuo- lella tehdyillä kuhan kalastuksen säätelytoimilla on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia kuhakantoihin, ku- ten kannan tuottoon, saaliskalojen keskikokoon ja kookkaiden, kudun kannalta arvokkaiden kalojen määrään. Kuhan kutuaikaisia lisääntymisalueiden rauhoituksia tulee rannikkoalueilla käyttää hoitotoimenpiteenä ny- kyistä laajemmin ja järjestelmällisemmin hyödyntäen lisääntymisalueiden sijainnista ja kudun ajoittumisesta kertynyttä uutta tietoa. Kuhaistutuksia on tehty rannikkovesiin, mutta niiden tuloksista ei ole tarkkaa tietoa, koska kuhakannat vaihte- levat luontaisesti. Kuhaistutustoimintaa on pyritty ohjaamaan siten, että merialueen istutuksissa käytettäisiin vain merialueelta peräisin olevia istutuskuhia. Käytännössä istutuksia on kuitenkin tehty helpommin saatavilla olevilla sisävesikuhilla, jotka perinnölliseltä rakenteeltaan poikkeavat merialueen alkuperäisistä kuhakan- noista. Jatkuessaan tämä käytäntö vaarantaa merialueen kuhakantojen alkuperäisen perinnöllisen monimuo- toisuuden sekä mahdollisesti myös paikallisesti sopeutuneiden kantojen säilymisen. Siikaa kalastetaan verkoilla ja rysillä. Siikasaalis koostuu pääosin kahdesta siikamuodosta, jokeen kudulle nousevasta vaellussiiasta sekä merikutuisesta siiasta. Rysillä tai loukuilla saadaan pääosin vaellussiikaa. Ka- lastettavat vaellussiiat ovat merkittävissä määrin peräisin istutuksista. Suomen rannikkoalueelle ja siihen las- keviin jokiin istutetaan nykyisellään noin 8 miljoonaa kesänvanhaa sekä arviolta noin 30 miljoonaa vastakuo- riutunutta siianpoikasta. Siialla ei ole alamittaa, mutta kalastusta säädellään verkkojen solmuvälirajoituksilla. Vuonna 2013 voimaan tulleen kalastusasetuksen muutoksen mukaan pienin sallittu solmuväli siian verkkoka- lastuksessa on meressä pääsääntöisesti 43 mm. Poikkeuksena Perämerellä (27–35 mm alueesta riippuen) ja Merenkurkussa (40 mm) voidaan käyttää pienisilmäisempiä verkkoja, jotta paikallisten saaristosiikojen ja kari- siian kalastus olisi mahdollista. Siian verkkopyyntinä pidetään kalastusta, jossa saaliin painosta vähintään puolet on siikaa. Siika on myös rauhoitettu kalastusasetuksessa (1360/2015) mereen laskevissa joissa ja pu- roissa 1.9.–30.11. välisellä ajanjaksolla. Jokiin nousevan vaellussiian naarasyksilöiden keskikoon on havaittu pienentyneen erityisesti Perämeren pohjoisosissa. Pitkällä aikavälillä nuorten siikojen osuus saaliissa on kasvanut. Viime vuosina tämä muutos on kuitenkin pysähtynyt. Luultavasti voimakas ja pienisilmäisillä verkoilla tapahtunut kalastus on muuttanut Poh- janlahden vaellussiikakannan rakennetta ja lisännyt hidaskasvuisten yksilöiden osuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että vaellussiian kalastuspaine on Pohjanlahdella MSY-tasoa voimakkaampi, joten kalastuksen säätely ei ole ollut riittävää ainakaan ennen vuonna 2013 voimaan tullutta siiankalastuksen säätelyasetusta. Vuonna 2020 82 julkaistun seurantaraportin tulosten perusteella vuonna 2013 voimaan tulleen siian verkkokalastuksen silmä- kokosäätelyn vaikutus näkyy myönteisenä kehityksenä Selkämerellä, mutta ei ole parantanut Perämeren vael- lussiian tilannetta. Todennäköisesti lyhyen syönnösvaelluksen tekevien siikojen osuus Perämeren kutupopu- laatioissa on kasvanut. Mahdollisesti Merenkurkussa sallittu muuta Pohjanlahtea pienempi silmäkoko (40 mm) ja rannikon nykymittakaavassa merkittävä siiankalastus vaikuttaa Perämeren kutupopulaatioiden kokoja- kaumaan ja siihen, että solmuvälisäätelystä huolimatta siiankalastuksen säätelyn vaikutus ei näy Perämeren kutupopulaatioissa tai merisaaliissa. Suomenlahden tilanne on olennaisesti erilainen, koska valtaosa siikasaa- liista perustuu istutuksiin. Niillä Suomenlahden alueilla, joilla verkkokalastuksessa on käytössä 45 tai 50 mm solmuvälirajoitus, siikojen kalastus on silmävälisääntelyn osalta lähellä optimaalista tasoa. Verkkosilmäkoon muutos siiankalastuksen säätelyyn liittyvän asetuksen yhteydessä oli maltillinen. Siikakantojen tilaan, saaliin määrään ja saaliin ikä- ja kokojakaumaan vaikuttavat monet muutkin tekijät. Havaitut muutokset kuitenkin tu- kevat ajatusta, että verkkokalastuksen säätelyllä voidaan vaikuttaa saaliiksi saatavien vaellussiikojen ikä- ja kokojakaumaan ja toisaalta myös saaliin määrään alueittain. Merikutuisen siian lisääntyminen on Selkäme- ren ja Merenkurkun alueella monin paikoin kärsinyt, mutta Perämeren kannat ovat edelleen vahvat. Itämeren hyljekannat ovat moninkertaistuneet muutamien vuosikymmenten aikana. Hylkeiden saalistuksen vuoksi kas- vanut siian luonnollinen kuolevuus todennäköisesti aiheuttaa sen, että kalastuksen säätelyllä ei juurikaan voida vaikuttaa siikasaaliin arvoon. Muita kaupalliselle ja vapaa-ajan kalastukselle tärkeitä lajeja ovat ahven, hauki ja made, sekä tulevaisuu- dessa mahdollisesti särki, lahna ja muut särkikalat, joiden pyyntiä pyritään lisäämään. Näiden lajien kalastusta ei erikseen säädellä lukuun ottamatta yleisiä pyydysten silmäkokorajoituksia ja mahdollisia paikallisia kalas- tusrajoituksia. Kampela on Itämeren tasolla merkittävä kaupallinen laji, mutta Suomessa sillä ei ole nykyisin suurta merkitystä kantojen heikentymisen vuoksi, mikä johtuu todennäköisesti ympäristöolosuhteissa tapah- tuneista muutoksista. Näiden lajien kalastus lienee pääsääntöisesti kestävällä tasolla, vaikka tiedot niistä ovat puutteellisia. Nahkiaisia pyytävät erityisesti vapaa-ajan kalastajat, mutta niitä pyydetään myös jonkin verran kaupallisesti. Valtaosa pyynnistä tehdään rysillä kutunousun aikaan syksyllä. Nahkiainen on rauhoitettu myö- häiskeväästä alkusyksyyn. Nahkiaissaaliit ovat vaihdelleet huomattavastikin vuosittain, mutta viime vuosikym- meninä useimmissa joissa on havaittu vähenevää suuntausta. Nahkiaiskannat ovat kärsineet erityisesti vesis- törakentamisesta. Viimeisimmässä kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa nahkiainen on luokiteltu silmällä- pidettäväksi (NT).78 Nahkiainen hyötyisi vesistöjen kunnostuksista. Kalastuskuolevuuden merkityksestä nah- kiaiskantojen säätelijänä ei ole tutkittua tietoa. Näiden rannikkolajien tilan ja säätelyn tarpeen kattavampi arvi- ointi on käynnissä osana merenhoitokaudelle 2016–2021 asetettua toimenpidettä KALAT1. Useiden rannikko- lajien lisääntymisalueiksi soveltuvien alueinen määrä on vähentynyt ja tila heikentynyt ihmistoiminnan seu- rauksena. Myös rannikkolajien lisääntymisalueita on mahdollista kunnostaa ja tämän toiminnan edistämiseksi asetetaan kaudelle 2022–2027 uusi toimenpide. Uhanalaisten kalalajien kantojen hoito ja suojelu Uhanalaisista ja vaarantuneista kalalajeista monet ovat vaelluskaloja (lohi, meritaimen, vaellussiika ja anke- rias), joihin kalastuksen lisäksi vaikuttavat niiden lisääntymisaikaisten elinympäristöjen muuttaminen ja hei- kentyminen sekä lisääntymisalueille pääsyn estyminen. Joissa olevat padot ja muut rakenteet estävät kalojen lisääntymis- ja syönnösalueiden hyödyntämisen. Vaelluskalaistutusten tarkoituksena on ollut pääsääntöisesti esimerkiksi jokien rakentamisesta aiheutuneiden saalismenetysten korvaaminen tai saaliiden parantaminen eikä niinkään kantojen elvyttäminen tai ylläpito. Tästä syystä istutuksia ei useissa tapauksissa voida katsoa hyvän tilan saavuttamiseen tähtääviksi toimenpi- teiksi. Vaelluskalakantojen elvyttämiseksi on laadittu kansallinen kalatiestrategia, joka on hyväksytty valtioneuvoston periaatepäätöksenä. Kansallisen kalatiestrategian tarkoituksena on vahvistaa uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojen elinvoimaisuutta muun muassa siirtämällä painopistettä istutuksista kalojen luontaisen li- sääntymiskierron palauttamiseen ja ylläpitämiseen. Muita toimenpiteitä ovat muun muassa kalojen kulkumah- dollisuuksien parantaminen rakennetuissa joissa sekä mahdollisten lisääntymisalueiden käyttöönoton edistä- minen esimerkiksi kalateiden avulla. Lisäksi tavoitteena on saada kustannustehokkaampaa ja osallistuvampaa lähestymistapaa kalateiden rakentamiseen sekä lisätä viranomaistoiminnan vaikuttavuutta. Tuki- ja palautus- istutuksilla on paikallisesti pyritty saavuttamaan vaelluskalakantojen hyvä tila. Luonnollista lisääntymistä tuke- vat toimenpiteet eivät kuitenkaan ole vielä toteutuneet riittävässä laajuudessa. Valtioneuvoston vuonna 2014 hyväksymässä lohi- ja meritaimenstrategiassa esitetään konkreettisia toimenpiteitä, joilla hyvään tilaan pyri- tään. Lisäksi kalatiestrategian toimeenpanoa tulisi tehostaa. Lohikantojen lisäksi tämä edistäisi muun muassa meritaimen-, siika-, ankerias- ja nahkiaiskantojen tilaa. Lohikantojen tila vaihtelee Itämeren eri alueilla suuresti nykyisten toimenpiteiden seurauksena. Erityisesti eteläisen Itämeren lohikannat ovat heikossa tilassa, mutta myöskään pohjoisen Itämeren lohikantojen tila ei 83 ole kaikilta osin täysin tyydyttävä. Sekä Itämeren lajien että kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa lohi on määritelty vaarantuneeksi (VU)78. Kansallisessa tarkastelussa lohen uhanalaisuuden syynä oli ensisijaisesti lohijokien liian pieni määrä. Suomen ja Ruotsin välisen Tornionjoen lohikanta on poikastuotannolla mitattuna parantunut merkittävästi, ja myös Simojoessa kehitys on ollut myönteistä etenkin poikastiheyksillä mitattuna. Vuonna 2014 Tornionjokeen nousi erittäin paljon lohta ja nousevien kalojen määrät ovat olleet kohtalaisen korkeita myös myöhempinä vuosina. Kuten muihinkin vaelluskaloihin, loheen vaikuttaa kalastuksen lisäksi li- sääntymisen aikaisten elinympäristöjen muuttaminen ja heikentyminen sekä lisääntymisalueille pääsyn esty- minen. Lohta istutetaan vuosittain merkittäviä määriä. Itämeren alueelle istutettiin vuonna 2017 yhteensä 4,3 miljoo- naa vaelluspoikasta, joista Suomi istutti 1,5 miljoonaa poikasta. Valtaosa Itämeren vaelluspoikasista tulee Pohjanlahden alueelta. Osa istutuksista on velvoiteistutuksia, joilla kompensoidaan erityisesti lohijokien raken- tamisesta aiheutuneita haittoja. Lohi-istutusten tuotto on kuitenkin huomattavasti heikentynyt 1990-luvulta läh- tien. Luonnonvaraisen lohen vaelluspoikastuotannon arvioitiin olleen vuonna 2017 Itämeren lohijoissa noin 3,5 mil- joonaa poikasta. Tämä on noin 85 % arvioidusta poikastuotantokapasiteetista. Valtaosa luonnontuotannosta tulee Pohjanlahden joista. Useissa niistä luonnonpoikasmäärät ovat viimeisten 15 vuoden aikana asteittain kasvaneet. Sen sijaan useimmissa Itämeren pääaltaaseen laskevissa joissa luonnonpoikastuotanto on joko säilynyt ennallaan tai hieman laskenut. Uusimpien arvioiden mukaan Itämeren luonnonlohijoet voisivat nyky- kuntoisina enimmillään tuottaa noin 4,1 miljoonaa vaelluspoikasta. Suomessa meritaimenkannat ovat heikoimmassa tilassa kuin missään muussa Itämeren rantavaltiossa ja luonnonvaraiset meritaimenkantamme on luokiteltu vuonna 2019 kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa erit- täin uhanalaisiksi (EN)78. Meritaimen on lisääntynyt alkujaan lähes kaikissa Suomen Itämereen laskevissa joissa, mutta nykyisin alkuperäisiksi arvioituja mereen vaeltavia taimenkantoja on jäljellä enää 15 jokivesis- tössä. Näistä 9 laskee Suomenlahteen tai sen lähialueelle ja loput Saaristomerelle tai Pohjanlahteen. Suurin osa luonnonkannoista hävisi 1970-lukuun mennessä etupäässä vaellusesteinä toimivien patojen rakentami- sen, poikasten elinympäristöjen heikentymisen sekä merellä ja jokisuualueilla tapahtuneen kalastuksen seu- rauksena. Viime aikoina on vihdoin saatu signaaleja myönteisestä kehityksestä. Suomenlahden alueella tehdyt vaellusesteiden poistot, elinympäristökunnostukset sekä kalastuksensäätely ovat viime vuosina vaikuttaneet niin, että luonnonkantojen tila on kehittynyt siellä hieman positiivisempaan suuntaan. Pohjanlahdella tilanne on edelleen heikko. Suomen Itämerenpuoleisille alkuperäisille meritaimenkannoille on vuonna 2019 laadittu valtioneuvoston hy- väksymän lohi- ja meritaimenstrategian mukaisesti elvytys- ja hoitosuunnitelma, joka on myös hyväksytty yh- deksi valtakunnallisista kalavarojen hoitosuunnitelmista. Vuonna 2016 voimaan astuneen uuden kalastuslain mukaan rasvaevällinen luonnonvarainen taimen on kokonaan rauhoitettu kaikilla merialueilla vuoden 2019 alusta. Rauhoitetun meritaimenen ottaminen saaliiksi johtaa noin 3200 euron seuraamukseen. Rasvaeväleika- tulla, kalastuksen tarpeisiin istutetulla taimenella on 50 cm:n alamitta. Edelleenkin kuitenkin huomattava osa meritaimenen vaelluspoikasista jää verkkopyynnin sivusaaliiksi muihin lajeihin kohdistuvan pyynnin yhtey- dessä. Nykytoimenpiteet meritaimenkantojen elvyttämiseksi eivät ole olleet riittäviä. Odotettavissa kuitenkin on, että viimeaikaisilla toimenpiteillä on myönteisiä vaikutuksia, jotka ilmaantuvat viiveellä. Jatkossa on edel- leen tarve kunnostaa meritaimenjokia, tehostaa vesiensuojelua ja säädellä kalastuksen vaikutusta, mihin uusi kalastuslaki ja -asetus antavat mahdollisuuksia. Myös muun meritaimenkantojen elinvoimaisuuteen vaikutta- van lainsäädännön riittävyyttä ja tarvetta sen tarkistamiseen tulee arvioida. Kansallista lohi- ja meritaimenstra- tegiaa on tarkoitus päivittää vuoden 2021 aikana mm. edistämään meritaimenkantojen suojelua ja elpymistä. Harjuksen merikannat, eli meressä kuteva ja jokiin merestä kudulle nouseva harjus, ovat äärimmäisen uhan- alaisia (CR) ja vaarassa kadota. Todennäköisimmin elinympäristössä tapahtuneet muutokset, kuten kutupaik- kojen rehevöityminen, liettyminen sekä ilmastonmuutos ovat merkittävimmät tekijät kannan heikkoon tilaan. Pienentyneen meriharjuksen lisääntymistuoton myötä myös rannikkoalueella vahvistuneet hylje- tai merimet- sokannat ja sitä myöden kasvanut luonnollinen kuolevuus voivat osaltaan heikentää meriharjuskantojen tilaa. Kalastuksen voidaan arvioida aiemmin heikentäneen kantojen tilaa, mutta nykyään harjukseen kohdentuvaa kalastusta ei juurikaan ole. Kalastusasetuksessa 1360/2015 harjus on meressä kokonaan rauhoitettu. Metsä- hallitus on valmistellut meriharjuskantojen käyttö- ja hoitosuunnitelman sekä selvittänyt mahdollisuuksia jatko- toimenpiteisiin kantojen elinvoimaisuuden parantamiseksi. Harvalukuinen populaatio elää Perämerellä Krun- nien alueella ja sieltä on otettu emokalasto laitosviljelyyn kannan lisäämiseksi ja säilyttämiseksi. Luonnonva- rakeskus kartoittaa keväällä 2020 entisiä harjuksen lisääntymisalueita Pohjanlahdella ja selvitysten perusteella haetaan istutuksille soveliaita paikkoja osana merenhoitokaudelle 2016–2021 asetettua toimenpidettä KA- LAT2. Nykyiset toimenpiteet eivät toistaiseksi ole olleet riittäviä meriharjuksen elinvoimaisuuden ylläpitä- miseksi ja lisäämiseksi ja siksi toimenpidettä KALAT2 tehostetaan ja jatketaan kaudella 2022–2027. Harjus- kantojen heikon tilan ja tietojen niukkuuden takia kohdennettuja toimenpiteitä on vaikea laatia, mutta valuma- 84 aluekuormituksena tulevien ravinteiden ja kiintoaineen vähentäminen parantaa olosuhteita kalojen lisäänty- misalueilla sekä joessa että merialueella. Sekä vaellussiian että merikutuisen siian (karisiika) saaliit ovat pienentyneet viimeisen kolmenkymmenen vuoden tarkastelujaksolla. Kansallisessa uhanalaisuusarvioinnissa Suomen vaellussiikakannat on todettu erit- täin uhanalaiseksi (EN) ja merikutuinen siika vaarantuneeksi (VU)78. Kalastuspaineen vaikutus kohdistuu en- nen kaikkea vaellussiikaan. Kalastuksen saalis koostuu tyypillisesti useista siikakannoista ja –muodoista, joten kohdennettu kantojen suojelu on hankalaa. Siikasaaliit ja/tai siian yksikkösaaliit kuvaavat myös huonosti muu- toksia siikakantojen tilassa. Erityisesti vaellussiikakantojen tilan seurantaan sopisi paremmin kutukantojen tilaa kuvaavat indikaattorit, kuten lisääntymisjokiin nousevien siikojen määrän arviointi. Lisäksi jokien patoaminen, perkaukset ja säännöstely haittaavat vaellussiikakantojen lisääntymistä. Useissa rannikkoalueen joissa alkuperäiset luonnonkannat on menetetty jokien patoamisen ja rehevöitymisen vuoksi, mutta vaellussiika on alkanut lisääntyä luonnollisesti istutusten seurauksena. Joko jokeen tai merialueelle teh- tyjen istutusten myötä siikojen lisääntymiskierto on vähäisissä määrin käynnistynyt myös sellaisissa joissa, missä ei ole ollut alkuperäistä siikakantaa. Itämeressä esiintyvä ankerias on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Rannikollemme luontaisesti vaeltavien ankeriaiden määrä on vähentynyt olemattoman pieneksi eurooppalaisen ankeriaskannan tilan hei- kentymisen johdosta. Euroopan rannikolla vaeltavien ankeriaanpoikasten lukumäärä on 1980-luvun alun jäl- keen pienentynyt noin sadasosaan. Varmaa syytä ilmiölle ei tiedetä. Ankeriaan kalastusta ei ole EU:n tasolla kiintiöity. Viime vuosina on käynyt ilmi, että lasiankeriaiden salakuljetus Etelä-Euroopasta Aasiaan on laaja ongelma. Suomessa on vuodesta 2018 alkaen ollut voimassa ankeriaan neljän kuukauden mittainen vuosittainen kalas- tuskielto loka- ja tammikuun välisenä aikana. Suomi on laatinut EU:n edellyttämän kansallisen ankeriaanhoi- tosuunnitelman, jonka keskeinen toimenpide on ankeriaiden istuttaminen. Luonnosta pyydetyistä ankeriaan- poikasista noin 60 % istutetaan tällä hetkellä rannikolle ja sisävesille, joista on vapaa vaellusyhteys mereen. Melko huomattava osa ankeriaanpoikasista istutetaan kuitenkin sisävesiin, joista vaellusyhteydet mereen ovat käytännössä poikki, jolloin istutusten hyöty eurooppalaiselle ankeriaskannalle on kyseenalainen. Istutukset tehdään suurimmaksi osaksi vesialueiden omistajien rahoituksella. Lisäksi osakaskunnat säätelevät ankeriaan kalastusta paikallisesti. Vuonna 2019 asetuksella säädetty suojeluarvo on uusi kansallinen toimenpide anke- riaan suojelun tehostamiseksi. Suojeluarvojen uskotaan lisäävän lajien suojaa laitonta kalastusta vastaan ja viestivän samalla myös yleisemmin uhanalaisten ja taantuneiden kalojen suojelullisesta arvosta ja laittoman kalastuksen moitittavuudesta. Ankeriaan suojeluarvo on 3 510 EUR/kpl. Nykyiset kansainväliset ja kansalliset toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä ankeriaskannan elvyttämiseksi, vaikka kansallisen ankeriaanhoitosuunnitelman tuloksia ja kalastuskiellon ja suojeluarvon seurauksia on vielä tässä vaiheessa vaikea arvioida. Voimassa olevan ankeriaanhoitosuunnitelman toimeenpanon painopistettä tulisi siirtää istutuksista luontaista lisääntymistä edistävään toimintatapaan, tuloksia tulisi arvioida ja ottaa hoi- tosuunnitelma uudelleen tarkasteluun. Tarkastelussa tulisi muun muassa arvioida nykyisen suunnitelman toi- mivuus ja tehokkuus sekä arvioida uusimman tieteellisen tiedon valossa tarvittavat toimenpiteet. Lisäksi tulisi mahdollisuuksien mukaan etsiä keinoja toteuttaa joustavasti ratkaisuja, joiden avulla voidaan tehostaa nykyi- sen suunnitelman vaikuttavuutta. Tätä varten käynnistetään kaudelle 2022–2027 uusi kansallinen toimenpide. Kalatiestrategian toimeenpanossa tulee huomioida ja edistää ankeriaiden mahdollisuudet vaeltaa vesistöissä alaspäin aina mereen asti. Kalastuksen sivusaaliiden hallinta Kalanpyydyksiin menehtyy kalojen lisäksi tahattomasti myös hylkeitä ja merilintuja. Hylkeitä menehtynee verk- koihin vuosittain joitakin yksilöitä. Valtaosa kalanpyydyksiin menehtyneistä hylkeistä on rysiin jääneitä halleja ja Perämerellä myös norppia. Yksilöt ovat pääosin huonokuntoisia kuutteja tai uroksia, joiden merkitys popu- laation tuotantokyvylle on vähäisempi kuin lisääntymisikäisten naaraiden. Sivusaaliiksi jääneiden hylkeiden todellisista lukumääristä ja ongelman laajuudesta ei ole tarkkaa tietoa, koska kalastajat ovat raportoineet sivu- saaliita heikosti. Sivusaalisongelman merkitystä hallipopulaatioiden tilaan myöskään ei riittävästi tunneta. Hal- lipopulaatio on kuitenkin kasvanut koko 2000-luvun. Norpan kohdalla, etenkin Suomenlahdella ja Saaristome- rellä, pienelläkin ylimääräisellä kuolleisuudella voi olla haitallisia vaikutuksia populaatioihin. Pyydyksiin mah- dollisesti kuolleiden norppien määristä ei ole käytettävissä tietoa. Pyydyksiin voi menehtyä myös pyöriäisiä, joskin nykyisin pyöriäisiä havaitaan Suomen merialueilla ainoastaan satunnaisesti, mutta kuitenkin vuosittain. Itämeren pyöriäiskanta on arvioitu International Union for Conservation of Nature (IUCN) uhanalaisuusarvioin- nissa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR), lisäksi se on myös luontodirektiivin liitteessä IV (tiukkaa suojelua vaa- tiva laji). 85 Merilintujen sivusaaliskuolleisuus Itämerellä painottuu sen eteläosiin, jossa talvehtii runsaasti niin Itämerellä pesiviä kuin muualta sinne tulevia merilintuja ja missä samanaikaisesti on paljon verkkokalastusta. Alleja ar- vioidaan hukkuvan verkkoihin eteläisellä Itämerellä vuosittain vähintään tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia yksilöitä. IUCN on luokitellut allin maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi (VU) lajiksi. Lintulajeista riskilä on vä- hentynyt kaikkialla Itämerellä, ja Suomessa pesimäkanta on taantunut merkittävästi 2000-luvulla, mistä syystä Itämeren pesimäkanta on Itämeren lajien uhanalaistarkastelussa luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT). Yhtenä vähenemisen syynä ovat talviset kalaverkkokuolemat eteläisellä Itämerellä. Suomen merialueella lintujen si- vusaalisongelman laajuudesta ei ole järjestelmällisesti kerättyä tietoa, mutta yleisen käsityksen mukaan Suo- men merialueella pyydyksiin menehtymisellä ei ole ollut oleellista vaikutusta merilintujen kantojen taantumi- seen. Alli lienee tyypillisin Suomen merialueilla verkkoihin jäävä laji. Lajin kohdalla ongelmallisinta aikaa on kevät, jolloin Pohjois-Venäjällä sijaitseville pesimäalueille muuttavia lintuja ruokailee ja lepäilee vuosittain vä- hintäänkin kymmeniä tai satoja tuhansia yksilöitä Suomenlahden rannikolla. Myöhäissyksyllä allin syysmuutto painottuu selvemmin ulkosaaristoon, jossa ei siihen aikaan enää juurikaan ole verkkokalastusta. Sekä hylkeitä että merilintuja koskevaan yleiseen hyvän tilan määritelmään sisältyy, että lajien levinneisyys vastaa niiden luontaista esiintymisaluetta, niiden populaatiot ovat elinvoimaisia ja merialueiden tila tai alueiden käyttö eivät vaaranna lajien, populaatioiden, ja yhteisöjen säilymistä pitkällä aikavälillä. Hylkeiden osalta ta- voitteeksi on mainittu myös, että metsästettyjen ja sivusaaliiksi joutuneiden hylkeiden määrä ei vaaranna hyl- jekantojen hyvää tilaa. Lisäksi Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman (2007) tavoitteena on kalastuksen sivusaaliiksi jäävien hylkeiden määrän selvittäminen ja sivusaalismäärien vähentäminen. Kaupallisten kalastajien määrän väheneminen on vähentänyt pyydyskalastuksen määrää kaikilla Suomen me- rialueilla merkittävästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, mikä oletettavasti vähentää myös sivusaa- liiden määrää. Hylkeiden sivusaaliskuolleisuutta samoin kuin hylkeiden kalastukselle aiheuttamia haittoja on pyritty vähentämään pyydysteknisin keinoin, ja pyydysten uusimista on tuettu EU:n kalatalousrahaston avulla. Nykyisin noin puolet lohen rysäsaaliista ja huomattava osa myös siian rysäsaaliista pyydetään hylkeenkestä- viksi tehdyillä ”push-up” -rysillä, joiden nieluun on laitettu mekaaniset esteet estämään hylkeiden pääsy rysän perään. Esteet toimivat hyvin ainakin hyväkuntoiselle aikuiselle hallille, joten tämän lajin kohdalla toimivat tek- niset ratkaisut sivusaaliskuolleisuuden vähentämiseksi ovat olemassa. Pienikokoisemman norpan kohdalla rysiin asetettavien esteiden toimivuudesta ei ole luotettavaa tietoa. Sivusaaliiksi jäävien hylkeiden määriä kos- kevaa seurantaa tuleekin tehostaa. Vuonna 2016 voimaan tulleessa kalastuslaissa on pykälä (62§) joka vel- voittaa kalastajat raportoimaan sivusaaliista, mutta raportointi ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin. Erityisesti uhan- alaisten Suomenlahden ja Saaristomeren itämerennorpan osalta tulee ensimmäisessä vaiheessa selvittää si- vusaalisongelman suuruus ja seuraavassa vaiheessa toteutetun selvityksen perusteella laatia tarvittaessa rat- kaisuja, jotka voivat nojata pyydystekniikkojen sekä pyyntiä koskevien määräysten kehittämiseen. Pyöriäisen sivusaaliskuolleisuuden vähentämisen osalta Suomi on mukana vuonna 2008 voimaan tulleessa ajoverkkojen käyttökiellossa. Lisäksi Suomessa tehtiin kaksivuotinen kalastukseen liittyvä tarkkailuponnistus, jossa tarkkailun kohteena olevassa kalastusmuodossa ei havaittu pyöriäissivusaaliita. Pyöriäisen kohdalla ny- kytoimenpiteet ovat olemassa olevien tietojen perusteella riittäviä, mutta niitä tulee tarkastella uudestaan muun muassa SAMBAH Life+ -hankkeesta saatavien tietojen valossa. Myös merilintujen sivusaalisongelman laajuutta tulisi selvittää ainakin kertaluontoisesti ja tarvittaessa mahdol- lisesti järjestää ”täsmäseurantaa” ongelmatilanteisiin. Lintujen jäämisestä kaupallisten kalastajien sivusaaliiksi yritetään selvittää saalisilmoituslomakkeilla, mutta kattavan kuvan saamiseksi selvitys pitäisi laajentaa koske- maan myös vapaa-ajankalastusta. Tarkemman tiedon avulla pystyttäisiin tulevaisuudessa arvioimaan mah- dollisten toimenpiteiden tarvetta. 5.3.1.2 Metsästys Merellä esiintyviin lajeihin kohdistuvan metsästyksen säätely Hallia voidaan metsästää metsästysaikana alueellisen kiintiön puitteissa. Metsästettyjen hallien määrä on viime vuosina ollut noin 300–600 yksilöä vuodessa, sisältäen myös Ahvenanmaan kiintiön. Itämerennorpalle on laadittu kannanhoitosuunnitelma. Elokuusta 2015 lähtien pyyntiluvalla tapahtuva norpan metsästys on ollut mahdollista Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalueella, jossa lajin populaatiotiheys on Suomen merialuei- den suurin ja ylittää 10 000 yksilön rajan. Kyseinen yksilömäärä on HELCOMissa sovittu säädellyn metsästyk- sen mahdollistavaksi populaation minimiyksilömääräksi (HELCOMin hyljesuosituksen 27–28/2 mukainen ”Li- mit Reference Level”). Varsinaisista merisorsista metsästettäviä lajeja ovat ainoastaan haahka ja alli. Tilasto- jen perusteella haahkasaaliit ovat viimevuosina olleet noin 1 000–7 000 yksilöä vuodessa ja allisaaliit ovat vaihdelleet noin 8 000 ja 19 000 yksilön välillä. Valtaosa koko Itämeren allisaaliista metsästetään Suomessa. Merellä metsästetään lisäksi useita muita vesilintulajeja, kuten koskeloita ja telkkiä, mutta mereltä pyydetyt 86 saaliit ovat olleet pieniä sisämaan saaliisiin verrattuina. Merihanhia on metsästetty joitakin tuhansia yksilöitä vuosittain. Meriympäristön hyvään tilaan johtavaksi yleiseksi ja toiminnalliseksi tavoitteeksi on asetettu, että luonnonva- rojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista (taulukko 12). Toisaalta runsastuneet hylje- ja merimetsokannat aiheuttavat ristiriitoja eri tahojen välille ja näiden ristiriitojen hallinta on osoittautunut poikkeuksellisen haastavaksi. Itämeren ekosysteemi ravintoverkkoineen on muuttu- nut rehevöitymisen ja muiden ympäristömuutosten myötä ja siten hylkeiden ja merimetsojen vaikutus on saat- tanut muuttua. Uusimpien tutkimustulosten valossa merimetsoilla on paikallista vaikutusta kalakantoihin. Hyl- keet ja merimetsot vaikuttavat myös kalakantojen elpymismahdollisuuksiin. Hylkeiden metsästystä säädellään metsästysajan lisäksi alueellisten kiintiöiden ja pyyntilupien avulla. Maa- ja metsätalousministeriön asettama suurin sallittu saalismäärä hallin kiintiöluvanvaraiselle metsästykselle Man- ner-Suomen alueelle on ollut viime vuosina 1 050 yksilöä. Tästä on toteutunut vuosittain vain muutama kym- menen prosenttia. Itämeren hallikanta on kasvanut koko 2000-luvun ajan Suomen alueella ja lähivesillä las- kennoissa havaittujen hallien määrä oli pitkään vakaa, mutta lisääntyi vuoden 2019 laskennassa. Nykyinen hylkeisiin kohdistuva säädelty metsästys ei ole populaatioiden tasolla vaikuttanut merkittävästi hyljekantojen tilaan, joten metsästyksen voidaan katsoa olevan kestävällä pohjalla. Nuorten hallinaaraiden osuus saaliissa on kuitenkin kasvanut ja lisääntymisikäisten naaraiden osuus kannassa on pienentynyt 2000-luvun alkuvuo- sista. Merenhoidon seurannan yhteydessä tapahtuva hallin lisääntymisen aikaisen terveydentilan ja kunnon seuranta perustuu pääosin metsästyksen yhteydessä kerättyihin näytteisiin. Sama koskee myös Perämeren norpan pyyntilupiin perustuvaa pyyntiä. Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman (2007) perusteella hylkei- den metsästykseen voidaan puuttua, mikäli populaation tila sitä edellyttää. Merilintujen metsästystä säädellään metsästysajoilla ja metsästäjäkohtaisella kiintiöllä. Metsästys on sallittua ainoastaan syksyllä. Poikkeuksena on koirashaahka, jonka metsästys on sallittu 1.–15.6. saariston ulko- vyöhykkeellä. Lintudirektiivi kieltää lintujen metsästämisen niiden kevätmuutto- ja lisääntymisaikana ja nykyisin myös haahkan ja allin kevätmetsästys on Manner-Suomessa kielletty. Rannikon haahkakannat ovat taantu- neet voimakkaasti ja vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnin perusteella haahka on Suomessa erittäin uhanalai- nen (EN)78. Naarashaahkan metsästys on Suomessa kielletty asetuksella kolmeksi vuodeksi (2019–2021). Toimenpide on riittävä, mikäli sitä jatketaan, kunnes rannikon haahkakannat toipuvat. Parhaillaan valmistel- laan haahkan kansainvälistä hoitosuunnitelmaa AEWA:n (Agreement on the Conservation of African-Eurasian Migratory Waterbirds) toimesta, jossa linjataan keskeiset toimenpiteet haahkakannan hoidolle. IUCN on 2018 luokitellut allin maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi (VU) lajiksi kannan voimakkaan laskun seurauksena. Pää- osa maailman allikannasta talvehtii Itämerellä ja pesii Pohjois-Venäjällä päämuuttoreitin kulkiessa Suomen- lahden kautta. Taantumisen tärkeimpänä syynä lienee poikastuotannon heikkeneminen mahdollisesti ilmas- tonmuutoksen seurauksena. Itämerellä merkittävämpiä ihmistoiminnasta johtuvia tekijöitä pesimäajan ulko- puolella ovat esimerkiksi sivusaaliskuolleisuus ja öljypäästöt mereen. Myös metsästyksellä on arvioitu olevan vaikutusta. Alliin kohdistuvia ihmisperäisiä paineita arvioidaan sekä kannan hallintaan ja hoitoon kohdistuvia toimenpiteitä linjataan kattavasti AEWA:n vuonna 2015 valmistuneessa kannanhoitosuunnitelmassa. Suunni- telmassa metsästys on määritetty uhkaksi, joka ”aiheuttaa tai todennäköisesti aiheuttaa suhteellisen hidasta mutta merkittävää vähenemää” allikannalle. Suunnitelmassa todetaankin, että metsästyksen, jos sitä jatke- taan, tulee olla kestävää. Itämerellä allia ei juurikaan enää metsästetä muualla kuin Suomessa ja suurin osa muuttoreitin ja talvehtimisalueiden maista on keskeyttänyt allin metsästyksen. Suomessa allin metsästys on asetuksella kielletty kolmeksi vuodeksi (2018–2020) sisämaassa ja merialueelle on samalle ajanjaksolle ase- tettu viiden allin metsästäjäkohtainen päiväkiintiö. Toimenpiteiden riittävyydestä ei olla yksimielisiä. Uusien rajoitustoimien asettamisessa keskeisenä tavoitteena tulee olla allikannan suotuisan suojelutason saavuttami- nen. Merihanhen metsästyksen säätely on kestävällä pohjalla, sillä metsästyksestä huolimatta kannat ovat olleet kasvussa. Merenhoitosuunnitelman tavoitteeksi on myös asetettu minkin ja supikoiran määrän vähentäminen lintujen pesimäluodoilla (LUONTO5). Metsästyksellä on siis myös merenhoitoa edistävä tehtävä vieraslajien haitallis- ten vaikutusten vähentämisen kautta (ks. luku 5.9.2). 5.3.1.3 Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Silakan ja kilohailin kansainvälisenä yhteistyönä toteutettava kalastuksen nykyinen säätely on toimivaa ja kan- nat ovat pääosin hyvässä tilassa. Itämeren turskakannat eivät ole hyvässä tilassa, mutta Suomen merialueilla toteutettavilla toimilla ei liene käytännössä merkitystä turskakantojen tilaan. Turskakantojen tilaan vaikuttavat ohjauskeinot tulee sopia kansainvälisenä yhteistyönä. Lohenkalastuksen säätely on kokonaisuudessaan toi- mivaa ja Suomen kahdesta merkittävästä luonnonlohijoesta toisessa hyvä tila on saavutettu ja toisessa on 87 päästy jo lähelle hyvää tilaa. Rannikon kaupallisissa kalakannoissa ongelmia on ollut erityisesti Saaristomeren kuhan sekä Perämeren vaellussiian kalastuksessa, mutta viimeaikaiset muutokset kalastuksen säätelyssä edistänevät tilanteen kehittymistä parempaan suuntaan. Muutokset tapahtuvan hitaasti ja käynnissä olevassa toimenpiteessä Selvitys rannikkolajien kalastuksen säätelyn tehostamismahdollisuuksista ja tarpeesta (KA- LAT1) arvioidaan tarvetta ja mahdollisuuksia toimenpiteiden tehostamiselle. Samassa toimenpiteessä arvioi- daan säätelytarvetta myös muiden rannikkolajien kohdalla. Toimenpidettä KALAT1 jatketaan kaudelle 2022– 2027 ja siinä tarkennetaan indikaattoreita ja hyvän tilan määritelmiä kaupallisille rannikkolajeille. Kaudelle 2022–2027 asetetaan myös uusi toimenpide edistämään rannikkolajien lisääntymisaluekunnostuksia (TPO2022-KALAT3). Uhanalaisen meritaimenen luonnonkantojen tila on edelleen huono vaikkakin pieniä merkkejä myönteisestä kehityksestä on havaittu Suomenlahdella. Nykyisillä toimenpiteillä on ollut myönteistä vaikutusta meritaimenkantojen tilaan, mutta kattavaa hyvää tilaa ei tulla saavuttamaan ainakaan vielä kaudella 2022–2027. Kansallista lohi- ja meritaimenstrategiaa on tarkoitus päivittää vuoden 2021 aikana mm. edistä- mään meritaimenkantojen suojelua ja elpymistä. Erityisesti Itämeren heikommassa tilassa olevat lohikannat hyötyisivät yhteisestä Itämeren lohikantojen monivuotisesta suunnitelmasta. Meriharjus on edelleen äärimmäi- sen uhanalaisen ja nykyiset toimenpiteet eivät toistaiseksi ole olleet riittäviä meriharjuksen elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi ja lisäämiseksi. Meriharjuksen suojelemiseen tähtäävää toimenpidettä KALAT2 jatketaan myös kaudella 2022–2027. Äärimmäisen uhanalaiseksi määritetyn ahkeriaan kohdalla tarvitaan laajaa kansainvä- listä yhteistyötä ja sen osana käynnistetään kaudella 2022–2027 uusi kansallinen toimenpide ankeriaskannan elvyttämiseksi (TPO2022-KALAT4). Hylkeiden metsästys ei ole vaarantanut hyljekantojen hyvää tilaa. Taan- tuneiden vesilintulajien metsästystä on rajoitettu määräaikaisilla asetuksilla ja toimia on syytä jatkaa ja tarvit- taessa tehostaa, kunnes kannat elpyvät. Taulukko 12. Merellisten luonnonvarojen käyttöä koskevat yleiset ympäristötavoitteet sekä indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutumista seurataan vuosina 2018–2024. Merellisten luonnonvarojen käyttö Indikaattorit Yleinen tavoite: Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä Kaupallisten kalakantojen kehitys vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista tai yl- Merinisäkäspopulaatioiden kehitys läpitämistä Merilintupopulaatioiden kehitys Kuha- ja vaellussiikakantojen kehitys vuosina 2018– LUVA1: Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien 2024 rannikkolajien kestävä kalastus ja biologinen monimuotoi- Selkeää indikaattoria kuhan kasvuylikalastuksesta ei suus eikä vaaranneta hyvän tilan saavuttamista vielä ole, mutta soveltuvaa metodiikkaa valmistellaan ICESin työryhmässä. Meritaimenkantojen kehitys vuosina 2018–2024 LUVA2: Meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoito- Merkittyjen meritaimenistukkaiden päätyminen pyy- suunnitelmat parantavat meritaimenkantojen tilaa dyksiin alamittaisina 2018–2024 LUVA3: Metsästyssaalis mitoitetaan kestäväksi haahka- Haahka- ja allipopulaatioiden kehitys vuosina 2018– ja allikantojen tilaan nähden 2024 suhteessa haahkan ja allin metsästyssaaliiseen 5.3.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistä- miseksi Nykytoimenpiteet kattavat suurimman osan merellisten luonnonvarojen käyttöä ja hoitoa edistävistä ja kaupal- listen kalakantojen kestävän käytön ja hoidon takaavista toimenpiteistä. Alla kuvaillaan kalakantojen vahvista- miseen liittyvät neljä uutta toimenpidettä. Niissä kaikissa on vastuutahona MMM, joka ohjaa toimenpiteen edis- tymistä muiden osallistujatahojen avulla. Uusilla toimenpiteillä pyritään määrittelemään rannikkokalalajien hyvä tila ja kestävä kalastuspaine, edistämään kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä ja edistämään meri- harjuksen ja ankeriaan suojelua ja kantojen elvyttämistä. Lisäksi merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito on mukana kahdessa toimenpide-ehdotuksessa, jotka linkittyvät teemoihin 5.1 Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen (Kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisääminen TPO2022-REHEV2) ja 5.9. Aluesuunnitteluun, ja -suojeluun perustuva luonnon- ja ympäristönsuojelu sekä ennallistaminen (Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla TPO2022-LUONTO9). 88 TPO2022-KALAT1 Rannikkokalalajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely Toimenpiteen kuvaus Kaupallisten kalalajien hyödyntämisen tulisi olla kestävää. Meristrategiadirek- tiivi edellyttää, että kaupallisten kalakantojen tilaa seurataan ja niille asete- taan tavoitetasot. Suomessa merkittäviä kaupallisia rannikkokalalajeja ovat mm. kuha, ahven ja siika. Arviot kaupallisten rannikkokalalajien tilasta merialueellamme perustuvat lä- hinnä pitkäaikaisiin saalistilastoihin sekä saalisnäytteenottoon. Kanta-arviota on tehty vain Saaristomeren kuhalle ja ahvenelle 1980-luvulta alkaen. Saaris- tomeri on voimakkaan kaupallisen kalastuksen alue kuhalle sekä ahvenelle, ja vastaavasti Merenkurkku erityisesti ahvenelle. Tästä syystä kestävän ka- lastuspaineen määrittelyssä keskitytään erityisesti näille alueille. Toimenpiteen ensimmäisessä vaiheessa (KALAT1 2016-2021) on laadittu ar- vio olemassa olevien aineistojen ja tietämyksen perusteella rannikon ahve- nen, hauen, mateen, kampelan, nahkiaisen, lahnan ja särjen kantojen nykyti- lasta. Lisäksi toimenpiteen ensimmäisessä vaiheessa on tarkasteltu kalas- tuksen säätelyn tarvetta ja tehostamismahdollisuuksia rannikolla. Seuraavassa vaiheessa (KALAT1 2022-2027), kuhalle, ahvenelle ja meriku- tuiselle siialle määritellään niiden tärkeimmillä kalastusalueilla tavoitetilat ko- mission antamien kriteerien (kalastuskuolevuus, kutukannan koko sekä ikä- ja kokojakauma) perusteella. Toimenpide pyritään toteuttamaan muiden Itä- meren valtioiden kanssa yhteistyössä omana hankkeenaan. Uusien hyvän tilan määrittelyjen pohjalta arvioidaan tarvetta tehostaa toimen- piteitä kaupallisten rannikkolajien kalastuksen ohjaamiseksi tai säätele- miseksi niiden tärkeimmillä kalastusalueilla. Samalla arvioidaan nykyisten rannikkolajeja koskevien seurantojen riittävyyttä ja mahdollisia kehittämistar- peita. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: Luke ja ELY-keskusten kalatalousviranomaiset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriym- teys päristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä LUVA1, Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien rannikkolajien kes- tävä kalastus ja biologinen monimuotoisuus eikä vaaranneta hyvän tilan saa- vuttamista Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-KALAT2 Meriharjuksen suojelu Toimenpiteen kuvaus Suomen rannikkoalueella merellisten harjuskantojen tila on nykyään heikko. Rannikkoalueella esiintyy sekä meressä kutevia että jokeen kudulle nousevia meriharjuskantoja. Populaatiot ovat harvalukuisia, ja niiden olemassaolosta ei ole tarkkaa tietoa. Luonnonvarakeskuksella on viljelyssä Perämeren meri- 89  kutuinen harjuskanta, jota voidaan käyttää tuki-istutuksiin, mikäli eri merialu- eiden tai osapopulaatioiden emokalastoja ei kyetä perustamaan luonnosta kerättävällä emokalastolla. Toimenpiteessä kartoitetaan meriharjuksen entisiä esiintymisalueita Pohjan- lahdella ja arvioidaan elinympäristön tila erityisesti mäti- ja poikasvaiheen kannalta. Täsmennetään tietoa meriharjuksen osakantojen nykytilasta meri- alueittain. Arvioinnin perustana hyödynnetään Ruotsista tunnetuilta merihar- juksen esiintymisalueilta kerättyä uutta tietoa, ja pyritään toimimaan yhteis- työssä muiden hankkeiden kanssa. Selvitetään mahdollisuuksia ennallistaa ja kunnostaa meriharjuksen lisäänty- misalueita. Suunnataan tuki-istutukset alueille, joilla elinympäristökartoituk- sen perusteella on edellytyksiä populaation luontaiselle lisääntymiselle tai li- sääntymisalueiden kunnostamiselle ja luontaiselle ylläpidolle. Seurataan tuki- istutusten tuloksellisuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Arvioidaan tarve meri- harjuskannan tukitoimenpiteiden yhteydessä alueellisille kalastusrajoituksille paikallisten kantojen suojaamiseksi. Mikäli paikallisten rajoitusten tarve tode- taan, arvioidaan niiden vaikuttavuutta. Merimetso- ja hyljekantojen runsastuminen meriharjuksen elinalueilla saattaa uhata paikallisia luonnonkantoja sekä istutuksin elvytettäviä tai palautettavia kantoja saalistuspaineen kasvaessa. Selvitetään merimetsojen ja hylkeiden meriharjukseen mahdollisesti kohdistuvaa saalistusta. Määritetään tavoitetila meriharjuskantojen elvyttämistoimenpiteille ja vaadit- tavat seurantatoimenpiteet. Toteutetaan vuonna 2020 hyväksyttyä merihar- juksen hoitosuunnitelmaa. Rehevöitymisen hillitseminen edistäisi myös meriharjukselle olennaisten elinympäristöjen tilaa. Anadromisten meriharjuskantojen suojaamiseksi on huolehdittava vedenlaadun suotuisasta tilasta niissä joissa, mihin harjus me- restä nousee kudulle (vesienhoitotoimenpide). Jokien kautta tuleva hajakuor- mitus heikentää myös meriharjuksen mereisiä elinympäristöjä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: Luke, Metsähallitus, ELY-keskusten kalatalousviranomaiset, me- riharjuksen esiintymisalueiden kannalta olennaiset kalatalousalueet Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet, Selkämeri, Merenkurkku, Perämeri Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-KALAT3 Rannikkokalalajeja koskevien kalataloudellisten kunnostustoimenpiteiden edistäminen Toimenpiteen kuvaus Rehevöityminen, rantarakentaminen ja ruoppaukset ovat heikentäneet ranni- kon rajallisia kaloille tärkeitä lisääntymisalueita. Heikentynyttä kalantuotantoa voidaan tukea kalataloudellisilla kunnostustoimilla ja niihin mahdollisesti liitty- villä tilapäisillä kalastusrajoituksilla. Kalataloudellisia kunnostuksia on toteutettu virta- ja sisävesissä myönteisin tuloksin. Viime aikoina kalataloudellisia kunnostuksia on toteutettu myös ran- nikkoalueella, lähinnä fladoissa ja kluuveissa, ja ensimmäisiä seurantatulok- 90  sia kunnostusten tuloksista saadaan pian. Ruotsissa on saatu hyviä koke- muksia hauen kutualueiksi muodostettujen keinotekoisten tulvaniittyjen toi- minnasta. Kun tietopohja toimivista rannikon kalataloudellisista kunnostuk- sista kasvaa, on mahdollista laajentaa toimintaa ja siten myös sen vaikutta- vuutta. Kunnostuksilla pyritään ensisijaisesti parantamaan paikallisten rannik- kokalakantojen tilaa Suomen rannikkovesissä. Keskeisenä osana toimenpiteessä on rannikon kalataloudellisten kunnostus- ten koetoiminnan jatkaminen. Toiminta keskittyy 1) kevätkutuisille kalalajeille, kuten ahvenelle ja hauelle, tärkeiden lisääntymisalueiden fladojen, kluuvien ja muiden pienvesien sekä 2) merikutuiselle siialle ja meriharjukselle tärkei- den riuttojen kunnostamiseen. Kunnostustoiminnan tuottavuuden arviointimenetelmiä kehitetään. Tavoit- teena on tulevaisuudessa pystyä mittaamaan rannikon kalataloudellisen kun- nostuksen tuloksellisuus paikallisella tasolla. Arvioidaan myös mahdollisuuk- sia lisätä kunnostusten tuloksellisuutta tilanteisiin mahdollisesti soveltuvilla ly- hytaikaisilla kalastusrajoituksilla. Arvioidaan erilaisten toiminta- ja rahoitusmallien (esimerkiksi tulosperustei- sen rahoituksen) mahdollisuuksia rannikon kunnostustoiminnan edistä- miseksi. Kunnostusmahdollisuuksia ja menetelmiä koskevaa tietoa jaetaan rannikon kalatalousalueiden käyttöön. Toimenpide liittyy vesienhoitoon, jossa on myös pienvesiä koskevia kunnos- tustoimenpide-ehdotuksia. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: Luke, Metsähallitus, ELY-keskukset, kalatalousalueet, paikalliset toimijat ja vesialueiden omistajat Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriym- teys päristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-KALAT4 Ankeriaskannan elvyttämiseen tähtäävät toimenpiteet Toimenpiteen kuvaus Eurooppalaisen ankeriaskannan tila on kriittinen. Kriittiseen tilaan ovat vaikut- taneet liiallinen kalastus, jokien patoaminen sekä ympäristön muutokset. Kan- taa on yritetty pelastaa erilaisilla toimilla, kuten 4 kk kalastuskiellolla, muilla kalastusrajoituksilla, istutuksilla ja vesistökunnostuksilla. Toimista huolimatta kannan viime vuosien lievä myönteinen kehitys on ollut riittämätöntä. Kansain- välinen merentutkimusneuvosto ICES suosittaakin, että kaikkia sellaisia ihmis- paineita, jotka aiheuttavat ankeriaan kuolleisuutta, tulisi vähentää. Ankeriaskannan elvyttämiseen suunnitellaan tai jo tehdään toimia sekä kan- sallisella että kansainvälisellä tasolla. Tavoitteena on saada toiminnan eri tasot muodostamaan luonteva toiminnallinen kokonaisuus. Ankeriaskannan elvyttä- mistä edistäviin toimiin kuuluvat mm. tarkoituksenmukaiset ja tehokkaat kalas- tusrajoitukset, painopisteen siirto istutuksista luontaista lisääntymistä tuke- vaan toimintatapaan, mahdollisten istutusten toteuttaminen tavoitteellisesti, ankeriaan kulun mahdollistaminen ylä- ja alavirtaan ja muut Suomen olosuh- teisiin soveliaat toimet. 91  Neuvoston asetukseen 1100/2007 perustuva kansallinen ankeriaan hoito- suunnitelma päivitetään. Nykyisen, istutuksiin perustuvan kansallisen hoito- suunnitelman päivityksessä otetaan huomioon kansainvälisen tason toimenpi- teet sekä rajapinnat kansallisiin muihin olennaisiin prosesseihin, kuten esimer- kiksi vaelluskalojen hyväksi tehtävään työhön. Komissio on tehnyt analyysin jäsenmaiden em. asetukseen perustuvista kansallisista ankeriaan hoitosuun- nitelmista. Analyysin merkitystä ja vaikutusta kansallisiin suunnitelmiin ei voi vielä täysin arvioida. YK:n yleissopimuksen Muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta (CMS, Convention on the Conservation of MigratorySpecies of Wild Animals) piirissä ankeriaalle on suunniteltu erillistä räätälöityä sopimusta. Vuonna 2020 CMS COP13 päätti, että ankeriaalle tulee laatia erillinen toimenpideohjelma (action plan). Valtioita on pyydetty antamaan näkemyksiä tulevan toimenpide- ohjelman rakenteesta ja laajuudesta. CMS-työ otetaan kansallisesti huomioon tarkoituksenmukaisella tavalla ja toisaalta CMS-työhön vaikutetaan yhteisten linjausten saamiseksi. HELCOMin Baltic Sea Action Plan (BSAP) -päivitysprosessissa on keskusteltu Itämeren tasolla tehtävien ankeriaskannan elvytystoimenpiteiden koordinoin- nista. Esimerkiksi Tanskan salmissa tapahtuva ankeriaan kalastus on kriittistä koko Itämeren ankeriaskannan elpymisen kannalta. Itämeren maiden yhtei- sesti koordinoimat toimenpiteet edistäisivät ankeriaan suojelun tuloksellisuutta Itämeren tasolla. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja muut osallistujat Osallistujat: YM, TEM, Luke, ELY-keskusten kalatalousviranomaiset, kalata- lousalueet, muut sidosryhmät ja toimijat Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriym- teys päristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä LUVA1, Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien rannikkolajien kes- tävä kalastus ja biologinen monimuotoisuus eikä vaaranneta hyvän tilan saa- vuttamista Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 5.3.3 Yhteenveto merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämiseen tähtäävistä ny- kyisistä ja uusista toimenpiteistä Merellisten luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa edistetään olemassa olevilla toimenpiteillä ja merenhoi- don uusilla toimenpiteillä. Nykyisiä toimenpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.3.1 Ehdotukset uusiksi toimen- piteiksi on kuvattu alaluvussa 5.3.2 Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uu- siksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 13. Taulukko 13. Merenhoidon toimenpideohjelman merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämiseen täh- täävät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Metsästyslaki (615/1993) Hyljekantojen hoitosuunnitelma (2007) Suomen kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma (2008) 92  Asetus (1224/2009) yhteisön valvontajärjestelmästä Kansallinen kalatiestrategia (valtioneuvoston periaatepäätös (8.3.2012) Asetus (1380/2013/EU) yhteisestä kalastuspolitiikasta Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle (valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.2014) Kalastuslaki (379/2015) Kalastusasetus (1360/2015) Asetus (EU) 2016/1139 Itämeren turskan, silakan ja kilohailin monivuotisesta suunnitelmasta Laki Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta (1048/2016) Valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista (236/2017) Itämeren meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat – alkuperäiset meritaimenkannat (2019) Ankeriaan liittäminen CMS:n liitteeseen II (lajit, joiden tila on sellainen, että hyötyisivät kansainvälisestä yhteistyöstä) Maa- ja metsätalousministeriön asetus tukkakoskelon metsästyksen kieltämisestä metsästysvuosina 2018–2021 (713/2018) Maa- ja metsätalousministeriön asetus allin metsästyksen rajoittamisesta metsästysvuosina 2018–2021 (711/2018) Maa- ja metsätalousministeriön asetus haahkan metsästyksen rajoittamisesta 2019–2021 (613/2019) Maa- ja metsätalousministeriön asetus pyyntiluvalla sallittavasta itämerennorpan metsästyksestä metsäs- tysvuonna 2019–2020 (898/2019) Maa- ja metsätalousministeriön asetus hallin metsästyksestä alueellisen kiintiön nojalla metsästysvuosina 2019–2022 (897/2019) Meriharjuksen hoitosuunnitelma 2020 Selvitys rannikkolajien kalastuksen säätelyn tehostamismahdollisuuksista ja tarpeesta (KALAT1) Meriharjuksen suojelu (KALAT2) Uudet toimenpiteet Rannikkokalalajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely (TPO2022-KALAT1) Meriharjuksen suojelu (TPO2022-KALAT2) Rannikkokalalajeja koskevien kalataloudellisten kunnostustoimenpiteiden edistäminen (TPO2022-KALAT3) Ankeriaskannan elvyttämiseen tähtäävät toimenpiteet (TPO2022-KALAT4) 5.4 Haitallisten vieraslajien torjunta Vuonna 2012 meriympäristön tilan arvioitiin olevan vieraslajien osalta pääosin hyvä (valtioneuvoston päätös 2012). Meren tilaraportti 2018 mukaisesti Suomen merialueelle ei saapunut uuden tarkastelujakson aikana yhtään uutta vieraslajia, jotka olisivat Itämerelle uusia. Tämän perusteella Suomen merialueiden tila arvioidaan edelleen vieraslajien osalta hyväksi. On kuitenkin todettava, että tilanne ei vieraslajien kohdalla kokonaisuu- dessaan ole hyvä, jos tarkastellaan jo vakiintuneiden vieraslajien kantojen kehitystä ja leviämistä sekä muualla Itämerellä esiintyvien lajien leviämistä Suomen merialueelle. Toimenpideohjelmaan tulee näin ollen varmistaa hyvän tilan ylläpitäminen ja kaikilta osin saavuttaminen. Meressä elävien vieraslajien poistaminen on käytän- nössä mahdotonta, minkä vuoksi haittojen ehkäisyssä keskitytään uusien vieraslajien saapumisen estämi- seen. Merenhoitosuunnitelman perimmäisenä tavoitteena on haitallisten vieraslajien saapumisen ehkäiseminen, ja välitavoitteena saapumisvauhdin hidastuminen. Vieraslajeja koskevan EU:n sekä kansallisen lainsäädännön tavoitteena on ehkäistä, minimoida ja lieventää haitallisten vieraslajien vaikutuksia luonnolle, yhteiskunnalle ja taloudelle. Merenhoidon suunnittelussa sama tavoite on täsmennetty tavoitteeksi, että vieraslajit eivät vaikuta haitallisesti alkuperäisiin lajeihin ja toiminnallisiin ryhmiin, ravintoverkon tasojen ja ekosysteemin toimintaan eikä elinympäristöihin. Meriympäristön tila 2018-raportissa kirjattu alatavoite alusliikenteen mukana leviävien lajien määrän vähenemisestä on linjassa IMOn painolastivesiyleissopimuksen kanssa. Vieraslajien osalta keskitytään vain meressä eläviin vesieliöihin, ja esimerkiksi toimenpiteet haitallisten vieras- nisäkkäiden, kuten minkin ja supikoiran osalta saaristossa ja rannoilla, käsitellään merenhoitosuunnitelman alaluvussa 5.9. 93 5.4.1 Nykyiset toimenpiteet haitallisten vieraslajien torjunnan edistämiseksi EU:n haitallisia vieraslajeja koskevassa asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla ehkäistään ennalta, vähen- netään mahdollisimman paljon ja lievennetään haittavaikutuksia, joita haitallisten vieraslajien sekä tarkoituk- sellisesta että tahattomasta tuonnista unioniin ja siellä leviämisestä aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle. Suomen oma vieraslajilaki sekä valtioneuvoston asetuksena hyväksytty kansallinen vieraslajiluettelo täyden- tävät haitallisten vieraslajien torjuntaa Suomessa. Kansallisesti Suomessa valmistellut haitallisten vieraslajien torjuntaa koskevat hallintasuunnitelmat ovat keskeisimpiä vieraslajilainsäädännön toimeenpanoa ohjaavia työ- kaluja. Hallintasuunnitelmien avulla ohjataan haitallisten vieraslajien torjunta ensisijaisille torjunta-alueille, joissa lajeja torjutaan kustannustehokkailla torjuntakeinoilla. Itämeren tasolla HELCOM-sopimusosapuolet ovat päättäneet vieraslajeihin liittyvistä toimista Itämeren toimintaohjelmassa. Alusliikenteen painolastivesien ja tankeissa olevien sedimenttien mukana leviää vieraslajeja. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi painolastivesiyleissopimuksen jo vuonna 2004, ja sopimus tuli voimaan syyskuussa 2017. Sopimus ja sen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset on saatettu kansallisesti voimaan laeilla 472/2016, 473/2016 ja 474/2016, jotka tulivat voimaan syyskuussa 2017. Sopimuksen toimeenpanoa helpottaakseen ja yhtenäistääkseen Itämeren alueen maat ovat HELCOMin piirissä kehittäneet yhteisen riski- perusteisen työkalun vapautusten ja poikkeuslupien myöntämisen tueksi. Hallinto voi myöntää alukselle va- pautuksen olla käyttämättä tietyllä reitillä painolastiveden käsittelylaitteistoa, mikäli riskianalyysi osoittaa, ettei riskiä lajien siirtymiselle ole. Myös OSPAR-sopimusosapuolet Pohjanmerellä ovat ottaneet arviointityökalun käyttöönsä. Painolastivesiyleissopimuksen riittävyyttä painolastivesien ja sedimenttien mukana leviävien vie- raslajien torjunnassa voidaan arvioida vasta sen jälkeen, kun IMOn painolastivesiyleissopimus on ollut voi- massa kansainvälisesti joitain vuosia. Vieraslajeja siirtyy myös alusten runkoon päällyskasvustoksi kiinnittyneinä (nk. biofouling). IMOssa on parhail- laan käynnissä ohjesäännön päivitys koskien päällyskasvuston torjumista. Nykyinen ohjeistus on vuodelta 2011. Suomi on osallistunut aktiivisesti päivitystä koskeviin neuvotteluihin IMOn PPR-alakomitean (Pollution Prevention Response) kirjeenvaihtotyöryhmässä. Ohjeistus on tarkoitus hyväksyä vuoden 2022 aikana. Ohje- säännön tultua hyväksytyksi IMOssa mahdollisesti alkavat neuvottelut yhtenäisen velvoittavan sääntelyn laa- timiseksi. Paineita IMOn uuden ohjeistuksen hyväksymiseen ja yhtenäiseen velvoittavaan sääntelyyn on, sillä useat maat ovat alkaneet jo nyt edellyttää esimerkiksi laivojen runkojen pesua. Suomessa ei ole säädetty kansallisista velvoitteista tai toimenpiteistä alusten runkoon kiinnittyvien eliöiden torjumiseksi mutta sääntelyn tarvetta tulisi tarkastella uudelleen IMOn ohjeistuksen tultua hyväksytyksi. Mustatäplätokko, hopearuutana ja liejutaskurapu uhkaavat muuttaa lajien välisiä suhteita, ja ne aiheuttavat jopa ekosysteemitason muutoksia. Paikallisia muutoksia on jo havaittu. Näiden lajien osalta nykytoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä. Lajien hävittäminen ei enää onnistu, mutta lajien leviämistä voidaan rajoittaa ja lajien määrää vähentää kalastamalla/pyydystämällä sekä kannustamalla näiden kalojen käyttöä ravintona. Lisäksi lajien haitallisuudesta tiedotetaan kansallisessa vieraslajiportaalissa, jotta estetään siirtoistutukset sisävesiin ja muille merialueille. EU:n vieraslajiluetteloon sisältyy myös haitallinen vieraslaji villasaksirapu, jota esiintyy niin satunnaisesti Suomen vesissä, ettei siitä ole ollut Suomessa haittaa eikä torjuntatoimiin ole Suomessa ollut aihetta. Lajin havainnoista pyydetään kuitenkin ilmoittamaan erikseen kansallisessa vieraslajiportaalissa. Kesällä 2020 tehdyn riittävyysanalyysin perusteella vesiviljelyn nykytoimenpiteet ovat riittäviä vieraslajien vä- hentämiseksi ja kaikki nykyiset toimenpiteet olivat vähintäänkin melko vaikuttavia. Kirjolohi on Suomessa edel- leen merkittävin viljelty ruokakala, jonka viljelyn poikaskasvatus tapahtuu pääosin sisävesissä ja varsinainen tuotanto merialueilla. Kirjolohen lisääntyminen Suomessa on ollut vähäistä, eikä pysyviä luonnonkantoja ole toistaiseksi syntynyt, eikä Suomessa kirjolohen tiedetä hävittäneen tai syrjäyttäneen alkuperäisiä kalalajeja. Peledsiika tuotiin Suomeen mätimunina Pietarin lähistöllä sijaitsevalta kalanviljelylaitokselta vuonna 1965. Pe- ledsiiasta ei ole kuitenkaan todettu olevan varsinaista haittaa, eikä se ole levinnyt luontaisesti uusille alueille. Vesiviljelystrategian 2022 mukaan Suomessa kasvatuksesta karkaavat kalat eivät ole merkittävä ongelma. Tosin on huomattava, että uusien lajien ottaminen tuotantoon voi muuttaa tilannetta. Tähän varaudutaan en- sisijaisesti siten, että uusien lajien viljelyyn otto tehdään hallitusti riskinarvioinnin avulla yhteistyössä luonnon- varakeskuksen kanssa, ottaen huomioon EU-säädökset vieraslajeista. Myös ilmastonmuutos voi muuttaa ny- kyistä tilannetta esim. siten, että kirjolohi pystyisi lisääntymään luonnossa. Tähän riskiin varaudutaan seuran- nan avulla. Tarvittaessa kasvatuksessa voidaan siirtyä steriilien kantojen käyttöön. Viestintä on vieraslajilainsäädännön toteutumista edistävä tärkein toimenpide, jota on vuosittain toteutettu ja yksilöiden kohdistettu eri kohderyhmille. Kansallinen vieraslajiportaali on osa pysyvää viestintää ja neuvonta- toimintaa. Portaalissa esitellään Itämeren alueen vieraslajit, niistä aiheutuvat haitat ja torjuntakeinoja. Merila- jeihin liittyvää tiedotusta ja viestintää voidaan tehostaa esimerkiksi kansallisessa vieraslajiportaalissa julkais- tuina lajikohtaisina tai kohderyhmäkohtaisina viestintäkampanjoina. 94 Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Suomen merialueella uusien vieraslajien saapumisen estäminen on toimenpide, jolla vieraslajien vaikutusta voidaan pyrkiä vähentämään. Uusimman tarkastelujakson aikana Suomen merialueelle ei saapunut yhtään uutta vieraslajia, jotka olisivat Itämerelle uusia. Tästä syystä nykytoimenpiteiden katsotaan riittäväksi me- ressä elävien haitallisten vieraslajien haittojen torjunnan edistämiseksi. Suomen merialueella jo olevien lajien poistamiseen ei ole kustannustehokkaita menetelmiä. 5.4.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet haitallisten vieraslajien torjunnan edistämiseksi Vieraslajien osalta keskitytään vain meressä eläviin vesieliöihin. Kuvaaja haitallisten meressä elävien vieras- lajien torjunnan tilanteesta vuosiksi 2016–2021 osoittaa merelle pääosin hyvää tilannetta, eikä erillistä uutta toimenpidettä ehdoteta. Haitallisten vieraspetojen vähentämiseksi rannikkovesialueilla esitetään kuitenkin toimenpidettä (TPO2022-LUONTO9) luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhteydessä alaluvussa 5.9.1. IMOn ohjesäännön päivitys koskien alusten pohjaan kiinnittyvien organismien torjumista (päällyskasvusto) tulee tuomaan mahdollisen kansainvälisesti yhtenäisen ja velvoittavan sääntelyn kautta myös Suomelle teh- täviä toimenpiteitä tulevaisuudessa. Myös jo olemassa oleva IMOn painolastivesiyleissopimuksen kautta to- teutettavat toimenpiteet edistävät meren hyvää tilaa vieraslajien torjunnan osalta, samoin muu EU:n ja Suo- men kansallisen vieraslajilainsäädännön toimeenpano. 5.4.3 Yhteenveto merenhoidon toimenpideohjelman haitallisten vieraslajien torjuntaan tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä Nykytoimenpiteiden katsotaan riittäväksi meressä elävien haitallisten vieraslajien haittojen torjunnan edistä- miseksi. Nykyiset toimenpiteet on listattu taulukkoon 14. Taulukko 14. Merenhoidon toimenpideohjelman haitallisten vieraslajien torjuntaan tähtäävät nykyiset ja uudet toimenpi- teet. Nykyiset toimenpiteet Valtioneuvoston asetus vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopi- muksen voimaansaattamisesta (SopS 2/2000) Itämeren haasteet ja Itämeri-politiikka, Valtioneuvoston selonteko haitallisten vieraslajien torjunnan osalta (2009) Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Laki (92/2010) ja asetus (93/2010) alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittamisesta teh- dyn kansainvälisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta Laki (472/2016) ja asetus (150/2016) alusten painolastivesien ja sedimenttien valvonnasta ja käsittelystä tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattami- sesta Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi, Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2012–2020 Kansallinen vieraslajistrategia (valtioneuvoston periaatepäätös 15.3.2012) EU:n asetus (1143/2014/EU) haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämisen ennaltaehkäisemisestä ja hal- linnasta Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (704/2019) Kansalliset hallintasuunnitelmat (I, II, III, IV) haitallisten vieraslajien torjumiseksi Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Uudet toimenpiteet - 95 5.5 Roskaantumisen vähentäminen Meren roskaantuminen on ongelma, koska mereen kertyvä vieras materiaali on haitallista merieliöstölle ja mahdollisesti tätä kautta myös ihmiselle. Tutkimustietoa turvallisuudesta ihmiselle on vähän. Eläimet voivat takertua roskaan tai syödä sitä. Ravintoverkkoon ja ihmisravinnoksi tarkoitettuihin mereneläviin päädyttyään vierasmateriaalia voi päätyä myös ruokalautaselle. Meriympäristössä roska on esteettinen haitta ja se voi es- tää meriympäristön tai luonnonvarojen käyttöä. Suuri osa mereen kertyvästä vierasmateriaalista on muovia. Useimmat muovit ovat kemiallisesti reagoimatto- mia polymeerejä ja ne kestävät luonnossa pitkään, vähitellen haurastuen ja pilkkoutuen pienemmäksi silmille näkymättömäksi mikromuoviksi (kooltaan alle 0,5 cm kappaleet). Osa muoviroskasta on mikrokokoista jo me- reen päätyessään. Valtamerillä on osoitettu, että mikroskooppiseksi pilkkoutuneeseen muoviin voi sitoutua pysyviä, kertyviä ja myrkyllisiä yhdisteitä kuten PCB:ta ja dioksiineja79, ja että muovin mukana nämä yhdisteet voivat kulkeutua ja kertyä80 ravintoverkkoon. Muovissa käytetään erilaisia lisäaineita ja osa muoviroskasta voi sisältää ihmisille ja ympäristölle haitallisia aineita, kuten bisfenoli A:ta (BPA) ja ftalaatteja. Kaikki mikroroska ei ole muovia. Osa on lasia, pahvia, puuta, kumia tai polymeerimateriaaleja. Usein muovipolymeerien tarkkaa koostumusta ei ole mahdollista edes määrittää ympäristöstä kerätyistä näytteistä. Toistaiseksi kertyneen tiedon perustella erityisesti mikromuoveja voidaan kuitenkin pitää yleisyytensä, pysy- vyytensä ja fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksiensa perusteella meriympäristölle ongelmallisina roskahiukka- sina. Tässä toimenpideohjelmassa yleisnimitystä mikromuovi käytetään myös joillekin muille synteettisille py- syville polymeerimateriaaleille, vaikka joissakin tapauksissa materiaali ei tarkemmin ottaen olisikaan muovia vaan esimerkiksi kumia tai muuta pysyvää polymeerimateriaalia. Suomen meriympäristön tilanarviossa vuonna 2018 arviointeja ei pystytty roskaantumisen osalta tekemään jaottelulla hyvä tai heikko, koska hyvän tilan kynnysarvot puuttuivat ja aineistoa oli edelleen vähän. Seuranta- aineistoa oli käytettävissä ainoastaan rantojen roskaantumisesta vuodesta 2012 lähtien. Muut havainnot pe- rustuivat suppeampiin kartoituksiin, muita tarkoituksia varten koottuun tietoon tai erillistutkimuksiin. Suomen merialueiden roskaantumisen tilanne Itämerellä silmin havaittava roskaantuminen ei ole yhtä laaja ongelma kuin valtamerillä, mutta myös täällä tyypillisin roska on muoviroskaa. Rannoilta kerätystä roskasta noin 90 % on jonkinlaista muovia. Kaupunkiran- noilla roskaa on merkittävästi enemmän kuin luonnonrannoilla. Kaupunkirannoilla tupakan tumpit ovat yleisin roskatyyppi ja niiden osuus voi lukumääräisesti olla jopa lähes 70 % roskakappaleista. Globaalisti on arvioitu, että jopa 70 % meriin päätyvästä roskasta vaipuisi näkymättömiin meren pohjalle. Suo- men rannikkovesien pohjilla roskien määrä vaikuttaa vähäiseltä. Vuonna 2016 vain 90 merenpohjan havain- topisteellä 8000:sta havaittiin silminnähden roskia, joskaan tässä merenpohjan tarkastelussa roskaantuminen ei ollut pääaihe. Suomenlahden avomerialueilta kerätyn aineiston perusteella pinnalla olevan mikroroskan määrä oli alle kolme roskahiukkasta kuutiometrissä vettä. Tästä mikromuoveja oli alle kolmannes. Suomenlahden rannikkoalueella mikromuoveja oli enemmän, 16,2 (±11,2) kappaletta kuutiometrissä. Määrät ovat vastaavia muiden maailman merialueilta saatujen tulosten kanssa. Hyvin pienien mikromuovihiukkasten pitoisuuksia ympäristönäytteissä on alettu määrittää maailmalla vasta viime aikoina. Hyvin pienikokoisten hiukkasten määrittämisen lisääntymi- sen myötä meriympäristöstä havaittujen mikroroskien ja mikromuovin määrä kasvaa huomattavasti nykyisestä. Suurempikokoisen roskan haittoja merieliöille ei ole toistaiseksi havainnoitu järjestelmällisesti. Mikromuovien esiintymistä kaloissa ja simpukoissa on sen sijaan kartoitettu. Kartoituksessa silakoista 1,8 %:ssa ja kilohai- leista 0,9 %:ssa kaloja löytyi mikromuoveja. Mikromuovikulkeutumista eliöihin selvittäneessä tutkimuksessa mikromuoveja löytyi sinisimpukoista keskimäärin alle yksi roskahiukkanen per gramma simpukan märkäpai- noa. Saaristomereltä kerätyt simpukat olivat puhtaampia kuin Hangon vedenpuhdistamon purkuputken lähei- syydessä koehäkeissä pidetyt simpukat. Roskaantumisen lähteet ja kulkeutumisreitit Merenhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2016–2021 oli yksi roskaantumista koskeva toimenpide ROSKAT 1, joka oli laaja yleisselvitys, tavoitteen asettaminen ja toimenpiteet meren roskaantumisen vähentämiseksi. Toimenpiteen lopputuloksena Suomen ympäristökeskus julkaisi selvityksen roskaantumisen lähteistä ja kul- keutumisreiteistä81 ja toimitti ympäristöministeriölle ehdotukset tavoitteiksi ja toimenpiteiksi. Tietoperusta toi- menpiteiden laatimiselle parantui merkittävästi. 96 Roskat päätyvät mereen ihmisen toimista maalla ja merellä (kuva 12). Maalta peräisin olevat roskat ovat alun perin monenlaisia pakkauksia ja muita tuotteita. Kiertotalous tähtää materiaalien hallittuun kiertoon, josta ei tapahdu vuotoja tai päästöjä ympäristöön. Uudelleenkäyttö, kierrätys ja jätteen muu käsittely sekä jäteveden puhdistus ovat osa materiaalien hallittua kiertoa. Nykyinen järjestelmä on kuitenkin epätäydellinen ja päästöjä ympäristöön tapahtuu. Maalta roskat päätyvät mereen joko suoraan rannalta tai erilaisia vesireittejä, kuten ojia, puroja ja jokia pitkin. Merellä roskat ovat yleisimmin peräisin aluksista, veneistä, kalastuksesta tai kalan- kasvatuksesta. Kuva 13. Makromuovien lähteet ja kulkeutumisreitit maalta (A) ja mereltä (B) mereen.81 (Muokattu P.J. Kershawin alku- peräiskuvasta82). ALDFG = hylätyt tai kadonneet kalastusvälineet. Suurempi makrokokoinen muoviroska haurastuu ja pilkkoutuu meressä ajan myötä mikromuoveiksi. Makroko- koinen muovi voi kulua tai pilkkoutua jo maalla, ja päätyä vesireittien, jätevedenpuhdistamon tai ilman kautta mereen mikromuoviksi. Näin on laita esimerkiksi tieliikenteen tai tekstiilien mikromuovipäästöjen kanssa. Täl- laisten sekundääristen mikromuovien lisäksi muoveja valmistetaan valmiiksi mikromuovien kokoluokkaan, ku- ten muoviteollisuuden raaka-ainepellettejä ja kosmetiikan sisältämiä mikromuoveja. Myös nämä primäärisiksi kutsutut mikromuovit voivat päätyä mereen huolimattoman käsittelyn ja tahattomien päästöjen kautta. SYKEn vuonna 2020 julkaiseman lähderaportin mukaan kaupunkien läheisyydessä olevien rantojen roskaan- tumisen tärkeimmät syyt olivat rantojen matkailu- ja virkistyskäyttö, valumavedet, rakentaminen ja jätteen hyl- kääminen eli roskaaminen. Luonnontilaisten rantojen roskasta lähes puolet oli peräisin meriliikenteestä ja ka- lastuksesta. Kun kaupungeilta kysyttiin roskaantumisen lähteitä, kaupungit pitivät merkittävinä lähteinä hule- vesien puhdistuksen riittämättömyyttä, viemärien ylivuototilanteita, yhdyskuntajätteen laitonta hylkäämistä, ka- dulta poistetun lumen varastointia ja hävitystä, tupakantumpeille tarkoitettujen roska-astioiden riittämättö- myyttä sekä rakennus- ja purkutöitä. Merkittävimmäksi yksittäiseksi mikromuovien ja mikrokumin päästölähteeksi selvityksessä arvioitiin tieliikenne (kuva 13). Päästöjä syntyy tiemerkinnöistä ja kulkuneuvojen renkaiden ja jarrujen kulumisesta. Seuraavaksi merkittävimmiksi lähteiksi arvioitiin tekonurmikenttien kumirouhepäästöt ja muovintuotannon raaka-ainepellet- tien päästöt. Muita merkittäviä lähteitä suuruusjärjestyksessä olivat huonepöly, tekstiilien pesu, kalankasva- tuksen rakennelmat ja kalastuspyydykset sekä poishuuhdeltavat hygieniatuotteet. Näiden lisäksi lähteiksi tun- nistettiin iholle jätettävä kosmetiikka, muoviraepuhallus, meriliikenne, maalit, maatalous, jätteenkäsittelykes- kukset, maisema-, suodatin-, jne. -kankaat sekä hule- ja sekavesiverkostojen putket. Näiden arvioiden ulko- puolelle jäi kuitenkin ehkä merkittävin mikromuovilähde; ympäristössä jo ennestään oleva muoviroska, joka ajan myötä hajotessaan muodostaa mikromuovia. Suurin osa maalta tulevista päästöistä kulkeutuu erilaisia vesireittejä pitkin ja osa pidättyy matkalla joutumatta koskaan mereen. Yhdyskuntajätevesipuhdistamojen läpi menevistä tekstiilien pesuvesistä, poishuuhdeltavien hygieniatuotteiden ja iholle jätettävän kosmetiikan huuhdontavesistä sekä osin huonepölynkin pesuvedestä mikromuovit pidättyvät jopa 99 %:sti puhdistamoiden lietteeseen. Kalankasvatuksen, kalastuksen ja merilii- kenteen päästöt sen sijaan päätyvät sellaisenaan mereen. 97 Kuva 14. Mikromuovilähteet ja niistä aiheutuvat arvioidut vuosittaiset päästöt Suomessa 81. Päästöt on arvioitu lähteessä eivätkä ne suoraan kerro mereen lopulta päätyvien mikromuovien määrää. Roskaantumisen vähentämiselle asetetut tavoitteet Merenhoidon yleisenä päämääränä on, että roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle. Silmin havaittavan roskaantumisen osalta hyvä tila katsotaan saavute- tuksi, kun vuoteen 2025 mennessä on saavutettu 30 % vähenemä. Mikroskooppisen roskan osalta tavoitteena on saavuttaa mikroroskamäärien laskeva suuntaus. Jotta näihin tilatavoitteisiin päästäisiin, merenhoitosuun- nitelmassa1 on annettu yleisiä tavoitteita roskaantumiselle (taulukko 15). Taulukko 15. Roskaantumisen vähentämistä koskevat ympäristötavoitteet sekä indikaattorit, joilla tavoitteiden toteutu- mista seurataan vuosina 2018–2024. Yleinen tavoite Indikaattori ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttä- Aluksien satamaan jättämän jätteen määrä jäystävällistä kaikissa satamissa Jätehuoltoa koskevien satamavaltiotarkastusten luku- määräa ROSKAT2: Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla Tumppien määrä rannoilla rannoilla vähenee merkittävästi ROSKAT3: Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin mer- Mikroroskan määrä (kpl/m3) puhdistamattomassa ja puh- kittävän osan jätevesien mikromuoveista distetussa jätevedessä ROSKAT4: Muovin määrä meriympäristössä laskee vähin- Muoviroskan määrä (kpl) rannalta (10 x 100 m kaistale) tään 30 % vuoden 2015 tasosta kerätystä roskasta a Uudistettu alusjätedirektiivi asettaa tarkastuksille lukumäärän, joka tulee olemaan aina sama eli 15 % vuosittain käyvien yksittäisten alusten lukumäärästä. 98 5.5.1 Nykyiset toimenpiteet roskaantumisen vähentämiseksi Kansainväliset, Euroopan Unionin ja Itämeriyhteistyön nykytoimenpiteet Ympäristön roskaantuminen on globaali ongelma. YK:n ympäristökokous on hyväksynyt kokouksissaan vuo- desta 2014 useita merten roskaantumisen vähentämiseen tähtääviä päätöslauselmia, jotka velvoittavat myös Suomea. Myös kestävän kehityksen tavoitteet huomioivat meriympäristön roskaantumisen. Globaalilla tasolla viime vuosien keskustelu on kohdistunut lisääntyvästi muoviin ja sen aiheuttamiin haittoihin. Rajat ylittäviä haitallisten jätteiden siirtoja koskevaa Baselin kansainvälistä sopimusta muutettiin vuonna 2019 kattamaan myös muoviroskan ja keskustelu globaalin muovisopimuksen tarpeesta on käynnistynyt. Merenkulusta aiheutuvaan roskaantumiseen puututaan kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMOssa kan- sainvälisiin sopimuksiin nojautuen. MARPOL-yleissopimuksen V liite kieltää jätteen päästämisen aluksista me- reen ja Lontoon dumppaussopimus ja sen pöytäkirja83 kieltää kaiken mereen dumppaamisen. IMO hyväksyi vuonna 2018 aluksista aiheutuvan muoviroskaantumisen vähentämiseen tähtäävän toimintaohjelman.84 Euroopan Unionin lainsäädäntö ja poliittiset aloitteet vaikuttavat Suomen kansalliseen lainsäädäntöön ja po- liittisiin toimiin. Viime vuosina EU:ssa on otettu käynnistetty siirtymä kohti kiertotaloutta, ja EU on ottanut as- kelia kohti jätteiden parempaa hallintaa ja roskaantumisen vähentämistä. Ensimmäinen kiertotaloussuunni- telma toimenpiteineen julkaistiin 201585 ja keväällä 2020 Euroopan komissio antoi tiedonannon EU:n uudesta kiertotalouden toimintasuunnitelmasta86. Se sisältää suunnitelmat kiertotalouden edistämiseksi, mm. lainsää- däntöaloitteita, strategioita ja muita ohjauskeinoja ja politiikkatoimia. Suomelle laaditaan vuoden 2020 aikana kiertotalouden strateginen edistämisohjelma. Euroopan komissio julkaisi tammikuussa 2018 EU:n muovistrategian87, jonka tavoite on vähentää muovijätteen ja -roskan aiheuttamia ongelmia. Suomen kansallinen muovitiekartta88 on kansallinen vastaus EU:n muovi- strategiaan. Se on ensimmäinen esitys, jolla yritetään löytää monipuolisesti keinoja muovihaasteen ratkaisuun. Muovitiekartta käsittää kymmenen toimenpidekokonaisuutta käsittäen mm. muovijätteen talteenoton tehosta- misen, selvityksen tekemisen muoviveron käyttöönotosta, lajittelun, kierrätyksen ja korvaamisen lisäämisen rakentamisen alalla ja maataloudessa sekä New Plastics –osaamisverkoston perustamisen muoveja korvaa- vien ratkaisujen löytämiseksi. Osana muovistrategian toimia EU hyväksyi 2019 tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevan direktiivin (2019/904/EU) eli ns. SUP-direktiivin.89 Direktiivillä vähennetään muoviroskaa EU:n me- renrannoilla ja meriympäristössä ja se koskee tiettyjä tuotteita, jotka aiheuttavat eniten roskaantumista EU:n rannoilla. Vaikka kaikki näistä tuotteista eivät ole ongelmallisia Suomen rannoilla, direktiivin sisältämät tupa- kantumpit ovat. Direktiivi edellyttää tuoteryhmästä riippuen eri toimia, kuten kulutuksen vähentämistä, tuote- kieltoja, roskaantumisen kustannuksiin osallistumista, tuotteiden ominaisuuksiin liittyviä vaatimuksia sekä laa- jennettua tuottajavastuuta. Ympäristöministeriö valmistelee direktiivin toteutusta Suomessa ja se on määrä saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä viimeistään kesällä 2021. Alusliikenteen aiheuttamaa roskaantumista on pyritty vähentämään unionin alusjätesääntelyllä. Unionin en- simmäinen alusjätedirektiivi hyväksyttiin jo vuonna 2000 ja se tuli voimaan 200290.Direktiivi uudistettiin vuonna 2019.91 Uudistetulla direktiivillä pyritään varmistamaan, että satamissa on riittävät vastaanottolaitteet aluksilta peräisin oleville jätteille ja että aluksilta toimitetaan jätteet satamiin. Liikenne- ja viestintäministeriö valmistelee yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa lainsäädäntöä, jolla saatetaan voimaan direktiivin edellyttämät muu- tokset Suomessa. Lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan viimeistään kesäkuussa 2021. EU:ssa valmistellaan lainsäädäntöä, jolla rajoitettaisiin mikromuovien lisäämistä erilaisiin tuotteisiin. Tällaisia tuoteryhmiä olisivat esimerkiksi kosmetiikka- ja hygieniatuotteet ja eräät lannoitteet. Rajoitukset saatettaneen voimaan muutoksilla REACH-asetukseen vuonna 2020 tai 2021. Itämeren valtiot ja EU tekevät Itämeren roskaantumiseen liittyvää yhteistyötä Itämerensuojelukomissiossa (HELCOM), joka toimeenpanee Itämeren merellisen ympäristön suojelua koskevaa yleissuojelusopimusta (Sop 8/1993) ja Itämeren toimintasuunnitelmaa92. HELCOM hyväksyi vuonna 2015 Itämeren roskaantumisen vähentämiseen tähtäävän toimintasuunnitelman.93 Toimintaohjelman tavoitteena on meren ja rannikon ros- kaantumisen merkittävä vähentäminen vuoteen 2025 mennessä verrattuna vuoteen 2015 ja se pitää sisällään 30 kpl alueellisia toimia sekä 26 kpl vapaavalintaisia kansallisia toimia. HELCOM päivittää Itämeren toiminta- suunnitelmaa ja roskaantumisen toimintaohjelmaa ja päivitetyt suunnitelmat on määrä hyväksyä HELCOMin ministerikokouksessa lokakuussa 2021. Kansallisia toimenpiteitä toteutetaan Suomessa lainsäädännön, kan- sallisen muovitiekartan ja merenhoidon toimenpideohjelman nojalla. 99 Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2017 Suomen Itämeren alueen strategian, joka käsittää joitakin toimia meren roskaantumisen estämiseksi. Kansallinen strategia vastaa EU:n Itämeren alueen strategiaan94, jonka yksi ta- voite on meren pelastaminen. Kansalliset nykytoimenpiteet Kansallisella lainsäädännöllä on luotu oikeusperusta toimille, joilla ympäristön roskaantumista ehkäistään. Kansainvälisiä sopimuksia ja EU-säädöksiä toimeenpannaan kansallisen lainsäädännön ja poliittisten aloittei- den nojalla. Koska kansallinen lainsäädäntö on Suomen olosuhteet huomioivaa ja joiltain osin yksityiskohtai- sempaa kuin kansainvälinen tai EU-lainsäädäntö, käsitellään roskaantumiseen liittyviä nykytoimenpiteitä en- sisijaisesti kansallisen lainsäädännön näkökulmasta. Kansallisten lakien, asetusten ja mahdollisten muiden toimien vastaavuus kansainvälisiin sopimuksiin ja EU-lainsäädäntöön on koottu merenhoitosuunnitelman taus- tamateriaaleihin. Kansainväliset, EU- ja Itämeritason sopimukset, lainsäädäntö ja suositukset on listattu liit- teessä 1. Nykytoimenpiteillä, erityisesti voimassa olevalla lainsäädännöllä, on merkittävä tehtävä nykytilanteen ylläpitä- misessä. Ilman nykytoimenpiteitä Suomen merialueiden roskaantuminen näyttäytyisi tyystin erilaisena kuin se tänä päivänä on. Vielä muutama vuosikymmen sitten roskista oli tavallista hankkiutua eroon dumppaamalla ne vesistöihin, ja Suomi oli kaatopaikkojen luvattu maa. Lainsäädäntöä kehittämällä ja toimintatapoja muutta- malla on saatu aikaan muutos ja tilanne on tänä päivänä erilainen. Nykytoimenpiteet käsittävät muutaman laajemman asiakokonaisuuden, kuten jätehuollon, jäte- ja hulevesien hallinnan sekä merenkulusta, kalastuksesta ja kalankasvatuksesta aiheutuvan roskaantumisen estämisen. Toimiva jätehuolto on varmastikin merkittävin yksittäinen toimi, jolla ympäristön roskaantumista estetään. Eri- laiset pakkausmateriaalit ja kertakäyttötuotteet ovat merkittävin roskaantumisen lähde ja toimiva jätehuolto on tärkeässä asemassa estäen niiden pääsyä ympäristöön. Jätehuoltoa, sen järjestämistä sekä roskaamista ja siihen liittyviä sanktioita ja siivousvastuita säätelee jätelaki (646/2011) ja sen nojalla annetut valtioneuvoston asetukset. Roskaamiskielto sisältyy jätelain 72 §:ään. Jätteen kuljettamisesta, keräyksestä ja käsittelystä sää- detään valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012). Erilliset valtioneuvoston asetukset pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014), paristoista ja akuista (520/2014), sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014) sekä käytöstä poistettujen renkaiden erilliskeräyksestä ja hyödyntämisestä (527/2013) määrittävät näihin asia- kokonaisuuksiin liittyviä vastuita, erilliskeräyspisteiden määrää sekä tiedotus- ja neuvontavelvoitteita. Asetuk- sella 528/2013 säädetään keräyspaperin jätehuollosta, uudelleenkäytöstä ja kierrättämisestä. Romuajoneuvo- jen luvatonta hylkäämistä pyritään estämään ja ohjaamaan ne hyväksyttyyn romutuspaikkaan asetuksella 123/2015. Jätelain uudistus on käynnissä ja uusittu jätelainsäädäntö on tarkoitus saada eduskuntaan syksyn 2020 aikana. Rakentaminen on materiaali-intensiivistä ja siitä aiheutuu meren roskaantumista. Esimerkiksi joillekin pääkau- punkiseudun rannoille ajautui 2010-luvulla suuria määriä rakennustyömaiden räjäytys- ja meritäyttötöiden im- pulssilankoja. Vesirakentamishankkeet edellyttävät tyypillisesti ympäristönsuojelulain (527/14) ja vesilain (587/11) mukaista lupaa. Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) säätelee jätteiden hyödyntämistä maarakentamisessa ja antaa vaatimukset maarakentamisessa hyödynnettävälle jätteelle ja sille, miten ja missä jätettä voi hyödyntää. Rakentamisen muovit Green Deal - neuvottelut ovat käynnissä ja sopimus vuosiksi 2020–2027 solmitaan syksyllä 2020. Sopimuksen tavoitteena on lisätä merkittävästi kalvomuovien syntypaikkalajittelua, erilliskeräystä, kierrätystä ja kierrätysmuovituottei- den käyttöä rakennushankkeissa ja infrarakentamisessa. Yhtenä toimenpiteenä toteutetaan laaja koulutusko- konaisuus, johon sisältyy ohjeistus hyviin työmaakäytäntöihin ja työmaiden jätehuoltosuunnitelmien tekemi- seen ja muovien erilliskeräyksen järjestelyihin talonrakennushankkeissa ja infrarakentamisessa. Koulutusko- konaisuuden lisäksi vuonna 2020 valmistuu työmaaoppaat talonrakennus- ja infrahankkeille. Oppaita ja opas- temateriaalia on tuotettu jo aiemmin liittyen mm. EPS-eristeiden käsittelyyn työmailla ja kestävään purkami- seen. Yksi merenhoidon yleisistä roskaantumisen vähentämisen tavoitteista (Jätevedenpuhdistamot poistavat erit- täin merkittävän osan jätevesien mikromuoveista) kohdistuu jätevedenpuhdistamoihin. Tehokkaalla jäteveden- puhdistuksella suurin osa, noin 99 %, mikromuovista saadaan poistettua. Puhdistusmenetelmät, joilla jäteve- destä poistetaan orgaanista ainetta ja ravinteita, poistavat myös mikromuoveja. Puhdistustehoa voidaan edel- leen tehostaa. Esimerkiksi MBR-kalvosuodatuksen avulla käytännössä lähes kaikki mikromuovit saadaan 100 poistettua jätevedestä. Kaikesta huolimatta Suomessa toimivien keskikokoisten ja sitä suurempien puhdista- moiden (>10 000 pe) kautta kulkeutuu vesistöihin vuoden aikana karkeasti arvioiden noin 480 miljardia mikro- muovihiukkasta.95 Ympäristönsuojelulain (527/2014) nojalla myönnetyillä ympäristöluvilla määritellään mm. yhdyskuntien jäteve- denpuhdistamojen, teollisuuslaitosten ja kalankasvatuslaitosten toimintaedellytyksiä. Vaikka säännökset eivät kohdistu erikseen mikromuovipäästöihin, lupamääräyksien noudattaminen vähentää mereen päätyvän roskan määrää. Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n välinen vesiensuojelu- sopimus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi, jota parhaillaan päivitetään, edistää toimia, joilla poistetaan myös mikromuoveja jätevesistä. Puhdistamojen lietteeseen jäävän mikromuovin kohtalo tunnetaan huonosti ja esimerkiksi viherrakentamiseen käytetyn kompostoidun puhdista- molietteen mikromuovit saattavat päätyä vesistöihin hulevesien myötä. Todennäköisesti merkittävä osa jäte- vesien sisältämästä mikroroskasta päätyy mereen ongelmatilanteista, kuten tulvista, johtuvien ohijuoksutusten seurauksena. Ohijuoksutuksista mereen päätyvän mikrokokoisen roskan määrä, laatu ja lähteet tunnetaan huonosti ja niitä tulee tutkia. Tulvasuojelun toimenpiteiden voi ajatella estävän roskien joutumista tulvien myötä mereen. Tulvasuojelun kannalta keskeisiä ovat tulvariskien hallintalaki (620/2010) ja –asetus (659/2010). Valtioneuvoston asetuksella talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017) vähennetään pieniltä ja kiinteistökohtaisilta jätevedenpuhdistamoilta mereen päätyvän mikromuovin määrää. Hulevedet kuljettavat mikroroskaa, joka voi olla peräisin esimerkiksi suurimmiksi tunnistetuista mikroroskan lähteistä: tieliikenteestä, tekonurmikentistä ja muovintuotannon pelleteistä. Hulevesien mukana voi kulkeutua mikroroskaa ja mikromuoveja myös rapautuvista tiemerkinnöistä, erilaisilta maalipinnoilta, sekä maatalouden ja maisemoinnin kate-, suoja- ja muista muoveista. Etenkin kaupunkiympäristössä hulevedet kuljettavat mo- nenlaista muoviroskaa mukanaan, ja osa siitä pilkkoutuu matkan varrella mikromuoviksi. Vesihuoltolaki 119/2011 edistää jätevesien ja hulevesien hallittua keruuta ja johtamista asianmukaiseen käsittelyyn. Maan- käyttö- ja rakennuslaki (132/1999) taas ohjaa kaavoituksen ja rakentamisen yhteydessä hulevesien hallintaa eli hulevesien imeyttämistä, viivyttämistä, johtamista, viemäröintiä ja käsittelyä ja näillä toimin vähentää hule- vesien mukana mereen päätyvän roskan määrää. Kalastuslaki (379/2015) ja -asetus (1360/2015) sekä komission täytäntöönpanoasetus 404/2011 säätävät ka- lanpyydysten merkintää. Merkityt kalanpyydykset ovat löytyessään mahdollista tunnistaa ja jopa palauttaa omistajilleen. Neuvoston asetus (1224/2009) yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmis- taa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen antaa velvoitteen kadonneiden pyydysten etsimiseksi ja niistä ilmoittamiseksi. Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeella ohjeistetaan kalankasvatusta mm. jäte- huollosta lainsäädäntöön kirjattujen velvoitteiden mukaisesti. Uusi SUP-direktiivi ulottaa uusia velvoitteita ka- lanpyydysten valmistajille pyrkien näillä toimin vähentämään pyydysten katoamista ja hylkäämistä. Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) ja asetus (76/2010) sisältävät mm. säännökset merenkulusta ja muista merellisistä toiminnoista aiheutuvan roskaamisen vähentämiseksi. Säädöksillä on pantu täytäntöön MARPOL-yleissopimuksen käymäläjätevesiä koskeva IV liite ja kiinteitä jätteitä koskeva V liite sekä unionin alusjätesääntely. Laissa säädetään mm. jätteiden toimittamisesta satamaan sekä jätteiden mereen päästämi- sestä ja näiden säännösten rikkomisesta seuraavista rangaistuksista. Merenkulun ympäristönsuojelulain mu- kaan suomalaisessa satamassa vierailevan aluksen on ennen lähtöään jätettävä muutamia poikkeuksia lu- kuun ottamatta kaikki aluksesta peräisin olevat jätteet ja lastijäämät satamassa oleviin jätteiden vastaanotto- laitteisiin. Laissa on mahdollista säätää erilaisten toimenpideohjelmien, kuten IMOn merten roskaantumisen toimenpideohjelman tai HELCOM Marine Litter Action Planin, mukaisista toimista. Asetus sisältää muun mu- assa tarkentavia säännöksiä jätteiden käsittelystä alusliikenteessä. Kauppamerenkulun alusten käyttämien satamien lisäksi vene- ja kalastussatamissa tulee olla toimiva jäte- huolto. Jätehuoltoverkoston olisi oltava tarpeeksi toimiva ja laaja, jotta veneilijä tai retkeilijä voisi toimia tarkoi- tuksenmukaisella tavalla. Myös aktiivisessa virkistyskäytössä olevilla rannoilla jätehuollosta tulee huolehtia. Virkistyskäytössä olevat rannat ovat Suomessa roskaisimpia ja uusia toimenpiteitä tarvitaan. Toimivan jäte- huollon lisäksi veneilijöitä, rantojen käyttäjiä ja retkeilijöitä tulee ohjeistaa ja neuvoa jätteiden käsittelyssä sekä jakaa tietoa roskaantumisen vaikutuksista meriympäristössä. Roskaantumisen vähentäminen viestinnän ja ympäristökasvatuksen keinoin oli osatoimena edellisen toimenpideohjelman viestintätoimenpiteessä (VIESTI 1). Viestinnän ja ympäristökasvatuksen toimia roskaantumisen vähentämiseksi erityisesti veneilyyn, retkeilyyn ja virkistäytymiseen käytetyillä alueilla, on tarpeen jatkaa. 101 Ympäristöministeriö julkaisi 2018 Vähennä ja vältä, kierrätä ja korvaa -muovitiekartan Suomelle. Kansalliseen muovitiekarttaan on koottu toimia, joilla voidaan vähentää muoveista aiheutuvia haittoja, välttää turhaa kulu- tusta, tehostaa muovien kierrätystä ja löytää korvaavia ratkaisuja. Muovitiekartta käsittää kymmenen toimen- pidekokonaisuutta: 1. Vähennetään roskaamista ja vältetään turhaa kulutusta 2. Selvitetään muoviveron käyttöönotto 3. Tehostetaan merkittävästi muovijätteiden talteenottoa 4. Parannetaan muovien tunnistamista rakennuksissa sekä muovijätteen lajittelua rakennustyömailla 5. Tehostetaan maatalous- ja puutarhamuovien kierrätystä ja korvaamista 6. Otetaan käyttöön talteen otetun muovin monipuoliset kierrätysratkaisut 7. Panostetaan isosti korvaaviin ratkaisuihin ja perustetaan New Plastics -osaamisverkosto 8. Nostetaan muovihaaste näkyvästi Suomen kansainväliselle asialistalle 9. Viedään osaamista ja ratkaisuja 10. Lisätään tutkimustietoa muovien haitallisista terveys- ja ympäristövaikutuksista Tiekartta osoittaa ensiaskeleita kohti uudenlaista, kestävää muovin kiertotaloutta ja eräiden arvioiden mukaan tiekartta ja sen kirittämät toimet ovat nostaneet Suomen muovien kiertotalousmaana lähemmäs EU:n kärki- kastia. Tiekartan toteutuksen edistämiseksi on perustettu hallinnon, yritysten, tutkimuslaitosten ja järjestöjen edustajista koottu verkosto. Hallitus on sitoutunut toimenpiteiden toteuttamiseen mm. myöntämällä määrära- haa ja tutkimuslaitokset, yritykset ja järjestöt ovat lähteneet toteutukseen omilla toimillaan. Useat yritykset ja järjestöt ovat julkaisseet muovitiekartan toteutukseen kytkeytyviä sitoumuksia. Erilaiset Green Deal -sopimuk- set ovat yksi mahdollinen toimintatapa ja Suomessa on jo onnistuttu vähentämään muovisten kantokassien käyttöä ympäristöministeriön ja Kaupan liiton välisellä Green Deal –sopimuksella ja sen myötä kaupan alalla toteutetuilla toimilla. Muovitiekartan toteutumista voi seurata tiekartan verkkosivuilla: https://muovitiekartta.fi/ Muovitiekartan toimien voi arvioida parantavan edellytyksiä saavuttaa merenhoidon roskaantumiseen liittyvät tavoitteet. Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Suomen ympäristökeskus arvioi nykytoimenpiteiden riittävyyttä roskaantumista koskeviin tavoitteisiin nähden. Vertailuvuosi SYKEn arviossa oli vuosi 2027 ja arvio perustui asiantuntijoille tehtyyn kyselyyn, jonka tuloksia hyödynnettiin mallitarkastelussa. Riittävyystarkastelussa oli roskaantumisen vähentämistavoitteiden ja toimenpiteiden ryhmittelyn kohtaanto- ongelma. Nykytoimenpiteiden vahvuutta roskaantumisen vähentämisessä arviointiin toimialojen tai teema-alo- jen sisällä, esimerkiksi merenkulussa tai kaupungeissa ja teollisuudessa ja vastausta siihen, että vähentävätkö nykyiset toimenpiteet roskaantumista kokonaisuudessaan niin paljon, että asetetut tavoitteet on mahdollista saavuttaa, ei saatu. Asiantuntijat arvioivat lisäksi omia vastauksiaan melko epävarmoiksi. Näin ollen tuloksia voidaan kokonaisuudessaan pitää suuntaa antavina. Tämä kuvastaa sitä, että roskaantumisen mekanismit tunnetaan edelleen puutteellisesti. Useiden toimenpiteiden arvioitiin kohtuullisella varmuudella voivan tuottaa parannusta nykytilanteeseen. Kau- pungeissa ja teollisuudessa tehtävät toimenpiteet arvioitiin selkeästi vaikuttavimmiksi, seuraavaksi vaikutta- vimpina pidettiin jätelakia ja siihen kytkeytyviä muita säännöksiä sekä kansallista muovitiekarttaa ja siihen kytkeytyvää muovikassien vähentämisen Green Dealia. Myös merenkulun ympäristönsuojelulakia pidettiin vai- kuttavana. Sen sijaan kalankasvatuksen ja kalastuksen nykytoimenpiteiden vaikuttavuus arvioitiin marginaa- liseksi näistä aloista aiheutuvan roskaantumisen vähentämiseksi nykyisestä. Yhteenvetona voi todeta, että nykytoimenpiteillä on erittäin merkittävä tehtävä roskaantumisen hillitsemisessä ja tilanteen pitämisessä Suomen merialueilla kohtuullisena. Nykytilanteen parantaminen yleisten tavoitteiden mukaisesti, esimerkiksi silmin havaittavan muoviroskan 30 %:n vähenemän meriympäristössä ja mikromuovi- määrien laskusuunnan aikaansaaminen, edellyttää kuitenkin lisätoimenpiteitä erityisesti sellaisilla aloilla tai sellaisissa asioissa, joita ei ole riittävästi huomioitu. Uudet tiedot roskaantumisen lähteistä ja kulkeutumisrei- teistä korostavat esimerkiksi aiemmin tuntemattomien mikromuovilähteiden, kuten tieliikenteen rengaskulu- man ja tiemerkintöjen sekä urheilukenttien kumirouheen ja muovintuotannosta karanneiden lähtömateriaalien, merkitystä. Uusilla toimenpiteillä pyritään kohdistamaan huomio ja käynnistämään toimenpiteitä, joilla voitaisiin puuttua näihin puutteisiin roskaantumisen torjunnassa. Osin roskaantuminen aiheutuu ihmisten välinpitämät- tömyydestä ja siihen puuttuminen on vaikeampaa. Tietoisuuden lisääminen, omista roskista huolehtimisen helpottaminen ja monipuolinen viestintä ovat kuitenkin toimia, joilla roskaamiseen ja esimerkiksi tupakantump- pien luontoon heittämiseen on mahdollista vaikuttaa. 102 5.5.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet roskaantumisen vähentämiseksi Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaan yksitoista uutta roskaantumista vähentävää toimenpidettä. Uusilla toimenpiteillä pyritään mm. parantamaan jätteistä ja jätevesistä huolehtimista sekä vähentämään roska- ja mikromuovikuormitusta merenkulusta, venesatamista, tieliikenteestä, maataloudesta ja tekonurmilta. Lisäksi toimenpiteillä pyritään vauhdittamaan hylättyjen lasikuituveneiden jätehuoltoa, vähentämään roska- kuormitusta hulevesien kautta ja lumen mereen kaatamisesta johtuen. Merenhoidon toimenpideohjelman uu- det toimenpiteet roskaantumisen ja mikromuovien vähentämiseksi ovat: TPO2022-ROSKAT1 Jätteen aluekeräyspisteiden kehittäminen ja laittomien kaatopaikkojen vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Toimenpide kohdentuu sekä jätteiden keräyspisteisiin (alueelliset sekajäte- pisteet, alueelliset RINKI-pisteet) että ympäristöön laittomasti hylättyihin jät- teisiin (laittomat kaatopaikat). Toimenpiteen tarkoitus on parantaa jätepistei- den siisteyttä ja ohjata asukkaita viemään erilliskeräyksen piiriin kuuluvat jät- teet niille tarkoitettuihin pisteisiin. Jätteiden erilliskeräyspisteisiin ja muuhun jätehuoltoon liittyvä tiedotusvelvoite on jo ennestään sisällytetty jätelakiin, ja osoitettu sekä tuottajayhteisöille että kunnille, mutta tiedotusta ja ohjeistusta on mahdollista lisätä. Näkyvä ja pysyvä ohjeistus kaikissa jätteen keräyspis- teissä auttaa jätteen tuottajia toimittamaan jätteet niille tarkoitettuihin pistei- siin. Suunniteltu toimenpide on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä osassa toteutetaan selvitys jätteiden keräyspisteiden siistey- destä, sekä siitä, missä määrin keräyspisteisiin toimitetaan niihin kuuluma- tonta jätettä sekä millainen tiedotus keräyspisteissä on. Toisessa vaiheessa parannetaan keräyspisteiden kyltitystä ja ohjeita itse keräyspisteessä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: tuottajayhteisöt, kunnat Pirkanmaan ELY-keskus valvoo tuottajayhteisöjen tiedotusvelvollisuuden to- teutumista. Aikataulu Kertaluonteinen toimi, jolla haetaan jatkuvaa/pysyvää vaikutusta. 2022–2023 Alueellinen kattavuus koko Suomi Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään ai- teys heuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT2 Hylättyjen lasikuituveneiden jätehuollon vauhdittaminen Toimenpiteen kuvaus Vanhat, käytöstä poistetut lasikuituveneet ovat vaikeasti hävitettävää jätettä, jota on aikaisemmin toimitettu lähinnä kaatopaikoille. Vaikka lujitemuovilla on hyvä lämpöarvo (jopa 15 MJ/kg; HELCOM) on veneiden käyttö energiantuo- tannossa suhteellisen tehotonta, koska jopa puolet veneen massasta muut- tuu palamisen seurauksena tuhkaksi. Veneet voivat myös sisältää ympäris- tön kannalta haitallisia aineita, ja niiden rakenteita täytyy usein purkaa ennen 103  kuin niitä voidaan jatkokäsitellä. Kierrätysvaihtoehtoja on pienimuotoisesti selvitetty, ja lasikuitua käytetty ainesosana mm. sementin tuotannossa. Nyt käynnistettävä toimenpide on kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan ongelman laajuus Suomessa, eli ympäristöön hylättyjen lasikui- tuveneiden määrä. Toisessa vaiheessa laaditaan selvitys jätteenkäsittelyvaihtoehdoista ja hylät- tyjen veneiden todellisesta hyödynnettävyydestä (ottaen huomioon mahdolli- set veneisiin kertyneet orgaaniset materiaalit sekä myrkylliset maalit) sekä ohjauskeinoista, joilla hylättyjä veneitä saataisiin jätehuollon piiriin. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: kunnat, veneiden omistajat ja haltijat, selvityksen tekijät, Tra- ficom (venetekniikka, liikenneasioiden rekisteri). Aikataulu 2022–2023, kertaluonteinen toimi. Alueellinen kattavuus Rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään ai- teys heuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta. Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT3 Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vähentäminen valistuksella ja asi- anmukaisilla jäteastioilla Toimenpiteen kuvaus Suomessa meren roskaantuminen ilmenee etenkin rantojen roskaisuutena. Kaupunkien ja asutuskeskusten läheisyydessä sijaitsevat virkistäytymiseen käytetyt rannat ovat roskaisimpia. Yleisimmät roskat ovat tupakantumpit ja syömiseen ja juomiseen liittyvä roska. Tällä toimenpiteellä pyritään vaikuttamaan roskaantumista aiheuttavaan toi- mintaan ja siihen, että roskista huolehtiminen olisi nykyistä helpompaa. Toi- menpide käsittää jätehuollon parantamisen virkistykseen käytettyjen ranta- alueiden läheisyydessä viestinnällä ja tietoisuuden lisäämisellä. Tietoisuuden lisääminen ja käytöksen muuttaminen edellyttävät laajempaa asennemuutosta suhtautumisessa luonnonympäristöihin ja roskista huolehti- miseen. Lapset ja nuoret ovat asenneilmapiirin muuttumisen kannalta avain- asemassa. Kouluissa ja päiväkodeissa tehdään jo nykyisellään työtä sen eteen, että lapset ja nuoret ymmärtäisivät luonnon ja siitä huolehtimisen, mm. omista roskista huolehtimisen, merkityksen. Varhaiskasvatus ja koulut ovat- kin tärkeässä asemassa ympäristön roskattomuuden ja yhteisen vastuun aja- tuksen juurruttamisessa. Kodeissa vanhemmilla on tärkeä tehtävä opettaa lapsia huolehtimaan roskista ja myös lajittelemaan jätteet. Yksittäiset henkilöt ja järjestöt muokkaavat asenneilmastoa omalla toiminnallaan ja mm. rantojen siivoamiseen liittyvä vapaaehtoistoiminta on tärkeä väylä levittää tietoa ros- kaantumisesta ja sen vaikutuksista ympäristölle. Toimenpiteessä tuetaan kampanjoita ja ohjelmia, jotka tähtäävät roskaamisen ja roskaantumisen vä- henemiseen. Metsähallitus toteuttaa kansallispuistoissa Roskaton retkeily -periaatetta. Retkeilijöitä valistetaan asiasta ja ohjeistetaan, missä lähin keräyspiste on. 104  Roskattoman retkeilyn periaate toimii pääosin hyvin, mutta joillain alueilla ta- pahtuu roskien hylkäämistä ympäristöön, mistä ne rannikkoalueilla päätyvät myös rannoille ja mereen. Lisäksi paikoin aiheutuu kuormitusta kohteen ulko- puolisten alueiden jätehuollolle, kun retkeilijät poistuessaan retkikohteesta jättävät roskansa muiden toimijoiden keräyspisteisiin. Metsähallitus tarkistaa 2016–2020 ympäristöohjelmaansa vuoden 2020 lo- pussa. Tarkistamisen yhteydessä jätehuollon toimintatapoja käydään läpi ja kehitetään tarpeen mukaan roskaton retkeily -periaate huomioiden. Tavoit- teena on parantaa virkistysalueilla syntyvistä jätteistä huolehtimista. Esimer- killään Metsähallitus vaikuttaa myös kuntien ja virkistysalueyhdistysten toi- mintaan. Kaikkia virkistysalueiden pitäjiä muistutetaan siitä, että vaikka virkis- tysalueella noudatettaisiin roskatonta retkeilyä, tulisi retkikohteen lähtöpai- kassa tai muissa kohteissa, joissa jätehuolto on kohtuullisen helposti järjes- tettävissä, olla riittävän kokoisia keräysastioita. Lisäksi virkistysalueille ja le- vähdyspaikoille tulisi saada opasteita lähimpien keräyspaikkojen sijainnista. Näin estetään ainakin osittain roskien päätyminen jonkun muun hoidettavaksi tai pahimmassa tapauksessa roskien hylkääminen ympäristöön, mistä ne rannikkoalueilla päätyvät myös rannoille ja mereen. Toimenpiteessä laaditaan ohjeistus yleisesti virkistykseen käytettävien ranta- alueiden jätehuollon kehittämiselle. Ohjeessa on konkreettiset suunnitteluoh- jeet, ja ohjeen jalkauttamiseen on järjestettävä tiedottamista ja koulutusta. Tupakantumpit, ruokapakkaukset ja muut ruokailusta syntyvät roskat jäävät usein ranta-alueelle, koska niille ei ole osoitettu riittävästi tai oikein sijoitettuja jäteastioita. Toimenpiteen tarkoitus on parantaa virkistysalueiden jäteastioi- den määrää ja laatua. Toimenpiteen kohteena ovat alueita ylläpitävät ja hal- linnoivat tahot. Jäteastioita sijoitettaessa tulee huomioida erityisesti "hot- spot" alueet, ja roskia tuottavat erityistoiminnot tai roskajakeet, kuten tupa- kantumpit (erilliskeräys suositeltavaa), ja esimerkiksi isokokoiset noutoruoka- pakkaukset. Siirrettäviä jäteastioita suositellaan hankittavaksi ajoittaisiin ta- pahtumiin tai muuhun vaihtelevaan toimintaan liittyen (esim. festivaalit tai lo- makausien viikonloput). Jäteastioiden tulee olla sellaisia, etteivät eläimet, sade tai tuuli pääse levittämään roskia. Vapaa-ajan kalastajien suosimille kalastusrannoille kertyy etenkin kevään ja kesän sesonkiaikana paikoitellen runsaasti siimoja ja vieheitä, joista on hait- taa ja suoranaista vaaraa vesilinnuille sekä myös ihmisille. Toimenpiteessä laaditaan kalastajille ohjeistus omien jälkien siivoamisesta sekä tiedotetaan kalapyydyksistä ja siimoista aiheutuvista haitoista. Lisäksi rantojen turvalli- suudesta ja siisteydestä vastaaville tahoille suositellaan asianmukaisten ke- räyssäiliöiden sijoittamista. Järjestetään rantaroska-, tupakantumppi-, rantaroskistekniikka- ja logistiikka- hackathon -tapahtuma, jossa pyritään luomaan uusia tapoja jätteiden käsitte- lyyn. Kannustetaan uusiin innovaatioihin erityisesti ongelmallisten kohteiden jätehuollon kehittämiseksi ja roskien siivoamiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: kunnat, koulut, päiväkodit, Metsähallitus, virkistysalueyhdistyk- set, Pidä Saaristo Siistinä ry, muut yhdistykset, LVM Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus koko rannikko Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT 1, Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kai- teys kissa satamissa ROSKAT 2, Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla rannoilla vähenee merkittävästi ROSKAT 4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta 105  Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT4 Venesatamien ja veneilyn jäte- ja jätevesihuollon kehittäminen Toimenpiteen kuvaus Veneilyn aiheuttamat roskapäästöt ovat tunnistettu Itämeren alueella yhdeksi meriroskan lähteeksi. EU:n teettämän selvityksen96 mukaan veneilyn aiheut- tama roskaantuminen vastaa kolmea prosenttia kaikesta meriroskasta Itäme- ren alueella. Vaikka veneilyn aiheuttaman roskaantumisen osuus kokonais- päästöistä on suhteellisesti pieni, päästöt keskittyvät pistemäisesti veneilijöi- den suosimille alueille. Lisäksi roskaantumista voi tapahtua alueilla, joissa roskaantumista ei muutoin tapahtuisi, esimerkiksi saaristossa luonnontilaisilla rannoilla. Rehevöityminen on tunnistettu Itämeren yhdeksi suurimmista ympäristö- uhista. Turun yliopiston Brahea keskuksen ja Pidä Saaristo Siistinä Ry:n tankkivahti-hankkeen tulosten mukaan 6–7 % veneilijöistä tyhjentää septitan- kin vesistöön vähintään joka toinen kerta. Tulosten mukaan pääsyinä näille päästöille olivat vastaanottolaitteistojen epäkunto ja puuttuminen. Käymäläjä- tevedessä on rehevöittävää typpeä ja fosforia, joita levät käyttävät kas- vuunsa. Lisäksi ulostebakteerit heikentävät vedenlaatua. Veneilyssä syntyy tyypillisesti myös harmaita jätevesiä, jotka usein päätyvät veneistä suoraan mereen. Vaikka harmaiden vesien sisältämät ravinnemää- rät ovat pienempiä kuin käymäläjätevesien, myös ne lisäävät ravinnekuormi- tusta mereen. Niillä voi olla paikallista merkitystä erityisesti pienvenesata- missa ja luonnonsatamissa, joissa ruoanlaitto, tiskaus ja henkilökohtaisen hy- gienian hoito pääosin tapahtuvat. Venesatamien ja luonnonsatamien jätehuollon ja septitankkien tyhjennys- mahdollisuuksien sekä harmaiden vesien vastaanottomahdollisuuksien ja tis- kausmahdollisuuksien kehittämisellä kyetään ehkäisemään pistemäisiä pääs- töjä, ja edelleen Itämeren rehevöitymistä ja roskaantumista. Toimenpiteellä pyritään kattamaan erityisesti sellaiset venesatamat, joihin EU:n alusjätedi- rektiivi ei sovellu. Toimenpide koostuu kahdesta erillisestä toimesta. Ohjeistuksen laatiminen veneilijöille ja venesatamille Veneilijöiden osalta ohjeistuksen on tarkoitus kattaa veneilyssä syntyvien jät- teiden kierrätys, toimittaminen satamien vastaanottolaitteistoihin, veneen huollosta syntyvän jätteen, kuten maalijätteiden, sekä muiden vaarallisten jät- teiden käsittely. Ohjeistus kattaa myös vastaanottolaitteistojen eli käymäläjä- tevesi- ja pilssivesikeräyslaitteistojen käytön sekä harmaiden vesien käsitte- lyn. Satamien pitäjiä koskevan ohjeistuksen tarkoitus on kannustaa satamien pi- täjiä lisäämään tiedotusta jätekeräyspisteillä ja huomioida tiedotuksessa eri- tyisesti vaaralliset jätteet. Lisäksi ohjeistuksen tarkoitus on opastaa sataman pitäjää omavalvonnassa ja riittävän vastaanottokapasiteetin arvioimisessa. Ohjeistus on tarkoitettu myös kunnille ja maanomistajille, jotka vuokraavat satama-aluetta sataman pitäjälle. Vuokrasopimuksissa voidaan esimerkiksi edellyttää sataman henkilökunnan jätekoulutusta ja alusjätedirektiivin sovel- tamisalan ulkopuolisissa paikoissa jätteiden vastaanottoa, ja jätehuoltosuun- nitelman laadintaa. Toimenpiteessä mainitut ohjeistukset voivat koostua yhdestä tai useammasta ohjeistuksesta ja voivat sisältää myös koulutusmateriaalia. Ohjeistuksissa 106  voidaan käyttää erityisesti hyödyksi videomateriaalia ja internet-pohjaisia rat- kaisuja, kuten online-koulutusmateriaalia. Ohjeistuksista tiedottamisessa suositaan sosiaalista mediaa. Rahoitus jätteiden vastaanottoinfran kehittämiselle ja selvitys infran sijoittami- sesta. Rahoituksella on tarkoitus edistää venesatamien vastaanottolaitteistojen, etenkin käymäläjätevesien ja pilssivesien imutyhjennyslaitteistojen hankintaa, harmaiden vesien kuormitusta vähentävien ratkaisujen, kuten tiskauspaikko- jen lisäämistä vene- ja luonnonsatamiin ja venepesupaikkojen rakentamista. Rahoituksen ei tule olla riippuvainen uusista innovaatioista ja sillä tulisi myös olla mahdollista kattaa laitteistojen ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Li- säksi rahoituksella olisi mahdollista parantaa veneillä saavutettavaa ongel- majätteiden vastaanottoverkostoa. Rahoitusehdoissa tulisi määrittää eri toi- mijoiden roolit, jotta infran toimivuus varmistetaan esimerkiksi vikatilanteissa tai vastaanottoasemien täyttyessä. Julkisesti rahoitetut vastaanottolaitteistot ja pesupaikat tulee myös olla yleisesti käytettävissä kaikille veneilijöille. Vastaanottoinfran oikeaa sijoittamista varten tulisi laatia selvitys, jossa kartoi- tetaan veneiden liikennöinti. Vastaanottolaitteistot tulisi sijoittaa sellaisille alu- eille ja satamiin, jossa ne palvelisivat mahdollisimman suurta määrää veneili- jöitä. Vastaanottoinfran oikean sijoittamisen lisäksi selvitys veneiden liikkumi- sesta palvelisi myös muita ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviä tarkoituspe- riä, esimerkiksi väylien ja siltojen suunnittelua, sekä polttoaineen jakeluase- mien sijoittelua. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja LVM ja muut osallistujat Osallistujat: ELY-keskukset, Traficom, Helsingin kaupunki, Kuntaliitto, Pidä Saaristo Siistinä ry, Suomen Purjehdus ja Veneily ry Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV4, Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024. ROSKAT1, Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kai- kissa satamissa. ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta. Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT5 Tekonurmien mikromuovikuormituksen vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Tekonurmia ja muita synteettisiä alustoja käytetään Suomessa yleisesti ur- heilu- ja lähiliikuntapaikoilla, leikkipaikoilla sekä etenkin jalkapallokentillä. Nyt suunniteltu toimenpide kohdistuu jalkapallokenttiin, joissa on täyteaineena Styreeni-Butadieeni-kumirouhetta (SBR-kumirouhe) ja pelialustana synteetti- sestä muovipolymeeristä valmistettu nukkalanka. Etenkin kumirouhetta kul- keutuu kenttien ulkopuolelle useita eri reittejä myöten: kenttien käyttäjien mu- kana, kenttien ylläpitäjien toiminnan seurauksena, pintavalumana sadeveden mukana sekä myös tuulen kuljettamana. Vuodenajoilla ja ilmasto-olosuhteilla on suuri merkitys kumirouheen kulkeutumiselle. 107  Toimenpiteen tarkoitus on minimoida kenttien kumirouhepäästöt: 1. Otetaan käyttöön standardit jalkapallokenttien reunarakenteista. Nämä on jo alan toimijoiden kesken valmisteltu ja käytettävissä todennäköisesti vuoden 2020 loppuun mennessä. 2. Kannustetaan tavaratoimittajia suunnittelemaan ja markkinoimaan ympä- ristöystävällisempiä materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja, jotka edesauttavat kumirouheen pysymistä kenttäalueella. 3. Laaditaan ohjeet parhaista toimintatavoista, joiden avulla kumirouheen kulkeutumista voidaan hillitä (sadevesikaivojen suodattimet, kenkäharjo- jen/puhdistusritilöiden käyttö, aitojen rakenteiden parantaminen; etenkin talvikäytön erityispiirteet ja talven aikaisen kunnossapidon parhaat toiminta- tavat tulee huomioida tarkkaan). 4. Jalkautetaan ohjeet toimintatavoista pelaajatasolle aktiivisen tiedottami- sen keinoin (seurat, pelaajat, pelaajien perheet). Sidosryhmien kesken mietitään lisäksi seuroille ja pelaajille suunnattuja kan- nustimia, jotka myötävaikuttaisivat yksilötasolla ohjeiden käyttöönottoon. Täl- laisia voivat olla esimerkiksi kentille myönnettävät sertifikaatit ja etenkin ju- niorijoukkueille myönnetyt palkinnot toimista ympäristön hyväksi. Toimenpide kohdennetaan ensisijaisesti jalkapallokenttien omistajille, ylläpi- täjille ja käyttäjille (jalkapalloseurat, pelaajat ja heidän perheensä). Toimenpi- teen toteutumisen kannalta oleellisia tahoja ovat myös tavaratoimittajat, ra- kentajat ja urakoitsijat. Ohjeita laadittaessa hyödynnetään parhaillaan käynnissä olevan OKM-rahoit- teisen TEKONURMI-hankkeen tuloksia kumirouheen leviämisestä jalkapallo- kentiltä ympäristöön. Itämerihaaste 2019–2023-toimenpideohjelma tukee ohjeistuksen laatimista. Siinä Helsingin ja Turun kaupungit ovat sitoutuneet selvittämään tekonurmi- kenttien mikromuovikuormitusta ja kehittämään ratkaisuja kuormituksen vä- hentämiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, Palloliitto, Helsingin seurakenttäverkosto, Helsingin kau- punki, jalkapalloseurat, kunnat, tavarantoimittajat, rakentajat ja urakoitsijat, Itämerihaaste. Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus paikallinen toimenpide Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään ai- teys heuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT6 Tieliikenteen mikroroskakuormituksen vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Tieliikenteen aiheuttamaa mikrokumi- ja mikromuovikuormitusta on mahdol- lista merkittävästi vähentää edistämällä raide-, joukko- ja kevytliikennettä. 108 Myös hulevesien määrällinen ja laadullinen hallinta on tehokas keino mikro- muovikuormituksen vähentämiseksi vesistöissä. Hulevesien suodatusta tulisi lisätä ja kohdentaa paikkoihin, joissa päästöjä syntyy. Myös sekavesiverkos- ton ylivuotovesien käsittelyä tulisi lisätä, sillä ylivuotovesissä on hulevesien lisäksi jätevesiperäisiä haitta-aineita. Infran rakentamista ja kehittämistä hi- dastaa tällä hetkellä lainsäädännön ja normiston puuttuminen. Lisäksi tietoa pitäisi saada lisää ajoneuvojen renkaista aiheutuvista mikromuovipäästöistä. Purkuvesistöjen mikromuovikuormituksen ja roskaantumisen vähentäminen tulisi huomioida myös kaupunkisuunnittelussa, kaavoituksessa ja maankäy- tön suunnittelussa. Ratkaisut mikromuovipäästöjen vähentämiseksi, kuten vi- heralueiden monilajiset kosteikot, edistävät viihtyvyyttä ja näitä voidaan käyt- tää myös virkistyskäytössä. Lisäksi kokonaisvaltaisella hulevesien hallinnalla pienennetään ylivirtaamia, pienennetään tulvariskejä ja ylläpidetään maape- rän vesitasetta. Tieliikenteen merkitykseen mikrokumin ja mikromuovin lähteenä voidaan vai- kuttaa ehkäisemällä kulumatuotteiden, kuten päällyste-, rengas- ja jarrupölyn syntymistä. Katujen pesulla tiettyinä vuodenaikoina ja lumenkäsittelyllä voi- daan pienentää mikromuovikuormitusta. Aurauslumen mukana irtoaa esimer- kiksi tiemerkintämassaa. Alla on kuvattuna konkreettiset toimenpiteet, joilla voidaan edistää tieliiken- teen aiheuttaman mikromuovikuormituksen vähentämistä. Selvitys 1 - infra Tulisi laatia selvitys, jossa kerättään tietoa miten yllä mainitut käytännön toi- menpiteet hulevesien ja sekavesiviemäreiden ylivuotojen määrälliselle ja laa- dulliselle hallinnalle olisi kustannustehokkaasti toteutettavissa. Selvityksessä tulisi kartoittaa mitkä ovat ne pisteet (hot spot), joihin toimenpiteet kannattaa kohdentaa. Kartoitusta tulisi suorittaa eri tasoilla, sekä laajemmalla valuma- aluetasolla, että kohdennetusti tunnistetuilla alueilla, kuten risteysalueilla. Li- säksi mikromuovipitoisuuksia tulisi mitata hulevesistä ja sekavesiviemäreistä, ja selvittää mitkä ovat tehokkaita hallintakeinoja mikromuovipäästöille. Tä- män perusteella tulisi arvioida eri keinojen/menetelmien kustannuksia. Katupölyn mittausta ja menetelmiä mikroroskien tunnistamiseen tulisi edel- leen kehittää. Katupölyn mittaamiseen ja tunnistamiseen liittyviä olemassa olevia menetelmiä ja yhteistyöverkostoa tulisi kehittää siihen suuntaan, että tulevaisuudessa näytteistä voitaisiin analysoida myös eri mikroroskamateri- aaleja. Selvitys 2 - ajoneuvot Ajoneuvoista ja renkaista aiheutuvia mikrokumipäästöjä ei toistaiseksi ole ra- joitettu lainsäädännöllä. Komissio on käynnistämässä renkaiden ajonaikai- seen kulumiseen liittyvää selvitystä ja UNECEn GRPE työryhmässä ollaan parhaillaan valmistelemassa jarrupölyn mittausvaatimuksia. Kansainvälisen ja kansallisen sääntelyn kehittämiseksi ja rajojen asettamiseksi pölypäästöille olisi laadittava selvitys, jossa kartoitettaisiin ajoneuvoista aiheutuvien mikro- kumipäästöjen nykyiset mittausmenetelmät ja niiden kehitysmahdollisuudet. Selvityksessä tulisi keskittyä mm. renkaista aiheutuviin mikrokumipäästöihin sekä jarrupölyyn. Selvityksessä tulisi tutkia mm., miten Suomen tieolosuh- teissa kitka- ja nastarenkaiden mikrokumipäästöt eroavat toisistaan sekä mi- ten henkilöauton paino vaikuttaa renkaista aiheutuviin mikrokumipäästöihin. Selvityksessä tulisi myös tarkastella, miten mittaustulosten toistettavuus voi- daan varmistaa esimerkiksi tyyppihyväksynnän yhteydessä. Suomen tulee tiedottaa selvityksen tuloksista kansainvälisesti ja osallistua EU:n komissi- ossa tehtävään kansainväliseen kehitystyöhön. Ohjeistus ja tiedottamien 109  On tärkeää, että mikromuovipäästöjen syntylähteeseen päästään puuttu- maan. Mikromuovipäästöjä ajoneuvoista voidaan pienentää esimerkiksi ta- loudellisella ajotavalla, sekä renkaiden kulumaa, aurauskulmia ja paineita tarkkailemalla. Tietoisuuden lisäämiseksi tulisi laatia kansallinen tiedote, jossa kerrotaan muun muassa autoilijan mahdollisuuksista vähentää oman auton mikromuovipäästöjä. Tiedottamista tulisi tehdä autokouluissa, ren- kaidenvaihtopaikoissa, yleisissä tapahtumissa ja katsastusasemilla. Nämä tahot tulisi ottaa myös mukaan tiedotteen laadintaan. Tiedottamisella toteutetaan myös kansallista ilmansuojeluohjelmaa, sillä oh- jelman toimenpide-ehdotuksissa katupöly on mukana yhtenä elementtinä. Il- mansuojeluohjelma nimeää informaatio-ohjauksen parhaista rengasvalin- noista yhtenä toimenpide-ehdotuksena. Tiedottamisen kannalta on myös tar- peellista seurata, miten komission uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma ja sen toimet edistävät renkaiden mikromuovipäästöjen vähentämistä. Komis- sion suunnitelmissa on ollut ohjata kuluttajien hankintapäätöksiä myyntipis- teissä ja mainonnassa esitettävillä rengasmerkinnöillä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: YM, SYKE, Traficom, ELY-keskukset, AVIt, Väylävirasto, Kunta- liitto Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden teys 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT7 Maataloudesta aiheutuvan muovikuormituksen vähentäminen Toimenpiteen kuvaus 1. Tiedon lisääminen muovien ja erityisesti myös biohajoavien muovien ha- joavuudesta, kulkeutumisesta ja vaikutuksista maaperässä ja vesistöissä (tutkimushanke). Meneillään oleva maatalouden mikromuovit (MicrAgri) –tut- kimushanke tuottaa tietoa tästä aihepiiristä, mutta erityisesti kulkeutuminen vesistöihin sekä biohajoavien muovien vaikutukset tunnetaan vielä heikosti. 2. Puutarha- ja avomaanviljelyn muovit – ympäristönsuojeluohje ja viestintä- materiaali toimijoille. Muovilaatujen ja niiden kierrätyksen osalta voidaan hyö- dyntää MMM:n muovitiekartan toimeenpanoa varten keräämää aineistoa. Mikromuovien osalta voidaan soveltuvin osin hyödyntää mm. MicrAgri-hank- keen tuloksi, jotka valmistuvat 2021–2022. Vaihtoehtona edelliselle laajempi Puutarha- ja avomaanviljelyn ympäristön- suojeluohjeisto, jossa muovit yhtenä teemana. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja YM ja muut osallistujat Osallistujat: MTK ja muut alan järjestöt Aikataulu Ohjeiston toteuttaminen esim. kaksivaiheisena 2022–2023. Alueellinen kattavuus koko maa Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden teys 2015 tasosta 110  Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT8 Merenkulusta aiheutuvan roskaantumisen vähentäminen Toimenpiteen kuvaus 1. Tiedonkulun lisääminen satamien, alusten, laivameklareiden ja viran- omaisten välillä Satamien ja laivameklareiden tulisi tiedottaa suomalaisissa satamissa käyviä aluksia Suomessa käytössä olevasta kannustinjärjestelmästä eli ei erityis- maksua -järjestelmästä (no-special-fee). Lisäksi tiedottamisessa tulisi koros- taa Itämeren erityisen herkkää statusta ja ympäristösääntelyn tärkeyttä. Tie- dotus tulisi erityisesti kohdentaa harvoin suomalaisissa satamissa käyville aluksille, kuten irtolastialuksille ja öljysäiliöaluksille. Tiedotteen tulisi olla yk- sinkertainen ja selkeä yhteenveto no-special-fee-järjestelmästä. Ohjeen tulisi olla kansallisesti yhtenäinen, jotta satamat voisivat itse tarvittaessa täydentää satamakohtaisilla tiedoilla, esimerkiksi tiedoilla jätemaksuista ja jätteiden jät- tömahdollisuuksista, huomioiden erityisesti vaaralliset jätteet. Matkustaja-alusten matkustajia tulisi tehostetusti tiedottaa roskaantumisen vaikutuksista alusten ja varustamoiden toimesta. Kaikki tietävät, ettei mereen saa heittää roskia mutta tietoisuuden lisääminen on keino saada viestiä pe- rille myös ’arvotasolla’. Matkustajien ohjeistuksen tulisi olla yksinkertainen ja selkeä. Ohjeistus tulisi laatia yhteistyössä varustamoiden, satamien, laivame- klareiden ja viranomaisten kesken, ja se tulisi olla sovellettavissa myös koti- maan matkustaja-alusliikenteessä. Tiedottaminen tulisi aloittaa matkustaja- ja risteilyalusvarustamoiden tiedotuskampanjalla, joka sisältäisi tiedotteen li- säksi videoita ja internetissä julkaistavaa materiaalia. Satamien, alusten, laivameklareiden ja viranomaisten välistä kommunikaa- tiota tulisi parantaa. Kehitetään merenkulun tiedonhallintajärjestelmään toi- minto, jonka avulla satama saa automaattisesti herätteen alusjäteilmoituksen toimituksesta järjestelmään. Heräte kattaisi myös sen, kun alusjätevapautus- tietoja lisätään järjestelmään. Toimijoilla tulee myös olla mahdollisuus valita vastaanottaako hän järjestelmän lähettämiä ilmoituksia. Tehokkaammalla satamien jätehuoltosuunnitelman kuulemis-/ konsultaatio- menettelyllä voidaan kehittää jätehuoltosuunnitelmia ja tätä kautta myös sa- tamien jätehuollon toimivuutta. Yhteistyössä satamien, varustamoiden, laiva- meklareiden ja viranomaisten kanssa tulisi laatia ohjeistus menettelylle, jossa tulisi mm. kuvata parhaita käytäntöjä kuulemisen ja konsultaation toteutta- miseksi. 2. Alusten ja satamien jätehuollon valvonnan tehostaminen kehittämällä val- vontaviranomaisten keskinäistä, sekä viranomaisten ja sidosryhmien välistä yhteistyötä verkostomaisella toimintamallilla Alusjätteiden toimittamista sataman vastaanottolaitteisiin pyritään edistä- mään ns. jättöpakon ja sataman kannustavan maksujärjestelmän avulla. Tar- koituksena on estää laittomat jätepäästöt ja roskaaminen Itämerellä. Aluksen toiminnan valvonta kuuluu liikennehallinnolle (Traficom), kun taas sataman jätehuollon valvonta ympäristöhallinnolle (ELY-keskukset). Muita viranomais- toimijoita ovat tulli (alusjäteilmoituksen antamisen valvonta), Rajavartiolaitos (laittomat päästöt merellä), SYKE (vaarallisten jätteiden siirrot, aluskierrätys) ja Ruokavirasto (kansainvälinen ruokajäte, toimijoiden rekisteri). 111  Sidosryhmiä edustavat mm. Satamaliitto, Suomen Varustamot, Suomen Lai- vameklarit, jätehuoltoyritykset (ml. jätteen kuljetus), yksittäiset varustamot ja satamat jne. Alusjätteiden jättämisen operatiivista valvontaa tehostetaan uuden alusjätedi- rektiivin myötä (riskiperusteinen kohdentaminen) kesäkuusta 2021 lähtien. Satamien uudet velvoitteet koskevat mm. unionin jätelainsäädännön mukaan lajitellun jätteen vastaanottoa. ELY-keskukset hyväksyvät kauppamerenkulun satamien jätehuoltosuunnitelmat ja valvovat satamien jätehuollon käytännön toteutumista tarkastamalla vuosittain jäteraportointeja sekä suorittamalla määräaikaisia valvontakäyntejä satamissa. Verkostomaisen yhteistoiminnan yleisenä tavoitteena on edesauttaa alusjät- teiden toimittamista sataman vastaanottolaitteisiin koskevan alusjätedirektii- vin ja merenkulun ympäristönsuojelulain käytännön soveltamista ja tarjota foorumi, jossa voidaan käsitellä ajankohtaisia kysymyksiä yhteistyössä valvo- vien viranomaisten ja sidosryhmien kanssa, sekä kehittää ja jakaa parhaita käytäntöjä. Verkoston tavoitteena on - valvontaviranomaisen osaamisen laajentaminen ja kehittäminen sekä resurssien parempi kohdentaminen, - käytännön valvontatoiminnan tehostuminen (mm. kehittämällä ei eri- tyismaksua -järjestelmän valvontaa), - yhteistyön ja keskinäisen kommunikoinnin parantaminen, - asiakkaan näkökulmasta viranomaisten roolit selkeytyvät ja valvonta koettaisiin tehokkaana palveluna (uudenlaisen viranomaistoiminnan kehittäminen), - asiakasviestintä ja yleinen ympäristötietoisuus kasvaisi (ympäristö- kulttuurin edistäminen), - yhdessä sidosryhmien kanssa parhaiden käytäntöjen löytäminen, - huomioida käytännön valvontatyöstä saadut kokemukset kansainväli- sessä vaikuttamisessa (IMO, EU). Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja YM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, ELY-keskukset, AVIt, Rajavartiolaitos, Ruokavirasto, SYKE, Suomen Satamaliitto ry, Suomen varustamot ry, Suomen Laivamekla- rit ry, jätehuoltoyritykset, laivojen jätteenkäsittelylaitteistojen valmistajat Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Koko Suomen merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden teys 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantumi- Energia ja veden- muutokset ruokakalassa nen alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT9 Hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuormituksen vä- hentäminen Toimenpiteen kuvaus Hulevesien mukana kulkee vesistöihin merkittäviä määriä makro- ja mikro- roskaa sekä haitallisia aineita ja ravinteita. Hulevesien mukana kulkeutuvasta makroroskasta suurin osa päätyy vesiin ihmisten huolimattomuuden, välinpitämättömyyden ja jopa tahallisen roskaa- misen seurauksena. Hulevesien mukana kulkeutuvasta mikroroskasta suurin 112 osuus on autonrenkaiden kulumisesta syntynyttä muovi- tai kumirouhetta, mutta osa saattaa olla peräisin jätevesien puhdistuksessa muodostuvan liet- teen käytöstä maisemointiin. Jäteveden puhdistuksessa käytössä olevilla menetelmillä saadaan puhdistet- tua keskimäärin noin 99 % jätevedessä olevasta mikroroskasta, ja uusimmilla menetelmillä, kuten membraanisuodatukseen perustuvalla membraanibiore- aktorilla, voidaan päästä 99,9 % suodatustehoon mikroroskien suhteen. Vaikka jätevedestä saadaan eroteltua mikroroskat varsin tehokkaasti, eivät ne puhdistamolla kuitenkaan minnekään häviä, vaan päätyvät muodostuvaan lietteeseen. Mikäli lietettä käytetään esim. maisemointiin, sen sisältämät mik- roroskat, ravinteet sekä pysyvät orgaaniset haitta-aineet päätyvät maa-ainek- seen. Ympäristössä ne voivat lähteä uudelleen liikkeelle ja päätyä valuma- ja hulevesien mukana mereen sekä pinta- ja mahdollisesti jopa pohjavesiin. Hulevesien laatuun ja niiden aiheuttamaan kuormitukseen vaikuttaa voimak- kaasti niiden muodostumisalueen maankäyttö. Menetelmät, joilla voidaan es- tää tai vähentää mikroroskien kulkeutumista hulevesien mukana, vähentävät yleensä myös ravinteiden ja jossain määrin myös haitallisten aineiden kul- keutumista. Hulevesien aiheuttamaan kuormitukseen voidaan yleisesti ottaen vaikuttaa joko niiden määrän vähentämisellä, niiden johtamisella ja tai niiden pidättämisellä esim. erilaisiin kosteikkoihin tai teknisiin järjestelmiin. Ensisijainen keino hulevesien mukana kulkeutuvien roskien vähentämiseksi on ympäristössä olevien roskien vähentäminen, eli että niitä ei alun perin- kään päädy ympäristöön (sekä luonnon- että rakennettuun ympäristöön). Ih- misten käyttäytymiseen vaikuttaminen, ympäristöystävällisten materiaalien kehittäminen, kertakäyttötuotteista luopuminen sekä jätehuollon kehittäminen on käsitelty mm. TPO2022-ROSKAT 1 (Jätteen aluekeräyspisteiden kehittä- minen ja laittomien kaatopaikkojen vähentäminen), 3 (Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vähentäminen valistuksella ja asianmukaisilla jäteastioilla) ja 5 (Tekonurmien mikromuovikuormituksen vä- hentäminen) toimenpiteissä, joilla pyritään vaikuttamaan makroroskan mää- rään. Jätevesilietteiden aiheuttaman mikroroskan määrään voidaan vaikuttaa käsittelemällä jätevesilietteitä eri menetelmillä. Jätevesilietteet voidaan polt- taa, jolloin mikroroskat sekä haitalliset aineet hajoavat. Hyötynä tässä on se, että saadaan energiaa, mutta haittapuolena käytännössä menetetään suurin osa lietteissä olevista kasveille käyttökelpoisista ravinteista ja kaikki orgaani- nen aines. Typpi haihtuu poltossa ja fosfori jää tuhkaan, jonka käyttö lannoi- tukseen on ongelmallista. Liete voidaan toisaalta myös pyrolysoida, jolloin mikromuovit sekä suurin osa haitallisista aineista saadaan poistettua. Loppu- tuotteena muodostuu biohiiltä. Eräs menetelmä voisi olla lietteiden käsittely siten, että erotellaan eri jakeet lietteestä. Ravinteet voidaan erotella lietteestä erikseen, mutta orgaanisen aineksen ja mikroroskien erottaminen toisistaan on tällä hetkellä hyvin vaikeaa. Lisäksi eri ainesten erottaminen lietteestä on kallista, eikä valmiita teknologioita ole yleisesti käytössä. Jos lietteitä käytetään maisemointiin, voidaan mikroroskia sisältävät massat peittää puhtailla massoilla ja käyttää syväjuurisia kasveja sitomaan maape- rää ja estämään eroosiota ja siten mikroroskien, ravinteiden ja orgaanisten haitta-aineiden siirtymistä valumavesiin. Hulevesien käsittelyyn roskien kulkeutumisen estämiseksi voidaan käyttää erilaisia suodatustekniikoita tai luonnollisia menetelmiä. Suodattimien sijoitus pitäisi olla mahdollisimman lähellä roskien lähdettä, koska kauempana läh- teestä suodattimeen päätyy myös kaikkea orgaanista ainetta, ja huoltotar- peet lisääntyvät. Suodattimet poistavat tehokkaasti makroroskaa hulevesistä ja jossain määrin myös mikroroskia sekä joitakin haitallisia-aineita, mutta jos ne optimoidaan poistamaan tehokkaasti mikroroskia tukkeutuvat ne nopeasti ja vaativat ylläpitoa. Kuitenkin makroroskien poistolla voidaan varmistaa se, etteivät ne hajoa ympäristössä muodostaen edelleen mikroroskaa. Suodatti- missa voidaan käyttää erilaisia materiaaleja, esim. ferrosulfaattia tai biohiiltä 113  sitomaan hulevesistä myös fosforia. Luonnolliset menetelmät, kuten kasvilli- suuden peittämät kosteikot, biosuodattimet ja maasuodattamot suodattavat tehokkaasti sulana ollessaan kaiken kokoisia roskia ja sitovat tai muuten poistavat myös ravinteita sekä jossain määrin mahdollisesti myös haitallisia aineita, mutta talvella niiden teho on heikko. Kosteikkoja voidaan käyttää myös luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen ja puistoissa luomaan ve- sielementtejä viihtyvyyttä parantamaan Toimet: -Selvitetään ja edistetään jätevedenpuhdistamoilla tai jätevesilietteiden käsit- telylaitoksissa menetelmiä, joilla saadaan ravinteet turvallisesti talteen, ja poistettua mikromuoveja sekä pysyviä haitallisia aineita lietteistä niin, että vaaraa niiden kuormituksesta ei ole. -Edistetään erilaisten suodatustekniikoiden käyttöönottoa ja kosteikkojen pe- rustamista hulevesien käsittelyssä. Selvitetään erilaisten jokiin tai puroihin asennettavien roskakeräimien potentiaalia -Estetään makroroskien päätymistä jäte- ja hulevesien mukana vesistöihin tiedottamalla niiden aiheuttamista haitoista, tehostamalla jätehuoltoa ja tie- dottamalla millaisissa tuotteissa muovia on, kuinka vähentää muoviroskan määrää, sekä järjestämällä kampanjoita roskien keräämiseen. -Kannustetaan rannikkoalueiden kuntia ja kaupunkeja laatimaan alueelleen pienvesiohjelmat tai hulevesistrategiat, joihin sisällytetään kunnostus- ja hoi- totoimenpiteitä, kestävä hulevesienhallinta mukaan lukien. Hulevesisuunnitel- missa tulee tunnistaa roskien syntypaikat ja kohdistaa toimenpiteitä niihin. Hulevesistrategiassa tulee myös huomioida haitalliset aineet ja ravinteet. Hu- levesistrategiat kannattaa ottaa huomioon kaavoitusta laadittaessa. Strate- giat tulee viedä käytäntöön huomioiden kustannustehokkuus. -Selvitettäviä asioita hulevesikuormituksen osalta ovat: • Eri suodatusratkaisujen vertailu, miten ne toimivat haitta-aineisiin ja mikromuoveihin. • Lietteiden rooli maisemoinnissa mikromuovikuormituksen, haitta-ai- neiden sekä ravinteiden osalta valumakenttäkokeena tutkimus, jossa kolme vertailtavaa aluetta; 1 liete, 1 muu kasvualusta, 1 ei käsittelyä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: kunnat, ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus koko rannikko Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee ROSKAT3, Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin merkittävän osan jäteve- sien mikromuoveista ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ 114 TPO2022-ROSKAT10 Muovipellettien päästöjen määrä ja lähteet Itämerellä Toimenpiteen kuvaus Itämeren rannoilta löytyy nykyisin paikoin muovisia kooltaan noin 3-5 mm muovirakeita (muovipellettejä), jotka ovat muovituotteiden valmistuksen pe- rusraaka-aineita. Muovipellettien yleisyydestä Suomen merialueella ei ole tut- kimustietoa tai arvioita. Tietoa ja selvityksiä ensisijaisista päästölähteistä on olemassa alan toimijoilla, mutta päästölähteet, määrät ja mahdolliset puutteet ohjeistuksissa päästöjen hillitsemiseksi tai niiden toteutuksessa eivät ole laa- jemmassa mittakaavassa selvillä. Muovipellettien päästöjen valvonta ja ympäristöseuranta on tähän asti perus- tunut tuottajien ympäristöluvan mukaiseen omavalvontaan ja raportointiin. Satamien alueella roskaamiskielto on voimassa ja sitä toteutetaan siivouksin, mutta kohdennettua valvontaa muovipellettejä koskien ei ole. Suurin osa Euroopan muovipellettien tuottajayrityksistä on nykyisin mukana kansainvälisessä Operation Clean Sweep -ohjelmassa (OCS), ja sen sisältä- mien toimien viemisestä EU-lainsäädäntöön keskustellaan parhaillaan. Myös Suomen suurin muovipellettien valmistaja Borealis Polymers Oy on mukana. OCS- ja Zero Pellet Loss (ZPL) -ohjelmiin liittyen Borealiksen toimipaikka- kunnilla on tehty lukuisia selvityksiä muovipäästöjen hallinnasta, esimerkiksi: 1. Pelletti- ja pölypäästölähteiden kartoitus 2. Päästöjen kulkeutumisreittien selvitys (mm. alueviemäreiden kartoi- tus, materiaalin siirrot sekä purku ja lastaus) 3. Teknisten ja toiminnallisten keinojen suunnittelu ja toteutus toimipai- koilla ja Borealiksen yhteistyökumppaneiden kanssa (esim. kunnos- sapito- ja logistiikkapalvelutarjoajat ja kuljetusliikkeet) 4. Selkeä vastuunjako toimijoiden kesken 5. OCS- ja ZPL-ohjelmien toteutuksen osastokohtainen jalkautus (kou- lutus ja seuranta) Nykyisellään tietoa pellettien määristä vesiluonnossa on pistemäisesti tehtai- den läheltä muovinvalmistajien ympäristöluvan velvoiteseurannan myötä. Sa- tamaseurantaa ei ole. Pellettipäästöjä voi syntyä myös esim. maantiekuljetusten yhteydessä tapah- tuvista vahingoista. Toimenpiteet: -Selvitys pellettien levinneisyydestä Suomen rannikkoalueella. -Pellettijae voidaan huomioida Suomen rantaroskaseurannan yhteydessä esimerkiksi laadullisesti (on/ei ole, satunnaisia havaintoja/jonkin verran/pal- jon tms.) Lisäksi WWF:n toteuttamana kansalaishavainnointiin perustuva pellettiseuranta voitaisiin toteuttaa koko maan laajuisesti. Seurannan koh- dentaminen tulisi tehdä purkusatamien lähistölle. -Selvitys pellettien tuotannon, varastoinnin, lastauksen, kuljetuksen ja käytön aikana potentiaalisesti syntyvistä päästöistä, sekä eri työvaiheisiin kohdistu- vien toimien ja ohjeistuksen riittävyydestä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: Borealis, pellettejä rahtaavat satamat, kuljetusyrittäjät, Pidä Saa- risto Siistinä ry, WWF Aikataulu 2022–2024, kertasuoritettava Alueellinen kattavuus maanlaajuinen Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden teys 2015 tasosta 115  Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☒ K11 ☐ TPO2022-ROSKAT11 Lumen mereen kaataminen Toimenpiteen kuvaus Nykytilanteessa ympäristönsuojelulaki sallii lumen mereen kaatamisen, eikä aseta sille ehdotonta ympäristöluvanvaraisuutta. SYKE on tehnyt aiheesta selvityksen, joka valmistui alkuvuonna 2020 (”Selvitys lumen mereen kaata- misen kieltämisestä”), mutta tässä yhteydessä tarkasteltiin vain kuntien lu- menvastaanottopaikoilta tapahtuvaa kuntien alueilta kerätyn lumen mereen ja vesistöihin kaatamista. Selvityksen mukaan kyse ei ole yleisestä ilmiöstä, sillä Suomessa on vain yksi merellä sijaitseva lumenvastaanottopaikka, ja se sijaitsee Helsingissä, Hernesaaressa. Läjittämistä sisävesialueille, esimer- kiksi jokiin tai järviin, ei harjoiteta. Selvityksen mukaan mereen päätyy nor- maalilumisena talvena Helsingin Hernesaaresta useita tuhansia kiloja roskaa ja arviolta yli viisikymmentä miljoonaa mikromuovipartikkelia. Merkittävin ym- päristövaikutus on siis roskaantuminen. Sen sijaan lumen haitallisista ja/tai rehevöittävistä aineista ei todettu pitoisuuden pienuuden vuoksi aiheutuvan merkittävää riskiä meriympäristölle. Selvityksen mukaan koko Suomea kos- keva kielto kuntien alueilta kerätyn lumen mereen tai muihin vesistöihin kaa- tamisesta aiheuttaisi toimenpiteitä käytännössä vain Helsingissä, ja lumen mereen ja vesistöihin kaatamista koskevan täyskiellon arvioitiin siksi olevan ylimitoitettu keino meri- ja vesistökaatojen ympäristövaikutusten (roskaantu- minen) hallitsemiseksi koko Suomen näkökulmasta. SYKEn tekemässä selvityksessä ei kuitenkaan tutkittu satamista meren ta- pahtuvaa lumenkaatoa. Ainakin osalla ympäristöluvanvaraisista satamista on ympäristölupa, joka sallii satama-alueelta kerätyn lumen kaadon mereen. Sa- tama-alueilta tapahtuvan lumenkaadon yleisyydestä tai lumenkaadon vaiku- tuksista ei ole tietoa. Toimenpiteen ensimmäisenä vaiheena tehtäisiin selvitys satamista mereen tapahtuvasta lumenkaadosta. Laaditun selvityksen pohjalta ja tietopohjan vahvistumisen myötä harkittaisiin uudestaan mahdollisia muutostarpeita kan- salliseen lainsäädäntöön. Mikäli muutokset kansalliseen lainsäädäntöön osoittautuisivat edelleen ylimitoitetuiksi, otettaisiin käyttöön muita ohjauskei- noja satama-alueilta kerätyn lumen mereen kaadon haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, kunnat Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- ROSKAT4, Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden teys 2015 tasosta Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☐ 116 5.5.3 Yhteenveto roskaantumisen vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä Roskaantumista vähennetään nykyisillä toimenpiteillä ja merenhoidon uusilla toimenpiteillä. Nykyisiä toimen- piteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.5.1. Ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.5.2. Ny- kyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona lis- tattu taulukkoon 16. Taulukko 16. Merenhoidon toimenpideohjelman roskaantumisen vähentämiseen tähtäävät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Merensuojelulaki (1415/1994) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Valtioneuvoston asetus vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopi- muksen voimaansaattamisesta (SopS 2/2000) Vesihuoltolaki (119/2001) Yhdyskuntajätevesiasetus (888/2006) Neuvoston asetus (1224/2009) yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Merenkulun ympäristönsuojelusta annettu valtioneuvoston asetus (76/2010) Asetus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan voimaansaattamisesta (SopS 51/1983) IMO Action Plan to Address Marine Plastic Litter from Ships, IMOn päätöslauselma MEPC.310(73) Tulvariskien hallintalaki (620/2010) Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) Komission täytäntöönpanoasetus (404/2011) Jätelaki (646/2011) Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) Valtioneuvoston asetus käytöstä poistettujen renkaiden erilliskeräyksestä ja hyödyntämisestä (527/2013) Valtioneuvoston asetus juomapakkausten palautusjärjestelmästä (526/2013) Valtioneuvoston asetus keräyspaperin erilliskeräyksestä ja kierrätyksestä (528/2013) Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014) Valtioneuvoston asetus paristoista ja akuista (520/2014) Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014) Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015) Kalastuslaki (379/2015) ja -asetus (1360/2015) HELCOM Marine Litter Action Plan (2015) Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 157/2017 Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023-kierrätyksestä kiertotalouteen Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017) Valtioneuvoston asetus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen eh- käisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirjasta (88/2017) Suomen muovitiekartta Ympäristöministeriön ja Kaupan liiton välillä solmittu muovisten kantokassien vähentämistä koskeva Green Deal -sopimus Ympäristöministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Suomen Vesilaitosyhdistys ry:n välinen vesiensuojelusopi- mus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi. (valmisteilla) Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje Laaja yleisselvitys, tavoitteen asettaminen ja toimenpiteet meren roskaantumisen vähentämiseksi (ROS- KAT1) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Uudet toimenpiteet Jätteen aluekeräyspisteiden kehittäminen ja laittomien kaatopaikkojen vähentäminen (TPO2022-ROS- KAT1) Hylättyjen lasikuituveneiden jätehuollon vauhdittaminen (TPO2022-ROSKAT2) 117  Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vähentäminen valistuksella ja asianmu- kaisilla jäteastioilla (TPO2022-ROSKAT3) Venesatamien ja veneilyn jäte- ja jätevesihuollon kehittäminen (TPO2022-ROSKAT4) Tekonurmien mikromuovikuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT5) Tieliikenteen mikroroskakuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT6) Maataloudesta aiheutuvan muovikuormituksen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT7) Merenkulusta aiheutuvan roskaantumisen vähentäminen (TPO2022-ROSKAT8) Hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuormituksen vähen- täminen (TPO2022-ROSKAT9) Muovipellettien päästöjen määrä ja lähteet Itämerellä (TPO2022-ROSKAT10) Lumen mereen kaataminen (TPO2022-ROSKAT11) 5.6 Vedenalaisen melun vähentäminen Vedenalaiseen meluun kohdistuvat ympäristötavoitteet Vuoden 2018 merenhoitosuunnitelman ensimmäisessä osassa todettiin, että meriympäristön tilaa ei veden- alaisen melun ja muun energian veteen johtamisen (kuvaaja 11) osalta tunneta1. Melua koskevaksi tavoitteeksi asetettiin se, että tunnetaan ihmisen tuottaman vedenalaisen melun määrä ja sen vaikutus lajien kannalta tärkeillä elinalueilla ja/tai elinkierron aikana (taulukko 17). Tämän tiedon perusteella rajoitetaan vedenalaisen melun määrää tasoon, jonka luonnolliset äänilähteet enimmillään tuottavat etenkin lajien kannalta tärkeillä elinalueilla tai elinkierron aikana. Impulsiivisen melun osalta asetettiin tavoitteeksi, että toiminta, joka tuottaa impulsiivista melua tulee ajallisesti suunnitella tapahtuvan sellaisena vuodenaikana, jolloin siitä on paikalliselle ekosysteemille pienin haitta tai vaihtoehtoisesti meluenergian tason on oltava matalampi kuin luonnollisen im- pulsiivisen äänen taso korkeimmillaan on. 97 Muun energian mereen johtamisen vähentämisen osalta ei tavoit- teita ole asetettu, koska sen vaikutus on hyvin paikallinen ja kokonaisuutta ajatellen vähäinen. Taulukko 17. Vedenalaista melua koskeva ympäristötavoite sekä indikaattori, joilla tavoitteen toteutumista seurataan vuo- sina 2018–2024. Yleinen tavoite Indikaattori TIETO2: Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset la- Vedenalaisen melun vaikutuksiin liittyvän tutkimustiedon jeille tunnetaan määrän muutos Melun peruskäsitteet Vedenalaisella melulla tarkoitetaan ihmistoiminnan aiheuttamaa vedessä kulkevaa ääntä, jolla voi olla haital- lisia vaikutuksia ympäristölle. Yleisin tapa ilmaista melun määrä on äänenpainetaso, jonka yksikkö on desibeli (dB). Ilmassa kulkevaa ääntä verrataan ihmisen kuuloon perustuvaan paineen referenssiarvoon 20 mikroPas- calia (µPa), kun taas veden alla kulkevan äänen referenssiarvo on 1 µPa. Tämän johdosta vedessä kulkevalla äänellä on yleisesti 61,5 dB korkeampi äänenpainetaso verrattuna teholtaan samaan ilmassa kulkevaan ää- neen. Merkittävänä erona on myös äänen nopeus, joka on veden alla yli neljä kertaa suurempi ilmaan verrat- tuna, jonka johdosta se myös kantaa huomattavasti pidemmälle. Melun lähteet Ihmisen tuottama vedenalainen melu voidaan jakaa jatkuvaan ja impulsiiviseen meluun. Jatkuva melu aiheu- tuu pääasiassa laivaliikenteestä, jonka matalan taajuuden potkurimelu on vedenalaisen äänen pitkän kanta- man vuoksi läsnä lähes kaikilla maailman merialueilla. Itämerellä tehdyn laajan tutkimushankkeen tuloksena laivaliikenteen todettiin vaikuttavan nykyään merkittävästi Itämeren vedenalaiseen taustameluun 98. Tulevai- suudessa lisääntyvä laivaliikenne Itämerellä tulee todennäköisesti kasvattamaan myös vedenalaisen melun tasoa. Yksittäiset laivat ja veneet aiheuttavat myös paikallista jaksottaisia meluhuippuja, sekä kaikuluotauksen aiheuttamaa korkeataajuista melua. Impulsiivinen eli lyhytkestoinen ja epämääräisesti toistuva melu johtuu pääasiassa vedenalaisesta rakentami- sesta. Esimerkiksi merituulivoimalan rakennusvaiheen paalutuksen tai louhinnan yhteydessä on mitattu erittäin 118 kovia äänenpainetasoja. Toiminnassa olevan merituulivoimalan meluvaikutus ympäristöön on arvioitu jäävän suhteellisen pieneksi.99 Merkittävin meluhaitta syntyy siis rakentamisvaiheessa. Melun vaikutukset Vedenalaisen melun on todettu vaikuttavan negatiivisesti merinisäkkäisiin ja kaloihin. Melu voi vaikeuttaa eli- öiden kommunikointia, aiheuttaa muutoksia käyttäytymisessä, lisätä fysiologista stressiä ja pahimmillaan ai- heuttaa fyysisiä vammoja, kuulovaurioita ja jopa kuolleisuutta. Itämeren suojelukomissio HELCOMin 2019 lis- tauksen mukaan Itämeren lajeista pyöriäinen, kirjohylje, itämerennorppa, harmaahylje, turska, silakka ja kilo- haili ovat korkean prioriteetin ääniherkkiä lajeja.100 Erityisesti em. merinisäkkäillä on todettu tilapäisiä kuu- lonalenemia ja pakoreaktioita impulsiivisen melualtistuksen, sekä kommunikaation vaikeutumista jatkuvan me- lualtistuksen johdosta. Suurimmat vaikutukset merinisäkkäisiin kohdistuvat näiden lisääntymiskausina. Lis- tauksen kaloilla on todettu pakoreaktioita impulsiivisen melualtistuksen johdosta, mutta tutkimus jatkuvan me- lun vaikutuksista on hyvin vähäistä. Suomen rannikon kaloista esimerkiksi särjellä ja kolmipiikillä on todettu pakoreaktioita merituulivoimalan melulle101, sekä ahvenella ja töröllä stressihormonin erityksen lisääntymistä laivamelun johdosta102. On todennäköistä, että vedenalaisella melulla on vaikutuksia myös Itämeren selkäran- gattomiin ja sukeltaviin lintuihin, mutta tutkimuksen määrä näistä on lähes olematon. Meluhaittojen vähentäminen Vedenalaisen melun haittavaikutuksia voidaan vähentää rajoittamalla melun tuotantoa ja leviämistä sekä vä- hentämällä eliöiden määrää melun vaikutusalueella. Jatkuvan melun johtuessa pääasiassa laivaliikenteestä, on sen leviämistä hyvin vaikea hallita melun lähteiden liikkuessa. Laivaliikenteen melun tuotantoa voidaan kuitenkin vähentää aluksilla teknisin ja operatiivisin keinoin. Tekniset keinot liittyvät laivojen rakenteeseen ja koneistoon ja niitä ovat esimerkiksi potkurin kavitaation vähentäminen, rungon suunnittelu sekä koneiston va- linta ja sen eristäminen rungosta. Useat melunvaimennuksen tekniset keinot voidaan sisällyttää vain uusiin laivoihin suunnitteluvaiheessa, mutta osa keinoista (esim. potkurin vaihto) on tapauskohtaisesti sovellettavissa myös olemassa oleviin laivoihin. Operatiivisia keinoja melun vähentämiseksi ovat esimerkiksi nopeuden alen- taminen sekä rungon säännöllinen puhdistaminen. Tiettyjen lajien melualtistusta voidaan myös vähentää alu- eellisten ja/tai ajallisten väylämuutosten tai nopeusrajoituksien avulla. Alueellisilla ja/tai ajallisilla vesiliikkumi- sen rajoituksilla voidaan myös vähentää veneilystä aiheutuvia vedenalaisia meluhaittoja. Impulsiivista melua aiheuttavien rakennustöiden yhteydessä melun tuotantoa voidaan rajoittaa mahdollisuuk- sien mukaan esimerkiksi paalutustöissä vähentämällä paaluvasaran iskuvoimaa. Impulsiivisen melun leviä- mistä rajoitetaan yleisesti eristämällä äänenlähde ympäristöstä muun muassa kuplaverhon avulla.103 Eläimiä voidaan yrittää karkottaa voimakkaan impulsiivisen melun vaikutusalueelta lisäämällä äänentuotannon tehoa hitaasti tai käyttämällä akustista karkotuslaitetta. Eliöiden karkotus karkotusmelulla on kuitenkin ongelmallista, sillä esimerkiksi kalanpoikaset tai selkärangattomat eivät välttämättä kykene siirtymään vaikutusalueelta pois. Muu energian johtaminen veteen Energiaa johdetaan mereen melun lisäksi lähinnä lämpöenergiana. Lämpö on enimmäkseen eri prosessien hävikkiä, kuten sähkövoimaloiden lauhdutusta tai prosessiteollisuuden jäähdytystä. Sähkövoimaloiden huo- nosta hyötysuhteesta johtuen jopa 2/3 energiasta hukataan lämpönä, ja tämä yleensä johdetaan veteen. Myös suuret teollisuuslaitokset joutuvat jäähdyttämään prosessejaan ja tämäkin lämpö johdetaan veteen. Merkittä- vimpiä lämpökuorman aiheuttajia ovat ydinvoimalaitokset sekä yksittäiset kemianteollisuuden prosessilaitok- set. Lämpökuormaa mereen voidaan vähentää prosessien hyötysuhdetta nostamalla tai käyttämällä ylijäämä- lämpö johonkin toiseen tarkoitukseen, kuten kaukolämmöksi. Kaukolämpöputkien vetämistä esim. ydinvoima- laitoksista on suunniteltu, mutta kaukolämpöverkon rakentamisen kustannukset ovat tähän asti estäneet hank- keet ja lisäksi kaukolämmön ottaminen käyttöön voimalaitoksen osalta vähentäisi käytettävissä olevaa sähkö- tehoa. Teollisuuden prosessien hukkalämpöä käytetään paikoitellen kaukolämmön tuotantoon, ja on mietitty Porvoon Sköldvikin öljynjalostamon alueen lämpökuorman hyödyntämistä pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotantoon. 119 5.6.1 Nykyiset toimenpiteet vedenalaisen melun vähentämiseksi Nykyiset kansalliset toimenpiteet Vuoden 2018 merenhoidon toimenpideohjelmassa määriteltiin kolme uutta toimenpidettä vedenalaisen melun vähentämiseksi. Ensimmäisen toimenpiteen (MELU 1) tavoite oli vedenalaista melua koskevien päätösten edistäminen IMOssa ja IMOn ohjeistuksen toimeenpanon edistäminen. Toinen uusi toimenpide (MELU 2) kes- kittyi impulsiiviseen meluun ja sen vaikutusten tutkimustiedon kokoamiseen, äänenlähteiden kartoitukseen ja olemassa olevan ohjeistuksen tarkistamiseen merellisen rakentamisen yhteydessä. Kolmas uusi toimenpide (MELU 3) koski tiedon keräämistä ihmisperäisestä vedenalaisesta melusta ja sen suhteesta luonnollisiin ve- denalaisiin ääniin sekä melun vaikutuksia. Näiden nimenomaan meluun liittyvien uusien toimenpiteiden lisäksi vuoden 2018 merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman viestintää koskevassa uudessa toimenpiteessä (VIESTI 1) oli vedenalaista melua koskevaa sisältöä, ja lisäksi FYYSINEN 2 -toimenpiteen toteuttamisen osana laadittu valtakunnallinen merihiekan ja kiviaineisten ottosuunnitelma sisältää suosituksia vedenalaisen melun vähentämisestä toiminnassa. Suomen ympäristökeskus SYKE on ollut osallisena Itämeren vedenalaisen ääniympäristön kartoitusohjel- massa, BIAS-hankkeessa (Baltic Sea Information on the Acoustic Soundscape), jonka tuloksena Itämeren vedenalainen ääniympäristö kartoitettiin ensimmäistä kertaa kenttämittauksiin perustuen. SYKE on myös teh- nyt vedenalaisia melumittauksia Suomen rannikolla 2019 päättyneessä EMKR-projektissa, sekä kerännyt tie- toja impulsiivisen melun lähteistä Suomen rannikolla ja toimittanut tiedot eteenpäin ICESille. Melusta on myös tiedotettu mm. ääni-installaatiolla ja vedenalaista melua käsittelevällä videolla. Itämeren laivaliikenteen aiheut- tamaa vedenalaista melua on myös mallinnettu alusten paikkatietoon perustuvan AIS-aineiston pohjalta Ilma- tieteen laitoksen tutkimuksissa. Kuva 15. Itämeressä esiintyvien kalojen, hylkeiden ja pyöriäisten kuuloalue ja ihmisen kuuloalueeseen verrattuna, sekä ihmisen tuottamien melulähteiden taajuusalueet. Punaiset kentät ovat BIAS-hankkeessa kartoitettuja meluseurannan taajuuskaistoja.104 Nykytilanteessa Itämeren vedenalaisen melun määrä tiedetään suhteellisen hyvin. Tutkimus melun vaikutuk- sista on kuitenkin melko vähäistä erityisesti kalojen, selkärangattomien ja sukeltavien lintujen osalta. EU:n meristrategiadirektiivin tavoitteiden mukaan vedenalainen melu tulee rajoittaa ympäristön hyvän ekologisen tilan tasolle, jossa se ei aiheuta haittaa eliöstölle. Hyvää ekologista tilaa vedenalaisen melun kohdalla ei kui- tenkaan vielä tiedetä. Hyvän tilan määrittelyä selvitetään useissa EU:n hankkeissa. Eliöiden kuuloon perustu- vaa yksittäistä biologista desibelirajaa lienee mahdoton määritellä, sillä jokaisella lajilla on oma kuulokykynsä. 120 Tiedon lisääntyessä voidaan tarkastella mahdollisuuksia rajoittaa vedenalaista melua aiheuttavia toimintoja merialueilla. Uudistetun vesiliikennelain (782/2019) tärkeimpiä tavoitteita on turvallisuuden lisäksi vastuulli- suus. Lakia sovelletaan kaikkiin vesikulkuneuvoihin ja niiden käyttämiseen Suomen vesialueilla. Lähtökohtai- sesti se koskee sekä vapaa-ajan vesiliikennettä, että muuta vesiliikennettä kauppamerenkulku mukaan lukien. Vedenalaisen melun rajoittamisen kannalta on keskeistä, että lain 101 § sisältää alueellisia ja vesikulkuneu- vokohtaisia kieltoja ja rajoituksia koskevaa sääntelyä. Sen mukaan Liikenne- ja viestintävirasto voi kieltää ve- sikulkuneuvolla liikkumisen määräajaksi tai toistaiseksi määrätyllä vesialueella tai rajoittaa sitä, jos kielto tai rajoitus harkitaan tarpeelliseksi esimerkiksi ympäristön suojelemiseksi taikka yleisen luonnon virkistyskäytön tai muun yleisen edun vuoksi. Virasto voi myös aluekohtaisesti kieltää tai rajoittaa jonkin tietyn moottorikäyt- töisen vesikulkuneuvotyypin käyttöä, jos sen käyttämisestä aiheutuu erityisen huomattavaa haittaa esimerkiksi luonnolle tai muulle ympäristölle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle edulle. Kiellon tai rajoi- tuksen rikkominen on rangaistava teko lain 120 §:n nojalla. Nykyiset kansainväliset toimenpiteet Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO hyväksyi vuonna 2014 ohjesäännöt vedenalaisen melun vähentämi- sestä laivoilla. 105 Viimeaikaisten selvitysten mukaan näitä vapaaehtoisia ohjeita ei kuitenkaan olla otettu ylei- sesti käyttöön. Asia on noussut IMOn meriympäristökomitea MEPC:n käsittelyyn uudelleen vedenalaisen me- lun haittavaikutusten kansainvälisten tutkimusten lisääntyessä ja aihetta tullaan käsittelemään lisää tulevissa MEPC-kokouksissa. Itämeren suojelukomissio HELCOMissa toimii vedenalaista melua käsittelevä asiantuntijatyöryhmä HELCOM EN-NOISE. Ryhmä laatii parhaillaan Itämerelle alueellista toimintasuunnitelmaa vedenalaiselle melulle ja siellä keskustellaan myös vedenalaista melua koskevien indikaattoreiden laatimisesta. Vedenalaista melua, sen lähteitä ja vähentämiskeinoja sekä vaikutusta eläimistöön on käsitelty useiden kan- sainvälisten ympäristösopimusten yhteydessä. YK:n biologista monimuotoisuutta käsittelevän yleissopimuk- sen (CBD) alaisuudessa tuotettiin vuonna 2012 hyvin kattava selvitys vedenalaisesta melusta, sen lähteistä ja vaikutuksista. Lisäksi myöhemmin hyväksyttiin ohjeistus keinoista vedenalaisen melun estämiseksi ja vähen- tämiseksi. Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta eli Bonnin sopimus (CMS) hy- väksyi 12. osapuolikokouksessaan vuonna 2017 CMS:n laajan YVA-ohjeistuksen liittyen vedenalaista melua tuottavin toimintoihin ja niiden vaikutuksiin laajasti merieläimiin. Vedenalaista melua ja sen vaikutuksia käsitel- lään myös CMS:n, ACCOBAMS:n (Mustanmeren, Välimeren ja sen viereisen Atlantin alueen pikkuvalaiden suojelusopimus) ja ASCOBANS:n (Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlanninmeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusopimus) yhteisessä työryhmässä, joka perustettiin vuonna 2012. Työryhmä on tuottanut lukuisia eri- laisia raportteja ja suosituksia. Valaanpyyntikomission (IWC) asialistalla on myös vedenalainen melu ja sen vaikutukset erityisesti suuriin valaisiin. Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Toimenpideohjelman päivitystyön aikana tehdyn nykytoimenpiteiden riittävyyttä koskevan kyselyn mukaan to- dennäköisyys sille, että nykyisillä toimenpiteillä saavutetaan riittävä vedenalaisen melun väheneminen, on 41– 54 % merialueesta riippuen. Todennäköisyys on kuitenkin liian pieni sille, että tämä johtopäätös voitaisiin ky- selyn tulosten perusteella tehdä. Kyselyn perusteella laivaliikenteeseen kohdistuvat nykytoimenpiteet arvioitiin vaikuttaviksi, mutta merirakentamisen nykytoimenpiteet taas vaikuttavuudeltaan pieniksi. Riittävyysanalyy- sissä käytetty malli tuottaa kuitenkin ehkä todellisuutta voimakkaamman vaikuttavuuden, sillä se olettaa arvi- oidut toimenpideryhmät itsenäisiksi ja summaa niiden vaikutukset. Todellisuudessa toimenpiteet eivät ole täy- sin itsenäisiä, vaan niiden välillä on päällekkäisyyksiä. Vaikuttavuuskysely lähti myös siitä oletuksesta, että kaikki toimenpiteet on toimeenpantu täysimääräisesti. Kaikkia nykyisiä toimenpiteitä ei voida katsoa täysin toimeenpannuiksi. Toimenpiteiden vaikuttavuuteen vai- kuttaa vahvasti mm. puutteet toimenpiteen toimeenpanossa sekä toimenpiteen sitovuus. Vedenalaisen melun osalta useampi nykytoimenpide on suositusluontoinen, jolloin niiden vaikuttavuudenkin voidaan katsoa kärsi- vän. Myöskään esimerkiksi vuoden 2018 merenhoidon toimenpideohjelman MELU 2 ja MELU 3 -toimenpitei- den tavoitteita ei voida katsoa saavutetun täysimääräisesti. Impulsiivisen melun valtakunnallista rekisteriä ei ole perustettu (MELU 2). Lajikohtaiset aikaan ja paikkaan sidotut meluhaittatasot ovat myöskin selvittämättä (MELU 3). HELCOMin arvioimia kuulokynnysarvoja osalle Itämeren lajeista on olemassa, mutta ne eivät ole aikaan tai paikkaan sidottuja. Melun lajikohtaisten ympäristövaikutusten tutkiminen on todella mittava projekti, 121 mutta sen voisi aloittaa määrittämällä Itämerestä muutaman indikaattorilajin, joille häiritsevän melun kynnys- arvo määritetään. Kyseiset kynnysarvot voisivat toimia hyvän tilan raja-arvoina melun osalta. Koska nykyisten toimenpiteiden ei voida katsoa olevan täysin riittäviä ja riittävästi toimeenpantuja saavutta- maan asetetut tavoitteet, asetetaan nykyisten toimenpiteiden lisäksi neljä uutta toimenpidettä, joiden tarkempi kuvaus löytyy seuraavassa kappaleessa olevista taulukoista. Toimenpiteissä huomioidaan melun rajoittamisen lisäksi tarve lisätiedolle vedenalaisen melun vaikutuksista. 5.6.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet vedenalaisen melun vähentämiseksi Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaan neljää uutta vedenalaista melua vähentävää toimenpidettä. Lisäksi vedenalaisen melun vähentäminen kauppamerenkulkuun ja veneilyyn liittyen on mukana kahdessa toimenpide-ehdotuksessa, jotka vaikuttavat toiseen paineeseen ja teemaan, ja jotka on kuvattu kyseisen tee- man alla (5.7. Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan parantaminen). Uusilla toimenpiteillä pyritään konkreettisesti vähentämään vedenalaisen melun määrää nopeusrajoituksilla ja teknisillä uudistuksilla, sekä rajoittamaan melun tuottamista ajallisesti ja alueellisesti. Toimenpiteiden tavoit- teena on myös selvittää meluherkät alueet ja parhaat mahdollisuudet vedenalaisen melun vähentämiseen nii- den lähistöllä. Lisäselvitysten kohteena ovat myös vedenalaisen melun vähentämisen keinot sekä toimeen- pano merirakentamiseen ja laivatekniikkaan liittyen. Lisäksi mukana on myös toimenpide tiedotuskampan- jasta, jonka avulla pyritään vaikuttamaan ihmisten asenteisiin virkistyskäytön aiheuttamasta vedenalaisesta melusta merialueillamme. TPO2022-MELU1 Vedenalaisen melun alueellinen ja/tai ajallinen rajoittaminen Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteen tavoitteena on lisätä tietoa vedenalaisen melun vaikutuksista eri eliölajeille, tunnistaa lisääntyneen tiedon pohjalta ekologisesti herkät alu- eet ja asettaa vedenalaisen melun alueellisia rajoituksia ekologisesti herkille alueille. Ekologisesti herkät alueet tarkoittavat esimerkiksi kalojen ja me- rinisäkkäiden lisääntymisalueita ja näiden sekä merilintujen keskeisiä syön- nös- ja levähdysalueita, sekä erilaisia merenpohjan elinympäristöjä, kuten riutta-alueita, jokisuistoja, laguuneita ja hiekkasärkkiä, joissa voi esiintyä me- lulle herkkiä lajeja. Toimenpiteen ensimmäisessä vaiheessa lisätään tutkimustietoa vedenalai- selle melulle herkistä eliölajeista, ja tämän tiedon pohjalta tunnistetaan me- lulle herkät alueet suojelualueiden sisällä ja ulkopuolella. Tutkimustietoa tar- vitaan myös mm. kaikuluotauksen vaikutuksista merellisille eliölajeille. Toi- menpiteen ensimmäisessä vaiheessa saatujen tietojen pohjalta asetetaan meluherkiksi tunnistetuille alueille alueellisia ja/tai ajallisia rajoituksia. Niille alueille, joissa lakisääteinen rajoittaminen ei ole mahdollista, laaditaan suosi- tuksia vedenalaisen melun vähentämiseksi. Lisäksi voidaan selvittää mahdol- lisuuksia ja tarpeita lainsäädäntömuutoksille, jotka mahdollistavat melua ai- heuttavan rakentamisen ja liikkumisen rajoittamisen tai kieltämisen. Toimenpiteen avulla pystytään selvittämään mahdollisuuksia rajoitusten aset- tamiseksi ja asettamaan rajoituksia edellä mainittujen alueiden käyttöön eri- tyisesti vedenalaisen rakentamisen, ruoppauksen, kalastuksen, veneilyn, ve- siskoottereiden ja muun virkistyskäytön osalta. Toimenpide ei kuitenkaan liity tai ota kantaa kansainväliseen laivaliikenteeseen, sillä ko. alukset kulkevat pääsääntöisesti olemassa olevia väyliä pitkin. Kun herkät alueet on tunnis- tettu, tavoitteena on asettaa rajoituksia tai jopa kieltoja näillä alueilla liikkumi- seen, rakentamiseen sekä muihin ihmisperäisiin vedenalaista melua aiheut- taviin toimintoihin. Ajallisia rajoituksia eri alueille voidaan säätää myös tarpeen mukaan. Kalojen kutuaika ajoittuu tavallisesti avovesikaudelle keväästä syksyyn. Mahdollisia 122  rajoituksia voidaan laatia meluherkille ja/tai ekologisesti tai taloudellisesti tär- keille lajeille. Nopeusrajoitusten asettamisesta päättää vesiliikennelain nojalla Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, Metsähallitus, SYKE, Väylävirasto Aikataulu Herkät alueet määritelty viimeistään 2024 Rajoitukset toimeenpannaan viimeistään 2026 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- TIETO2, Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan teys LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja va- muutokset ruokakalassa melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☒ TPO2022-MELU2 Merirakentamiseen ja muuhun toimintaan liittyvän vedenalaisen melun vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Vedenalainen rakentaminen saa aikaan ajoittain erittäin voimakasta, vaikka- kin rakentamisen aikana lyhytaikaista ja paikallista melua vesiympäristössä. Melun on todettu aiheuttavan esimerkiksi kaloille ja merinisäkkäille käyttäyty- mismuutoksia, fysiologista stressiä, fyysisiä vaurioita ja jopa kuolleisuutta. Li- säksi lisääntyvä merituulivoimarakentaminen on yksi suuri melun lähde, ja siksi onkin tarpeen kehittää melun vähentämistoimia. On olemassa useita keinoja, joilla voidaan kustannustehokkaasti ja yksinkertaisesti vähentää ra- kentamisen aiheuttamaa vedenalaista melua, mutta tällä hetkellä näitä kei- noja ei merirakentamisessa riittävästi tunneta, eikä niitä hyödynnetä täysi- määräisesti. Osana toimenpiteen toteuttamista laaditaan kirjallisuusselvitys merirakenta- miseen liittyvän vedenalaisen melun rajoittamismahdollisuuksista ja menetel- mien soveltuvuudesta eri olosuhteisiin, sekä olemassa olevista kansainväli- sistä ja alueellisista suosituksista ja tutkimuksista aiheeseen liittyen. Kirjalli- suusselvityksen pohjalta laaditaan kansallinen ohjeistus vedenalaisen melun vaikutusten ja rajoittamisen huomioimisesta merirakentamisessa. Ohjeistus ohjaisi sekä viranomaisten (erityisesti luvitus- ja valvontaviranomaiset) että toimijoiden toimintaa. Kansalliseen ohjeistukseen voidaan ottaa esimerkiksi suosituksia melua vaimentavien teknisten sovellusten käytöstä rakentamisen aikaisen melun vaikutusten vähentämiseksi sekä suositeltavat käytännöt esi- merkiksi suojavyöhykkeestä, jolta eläimet karkotetaan, melun kestosta, me- luindikaattoreista, mallinnus- ja mittausmenetelmistä ja toimenpiteiden ajan- kohdasta. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, AVIt, Väylävirasto, toimijat Aikataulu Ohjeistuksen laatiminen aloitetaan vuonna 2022 ja se valmistuu vuonna 2023 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- TIETO2, Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ 123  Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja va- Laadulliset kuvaajat, joihin muutokset ruokakalassa melu toimenpide vaikuttaa (tär- keimmät lihavoitu) K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☒ TPO2022-MELU3 Kauppamerenkulun aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (kansainvälinen) Toimenpiteen kuvaus Jatkuvasti lisääntyvä laivaliikenne on yleisin ja laaja-alaisin vedenalaisen jat- kuvan melun lähde. Laivaliikenteen tuottama melu aiheutuu pääasiassa alus- ten potkureista ja koneistoista, joka kantautuu veden akustisten ominaisuuk- sien vuoksi hyvin pitkälle. Tämä melu voi aiheuttaa vesieliöille muun muassa pakoreaktioita ja fysiologista stressiä sekä häiritä niiden suunnistamista ja kommunikointia. Kansainvälinen merenkulkujärjestö IMO antoi vuonna 2014 ohjeistuksen kei- noista, joilla vedenalaista laivamelua voitaisiin vähentää. Viimeaikaisten sel- vitysten mukaan näitä vapaaehtoisia ohjeita ei ole juurikaan huomioitu kaup- pamerenkulussa. Aihe on noussut uudelleen keskusteluun IMOn meriympä- ristökomiteassa (MEPC), jossa Kanadan johdolla ohjeistusta on tarkoitus tar- kastella uudelleen. Toimenpiteen tavoitteena on edistää IMOssa laadittujen kauppamerenkulun vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävien ohjesääntöjen mahdollista kehittämistä sekä toimeenpanoa. Tarkoituksena on, että Suomi osallistuu ak- tiivisesti neuvotteluihin ja tuo esille Suomen kannan sekä Itämeren erityispiir- teet kansainvälisessä yhteistyössä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, telakat, moottorinvalmistajat, varustamot, YM, SYKE Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- TIETO2, Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan teys LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja va- muutokset ruokakalassa melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☒ TPO2022-MELU4 Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedotuskampanja) Toimenpiteen kuvaus Veneily on merkittävä vedenalaisen melun lähde rannikkoalueilla. Moottorive- neiden potkurit ja moottorit tuottavat melua, jotka nostavat paikallisia veden- alaisia melutasoja jaksottaisesti. Yksittäiset veneet eivät tuota yhtä voima- kasta ja laaja-alaista melua kuin laivat, mutta varsinkin kesäisin vilkkaasti lii- kennöityjen veneilyreittien läheisyydessä veneiden aiheuttama vedenalainen melu on lähes jatkuvaa. Veneilystä johtuva melu voi aiheuttaa vesieliöille pakoreaktioita ja fysiologista stressiä sekä vaikeuttaa niiden suunnistamista ja kommunikointia. Veneilyn sijoittuessa lähemmäs rannikkoalueita, niiden melu ei matalanveden akustii- kan ja mahdollisen saariston takia välttämättä kanna erityisen pitkälle, mutta voi silti aiheuttaa haittaa paikallisesti esimerkiksi rannikolla kuteville kalala- jeille. 124  Toimenpiteen tarkoituksena on vähentää veneilyn aiheuttamaa vedenalaista melua ensisijaisesti kasvattamalla veneilijöiden tietoisuutta vedenalaisen me- lun vaikutuksista ja vähentämisestä. Melua voidaan vähentää teknisin kei- noin, esimerkiksi suosimalla sähkömoottorin käyttöä tai operatiivisin keinoin, esimerkiksi nopeuden hidastamisella, ekologisesti herkkien alueiden välttä- misellä sekä veneen rungon ja potkurin säännöllisellä huoltamisella ja puh- distamisella. Näillä toimenpiteillä voidaan vaikuttaa myös ilmameluun, joka saattaa vähentää veneilyn aiheuttamaa melurasitusta myös ihmisillä. Toimenpiteen tavoitteiden saavuttamiseksi järjestetään tiedotuskampanja sekä laaditaan ohjeistus veneilyn vedenalaisen melun vähentämiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, YM, LVM, Suomen Purjehdus ja Veneily ry Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- TIETO2, Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan teys LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja va- muutokset ruokakalassa melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☒ 5.6.3 Yhteenveto vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä Vedenalaista melua vähennetään nykyisillä toimenpiteillä ja merenhoidon uusilla toimenpiteillä. Nykyisiä toi- menpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.6.1. Ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.6.2. Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 18. Taulukko 18. Merenhoidon toimenpideohjelman vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävät nykyiset ja uudet toimen- piteet. Nykyiset toimenpiteet CMS COP12 Suositus antropogeenisen melun haitallisista vaikutuksista valaille ja muille muuttaville la- jeille, sis. CMS-perheen suosituksen ympäristövaikutusten arvioinnista merenalaista melua aiheuttaville toiminnoilla Valtioneuvoston asetus (2/2000) vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Valtioneuvoston asetus ulkona käytettävien laitteiden melupäästöistä (621/2001) Merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89/EU) ja sen mukaiset vuonna 2021 valmistuvat merialuesuunnitelmat Vesiliikennelaki (782/2019) IMOn ohjesäännöt laivaliikenteestä aiheutuvan vedenalaisen melun vähentämiseksi (MEPC.1/Circ.833) Laivojen vedenalaisen melun vähentämiseen tähtäävien päätösten edistäminen kansainvälisessä meren- kulkujärjestössä (MELU1) Vedenalaisen rakentamisen aiheuttaman impulsiivisen melun vähentäminen (MELU2) Vedenalaisen melun tuottamisen vähentäminen (MELU3) Valtakunnallisen merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelman laatiminen (FYYSINEN2) Merellisten suojelualueiden sisällyttäminen merialuesuunnitelmiin (MERIALUE1) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Uudet toimenpiteet Vedenalaisen melun alueellinen ja/tai ajallinen rajoittaminen (TPO2022-MELU1) Merirakentamiseen ja muuhun toimintaan liittyvän vedenalaisen melun vähentäminen (TPO2022-MELU2) Kauppamerenkulun aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (kansainvälinen) (TPO2022-MELU3) Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedotuskampanja) (TPO2022-MELU4) 125 5.7 Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan parantaminen Pohjan koskemattomuuden tila-arvio perustuu sekä paineiden että elinympäristöjen ja luontotyyppien tilan ar- viointiin. Fyysistä häiriötä ja merenpohjan menetystä aiheuttavat ihmistoimet, kuten ruoppaukset, ruoppaus- massojen läjitykset, vedenalaiset kaapelit ja putket ja muu rakentaminen sekä ankkuroinneista aiheutuvat vai- kutukset ovat yleensä paikallisia, mutta pohjan olosuhteille kuitenkin haitallisia. Laajempaa häiriötä aiheuttavat alusten ja veneiden potkurivirroista ja aalloista aiheutuva pohjan ja rannan eroosio; raskasta pohjatroolausta, joka voi aiheuttaa laaja-alaista pohjan häiriintymistä, ei kuitenkaan Suomen merialueilla harjoiteta. Sen sijaan rehevöitymisen aiheuttamat häiriöt pohjille, kuten hapettomuus syvemmillä alueilla, on arvioitu merkittäväksi, laaja-alaiseksi ja suurimmaksi syyksi elinympäristöjen ja luontotyyppien heikolle tilalle. Haitallisten ja vaaral- listen aineiden pitoisuudet ovat paikoitellen liian korkeita ja saattavat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia pohja- eläinyhteisöissä, mukaan lukien pohjakaloissa, mutta näiden merkitystä ei ole kyetty arvioimaan. Suomessa ei ole vielä todettu merkittäviä vieraslajien aiheuttamia elinympäristömuutoksia. Pohjan koskemattomuuteen liittyvän laadullisen kuvaajan 6 osalta meriympäristön laajat elinympäristöt arvioi- tiin vuonna 2018 hyväksi Merenkurkussa ja Perämerellä, osalle elinympäristöistä hyväksi Selkämerellä ja pää- osin heikoksi muilla Suomen merialueilla. Hiekka- ja karkeat sedimenttipohjat jäivät pääosin ja tyrskyvyö- hyke kokonaan arvion ulkopuolelle tiedon puutteiden vuoksi. Vedenalaisten luontodirektiivin luontotyyppien tila arvioitiin epäsuotuisaksi tai jopa huonoksi. Arviot perustuivat useisiin tietolähteisiin. Tarkemmat tulokset ovat Suomen meriympäristön tila 2018-raportissa1. 5.7.1 Nykyiset toimenpiteet merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseksi Toimenpideohjelman tavoitteena on, että toimenpiteet edesauttavat heikossa tilassa olevien pohjan elinympä- ristöjen ja luontotyyppien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitävät hyvässä tilassa olevien elinympäristöjen ja luontotyyppien tilaa. Vuoden 2018 päivityksessä merenpohjalle ei esitetty yleistä ympäristötavoitetta, koska tavoite konkretisoituu jo kuvaajan kautta eli merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosys- teemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaiku- tuksia. Lisäksi ravinnekuormitukselle asetettujen tavoitteiden arvioitiin merkittävästi auttavan myös merenpoh- jan heikossa tilassa olevia elinympäristöjä ja luontotyyppejä. Merenpohjan lajien, luontotyyppien ja elinympäristöjen tila Merenpohjan ruoppaaminen, ruoppausmassojen läjittäminen, merihiekan nosto ja soranotto, merellä ja ran- nalla tapahtuva rakentaminen, veneily matalilla merenlahdilla, kaapeleiden ja putkien laskeminen sekä suurten alusten liikkuminen matalilla saaristoalueilla ovat toimintoja, jotka voivat aiheuttaa fyysisiä vahinkoja kuten pohjien eroosiota tai peittymistä, liettymistä tai veden samentumista. Merenpohjan elinympäristöjen menetystä aiheutuu lähinnä pohjien ja rantojen pysyvästä peittämisestä erilaisilla rakenteilla tai uusien säännöllistä ruop- paamista vaativien väylien avaamisesta. Merellisten lajien, luontotyyppien ja elinympäristöjen häiriintyminen tai menetys johtuu Suomen merialueilla kuitenkin pääasiassa rehevöitymisestä (taulukot 19–21) Paikallisemmat fyysistä vahinkoa tai menetystä aiheuttavat ihmistoimet vaikuttavat haitallisesti ja jopa tuhoi- sasti esimerkiksi uhanalaisiin tai pinta-alaltaan vähentyneisiin tai laadultaan merkittävästi heikentyneisiin luon- totyyppeihin, kuten punaleväyhteisöihin, näkinpartaisniittyihin sekä kallio- ja kivikkopohjien rakkohauruyhtei- söihin. Taulukko 19. Luontodirektiivin vedenalaisten luontotyyppien tila ja niihin kohdistuvat merkittävimmät uhkat vuoden 2019 arvioinnissa.106 Luontotyyppi Tila 2019 Uhkat (tärkeysjärjestyksessä) 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät Epäsuotuisa Ravinnekuormitus, virkistyskäyttö Ravinnekuormitus, väyläruoppaukset ja uomamuokkaukset, vie- Epäsuotuisa- 1130 Jokisuistot raslajit, merenkulku, rantojen muokkaukset kaupunki-, teollisuus- huono ja virkistyskäyttöön, läjitykset Epäsuotuisa- Ravinnekuormitus, ruoppaus, virkistyskäyttö, rantojen muokkauk- 1150 Rannikon laguunit huono set kaupunki-, teollisuus- ja virkistyskäyttöön, vieraslajit, läjitys 126  Ravinnekuormitus, virkistyskäyttö, rantojen muokkaukset kau- Epäsuotuisa- 1160 Laajat matalat lahdet punki-, teollisuus- ja virkistyskäyttöön, merenkulku, väyläruop- huono paukset, vieraslajit Ravinnekuormitus, vieraslajit, rantojen muokkaukset kaupunki-, te- 1170 Riutat Epäsuotuisa ollisuus- ja virkistyskäyttöön, merenkulku 1610 Harjusaaret (sisältäen ve- Hiekanotto denalaiset osat) 1620 Itämeren pienet saaret ja luodot (sisältäen vedenalaiset osat) Epäsuotuisa- Ravinnekuormitus, merenkulku, rantojen muokkaukset kaupunki-, 1650 Kapeat murtovesilahdet. huono teollisuus- ja virkistyskäyttöön, väyläruoppaukset, vieraslajit Taulukko 20. Laajojen vedenalaisten elinympäristöjen tila vuoden 2018 arvioinnissa1. Tila esitetään yhteenvetona kuu- delta merialueelta. Uhkat ovat kirjoittajien arvioita. Laaja elinympäristö Tila 2018 Merkittävimmät uhkat Tyrskyvyöhykkeen kallio ja biogeeninen Ei tunnettu Rehevöityminen riutta Tyrskyvyöhykkeen sedimentti Ei tunnettu Merenkulun aaltoeroosio Infralitoraalin kallio ja biogeeninen riutta 3/5 heikko Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) 1/5 heikko, Infralitoraalin karkeat sedimenttipohjat Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) 4/5 ei tunnettu Infralitoraalin sekasedimentit 2/5 heikko Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) Infralitoraalin hiekkapohjat Ei tunnettu Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) Infralitoraalin liejupohjat 4/5 heikko Rehevöityminen Circalitoraalin kallio ja biogeeninen riutta 2/5 heikko Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) 1/5 heikko, Circalitoraalin karkeat sedimenttipohjat Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) 3/5 ei tunnettu Circalitoraalin sekasedimentit 2/5 heikko Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) Circalitoraalin hiekkapohjat Ei tunnettu Rehevöityminen, liettyminen (merityöt ja merenkulku) Circalitoraalin liejupohjat 2/5 heikko Rehevöityminen Ulkomeren circalitoraalin kallio ja biogee- 1/6 heikko, Ei tunnettu ninen riutta 2/6 ei tunnettu Ulkomeren circalitoraalin karkeat sedi- ei heikkoja, Ei tunnettu menttipohjat 1/6 ei tunnettu Ulkomeren circalitoraalin sekasedimentit 2/6 heikko Rehevöityminen, kertyvät vaaralliset aineet ei heikkoja, Ulkomeren circalitoraalin hiekkapohjat Ei tunnettu 3/6 ei tunnettu 127  Ulkomeren circalitoraalin liejupohjat 2/6 heikko Rehevöityminen, kertyvät vaaralliset aineet Taulukko 21. Vesienhoidon tunnistamat fyysiset paineet rannikkovesien vesimuodostumissa vuoden 2019 raportoinnissa. Kuormitus ei ole mukana. Osuus rannikkovesien vesi- PAINE muodostumien pinta-alasta Merenkulun takia tehty vesimuodostuman väylän/pohjan/va- 22 % luma-alueen/rannan fysikaalinen muutos Muu ihmisperäinen paine 21 % Muun syyn vuoksi tehty vesimuodostuman väylän/pohjan/va- 17 % luma-alueen/rannan fysikaalinen muutos Vesiviljely/kalankasvatus 15 % Maankuivatus happamilla sulfaattimailla 13 % Teollisuutta varten tehdyt padot, vaellusesteet ja sulut 4% Talousvedenottoa varten tehdyt padot, vaellusesteet ja sulut 4% Hydrologinen muutos – muu 3% Muuta syytä varten tehdyt padot, vaellusesteet ja sulut 1% Nykyiset lainsäädännölliset toimenpiteet Nykytoimenpiteet sisältävät erilaista lainsäädäntöä merenpohjan häiriöiden ja menetyksen estämiseksi tai lie- ventämiseksi. Vesilaki, maankäyttö- ja rakennuslaki, YVA-laki sekä SOVA-laki ovat yleisimmät lainsäädännöl- liset toimet, joiden keinovalikoimiin kuuluvat lupamenettelyt ja aluesuunnittelu. Luonnonsuojelulaki on vahva laki, mutta se rajoittuu suojelualueille ja erikseen määritellyille lajeille ja luontotyypeille. Merenpohjan luonto- tyypeistä ainoastaan fladat ja kluuvit mainitaan vesilaissa, mutta muiden luontotyyppien osalta laki ei tunnista mm. paineherkkiä alueita, erilaisia toiminnallisia elinympäristöjä (mm. lisääntymis-, ruokailu- tai poikasalueet) tai eri ekosysteemipalveluja tuottavia luontotyyppejä. Vesirakentamista rantavyöhykkeellä säädellään maankäyttö- ja rakennuslailla ja ympäristönsuojelulailla. Ve- sialueilla tapahtuvaa rakentamista (väylien muutokset, hankkeisiin liittyvät ruoppaus- ja läjitystyöt) ohjaa vesi- laki. Merialueilla tapahtuvan toiminnan suunnittelua tehdään myös lisääntyvässä määrin merialuesuunnitte- lussa ja kaavoituksessa. Merihiekan nostoa ja soran ottoa säädellään maankäyttö- ja rakennuslailla sekä ve- silailla. Merenpohjan maa-aineisten nostaminen vaatii luvan merenpohjan maa-aineksen nostamiselle sekä vesilain mukaisen luvan ennen hankkeen toteuttamista. Valtioneuvoston asetuksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä edellytetään arviointimenettelyn soveltamista kiven, soran tai hiekan ottohankkeessa, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 ha tai otettava ainesmäärä on vähintään 200 000 m3 vuodessa. Kaikki yli 500 m3 ruoppaukset edellyttävät aluehallintoviraston myöntämää vesilain mukaista lupaa. Ehdoton luvantarve ei kuitenkaan koske julkisten väylien kunnossapitoruoppauksia, mutta lupaa on haettava, jos ruop- paus voi muuttaa muun muassa vesiympäristöä. Alle 500 m3:n pienruoppauksista on tehtävä ilmoitus ELY- keskukselle. Mikäli pienruoppauksella arvioidaan olevan merkittäviä vaikutuksia vesiluontoon, sekin voi edel- lyttää luvan hakemista. Vesilain mukaan enintään kymmenen hehtaarin kokoisen fladan tai kluuvijärven luonnontilaa ei saa vaarantaa. Lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen vaarantamiskiellosta, jos näiden vesiluontotyyppien suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu (vesilaki 2 luku 11 §). Käytännössä ohjeistus ja lupamenettely eivät kuitenkaan ole taanneet rannikon kasvipeitteisten lahtien pysymistä hyvässä tilassa, ja etenkin poikkeusluvalla toteutetut ruoppaukset ovat osoittautuneet ongelmaksi. Niiden valvonta ja 128 seuranta ovat marginaalista, ruoppausten vaikutusten arviointi on vaikeaa, ja tilan heikentymisen syitä voi olla vaikea osoittaa runsaan rehevöitymiskehityksen vuoksi. Kansainvälinen yleissopimus jätteen ja muun mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäise- misestä vuodelta 1979 on pääasiallinen nk. dumppaamisen kielto, ja sen takia mm. ruoppausaineksen sijoit- tamiseen tarvitaan lupa. Merenkulun ympäristönsuojelulaki ei varsinaisesti liity merenpohjan koskemattomuu- teen, ellei kiinteän jätteen satamiin jättöä lasketa sellaiseksi. Merensuojelulaki kieltää Suomen talousvyöhyk- keen ulkopuolella suomalaisten alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ilman kyseisen valtion lupaa. Tämä laki ei sovellu Suomen merialueeseen. Muut nykytoimenpiteet Pehmeämpiä nykytoimenpiteitä ovat ohjeet, suunnitelmat ja toimintaohjelmat. Näitä ovat erityisesti ympäristö- ministeriön ruoppaus- ja läjitysohje luvanvaraisille toimille, ilmoitusvelvollisuus pienruoppauksista, ympäristö- ministeriön ohje tuulivoimarakentamiselle, kalankasvatuksen ympäristöohje ja sijainninohjaussuunnitelma sekä valtakunnallinen merihiekannoston suunnitelma. Merenkulun rajoitukset laivojen nopeudelle ovat merkit- täviä, paikallisia toimenpiteitä herkillä ranta-alueilla. Arvio nykyisten toimenpiteiden riittävyydestä Toimenpideohjelmaa valmisteleva merenpohjan työryhmä arvioi kyselyn avulla nykytoimenpiteiden vaikutta- vuuden fyysisen vahingon ja menettämisen vähentämiseksi. Arvio tehtiin vuosien 2018 ja 2019 vedenalaisten elinympäristöjen ja luontotyyppien tila-arvioiden pohjalta. Nykytoimenpiteiden vaikuttavuus arvioitiin vuoden 2027 loppuun asti. Arvion mukaan nykytoimenpiteet eivät ole tarpeeksi riittäviä kyseisten paineiden lieventä- miseksi. Vaikka pääasiallinen syy merenpohjan monien elinympäristöjen ja luontotyyppien heikkoon tilaan on ravinne- kuormituksen aiheuttamassa rehevöitymisessä ja hapettomuudessa, on fyysisen vahingon ja menetyksen rooli merkittävä erityisesti matalilla merialueilla ja lähellä rantaa. Näillä alueilla elinympäristöjen ja luontotyyppien monimuotoisuus on runsasta ja niillä sijaitsee merkittäviä toiminnallisia elinympäristöjä. Useimmat meren ekosysteemipalvelut saadaan näiltä alueilta. Suomen lainsäädäntö tunnistaa merenpohjan luontotyypeistä vain pienikokoiset fladat ja kluuvit, jolloin lupa- viranomaisella ei ole mahdollisuutta harkita suojelua muille merkittäville luontotyypeille tai elinympäristöille. Tämä on merkittävä puute ja vaikuttaa myös pienruoppauksien luvanvaraisuuden harkintaan. VELMU-ohjel- man kartoittamat vedenalaiset elinympäristöt ja luontotyypit ovat saatavina digitaalisina kartta-aineistoina ja mahdollistavat tarkan tietolähteen lupaviranomaisille. Toiminnallisesti ja ekosysteemipalveluiltaan merkittävien elinympäristöjen kartta-aineistot ovat myös saatavilla karttapalveluiden kautta vuonna 2020. Ympäristöluvan myöntäminen edellyttää usein ympäristövaikutusten selvityksen. Luvanvaraisissa rakenta- mis-, ruoppaus- ja läjityshankkeissa edellytetyt samentumisen leviämis- ja vaikutusmallit eivät ole kaikissa tapauksissa kyenneet ennakoimaan toiminnan vaikutuksia. Mallien parantamiseksi tulisi tehdä tutkimus- ja kehitystoimintaa, jossa myös herkkien sekä toiminnallisesti ja ekosysteemipalveluiltaan merkittävien lajien ja elinympäristöjen vaikutukset huomioidaan paremmin. Haitallisten vaikutuksien leviämisen estämiseksi on ole- massa parasta ympäristötekniikkaa (erilaisia imu- ja kauharatkaisuja ja sedimenttiverhoja). Verhojen käytöstä on Suomessa myönteistä kokemusta mm. Helsingin Vuosaaren satamarakentamisen yhteydessä, mutta ym- päristöystävällisistä kauha- ja imuratkaisuista ei ole paljon kokemusta. Parhaan tekniikan soveltamista tulisi lisätä herkkien elinympäristöjen lähellä. Pienimuotoisia alle 500 m3:n ruoppauksia tehdään eniten veneväylien tai pienlaitureiden rakentamisen tai yl- läpidon yhteydessä. Ruoppauksien tarve on erityisen suurta maankohoamisrannikoilla tai ruovikoituvissa lah- dissa. Useiden pienruoppausten yhteenlaskettu kokonaismassamäärä voi muodostua merkittäväksi. Pieni- muotoisten ruoppauksien osalta on tehtävä ilmoitus paikalliselle ELY-keskukselle, joka arvioi edellyttääkö ruoppaus vesilain mukaista lupaa. Rannikon ELY-keskusten mukaan ilmoitusvelvollisuuden noudattamisessa on alueellisia eroja ja erityisesti Merenkurkun alueella todelliset ruoppaukset saattavat olla moninkertaisia (Metsähallitus Luontopalvelut). Myöskään kansalaisilla ei välttämättä ole käsitystä pienruoppausten haitalli- sista vaikutuksista merenpohjan ekosysteemeihin. Merenpohjan avainelinympäristöjen suojelemiseksi huo- miota pitäisi erityisesti kiinnittää rannikon kasvipeitteisiä lahtia uhkaaviin ilmoitusmenettelyn alaisiin pienruop- pauksiin ja niiden yhteisvaikutuksiin. Pienruoppausten ruoppausmassojen läjittämistä pelkästään maalle ja ajoittamista kasvukauden ja kalojen kutukauden ulkopuolelle lokakuun ja maaliskuun välille on säädettävä suositusta tiukemmaksi. Lisäksi näiden ilmoitusluontoisten ruoppausten vaikutuksista ja parhaista käytän- nöistä on viestittävä ruoppausten teettäjille ja palveluntarjoajille. Pienruoppauksien suhteen tulisi suunnitella 129 toimenpiteitä, jotka ovat lainsäädännön pohjalta mahdollisia ja eivät tarpeettomasti hankaloita vesialueiden käyttäjiä ja ELY-keskuksien työtä. Kauppamerenkulun väylillä kulkee laivaliikennettä, joka aiheuttaa voimakkaan aaltovaikutuksen matalille me- renpohjille ja läheisille rannoille. Tämä lisää merenpohjan ja rannan eroosiota sekä resuspensoituneen ainek- sen aiheuttamaa veden samentumista. Väylillä tehdään ylläpitoruoppauksia liikennöitävyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. Valtion meriväylien kehittämisen ja kunnossapidon yhteydessä ruoppaus- ja läjitystoiminta kohdistuu nykyisellään vuosittain enintään 5 km2 alalle, kun Suomen koko merialue talousvesivyöhykkeelle asti on suuruudeltaan noin 83 000 km2. Ruoppaus- ja läjitysohjeistuksen (2015) tavoitteena on suojella luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja herkkiä alueita ja uudistetun ohjeen on määrä merkittävästi parantaa luvanvaraisten ruoppausten ja läjitysten hallintaa. Herkkien alueiden eroosio- ja samennusvaikutuksien selvi- tystä ei ole kuitenkaan toteutettu ja tämä vaatisi selvittämistä ja mahdollisien uusien toimenpiteiden harkintaa. Vähähappisuus ja hapettomuus ovat laaja-alaisia ja merkittäviä ongelmia, joiden syntyyn ravinteiden ja orgaa- nisen aineksen kuormitus on vaikuttanut luontaisten syiden ohella. Ne vaikuttavat suureen osaan Suomenlah- den ja Pohjois-Itämeren avomerialueita ja moniin rannikkovesialueisiin varsinkin Suomenlahdella ja Saaristo- merellä. Kunnostustoimenpiteitä voitaisiin harkita rannikkovesialueille, joilla hapettomuuden hoitaminen voisi teknisesti onnistua. Näiden teknikoiden kokeileminen on jo aloitettu Saaristomerellä. Nykytoimenpiteiden joukossa on vain yksi saastuneiden sedimenttien hoitoon kohdistuva toimenpide, jossa selvitettiin mahdollisuuksia poistaa Kymijoen dioksiinikertymiä. Saastuneita merenpohjia on kuitenkin kaikkien satamien, terminaalien ja teollisuuslaitosten edustalla. Näiden haitallisia vaikutuksia on havaittu merenpohjan selkärangattomissa eliöissä mm. Selkämerellä.107 5.7.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentä- miseksi Nykytoimenpiteiden riittävyyden arviossa tunnistettiin ongelmia, joiden vuoksi merenpohjan elinympäristöt, luontotyypit ja lajit eivät ole kokonaisuutena arvioitu hyvään tilaan. Uusiksi toimenpiteiksi ehdotetaan ratkai- suja, jotka osin tai kokonaan pyrkivät vastaavaan havaittuihin ongelmakohtiin. Merenpohjan elinympäristöille ja luontotyypeille valikoitui kahdeksan uutta toimenpidettä. Näistä kolme liittyy ihmistoimille herkkien elinympäristöjen ja luontotyyppien tunnistamiseen ja paineiden vähentämiseen näiden lähellä. Kahdessa toimenpiteessä kunnostetaan luontotyyppejä, yhdessä vähennetään pienruoppausten vai- kutuksia ja kahdessa selvitetään parhaita ympäristötekniikoita ruoppaukseen ja merirakentamiseen. TPO2022-POHJA1 Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen Toimenpiteen kuvaus Suomen lainsäädäntö erottelee vain pienet fladat ja kluuvit (vesilaki), joiden luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Poikkeus tästä voidaan myöntää, jos vesiluontotyypin suojelutavoite ei huomattavasti vaarannu. Suomen merialu- eella ja erityisesti rannikolla on useita luontotyyppejä ja elinympäristöjä, jotka eivät ole laissa mainittuja ja joiden merkitys ekosysteemipalvelujen tuottajina on huomattava (esim. kalojen kutu- ja poikasalueet, hiekkasärkät, meriajo- kasniityt) tai jotka ovat toiminnallisesti merkittäviä luonnon monimuotoisuu- delle (esim. lintujen pesimä-, ruokailu- ja levähdysalueet). Merkittäviä luonto- tyyppejä voivat olla myös nk. avainluontotyypit, jotka ovat luonnon monimuo- toisuuden keskittymiä. Avainluontotyypit, toiminnalliset elinympäristöt ja ekosysteemipalveluja tarjoavat luontotyypit ovat monesti samoja ja niiden määrä on suhteellisen rajallinen. Luontotyyppien ja elinympäristöjen suojelun vaikuttavuudesta on Itämerellä tutkimusnäyttöä.108 Tässä toimenpiteessä parannetaan merenpohjan luontotyyppien ja elinympä- ristöjen asemaa erilaisin hallinnollisin tai lainsäädännöllisin keinoin, ja sisälly- tetään niitä suojelualueiden luonnonsuojelutavoitteisiin. Näitä keinoja ovat mm. 1) parantaa luonnonsuojelulain uudistuksen kautta näiden luontotyyp- pien ja elinympäristöjen suojelun tasoa, 2) lisätä tarvittaessa suojelualuever- koston kattavuutta (ks. Suojelualueverkoston laajentaminen meriluonnon mo- nimuotoisuuden turvaamiseksi TPO2022-LUONTO1), 3) lisätä näitä kohteita olemassa olevien suojelualueiden suojelutavoitteisiin ja hoito- ja käyttösuun- 130  nitelmiin (ks. myös Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden paran- taminen TPO2022-LUONTO2), 4) tuottaa paikkatietomateriaalia näiden koh- teiden esiintymisestä ja herkkyydestä vesilain mukaisten lupaprosessien tu- eksi. Tiukkaa suojelua vaativat alueet voidaan tunnistaa olemassa olevien luonnonsuojelualueiden sisältä mm. hyödyntäen VELMUsta saatuja tietoja ja Zonation analyysia. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus Luontopalvelut, SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: Geologian tutkimuskeskus, Luke, Åbo Akademi, Väylävirasto, ran- nikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☒ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA2 Meriajokkaan ja näkinpartaisten palauttaminen Toimenpiteen kuvaus Meriajokas ja näkinpartaiset muodostavat vedenalaisia niittyjä, joiden merki- tys luonnon monimuotoisuudelle on merkittävä. Lajit ovat herkkiä häiriinty- mään, ja tässä toimenpiteessä tehdään kunnostushankkeita alueille, joista meriajokas tai näkinpartaiset ovat hävinneet ihmisen aiheuttamien toimien vuoksi. Hankkeissa tulee vähentää tai poistaa alkuperäisen häiriintymisen tai häviämisen syyt ja sen jälkeen ennallistaa luontotyypit mm. siirtoistutuksin. Vastaavia ennallistamishankkeita on tehty Itämerellä vasta muutamia, ja siksi parhaat tekniikat ja kokemukset on tutkittava hankkeissa huolellisesti. Toi- menpide kytkeytyy myös Veneilyn aiheuttaman merenpohjan häiriön vähen- täminen (TPO2022-LUONTO4) -toimenpiteeseen. Meriajokkaan ennallistamista on tutkittu Ruotsissa siirtoistutuksin ja siemen- tämällä.109, 110, 111 Ennallistaminen on hidasta, mutta tulosten mukaan mah- dollista. Näkinpartaiset muodostavat tiheitä niittyjä, jotka lajista riippuen viihtyvät avoi- milla tai suojaisilla alueilla. Nämä niityt ovat uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä vuoden 2018 uhanalaisuusarvioinnin112 mukaan. Suojaiset näkinpartaisniityt esiintyvät puolisulkeutuneissa lahdissa ja fladoissa ja kärsi- vät veden virtauksen lisäämisestä ja ruoppauksista. Näissä kohteissa näkin- partaisniityt sitovat luonnollisissa oloissa hyvin pohjasedimentin ja pitävät ve- den kirkkaana. Suojaisien näkinpartaisniittyjen ennallistaminen toteutetaan ensisijaisesti veden virtauksia rajoittamalla. Avoimien näkinpartaisniittyjen ennallistaminen edellyttää mm. liettymisen, samentumisen ja rihmalevien päälle kasvun estämistä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus Luontopalvelut ja muut osallistujat Osallistujat: Åbo Akademi, SYKE, rannikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- - teys 131  Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA3 Järviruo’on poisto monimuotoisuuden lisäämiseksi Toimenpiteen kuvaus Järviruoko leviää joillakin alueilla voimakkaasti ja peittää alleen matalien lah- tien elinympäristöjä. Toisaalta ruovikko myös tarjoaa elinympäristöjä, ennen kuin kasvaa liian tiheäksi. Järviruo'on poisto on siten toimenpide funktionaali- sesti merkittävien elinympäristöjen ennallistamiseksi. Ruovikon hoitotoimenpiteillä voidaan myönteisesti vaikuttaa luonnon moni- muotoisuuteen. Kalojen ja ruovikon lintujen runsaus ja monimuotoisuus li- sääntyvät mosaiikkimaisessa ruovikossa, jossa ruovikko ei ole kasvanut liian tiheäksi.113, 114, 115, 116 Myös pohjan vesikasvien monimuotoisuus on suurinta hoidetuilla ruovikkoalueilla. 117 Toimenpide kytkeytyy myös Meriluonnon en- nallistamis- ja kunnostustoimenpiteet (TPO2022-LUONTO4) -toimenpitee- seen. Toimenpide voidaan myös toteuttaa ravinteiden pidättymisen ja poiston nä- kökulmasta, mutta ruokobiomassa poistaa melko vähän ravinteita.117 Lisäksi poiston suunnittelussa pitää noudattaa varovaisuutta, sillä ruovikot ovat mer- kittäviä ravinteiden ja muiden kuormittavien aineiden, kuten mikroroskien ja vaarallisten aineiden pidättäjiä (vrt. ennallistetut kosteikot118, 119, 120). Ruovi- kon poiston vaikutukset tunnetaan kaikkiaan vielä riittämättömästi, ja niitä tu- lisi selvittää lisää. Poisto ja keruu voidaan tehdä suunnitellen ruo’on hyötykäyttöä.121 Poistetut järviruovikot voivat kuitenkin olla merkittäviä metaanin päästölähteitä, mistä on huolehdittava ennen laajamittaisia hankkeita. Ruo’on poiston vaikutukset on arvioitu noin 8–10 vuoden kestoisiksi. Toimenpiteessä tavoitellaan kun- nostushankkeita kohteille, joissa toimenpiteellä olisi myönteinen vaikutus ai- neiden pidättymiseen ja luonnon monimuotoisuuteen. Ensin selvitetään po- tentiaaliset kohteet koko rannikolta, sitten tehdään kunnostussuunnitelma ja määritellään toteuttajat. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus Luontopalvelut ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- - teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA4 Veneilyn aiheuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Veneilyn potkurivaikutuksilla ja väyläruoppauksilla on todistetusti haitallisia vaikutuksia alueen kasvillisuuteen. Vesiliikennelain mukaan ”vesikulkuneu- 132  von käyttäjän on noudatettava olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja va- rovaisuutta ja toimittava siten, ettei hän ilman pakottavaa syytä vaikeuta tai häiritse muiden liikkumista vesillä eikä aiheuta vaaraa tai vahinkoa muille taikka vaaraa tai merkittävää tai tarpeetonta haittaa tai häiriötä luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastukselle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle tai muulle yleiselle tai yksityiselle edulle” (5 §). Erikssonin ym. (2004)122 mukaan veneily ja siihen liittyvä väylien ylläpito lisä- sivät sameutta 1,5-kertaiseksi (keskimäärin 2 NTU → 3 NTU) ja pienvenesa- tamissa sameus on keskimäärin 4,7 NTU. Pohjakasvillisuus vähenee pienve- nesatamien ja veneväylien läheisyydessä puoleen (30 % peittävyys vs. 60 % peittävyys vertailualueilla.122 Hansenin ym. (2019)123 arvio oli 27 % vähem- män pohjakasvien peittävyyttä ja 20 cm lyhyemmät kasvit pienvenesatamien läheisyydessä kuin vertailualueilla. Suurempien pienvenesatamien vaikutus oli tätäkin suurempi, yli 65 % vähemmän kasvillisuuden peittävyyttä. Sand- ström ym. (2005)124 osoittivat vastaavan veneily- ja piensatamavaikutuksen kaloille; pohjakasvillisuuden seassa kutevien kalojen (mm. hauki) runsaudet olivat huomattavasti pienempiä veneväylien ja pienvenesatamien läheisyy- dessä, kun taas mm. salakka runsastui väylien ja satamien läheisyydessä. Sandströmin ym. (2005)124 mukaan veneilyn vaikutukset johtuivat pääasialli- sesti aallon muodostuksesta, mikä lisää samentumista ja viilentää matalien lahtien lämpötilaa. Veden lämpötila on yksi merkittävimmistä ympäristöteki- jöistä kalojen runsaudelle.125 Tässä toimenpiteessä pyritään vähentämään veneilyn ja pienvenesatamien haitallisia vaikutuksia merenpohjaan. Toimenpide liittyy myös vedenalaisen melun Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (TPO2022- MELU4) -toimenpiteeseen. Toimenpiteessä tunnistetaan sopivia väyliä, joilla veneilyä voidaan säädellä mm. nopeusrajoituksin tai se saadaan ohjattua pois herkiltä alueilta, väylä- ruoppausten suunnitelmallisuutta ja yhteisten veneilylaitureiden suosimista kaavoittamisessa ja lupaprosesseissa. Toimenpiteessä hyödynnetään tietoa herkkien ja merkittävien alueiden kartoituksista, ja suunnataan toimenpiteitä näille alueille. Vesiliikennelain mukaisia kieltomerkkejä voidaan asettaa kieltämään mm. aallokon muodostamista, ankkurointia, moottoriveneen käyttöä, kiinnitty- mistä, vesihiihtoa ja vesiskootterilla ajoa. Näitä vesiliikennemerkkejä voi käyt- tää tässä toimenpiteessä tunnistetuille herkille meriluontoalueille. Merkkien asettaminen edellyttää Traficomin päätöstä. Suojelualueilla tätä voidaan to- teuttaa myös Uhanalaisten merilajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (TPO2022-LUONTO5) -toimenpiteellä. Toimenpide voi sisältää alueellisia hankkeita pienveneväylien parempaan suunnitteluun ja ylläpitoon, viestintää toimenpiteiden merkityksellisyydestä alueen meriluonnolle ja materiaalia alueellisille ja kunnallisille suunnittelijoille merkittävistä kohteista, joissa veneilyn uhat ja herkät elinympäristöt kohtaa- vat. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja LVM ja muut osallistujat Osallistujat: Väylävirasto, Traficom, rannikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- - teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu 133  K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA5 Pienruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostaminen Toimenpiteen kuvaus Pienruoppausten valvonta ja säätely on vaikeaa, sillä pienruoppaus ei edel- lytä lupaa vaan ilmoituksen ELY-keskukselle, joka harkitsee luvanvarai- suutta. Käytännössä ilmoitusvelvollisuutta noudatetaan eri tavoin Suomen merialueilla, ja erityisesti Merenkurkussa ilmoittamattomia pienruoppauksia on havaittu moninkertaisesti ilmoitettuihin verrattuna. Pienruoppauksien haitalliset vaikutukset johtuvat muutamasta tekijästä: 1) ne suoritetaan pohjakasvillisuuden kasvukauden aikana, 2) ne toteutetaan vie- rekkäisissä kohteissa peräkkäin, 3) veneväylien ruoppaukset tehdään kulle- kin laiturille erikseen tai 4) massat läjitetään veteen ja 5) niissä lisätään puoli- sulkeutuneiden lahtien veden virtausta, mikä vahingoittaa mm. näkinpartais- niittyjä. Sandström ym. (2005)124 vertasivat kalalajistoa ja kalojen poikastuo- tantoa ruopatuissa ja ruoppaamattomissa lahdissa ja osoittivat, että kasvilli- suudessa lisääntyvät kalalajit olivat vähälukuisempia ruopatuissa lahdissa, ja toisaalta toiset lajit kuten salakka, kolmipiikki, kuha ja lahna olivat runsaita ruopatuilla lahdilla. Koska pienruoppaukset ovat monissa tapauksissa välttämättömiä, olisi toi- menpiteiden suunnitelmallinen toteuttaminen yksi mahdollisuus vähentää nii- den haitallisia vaikutuksia. Sandström ym. (2005)124 ehdottavat pienvenesa- tamien ja laiturien sijoittamista lahtien sijasta syvemmille rannoille. Tässä toimenpiteessä pyritään pilottihankepohjaisesti edistämään suunnitel- mallisia ruoppauksia, jotka toteutettaisiin alueilla, joissa ilmoitusvelvollisuutta ei ole noudatettu. Toimenpide olisi erityisen merkittävä Merenkurkun alueelle. Ohjatut ja yhteisesti suunnitellut ruoppaukset mahdollistavat meriluonnon huomioimisen paremmin kuin yksittäiset ruoppaukset. Toimenpiteen toisessa osassa parannetaan merellisen tiedon saatavuutta ja jaetaan merialue herkkyysalueisiin, jotka voidaan luokitella ruoppausvaiku- tusten mukaan. Herkkyyden mukaan ELY-keskus voi edellyttää ruoppaajalta tiettyjä varovaisuustoimia ruoppauksen suorittamiseksi ja mm. mereen läjittä- minen voitaisiin rajoittaa entistä tiukemmin. Ilmoitusvelvollisuus mahdollistaa ELY-keskuksen harkinnan, edellyttääkö pienruoppaus lupaa, esimerkiksi alu- eella olevien luonnonsuojelullisten arvojen vuoksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: rannikon ELY-keskukset ja muut osallistujat Osallistujat: Väylävirasto, SYKE Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- - teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 134 TPO2022-POHJA6 Ruoppauksien ja hiekannoston kaivuu- ja imumenetelmien parhaat ympäristötekniikat Toimenpiteen kuvaus Tekniikat ympäristöystävälliseen ruoppaus- ja hiekannostotoimintaan ovat olemassa, mutta niitä ei aina osata vaatia. Tekniikan valinnan tulee riippua kohteen lähellä olevista meriympäristön kohteista, mutta kaikki tekniikat ei- vät sovellu mm. pohjan laadun tai ympäristön herkkyyden takia. Ruoppaajat jaetaan karkeasti kauha-, imu- ja muihin ruoppaajiin. Avoimen ja suljetun kuokkakauhan aiheuttama kiintoainessamentuminen on 150– 900 ja 50–300 mg/l126 . Pneumaattiset ruoppaajat tuottavat kiintoainepitoi- suuksia 4–48 mg/l ja hydrauliset imuruoppaajat voivat päästä 1,7–3,5 mg/l pintapitoisuuksiin.126 Näistä on monia muotoja, joiden soveltuvuus pitää arvioida, sillä mm. imuruoppauksen vesipitoisuus on noin 90 %, mikä vai- kuttaa massan siirtoon ja käsittelyyn. Monien tekniikoiden käyttöä rajaa ruopattavan merenpohjan laatu (mm. ki- visyys tai lohkareisuus). Suurissa hankkeissa myös työteho vaikuttaa ym- päristövaikutuksiin, eli ajallinen kesto on huomattavasti lyhyempi kuin mo- nessa ympäristöystävällisemmässä tekniikassa, mutta hetkelliset vaikutuk- set suurempia. Toimenpiteessä selvitetään tekniikoiden saatavuus ja so- veltuvuus Suomen meriympäristön eri alueille ja pohjatyypeille. Selvityk- sen laatimisessa kuullaan toimialan asiantuntijoita ja selvitys jaetaan laa- jasti toimijoille ja ympäristö- ja lupaviranomaisille. Toimenpide tehdään hankepohjaisesti yhteistyössä alan keskeisten toimijoiden kanssa. Toimeenpanon vastuu- Vastuutaho: Väylävirasto, rannikon ELY-keskukset taho ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE Aikataulu 2022–2027, kertaluonteinen Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoi- - teyhteys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja ve- muutokset ruokakalassa denalainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA7 Silttiverhot ruoppausten ja läjitysten ympärille Toimenpiteen kuvaus Verhoratkaisuilla on ollut merkittäviä vaikutuksia sedimentaation leviämi- sen estämiseksi. Silttiverhot ja muut vastaavat ratkaisut toimivat suojaisilla vesialueilla kohtuullisilla vesisyvyyksillä. Avoimet merialueet ja suuret ve- sisyvyydet heikentävät näiden ratkaisujen käyttömahdollisuuksia ja toimi- vuutta. Sopivia alueita silttiveroratkaisujen käyttöön ovat sisäsaariston kohteet ja merenlahdet. Avoimien alueiden meriväylähankkeissa ruop- pausalueet voivat oilla hyvin laajoja, joka heikentää näiden ratkaisujen käyttömahdollisuuksia. Toimenpiteessä selvitetään parhaiden tekniikoiden vaikuttavuudet haitallisten vaikutusten vähentämiseksi, sekä niiden saata- vuus ja soveltuvuus eri alueille ja pohjatyypeille ja selvitys jaetaan laajasti toimijoille ja ympäristö- ja lupaviranomaisille. Toimenpide tehdään hanke- pohjaisesti yhteistyössä alan keskeisten toimijoiden kanssa. Verhoratkaisut ovat osoittautuneet hyvin tehokkaiksi sameuden, kiintoai- neen ja väriaineiden leviämisen estämisessä. Noin 80–99 % aineesta jää yksin- tai kaksinkertaisen verhouksen sisäpuolelle. 127, 128 135  Silttiverhojen käyttöä rajoittavat aallokko ja syvyys. Verhous toimii parhai- ten alle solmun virtausnopeuksilla ja alle 7 m syvyyksillä129, 130. Suomessa näitä paikkoja on saaristossa ja rannan lähellä olevissa kohteissa. Ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohje131 on hyvä lähtökohta toi- menpiteen kehittämiselle. Toimeenpanon vastuu- Vastuutaho: Väylävirasto, rannikon ELY-keskukset taho ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE Aikataulu 2022–2027, kertaluonteinen Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoi- - teyhteys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja ve- muutokset ruokakalassa denalainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-POHJA8 Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteen tarkoituksena on tunnistaa meriväylien läheisyydestä herkät alueet, joiden tilaan nopeuden rajoittamisella olisi merkittävä myönteinen vaikutus. Herkiksi tunnistetuille alueille asetettaisiin vesiliikennelain 101 §:n mukaisia nopeusrajoituksia meriliikenteelle ympäristön suojaamiseksi. Traficom päättäisi nopeusrajoituksista. Alusnopeus on merkittävin tekijä merenpohjan ja rannan eroosion, resuspension (pohjalle laskeutuneen ai- neksen palaaminen takaisin veteen) ja sameuden aiheuttajana. Nopeuden rajoittaminen ei pelkästään vähennä merenpohjan ja rannan haittoja, vaan vähentää myös vedenalaista melua. Nopeusrajoituksia on jo sovellettu Suomessa ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Näillä voi kuitenkin olla taloudellisia tai toiminnallisia vaikutuksia meriliikenteelle, mikä pitää huo- mioida rajoitusten harkinnassa. Potkureiden aiheuttamaa pohjan resuspensiota on mitattu Suomen ranni- kolla 30 m syvyydessä.132 Airistolla Saaristomerellä jopa 1 m pohjasedi- menteistä kulkeutui pois potkureiden aiheuttamien pohjavirtauksien takia, ja 0,4–0,6 m/s virtauksia havaittiin vielä 0,5 km päässä laivasta.133, 134 Edellisten mittauksien mukaan pohjavirtaukset voivat olla jopa 2 m/s. Kes- kikokoiset matkustajalautat lisäsivät rannikon lahtien sameutta 55 %135 ja isompien laivojen aiheuttama samentuminen voi olla 8 mg/l aina laivan ohittaessa mittaus paikan134. Vesiliikennelaki mainitsee kahdesti ympäristölle koituvan haitan. Pykälän 12 mukaan ”vesikulkuneuvoa on ohjailtava voimassa olevaa nopeusrajoi- tusta noudattaen ja olosuhteisiin nähden oikein valitulla nopeudella yhteen törmäämisen ja ympäristölle aiheutuvan vahingon välttämiseksi”. Vastaa- vasti pykälän 5 mukaan ei saa aiheuttaa ”vaaraa tai merkittävää tai tar- peetonta haittaa tai häiriötä luonnolle tai muulle ympäristölle, kalastuk- selle, yleiselle luonnon virkistyskäytölle”. Vesiliikennelaissa on määritelty mm. nopeusrajoitusta koskevat liikennemerkit. Toimeenpanon vastuu- Vastuutaho: YM ja LVM taho ja muut osallistujat Osallistujat: Traficom, Väylävirasto, SYKE, rannikon ELY-keskukset 136  Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkovedet Yleinen ympäristötavoi- - teyhteys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja ve- muutokset ruokakalassa denalainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 5.7.3 Yhteenveto merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseen tähtäävistä ny- kyisistä ja uusista toimenpiteistä Merenpohjaan kohdistuvia häiriöitä vähennetään ja pohjan elinympäristöjä ja luontotyyppejä kunnostetaan kahdeksalla uudella toimenpiteellä, joista osa tukee mm. luonnonsuojelun, luonnonvarojen ja vedenalaisen melun uusia toimenpiteitä. Nykyisiä toimenpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.7.1. Ehdotukset uusiksi toi- menpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.7.2. Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 22. Taulukko 22. Merenhoidon toimenpideohjelman merenpohjan fyysisten vahinkojen ja menettämisen vähentämiseen täh- täävät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Asetus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan voimaansaattamisesta (51/1983) Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma (valtioneuvoston periaatepäätös 20.12.1990) Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Valtioneuvoston asetus (2/2000) vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004) Kestävästi rannikolla -Suomen rannikkostrategia (2006) Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi (2011) Vesilaki (587/2011) Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi, Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2012–2020 Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet - Lakisääteiset turvaamiskeinot (2013) Vesiviljelystrategia 2022 Merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89/EU) ja sen mukaiset vuonna 2021 valmistuvat merialuesuunnitelmat Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (2014) Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje (2015) Tuulivoimarakentamisen opas 2016 Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (14.12.2017) Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Komission toimintasuunnitelma luontoa, taloutta ja ihmistä varten (Nature Action Plan) Valtioneuvoston asetus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen eh- käisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirjasta (88/2017) Vesiliikennelaki (782/2019) Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU Suomen kansallinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi 2018 - Luontotyyppien punainen kirja Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 137  Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje Suomen merialueiden hiekka- ja mineraalivarantojen kestävä hyödyntäminen -raportti (valmisteilla) Ruoppausten haitallisten vaikutusten vähentäminen (FYYSINEN1) Valtakunnallisen merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelman laatiminen (FYYSINEN2) Suojelun tehostaminen merellisillä suojelualueilla (LUONTO1) Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (LUONTO2) Vedenalaisten avainelinympäristöjen suojelu (LUONTO3) Merellisten suojelualueiden sisällyttäminen merialuesuunnitelmiin (MERIALUE1) Rannikkoalueen paikalliset virtausolosuhteiden parannustoimet (HYDRO1) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Uudet toimenpiteet Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen (TPO2022-POHJA1) Meriajokkaan ja näkinpartaisten palauttaminen (TPO2022-POHJA2) Järviruo’on poisto monimuotoisuuden lisäämiseksi (TPO2022-POHJA3) Veneilyn aiheuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen (TPO2022-POHJA4) Pienruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostaminen (TPO2022-POHJA4) Ruoppauksien ja hiekannoston kaivuu- ja imumenetelmien parhaat ympäristötekniikat (TPO2022- POHJA5) Silttiverhot ruoppausten ja läjitysten ympärille (TPO2022-POHJA6) Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen (TPO2022-POHJA7) 5.8 Hydrografisten muutosten aiheuttamat häiriöt Hydrografisten muutosten aiheuttama häiriö on pääasiassa pienialainen paine, joka syntyy makean veden tai lämpimän veden juoksuttamisesta esimerkiksi voimalaitoksista, ydinvoimaloista tai jätevedenpuhdistamoista, rannikon lahtien sulkemisesta pengerryksillä tai siltarakenteiden vaikutuksista hydrografiaan. Suomen merialueilla ihmistoiminnalla on Itämeren hydrografian kannalta vain paikallisia vaikutuksia, joten ku- vaajan 7 osalta meriympäristön tilan on katsottu olevan hyvä. Vesienhoidossa on nimetty voimakkaasti muu- tetuksi vesimuodostumaksi rannikkovesimuodostumien pinta-alasta alle 0,4 %. Nämä ovat padottuja tai pen- kereillä suljettuja merenlahtia, joilla on veden virtaukseen oleellisesti vaikuttavia toimia. Lisäksi lievempää hyd- rografista muuttuneisuutta noin 3 %:lla rannikkovesimuodostumien pinta-alasta. Avomerellä voidaan katsoa olevan ihmistoiminnan seurauksena jokseenkin merkityksettömiä hydrografisia muutoksia. 5.8.1 Nykyiset toimenpiteet hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseksi Hydrografisia muutoksia valvotaan ja ehkäistään vesilailla ja valtioneuvoston asetuksella vesitalousasioista. Pienimuotoisestakin vesirakentamisesta ja ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus valvontaviranomaiselle eli ELY- keskukselle tai kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille, kun taas vähänkin suurempaan työhön vaaditaan aluehallintoviraston lupa. Veden virtausolosuhteita muuttava rakentaminen, kuten pengertiet ja tuulivoimalat edellyttävät käytännössä aina vesilain tai ympäristönsuojelulain mukaista lupaa. Lupa velvoittaa usein myös tarkkailemaan toiminnan ympäristövaikutuksia. Lisäksi hankekohtaisesti käydään tarvittaessa läpi YVA-lain mukainen menettely, jossa hankkeen ympäristövaikutukset selvitetään ja sidosryhmillä on mahdollisuus vai- kuttaa hankkeen toteutukseen. Ympäristön pilaantumista aiheuttavaan toimintaan sovelletaan ympäristönsuo- jelulakia ja luonnon monimuotoisuuden suojelua edistää luonnonsuojelulaki. Pääosa hydrografian muutoksiin kohdistuvista nykyisistä toimista on paikallisella tasolla tapahtuvia toimenpi- teitä, joiden avulla pyritään palauttamaan keinotekoisesti muokattujen rannikkoalueen lahtien virtausolosuh- teet takaisin luonnontilaan joko ruoppaamalla virtausuomia umpeenkasvaneille alueille tai rakentamalla tai kunnostamalla virtausaukkoja pengerteihin. Paikallisesti toimet ovat riittäviä, mutta todennäköisesti rannikko- alueittain olisi tarvetta laajemmalle kunnostustarveselvitykselle. Nykytoimenpiteet huomioivat heikosti hyd- rografian muuttumista, mutta niiden katsotaan olevan riittäviä hyvän tilan ylläpitämiseksi. Rannikkoalueilla vesienhoitosuunnitelmissa pyritään esittämään hydrografisien muutosten aiheuttamien häiri- öiden vähentämiseen liittyviä toimenpiteitä Rehevöityneen merenlahden kunnostus sekä Vesirakentamisen haittojen vähentäminen järvi- ja rannikkovesimuodostumissa -toimenpiteillä. 138 5.8.2 Merenhoidon uudet toimenpiteet hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseksi Koska nykytoimenpiteiden katsotaan riittävän meren hyvän tilan ylläpitämiseksi hydrografisten muutosten osalta, ei ole tarvetta esittää uusia toimenpiteitä. On kuitenkin tarpeen jatkaa edellisen toimenpideohjelman Rannikkoalueen paikalliset virtausolosuhteiden parannustoimet -toimenpidettä. 5.8.3 Yhteenveto hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseen tähtäävistä nykyi- sistä ja uusista toimenpiteistä Nykytoimenpiteet katsotaan riittäväksi hydrografisten muutosten vähentämiseksi. Nykyiset toimenpiteet on lis- tattu taulukkoon 23. Taulukko 23. Merenhoidon toimenpideohjelman hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämiseen tähtäävät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Asetus vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen voi- maansaattamisesta (2/2000) Vesilaki (587/2011) Merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89/EU) ja sen mukaiset vuonna 2021 valmistuvat merialuesuunnitelmat Valtakunnallisen merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelman laatiminen (FYYSINEN2) Rannikkoalueen paikalliset virtausolosuhteiden parannustoimet (HYDRO1) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI 1) Vesienhoidon toimenpiteet ja ohjauskeinot Uudet toimenpiteet - 5.9. Alueperusteinen luonnon- ja ympäristönsuojelu ja ennallistaminen sekä merialuesuunnittelu Nykytilan arvion mukaan Suomen meriluonnon hyvää tilaa ei ole saavutettu. Rehevöityminen, ruoppaaminen, läjitys, häirintä sekä muu ihmistoiminta muuttaa meriluontoa niin, että herkät lajit ja luontotyypit kärsivät ja pahimmillaan häviävät alueilta, missä paine on kova. Lisäksi tietyiltä osin puutteellisesti hallitut suojelualueet eivät ole onnistuneet turvaamaan monimuotoisuutta suojelualueiden sisällä. Mereen kohdistuvat käyttöpaineet ovat lisääntyneet ja tulevat lisääntymään jatkossakin. Nykytoimet, kuten HELCOMin Itämeren toimintaohjelman (BSAP,Baltic Sea Action Plan) ja Suomen merenhoidon toimenpide- ohjelman 2016–2021 sekä rantojensuojeluohjelman suojelualueita koskevat toimet ovat edenneet, mutta ne eivät ole olleet kaikilta osin riittäviä vedenalaisen luonnon suojelemiseksi merellisillä suojelualueilla. Parhail- laan päivityksen alla olevassa HELCOM BSAP:ssa, sekä kansallisessa merenhoidon toimeenpanossa suoje- lutoimia tullaan tehostamaan, jotta hyvän tilan tavoitteisiin päästäisiin. Luonnon monimuotoisuus on koko toimenpideohjelman läpileikkaava teema. Lähes kaikilla luvussa 2.2. käsi- tellyillä ympäristöpaineilla on vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen. Aluesuunnitteluun ja -suojeluun perus- tuvan luonnon- ja ympäristönsuojelun, sekä ennallistamisen keinoin voidaan vähentää alueellisesti ihmisen aiheuttamaa painetta, sekä oikein kohdistettujen toimien avulla turvata luonnon monimuotoisuutta. Tässä lu- vussa tarkastellaan erityisesti merellisten suojelualueiden verkostoa, alueperusteisen suojelun tehokkuutta ja merialuesuunnittelun vaikuttavuutta, sekä nostetaan esiin kehitystarpeita. Lisäksi tarkastellaan Itämeren uhan- alaisiksi tai taantuviksi luokiteltuihin luontotyyppeihin ja lajeihin kohdistuvia suoria suojelutoimenpiteitä, joita ei ole aiemmissa luvuissa käsitelty, sekä arvioidaan nykytoimenpiteiden riittävyyttä. Luonnonsuojelulle ja ennallistamiselle, merenhoidon tietopohjalle sekä merialuesuunnittelulle asete- tut tavoitteet Yleistä tavoitetta ei ole asetettu, koska merilajien ja luontotyyppien tavoitetila määrittyy luvussa 2.1 esitetty- jen meren tila raportin kuvaajien 1, 3, 4, 6 hyvän tilan määritelmien kautta. Osa lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvista paineista, kuten rehevöityminen tai roskaantuminen, saa erilliset tavoitteet. Niiden lisäksi tarvi- taan kuitenkin myös luonnonsuojelun toimenpiteisiin ja ennallistamisen toimiin liittyviä tavoitteita. 139 Taulukko 24. Luonnonsuojelua ja ennallistamista, merenhoidon tietopohjaa ja merialuesuunnittelua koskevat alatavoitteet sekä indikaattorit Tavoitteet Indikaattori Merellisten suojelualueiden pinta-ala ja prosentti- LUONTO1, Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % osuudet meri-ala-alueittain ja koko Suomen merialu- merialueiden alasta ja muodostavat ekologisesti yhtenäisen eella. Merisuojelualueverkoston arviointi ml. Ekologi- verkoston sen yhtenäisyyden arviointi Hyväksyttyjen ja toimeenpantujen hoito- ja käyttö- suunnitelmien ja vedenalaiset lajit ja luontotyypit LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi me- huomioivien Natura-alueiden tila-arvioiden lukumää- riluonnon suojelualueiksi rät merialueilla. Niiden HELCOM MPA- suojelualuei- den lukumäärä, joiden hoito ja käyttösuunnitelmat on hyväksytty viiden vuoden sisällä perustamisesta. LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualu- Rantautumishavainnot ja rikkomukset eilla vähenee Metsähallituksen vieraspetojen poistoalueiden saa- LUONTO5, Minkin ja supikoiran määrät pesimäluodoilla vähe- lismäärät tai pyyntiponnistus suhteessa samoilla alu- nevät eilla sijaitseviin pesimälinnustoseurantojen laskenta- tuloksiin Yleinen tavoite Merenhoidon tietoperustan parantaminen Norppien laskennallinen määrä Suomenlahdella ja TIETO1, Itämerennorpan Suomenlahden ja Saaristomeren Saaristomerellä kantoja koskeva tietoperusta on vahva ja toimii perustana suo- jelutoimenpiteille Yleinen tavoite ALUE1, Merialuesuunnittelu edistää meriympä- Merenhoidon tavoitteiden (hyvä tila ja yleiset ympä- ristön hyvän tilan saavuttamista ristötavoitteet) huomioiminen merialuesuunnittelussa 5.9.1. Nykyiset toimenpiteet alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun sekä ennallistamisen edistämiseksi ja niiden riittävyys Suojelualueverkoston tehtävänä on edistää luonnon monimuotoisuuden turvaamista, suojelemalla riittävissä määrin edustavia ja ekologisesti elinkelpoisia alueita, kaikista Suomessa esiintyvistä ekosysteemeistä ja luon- totyypeistä, mukaan lukien näiden maantieteellinen vaihtelu ja luonnolliset kehitysvaiheet.136 Lisäksi verkoston tulisi ylläpitää lajien ja luontotyyppien suotuisaa suojeluntasoa. Hyvin hoidettu, suunniteltu ja hallinnoitu suo- jelualueverkosto, yhdessä kestävän aluesuunnittelun kanssa, edesauttavat meren hyvän tilan saavuttamista. Mereinen suojelualueverkosto ei tällä hetkellä kuitenkaan kaikilta osin täytä edellä kirjattua määritelmää. Merelliset suojelualueet YK:n luonnon monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (CBD) vuonna 2010 sovitun biodiversiteettistrate- gian Aichi -tavoitetta (numero 11), jonka päämääränä on 10 % kattavuus meriluonnonsuojelualueiden osalta, ei olla vielä maailmanlaajuisesti saavutettu. Tästä huolimatta suojelualueiden pinta-alatavoitetta ollaan nosta- massa. EU:n biodiversiteettistrategiassa 2030 on asetettu merellisten suojelualueiden kattavuudelle 30 % EU- tason tavoite, josta 1/3 pitäisi olla tiukasti suojeltua. Tavoitteet noudattavat CBD:n alustavia tavoitelukuja. Suomi on alustavasti sitoutunut osaltaan tavoitteeseen suojella 30 % maailman meristä vuoteen 2030 men- nessä. Itämerellä 10 % kattavuus saavutettiin vuonna 2010. Tämän jälkeen HELCOMin vuoden 2010 ministerikokous asetti tavoitteen, että 10 % pinta-alatavoite tulee saavuttaa myös kullakin Itämeren altaalla erikseen. HELCO- min vuoden 2019 arvioinnissa137 todettiin, että allaskohtaisia tavoitteita ei ole saavutettu Perämerellä, Selkä- merellä eikä Itämeren pääaltaalla. Pohjanlahden osalta vastuu suojelualueista on Suomella ja Ruotsilla ja tä- mänhetkistä 10 % tavoitetta tulisi tarkastella yhdessä. Tämän arvioinnin suhteen tulee muistaa, ettei se katta- nut kaikkia Suomen merellisiä suojelualueita, sillä vain Natura 2000- ja HELCOM MPA (Marine Protected Areas) -alueet sisältyivät arvioon. 140 HELCOMin Itämeren toimintaohjelman (BSAP) päivityksen yhteydessä tarkastellaan myös HELCOM MPA alueiden pinta-ala tavoitteita huomioiden maailmanlaajuiset ja EU tason päätökset. Suojelualueet peittävät n. 11 % Suomen merialueesta (aluevedet ja talousvyöhyke), joten CBD:n Aichi 11 tavoite on tältä osin saavutettu. Viimeisten vuosikymmenien aikana suojelualueiden määrä merialueella on kasvanut muun muassa Natura 2000 -verkoston laajentumisen ansiosta. Suurin osa Suomen merellisistä suojelualueista kuuluukin Natura 2000 -verkostoon, kattaen noin 9,9 % meripinta-alasta. Itämeren alueen yhteiseen suojelualueverkostoon ni- metyt HELCOM MPA -alueet kattavat noin 7,7 % Suomen meripinta-alasta ja ne ovat yhtä Ahvenanmaalla sijaitsevaa aluetta lukuun ottamatta päällekkäisiä Natura 2000 -alueiden kanssa (kuva 16). Merellisiä kansal- lispuistoja on kuusi, joista yhteen ei tosin kuulu vesialueita (Itäisen Suomenlahden kansallispuisto). Kuva 16. Suojelualuetyyppien laajuus ja päällekkäisyys Suomen merialueilla. Pinta-alat ja päällekkäisyydet ovat suuntaa antavia.138 Yksityisalueilla sijaitsevien suojelualueiden (YSA-alueiden) osuus on 1,9 % merialueen pinta-alasta. Lisäksi Suomella on yksi mereinen UNESCOn maailman luonnonperintökohde Merenkurkussa sekä useita Ramsar- kosteikonsuojelukohteita (taulukko 25). Taulukko 25. Suojelualuetyypit Suomen merialueilla ja niiden jakautuminen IUCN-suojelualueluokkiin sekä prosentuaali- nen osuus Suomen merialueesta. Natura-alueita tai muita kansainvälisiin verkostoihin sisältyviä suojelualueita (HELCOM MPA -, maailmanperintö- ja Ramsar-alueet) ei erikseen luokitella IUCN:n suojelualueluokkiin. Taulukossa ko. aluetyyp- pien luokitusperiaatteita vastaavat luokitukset on kuitenkin esitetty suluissa. Suojelualueet ovat päällekkäin, joten sama pinta-ala on useassa eri suojelualuetyypissä, eikä prosentteja näin ollen voi laskea yhteen (kuva16). Prosenttiosuudet on laskettu 1.10.2020. IUCN - Suojelualuetyyppi lkm % luokitusA Kansallispuistot II 5 1,9 Luonnonsuojelulailla Yksityiset suojelualueet (YSA) I - IV 619 1,9 toteutetut luonnon- Hylkeidensuojelualueet IV 7 0,2 suojelualueet Valtion muut luonnonsuojelualueet I-V 42 0,1 Natura 2000 -alueet (SAC, SCI, SPA) (IV) 170 9,9 Muu toteutustapa HELCOM MPA -alueet (IV - V) 34 7,7 Kansainväliset Ramsar (IV - V) 17 2,2 Suomen merellistä suojelualueverkostoa täydennettiin merkittävästi vuonna 2018 kun Saaristomeren ja Han- koniemellä sijaitsevan Tulliniemen Natura 2000 -alueita laajennettiin.139 Uudet alueet ovat myös HELCOM MPA alueita. Suojelualueverkosto on kuitenkin määrällisesti riittämätön, mikäli suojelutavoitteita merten osalta ollaan nostamassa, sekä EU tasolla että maailmanlaajuisesti (CBD). Suojelualueverkostoa laajennettaessa 141 voidaan huomioida myös mahdolliset uudet alueperusteiset suojelukeinot Other Effective Conservation Mea- sures, OECM. Tieto vedenalaisesta luonnosta on tarkentunut, ja on käynyt ilmi, että merelliset suojelualueet eivät ole par- haalla mahdollisella tavalla kohdentuneet vedenalaisen luonnon suojelun kannalta. VELMU-ohjelman, sekä muiden hankkeiden tuottamien tietojen avulla, suojelutoimia voidaan paremmin kohdistaa luonnon monimuo- toisuuden kannalta arvokkaille alueille. Uusia alueita valittaessa tai olemassa olevia alueita laajennettaessa, tulisi huomioida erityisesti kansalliset uhanalaiset, luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnalli- suuden kannalta tärkeät lajit ja luontotyypit. Näin ohjeistaa myös HELCOMin vuonna 2014 hyväksytty HEL- COM MPA -suositus. VELMU-aineistosta vuonna 2018 tehty Zonation-analyysi140 osoitti, että suuri osa vedenalaisen meriluonnon arvoalueista sijaitsee nykyisen verkoston ulkopuolella matalilla vesialueilla. Näillä alueilla yksityisten maa- ja vesialueiden omistajien suuri lukumäärä tuo haasteita laajojen suojelualueiden perustamiseen. Suomenlah- della merikansallispuistojen täydentämistarpeita tarkasteltiin Metsähallituksen 2014 julkaisussa ”Metsähalli- tuksen selvitys Suomenlahden merikansallispuistojen täydentämistarpeista ja – mahdollisuuksista”. Selvitys on toiminut pohjana jatkotoimenpiteille, joista Porkkalaan perustettava laaja meriluonnonsuojelualue on konk- reettinen esimerkki. Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuus Toimivan suojelualueverkoston tavoitteena on, että alueet ovat asianmukaisesti hoidettuja, sekä ekologisesti että alueellisesti edustavia. Lisäksi alueiden tulisi olla hyvin yhteen kytkeytyneitä ja laajempiin maisemakoko- naisuuksiin yhdistyneitä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan vielä nykyisten toimenpiteiden tehos- tamista, sekä uusien toimenpiteiden kehittämistä. Vaikka suojelualueverkosto kehittyy pinta-alan suhteen oi- keaan suuntaan, on varsinkin verkoston laadussa ja suojelualueiden suojelun tehokkuudessa, sekä ilmaston- muutoksen huomioimisessa vielä parantamista. Myös suojelualueiden tehokuuden todentamiseen tähtääviä menetelmiä tulee kehittää. Suomen merellinen suojelualueverkosto koostuu useista suojelualueistatyypeistä, joiden tavoitteet poikkeavat usein toisistaan (taulukko 25). Suurin osa Suomen merellisistä suojelualueista kuuluu Natura 2000 -verkos- toon. Natura 2000 -verkosto on luonut hyvän keinon suojella arvokasta luontoa, mutta merialueilla Natura 2000 -verkoston tarjoama suojelu ei ole vedenalaisen luonnon kannalta riittävää. Natura 2000 -alueiden toiminnan rajoitukset perustuvat pääosin nk. heikentämiskieltoon. Heikentämiskiellon mukaan Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevia luontoarvoja ei saa merkittävästi heikentää. Merkittävän heiken- tämisen arviointi on hankalaa, sillä arvioiden perusteeksi ei ole olemassa mittareita tai raja-arvoja. Heikentä- miskiellon tulkintaa tulisi tarkastella eri ihmistoimien osalta, ottaen huomioon myös toiminnan kerrannaisvai- kutukset mm. ruoppauksissa. Suurin osa Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointiin (2018)112 sisältyneistä Itämeren luontotyypeistä, liittyvät luontodirektiiviin merellisiin luontotyyppeihin ainakin joiltain osin (esim. rakkohaurupohjat → riutat, me- riajokaspohjat → särkät). Mutta tässä syntyy kuitenkin tilanne, jossa esimerkiksi mantereen kovien pohjien rakkohaurupohjat, sekä ei-särkkämäisten hiekkapohjien meriajokasyhteisöt jäävät luontodirektiivin määritel- män ulkopuolelle ja siten myös heikentämiskiellon ulkopuolelle. Myöskään lajien osalta luontodirektiivin liittei- den II ja IV lajilistat eivät huomioi merellisen luonnon monimuotoisuutta kattavasti, vaikka ne sisältävätkin esi- merkiksi joitakin meressä esiintyviä putkilokasveja ja selkärangattomia, mutta esimerkiksi leviä ei liitteissä ole ollenkaan. Koska kyse on luontodirektiivin lajeista ja luontotyypeistä, niin liitteiden muuttaminen on hankalaa, joten merellisten lajien ja luontotyyppien huomioimista kansallisessa lainsäädännössä tulisi edistää mm. luon- nonsuojelulain tai vesilain päivitysten yhteydessä. HELCOM MPA -alueiden tarkoituksena on suojella Itämeren luontoarvojen kannalta edustavia ja tärkeitä luon- tokokonaisuuksia, sekä Itämerellä uhanalaisia luontotyyppejä ja lajeja. Nykyisin HELCOM MPA -alueista pää- tetään kansallisesti menettelyllä, joka on yhdenmukaistettu Natura 2000 -alueiden päätösmenettelyn kanssa. Olisi tarkoituksenmukaista arvioida niitä oikeudellisia ja muita edellytyksiä, joilla HELCOM MPA -verkostolle asetettujen suojelutavoitteiden saavuttamista voitaisiin edistää. Tämä arviointi olisi hyvä tehdä luonnonsuoje- lulain päivityksen yhteydessä. Luonnonsuojelualueiden luontoarvoja turvataan lähtökohtaisesti suojelualueiden perustamissäädöksiin perus- tuvilla rauhoitusmääräyksillä. Rauhoitusmääräyksien lisäksi, voidaan valtion suojelualueilla lähinnä kansallis- puistoille aluekohtaisesti laadituilla järjestyssäännöillä rajoittaa mm. liikkumista. Näitä liikkumisrajoitusalueita voi tarkastella Metsähallituksen ylläpitämässä ULJAS-järjestelmässä tai kaikille avoimena tietona retkikartta.fi- palvelussa. Alueille voidaan laatia myös hoito- ja käyttösuunnitelmia, joissa määritellään toimenpiteitä alueen hoidon ja käytön järjestämisestä. Nämä ovat esimerkiksi kansallispuistoille pakollisia. Vedenalaisen tiedon 142 puuttuessa merellisten suojelualueiden hoito- ja käyttösuunnitelmissa on keskitytty pääasiallisesti maanpääl- lisen luonnon huomioonottamiseen. Mm. Metsähallituksessa sekä VELMUssa kerätyn vedenalaisen luontotie- don karttuessa vedenalaiset luontoarvot tulee ottaa tehokkaammin huomioon suojelualueiden hoidon ja käytön suunnitelmissa, sekä muissa suojelualueiden suunnittelu- ja arviointityössä. Suojelualueilla tulee myös tarkas- tella vedenalaisen luonnon hoito- ja ennallistamismahdollisuuksia. Niillä alueilla, joilla ennallistaminen tai hoito on mahdollista, tulee aloittaa kunnostustoimenpiteet. Yksityisten luonnonsuojelualueiden (YSA) rauhoituspäätökset, ja niihin liittyvät säännökset, voivat vaihdella paljonkin eri suojelualueiden välillä. Nämä rauhoituspäätökset on nykyään tallennettu jokaiselta YSA-alueelta pdf-muodossa Suojelualue -tietojärjestelmään (SATJ), kuten Merenhoidon ensimmäisen kauden toimenpide- ohjelman toimenpiteeseen Suojelun tehostaminen merellisillä suojelualueilla (LUONTO1) oli myös kirjattu teh- täväksi. Jo mainittujen tietojen lisäksi, myös luonnonsuojelualueiden kalastusrajoitustiedot on kerätty MMM:n ylläpitämään kalastusrajoitus.fi-palveluun, josta käy ilmi myös kalastusalueiden päättämät rauhoituspiirit ja muut kalastusrajoitukset. Jotta merisuojelualueverkoston toimivuuden arvioiminen ja suojelualueiden luonto- arvojen ja alueisiin liittyvien rajoitusten viestiminen kansalaisille olisi toimivaa, on eri lähteiden tiedot koottava yhteen. Mielellään niin, että aineistoista vastaavat tahot julkaisevat aineistonsa avoimille rajapinnoille. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että kaikki rajoitukset löytyisivät yhdestä palvelusta, jolloin merellä liikkuvat voisivat tar- kistaa näitä, eikä tietämättömyydestä johtuvaa häirintää syntyisi niin helposti. Vuonna 2020 julkaistu Itämeri- portaali sopisi hyvin tällaiseksi palveluksi. Samoin tulisi edistää merellisten suojelualueiden merkitsemistä me- rikortteihin. Suojelualueiden suojelun tehokkuuden lisäämistä mietittäessä tulee huomioida luonnonsuojelulain 17 a §:n liittyvät mahdollisuudet mm. rajoittaa kalastusta tai metsästystä valtion suojelualueilla, ja vastaavasti yksityisiä suojelualueita perustettaessa tulee huomioida ko. lain 24 §:n antama mahdollisuus tiukempiin suojelumää- räyksiin. Tätä kirjoittettaessa luonnonsuojelulain ja -asetuksen päivitystyöt ovat meneillään, joten näihinkin kohtiin voi olla tulossa muutoksia tulevaisuudessa. Muut luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen liittyvät toimenpiteet EU:n biodiversiteettistrategia 2030 nostaa esiin luonnon monimuotoisuuden säilymisen tärkeyden. Jotta lajeja ja luontotyyppejä voidaan suojella myös suojelualueiden ulkopuolella, tulee kehittää myös muita keinoja esim. laji- tai/ja luontotyyppikohtaisia toimintaohjelmia, hoitosuunnitelmia tai suojelusuunnitelmia uhanalaisille la- jeille- ja luontotyypeille. Näin voidaan myös edistää ekosysteemien toimintaa ja niiden tuottamia ekosysteemi- palveluja laaja-alaisesti. Vedenalaiset luontotyypit Vedenalaisista luontotyypeistä 1/3 arvioitiin uhanalaisiksi Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vuonna 2018. On kuitenkin myös huomioitava, että saman verran arvioitiin puutteellisesti tunnetuiksi, vaikka VELMU-ohjelma, sekä muut vedenalaista luontotietoa keräävät ja käsittelevät hankkeet ovat vuosina 2004– 2020 parantaneet vedenalaisiin luontotyyppeihin liittyvää tietopohjaa. Tarkempi tieto vedenalaisten luonto- tyyppien esiintymisestä ja niihin liittyvistä uhkista on välttämätöntä, vedenalaiseen luontoon liittyvien suojelun tarpeiden ja mahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Jotta luontotyyppien ja lajien tilaa voidaan parantaa, meidän tulisi tuntea myös miten vedenalaisia lajeja ja luontotyyppejä voidaan hoitaa ja mahdollisuuksien mukaan en- nallistaa. Tiedon ja kokemuksen karttuessa hoito- ja ennallistamistyöt tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Myös tieto luontotyypeistä ja niiden jaottelusta on lisääntynyt (esimerkiksi VELMU-ohjelman tuottama tieto, HELCOM HUB – Itämeren luontotyyppien luokittelu vuodelta 2013 ja mereisten avainelinympäristöjen määrit- tely Meriavain hankkeessa). Uutta tietoa on kuitenkin toistaiseksi hyödynnetty esimerkiksi luontodirektiivin toi- meenpanossa vain vähän ja sitä tuleekin jatkossa hyödyntää mahdollisimman laajasti mm. erilaisten rapor- tointien yhteydessä. Rannikon laguuneiksi luettavat fladat ja kluuvit ovat varsinkin luonnontilaisina sekä merellisen, että rannikon läheisen luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita alueita. Rannikon laguunit ovat useiden kalalajien kutu- ja poikastuotantoalueita, sekä tärkeitä vesilinnuston elinympäristöjä ja sellaisenaan tärkeitä ekosystee- mipalvelujen tuotantoalueita. Luonnontilaiset alle 10 hehtaarin kokoiset kohteet ovat myös vesilailla suojeltuja. Nykytoimenpiteet näiden alueiden tilan selvittämiseksi ja niihin liittyvät ennallistamistoimenpiteet ovat eden- neet esimerkiksi Merenkurkun alueella Kvarken Flada Interreg-hankkeessa. Toimenpiteitä tulee jatkaa tehos- tetusti. 143 Luontotyyppien suojelun osalta on tehty vuonna 2013 selvitys ”Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämis- tarpeet - Lakisääteiset turvaamiskeinot”, jossa ehdotetaan vesilain 2 luvun 11 §:ssä suojeltuihin luontotyyppei- hin lisättäväksi myös meriajokasniityt, näkinpartaisniityt ja vedenalaiset harjut. Vaihtoehtona on ollut myös kyseisten luontotyyppien sisällyttäminen luonnonsuojelulakiin. Näiden sisällyttämistä jompaankumpaan lakiin on kiirehdittävä ja varmistettava, että kyseinen laki turvaa näiden luontotyyppien tehokkaan suojelun. Luon- nonsuojelulain uudistamisen yhteydessä on syytä tarkastella vedenalaisen luonnon suojelun ja Itämeren kan- nalta tärkeiden HELCOMin luonnonsuojelua koskevien velvoitteiden kansallisen toimeenpanon mekanismien toimivuutta yleensäkin. Vedenalaiset lajit SYKE valmisteli vuonna 2011 lajiensuojelun toimintaohjelmaehdotuksen.141 Toimintaohjelmassa käytiin läpi 2 216 uhanalaiseksi arvioitua luonto- ja lintudirektiivin lajia. Niiden joukosta tunnistettiin 569 kiireellisesti suo- jeltavaa lajia. Tämän kiireellisesti suojeltavien lajien listan pohjalta jatkettiin SYKEn johdolla alueellisia lajien suojelun priorisoinnin neuvotteluja. Kiireellisesti suojeltavien lajien listalla merellisiä vedenalaisia lajeja on ai- noastaan piikkinäkinparta (Chara horrida). Tiedon puutteen vuoksi muiden merellisten lajien kiireellisyyttä ei kyetty arvioimaan. Rinnakkain SYKEn johtaman työn kanssa valmistui vuonna 2017 valtakunnallinen Uhan- alaisten lajien suojelun toimintaohjelma. Se on osa kansallisen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian ja toimintaohjelman toteutusta. Valtakunnallinen toimintaohjelmatyö on hallinnonalojen välistä, ylei- semmän tasoista eikä siinä valmistella lajikohtaisia luetteloita. Työssä sivutaan meriä lähinnä lintuvesikosteik- kojen ja rantojen kannalta, mutta merta elinympäristönä tai merilajeja ei käsitellä. Koska sekä SYKEn valmis- telemassa, että valtakunnallisesta toimintaohjelmassa merilajeja ja -luontotyyppejä on käsitelty puutteellisesti, tulee valmistella uhanalaisten merilajien ja -luontotyyppien toimintaohjelmia. Siinä määrin kuin on asianmu- kaista, toimintaohjelmia tulee valmistella yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa HELCOMissa, mutta toi- meenpanosta tulee huolehtia kansallisesti. HELCOMin koko Itämerta koskeva suositus uhanalaisten lajien suojelusta 37/2142 hyväksyttiin vuonna 2016 ja uhanalaisia luontotyyppejä ja biotooppeja koskeva suositus 40/1143 hyväksyttiin vuonna 2019. Kuva 17. Piikkinäkinparta (Metsähallitus/Joonas Hoikkala) VELMU-ohjelmassa on kerätty runsaasti tietoa vedenalaisista lajeista. Viimeisimmässä lajien uhanalaisuuden arvioinnissa 2019 arviotiin ensimmäistä kertaa kattavasti myös levien uhanalaisuutta. Tästä huolimatta huo- mattava osa arvioinneista päätyi luokkaan puutteellisesti tunnettu (DD). VELMU-ohjelmaa tulisi jatkaa vuoden 2021 jälkeen, jotta puutteellisesti tunnettujen merellisten luontotyyppien ja lajien esiintymistä ja toiminnalli- suuksia voitaisiin selvittää. Kun luontotyyppien toiminnallisuudet tunnetaan, voidaan uhanalaisia lajeja ja luon- totyyppejä suojella tehokkaammin. Luontotyyppien toiminnallisuuksien tunteminen edesauttaisi ilmastonmuu- toksen aiheuttamien haasteiden huomioimisen suojelualueverkoston suunnittelussa Edellisellä toimenpidekaudella kartoitettiin mm. kovakuoriaisiin kuuluvaa meriuposkuoriaisen (Macroplea pu- bipennis) esiintymistä Suomen merialueella. Kartoituksissa, joita on kohdennettu lajille suotuisten alueiden mallintaimista hyödyntäen, löydettiin useita uusia meriuposkuoriaisen esiintymisalueita. Meriuposkuoriaista ta- vataan Euroopassa ainoastaan Suomessa ja Ruotsissa. Laji arvioitiinkin uusimassa 2019 arvioinnissa silmäl- 144 läpidettäväksi, eikä näin ollen ole enää uhanalainen. Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä, miten jo tiedon kart- tuminen voi muuttaa lajin uhanalaisuusstatusta. Se on kuitenkin edelleen luonnonsuojelulailla rauhoitettu ja säädetty erityisesti suojeltavaksi lajiksi, ollen EU:n luontodirektiivin liitteen II laji ja Suomen kansainvälinen vastuulaji. Alueperusteista suojelua voidaan tehdä suojelualueiden lisäksi myös suojelualueiden ulkopuolella. Ihmistoi- minnalle herkkää lajistoa voidaan suojella mm. vesiliikenteen rajoittamisella. Matalien ja herkkien alueiden lajiston, kuten esimerkiksi näkinpartaislevistä silonäkinparran (Chara braunii), piikkinäkinparran (Chara hor- rida), kalvassiloparran (Nitella hyalina) ja tähtimukulaparran (Nitellopsis obtusa) tilaa voitaisiin parantaa liikkumisrajoituksilla. Vesiliikennelaki mahdollistaa rajoituspäätöksen hakemisen ympäristönäkökohdista. Pai- koitellen vesiliikennerajoituksia on jo käytössä, mutta puute näiden lajien esiintymistiedoissa estää rajoitusten ohjaamista oikeille alueille. Muun muassa piikkinäkinparran esiintyminen tulisi ottaa huomioon alueiden käytön suunnitelmissa, sekä hankkeita koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa. Rantanuoliaisen uhanalaisuusluokitusta muutettiin uusien esiintymishavaintojen perusteella vaarantuneesta (VU) silmälläpidettäväksi (NT) vuonna 201978. Luontodirektiivin raportissa lajin todettiin olevan suotuisalla suo- jelun tasolla. Todennäköisesti rehevöitymisellä on vaikutusta lajin esiintymiseen, joten rantanuoliaisen elin- paikkojen laajuudessa ja laadussa tapahtuvia muutoksia tulisi seurata, sekä luoda seuranta lajin esiintymisen ja tilan selvittämiseksi mahdollisuuksien mukaan. Havainnot viittaavat siihen, että miekkasärki olisi runsastumassa. Miekkasärkeä arviointiin ensimmäistä ker- taa luontodirektiivin 2013 raportin yhteydessä. Arvioinnissa todettiin, ettei lajin suojelutason arviointia ole mah- dollista toteuttaa, koska laji on vasta levittäytymässä pysyvämmin Suomeen. Nykytoimenpiteet ovat näillä nä- kymin riittäviä. Muita puutteellisesti tunnettuja (DD) kalalajeja ovat elaska, imukala, isosimppu, piikkisimppu ja teisti. Pää- osaa näistä lajeista ei hyödynnetä, eikä useimpien esiintymisestä tiedetä tarpeeksi, koska ne eivät pienikokoi- suutensa vuoksi jää pyydyksiin. Lajeista on vain satunnaisia havaintoja, ja lajien kantojen tilan selvittämiseksi ja uhanalaisuuden arvioimiseksi tulee kehittää kartoitusmenetelmiä, joiden avulla saadaan lisää tietoa. Nyky- toimien riittävyyttä ei voida arvioida, koska lajien tilasta ei tiedetä tarpeeksi. Ympäristöministeriö ja Luonnon- varakeskus selvittävät yhteistyössä lajien seuranta- ja kartoitusmahdollisuuksia. Merilinnut Viimeisimmässä uhanalaisuusarvioinnissa (2019) ensisijaisesti Itämerellä pesivistä 22 merilintulajista 45 % arvioitiin uhanalaisiksi78. Monien lokki- ja sorsalintujen kannan kehitys on ollut voimakkaasti laskeva. Saaristolle luonteenomaiset sor- salinnut haahka ja tukkasotka ovat vuoden 2019 punaisessa listassa erittäin uhanalaisia, ja pilkkasiipi vaa- rantunut. Myös harvinaisena saaristossa pesivä lapasotka on erittäin uhanalainen. Ristisorsa luokitellaan vaarantuneeksi. Kaikki suurikokoiset lokit ovat uhanalaisia: selkälokki erittäin uhanalainen sekä meri- ja har- maalokki vaarantuneita. Lähinnä Perämerellä pesivä pikkutiira on erittäin uhanalainen. Ruokkilinnuista peruslaji riskilä on vaarantunut ja etelänkiisla erittäin uhanalainen. Myös karikukko, yksi saariston tyypillisimmistä kahlaajalinnuista, on erittäin uhanalainen. Meren saaristoruovikot ovat tärkeä ympä- ristö erittäin uhanalaiselle mustakurkku-uikulle. Lapasotka, pikkutiira ja mustakurkku-uikku ovat mukana myös kiireellisesti suojeltavien lajien listalla.144 Merikotkan suojelussa on onnistuttu niin, ettei laji enää ole mukana uhanalaisten lajien listalla. 145 Kuva 18. Karikukko (Metsähallitus/Suvi Saarnio) Lisääntynyt veneily voi häiritä lapasotkan, pilkkasiiven, ristisorsan ja pikkutiiran poikastuotantoa. Kaksi ensin mainittua lajia ovat myöhäisiä pesijöitä, joiden poikueet kuoriutuvat vilkkaimpaan veneilyaikaan heinä- kuussa. Veneilyn aiheuttama häirintä altistaa poikueet isojen lokkien saalistukselle. Myös mustakurkku-uik- kua uhkaa eniten ihmisten aiheuttama häirintä. Se on levittäytynyt viime vuosina voimakkaasti saaristoon sa- malla, kun sisämaan pesäpaikat ovat autioituneet. Saariston matalissa ja suojaisissa lahdissa pesät ja poiku- eet ovat alttiita veneilyn ml. vesiskoottereiden aiheuttamalla häirinnälle. Nykytoimenpiteet edellä mainittujen lajien osalta eivät ole olleet riittäviä pesinnän turvaamiseksi. Tiedotusta pesimäalueiden pesimäaikaisesta häi- rinnästä ja sen vaikutuksista lintuihin tulee suunnata veneilijöille (ml. vesiskootteri) ja muille luonnossa liikku- jille. Samoin tulee harkita ajallisia liikkumarajoituksia suojelualueilla sijaitsevilla tärkeillä pesimäalueilla Pohjaeläimiä ja kaloja syövien merilintujen kohdalla tulee arvioida nykyisten toimien tehokkuutta ja riittävyyttä. Erityisesti suojelualueiden kattavuutta, pienpetojen poistoa ja metsästyskäytäntöjä pitäisi arvioida ja tehostaa yhdessä Metsähallituksen ja Riistakeskuksen kanssa. Lisäksi merilintukantojen muutosten seuranta ja toimen- pidetarpeiden arviointi tulisi kytkeä laajemmin koko Itämeren yhteyteen. Mahdolliset lajikohtaiset hoitosuunni- telmat voitaisiin tehdä koko Itämeren tasolla. Saaristolinnusto muuttuu tällä hetkellä nopeasti. Monet ulkosaariston lajit ovat siirtymässä enenevässä määrin pesimään väli- ja sisäsaaristoon isoihin ja metsäisiin saariin, lähemmäksi ihmisasumusta. Näin ollen ulkosaa- ristoon painottuva seuranta ei anna riittävää tietoa saaristolajien lajien tilasta. Saaristolinnuston seurantaa tu- leekin täydentää siten, että se kattaa väli- ja sisäsaariston. Ulkomeren matalikkojen merkitystä lintujen muuton-, sulkimis- ja talvehtimisaikaisina levähdyspaikkoina ei tun- neta tarkasti. Ilmastonmuutoksen myötä jääpeitteen määrä on vähentynyt merkittävästi, ja samalla Suomen merialueella talvehtivien vesilintujen määrät ovat kasvaneet. Tärkeiden kerääntymisalueiden tunnistaminen on oleellista suojelualueiden, öljyntorjunnan ja tuulivoiman rakentamisen suunnittelun kannalta. SYKEn johtamassa lajisuojelun priorisointityössä on ehdotettu kiireellisinä toimina lapasotkan, pikkutiiran ja mustakurkku-uikun suojelemiseksi aluesuojelua, lajin ja/tai sen elinympäristön hoitoa, kunnostusta ja ennallis- tamista sekä lajien huomioimista alueiden käytön suunnitelmissa ja hankkeita koskevassa päätöksenteossa ja toiminnassa. Lisäksi lapasotkasta ja mustakurkku-uikusta sekä niiden esiintymisestä merialueilla tarvitaan lisää tietoa. Näille lajeille on myös ehdotettu lajikohtaista suojelusuunnitelmaa. Edellisessä toimenpideohjel- massa ollutta Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (LUONTO2) -toimenpidettä jatketaan ja tehostetaan. Vuonna 2015 voimaan tulleen EU:n vieraslajiasetuksen sekä vuonna 2016 voimaan tulleen EU:n vieraslaji- luettelon toteutuksella puututaan erityisesti vieraspeto supikoiran torjuntaan sekä leviämisen rajoittamiseen. Supikoira sisällytettiin EU:n vieraslajiluetteloon siirtymäajan jälkeen vuonna 2019, ja Suomi on valmistellut supikoiraa koskevan hallintasuunnitelman, joka hyväksyttiin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä 23.5.2019. Hallintasuunnitelmien avulla ohjataan haitallisten vieraslajien torjunta ensisijaisille torjunta-alueille, joissa lajien torjunta tuottaa suurimmat hyödyt. Supikoiran pyyntiä tulee suunnitelman mukaan tehostaa ensi- sijaisesti linnuston kannalta tärkeillä kosteikkoalueilla, saaristossa, lajisuojelun kannalta tärkeillä uhanlaisten lintujen pesimäalueilla ja -paikoilla sekä taantuneiden riistalintujen pesimäelinympäristöissä. 146 Vieraspeto minkki on sisällytetty valtioneuvoston asetuksena 1.6.2019 voimaan tulleeseen Suomen kansalli- seen vieraslajiluetteloon osaksi petoeläinryhmää. Suomessa on valmisteilla minkkiä koskeva hallintasuunni- telma, ja sen on määrä valmistua kesän 2020 aikana. Luonnoksessa saaristoalueiden pyyntityötä ehdotetaan tehostettavaksi. Keskeinen tavoite on saaristolintujen pesimämenestyksen parantaminen. Esimerkiksi pilkka- siipi, karikukko, lapintiira ja tukkasotka ovat hyötyneet poistosta selvästi. Hyödyt kohdistuvat myös muuhun luontoon esimerkiksi sammakkoeläimiin Metsästäjien talkootyönä toteuttama pyynti vähentää minkki- ja supikoirakantaa. Talkootyö on kuitenkin altis häiriöille ja pyynti keskeytyy usein tai on tehotonta. Talkootyö tarvitsee rinnalleen koordinoitua ja suunniteltua pyyntiä, jolloin voidaan saavuttaa pitkäaikaisia vieraspedoista vapaita alueita. Tämänkaltaiseen luonnonhoi- dollista vaikuttavuutta tavoittelevaan lopputulokseen pyritään mm. Suomen riistakeskuksen koordinoimassa SOTKA-vieraspetohankkeessa, Metsähallituksen käynnistämässä valtionmaiden pyyntityössä. Pienempiä hankkeita on käynnissä mm. Luonnon- ja riistanhoitosäätiöllä, Saaristoluonnon hoito- ja suojeluyhdistyksellä sekä Paraisten riistanhoitoyhdistyksellä. Uudenlaista ammattimaisempaa ja suunnitelmallista pyyntityötä tulee toimenpiteenä jatkaa. Viestintä on yksi tärkeimmistä vieraslajilainsäädännön toteutumista edistävistä toimenpiteistä, jota on vuosit- tain toteutettu ja kohdistettu eri kohderyhmille. Kansallinen vieraslajiportaali esittelee vieraspetoihin liittyviä perustietoja. Käytännön pyyntityötä esittelevää sivustoa kehitetään parhaillaan Suomen riistakeskuksessa. Hylkeet Valmisteilla oleva Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelman päivitys linjaa merihyljekantojen kestävän hoidon periaatteet. Tavoitteena on hylkeiden suotuisan suojelun tason säilyttäminen ja kestävällä tavalla toteutettu metsästys. Nykyisin molempia hyljelajeja metsästetään. Itämerennorpan kannanhoidollinen metsästys on ollut mahdollista Perämeren–Merenkurkun alueella vuodesta 2015 lähtien. Keskeisenä perusteena metsästykselle on hylkeiden kalataloudelle aiheuttamien vahinkojen vähentäminen. Harmaahylkeen suojelutaso on suotuisa, ja kaikkiaan hallikannan suojelu on onnistunut. Itämerennorpan osalta kaikkia hoitosuunnitelman tavoitteita ei ole saavutettu (ks. myös luku 5.3 Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito). Perämerellä norppakanta on kasvanut tasaisesti, mutta eteläisien osakantojen tilanne on heikko. Suomenlah- den norppakanta Suomen merialueella on laskennoissa ollut kymmenkunta yksilöä. Saaristomerellä norppa- kanta on 200–300 yksilöä. Näihin osakantoihin kohdistuvia paineita ja uhkia ei tunneta hyvin, mutta ainakin ilmastonmuutoksen ja erityisesti Suomenlahdella myös lisääntyneen alusliikenteen oletetaan vaikuttaneen kantoihin haitallisesti. Itämerennorppakantojen hoitoon ja suojeluun liittyvät nykytoimenpiteet eivät ole riittäviä. Eteläisten osapopulaatioiden elvyttämiseksi tulisi ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin tehostamalla nykyistä toimen- pidettä Itämerennorpan suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (LUONTO 4) sekä sitä täydentävää uutta Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus -toimenpidettä (TPO2022-LUONTO6). Ensimmäisessä vaiheessa tulee selvittää tarkemmin eri osa- populaatioiden kantojen tilaan vaikuttavia syitä sekä kehittää kustannustehokkaita menetelmiä kannanarvioin- tia varten. Itäisellä Suomenlahdella itämerennorpan osalta tulee edelleen tehdä yhteistyötä Venäjän ja Viron kanssa, muun muassa HELCOMin MAMA -työryhmän puitteissa. Saaristomerellä toiminta olisi kansallista. Hyljekantojen hoitosuunnitelman pohjalta on tehty selvityksiä ja tutkimuksia hyljekantojen tilan parantamiseksi, mutta tiedon puutteita on edelleen hylkeiden terveydentilasta ja haitta-ainemääristä Tiedon keräämistä tuleekin tehostaa ottaen huomioon eri ympäristömyrkkyjen vaikutusmekanismit ja analysointikeinot. Lisäksi tulee jatkaa toimia, joilla edistetään kalastajien myönteisempää suhtautumista hylkeiden hyödyntämiseen ja suojeluun. Erityisesti tulee edistää hyljeturvallisten pyydysten kehittämisen jatkamista. Pyöriäinen Pyöriäinen on ainoa Itämerellä säännöllisesti esiintyvä valaslaji. Itämeren pääaltaan populaatio on arvioitu äärimmäisen uhanalaiseksi ja sen arvioidaan olevan n. 500 yksilöä. Suomen merialueella vuodesta 2011 teh- tyjen akustisten seurantojen perusteella pyöriäisiä esiintyy säännöllisesti Ahvenanmaan ja Saaristomeren ete- läpuolisella avomerialueella. Tältä alueelta on kertynyt vuodesta 2011 lähtien 42 havaintoa, ja näiden lisäksi yksi havainto on tehty Suomenlahdelta (kuva 19). Lähempänä rannikkoa pyöriäisiä esiintyy satunnaisesti, ja tietoa on kerääntynyt pääasiallisesti kansalaishavainnoista. 147  12 10 Havaintojen lkm 8 6 4 2 0 Kuva 19. Akustiset havainnot pyöriäisestä Suomen aluevesillä kuukausittain (n=42) vuodesta 2011 alkaen. Seurantaa on toteutettu vuosina 2011–2013 (SAMBAH-hanke) koko etelärannikolla, ja syksystä 2016 alkaen Saaristomeren ja Ah- venanmaan eteläpuolisella avomerialueella. Suurin osa havainnoista on tehty kylmän veden aikaan joulu-huhtikuussa, mutta tähän voivat osin vaikuttaa myös veden kerrostuneisuudesta johtuvat erot havaittavuudessa. Suomen uhanalaisuustarkastelussa (2019)78 pyöriäinen arvioitiin satunnaiseksi vierailijaksi (NA). Suomi on laatinut vuonna 2006 oman toimintaohjelmansa pyöriäisen suojelemiseksi ja sitä päivitettiin vuonna 2016145. Päivityksessä huomioitiin ASCOBANS-sopimuksen alaisuudessa tehdyn Jastarnia-suunnitelman päivitys (2016) sekä uudet tiedot pyöriäisen esiintymisestä, joita saatiin SAMBAH-hankkeesta (2010–2015). Useat te- kijät, kuten ympäristömyrkyt, kalastuksen sivusaaliiksi jääminen ja 1940-luvun kovat jäätalvet, vaikuttivat radi- kaalisti pyöriäiskannan suuruuteen, eikä kanta ole elpynyt tämän jälkeen entiselleen. Nykyisiä uhkia pyöriäi- selle ovat edellä mainittujen lisäksi muun muassa lisääntyvä ihmisperäinen häiriö, kuten vedenalainen melu ja meriliikenteen kasvu. Euroopan unioni on kiinnittänyt erityistä huomioita Itämeren pääaltaan pyöriäisen tilanteeseen ja kestämättö- miin sivusaalismääriin Itämeren alueella, jonka seurauksena ko. populaatiota uhkaa sukupuuttoon kuolemi- nen. ICESin toukokuussa 2020 antama neuvonanto sisältää kiireellisiä toimia, joiden avulla vähennetään pyö- riäiseen kohdistuvaa sivusaalisriskiä. Näitä toimia ovat mm. yhdistelmä alueellisista ja ajallisista kalastuskiel- loista, sekä pingerien (akustisten karkotuslaitteiden) käyttämistä verkkokalastuksessa. Esityksiä käsiteltiin mm. BALTFISH-kokouksissa kesällä 2020 ja Suomi piti niitä tarpeellisina. Ainoastaan pingereiden käyttämistä kaikessa verkkokalastuksessa, ml. vapaa-ajan kalastus, erityisesti Suomenlahden ja Saaristomeren alueella ei pidetty perusteltuna. Suhteessa lajin esiintymiseen ko. alueella esitettyjen toimien toteuttamisen laajuus sekä valvonnan vaikeus eivät todennäköisesti tuota sitä lopputulosta, mihin toimilla pyritään. Muut esitetyt toimet kohdistuvat erityisesti Itämeren pyöriäisen tärkeimpiin esiintymisalueisiin ja Natura 2000 -alueisiin, joissa pyöriäinen on valintaperusteena. Suomi on kuitenkin valmis testaamaan mahdollisessa SAMBAH II hankkeessa pingereiden vapaaehtoista käyttöä erikseen valituilla alueilla. 148 Kuva 20. Pyöriäinen (Roosa Atula, 2020) Suomen pyöriäisen toimenpideohjelmassa on tunnistettu tärkeimmät paineet Suomen merialueella, ja esitetty toimenpiteet, millä niihin voidaan vaikuttaa. Samalla tavoitteena on edistää kansalaisten tietoisuutta pyöriäi- sestä ja lajiin kohdistuvista uhkista. Lisäksi painotetaan kansainvälistä yhteistyötä lajin suojelemiseksi Itäme- rellä. Näitä toimenpiteitä tulee jatkaa tehostetusti. Kansainvälisen yhteistyön osalta on valmisteilla SAMBAH II -hankkeen rahoitushakemus. Hankkeen tarkoi- tuksena on saada lisää tietoa Itämeren pyöriäisen tilasta ja elinympäristöstä, tunnistaa eri paineiden vaikutuk- sia (ml. sivusaalis ja vedenalainen melu) ja kehittää menetelmiä, joiden avulla näiden paineiden vaikutuksia voidaan vähentää. Toimenpideohjelma sisältää 9 uutta toimenpidettä merellisten suojelualueiden verkoston vahvistamiseksi ja muiden luonnonsuojelun toimenpiteiden edistämiseksi. Lisäksi uudessa tiedotustoimenpiteessä on tarkoitus lisätä kansalaisten tietoisuutta suojelualueista ja niillä liikkumisesta. Merialuesuunnittelun toimenpiteet Vuonna 2014 hyväksytyn merialuesuunnitteludirektiivin (89/2014/EU) tavoitteena on edistää merialueiden eri käyttömuotojen kestävää kehitystä ja kasvua, ja tehokasta hallintaa luomalla puitteet johdonmukaiseen ja avoi- meen päätöksentekoon. Jäsenvaltioiden tulee laatia ja toteuttaa merialuesuunnitelma tai suunnitelmia, joissa huomioidaan myös maan ja meren vuorovaikutus ja merialueiden erityispiirteet. Jäsenvaltioiden tulee tehdä yhteistyötä muiden saman merialueen valtioiden kanssa ja mahdollisuuksien mukaan on pyrittävä yhteistyö- hön myös kolmansien maiden kanssa. Merialuesuunnittelusta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Merialuesuunnittelun tarkoituksena on edis- tää kestävää kehitystä ja kasvua erityisesti energian tuotannossa, meriliikenteessä, kalastuksessa ja vesivil- jelyssä, matkailussa ja virkistyskäytössä, sekä edistää ympäristön ja luonnon säilyttämistä, suojelua ja paran- tamista. Suunnitelmissa huomioidaan taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristölliset näkökohdat ja sovelletaan ekosysteemilähestymistapaa. Tavoitteena on myös sopeutua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin vaikutuksiin. Yleispiirteisiä, aluevedet ja talousvyöhykkeen kattavia suunnitelmia laadittaessa tarkastellaan ja sovitetaan yhteen eri toimintojen nykyisiä ja tulevia tarpeita laaja-alaisesti. Merialuesuunnitelmien ajanmukaisuutta tar- kastellaan vähintään kymmenen vuoden välein. Nykyiset toimenpiteet merialuesuunnittelun merenhoitoa tukevat toimenpiteet HELCOM ja VASAB (Vision and Strategies around the Baltic Sea – Itämeren valtioiden hallitusten välinen aluesuunnittelun yhteistyöjärjestelmä) perustivat 2010 yhteisen merialuesuunnittelutyöryhmän HELCOM-VA- SAB MSP WG:n tukemaan merialuesuunnittelun kehittämistä Itämeren alueella. Työryhmän tehtävänä on ke- hittää maiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa. Työryhmä on laatinut yhteiset merialuesuunnittelun periaat- teet ja merialuesuunnittelun tiekartan sekä tiekartan mukaisesti ekosysteemilähestymistavan ja rajat ylittävän 149 yhteistyön ohjeistukset. Työryhmä selvittää parhaillaan Itämeren maiden yhteistä tietopohjaa merialuesuunni- telmille. Suomen rannikkostrategia (2006) on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston vuonna 2002 antaman ran- nikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevan suosituksen pohjalta. Rannikkostrategia kattaa meri- ja maa-alueita rantaviivan molemmin puolin sekä saaristoa. Rannikkoalueiden käyttö ja hoito (Integrated Coastal Zone, ICM) perustuu sekä laaja-alaiseen että pitkän aikavälin näkökulmaan, jossa pyritään huomioimaan luon- non järjestelmien ja rannikkoalueisiin vaikuttavan ihmisen toiminnan keskinäinen riippuvuus ja varautumaan tulevien sukupolvien tarpeisiin. Strategia painottaa ekosysteemilähestymistapaa ja rannikkoalueiden paikallis- ten erityispiirteiden huomioonottamista. Rannikkostrategiassa esitetään kattavasti miten eri sektorit voivat omilla jo käytössään olevilla keinoilla edistää ja toteuttaa rannikon kestävää käyttöä. Rannikkostrategia myös kannustaa alueelliseen yhteistyöhön sekä alueellisten rannikkostrategioiden laatimiseen. Rannikkostrategia on vanhentunut ja päivitys tulisi tehdä huomioiden uudet kansalliset- ja kansainväliset tavoitteet ja säännökset meren hyvän tilan saavuttamiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslakia sovelletaan Suomen aluevesillä. Maakuntaliitot ja kunnat vastaavat alueiden- käytön suunnittelusta ja voivat laatia yleis- ja maakuntakaavoja merialueelleen. Maakuntakaavat voivat kattaa koko maakunnan mukaan lukien alueen merialueet tai osia maakunnasta tai käsitellä tiettyjä sektoreita kuten tuulivoimaa tai suojelu- ja virkistysalueita. Nykyisissä maakuntakaavoissa on merialueille osoitettu useita eri käyttötarkoituksia, joista tyypillisimpiä ovat luonnonsuojelua, laivaväyliä, kulttuuriperintöä, puolustusvoimien alueita, maa-aineksen ottoa tai tuulivoimaa koskevat aluevaraukset. Merialuesuunnitelmien tarkoituksena on luoda edellytyksiä meren kestävälle käytölle ja kasvulle, sekä edistää meriympäristön hyvää tilaa. Merialuesuunnitelmat kattavat merialueet rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkora- jaan ja niissä tarkastellaan strategisella tasolla eri toimintoihin sopivia potentiaalisia alueita sekä niiden yh- teensovittamista. Merialuesuunnitelmat pohjautuvat uusimpaan tutkimustietoon ja tutkimustiedon mallinnuk- siin, kansallisiin ja maakunnallisiin taustaselvityksiin sekä erittäin laajaan sidosryhmäyhteistyöhön. Suunnitel- maluonnokset valmistuivat keväällä 2020 ja suunnitelmien on määrä valmistua 2021 maaliskuun loppuun men- nessä. Meriympäristön hyvän tilan edistämiseksi merialuesuunnitelma pohjautuu vyöhykkeisiin. Vyöhykejaon lähtö- kohtana on koko Suomen rannikon kattava pintavesityypittely, jota on yksinkertaistettu yleispiirteisen merialue- suunnitelman tarpeisiin sopivaksi. Vyöhykkeet ovat 1) sisäsaaristo ja sisemmät rannikkovedet, 2) ulkosaaristo ja ulommat rannikkovedet ja 3) avomeri. Kaikissa näitä vyöhykkeitä koskevissa suunnitteluperiaatteissa edel- lytetään meriympäristön hyvän tilan edistämistä muissa tarkemmissa suunnitelmissa ja toimialojen toimissa. Meriympäristön hyvän tilan tavoite on sisällytetty myös kaikkiin merialuesuunnitelmassa osoitettuihin eri toimi- aloja koskeviin merkintöihin. Merialuesuunnitelman laatimisessa on otettu huomioon mereiset suojelualueet ja ne esitetään suunnitelman tausta-aineistossa. Suunnitelmassa esitetään VELMU-aineistoihin perustuvat ja Zonation-analyysin sekä asi- antuntijatiedon avulla tuotetut ekologisesti merkittävät vedenalaiset merialueet (EMMA-alueet). Muuttolintujen muuttoreittien ja levähdys- ja ruokailualueiden Itämeren laajuisella kartoituksella ja sen tulosten edelleen huomioimisella merialuesuunnitelmissa voitaisiin välttää tärkeimpien talvehtivien lintujen elinympä- ristöjen tuhoutuminen. (HELCOM on antanut tähän liittyvän suosituksen vuonna 2013146). Suomessa muuttaviin ja talvehtiviin vesilintuihin (muun muassa pilkkasiipi, haahka, kaakkuri, kuikka, alli, ja mustalintu) kohdistuu paineita muun muassa tuulivoimarakentamisen myötä, koska näiden lajien talviaikaiset matalat ruokailu- ja levähdysalueet soveltuvat hyvin myös tuulivoimarakentamiselle. Nykytoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä turvaamaan lajien tärkeimpiä muutto- ja talvehtimisalueita. Merialuesuunnitelmassa muuttolintujen muuttoreitit ja levähdys- ja ruokailualueet on otettu huomioon Suomen ympäristökeskuksen Zonation-tuulivoima-analyysissä, jossa on etsitty tuulivoimaan parhaiten soveltuvia alu- eita. Vesiviljelyn osalta merialuesuunnitelmassa on käytetty Luonnonvarakeskuksen FINFARMGIS-ekosys- teemilähestymistapaan perustuvaa sijainninohjausmallia vesiviljelyyn potentiaalisesti sopivien alueiden osoit- tamiseksi. Malli on kokonaisarviointityökalu, joka sisältää ympäristökriteerejä sekä sosiaalisia ja taloudellisia kriteerejä. Mallissa on useita ympäristökriteerejä, mutta se ei mitenkään painota meriympäristön ekologista tilaa tai rehevyystilaa. Vesistön tila on tärkeä myös luonnonsuojelullisesti merkittävien tekijöiden kuten sinisim- pukkapohjien kannalta. 150 5.9.2. Merenhoidon uudet toimenpiteet alueperusteisen luonnon- ja ympäristönsuojelun, ennallista- misen sekä merialuesuunnittelun edistämiseksi Merenhoidon toimenpideohjelmassa ehdotetaan 12 uutta alueperusteisen suojeluun ja ennallistamisen sekä merialuesuunnittelun edistämiseen tähtäävää toimenpidettä. Uusilla toimenpiteillä sekä monilla muiden tee- mojen alla olevilla toimenpiteillä vähennetään vedenalaisiin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvia paineita, edistäen meren hyvän tilan saavuttamista. Uusilla toimenpiteillä edistetään merellisen suojelualueverkoston laajentamista EU:ssa ja maailmanlaajuisesti sovittujen määrällisten tavoitteiden mukaisesti, sekä edistetään merellisten suojelualueiden suojelun tehok- kuuden parantamista, jotta voidaan vähentää vedenalaisiin luontoarvoihin kohdistuvia paineita. Lisäksi selvi- tetään meriympäristöön liittyvien lainsäädäntöjen toimivuutta ja tehokkuutta, sekä näiden selvitysten perus- teella selkeytetään lakien ja säädösten toimeenpanoa ja edistetään merellisten toimijoiden vastuuta meritoi- mintojen vaikutuksista meriluontoon. Meriluonnon ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteillä edistetään arvok- kaiden lajien- ja luontotyyppien aktiivista suojelua. Olemassa olevan uhanalaisten luontotyyppien ja lajien suo- jelun toimenpidettä jatketaan laatimalla suunnitelma uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmien laatimisesta, sekä aloitetaan näiden laatiminen priorisoiden kiireellisimpiä. Uusina toimenpiteinä on ehdotettu myös saaristolintujen seurantamenetelmien kehittämistä väli- ja sisäsaaris- toon, sekä merilinnustolle tärkeiden ulkomerimatalikkojen tunnistamista. Toimenpiteiden avulla voidaan ha- vaita saaristolinnuston esiintymisessä tapahtuneet muutokset, sekä huomioida tulevaisuudessa paremmin ul- kosaariston linnustolle tärkeät alueet. Tietoja voidaan huomioida suojelualueiden, öljyntorjunnan sekä tuulivoi- maloiden suunnittelussa. Saaristolintujen poikastuotannon suojelemiseksi toimenpiteenä on vieraspetojen, minkin ja supikoiran, suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla sijaitsevilla suojelualueilla. Toimenpiteet edistä- vät merilintujen suotuisan suojelun tasoa. Itämerennorpan eteläisten kantojen tilan parantamiseksi jatketaan olemassa olevaa toimenpidettä, huomioiden se, että laaditaan itsenäinen suojelu- ja tutkimusohjelma, joka voi soveltuvin osin olla osa Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelmaa. Merialuesuunnitteluun liittyvillä uusilla toimenpiteillä varmistetaan merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien sau- maton integroiminen meriympäristön hyvän tilan, kestävän sinisen kasvun ja luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen sekä varmistetaan seuraavalle kierroksella tarvittavien tietojen saatavuus ja käytettävyys. Li- säksi toisena toimenpiteenä on merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien toimeenpanon vaikutusten arviointi ja seuranta. Toimenpiteiden avulla voidaan tarkistaa merialuesuunnitelmien tehokkuutta sekä seurata mahdolli- sia muutoksia meriympäristön olosuhteissa ja merialueen käytössä. Rannikkostrategian päivityksen tavoit- teena on saada uusi strategia ja sen työkalut vastaamaan nykytilannetta ja muuttuneita ohjauskeinoja, ja omalta osaltaan edistämään rannikkoalueen hyvän tilan saavuttamista. TPO2022-LUONTO1 Suojelualueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteessä suojelualueverkostoa laajennetaan meriluonnon monimuo- toisuuden turvaamiseksi. EU:n biodiversiteettistrategia esittää suojelu- alueverkoston laajentamista siten, että se kattaisi EU:n laajuisesti 30 % meri- alueesta ja siitä kolmasosa tulee olla tiukasti suojeltua, kattaen 10 % EU:n merialueesta. Suojelualueverkostoa laajennettaessa tulee myös huomioida HELCOMin tulevan Itämeren suojelun toimintaohjelman Itämeren laajuiset sekä allaskohtaiset suojelualueverkostotavoitteet. Suojelualueverkoston ke- hittämisen yhteydessä arvioidaan myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia ver- koston toimivuuteen ja alueiden sijoittumiseen. Toimenpiteessä hyödynnetään parasta olemassa olevaa tietoa meriluon- nosta, sekä pinnan päältä että alta, jota on kerätty ja tuotettu mm. VELMU- ohjelmassa. Näin varmistetaan, että suojelualueverkosto laajenee niin, että uhanalaiset sekä monimuotoisuuden ja ekosysteemien toiminnallisuuden kannalta tärkeät lajit- ja luontotyypit saadaan mukaan verkostoon. Laajen- nusmahdollisuuksia selvitetään sekä valtion, että yksityisomistuksessa ole- vien alueiden osalta. Tarpeeksi laajalla, hyvin kytkeytyneellä ja suunnitellulla suojelualueverkos- tolla voidaan edistää lajien ja luontotyyppien tilan paranemista, säilymistä 151  sekä meren hyvän tilan saavuttamista. Lisäksi tehokkaan suojelualueverkos- ton avulla voidaan paremmin varautua ilmastonmuutokseen ja siitä aiheutu- viin vaikutuksiin luonnon monimuotoisuudessa. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: Metsähallitus/julkisten hallintotehtävien yksikkö (JHT), rannikon ELY-keskukset, SYKE Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO1, Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % merialueiden teys alasta ja muodostavat ekologisesti yhtenäisen verkoston Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO2 Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen Toimenpiteen kuvaus Mereisten suojelualueiden suojelun tehokkuutta parannetaan laatimalla ja päivittämällä hoidon ja käytön suunnitelmat (HKS) Natura yleissuunnittelun aikataulun mukaisesti niille alueille, joille yleissuunnittelun yhteydessä on määritetty HKS tarve. Alueet, joille ei ole tunnistettu HKS tarvetta tehdään Natura-alueiden tila-arvio (NATA) sekä tarvittaessa toimenpidesuunnitelmat hoito tai kunnostustoimenpiteiden suorittamiseksi. Hoidon ja käytön suunni- telmissa, Natura-alueiden tila arvioissa, järjestyssäännöissä sekä toimenpi- desuunnitelmissa tulee huomioida ja turvata vedenalaiset luontoarvot par- haan käytössä olevan luontotiedon ja olemassa olevan lainsäädännön avulla. Suojelualueiden suunnittelu- ja arviointityökalujen avulla tulee suojelualuei- den käyttöä suunnitella EU BD -strategian mukaisesti 10 % tiukan suojelun tavoitteen valossa. Lisäksi toimenpiteessä kootaan suojelualueiden liikkumis- ja muut rajoitukset yhteen paikkaan esim. Itämeriportaaliin, josta ne ovat helposti saatavilla, sekä edistetään suojelualueiden rajojen merkitsemistä merikortteihin. Maihin- nousukiellot ja rajoitukset merkitään myös tarvittaessa maastoon. Toimenpiteessä kehitetään ja otetaan käyttöön suojelualueiden tehokkuuden todentamiseen tähtääviä menetelmiä, joilla arvioidaan mm. liikkumisrajoitus- ten tehoavuutta, suojelualueen tilan muutoksia, sekä muutoksia suojelualu- een luontoarvoissa. Hyvin hoidetulla suojelualueverkostolla edistetään lajien ja luontotyyppien suotuisan suojelun tason sekä meren hyvän tilan saavuttamista ja säilyttä- mistä. Lisäksi toimenpide edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus/JHT ja muut osallistujat Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, YM Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja K1 ☒ K2 ☒ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ 152  Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- Laadulliset kuvaajat, joihin muutokset ruokakalassa alainen melu toimenpide vaikuttaa (tär- keimmät lihavoitu) K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☒ TPO2022-LUONTO3 Selvitys meriympäristöön liittyvien lainsäädäntöjen toimivuudesta ja tehokkuudesta meriluonnon- suojelussa Toimenpiteen kuvaus Tällä hetkellä meren käyttöön ja sen suojeluun vaikuttavat monet eri tahot ja lait. Meriluontoa voidaan suojella luonnonsuojelulain lisäksi muillakin laeilla, mutta niiden tehokkuus luonnon monimuotoisuuden suojelussa vaihtelee. On tarpeen selvittää näiden lakien ja säädösten tehokkuus, sekä selventää eri toimijoiden vastuut meriluonnon suojelussa. Toimenpiteessä tunnistetaan keskeiset mereen vaikuttavat lainsäädännöt, ja arvioidaan merellisten toimijoiden ja niiden toimia säätelevien lakien ja sää- dösten vaikuttavuutta meriluonnonsuojelussa. Keskeisiä lakeja, joita tulisi tar- kastella, ovat mm. vesilaki, kalastuslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki ja vesi- liikennelaki. Tarkasteluun otetaan myös Natura2000 -alueiden luontoarvojen heikentämiskielto ja sen tulkinta vedenalaisen luonnon osalta. Lisäksi toimenpiteessä arvioidaan HELCOM MPA-alueiden oikeudellisia ja muita edellytyksiä, joilla HELCOM MPA -verkostolle asetettujen suojelutavoit- teiden saavuttamista voitaisiin edistää. Arvioinnin jälkeen tehdään suositus lakien ja säädösten mahdollisista muu- toksista meriluonnonsuojelun vaikuttavuuden lisäämiseksi sekä suositus toi- mijoille lakien ja säädösten tulkinnasta ja soveltamisesta merialueella. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: Metsähallitus/JHT, SYKE, rannikon ELY-keskukset Aikataulu 2022–2024 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO4 Meriluonnon ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteet Toimenpiteen kuvaus Suojelualueen perustaminen ja pinta-alojen lisääminen ei yksin edesauta meriluonnon suojelua. Suojelualueiden tulee myös olla tehokkaasti hallinnoi- tuja ja suunnitelmallisesti hoidettuja, ja alueiden heikentyneitä luontoarvoja tulee tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan ennallistaa huomioiden myös va- luma-alueyhteys. EU:n biodiversiteettistrategiassa elinympäristöjen kunnos- tus on nostettu yhdeksi keskeiseksi keinoksi luonnon monimuotoisuuden suojelemisessa. Ensimmäisessä vaiheessa suojelualueille tehdään koko verkoston kattava kunnostussuunnitelma, jossa tunnistetaan suojelualueverkostosta ne koh- teet, joissa hoito- ja kunnostustoimenpiteitä voidaan suorittaa, sekä toteute- taan tätä suunnitelmaa. Toisessa vaiheessa selvitetään muita kunnostuksen 153  tarpeessa olevia merialueita mm. yksityisillä vesialueilla, ja selvitetään niiden kunnostusmahdollisuuksia. Kunnostustoimenpiteitä toteutetaan erilaisilla menetelmillä, joista osa on tar- kemmin kuvattu omina toimenpiteinä. Lisäksi jatketaan mm fladojen ja kluu- vien kunnostuksia, sekä pilotoidaan rakkohaurun siirtoistutusta. Kunnostus- toimenpiteiden onnistumista ja vaikuttavuutta tulee seurata, ja suojelualueilla seuranta tulee kytkeä osaksi toimenpiteessä Merellisten suojelualueiden suo- jelun tehokkuuden parantaminen (TPO2022-LUONTO2) kehitettäviä mene- telmiä suojelun tehoavuuden todentamiseksi. Alatoimenpide: Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen me- restä (TPO2022-REHEV13) Alatoimenpide: Meriajokkaan ja näkinpartaisten palauttaminen (TPO2022- POHJA2) Alatoimenpide: Järviruo’on poisto monimuotoisuuden lisäämiseksi (TPO2022-POHJA 3) Kootaan yhteen tiedot parhaista kunnostuskäytännöistä, jotta kokemuksia pysytään hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti. Menetelmien vakiintu- essa laaditaan merialueiden kunnostusta käsittelevä ohjeistus. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus/JHT ja muut osallistujat Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, YM, SYKE Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO5 Uhanalaisten merilajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat Toimenpiteen kuvaus Tässä toimenpiteessä on tarkoitus jatkaa ja tehostaa edellisessä toimenpide- ohjelmassa ollutta Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat- toimenpidettä (LUONTO2). Tilanne on vieläkin se, että harvasta uhanalai- sesta merilajista ja -luontotyypistä on laadittu toimintaohjelma. Tietoa on kui- tenkin karttunut viime toimenpideohjelman laatimisen jälkeen, jonka lisäksi sekä lajien (2019), että luontotyyppien (2018) uhanalaisuuden arvioinnit on päivitetty. Kummassakin arvioinnissa oli Itämeren vedenalainen luonto arvi- oitu laajemmin verrattuna edelliseen kierrokseen. Toimenpide toteuttaa osal- taan EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteita lajien ja luontotyyppien suotui- san suojeluntason saavuttamiseksi. Toimenpiteessä on tarkoitus laatia toimenpideohjelmat sitä tarvitseville la- jeille ja luontotyypeille niin, että ensisijaisesti laaditaan toimenpideohjelmat luontotyypeille, tunnistaen myös ne lajit, jotka hyötyisivät tietylle luontotyypille kohdistuvasta toimenpideohjelmasta. Tunnistetaan myös ne uhanalaiset lajit, jotka jäisivät luontotyyppilähtöisten toimenpideohjelmien ulkopuolelle, jättäen näin ollen myös mahdollisuuden lajikohtaisille toimenpideohjelmille. Lisäksi listataan jo tunnistetut toimenpideohjelmatarpeet. Tarkastellaan mahdolli- suuksia tehdä naapurivaltioiden kanssa yhteisiä toimenpideohjelmia lajeille, jotka esiintyvät kummankin maan alueilla. 154  Tehdään priorisointi toimenpideohjelmista hyötyvistä lajeista ja luontotyy- peistä yllä mainittujen selvitysten perusteella. Jos toimenpideohjelman tarve lajille tai luontotyypille on jo tunnistettu ja ohjelman valmistelu aloitettu (esim. lapasotka (EN), pikkutiira (EN) ja mustakurkku-uikku (EN)), voidaan toimen- pideohjelman toteutus aloittaa heti kun mahdollista. Jotta mereiset lajit ja luontotyypit voidaan turvata, tulee niiden huomioimista kansallisessa lainsäädännössä edistää luonnonsuojelulain tai vesilain päivi- tyksen yhteydessä. Tähän pyrkii Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen (TPO2022-POHJA1) -toimenpide. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutahot: YM ja MMM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset, Luke, ja Metsähallitus/JHT Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO1, Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % merialueiden teys alasta ja muodostavat ekologisesti yhtenäisen verkoston Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☒ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☒ TPO2022-LUONTO6 Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus Toimenpiteen kuvaus HELCOM on luokitellut itämerennorpan eteläiset pesimäkannat vaarantu- neeksi. Saaristomerellä ja itäisellä Suomenlahdella kannat ovat hyvin pieniä ja uhanalaisia, sillä Saaristomerellä arvioidaan elävän noin 200–300 ja itäi- sellä Suomenlahdella noin 100 yksilöä. Itämerennorpan suurin uhka erityisesti sen eteläisillä esiintymisalueilla on tal- vien lämpeneminen. Jään ja lumen puute vaikeuttaa jo nyt erittäin merkittä- västi eteläisten norppakantojen kuuttien selviämistä. Ilmastonmuutoksen li- säksi eteläistä norppakantaa uhkaa muun muassa kalanpyydyksistä ja har- maahylkeen metsästyksestä aiheutuva sivusaaliskuolleisuus, laivaliikenteen öljy- ja kemikaalipäästöt sekä laivaväylät, jotka pirstovat norpan pesintään sopivia jääkenttiä. Toimenpide jatkaa edellisessä toimenpideohjelmassa olevaa toimenpidettä Itämerennorpan suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (LUONTO 4). Toimenpiteessä Suomen eteläisille itämerennorppakannoille laaditaan oma suojelu- ja tutkimusohjelma, jonka tavoitteena on saavuttaa näiden kantojen kestävä taso ja siten estää itämerennorpan levinneisyysalu- een merkittävä supistuminen. Suojelu- ja tutkimusohjelma toimii itsenäisenä ohjelmana, mutta voi soveltuvin osin olla osa Itämeren hyljekantojen hoito- suunnitelmaa. Osana toimenpidettä kehitetään myös kantalaskentamenetelmiä, kuten yksi- löntunnistusta, sillä jäiden väheneminen hankaloittaa nykyisen jäiltä tapahtu- van laskentamenetelmän käyttöä. Toimenpiteessä hyödynnetään mahdolli- suuksien mukaan Our Saimaa Seal LIFE-hankkeen toimenpiteitä ja tuloksia. Lisäksi toimitaan yhteistyössä Venäjän ja Viron kanssa itäisen Suomenlah- den itämerennorpan suojelemiseksi ja kannan elvyttämiseksi. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: WWF (suojelu- ja tutkimusohjelman laatiminen) ja MMM (hylje- ja muut osallistujat kantojen hoitosuunnitelma) Osallistujat: YM, SLL, Luke, Riistakeskus, Metsähallitus/JHT, Our Saimaa Seal LIFE-hanke 155 Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus itäinen Suomenlahti ja Saaristomeri Yleinen ympäristötavoiteyh- TIETO1, Itämerennorpan Suomenlahden ja Saaristomeren kantoja koskeva teys tietoperusta on vahva ja toimii perustana suojelutoimenpiteille Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K10 ☐ K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO7 Ulkomeren matalikkojen linnustoselvitys Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteessä määritellään linnustolle tärkeät ulkomerellä sijaitsevat matali- kot, ja tunnistetaan niiden linnusto Suomenlahden ja Merenkurkun väliseltä alueelta. Linnustoselvitys tehdään parhaina kerääntymisaikoina sulkimis-, muutto- tai talvehtimisaikaan. Tehokkaimmin tämä toteutetaan lentolasken- tana. Lisäksi toimenpiteessä selvitetään ulkosaariston matalikkojen merki- tystä ruokkilintujen (ruokki, etelänkiisla ja riskilä) pesimäaikaisena ruokailu- alueena. Selvitys tehdään tyynessä kelissä venelaskentana. Työssä käyte- tään apuna myös mallinnusmenetelmiä. Toimenpide luo tietopohjaa mahdollisille jatkotoimenpiteille, kuten uusien suojelualueiden perustamiselle, öljyntorjuntasuunnitelmille sekä merialue- suunnitelmien käyttöön (tuulivoimaloiden sijoittelu). Tiedot ovat yhdistettä- vissä VELMU-hankkeessa kerättyyn muuhun tietoon, jota voidaan hyödyntää tarkasteltaessa Itämeren luontoa ravintoverkkotasolla. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SYKE ja muut osallistujat Osallistujat: Metsähallitus/JHT, Luke Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus rannikkoalue Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO1, Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % merialueiden teys alasta ja muodostavat ekologisesti yhtenäisen verkoston LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- jelualueiksi LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee ALUE1, Merialuesuunnittelu edistää meriympäristön hyvän tilan saavutta- mista Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11☒ TPO2022-LUONTO8 Sisä- ja välisaariston linnustoseurannan kehittäminen Toimenpiteen kuvaus Saaristolinnusto muuttuu tällä hetkellä nopeasti. Monet ulkosaariston lajit ovat siirtymässä enenevässä määrin pesimään väli- ja sisäsaariston isoihin ja metsäisiin saariin, lähemmäksi ihmisasumusta. Näin ollen ulkosaaristoon painottuva seuranta ei anna riittävää tietoa saaristolajien lajien tilasta. 156  Tavoitteena on luoda perinteiseen ulkosaaristoon keskittyneen seurannan rinnalle sisä- ja välisaaristossa tehtävä, venelaskentaan perustuva laskenta- menetelmä, joka tukee aiempaa seurantaa, mutta tuo uutta tietoa muutok- sista, niiden laajuudesta ja tarkentaa lintupopulaatioiden arviointia. Samalla saadaan tietoa ihmisen mahdollisesta häirintävaikutuksesta linnustoon tai joissain tapauksissa jopa ihmisen pesintöjä suojaavasta vaikutuksesta. Li- säksi seurataan maapetojen mahdollisia vaikutuksia pesintöjen onnistumi- seen ja verrataan tuloksia ulkosaaristosta saatavaan tietoon. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Luke ja Metsähallitus/JHT ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, Luonnontieteellinen keskusmuseo (LTKM), lintuharrastajat Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus koko rannikko Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO2, Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teys jelualueiksi LUONTO3, Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee LUONTO5, Minkin ja supikoiran määrät pesimäluodoilla vähenevät Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☒ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO9 Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla Toimenpiteen kuvaus Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti on toimenpide, jonka toiminta-aluetta ovat rannikon tärkeät suojelualueet, ja niiden pyynnin vaikuttavuuden kan- nalta välttämätön lähiympäristö. Toimenpide turvaa rannikkoalueen linnus- toa, sekä myös laajemmin saaristoluonnon monimuotoisuutta. Toimenpi- teessä luodaan paikallisia yhteistyöverkostoja ja aktivoidaan paikallisia am- mattimaisten pyytäjien tukiverkostoksi. Mallina hyödynnetään SOTKA-hankkeen pilotissa luotua mallia, jossa koi- rapyyntiä, GPS-seurattuja eläimiä ja paikkatietoon pohjautuvaa suunnittelua hyödyntämällä luodaan vieraspedoista vapaita alueita Saaristomerelle ja Uu- denmaan länsirannikolle. Toimenpiteessä yhdistetään molempien haitallisten vieraspetolajien, supikoi- ran ja minkin, käytännön pyyntimenetelmät kustannustehokkaaksi kokonai- suudeksi. Pyyntialueet rajataan maantieteellisesti järkeviksi, ja erityyppiset aktiiviset ja passiiviset pyyntimenetelmät yhdistellään vuoden kiertoon sopi- vaksi yhdistelmäksi. Toimenpide edellyttää rannikon lintuja koskevien aineistojen analysointia niin helppokäyttöiseen muotoon, jotta vieraspetojen pyynnistä vastaavat tahot voivat hyödyntää sitä pyynnin ohjauksessa. Esimerkiksi on tarve huomioida petolintujen pesät, joita ei saa häiritä. Keskeistä toimenpiteessä on paikallisten verkostojen aktivoiminen. Yhteistyö tulee keskittymään erityisesti poistotyötä suorittavan käytännön toimijan, met- sästysoikeudet omaavan metsästysseuran tai maanomistajan ja linnuston tuntevien asiantuntijoiden välille. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Metsähallitus/JHT ja muut osallistujat Osallistujat: MMM, YM, Suomen riistakeskus, Metsästys- ja luonnonsuojelu- yhdistykset, säätiöt ja merkittävät maanomistajat Suomen rannikkoalueilla ja rannikon kunnat 157 Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus Rannikkovedet; toimenpide kohdistuu erityisesti linnustollisesti tärkeille alu- eille Saaristomerellä, joissa pyynti on vaikuttavinta (voidaan pysyvimmin saa- vuttaa vieraspetotyhjiö), mutta myös muille rannikkoalueille Yleinen ympäristötavoiteyh- LUONTO5, Minkin ja supikoiran määrät pesimäluodoilla vähenevät teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☒ K3 ☐ K4 ☒ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-LUONTO10 Merialuesuunnitelmien tarkistamis- ja tietotarpeiden selvittäminen Toimenpiteen kuvaus Merialuesuunnittelu on adaptiivinen prosessi, jossa ensimmäisten merialue- suunnitelmien hyväksymistä seuraa 2. suunnittelukierros. Tämä seuraava suunnittelukierros alkaa menettelyiden mahdollisten uudistamistarpeiden sekä tietotarpeiden kartoituksella ja toteuttamisella. Toimenpiteen tavoitteena on yleisesti 1) varmistaa merialuesuunnittelun ja - suunnitelmien saumaton integroiminen meriympäristön hyvän tilan, kestävän sinisen kasvun sekä luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen, ja 2) varmistaa riittävien, merialuesuunnittelun 2. kierroksella tarvittavien tietojen saatavuus ja käytettävyys. Yksittäisenä konkreettisena tavoitteena on 3) me- rialuesuunnitteluprosessin synkronointi Suomen merenhoitosuunnitelman päivityssykliin. Toimenpide luo edellytykset osallistavalle ja yhtenäiselle tietopohjalle raken- tuvalle jatkuvalle merialuesuunnitteluyhteistyölle, ja tukee merialueen koko- naisvaltaista ja laaja-alaista kestävää kehitystä edistävää suunnittelua, sekä suunnitelmien ja suunnitteluprosessien järkevää yhteensovittamista ja re- surssitehokkuutta. Toimenpide tukee merialuesuunnitteluprosessia ja siten Suomen merenhoi- tosuunnitelman, Suomen sinisen biotalouden kasvusuunnitelman, Suomen Itämeristrategian sekä muiden keskeisten merialueita koskevien strategisten ohjelmien tavoitteiden toteutumista. Merialuesuunnittelu on keskeinen työ- kalu EU:n meripolitiikan sinisen kasvun ohjaamisessa ekologisesti kestävälle pohjalle, ja merellisten toimintojen yhteensovittamisessa meriympäristön hy- vän tilan tavoitteen saavuttamiseksi. Merialuesuunnittelu on myös Suomen Itämeristrategian yksi toteuttamiskeino. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Varsinais-Suomen liitto (merialuesuunnittelun koordinaatio) ja muut osallistujat Osallistujat: YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriym- teys päristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä ALUE1, Merialuesuunnittelu edistää meriympäristön hyvän tilan saavutta- mista Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☒ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☒ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☒ 158 TPO2022-LUONTO11 Merialuesuunnitelmien vaikuttavuuden arviointi- ja seurantaohjelma Toimenpiteen kuvaus Merialuesuunnittelu on adaptiivinen prosessi, jossa ensimmäisten merialue- suunnitelmien hyväksymistä seuraa välittömästi arviointi- ja seurantaohjel- man valmistelu. Merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien toimeenpanon vaiku- tusten arvioinnin ja seurannan avulla voidaan tarkistaa toimenpiteiden tehok- kuus, sekä seurata mahdollisia muutoksia meriympäristön olosuhteissa ja merialueen käytössä. Merialuesuunnittelussa sovelletaan ekosysteemilähestymistapaa, joten arvi- oinnissa ja seurannassa tarkastelun keskiössä on ekosysteemilähestymista- van periaatteiden toteutuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi riit- tävää tietopohjaa meriympäristöstä, varovaisuusperiaatteen toteutumista, merenhoidon ympäristötavoitteiden tukemista, merialueiden erityispiirteiden huomioimista, ekosysteemipalveluiden tunnistamista ja kestävää hyödyntä- mistä, sektoreiden vuorovaikutussuhteiden tunnistamista, ihmispaineen ku- mulatiivisten vaikutusten arviointia ja vaikutusten lieventämistoimenpiteitä, osallistavaa suunnittelua, oikeaa suunnittelutasoa ja koherenssia, sekä so- peutuvaa hoidon ja käytön suunnittelua. Toimenpiteen tavoitteena on 1) varmistaa merialuesuunnittelun ja -suunnitelmien saumaton integroiminen meriympäristön hyvän tilan, kestävän sinisen kasvun sekä luonnonvarojen kestävän käytön edistämiseen tarkastelemalla ekosysteemilähestymistavan soveltamista suunnitteluprosessissa ja suunnitelmissa, 2) toteuttaa osallistavaa seuranta- ja arviointityötä kansallisten ja alueellis- ten erityispiirteiden esiintuomiseksi ja tukemiseksi sidosryhmien kanssa yh- dessä rakennettujen arviointi- ja seurantatyökalujen kanssa, 3) tukea adaptiivisen hallinnan integrointia luontevaksi ja kiinteäksi osaksi merialuesuunnittelua kouluttamalla suunnittelijoita yhteistoiminnallisen hallin- noinnin osalta, ja 4) tukea oikeiden ja oikea-aikaisten arviointi- ja seurantaindikaattoreiden käyttöä merialuesuunnitelman hyväksymistä seuraavina vuosina, jotta voi- daan edesauttaa merellisiä toimijoita kommunikoimaan ja tekemään meriym- päristön hyvää tilaa tukevia päätöksiä. Toimenpide tukee merialuesuunnitteluprosessia ja siten Suomen merenhoi- tosuunnitelman, Suomen sinisen biotalouden kasvusuunnitelman, Suomen Itämeristrategian sekä muiden keskeisten merialueita koskevien strategisten ohjelmien tavoitteiden toteutumista. Merialuesuunnittelu on keskeinen työ- kalu EU:n meripolitiikan sinisen kasvun ohjaamisessa ekologisesti kestävälle pohjalle ja merellisten toimintojen yhteensovittamisessa meriympäristön hy- vän tilan tavoitteen saavuttamiseksi. Merialuesuunnittelu on myös Suomen Itämeristrategian yksi toteuttamiskeino. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Varsinais-Suomen liitto (merialuesuunnittelun koordinaatio) ja muut osallistujat Osallistujat: YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- Yleinen tavoite, Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriym- teys päristön hyvän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä ALUE1, Merialuesuunnittelu edistää meriympäristön hyvän tilan saavutta- mista Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja 159  Laadulliset kuvaajat, joihin K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☒ toimenpide vaikuttaa (tär- keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☒ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☒ TPO2022-LUONTO12 Rannikkostrategian uusiminen Toimenpiteen kuvaus Rannikkostrategia perustuu Euroopan Unionin parlamentin ja neuvoston suo- situkseen rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Eu- roopassa 2002/413/EY, jonka mukaan jäsenmaiden tulisi laatia kansallinen rannikkostrategia. Suomen strategia, Kestävästi rannikolla, valmistui 2006. Sen tavoitteena on turvata rannikkoalueiden elinvoimaisuus ja luonnon moni- muotoisuus. Strategia sisältää toimintalinjauksia sekä välineitä näiden toteut- tamiseksi. Strategiassa käydään läpi viranomaiset ja heidän käytössään ole- vat ohjausvälineet sekä selvitetään, miten näiden avulla voidaan rannikkoa hoitaa ja käyttää kestävästi. Strategian toimeenpanossa maakuntien liitoilla on ollut keskeinen rooli. Hankkeen tarkoituksena on uusia strategia ja sen työkalut vastaamaan nyky- tilannetta sekä muuttuneita viranomaistahoja ja ohjauskeinoja. Työ tehdään kiinteässä yhteistyössä rannikon sidosryhmien ja muiden keskeisten toimijoi- den kanssa. Työssä tarkastellaan maan ja meren vuorovaikutusta merialue- suunnittelussa saatujen havaintojen pohjalta. Työ hyödyttää ihmistoimintojen ja meri- ja rannikkoympäristön yhteensovittamisen sekä luonnon monimuotoi- suuden suojelun tavoitteita. Rannikon käyttömuodot ja useat rannikkostrategiassa esitetyt kehittämisen ja hallinnon organisaatiot ja ohjausvälineet ovat muuttuneet, ja ovat muutok- sessa parhaillaankin. Esimerkiksi on otettu käyttöön meren- ja vesienhoidon suunnitelmat ja toimenpiteet, joita aiemman strategian laadinnan aikana ei vielä ollut. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: maakuntien liitot, MMM/Saaristoasiain neuvottelukunta Aikataulu 2022 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- Toimenpide edistää välillisesti kaikkien ympäristötavoitteiden saavuttamista teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☒ K11 ☒ 5.9.3. Yhteenveto alueperusteisen luonnon ja ympäristönsuojelun, ennallistamisen sekä merialue- suunnittelun nykyisistä ja uusista toimenpiteistä Alueperusteisen suojelun ja ennallistamisen sekä merialuesuunnittelun keinoin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvaa painetta vähennetään nykyisillä toimenpiteillä ja merenhoidon uusilla toimenpiteillä. Nykyisiä toi- menpiteitä käsitellään edellä alaluvussa 5.9.1. Ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on kuvattu alaluvussa 5.9.2. Nykyiset toimenpiteet ja toimenpideohjelmaan sisältyvät ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 26. 160 Taulukko 26. Merenhoidon toimenpideohjelman alueperusteisen suojelun ja ennallistamisen edistämiseen tähtäävät sekä merialuesuunnitteluun liittyvät nykyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Laki valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta (1112/1982) Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma (valtioneuvoston periaatepäätös 20.12.1990) Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) Vesilaki (587/2011) Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi, Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2012–2020 Kiireellisesti suojeltavat lajit (2013) ja Kiireellisesti suojeltavien lajien priorisointineuvottelut vuosina 2012– 2017 Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet - Lakisääteiset turvaamiskeinot (2013) Merialuesuunnitteludirektiivi (2014/89/EU) ja sen mukaiset vuonna 2021 valmistuvat merialuesuunnitelmat Ympäristönsuojelulaki (527/2014) ja -asetus (713/2014) Pienvesistrategiasta (2015–2025) Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (2014) Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje (2015) Pyöriäinen Suomessa – päivitetty ehdotus toimenpiteistä pyöriäisen suojelemiseksi Suomessa (2016) Vesiliikennelaki (782/2019) Komission toimintasuunnitelma luontoa, taloutta ja ihmistä varten (Nature Action Plan) Helmi ohjelma Valtakunnallisen merihiekan ja kiviainesten ottosuunnitelman laatiminen (FYYSINEN2) Suojelun tehostaminen merellisillä suojelualueilla (LUONTO1) Uhanalaisten lajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (LUONTO2) Vedenalaisten avainelinympäristöjen suojelu (LUONTO3) Itämerennorpan suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (LUONTO4) Merellisten suojelualueiden sisällyttäminen merialuesuunnitelmiin (MERIALUE1) Merenhoidon tavoitteisiin ja toimenpiteisiin liittyvä viestintä (VIESTI1) Uudet toimenpiteet Suojelualueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi (TPO2022- LUONTO1) Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen (TPO2022-LUONTO2) Selvitys meriympäristöön liittyvien lainsäädäntöjen toimivuudesta ja tehokkuudesta meriluonnonsuojelussa (TPO2022-LUONTO3) Meriluonnon ennallistamis- ja kunnostustoimenpiteet (TPO2022-LUONTO4) Uhanalaisten merilajien ja luontotyyppien toimenpideohjelmat (TPO2022-LUONTO5) Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (TPO2022-LUONTO6) Ulkomeren matalikkojen linnustoselvitys (TPO2022-LUONTO7) Sisä- ja välisaariston linnustoseurannan kehittäminen (TPO2022-LUONTO8) Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla (TPO2022-LUONTO9) Merialuesuunnitelmien tarkistamis- ja tietotarpeiden selvittäminen (TPO2022-LUONTO10) Merialuesuunnitelmien vaikuttavuuden arviointi- ja seurantaohjelma (TPO2022-LUONTO11) Rannikkostrategian uusiminen (TPO2022-LUONTO12) 161 5.10 Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta Meriympäristön tilaan kohdistuvilla riskeillä tarkoitetaan tilaan kohdistuvia yllättäviä tai satunnaisia ympäristö- riskejä. Riskeihin suunnitellut toimenpiteet vähentävät tai eliminoivat riskejä ennen kuin ne toteutuvat, tai vä- hentävät haittoja, mikäli riskit ovat toteutuneet. 5.10.1 Nykyiset toimenpiteet merenkulun turvallisuuden parantamiseksi ja öljy- ja kemikaalivahinko- jen torjunnan parantamiseksi Alusonnettomuudet Noin kymmenen vuoden aikasarjalla tarkasteluna Suomen aluevesillä tapahtuu vuosittain noin 22–41 onnetto- muutta. Vuosittainen vaihtelu merionnettomuuksien määrissä on ollut voimakastakin, mutta lukumäärä ei yksis- tään kerro turvallisuuden tilan kehityksestä, koska vaihtelu on satunnaista (kuva 21). 50 40 Onnettomuuksien lkm 30 20 10 0 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 talvi kevät kesä syksy 2009 Kuva 21. Suomen vesialueilla tapahtuneet onnettomuudet vuosina 2010–2019 eri vuodenaikoina (Lähde: Traficom147). Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) tilaston mukaan ajanjaksolla 2014–2019 Euroopan merialueilla tapahtuneista onnettomuuksista suurin osa oli ohjailukyvyn menetyksiä (30 %), yhteentörmäyksiä (16 %) tai törmäyksiä laitureihin tai muihin kiinteisiin kohteisiin (16 %). Suomen vesialueilla karilleajot ja pohjakosketukset ovat yleisimmät onnettomuustyypit. Merellisten öljy- ja kemikaalivahinkojen osalta onnettomuus- ja vaaratilan- teista kerätyt tilastot147 antavat hyvä käsityksen näiden aineiden kuljetuksiin liittyvistä riskeistä ja mahdollisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta. Vuosina 2014–2018 Liikenteen turvallisuusvirasto (nykyinen Liikenne ja - viestintävirasto) sai 207 ilmoitusta merionnettomuuksista (vuosina 2010–2019 vuosittain 22–41 onnetto- muutta), ja näistä 16:ssa oli ilmoituksien mukaan lastissa IMDG-säännöstön (Vaarallisten aineiden merikulje- tussäännöstö) mukaisia pakattuja vaarallisia aineita tai nestemäisiä irtolasteja. Merellä tapahtuvista vaarati- lanteista ei ole vielä saatavilla luotettavaa tilastotietoa, sillä onnettomuudesta seuraava ilmoitusvelvollisuus viranomaiselle tuli lakisääteiseksi vasta syyskuussa 2017. Kuvassa 22 esitetään tapahtumaan johtanut itse arvioitu syy seurantajakson aikana. 162 Kuva 22. Ilmoitettuun merionnettomuuden/vaaratilanteen arvioitu syy (Lähde: Traficom147). Tyypillinen vaarallisten aineiden kuljetuksessa merillä tapahtuva onnettomuus jää seurauksiltaan vähäiseksi, ja onnettomuudet eivät aiheuta vuotoja tai ympäristövahinkoja. Kokonaisuutena suomalaisen merenkulun tur- vallisuuden tilaa voidaan pitää vakaana ja hyvänä, mutta onnettomuusriskejä on edelleen aiheellista vähentää myös merenhoidon toimenpiteillä, sillä jo yksikin iso onnettomuus voi heikentää meriympäristön tilaa merkittä- västi ja aiheuttaa seurauksia ihmisille148. Itämerellä kuljetetaan suuria määriä vaarallisia ja haitallisia aineita, mutta alueen maiden viranomaisilta puuttuvat yhtenäiset toimintamallit, joita soveltaa vaarallisia aineita sisäl- täviin merionnettomuuksiin (kuva 23). Merelliset suuronnettomuudet edellyttävät usein kansainvälistä yhteis- toimintaa ja toimintojen harjoittelua. Nykytoimenpiteet ovat tältä osin riittämättömät. Kuva 23. Alusonnettomuudet Itämerellä vuosina 2004–2015 alustyypeittäin, a) onnettomuudet Itämeren alueella, b) rah- tialukset, c) matkustaja-alukset, d) säiliöalukset ja e) konttialukset (grounding: pohjakosketus, machinery damage: kone- rikko, collision: alusten törmäys, contact: alusten kosketus, other: muu vahinko) (Lähde: HELCOM149). Öljykuljetusten määrä Suomenlahdella kasvoi yli kuusinkertaisesti vuosina 1995–2005 Venäjän rakennettua uusia öljyterminaaleja sekä Baltic Pipeline System öljykuljetusputkiston. Suomenlahden suurimpien öljysata- mien kokonaiskuljetusmäärä ylitti 170 miljoonaa öljytonnia vuonna 2013 ja vuosittainen kokonaiskuljetusmäärä on sen jälkeen vaihdellut 168 ja 181 miljoonan tonnin välillä (kuva 24). Kuljetetun öljyn määrä etenkin Suo- menlahdella voi kasvaa edelleen, mikäli Venäjä hyödyntää Suomenlahdella sijaitsevien satamiensa täyden 163 kapasiteetin. Suuren öljyonnettomuuden mahdollisuus on Itämerellä ja etenkin Suomenlahdella edelleen kor- kea. Näin ollen nykytoimenpiteet on aiheellista päivittää, jotta onnettomuusriskiä ja mahdollisten ympäristöva- hinkojen haittoja voidaan vähentää. Kuva 24. Suomenlahden öljynkuljetukset (Lähde: Rajavartiolaitos) Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmius Erilaisiin tarkoituksiin sopivien polttoaineiden ja energialähteiden valikoima on laajentunut voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tällä hetkellä biopolttoaineet kategorisoidaan pääsääntöisesti kemikaaleihin ja edelleen on- nettomuustilanteet merellä aluskemikaalivahingoiksi. Nykyisin yleisesti käytetty terminologia ”öljy” vs. ”muu haitallinen aine” on biopolttoaineiden kehityksen suhteen jonkin verran harhaanjohtava ja vanhentunut. Bio- polttoaineiden käsite kattaa laajan kirjon kemiallisia yhdisteitä ja erilaisia polttoaineita. Niiden komponentteja ja seoksia on markkinoilla tällä hetkellä viitisenkymmentä. Biopolttoaineita ja niiden seoksia kuljetetaan säiliö- aluksissa enenevässä määrin myös öljytankkereilla ja nk. tuotetankkereilla kemikaalitankkerien sijaan. Lisäksi alusten polttoaineina voidaan käyttää erilaisia biopohjaisia polttoaineita tai seoksia. Käytännön pelastustoimen operaatioissa on syytä varautua öljy- ja kemikaalivahinkojen lisäksi myös erikseen erilaisten biopolttoaineon- nettomuuksien torjuntatilanteiden hallinnan valmiuteen. Edellä mainituista uudentyyppisistä polttoaineista joh- tuen öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntaa on jatkuvasti kehitettävä, ja aineiden vaikutuksia meren tilaan sel- vitettävä. Nykytoimenpiteet ovat uusien polttoaineiden onnettomuusriskeihin ja aineiden aiheuttamiin mahdol- lisiin haittoihin nähden riittämättömät. Suomessa on panostettu pitkäjänteisesti öljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuteen. Torjuntavalmius muodostuu öljynkeruulaitteistoilla varustetuista aluksista, erilaisista öljyntorjuntapuomeista, irtokeräimistä sekä henkilöstön osaamisesta ja toimivasta johtamisjärjestelmästä. Osa torjuntavalmiutta on myös riittävä vas- taanottokapasiteetti kerätylle öljylle. Avomerellä tämä tarkoittaa suuren tankkikapasiteetin omaavia aluksia, irtosäiliötä tai vaikkapa proomua, rannoilla taas nopeasti käyttöön otettavia öljyisen jätteen välivarastointipaik- koja. Kerätyn öljyn ja öljyisen jätteen, sekä onnettomuuskemikaalien vastaanotto- ja käsittelykapasiteetin tulee olla riittävä. Tältäkään osin nykytoimenpiteet eivät ole täysin riittäviä. Suurvahingon torjunnassa Suomen kapasiteetti ei yksinään riitä, vaan apua tarvitaan naapurimailta, tai jopa koko Itämeren alueelta ja Euroopan unionilta. Itämeren suojelusopimuksen (HELCOM) mukaan mailla on oi- keus pyytää torjunta-apua toisiltaan, ja sopimuksen puitteissa kehitetään yhteisiä toimintatapoja ja toiminta- valmiutta torjuntatilanteisiin niin merellä kuin rannikollakin. Itämeren rantavaltiot ovat yhdessä harjoitelleet näitä toimintamalleja vuosittain Balex Delta -harjoituksissa jo 1980-luvulta alkaen. Yhteistyön ansiosta Itämeri on yksi maailman edelläkävijöistä niin merenkulun ennakkoturvallisuudessa kuin öljy- ja kemikaalipäästöihin varautumisessa ja niiden torjunnassa. Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) vuonna 2014 julkaiseman tu- loksellisuustarkastuskertomuksen 2/2014 ”Suomenlahden alusöljyvahinkojen hallinta ja vastuut” mukaan Suo- men ja naapurimaiden yhteinen ympäristövahinkojen torjuntakyky avomerellä on lähes riittävällä tasolla. Tuol- 164 loin VTV:n mukaan suurimmat puutteet Suomen torjuntakyvyssä liittyivät ulkosaaristossa suoritettavaan tor- juntaan, kerätyn öljyn ja öljyisen jätteen välivarastointi- ja käsittelykapasiteettiin sekä aluskemikaalivahinkojen torjuntavalmiuteen. Aluskemikaalivahinkojen torjunnan kalustoa ei olekaan riittävästi. Suomessa on kaksi kemikaalitorjuntaan ra- kennettua alusta (Turva ja Louhi). Vanhentuvia öljyntorjunta-aluksia tulee korvata kemikaalitorjuntakykyisillä aluksilla. Torjunnan tueksi tarvitaan uusia mittareita, kaukoseurantaan sopivia laitteita, ja antureita, joiden avulla vaara-alueen tilannekuva voidaan muodostaa tehokkaasti ja turvallisesti esimerkiksi miehittämättömien lentolaitteiden (drone) ja veneiden avulla. Rannikon ja rantojen öljyntorjuntavalmiudessa on eroja eri pelastuslaitosten välillä niin kalustossa, varusteissa, koulutuksessa, henkilöstömäärissä kuin yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa. Eroavuudet voivat johtaa siihen, että öljyntorjunta etenee hitaammin alueilla, joilla on heikommat edellytykset torjuntaan. Silloin meriym- päristöön kohdistuvien riskien määrä ja tilaan kohdistuvat paineet saattavat kasvaa. Vapaaehtoiset muodos- tavat tärkeän, viranomaisten toimintoja täydentävän öljyntorjunnan lisäresurssin. Ympäristövahinkojen torjun- nan kansallisessa strategiassa vuoteen 2025 todetaan, että vapaaehtoisten osallistuminen torjuntaan tapahtuu aina viranomaisten johdolla, vastuulla ja hyväksynnällä. Strategiassa mainitaan myös, että tulisi kehittää yhte- näinen toimintamalli vapaaehtoisten kouluttamisesta ja käytöstä öljyntorjunnassa. Nykytoimenpiteet ovat osin riittämättömiä myös öljy- ja kemikaalionnettomuuksissa ja jälkitorjunnassa synty- neiden jätteiden osalta. Jätelain säädökset soveltuvat normaalitilanteisiin, eikä laissa ole tällä hetkellä säädök- siä häiriötilanteiden jätehuollon järjestämisestä. Suurissa öljyvahingoissa syntyy poikkeuksellisen paljon jä- tettä, jonka välivarastointiin ja käsittelemiseen ei ole riittävästi kapasiteettia. Kuva 25.a (vasen) WWF vapaehtoisten torjuntajoukkojen toimintaa (Antti Haavisto/WWF) ja b (oikea) Rajavartiolaitok- sen ja Merivoimien alukset torjuivat öljyä 2019 (Lähde: Rajavartiolaitos). Aluskemikaalivahingon todennäköisyys on pieni. Suomenlahdella kemikaalitankkerien on ennustettu joutuvan törmäysonnettomuuteen kerran 77 vuodessa, ja tällöin kemikaalipäästön todennäköisyys on noin 40 %. Maa- ilmanlaajuisesti on ennustettu tapahtuvan vuosittain kaksi vakavaa onnettomuutta, jossa on osallisena vaaral- lisia kemikaaleja. Öljyyn verrattuna kemikaalit voivat olla herkempiä räjähtämään, syttymään ja olla jossain tapauksissa huomattavasti haitallisempia ihmisten terveydelle, ja aiheuttaa myös huomattavaa vahinkoa ym- päristölle sekä omaisuudelle. Aluskemikaalionnettomuus on siis pienen todennäköisyyden, mutta mahdolli- sesti suurten vaikutusten onnettomuus (Chembaltic-hanke 2013). 165 Kuva 26. PREDICT 2016 kemikaalitorjuntaharjoitus (Lähde: Merivoimat). Öljyonnettomuuden seuraukset ovat hyvin tiedostettuja ja torjuntavalmius on Suomessa korkealla tasolla, mutta kemikaalit ovat hyvin monimuotoisia ja niiden vaaralliset ominaisuudet eroavat huomattavasti toisistaan. Kemikaalitankkerin tai kemikaaleja sisältävän konttialuksen onnettomuus voi kemikaalista riippuen aiheuttaa vakavia seurauksia meriympäristölle, ja vaarantaa ihmishenkiä aluksella sekä rannikkoalueilla. Kemikaalien kuljetus- ja käsittelymäärät ovat kasvaneet huomattavasti viimeisten 20 vuoden aikana, mikä lisää onnetto- muusriskiä entisestään. Arvioiden mukaan maailmassa käytetään noin 37 miljoonaa erilaista kemikaalia, joista noin 2 000 kuljetetaan säännöllisesti maailman merillä. Vaarallisia aineita kuljetetaan sekä bulkki- eli irtotava- rana että pakatussa muodossa. Meriliikenteen kemikaalionnettomuuksia, riskejä ja todennäköisyyksiä on sel- vitetty mm. BRISK- ja Chembaltic-projekteissa. Jälkimmäisessä on arvioitu myös eri kemikaalien vaaralli- suutta. ChemSAR-projektissa kehitetty kansainvälinen ihmishenkien pelastamisen toimintamalli aluskemikaa- lionnettomuustilanteissa on pääosiltaan sovellettavissa myös kemikaalitorjuntatilanteisiin. Merellisen kemikaa- livahinkojen torjuntavalmiuden ylläpito vaatii jatkuvaa harjoittelua ja koulutusta. Suomi valmistelee HNS-yleis- sopimuksen (sopimus vaarallisten ja haitallisten aineiden merivahinkojen korvaamisesta) ratifiointia ja alkaa ratifioinnin jälkeen osana yleissopimuksen täytäntöönpanoa raportoida Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) niistä vaarallisista ja haitallisista irtolasteista, joita kuljetetaan suuria määriä. Torjuntaan varautumista ja riskiarvioiden tekemistä edistää tieto kuljetusmäärien ja kemikaalilaatujen muutoksista sekä päivittyvästä on- nettomuusriskien todennäköisyyksistä eri merialueilla. Näiden aineiden osalta on kehitettävä vahingon ympä- ristövaikutusten seurantaa ja kehittää seurantaohjelma, johon vuonna 2018 valmistunut EKOMON -ohje (alus- kemikaalivahingon ekologisten vaikutusten monitorointiohjeistus Itämerelle ja Arktisille vesille) on vasta ensi askel. Öljyyntyneiden eläinten hoitotoiminta on oleellinen osa öljyntorjuntaa. Suomi on torjuntasuunnitelmissa ja strategioissa varautunut öljyyntyneiden eläinten hoitoon, mikä tarkoittaa käytännössä, että mahdollisimman monta öljyyntynyttä eläintä (pääasiassa lintuja) pyritään ottamaan kiinni, pesemään ja kuntoutuksen jälkeen vapauttamaan takaisin luontoon. Öljyyntyneiden eläinten puhdistuksella on myönteinen vaikutus paikallisesti ja alueellisesti merkittävien lintupopulaatioiden selviytymismahdollisuuksiin öljyonnettomuuden jälkeen. Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntavalmius rannikolla Kiinteiden teollisuuslaitosten ja nestesatamien riskit ovat vaikeasti arvioitavissa, mutta vaikutukset voivat olla ympäristön kannalta huomattavia, ja paikasta riippuen myös meriympäristön tila voi huonontua. Näissä käy- tettävien haitallisten aineiden lupaviranomaisia on useita, kemikaalien ja näiden määrästä tai kuljetus tai säi- lytystilanteesta riippuen. Tunnetuin myös meren tilaan vaikuttavista kiinteiden laitosten ympäristövahingoista Suomessa on Harjavallan nikkelipäästö vuonna 2014. Kokemäenjokeen valui 66 tonnia nikkelisulfaattia, ja pienempi määrä kobolttia, kuparia, lyijyä sekä kadmiumia, joita päätyi myös mereen. Toinen riskitekijä on tuo- tantolaitosten ja jätteiden kierrätyslaitosten tulipalojen sammutusvesien hallinta. Sammutusvedet voivat sisäl- tää haitallisia aineita ja harva tuotantolaitos on saavuttanut riittäväksi katsottavaa tasoa. Erityisesti sammutus- vesien keräämisessä on puutteita, jos vanha laitos on rakennettu siten, että voi syntyä ns. dominovaikutus (tulipalon eteneminen säiliöstä toiseen tai jopa viereiseen laitokseen), ei laitosten vuotojenhallintakapasiteetti yleensä riitä. Tällöin kemikaalivuodot ja sammutusjätevedet voivat päätyä vesistöihin ja vaikuttaa meriympä- ristön tilaan. Nykytoimenpiteet eivät ole kaikilta osin riittäviä, ja etenkin vastuuviranomaisten välistä koordinaa- tiota on selkeytettävä. 166 Ongelmahylkyjen riskien torjunta Suomen merialueilla on huomattava määrä hylkyjä, joista osasta aiheutuu pitkäaikaista haittaa meriluonnolle. Hylyisä voi aiheutua akuuttia öljypäästövaaraa hylkyjen omien polttoainesäiliöiden tai lastitankkien ruostuessa puhki jolloin tankkien myrkyllinen tai haitallinen sisältö vuotaa mereen. Lisähaittaa voi aiheutua alusten lastien myrkyllisyydestä tai haitallisuudesta meriluonnolle. SYKEn hylkyrekisterin perusteella öljyä arvellaan olevan merkittäviä määriä mahdollisesti noin 150 kohteessa. Arviolta 20–30 hylyssä on merkittävä määrä öljyä, tai ne sijaitsevat meriluonnon kannalta herkissä kohteissa, esimerkiksi lähellä herkkiä luonnonsuojelualueita. Nämä ongelmahylyt voivat heikentää meriympäristön tilaa. Siksi ne edellyttäisivät jatkuvaa seurantaa, jotta vuotavat hylyt voitaisiin saneerata (öljyn poistaminen, ja tähän liittyvät muut toimet). Suurimpia ongelmakohteita ovat toisen maailmansodan aikaiset sotahylyt, joissa on merkittävien öljyjäämien lisäksi aseita ja ammuksia jotka vaikeuttavat saneeraustöitä. Suomi on edistänyt ongelmahylkyihin liittyviä toimenpiteitä HELCOM-yhteistyön puitteissa. Suomen ympäristökeskus on saneerannut useita hylkyjä jo yli 30 vuoden aikana. Tätä työtä pitää jatkaa. Kuva 27. Esimerkki HYLYT.net hylkyportaalin hylyistä Suomenlahden alueella (lännessä Hanko, idässä Ruotsinpyhtää). Kuva korostaa kohteiden suurta määrää. Viron puolella tiedetään tunnettuja kohteita olevan yli 600. Venäjän alueen tie- toja ei ole käytettävissä. Suomessa toteutetaan vuosina 2019–2023 hallituksen vesiensuojelun tehostamisohjelmaa, jossa yhtenä ta- voitteena on poistaa muutamasta hylystä öljy osin viranomaistyönä ja osin yksityisen tahon avulla, sekä nostaa viranomaisten valmiuksia vedenalaistöiden suorittamisessa. Lisäksi määritellään tulevaisuutta ajatellen viran- omaisten roolit hylkytöissä. Yksityisen tahon mahdollisuuksia ja kompetenssia myös selvitetään hankkeessa ja etsitään kokonaistaloudellisia toimenpidemuotoja hylkytöihin. Vuonna 2017 voimaan tulleen hylkyjen pois- tamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (Nairobin yleissopimus) mukaan kaikilla yli 300 bruttovetoi- suuden aluksilla tulee olla vakuutus merenkulkuonnettomuudesta aiheutuvan hylyn poistamisen varalle. Hy- lystä tulee myös ilmoittaa ja varoittaa niin pian kuin mahdollista, ja lisäksi hylky tulee paikantaa ja merkitä. Suomessa ei ole valmiina suunnitelmaa hylkyjen seurannasta. Seurantaan sekä hylkyjen saneeraukseen tulee nimetä vastuutaho. Suomenlahdelle ei tiettävästi ole upotettu kemiallisia taisteluaineita sisältäviä aseita (puolustusministeriön suullinen tieto 05/2020). Sen sijaan konventionaalisia sotamateriaaleja alueen pohjilla tiedetään paikoin olevan hyvinkin paljon.Toisen maailmansodan aikana Tallinnan meriyhteyden sulkeva merialue oli maailman miinoi- tetuin ja HELCOM SUBMERGED -luonnosraportin mukaan Suomenlahdella on yhä jopa 35 000 sodanaikaista miinaa. 167 Alusten aiheuttamien päästöjen valvonta Aluksien päästöillä veteen tarkoitetaan öljypäästöjä, nestemäisten ja kiinteiden lastien päästöjä, käymäläjäte- vesipäästöjä, kiinteiden jätteiden päästöjä sekä roskaamista. Nykytoimenpiteisiin kuuluu näiden päästöjen val- vonta, joka varmistaa tarvittaessa riittävät torjuntatoimet. Rajavartiolaitoksen Dornier-valvontalentokoneet otet- tiin käyttöön 1990-luvun puolivälissä ja niiden laitteistoilla voidaan havaita öljypäästöjä myös pimeällä ja huo- noissa sääolosuhteissa. Lisäksi valvontalentokone on suureksi avuksi torjuntaoperaatioiden oikeassa kohden- tamisessa. Aluspäästöjen lentovalvonnan tehostumisella on ollut merkittävä vaikutus aluksilta mereen tahalli- sesti pumpattujen pilssiöljyjen- ja lastijäämien vuotuisen lukumäärän sekä tilavuuden vähentymisessä. Vaatimukset aluksista ilmaan aiheutuvien päästöjen osalta ovat viime vuosina tiukentuneet ja tulevat edelleen tiukentumaan lähivuosina. Vuoden 2015 alussa voimaan tuli MARPOL-yleissopimuksen VI liitteen muutos, jonka myötä Itämeren ja Pohjanmeren merialueista tuli rikkipäästöjen valvonta-alueita. Näillä alueilla ope- roivien aluksien käyttämän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla korkeintaan 0,10 painoprosenttia. Lisäksi vuo- den 2020 alussa tuli voimaan rikkipäästöjen valvonta-alueiden ulkopuolisia alueita koskeva globaali 0,50 pai- noprosentin rikkipitoisuusraja polttoaineelle. Edellä mainittujen polttoaineiden rikkirajavaatimusten lisäksi MARPOL-yleissopimuksen VI liitettä on muutettu siten, että aluksen koneistoille on asetettu vaatimus typpioksidien (NOx) päästörajasta. 1.1.2021 alkaen tulee uusille aluksille sovellettavaksi tason III NOx-päästöraja, jonka alittamiseksi alukselle tulee asentaa joko kata- lysaattori tai pakokaasujen takaisinkierrätyslaitteisto. Vaihtoehtoisesti alus voi myös täyttää tason III NOx- päästörajan käyttämällä polttoaineena nestemäistä maakaasua (LNG). NOx-päästörajan valvomiseksi valvon- talentokoneeseen olisi asennettava myös typen oksidipäästöjä mittaava laitteisto, joka on varmennettava näyt- tein. Valvontalentokoneiden tekninen käyttöikä umpeutuu tällä merenhoitokaudella, ja niille tulee hankkia korvaajat. Uusien valvontalentokoneiden ja sensorien hankkimisen yhteydessä tulee selvittää mahdollisuudet laajentaa Rajavartiolaitoksen lentokoneiden suorittamaa ympäristövalvontaa aluksista veteen menevien päästöjen li- säksi myös muun tyyppisiin tehtäviin, kuten rikkivalvontaan soveltuvalla mittauskalustolla. Valvontakoneet tu- lisi varustaa riittävän tarkoilla kameroilla/laitteilla, jotta esimerkiksi käymäläjätevesipäästön aiheuttama veden värjääntyminen kyettäisiin havaitsemaan. Tulvariskien torjunta Suomessa on useita alueita, jotka ovat tulville alttiita, ja vesistö- ja merivesitulvien arvioidaan lisääntyvän ja vahvistuvan ilmastonmuutoksen myötä. Vuoden 2019–2020 erittäin sateinen ja leuto talvi osoitti ennätyksel- listen ravinnehuuhtoumien myötä, että ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan merkittäviä haasteita Itämeren ra- vinnekuormituksen vähentämistavoitteiden saavuttamiselle. Tulvat aiheuttavat haittavaikutuksia terveydelle, turvallisuudelle, ympäristölle, yhteiskunnan infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle ja kulttuuriperinnölle. Näitä vaikutuksia voidaan pienentää tulvariskien hallinnan toimenpiteillä. Vuonna 2018 Suomen merkittävät tulvariskialueet nimettiin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) tekemien ehdotusten pe- rusteella. ELY-keskusten ehdotukset perustuivat tuoreisiin vuoden 2018 aikana tehtyihin arvioihin, joissa kaikki Suomen vesistöalueiden ja merenrannikon tulvariskit arvioitiin uudelleen yhtenäisin perustein. Tulvariskialu- eille on tehty tulvariskien hallintasuunnitelmat. Toimenpiteet meriliikenteen aiheuttamien riskien vähentämiseksi Merenhoidon toimenpideohjelma 2016–2021 sisältää toimenpiteen Öljyonnettomuuksien riskin pienentäminen öljyalusten väliseen lastinsiirtoon liittyvien STS-toimien sääntelyn tarkentamisella Suomen vesialueella sekä jatkamalla STS-toimien harmonisoidun käytännön luomista HELCOMin puitteissa Itämeren alueella (MEREN- KULKU1), joka koskee alusten välisten öljylastinsiirtojen (ship-to-ship; STS-siirrot) sääntelyä. Toimenpide on toteutettu merenkulun ympäristönsuojelulakiin tehdyillä muutoksilla150. Nykyistä sääntelyä on tarkoitus laajen- taa niin, että se kattamaa polttoaineiden toimittamisen sekä kaikkien haitallisten ja vaarallisten lastien siirrot. Polttoaineen toimittamiseen sisältyvät riskit voivat olla samanlaisia kuin öljylastinsiirroissa, sillä siirrettävät ai- neet ovat samoja. Sääntelyn laajentaminen kaikkiin haitallisten ja vaarallisten lastien siirtoihin on tarpeen, koska esimerkiksi biopolttoaineet ja kemikaalit voivat olla meriympäristölle haitallisia ja jopa rinnastettavissa vaikutuksiltaan mineraaliöljyihin. 168 Sääntelyllä varmistettaisiin, että viranomaiset saavat tiedon suunnitelluista operaatioista ja voivat tarvittaessa ympäristö- tai turvallisuussyistä puuttua niihin. Lisäksi siirrot rajattaisiin tietyille erikseen nimettäville alueille ja alukselle asetettaisiin tiettyjä velvoitteita, kuten siirtoja koskevan menettelytapaohjeen laatiminen. Merilain (674/1994) 18 luvun 15 §:n nojalla aluksen päällikön tai laivanisännän on viipymättä ilmoitettava Lii- kenne- ja viestintävirastolle tietoonsa tulleista aluksen käytön yhteydessä tapahtuneista onnettomuuksista ja vaaratilanteista suomalaisella aluksella. Säännös on ollut voimassa syyskuusta 2017 lähtien. Onnettomuus- ja vaaratilannetietojen laajan ja yhdenmukaisen keräämisen, tallentamisen ja analysoinnin tarkoituksena on luoda kattava kokonaiskuva merenkulun turvallisuuden tilasta sekä mahdollisista turvallisuusriskeistä. Kattava kokonaiskuva on tarpeen, jotta viranomainen kykenee määrittelemään selkeämmin turvallisuutta parantavat toimenpiteet sekä kohdentamaan ne. Näin mahdollistetaan tehokas ja ennakoiva puuttuminen turvallisuusris- keihin. Parantunut turvallisuus vähentää onnettomuuksien ja vakavien vaaratilanteiden määrää ja niistä asi- anosaisille sekä yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Ilmoituksilla on myönteisiä vaikutuksia viranomaisten tiedonsaantiin myös meriympäristöön liittyvissä asioissa. Toistaiseksi ympäristöön liittyviä poikkeamailmoituksia tehdään niin vähän, ettei niiden perusteella ole mah- dollisuutta tilastolliseen analyysiin. Liikenteen lisääntymisen myötä onnettomuuksien ja öljyvahinkojen uhka oletettavasti kasvaa, vaikka liikenteenohjausta ja alusten turvallisuutta kehitetään samaan aikaan. Satamavaltiotarkastukset Satamavaltiotarkastukset (Port State Control, ns. PSC-tarkastus) muodostavat kansainvälisen valvontajärjes- telmän, jossa kukin maa tarkastaa sen satamissa käyviä ulkomaisia aluksia. Oikeus ja velvollisuus tehdä sa- tamavaltiotarkastuksia sisältyy SOLAS- ja MARPOL-yleissopimuksiin. EU:lla on myös satamavaltiotarkastuk- sia koskevaa sääntelyä. Kansallisesti satamavaltiotarkastuksista säädetään laissa alusturvallisuuden valvon- nasta (370/1995). PSC-tarkastuksessa tarkastetaan, että alus täyttää sitä koskevien kansainvälisten yleissopimusten vaatimuk- set. PSC-tarkastuksen frekvenssin ja laajuuden määrittää aluksen saama riskiluokitus. PSC-tarkastukset kes- kittyvät korkean riskiluokituksen aluksiin. Yksinkertaisimmillaan satamavaltiotarkastuksessa tarkastetaan, että aluksella on voimassa olevat yleissopi- musten perusteella alukselta vaadittavat todistuskirjat sekä muut asiakirjat. Myös aiemman PSC-tarkastuksen puutteet on oltava korjattu. Lisäksi aluksen yleinen kunto tarkastetaan silmämääräisesti. Tätä yksityiskohtai- sempi tarkastus suoritetaan, jos ilmenee seikkoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että alus tai sen varus- teiden kunto ei olennaisilta osin täytä niille asetettuja vaatimuksia. Älyväylä Nykyisen toimenpideohjelman Älyväylä -toimenpiteen tavoitteena on alusliikenteen turvallisuuden parantami- nen eNavigation -strategiaa toteuttavan Älyväylä -konseptin avulla. Älyväylä -konseptia tullaan laajentamaan tehokkaan, turvallisen ja kestävän automaation näkökulmasta ja sen määrittely strategisella tasolla sisältyy LVM:n valmistelemaan liikenteen automaatiosuunnitelmaan. Älyväylä mahdollistaa alusten olosuhteisiin sovi- tetun älykkään ja turvallisen navigoinnin ja luotsauksen. Alusten optimaalinen lastaus ja operointi kulloistenkin olosuhteiden mukaan vähentää alusliikenteen päästöjä sekä pienentää onnettomuusriskiä ja näihin liittyviä öljy- ja kemikaalionnettomuuksia, jotka muutoin heikentäisivät meriympäristön tilaa. Toimenpideohjelmakau- den 2022–2027 aikana 10 suurinta satamaa on tarkoitus lisätä Älyväylän piiriin, ja sen jälkeen laajentaa toi- menpidettä kaikkien talvisatamien väylille. 5.10.3 Merenhoidon uudet toimenpiteet riskien hallitsemiseksi Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallintaan esitetään yhteensä yhdeksän uutta toimenpidettä. Näiden uusien toimenpiteiden tavoitteena on vähentää tai poistaa yllättäviä tai satunnaisia ympäristöriskejä jotka huonontavat meriympäristön tilaa. Toimenpiteet pienentävät riskejä ja vähentävät toteutuneiden vahin- kojen ja onnettomuuksien haittoja. Toimenpiteet liittyvät tulvien aiheuttamien riskien hallintaan valuma-alu- eella, meriliikenteen onnettomuusriskien vähentämiseen, ongelmahylkyjen riskien arviointiin ja saneerauk- seen, öljy- ja kemikaalionnettomuuksien torjuntaan avomerellä, rannikkovesillä ja rannoilla, sekä kerätyn öljy- ja kemikaalipitoisten jätteiden kuljetukseen käsittelyä ja loppusäilytystä varten. Riskien ennakointi toteutetaan toimenpiteillä, jotka liittyvät valvontaan, ohjeistukseen ja kansainväliseen yhteistyöhön. Toteutuneiden onnet- tomuuksien ja muiden ympäristövahinkojen torjunta edellyttää konkreettisia toimia, asianmukaista kalustoa ja tiivistä yhteistyötä eri sektoreiden sekä toimijoiden välillä. 169 TPO2022-RISKI1 Öljy- ja kemikaalitorjuntavalmiuden vahvistaminen Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteen avulla vähennetään meriympäristön tilaa huonontavien öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskejä ja niiden aiheuttamia haittoja. Torjuntavalmiutta tulee ylläpitää ja kehittää myös merenhoidon toimenpide- kauden 2022–2027 ajan. Merkittävä osa torjunta-aluskalustosta on vanhene- massa ja uusia tehokkaita torjunta-aluksia tulee hankkia korvaamaan käy- töstä poistuvaa aluskalustoa. Kansallisen kemikaalitorjuntakyvyn varmistamiseksi hankitaan vanhentuvien öljyntorjunta-alusten korvaajiksi monitoimialuksia, joilla on sekä öljynvahin- gon että aluskemikaalivahingon torjuntakyky. Kemikaalitorjuntaan tarkoitetut alukset tulee varustaa uusimmalla kemikaa- lien havainnointi- ja torjuntateknologialla. Kemikaalien torjunta-alukset tulee varustaa laitteistolla, jolla kyetään havaitsemaan vaaralliset aineet turvallisen etäisyyden päästä (esim. alukseen asennetut kamera- tms. tekniikkaan pe- rustuvat laitteistot ja havaintosensoreilla varustetut miehittämättömät laitteet) ja myös mittaamaan kyseessä olevan aineen tai aineiden pitoisuuksia vaa- rantamatta aluksen miehistöä. Käytännön torjuntatoimiin liittyen, tilanteessa toimivilla aluksilla tulee olla kemikaalitorjuntatehtävissä vaadittava kalusto sekä muu välineistö, ml. puhdistustoimenpiteisiin vaadittavat laitteistot. Toimenpiteessä laaditaan kansallinen suunnitelma miehittämättömien lento- laitteiden ja pinta-alusten käytöstä aluskemikaalivahinkojen torjunnassa, mit- taustoiminnassa ja tarvittaessa myös näytteenotossa. Samassa suunnitel- massa tarkastellaan tutkimuslaitosten ja yliopistojen sensoriteknologian hyö- dyntämistä sellaisissa ympäristöissä tehtävissä mittauksissa, joissa on vaa- rallisia kemikaaleja. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SM ja muut osallistujat Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, Merivoimat, SYKE, ELY-kes- kukset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI2 Öljy- ja kemikaalivahinkojen ekologinen ohjeistus, ympäristötiedon käyttö sekä riskikohteiden huo- mioiminen torjuntatoimien ennakoinnissa Toimenpiteen kuvaus Toimenpiteen avulla tehostetaan meriympäristön tilaa huonontavien öljy- ja kemikaalionnettomuuksien ennakointia ja torjuntatoimia. Hyödyntämällä pa- remmin jo saatavilla olevia tietolähteitä ja keräämällä uutta tietoa mahdolli- sista riskikohteista, kuten satamista ja laitoksista, joissa säilytetään tai käsi- tellään haitallisia aineita, tehostetaan paikallisia suojelu- ja torjuntatoimia. Ny- kyinen suunnitelma ei tällä hetkellä huomioi avomeri- ja rannikkoalueen me- riympäristöä riittävässä määrin, eikä uusimpia tietolähteitä esimerkiksi meri- 170  luonnon monimuotoisuuteen liittyen. Näitä tietoja tulisi hyödyntää torjuntatoi- mien ennakoinnissa. Stressitestien avulla arvioidaan näiden torjuntajärjestel- mien ja toimien tehokkuutta. Päivitetään toimintasuunnitelma Itämerellä tapahtuvien öljy- ja kemikaaliva- hinkojen ekologiset seuraukset, ja siinä mainittu kansallinen asiantuntija- ja toimijaverkosto. Lisäksi huomioidaan kiinteiden laitosten ja satamien mahdol- liset vaarallisten kemikaalien päästöt mereen. Samassa yhteydessä myös kemikaaleihin keskittynyttä EKOMON-ohjeen mukaista toimintamallia tulisi edelleen kehittää sekä selvittää ympäristön kannalta pahimmat varastoitavat kemikaalit. Lisäksi huomioidaan ja arvioidaan mahdollisten vahinkojen aiheuttamat muu- tokset meriympäristön tilaan ja meriluonnon monimuotoisuuteen, joihin liitty- viä tietoja hyödynnetään torjuntatoimien suunnittelussa ja ennakoinnissa. Toteutetaan kemikaalilaitosten ja kemikaaleja sisältävien varastoalueiden määräaikaistarkastusten yhteydessä stressitestit, jotka koskevat näiden lai- tosten ajantasaista riskienhallintaa. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, Tukes, Traficom, AVIt, Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI3 Uusien öljytyyppien keruukyvyn varmistaminen ja tilannetietoisuus kuljetettavista kemikaaleista Toimenpiteen kuvaus Tieto meritse kuljetettavista kemikaaleista on oleellista, jotta niiden torjuntaan voidaan valmistautua niin tietotaitoa kuin kalustoakin kehittämällä. Tieto eri väylillä kuljetettavista aineista sekä satamista on hyödyksi myös riskianalyy- seissä ja kaluston sijoittelussa. Suomen satamien ainekohtaisia tietoja pysty- tään keräämään yhdistämällä eri järjestelmien dataa, esimerkiksi PortNet ja KemiDigi (kansallinen kemikaalitietovaranto) -tietojärjestelmistä, mutta tämä vie aikaa. Järjestelmistä puuttuvat nopeaan tiedonkeruuseen soveltuvat ra- portointityökalut. Myöskään aluksilla kuljetettavista kemikaaleista, kemikaali- vahinkojen torjunnasta, kemikaalien käyttäytymisestä murtovedessä sekä avovesi- että jääoloissa, ja kuljetettavien kemikaalien ympäristövaikutuksista ei ole riittävästi tietoa. Tietoa tarvitaan, jotta voidaan vähentää ympäristöris- kejä, varautua mahdollisten onnettomuuksien haittojen torjuntaan ja suunni- tella toimia meriympäristöön kohdistuvien paineiden vähentämiseksi. Toimenpide vahvistaa kemikaalivahinkojen torjuntakykyä huomioiden erityi- sesti uudenlaiset öljyntuotteet. Toimenpiteessä: 1. Testataan torjuntakaluston soveltuvuutta uudenlaisten öljytyyppien kerää- miseen merestä. Mikäli nykyiset torjuntalaitteet eivät sovellu uusien öljy- tyyppien keruuseen, tulee hankkia tai kehittää uudenlaisia keruulaitteita. 171  2. Selvitetään uusien öljytyyppien haitallisuutta meriympäristölle. Lisäksi sel- vitetään ja edistetään kerätyn aineen turvallista säilytystä ja kuljetusta en- nen lopullista käsittelyä. 3. Kehitetään torjuntakaluston kykyä kerätä myös uudenlaisia öljytuotteita. Testataan ja kehitetään torjuntakykyä, jotta onnettomuustilanteessa me- riympäristölle haitallinen aine saadaan mahdollisimman tehokkaasti pois- tettua merestä. 4. Vahvistetaan kemikaalivahinkojen torjuntakykyä selvittämällä kemikaalien- kuljetus, lastaus-, varastointi- ja käyttöalueet sekä varmistamalla torjuntavi- ranomaisille pääsy satama- ja ainekohtaisiin tietoihin (satamat ja kemikaali- kuljetukset). 5. Työ tehdään eri toimijoiden yhteistyönä. Kehitystyössä otetaan huomioon uudet tutkimustulokset koskien kemikaalikuljetuksia, kemikaalien ympäris- tövaikutuksia Itämeren olosuhteissa sekä kemikaalivahinkojen vaihtoehtoi- sia torjuntamenetelmiä.. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja SM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, Tukes, AVIt, ja rannikon ELY-keskukset, Traficom Aikataulu 2022–2027, kertasuoritettava (testit/analyysit,), jatkuva (muut osat) Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue, kaikki rannikkoalueet, satamat Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☐ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI4 Avomerellä, rannikolla ja rannoilla tehtävä öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan tehostaminen Toimenpiteen kuvaus Avomeritorjunta nivotaan yhteen rannikolla ja rannoilla tapahtuvaan öljyntor- juntaan kehittämällä viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistoimin- taa, jatkamalla yhteisharjoituksia ja lisäämällä tietojen yhteiskäyttöä sekä vahvistamalla rannikon ja ranta-alueiden torjuntakapasiteettia. Selkeytetään öljyntorjunnasta vastaavien Rajavartiolaitoksen ja pelastuslai- tosten yhteistyötä Suomen ympäristökeskuksen, ELY-keskusten, Metsähalli- tuksen ja muiden toimijoiden sekä kuntien ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Selkeytetään lisäksi näiden rooleja ja saatavuutta merellisten öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan tueksi ympäristöasiantuntijoina. Otetaan valtakunnallisesti käyttöön yhteinen toimintamalli vapaehtoisten kou- luttamisesta ja käytöstä öljyntorjunnassa, ja sisällytetään vapaaehtoistoiminta osaksi öljyntorjuntaa niin välineistön, resursoinnin kuin yhteisen koulutus- ja harjoitustoiminnan avulla Selkeytetään ja parannetaan pelastusviranomaisten edellytyksiä vastata öl- jyyntyneiden eläinten hoidosta vahinkojen torjuntatilanteissa. Varmistetaan tämän viranomaisen toimintakyky öljyyntyneiden lintujen hoidon kehittämis- ja ylläpitotehtävässä. Laaditaan Suomen kansallisen öljyyntyneiden eläinten hoitosuunnitelma sisältäen pitkän aikavälin kehittämissuunnitelman. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SM ja YM ja muut osallistujat 172  Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, SYKE, Metsähallitus, ja ranni- kon ELY-keskukset, vapaaehtoisjärjestöt Aikataulu 2022–2027, kertasuoritettava (pilotointi, suunnittelu), jatkuva (muut osat) Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue, kaikki rannikkoalueet Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI5 Jätelain päivitys öljy- ja kemikaalionnettomuuksien jätteiden käsittelyn osalta Toimenpiteen kuvaus Suurissa öljyvahingoissa syntyy poikkeuksellisen paljon jätettä, jonka käsitte- lemiseen ei ole riittävästi kapasiteettia. Kapasiteetin puute johtaa tarpeisiin välivarastoida öljyistä jätettä pitkiäkin aikoja ennen sen loppukäsittelyä. Jäte- lain säädökset soveltuvat normaalitilanteisiin, eikä laissa ole tällä hetkellä säädöksiä häiriötilanteiden jätehuollon järjestämisestä. Lainsäädäntöä päivi- tetään häiriötilanteiden osalta siten, että mahdollisessa öljy- tai kemikaalion- nettomuudessa merestä ja rannoilta kerättävän jätteen välivarastointi ja lop- pukäsittely voidaan tehdä tehokkaasti ja nopeasti, ympäristö ja meren tila huomioiden. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SM, SYKE, ELY-keskukset, Tukes, Rajavartiolaitos, pelastuslai- tokset Aikataulu 2022–2023, kertasuoritettava Alueellinen kattavuus Suomen koko rannikko Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI6 Aluskemikaalivahinkojen torjunnan toimintamallin uudistaminen HELCOM yhteensopivaksi Toimenpiteen kuvaus Aluskemikaalivahinkojen torjunnan kansallinen koulutusjärjestelmä sekä yh- teistyö- ja toimintamalli kemikaalionnettomuustilanteita varten tulee uudistaa. HELCOMin kemikaalitorjuntaohje uudistetaan vuoden 2020 loppuun men- nessä, joten merelliset kemikaalitorjuntatoimintamallit samoin kuin koulutus tulee uudistaa HELCOM yhteensopiviksi Itämeren maiden yhteisessä kehi- tyshankkeessa. Kansallista koulutusjärjestelmää uusittaessa tulee hyödyntää myös Euroopan meriturvallisuusviraston yhdessä jäsenvaltioiden asiantunti- joiden kanssa kehittämää koulutuspakettia. Kansallisen koulutus- ja harjoitustoiminnan kehittämisessä tulee huomioida yhteistyömahdollisuudet eri viranomaisten välillä. Näiden painopisteenä tulisi 173  olla yhtenäinen toimintamalli aluskemikaalionnettomuustilanteessa ja koulu- tuksen yhdenmukaistaminen, sekä harjoitusten lisääminen torjuntaan osallis- tuvien organisaatioiden välillä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: SM ja muut osallistujat Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, Tukes, Pelastusopisto, SYKE, ELY-keskukset, YM Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI7 Ongelmahylkyjen tilan arviointi ja saneeraus Toimenpiteen kuvaus Toimenpide vähentää haitallisia aineita sisältävien hylkyjen aiheuttamaa ris- kiä. Toimenpide mahdollistaa hylkyjen priorisoinnin, jotta riskihylyistä voidaan poistaa vaaralliset aineet, ennen kuin ne vuotavat mereen. Hylkyjen pitkäaikaiseen seurantaan ja tarvittavan öljynpoistotyön turvaami- seen tulee nimetä Suomessa vastuutaho, jolla on riittävät resurssit. Ongel- mahylkyjen säännöllinen tilan arviointi sensoreiden avulla otetaan osaksi vuotuista meren tilan seurantaa, johon tulisi liittää myös upotettujen aseiden ja ammusten aiheuttamien riskien arviointi mahdollisia toimenpiteitä varten. Sensoritietojen ja näytteenoton avulla selvitetään, milloin kohteen saneeraus on meriympäristön tilan kannalta välttämätöntä. Suomenlahden alueella hyl- kyjen seuranta pitäisi toteuttaa kolmikantayhteistyönä (Suomi, Venäjä, Viro), sillä lyhyiden etäisyyksien vuoksi naapurivaltioiden ongelmat voivat ulottua hyvinkin nopeasti Suomen merialueelle. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: YM ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat, pelastuslaitokset Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialueet (selvitykset, priorisointi), jonka jälkeen sanee- rausoperaatiot kohdistetaan tietyille merialueille. Yleinen ympäristötavoiteyh- AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu teys Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☐ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☐ K11 ☐ 174 TPO2022-RISKI8 Alusten päästöjen havaitsemiseen käytettävien valvontalentokoneiden uusiminen Toimenpiteen kuvaus Aluksista veteen aiheutuvien päästöjen havaitsemiseen käytettävien nykyis- ten valvontalentokoneiden tekninen käyttöikä loppuu vuonna 2025. Jotta var- mistetaan vähintään nykyistä vastaava meriympäristön tilaa uhkaavien pääs- töjen valvonnan suorituskyky, tulee uudet valvontalentokoneet varustaa sen- soreilla151, joilla on mahdollista havaita aluksista veteen tai ilmaan aiheutuvat päästöt150. Uusi valvontalentokone tulisi varustaa rikkivalvontaan soveltuvalla mittauska- lustolla, jotta myös muiden kuin nykyisten kiinteiden mittausasemien ohitse purjehtivien alusten rikkipäästöjä kyettäisiin valvomaan. Tämä koskee mm. sellaisia aluksia, jotka purjehtivat Suomen aluevesien tai talousvyöhykkeen läpi poikkeamatta suomalaiseen satamaan. Lisäksi valvontalentokoneen hankinnan yhteydessä tulisi selvittää mahdolli- suus varustaa koneet kameroilla tai mittalaitteistoilla, joiden avulla kyetään ha- vaitsemaan myös muita kuin öljy-, kemikaali- tai rikkipäästöjä. Ilmaan aiheutu- vien päästöjen osalta näitä ovat esimerkiksi typen oksidipäästöt, ja veteen ai- heutuvien päästöjen osalta käymäläjätevesi- ja rikkipesurien pesuvesipäästöt. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: Rajavartiolaitos ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen koko merialue Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV3, Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus vähenee AINE1, Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormitus ja pistemäinen kuor- mitus mereen vähenevät AINE4, Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ TPO2022-RISKI9 Valuma-aluekohtaisten luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönotto tulvista aiheutuvien haittojen pie- nentämiseksi Toimenpiteen kuvaus Tulvat aiheuttavat merkittäviä haittavaikutuksia niin terveydelle, turvallisuu- delle, ympäristölle, yhteiskunnan infrastruktuurille, taloudelliselle toiminnalle kuin kulttuuriperinnölle. Suomessa on 22 merkittävää tulvariskialuetta, jotka on nimetty ELY-keskusten tekemien arviointien perusteella. Tulvariskialueille on tehty tulvariskien hallintasuunnitelmat. Tulvista aiheutuu merenhoidolle haittaa myös muilla kuin merkittäväksi nimetyillä tulvariskialueilla. Tulvahaittojen vähentämisessä on oleellista keskittyä valuma-aluetasoiseen vesienhallintaan, jonka keskiössä on virtaamien ja vesimäärien tasaaminen eri sektorien toimesta, ottaen huomioon valuma-alueen ominaisuudet. Hait- 175  toja vähennetään luontopohjaisten ratkaisujen avulla, kuten kosteikoilla, vi- her- ja sinirakenteilla, sekä ojitettujen ja muiden soveltuvien alueiden ennal- listamisella ja veden viivyttämisellä. Toimenpiteessä muodostetaan valuma-aluekohtaiset vesienhallinnan asian- tuntijaryhmät, joiden tehtävänä on edistää kokonaisvaltaisten luontopohjais- ten toimenpiteiden käyttöönottoa tulville alttiilla alueilla. Lisäksi edistetään tul- viin ja näiden aiheuttamiin haittoihin liittyvää tiedonvaihtoa. Tulvien haittavai- kutuksiin liittyviä toimenpiteitä ovat esimerkiksi: 1. Maatalouden osalta sopivia toimenpiteitä ovat kosteikkojen ja kaksita- souomien perustaminen sekä maan rakenteesta huolehtiminen, sekä muut keinot, jolla voidaan viivyttää ja pidättää vettä. 2. Lisäksi kasvipeitteisyyttä lisäämällä ja maanmuokkausta keventämällä vä- hennetään maa- ja metsätaloudessa maa-aineksen huuhtoutumista, jolloin uomat eivät täyty eikä uomien kautta kulkeudu aineita rannikkovesiin. 3. Rakennetun ympäristön osalta taajamissa voidaan edistää hulevesien vii- vyttämistä vettä pidättävillä rakenteilla (esim. sadepuistot, tulvapainanteet, vettä läpäisevän maa-alan lisääminen ja viherkatot), ja tulvaherkiltä valta- väyliltä huuhtoutuvan veden viivyttämisellä. 4. Mahdolliset tulvaherkät alueet taajamissa voivat olla myös haitallisten ai- neiden säilytyspaikkoja, kuten veneiden talvisäilytykseen ja huoltoon tarkoi- tetut alueet. Näidenkin kohdalla tulvien ympäristöriskit voidaan huomioida kohdassa 3 mainitulla tavalla sekä rakenteilla, jotka estävät tulvavesiä saa- vuttamasta haitallisten aineiden säilytyspaikkoja. Kohdan 4 asiat voidaan huomioida alueen toiminta- ja käyttöluvan yhteydessä. Toimeenpanon vastuutaho Vastuutaho: MMM ja YM ja muut osallistujat Osallistujat: Luke, SYKE, rannikon ELY-keskukset, kunnat ja kaupungit Aikataulu 2022–2027, jatkuva Alueellinen kattavuus valuma-alue / rannikkovedet Yleinen ympäristötavoiteyh- RAVyleinen, Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoai- teys nekuormitus laskee. RAV1, Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoaineen kuormitus vähenee. AINE1, Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormitus ja pistemäinen kuor- mitus mereen vähenevät. Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☐ K2 ☐ K3 ☐ K4 ☐ K5 ☒ K6 ☐ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja veden- muutokset ruokakalassa alainen melu K7 ☐ K8 ☒ K9 ☐ K10 ☐ K11 ☐ 5.10.4 Yhteenveto merenhoidon toimenpideohjelman merentilaan kohdistuvien riskien hallinnan pa- rantamiseen tähtäävistä nykyisistä ja uusista toimenpiteistä Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien vähentäminen toteutetaan yhdeksällä uudella toimenpiteellä, kah- della jatkotoimenpiteellä sekä kahdella nykytoimenpiteellä, jotka on esitelty luvussa 5.10. Uudet toimenpiteet on esitelty luvussa 5.10.3. Nykyiset toimenpiteet ja ehdotukset uusiksi toimenpiteiksi on yhteenvetona listattu taulukkoon 27. 176 Taulukko 27. Merenhoidon toimenpideohjelman merentilaan kohdistuvien riskien hallinnan parantamiseen tähtäävät ny- kyiset ja uudet toimenpiteet. Nykyiset toimenpiteet Kemikaalilaki (599/2013) ja -asetus (675/1993) Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta (76/2010) Asetus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän vuoden 1978 pöytäkirjan voimaansaattamisesta (SopS 51/1983) Tulvariskien hallintalaki (620/2010) Pelastuslaki (379/2011) Kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma (2017) Laki alusturvallisuuden valvonnasta (370/1995) Laki merilain muuttamisesta (991/2018) Öljyonnettomuuksien riskin pienentäminen öljyalusten väliseen lastinsiirtoon liittyvien STS-toimien säänte- lyn tarkentamisella Suomen vesialueella sekä jatkamalla STS-toimien harmonisoidun käytännön luomista HELCOMin puitteissa Itämeren alueella (MERENKULKU1) Alusliikenteen turvallisuuden parantaminen eNavigation -strategiaa toteuttavan Älyväylä -konseptin avulla (MERENKULKU2) Meriympäristövahinkojen torjuntavalmiuden kehittämisohjelman laatiminen (MERENKULKU3) Kansallisen toimintasuunnitelman laatiminen koskien Itämerellä tapahtuvien aluskemikaalivahinkojen eko- logisten seurausten arviointia (MERENKULKU4) Uudet toimenpiteet Öljy- ja kemikaalitorjuntavalmiuden vahvistaminen (TPO2022-RISKI1) Öljy- ja kemikaalivahinkojen ekologinen ohjeistus, ympäristötiedon käyttö sekä riskikohteiden huomioimi- nen torjuntatoimien ennakoinnissa (TPO2022-RISKI2) Uusien öljytyyppien keruukyvyn varmistaminen ja tilannetietoisuus kuljetettavista kemikaaleista (TPO2022-RISKI3) Avomerellä, rannikolla ja rannoilla tehtävä öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan tehostaminen (TPO2022- RISKI4) Jätelain päivitys öljy- ja kemikaalionnettomuuksien jätteiden käsittelyn osalta (TPO2022-RISKI5) Aluskemikaalivahinkojen torjunnan toimintamallin uudistaminen HELCOM yhteensopivaksi (TPO2022- RISKI6) Ongelmahylkyjen tilan arviointi ja saneeraus (TPO2022-RISKI7) Alusten päästöjen havaitsemiseen käytettävien valvontalentokoneiden uusiminen (TPO2022-RISKI8) Valuma-aluekohtaiset luontopohjaisten ratkaisujen käyttöönotto tulvasta aiheutuvien haittojenpienentä- miseksi (TPO2022-RISKI9) 5.11 Merenhoitoon liittyvä viestintä Merenhoidon suunnittelun viestinnälle ei ole varsinaisia tavoitteita, vaikka sitä koskevaa viestintää tehdään mm. ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen ja ELY-keskusten toimesta. Myös muut organisaatiot ja useat ympäristöjärjestöt viestivät aktiivisesti meren tilan kannalta tärkeistä asioista. Tärkeäksi merenhoitoon liittyväksi tiedonjaon kanavaksi on muodostunut ymparisto.fi/Meri-nettisivut, jonne on koottu runsaasti mereen, mertensuojeluun ja merenhoitoon sekä merentutkimukseen liittyvää tietoa. Lisäksi merenhoidon toimenpide- ohjelman 2016–2021 toimenpiteiden toteutumistilanteesta on koottu tietoa seuranta.vaikutavesiin.fi -nettisi- vuille. Suomalaista meritietoutta Itämerestä on kansalaisille tarjolla Itämeri.fi -sivustolta, joka on osa laajempaa meritietoportaalia. Toimenpideohjelmaan otetaan mukaan yksi laajempi viestintään keskittyvä toimenpide, joka pyrkii lisäämään yleisesti tietoisuutta merenhoidon tavoitteista mm. kansalaisten, toiminnanharjoittajien ja viranomaisten pa- rissa. Viestintätoimenpide tukee myös muita teemoja viestimällä mm. miten kuluttajat voivat itse vaikuttaa me- ren tilaan ja luonnon monimuotoisuuteen. 177  TPO2022-VIESTI 1 Merenhoidon tavoitteiden tehostettu viestintä Toimenpiteen kuvaus Merenhoito tunnetaan Itämeren tilan parantamisena, ja meren tilan julki- suusarvo Suomessa on suuri. Harva kansalainen, toiminnanharjoittaja tai lupaviranomainen kuitenkaan tietää mitä merenhoito on, mitkä ovat me- renhoidon yleiset ympäristötavoitteet tai että se koskee meriympäristön eri osa-alueita laajasti. Luotettava ja perusteltu tieto vaikuttaa ihmisten asenteisiin, toimintatapoi- hin ja motivaatioon. Tästä syystä viestintä meriympäristön suojelun tärkey- destä, merenhoidon tavoitteista ja siitä miten jokainen voi itse vaikuttaa meren tilaan, on keskeistä tavoitteiden saavuttamisessa. Tässä toimenpiteessä ensinnäkin tehostetaan merenhoidon tila- ja ympä- ristötavoitteiden sekä toimenpiteiden viestintää seuraavin tavoin: 1) esitel- lään niitä sidosryhmätilaisuuksissa koko toimenpideohjelmakauden ajan, 2) järjestetään koulutusta ympäristölupaviranomaisille, ympäristölupien valvojille ja konsulteille, 3) nostetaan merenhoito esille eri Itämerta esitte- leville nettisivuille (mm. https://seuranta.vaikutavesiin.fi/, http://rahatpin- taan.fi/, www.ymparisto.fi/meri, www.itameri.fi), ja 4) tehdään näkyvät indi- kaattorit ympäristötavoitteiden saavuttamisesta. Toiseksi tavoitteena on lisätä tavallisten ihmisten ympäristötietoisuutta ja motivaatiota ja tietoa siitä, miten jokainen voi ympäristöystävällisten valin- tojen kautta parantaa meri- ja muun ympäristön tilaa. Tähän liittyvää vies- tintää sisältyy useaan teemakohtaiseen toimenpiteeseen. Tämä toimen- pide koordinoi em. toimenpiteiden viestintää. Toimenpide toteutetaan hankepohjaisesti ja sen toteuttajana voi olla myös järjestö tai alueellinen taho. Viestintä kohdistuu erityisesti seuraaviin tee- moihin: -miten omalla ruokavaliollaan voi vähentää ravinnekuormitusta -miten luonto otetaan huomioon veneillessä -miten jokainen voi vähentää meren roskaantumista Toimeenpanon vastuu- Vastuutaho: YM taho ja muut osallistujat Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset, Metsähallitus, Pidä Saaristo Siistinä ry, sidosryhmät Aikataulu 2022–2027 Alueellinen kattavuus Suomen merialue Yleinen ympäristötavoi- LUONTO2 Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suo- teyhteys jelualueiksi Monimuotoisuus Vieraslajit Kaupalliset kalat Ravintoverkot Rehevöityminen Merenpohja Laadulliset kuvaajat, joihin toimenpide vaikuttaa (tär- K1 ☒ K2 ☒ K3 ☒ K4 ☒ K5 ☒ K6 ☒ keimmät lihavoitu) Hydrografiset Haitalliset aineet Epäpuhtaudet Roskaantuminen Energia ja ve- muutokset ruokakalassa denalainen melu K7 ☒ K8 ☒ K9 ☒ K10 ☒ K11 ☒ 6 TOIMENPIDEOHJELMAN TOTEUTUS Toimenpideohjelman toteutukseen liittyvät tiedot on osittain koottu luvun 5 uusia toimenpiteitä koskevista tie- tolaatikoista. Taulukossa 28 on esitetty kunkin merenhoidon uuden toimenpiteen toteutusaikataulu, mahdolli- set rahoituslähteet, toteutuksen vastuutahot ja osallistujat sekä toimenpiteen toteutuksen mittarit. Toteutuksen osallistujien lista ei ole tyhjentävä ja täsmentyy toteutuksen käynnistyessä. Toimenpideohjelman toteuttaminen 178 tehdään valtion rahoituksen osalta talousarviomäärärahojen ja valtiontalouden kehysten puitteissa ja valtion viranomaisia koskeva resursointi käsitellään normaalisti talousarviomenettelyssä. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 28 §:n mukaan valtion ja kuntien viranomaisten sekä viranomaistehtäviä hoitavien muiden elinten on otettava soveltuvin osin toiminnassaan huomioon me- renhoitosuunnitelma. Lisäksi merenhoitosuunnitelman huomioon ottamisesta on säännöksiä muun muassa ympäristönsuojelulaissa, vesilaissa ja merensuojelulaissa. Toimenpideohjelman toteutuksen edistäminen annetaan merenhoidon toimenpideohjelmaa valmistelleen työ- ryhmän ja toteutuksen seuranta ja ohjaaminen yhteistyöryhmän tehtäviksi. Lisäksi toteutuksen koordinaatiosta vastaamaan pyritään nimeämään asiantuntija. Taulukko 28. Yhteenveto toimenpideohjelman toteutuksesta toimenpidekokonaisuuksittain. Toimenpide Aikataulu Vastuutahot ja osallistujat Rahoitus TPO2022-REHEV1 2022–2027, MMM ja YM Hankerahoitus Ruoantuotannon ja - jatkuva Osallistujat: SYKE, Luke, OKM, MTK, THL ja kulutuksen vesistö- kuluttajat vaikutusten vähentä- minen TPO2022-REHEV2 2022–2026 MMM Euroopan meri- ja kalata- Kestävän kalastuk- Osallistujat: YM, John Nurmisen säätiö, alueel- lousrahasto, toteuttajata- sen ja kotimaisen liset kalatalouden toimintaryhmät ja kalatalous- hot, muu rahoitus (EU-ra- luonnonkalan käy- keskukset, kalastajat, tuotantoketjuissa ja tuo- hoitus, yritys- ja tuotekehi- tön lisääminen tekehityksessä toimivat yritykset, ELY-keskuk- tysrahoitus ja sijoittajat) set, muut sidosryhmät. Selvitykset: Luke, SYKE TPO2022-REHEV3 2022–2027, MMM Ravinnekierrätyksen tuo- Lannan ravinteiden jatkuva Osallistujat: YM, TEM tutkimuslaitokset, MTK, tantotuki (MMM), CAP, kierrätyksen edistä- teollisuus, maatalouskauppa, maatalousyrittä- MAKERA minen osana biokaa- jät, neuvontaorganisaatiot, ELY-keskukset, sun tuotantoa AVIt, kuluttaja- ja muut järjestöt TPO2022-REHEV4 2022–2025 YM EU-ohjelmat, YM:n ravin- Puhdistamoliet- Osallistujat: John Nurmisen säätiö, ELY-kes- nekierrätysrahoitus teestä valmistettujen kukset, tutkimuslaitokset tuotteiden kestävä käyttö viherrakenta- misessa TPO2022-REHEV5 2022–2025 MMM ja YM Vesiensuojelun tehosta- Saariston ja rannik- Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, maata- misohjelma tai vastaava, koalueiden erikois- lousyrittäjät, neuvontaorganisaatiot, maanpa- tutkimus- ja kehittämismää- kasvituotannon ja rannusaineita toimittavat yritykset, tutkimuslai- rärahat turkistuotannon ha- tokset jakuormituksen vä- hentäminen TPO2022-REHEV6 2022–2024 Turun yliopiston Elintarvikekemian ja Elintarvi- Turun yliopisto, osallistuvat Tyrnin merkitys va- kekehityksen yksikkö viljelijät ja kunnat, Saaristo- luma-alueen ravin- Muut osallistujat: Turun yliopisto, Turku AMK, meren Suojelurahasto, nevalumien vähentä- Ammattiopisto Livia, maatalousyrittäjät, tyrnin- Varsinais-Suomen Liitto, jänä, pilotointi ja vai- hyödyntäjät, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Aromtech Oy ja Koivun tyr- kutusten selvitys Varsinais-Suomen-Liitto, MTK-Varsinais- nitila Suomi, Centrum Balticum TPO2022-REHEV7 2022–2027 LVM Selvitykselle hankittava ra- Selvitys rahtialuk- Osallistujat: Traficom ja YM hoitus silla muodostuvan käymäläjäteveden määrästä ja Itäme- reen aiheuttamasta 179 ravinnekuormituk- sesta TPO2022-REHEV8 2022–2027 LVM Selvitykselle hankittava ra- Selvitys aluksilla Osallistujat: Traficom ja YM hoitus muodostuvien har- maiden jätevesien määrästä ja Itäme- reen aiheuttamasta ravinnekuormituk- sesta TPO2022-REHEV9 2022–2027 LVM Selvitykselle hankittava ra- Selvitys aluksilla Osallistujat: Traficom ja YM hoitus muodostuvan ruoka- jätteen määrästä ja Itämereen aiheutta- masta ravinnekuor- mituksesta TPO2022-REHEV10 2022–2027 LVM Selvitykselle hankittava ra- Itämeren typenoksi- Osallistujat: Traficom hoitus dien rajoitusalueen (NECA) tehokas toi- meenpano ja val- vonta TPO2022-REHEV11 2022–2026 YM ja LVM Satamaoperaattoreiden ja Lannoitekuljetusten Osallistujat: Traficom, YM, John Nurmisen satamayhtiöiden oma ra- ravinnepäästöjen vä- säätiö, Suomen varustamot ry, Suomen Laiva- hoitus hentäminen sata- meklarit ry, satamaoperaattorit, satamat ja sa- missa tamayhtiöt, satamien omistajakaupungit, lan- noitteita valmistavat yritykset, AVIt, satamien ympäristölupia valvovat ELY-keskukset TPO2022-REHEV12 2022–2027 SYKE EU:n EAKR-rahoitukset, Meren ja pohjan si- Osallistujat: ELY-keskukset, tutkimuslaitokset, valtion avustukset ELY- säisiä ravinnevaras- yliopistot, säätiöt, kunnat keskukset, kaupunkien ja toja vähentävät ja ra- kuntien rahoitukset vinteiden sitoutu- mista lisäävät toimet TPO2022-REHEV13 2022–2027 SYKE YM, ELY-keskukset, sää- Kuolleen rihmalevä- Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, aktiiviset tiöt ja vesikasvibiomas- yksityiset ihmiset, PSS ry, vesiensuojeluyhdis- san poistaminen me- tykset restä TPO2022-REHEV14 2022–2024 SYKE Hankerahoitus Merta kuormittavan Osallistujat: VARELY ja muut ELY-keskukset toiminnan vesistö- vaikutusten arvioin- nin parantaminen TPO2022-HAITALLI- 2022–2027 Tukes ja kunnat EU-rakennerahastojen SET1 Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset hankkeita satamien ja tal- Veneiden myrkky- visäilytyspaikkojen kehittä- maalien sääntely ja miseksi. käsittely TPO2022-HAITALLI- 2022–2027 LVM Valtiohallinnon budjettira- SET2 Osallistujat: Traficom, YM, Rajavartiolaitos, Il- hoitus Rikkipesureiden pe- matieteen laitos, SYKE, rannikon ELY-keskuk- suvesipäästöjen vai- set kutusten selvittämi- nen ja kansainväli- 180 sen sääntelyn kehit- täminen pesuve- sipäästöille TPO2022-KALAT1 2022–2027 MMM Mahdollinen Itämerenlaa- Rannikkokalalajien Osallistujat: Luke ja ELY-keskusten kalatalous- juinen hankerahoitus (EU:n hyvän tilan ja kestä- viranomaiset rahoitus) ja kotimainen vän kalastuspaineen omarahoitusosuus määrittely TPO2022-KALAT2 2022–2027 MMM Valtion budjetti, alueellinen Meriharjuksen suo- Osallistujat: Luke, Metsähallitus, ELY-keskus- rahoitus, mahdollinen erilli- jelu ten kalatalousviranomaiset, meriharjuksen nen kansainvälinen hanke- esiintymisalueiden kannalta olennaiset kalata- rahoitus ja kotimainen lousalueet omarahoitusosuus TPO2022-KALAT3 2022–2027 MMM Valtion budjetti, mahdolli- Rannikkokalalajeja Osallistujat: Luke, Metsähallitus, ELY-keskuk- sesti EMKR- ja EU-rahoi- koskevien kalatalou- set, kalatalousalueet, paikalliset toimijat ja ve- tukset dellisten kunnostus- sialueiden omistajat toimenpiteiden edis- täminen TPO2022-KALAT4 2022–2027, MMM EMKR, budjettirahoitus, yk- Ankeriaskannan el- jatkuva Osallistujat: YM, TEM, Luke, ELY-keskusten sityiset tahot vyttämiseen tähtää- kalatalousviranomaiset, kalatalousalueet, muut vät toimenpiteet sidosryhmät ja toimijat TPO2022-ROSKAT1 2022–2023 YM ? Jätteen aluekeräys- Osallistujat: tuottajayhteisöt, kunnat pisteiden kehittämi- Pirkanmaan ELY-keskus valvoo tuottajayhtei- nen ja laittomien söjen tiedotusvelvollisuuden toteutumista. kaatopaikkojen vä- hentäminen TPO2022-ROSKAT2 2022–2023 YM Vaatii kohdennetun rahoi- Hylättyjen lasikuitu- Osallistujat: kunnat, veneiden omistajat ja halti- tuksen, jonka avulla kartoi- veneiden jätehuollon jat, selvityksen tekijät, Traficom (venetekniikka, tus ongelman laajuudesta vauhdittaminen liikenneasioiden rekisteri) ja selvitys toimenpiteen vaihtoehdoista voidaan to- teuttaa. TPO2022-ROSKAT3 2022–2027, YM Vesien- ja merenhoidon te- Virkistykseen ylei- jatkuva Osallistujat: kunnat, koulut, päiväkodit, Metsä- hostamisohjelma, kunnat, sesti käytettävien hallitus, virkistysalueyhdistykset, PSS ry, muut yhdistykset, sponsorirahoi- ranta-alueiden ros- yhdistykset, LVM tus kaantumisen vähen- täminen valistuk- sella ja asianmukai- silla jäteastioilla TPO2022-ROSKAT4 2022–2027 YM ja LVM ? Venesatamien ja ve- Osallistujat: ELY-keskukset, Traficom, Helsin- neilyn jäte- ja jäteve- gin kaupunki, Kuntaliitto, PSS ry, Suomen Pur- sihuollon kehittämi- jehdus ja Veneily ry nen TPO2022-ROSKAT5 2022–2027, YM Kentän ylläpitäjille ja käyt- Tekonurmien mikro- jatkuva Osallistujat: SYKE, Palloliitto, Helsingin seura- täjille suunnattuja kannusti- muovikuormituksen kenttäverkosto, Helsingin kaupunki, jalkapallo- mia suunniteltaessa tarkis- vähentäminen seurat, kunnat, tavarantoimittajat, rakentajat ja tetaan mahdollinen saata- urakoitsijat, Itämerihaaste villa oleva rahoitus, ja sy- nergiat muovitiekartan yh- teistyöverkostojen ja toi- mien kanssa 181 TPO2022-ROSKAT6 2022–2027 LVM Tehtävissä osittain virka- Tieliikenteen mikro- Osallistujat: YM, SYKE, Traficom, ELY-keskuk- työnä. Selvityksille hankit- roskakuormituksen set, AVIt, Väylävirasto, Kuntaliitto tava rahoitus. vähentäminen TPO2022-ROSKAT7 2022–2023 MMM ja YM Ministeriöt, tutkimuslaitok- Maataloudesta ai- Osallistujat: MTK ja muut alan järjestöt set / esim. EU:n Horisontti - heutuvan muovi- rahoitus kuormituksen vä- hentäminen TPO2022-ROSKAT8 2022–2027 LVM ja YM ? Merenkulusta aiheu- Osallistujat: Traficom, ELY-keskukset, AVIt, tuvan roskaantumi- Rajavartiolaitos, Ruokavirasto, SYKE, Suomen sen vähentäminen Satamaliitto ry, Suomen varustamot ry, Suo- men Laivameklarit ry, Jätehuoltoyritykset, lai- vojen jätteenkäsittelylaitteistojen valmistajat TPO2022-ROSKAT9 2022–2027, YM Virkatyö, YM, MMM, kun- Hulevesien ja jäteve- jatkuva Osallistujat: kunnat, ELY-keskukset nat sien haitallisten ai- neiden, ravinteiden sekä roska- ja mikro- roskakuormituksen vähentäminen TPO2022-ROSKAT10 2022–2023 SYKE ? Muovipellettien Osallistujat: Borealis, pellettejä rahtaavat sata- päästöjen määrä ja mat, kuljetusyrittäjät, PSS ry, WWF lähteet Itämerellä TPO2022-ROSKAT11 2022–2027 YM Rahoitus selvitettävä, toi- Lumen mereen kaa- Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, kunnat menpiteen aiheuttamat taminen mahdolliset sääntelymuu- tokset tehtäisiin virkatyönä TPO2022-MELU1 Herkät alueet YM ja LVM EMKR, budjettirahoitus, Vedenalaisen melun määritelty vii- Osallistujat: Traficom, Metsähallitus, SYKE, Life (MERI-IP) alueellinen ja/tai meistään Väylävirasto ajallinen rajoittami- 2024 nen Rajoitukset toimeenpan- naan viimeis- tään 2026 TPO2022-MELU2 2022–2023 YM Virkatyö, mahdollinen muu Merirakentamiseen Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, AVIt, Väy- rahoitus selvitettävä ja muuhun toimin- lävirasto, toimijat taan liittyvän veden- alaisen melun vä- hentäminen TPO2022-MELU3 2022–2027, LVM Kehitystyön kustannukset Kauppamerenkulun jatkuva Osallistujat: Traficom, telakat, moottorinvalmis- telakoille ja moottorinval- aiheuttaman veden- tajat, varustamot, YM, SYKE mistajille. Investointikulut alaisen melun vä- varustamoille. hentäminen (kan- sainvälinen) TPO2022-MELU4 2022–2027, SYKE EMKR, virkatyö Veneilyn aiheutta- jatkuva Osallistujat: Traficom, YM, LVM, Suomen Pur- man vedenalaisen jehdus ja Veneily ry. melun vähentäminen (tiedotuskampanja) TPO2022-POHJA1 2022–2027 Metsähallitus Luontopalvelut ja SYKE Suurin osa on hallinnon työtä ja materiaalin tuotto 182 Merenpohjan merkit- Osallistujat: Geologian tutkimuskeskus, Luke, voidaan rahoittaa hank- tävien luontotyyp- Åbo Akademi, Väylävirasto, rannikon ELY-kes- keilla. pien ja elinympäris- kukset töjen suojeleminen TPO2022-POHJA2 2022–2027 Metsähallitus Luontopalvelut Hankerahoitteisia kunnos- Meriajokkaan ja nä- Osallistujat: Åbo Akademi, SYKE, rannikon tuksia kinpartaisten palaut- ELY-keskukset taminen TPO2022-POHJA3 2022–2027 Metsähallitus Luontopalvelut Hankerahoitteisia kunnos- Järviruo’on poisto Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset tuksia monimuotoisuuden lisäämiseksi TPO2022-POHJA4 2022–2027 YM ja LVM Pilottihanke ja sen jälkeen Veneilyn aiheutta- Osallistujat: Väylävirasto, Traficom, rannikon hallinnollista työtä man merenpohjan ELY-keskukset häiriön vähentämi- nen TPO2022-POHJA5 2022–2027 rannikon ELY-keskukset Alueellisia pilottihankkeita Pienruoppausten Osallistujat: Väylävirasto, SYKE suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehos- taminen TPO2022-POHJA6 2022–2027 Väylävirasto, rannikon ELY-keskukset Hankerahoitteinen Ruoppauksien ja Osallistujat: SYKE hiekannoston kai- vuu- ja imumenetel- mien parhaat ympä- ristötekniikat TPO2022-POHJA7 2022–2027 Väylävirasto ja rannikon ELY-keskukset Hankerahoitteinen Silttiverhot ruop- Osallistujat: SYKE pausten ja läjitysten ympärille TPO2022-POHJA8 2022–2027 YM ja LVM Hankerahoitteinen Kauppamerenkulun Osallistujat: Traficom, Väylävirasto, SYKE, aiheuttaman fyysi- rannikon ELY-keskukset sen häiriön vähentä- minen TPO2022-LUONTO1 2022–2027 YM Virkatyö, hankerahoitus Suojelualueverkos- Osallistujat: Metsähallitus/JHT, rannikon ELY- ton laajentaminen keskukset SYKE meriluonnon moni- muotoisuuden tur- vaamiseksi TPO2022-LUONTO2 2022–2027 Metsähallitus/JHT Virkatyö, hankerahoitus Merellisten suojelu- jatkuva Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, YM alueiden suojelun te- hokkuuden paranta- minen TPO2022-LUONTO3 2022–2024 YM Virkatyö, hankerahoitus Selvitys meriympä- Osallistujat: Metsähallitus/JHT, SYKE, ranni- ristöön liittyvien kon ELY-keskukset lainsäädäntöjen toi- mivuudesta ja tehok- kuudesta meriluon- nonsuojelussa TPO2022-LUONTO4 2022–2027 Metsähallitus/JHT Virkatyö, budjettirahoitus (Helmi), hankerahoitus 183 Meriluonnon ennal- Osallistujat: rannikon ELY-keskukset, YM, listamis- ja kunnos- SYKE tustoimenpiteet TPO2022-LUONTO5 2022–2027 YM ja MMM virkatyö, budjettirahoitus Uhanalaisten merila- Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset, jien ja luontotyyp- Luke, Metsähallitus/JHT pien toimenpideoh- jelmat TPO2022-LUONTO6 2022–2027 WWF ja MMM virkatyö, Norppa LIFE- Itämerennorpan ete- Osallistujat: YM, SLL, Luke, Riistakeskus, Met- hanke läisten kantojen suo- sähallitus/JHT, Our Saimaa Seal LIFE-hanke jeluun liittyvien hoi- totoimenpiteiden laatiminen ja toteu- tus TPO2022-LUONTO7 2022–2027 SYKE Virkatyö, hankerahoitus Ulkomeren matalik- Osallistujat: Metsähallitus/JHT, Luke kojen linnustoselvi- tys TPO2022-LUONTO8 2022–2027 LUKE ja Metsähallitus/JHT Virkatyö, budjettirahoitus, Sisä- ja välisaariston Osallistujat: SYKE, Luonnontieteellinen kes- hankerahoitus linnustoseurannan kusmuseo ja lintuharrastajat kehittäminen TPO2022-LUONTO9 2022–2027, Metsähallitus/JHT virkatyö, budjettirahoitus Vieraspetojen suun- jatkuva Osallistujat: MMM, YM, Suomen riistakeskus, (YM ja MMM). Helmi-ohjel- nitelmallinen pyynti metsästys- ja luonnonsuojeluyhdistykset, sää- man rahoitus priorisoitujen rannikkoalueilla tiöt ja merkittävät maanomistajat Suomen ran- lintuvesien osalta nikkoalueilla ja rannikon kunnat TPO2022-LUONTO10 2022–2027 Varsinais-Suomen liitto EMKR meripolitiikan rahoi- Merialuesuunnitel- Osallistujat: YM tus mien tarkistamis- ja tietotarpeiden selvit- täminen TPO2022-LUONTO11 2022–2027 Varsinais-Suomen liitto EMKR meripolitiikan rahoi- Merialuesuunnitel- Osallistujat: YM tus mien vaikuttavuuden arviointi- ja seuran- taohjelma TPO2022-LUONTO12 2022 YM YM TEAS Rannikkostrategian Osallistujat: maakuntien liitot, MMM/Saaristo- uusiminen asiain neuvottelukunta TPO2022-RISKI1 2022–2027 SM Valtiohallinnon budjettira- Öljy- ja kemikaalitor- Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, hoitus juntavalmiuden vah- Merivoimat, SYKE, ELY-keskukset vistaminen TPO2022-RISKI2 2022–2027 YM Valtiohallinnon budjettira- Öljy- ja kemikaaliva- Osallistujat: SYKE, ELY-keskukset, Tukes, hoitus, EU Rahoitusohjel- hinkojen ekologinen Traficom, AVIt, Rajavartiolaitos, pelastuslaitok- mat ohjeistus, ympäris- set tötiedon käyttö sekä riskikohteiden huo- mioiminen torjunta- toimien ennakoin- nissa 184 TPO2022-RISKI3 2022–2027, YM ja SM Valtiohallinnon budjettira- Uusien öljytyyppien jatkuva Osallistujat: SYKE, Rajavartiolaitos, pelastus- hoitus, mahdolliset EU ra- keruukyvyn varmis- laitokset, Tukes, AVIt, ja rannikon ELY-keskuk- hoitusohjelmat taminen ja tilannetie- set, Traficom toisuus kuljetetta- vista kemikaaleista TPO2022-RISKI4 2022–2027, SM ja YM Valtiohallinnon budjettira- Avomerellä, ranni- jatkuva Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, hoitus, mahdolliset EU ra- kolla ja rannoilla teh- SYKE, Metsähallitus, rannikon ELY-keskukset, hoitusohjelmat tävä öljy- ja kemi- vapaaehtoisjärjestöt kaalivahinkojen tor- junnan tehostami- nen TPO2022-RISKI5 2022–2023 YM Valtiohallinnon budjettira- Jätelain päivitys Osallistujat: SM, LVM, SYKE, ELY-keskukset, hoitus (virkatyö) öljy- ja kemikaalion- Tukes, Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset nettomuuksien jät- teiden käsittelyn osalta TPO2022-RISKI6 2022–2027 SM Valtiohallinnon budjettira- Aluskemikaalivahin- Osallistujat: Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, hoitus kojen torjunnan toi- Tukes, Pelastusopisto, SYKE, ELY-keskukset, mintamallin uudista- YM minen HELCOM yh- teensopivaksi TPO2022-RISKI7 2022–2027 YM Valtiohallinnon budjettira- Ongelmahylkyjen ti- Osallistujat: SYKE, Rajavartiolaitos, Puolustus- hoitus, Vesiensuojelun te- lan arviointi ja sa- voimat, pelastuslaitokset hostamisohjelma, mahdolli- neeraus sesti myös rahoitus EMKR:sta tai muusta EU rahoitusohjelmasta TPO2022-RISKI8 2022–2027 Rajavartiolaitos Valtion budjettirahoitus Alusten päästöjen Osallistujat: SYKE havaitsemiseen käy- tettävien valvonta- lentokoneiden uusi- minen TPO2022-RISKI9 2022–2027, MMM ja YM EU-CAP, YM-Tehostamis- Valuma-aluekohtai- jatkuva Osallistujat: Luke, SYKE, rannikon ELY-kes- ohjelma 2020–2024 set luontopohjaisten kukset, kunnat ja kaupungit ratkaisujen käyt- töönotto tulvas- taaiheutuvien haitto- jen pienentämiseksi TPO2022-VIESTI1 2022–2027 YM Hallinnollista työtä, hanke- Merenhoidon tavoit- Osallistujat: SYKE, rannikon ELY-keskukset, rahoitus teiden tehostettu Metsähallitus, PSS ry, sidosryhmät viestintä 185 7 ARVIO TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMISESTA JA TARVE TAVOITTEISTA POIKKEAMISELLE 7.1. Arvio meren hyvän tilan saavuttamisesta Toimenpiteiden riittävyyden arvioinnin menetelmä Toimenpiteiden riittävyys meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi arvioitiin Suomen ym- päristökeskuksen ja sen projektipartnereiden kehittämän, HELCOMille kehitetyn, SOM-viitekehyksen (suffi- ciency of measures)152 avulla. SOM-mallissa arvioidaan kullakin toimenpiteellä aikaansaatava tilan parantu- minen. Tämä johdetaan joko paineen vähentymänä (a) ihmisen eri toimista (esim. toimenpide melun vähentä- miseksi laivaliikenteestä), (b) suoraan painevähenemänä (esim. suojelualue, jossa ei saa tuottaa melua) tai (c) suoraan tilan kohentumisena (esim. kalojen kutuelinympäristön kunnostus). Kuva 28 esittelee mallin raken- teen. Kuva 28. Toimenpiteiden riittävyyden arvioinnin SOM-mallin rakenne (prosessin vaiheet numeroitu). Mallissa toimenpiteet kytketään paineisiin joko (1a-b) ihmisen toiminnan kautta tai (2a) suoraan ja sitä kautta parantavat tilaa (1c, 2b), tai (3) toi- menpiteet parantavat suoraan tilaa. Koska ihmisen toiminta muuttuu toimenpidekauden aikana, malli huomioi paineiden mahdollisen muutoksen (4). Toimenpiteet aiheuttavat tilan parantumisen, mitä verrataan nykytilan ja hyvän tilan väliseen vajeeseen (5). Jos tilan parantuminen kattaa tilavajeen, niin toimenpiteet ovat riittäviä hyvän tilan saavuttamiseen. Mallissa käytetyt ihmisen aiheuttamat paineet meren tilalle noudattivat meristrategiadirektiivin (MSD) luetteloa paineista. Näiden kytkeytyminen ihmisen toimintaan arvioitiin (ks. taloudellisten arvioiden taustaraportti). Sa- moin riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi arvioitiin hyvää tilaa täsmentävän komission päätöksen vertailupe- rusteiden osatekijöiden mukaan. Malli perustuu asiantuntijoiden arvioihin tarvittavista paineiden vähentymistä ja toimenpiteiden vaikuttavuudesta paineiden vähenemiseen. Malli laskee aineiston epävarmuudesta toden- näköisyydet paineiden vähenemiseen ja hyvän tilan saavuttamiseen. Joidenkin toimenpiteiden kohdalla epä- varmuudet ovat hyvin suuria johtuen tiedon puutteista, vaikutusketjujen monimutkaisuudesta ja toimeenpanon laajuuteen liittyvistä epävarmuuksista. Tässä luvussa tuloksista on annettu vain johtopäätökset ja tarkemmat tulokset kuvaillaan taloudellisten arvioiden taustaraportissa. Koska toimialoissa tapahtuu muutoksia vuoteen 2027 mennessä, myös SOM-malli huomioi ennustetut muu- tokset toimialojen kehityksessä vuoteen 2030 mennessä. Ennusteet tuotettiin HELCOM ACTION –hankkeessa kirjallisuuteen perustuen153 (ks. luku 4.4). Todennäköisin ennuste toimialakohtaisesti on seuraava: maatalous 186 – vaihtelua toimialan sisällä tai ei muutosta, metsätalous – 12 % kasvu, kalastus – mahdollinen kasvu, vesivil- jely – mahdollinen kasvu (epävarma), merenkulku ja satamat – 20 % kasvu, turismi ja virkistyskäyttö – 30 % kasvu, tuulivoima – 290 % kasvu, ja jäteveden puhdistus – epävarma (ei muutosta). Toimenpiteiden riittävyyden arviossa laskettiin sekä nykytoimenpiteiden riittävyys että uusien toimenpiteiden ja nykytoimenpiteiden yhteinen riittävyys. Edellinen arvioitiin ennen uusien toimenpiteiden suunnittelua ohjaa- maan suunnitteluprosessia. Mallitulokset antoivat viitteitä siitä, missä ihmisen toimissa ja niiden aiheuttamissa paineissa oli erityisesti tarvetta toimenpiteille. Uusien toimenpiteiden hahmottuessa ne lisättiin malliin ja niiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi arvioitiin. SOM-malli hyödynsi HELCOMin Itämeren toimintasuunnitelman uudistamistyötä, josta saatiin malliin mm. ny- kytoimenpiteiden riittävyyden arvio, ihmistoimien ja paineiden väliset suhteet, hyvän tilan vajeet ja arviot ihmi- sen toiminnan muuttumisesta toimenpideohjelmakautena. Tarkempi kuvaus mallista, sen taustaoletuksista ja käytetyistä aineistoista on ACTION (2020) -raportissa154 HELCOMille. Toimenpiteiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi Merkittävimmät paineet Meriekosysteemin osatekijöihin kohdistuvat merkittävimmät paineet arvioitiin HELCOMin asiantuntijakyselynä, jossa pyydettiin arvioimaan, mikä osuus kullakin paineella on kuhunkin osatekijään kohdistuvasta ihmisperäi- sestä kokonaispaineesta. Rehevöityminen on merkittävin yksittäinen syy Suomen merialueiden heikkoon tilaan ja siksi siihen liittyvät toimenpiteet ovat tärkeimmässä roolissa merenhoidon toimenpideohjelmassa. Itämeren asiantuntijoiden mu- kaan rehevöityminen vaikuttaa lähes kaikkiin arvioitaviin ekosysteemin osatekijöihin: merkittävästi merenpoh- jan ja vesipatsaan elinympäristöihin, joissa liettyminen, kasvillisuus ja lajiyhteisöt muuttuvat, kohtalaisesti ka- loihin, joiden kutualueet rehevöityvät tai saalislajit muuttuvat (mm. silakka, turska, meritaimen, ahven, kilohaili), ja merilintuihin, joiden ruokailualueet muuttuvat, ja jossain määrin merinisäkkäisiin, jotka ovat riippuvaisia saa- lislajien muutoksista. Rehevöitymisen vaikutus elinympäristöihin ja lajeihin ei ole kuitenkaan suoraviivainen, sillä kohtalainen tuottavuuden kasvu lisää monien lajien runsautta ja ekosysteemin monimuotoisuutta, mutta Suomen merialueiden liiallinen rehevöityminen hyödyttää enää vain harvoja lajeja. Kalastuspaineen vaikutus on luonnollisesti merkittävä kalastettaville kalakannoille, mutta epäsuorasti ravinto- verkkomuutosten kautta se vaikuttaa myös merinisäkkäisiin, muihin kaloihin ja mahdollisesti kaloja syöviin merilintuihin. Itämeren mittakaavassa kalastuksen aiheuttama sivusaaliskuolleisuus saattaa olla merkittävä merilinnuille ja merinisäkkäille. Merenpohjan fyysisen häiriön ja menetyksen osuus kaikesta paineesta on merkittävää merenpohjan elinym- päristöille, särkikaloille ja rannikon petokaloille. Fyysinen häiriö myös lisää tributyylitinan vapautumista veteen ja kertymistä eliöihin alueilla, joilla sitä on kertynyt merenpohjaan. Ihmisen aiheuttama häiriö (ml. rakenteet) voi olla merkittävä paine joillekin merilintulajeille ja jokien vaellusesteet ovat luonnollisesti merkittävä este vael- luskaloille. Vedenalainen melu vaikuttaa merkittävästi merinisäkkäisiin ja jossain määrin kokosukeltajalintuihin ja kaloihin. Toimenpiteiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi Koska ravinnekuormitus ja siitä johtuva rehevöityminen ovat meriympäristön merkittävin paine, on sitä vähen- tävien toimenpiteiden riittävyyteen kohdistettu tarkempi analyysi. Ravinnekuormitusta vähentävät toimenpiteet toteutetaan ensisijaisesti vesienhoidon toimenpiteillä, jotka vai- kuttavat sisävesiin ja merialueella erityisesti rannikkovesiin. Merenhoidon toimenpideohjelmalla täydennetään vesienhoidon toimenpiteitä ja pyritään vaikuttamaan erityisesti rannikkovesien ulkopuolisen avomerialueen ti- laan. Avomerialueella ravinnekuormituslähteitä ovat laivojen jätevedet ja ruokajäte sekä typen oksidien las- keuma, maalta tuleva ilmalaskeuma, meren pohjasta vapautuvat sisäiset ravinnevarastot, Suomen merialueen ulkopuolelta tuleva kuormitus sekä vähäisessä määrin myös valuma-alueen kuormitus. Valuma-alueelta rannikolle tehtyjen mallinnussimulaatioiden (VEMALA, FICOS) perusteella Suomessa toteu- tetuilla hajakuormitukseen kohdistuvilla ravinteiden vähennystoimilla on pieni vaikutus Suomenlahden, Poh- jois-Itämeren ja Selkämeren avomerialueiden rehevöitymistilaan. Poikkeuksena on Selkämeren typpi-indikaat- torit, johon valuma-alueen kuormituksella on ainakin rannikkoalueen tuntumassa suurempi vaikutus. 187 Taulukko 29. Valuma-alueen jokikuormituksen suhteellinen vaikutus rehevöitymisen tilan indikaattoreihin 10 km levyi- sellä avomerikaistaleella rannikkovesien ulkopuolella. Indikaattoriparametreina on tarkasteltu kasvukauden (huhti-elokuu) pintaravinteiden pitoisuutta. Jokikuormitus on mallissa suhteutettu muihin kuormituslähteisiin: alueen ulkopuolelta tuleva kuormitus, sisäinen kuormitus ja pistekuormitus (jota kaistaleella ei esiinny). Liuennut Liuennut Kokonais- Kokonais- epäorgaaninen typpi epäorgaaninen fosfori typpi fosfori Saaristomeren 4% 0% 1% 1% eteläreuna Suomenlahti 9% 1% 4% 2% Selkämeri 36 % 5% 16 % 12 % Suomenlahden valuma-alueella tehtävillä kansallisilla toimenpiteillä on mahdollisuus vaikuttaa rannikkovesien tuntumassa sijaitsevan avomerialueen typpi-indikaattoreihin 4–9 % ja fosfori-indikaattoreihin 1–2 % indikaat- torista riippuen (taulukko 29 sekä kuva 5a julkaisussa Lehtoranta ym. 2017155). Sen sijaan virtausten Itämeren pääaltaalta näille alueille kuljettamilla ravinteilla on merkittävä jatkuva vaikutus sekä alueen typpi- että fosfori- pitoisuuteen.155 Toinen merkittävä, joskin vuosittaisten sää- ja hydrologisten olosuhteiden mukaan vaihteleva, fosforin lähde on hapettomien pohja-alueiden sedimentti, josta vapautuu fosforia vesipatsaaseen ja kulkeutuu siitä edelleen Suomenlahden pintakerroksiin155,156,157. Selkämeren valuma-alueella tehtävillä kansallisilla toimilla on mallitulosten mukaan mahdollista vaikuttaa Suo- men rannikkovesien tuntumassa sijaitsevan Selkämeren avomerialueen typpi-indikaattorien tilaan vähentäen niiden indikoimaa painetta jopa 16–36 % (taulukko 29). Mahdollisuudet vaikuttaa fosfori-indikaattoreiden tilaan ovat indikaattorista riippuen 5–12 % luokkaa. Vaikutukset koko avomerialueeseen ovat vähäisemmät. Kuten Suomenlahdella, myös Selkämerellä virtausten mukana Itämeren pääaltaalta tulevalla fosforilla on merkittävä vaikutus vesipatsaan fosforipitoisuuteen, ja sitä kautta indikaattorien tilaan. Tämä on todettu mm. BALTSEM- mallilla tehtyjen simulaatioiden avulla158,159 , joita on hyödynnetty HELCOMin kuormitustavoitteita asetetta- essa. Suomen valuma-alueella tehtävät toimenpiteet vaikuttavat hyvin vähän Saaristomeren eteläpuolisen Itämeren laajan avomerialtaan ravinneindikaattoreihin. Saaristomeren eteläreunassa vaikutuksen arvioidaan olevan 0– 4 % ravinteesta ja indikaattorista riippuen. Luonnollisesti vaikutus on huomattavasti vähäisempi, mikäli tarkas- tellaan koko avomerialuetta. Merellä ihmisperäistä kuormitusta syntyy alusten päästöistä veteen (jätevedet, ruokajäte) ja ilmaan (typenok- sidien ilmalaskeuma). Merenkulun jätevesien ja ruokajätteen päästöt arvioidaan hyvin vähäisiksi, mutta niiden selvittämiseksi on toimenpideohjelmassa kolme uutta toimenpidettä (Selvitys rahtialuksilla muodostuvan käy- mäläjäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta TPO2022-REHEV7, Selvitys aluksilla muodostuvan harmaan jäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne-kuormituksesta TPO2022-REHEV8 ja Selvitys aluksilla muodostuvan ruokajätteen määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ra- vinnekuormituksesta TPO2022-REHEV9). Alusten typen oksidien päästöistä aiheutuvan typpilaskeuman osuus Itämeren typpikuormituksesta on noin 1–9 % Suomen eri merialueilla. Tätä arviota käytettiin myös tau- lukon 29 lukujen laskennassa. Uusi toimenpide Itämeren typenoksidien rajoitusalueen (NECA) tehokas toi- meenpano ja valvonta (TPO2022-REHEV10) vahvistaa nykyisiä alusten typen ilmapäästöjen rajoittamistoi- menpiteitä ja sen on arvioitu voivan vähentää alusten ilmapäästöjen kuormitusta 38–50 %160,161 vuoteen 2030 mennessä. Yhteenvetona voidaan todeta, että valuma-alueen toimenpiteillä voidaan vaikuttaa vuoteen 2027 mennessä pääasiassa rannikkovesien tilaan. Alusten jätevesipäästöihin ja ruokajätteeseen kohdistuvat uudet toimenpi- teet eivät todennäköisesti vähennä kuormitusta vielä vuoteen 2027 mennessä. Nykyisten ja uusien toimenpi- teiden kokonaisvaikutus ei ole riittävä, jotta avomerialueella voitaisiin saavuttaa rehevöitymisen suhteen hyvä tila vuoteen 2027 mennessä, sillä valuma-alueella toteutettavien toimenpiteiden vaikutus on pieni, alusten päästöjen rajoitukset eivät vähennä kuormitusta riittävästi vielä vuoteen 2027 mennessä ja etenkin avomeren sisäiset ravinnevarastot ja rajojen yli tulevat ravinteet vaikuttavat rehevöitymisindikaattoreiden tilaan eniten (taulukko 29). 188 Muiden toimenpiteiden riittävyys Toimenpiteiden riittävyys kunkin merenhoidon laadullisen kuvaajan ja sen osatekijöiden hyvän tilan saavutta- miseksi on esitetty taulukossa 30. Tarkemmat analyysit esitetään talousarvioiden taustaraportissa. Taulukko 30. Kuvaajakohtainen arvio toimenpiteiden riittävyydestä meren hyvän tilan saavuttamiseksi vuoden 2027 lop- puun mennessä sekä arvio hyvän tilan lykkääntymisen syistä ja sen arvioidusta saavuttamisen ajankohdasta. Arvio hyvän tilan saavuttamisesta vuoden 2027 lop- Arvio hyvän tilan saavuttamisen lykkääntymisen puun mennessä ja toimenpiteet tavoitteiden edistä- syistä ja hyvän tilan arvioidusta saavuttamisen ajan- miseksi kohdasta 1. Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyppien laatu ja esiintyminen ja lajien levinneisyys ja runsaus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja Merilinnut Pesivät merilinnut Tila: Kaikkien pohjaeläimiä syövien sukeltajasorsien pe- Toimenpiteet ovat riittäviä pilkkasiiven, haahkan ja simäkanta on arvioitu heikoksi. Näistä pilkkasiiven, useimpien muiden sukeltajasorsien hyvän tilan saavutta- haahkan ja Pohjanlahdella pesivän lapasotkan tila on miseksi, mutta hyvää tilaa ei voida saavuttaa vielä vuo- erityisen heikko. Kahlaajista karikukon tila on arvioitu teen 2027 mennessä johtuen aikaviiveistä toimenpitei- heikoksi kaikilla rannikkovesialueilla. Lokeista heikoim- den vaikutuksen ja kantojen palautumisen välillä. Hyvä massa tilassa on selkälokki. tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2033 mennessä. Merkittävimmät merilintuihin kohdistuvat paineet ovat ih- misen aiheuttama häirintä, vieraspedot ja metsästys Toimenpiteet eivät riitä karikukon hyvän tilan saavutta- (riistalajit). Vieraslajipedot ja pesimäaikainen häirintä vai- miseen vuoteen 2027 mennessä, sillä heikkoon tilaan kuttavat useiden lajien kuten pilkkasiiven, haahkan, sel- johtaneet paineet tai ympäristötekijät vaikuttavat toden- kälokin ja karikukon tilaan. Muita syitä populaatioiden näköisesti pääosin talvehtimisalueella. Toimenpideohjel- heikkenemiseen ovat mm. avokaatopaikkojen vähenty- malla voidaan kuitenkin parantaa karikukon tilaa, mutta minen (harmaa- ja merilokki), merikotkan lisääntynyt hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista saalistus (haahka) ja muutto- ja talvehtimisalueilla mah- arvioida. dollisesti vaikuttavat paineet (selkälokki, karikukko). Riittävyysarvio: Useilla lintulajeilla nykytoimenpiteet kohdistuvat vain osaan tilaa heikentävistä paineista, minkä takia kokonaispaine vähenee vain vähän. Tästä syystä hyvää tilaa ei ole mahdollista saavuttaa kaikkien lajien osalta. Uusista toimenpiteistä häirintää vähentävät suojelu- aluetoimenpiteet TPO2022-LUONTO1 ja 2 (Suojelu- alueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuotoi- suuden turvaamiseksi ja Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen). Vieraspetojen poistoon kohdistuva toimenpide TPO2022-LUONTO9 (Vieraspetojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla) vähentää lähes kaikkien merilintujen kuolleisuutta. Näi- den toimenpiteiden arvioidaan parantavan kaikkien edellä mainittujen heikossa tilassa olevien lajien pesimä- kantoja. Häirinnän arvioidaan vähentyvän tehostetun suojelun ansiosta kohtalaisen hyvin, mikäli tehostettu suojelu estää liikkumista pesimäalueilla. Metsästykselle ei ole uutta toimenpidettä ja asetus allin, haahkan ja tuk- kakoskelon metsästyksen rajoittamiseksi umpeutuu vuonna 2021. Mikäli asetuksia ei jatketa, kunnes lajien kannat toipuvat, on epävarmaa, ovatko toimenpiteet riit- täviä. Silloin kun lintukannan heikkoon tilaan vaikuttaa pääasi- assa vieraslajipetojen aiheuttama saalistus tai ihmisen aiheuttama häirintä pesimäaikana (erityisesti pilkkasiipi ja haahka mutta myös monet muut lajit), hyvä tila voi olla mahdollista saavuttaa uusien toimenpiteiden avulla. On kuitenkin todennäköistä, että toimenpiteet eivät ehdi vaikuttaa vuoteen 2027 mennessä johtuen populaatioi- den hitaasta palautumisesta. Mikäli heikkoon tilaan vai- kuttavat useat eri paineet ja ympäristötekijät tai heikko 189 tila johtuu EU:n ulkopuolisista tekijöistä (mm. kari- kukko), hyvää tilaa ei todennäköisesti saavuteta vuo- teen 2027 mennessä, vaikka tilaa parantavia toimenpi- teitä toteutetaankin. Talvehtivat merilinnut: Toimenpiteet eivät riitä allin hyvän tilan saavuttamiseen Tila: Itämerellä talvehtiva allikanta on ollut pitkään las- kussa, vaikka viime vuosina Suomenlahdella talvehtivien vuoteen 2027 mennessä, sillä heikkoon tilaan johtaneet allien määrä on voimakkaasti runsastunut heikentynei- paineet tai ympäristötekijät vaikuttavat muualla kuin den jääolojen takia. Muista talvehtivista merilinnuista Suomen merialueiden talvehtimisalueilla. Hyvän tilan isokoskelon kanta on heikentynyt. saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista arvioida. Riittävyysarvio: Itämeren talvehtivan allikannan heik- koon tilaan vaikuttavat erityisesti pohjoisella pesimäalu- eilla tapahtuvat muutokset ja mahdollisesti sivusaalis- kuolleisuus eteläisellä Itämerellä. Suomen toimenpiteet eivät vaikuta näihin paineisiin. Isokoskelon kannan heikkenemisen syitä ei tunneta, mutta se voi johtua etelä-Itämerellä tapahtuvasta sivu- saaliskuolleisuudesta. Kannan vahvistuminen voi tapah- tua etelä-Itämeren maiden toimenpiteiden avulla sivu- saaliskuolleisuuden vähentämiseksi. Merinisäkkäät Tila: Merinisäkkäistä hallin tila on hyvä koko merialu- Pyöriäinen lisääntyy hitaasti ja mitkään kansalliset toi- eella. Itämerennorppa o hyvässä tilassa Pohjanlah- menpiteet eivät paranna sen tilaa hyväksi vuoteen 2027 della. Saaristomeren ja Suomenlahden populaatioiden ti- mennessä. Pyöriäinen elää Suomessa esiintymisalu- laa ei voitu arvioida tietopuutteiden vuoksi, vaikka popu- eensa äärirajoilla ja kannan myönteinen kehittyminen laatiot tiedetään heikentyneiksi. Pyöriäisen tila on edellyttää toimenpiteitä kaikilta Itämeren rantavaltioilta. heikko kannan pienen koon vuoksi. Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista Merkittävimmät paineet norpan eteläiselle kannalle ovat arvioida. heikentyneistä jäätalvista johtuva elinympäristön mene- tys, sivusaaliskuolleisuus, ja lisäksi mahdollisesti myös vedenalainen melu. Pyöriäisen merkittävimmät paineet ovat sivusaaliskuol- leisuus kalastusvälineisiin, impulsiivinen ja jatkuva ve- denalainen melu sekä ravintoverkon muutokset (saaliin väheneminen). Riittävyysarvio: Halli ja norpan Pohjanlahden kannat eivät tarvitse toimenpiteitä. Nykytoimenpiteet vähentävät vain vähän paineita norpan eteläiselle kannalle ja pyö- riäiselle, eivätkä nämä riitä pyöriäisen hyvän tilan saa- vuttamiseen. Toimenpiteiden riittävyyttä norpan eteläi- selle kannalle ei voitu arvioida. Uudet melutoimenpiteet TPO2022-MELU1, 3 ja 4 (Vedenalaisen melun alueelli- nen ja/tai ajallinen rajoittaminen, Kauppamerenkulun ai- heuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (kansain- välinen) ja Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedotuskampanja)) sekä suojelualue- ja norppatoimenpiteet TPO2022-LUONTO1, 2 ja 6 (Suoje- lualueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuotoi- suuden turvaamiseksi, Merellisten suojelualueiden suo- jelun tehokkuuden parantaminen ja Itämerennorpan ete- läisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus) vähentävät osaa näistä paineista riippuen suojelualueiden verkkokalastusrajoituksista. Pyöriäisen kanta elää pääosin Suomen merialueen ul- kopuolella ja Suomen toimenpiteillä on vain marginaali- nen vaikutus kannan tilaan. Toimenpiteet voivat mahdol- listaa kannan paranemisen, mikäli kaikki Itämeren maat toimeenpanevat vastaavia toimenpiteitä. Suomen meri- alueella suojelualueiden tehokkuuden paranemisella saattaa olla joitakin myönteisiä vaikutuksia kannan ti- laan. 190 Norpan eteläisen kannan osalta sivusaaliskuolleisuutta ei tunneta, mutta kuolleisuus saattaa vähentyä, mikäli TPO2022-LUONTO2 ja 6 (Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen ja Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpitei- den laatiminen ja toteutus) toimenpiteet toimeenpan- naan tehokkaasti. Norppakanta ei ole palautunut huono- jen jäätalvien aiheuttamasta heikentymisestä. Mikäli kannan heikentyminen Suomenlahdella ja Saaristome- rellä jää ilmaston muuttumisen vaikutuksesta pysyväksi, voi norpan hyvän tilan määritelmä olla tarpeen päivittää näillä alueilla. Kalat Tila: Kuvaajan 1 alla arvioitiin vain meritaimenen tila, Useat nykytoimet, kuten kalastuksen rajoitustoimet ja joka on heikko. Heikon tilan syinä ovat toisaalta kutujo- kutujokien kunnostus- ja ennallistamistoimet, eivät en- kien elinympäristömuutokset (mm. kulkuesteet, uoma- nätä riittävästi vaikuttaa taimenien tilaan kahdellatoista muutokset, ruoppaukset, liettyminen, rehevöityminen) ja tilanarviointiin sisällytetyllä joella vuoteen 2027 men- toisaalta luonnonkantaa olevien yksilöiden päätyminen nessä. Muilla kuin arviointiin sisällytetyillä joilla ongel- meressä saaliiksi. mana ovat lisäksi vaellusesteet. Vaellusesteiden poista- Pohjanlahden meriharjuksen osalta hyvän tilan määri- miselle ei ole sitovaa aikataulua, vaikka toimia jatkuvasti telmä on puutteellinen, mutta uhanalaisuusluokituksen tehdäänkin. Osan meritaimenen luonnonkannoista arvi- perusteella tilaa voi pitää heikkona. oidaan saavuttavan hyvän tilan vuoteen 2035 men- nessä, mutta kaikkien luonnonkantojen osalta hyvää ti- laa ei saavuteta. Riittävyysarvio: Nykytoimenpiteet vähentävät meri- Pohjanlahden meriharjuksen heikon tilan syitä ei tun- taimeneen kohdistuvaa painetta kohtalaisesti, mutta nii- neta, mutta mahdollisia syitä ovat rehevöityminen ja il- den arvioitiin olevan riittämättömiä hyvän tilan saavutta- mastonmuutoksen vaikutukset. Meriharjuksen hyvä tilan miseksi vuoteen 2027 mennessä, sillä paineen vähen- saavuttamisen ajankohtaa ei ole tällä hetkellä mahdol- nystarpeen arvioitiin olevan merkittävä. Merellä tapahtu- lista arvioida. vat nykytoimenpiteet meritaimeneen kohdistuvaan kalas- tukseen ja sivusaaliskuolleisuuteen ovat mahdollisesti riittäviä mutta vaikutus näkyy viiveellä. Merkittävä osa kutujoissa tapahtuvasta paineiden vähentämisestä to- teutetaan vesienhoidon toimenpideohjelmissa. Meren- hoidon toimenpideohjelmaan ei ole sisällytetty uusia tai- meneen kohdistuvia toimenpiteitä. Hyvän tilan määri- telmä taimenelle ei nykyisellään ole optimaalinen, sillä se perustuu vain osaan taimenjoista (12 kpl, alkuperäi- nen luonnonkanta), ja tilaan vaikuttavia syitä on monia. Silti voidaan arvioida, että vaikka tila paraneekin, nykyi- senkään määritelmän mukaista hyvää tilaa ei saavuteta vuoteen 2027 mennessä. Nykytoimenpiteet eivät ole riittäviä meriharjuksen hy- vän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2027 mennessä ja meriharjukseen on kohdennettu uusi toimenpide TPO2022-KALAT2 Meriharjuksen suojelu. Siitä huoli- matta hyvää tilaa ei arvioida saavutettavan vuonna 2027. 2. Ihmisen toiminnan välityksellä leviävien haitallisten vieraslajien määrät ovat tasoilla, jotka eivät haitalli- sesti muuta ekosysteemejä Tila: Meriympäristön tila oli vuonna 2018 kuvaajan - osalta hyvä jokaisella Suomen merialueella. Riittävyysarvio: Hyvä tila on mahdollista ylläpitää to- teuttamalla nykyisiä toimenpiteitä. 3. Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat turvallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kun- nossa Tila: Meriympäristön hyvää tilaa ei ollut saavutettu tai ti- Saaristomeren kuhaan ja Perämeren vaellussiikaan laa ei kyetty arvioimaan vuonna 2018 kuvaajan kaikkien kohdistuvat kalastuksen säätelytoimet vaikuttavat vii- osatekijöiden osalta. veellä ja lisäksi Saaristomerellä kuhan alamitta ja verk- 191 Silakan kannat olivat hyvässä tilassa koko merialueella. kojen silmäkoon säätely eivät optimaalisesti vastaa toisi- Kilohailin kalastuskuolevuus ja kutukannan koko vaihte- aan. Näiden kantojen hyvä tila arvioidaan saavutettavan levat ja osoittavat välillä heikkoa tilaa. Turskaa esiintyy vuoteen 2030 mennessä. Suomen merialueella vain vähän. Itämeren itäisen turs- kakannan, johon myös Suomen alueella esiintyvät turs- kat kuuluvat, tila on arvioitu heikoksi. Kuhan tila on hyvä Turskan tilaan vaikuttavat muualla Itämerellä tehtävät lukuun ottamatta Saaristomerta. Ahvenen tila on hyvä. toimenpiteet. Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista arvioida. Suomen viimeisistä jäljellä olevista Itämereen laskevista luonnonvaraisista lohijoista Tornionjoen lohikannan poi- kastuotannon tila on tällä hetkellä hyvä ja Simojoen ti- Ankeriaan tilanne on ennen muuta riippuvainen toimista lanne on paranemassa. Entisten lohijokien tilaa ei ole ja niiden puutteesta muualla Euroopassa sekä ympäris- merenhoidossa arvioitu. Ankeriaan ja Perämeren vael- tön muuttumisesta etenkin lisääntymisalueella. Ankeri- lussiian tila on arvioitu heikoksi. Eräiden muiden kaupal- aan hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole tällä lisestikin hyödynnettävien kalalajien, kuten hauen, särki- hetkellä mahdollista arvioida. kalojen, kuoreen, muikun, nahkiaisen, kampelan ja ma- teen, tilaa ei ole arvioitu. Merkittävimmät paineet rannikkolajeille ovat kalastus, kutuelinympäristöjen häiriintyminen ja menetys sekä re- hevöitymisvaikutukset. Turskan ja kilohailin merkittävim- mät paineet ovat kalastus ja rehevöitymisvaikutukset ku- ten hapettomuus ja ravintoverkon muutokset. Lohen merkittävin paine Tornionjoessa on kalastus ja Simojo- essa sen ohella vedenlaatu. Vaikka muita lohijokia ei tässä arvioitu, niiden lohikantojen merkittävin paine ovat vaellusesteet, kutuelinympäristön puuttuminen tai sen laadun heikkeneminen sekä kalastus joessa ja meressä. Riittävyysarvio: Silakka-, kilohaili- ja turskakannan hyö- dyntäminen Itämerellä tapahtuu EU:n monivuotisen suunnitelman mukaisesti. Silakka- ja kilohailikannat eivät tarvitse uusia toimenpiteitä. Turskan osalta on vaikea ar- vioida, ovatko EU:n nykytoimenpiteet riittäviä hyvän tilan saavuttamiseen 2027 mennessä, sillä kalastus on vain yksi syy kannan heikkoon tilaan. Nykytoimenpiteet vähentävät rannikkokaloihin (kuha, vaellussiika) kohdistuvia paineita kohtalaisen hyvin. Ny- kytoimenpiteet eivät kuitenkaan riitä kuhan hyvän tilan saavuttamiseen Saaristomerellä ja vaellussiian hyvän ti- lan saavuttamiseen Perämerellä. Nykytoimenpiteet vä- hentävät myös loheen kohdistuvia paineita ja Simojoen lohen osalta hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2027 mennessä on mahdollista. Osassa entisiä lohijokia teh- dään mm. vesienhoidossa kunnostustoimia, jotka pyrki- vät poikastuotannon mahdollistamiseen ja tulevaisuu- dessa merenhoidossa voi olla tarpeen osoittaa myös näitä kantoja koskevia toimia. Osa entisistä lohijoista on vesienhoidossa luokiteltu keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesimuodostumiksi. Niissä on haasteellista asettaa vaelluskalakantojen kannalta riittäviä toimenpi- teitä, ilman, että toimista aiheutuu merkittävää haittaa vesistön tärkeille käyttömuodoille. Tärkeitä käyttömuo- toja ei vesien- ja merenhoitoa koskevan lain mukaan saa haitata merkittävästi. Ankeriaaseen kohdistuvat paineet eivät juurikaan vähene nykytoimenpiteillä. Uudet toimenpiteet keskittyvät erityisesti rannikkolajien elinympäristöjen kunnostuksiin (TPO2022-KALAT3 Ran- nikkokalalajeja koskevien kalataloudellisten kunnostus- toimenpiteiden edistäminen), rannikkolajien kalastuksen säätelyyn (TPO2022-KALAT1 Rannikkokalalajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely) sekä anke- riaan tilan kohentamiseen (TPO2022-KALAT4 Anke- riaskannan elvyttämiseen tähtäävät toimenpiteet). Rannikkolajien, erityisesti Saaristomeren kuhan ja Perä- meren vaellussiian, kalastuksen säätelyn onnistuminen nykytoimien ja toimenpideohjelman avulla voi johtaa hy- vän tilan saavuttamiseen vuoteen 2027 mennessä, 192 mutta se on epävarmaa. Ankeriaan hyvän tilan määri- telmässä on puutteita, mutta koska ankeriaskannan tila on koko Euroopassa ollut huono jo pitkään, hyvää tilaa ei varmastikaan tulla saavuttamaan vuoteen 2027 men- nessä. 4. Meren ravintoverkkojen kaikki tekijät, siltä osin kuin ne tunnetaan, esiintyvät tavanomaisessa runsaudes- saan ja monimuotoisuudessaan ja tasolla, joka varmistaa lajien pitkän aikavälin runsauden ja niiden lisään- tymiskapasiteetin täydellisen säilymisen Tila: Meriympäristön tila vuonna 2018 arvioitiin kuvaajan - osalta hyväksi. Ravintoverkon alimmilla tasoilla rehevöi- tyminen on muuttanut lajikoostumusta, mutta se ei vielä ole vaikuttanut verkon toiminnallisuuteen. Toteuttamalla mm. rehevöitymisen vähentämiseen tähtääviä toimia, voidaan ravintoverkkojen hyvä tila ylläpitää jatkossakin. Riittävyysarvio: Ravintoverkkojen merkittävin paine on rehevöityminen. Nykytoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä ravinnekuormituksen vähentämiseen, joten uusia toi- menpiteitä tarvitaan (ks. kuvaaja 5 alla sekä ravinne- kuormituksen yleinen ympäristötavoite, taulukko 31). 5. Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen monimuotoi- suuden häviäminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnot ja merenpohjan hapen- puute, on minimoitu Tila: Meriympäristön hyvää tilaa ei ollut saavutettu koko- Suomen valuma-alueella tehtävät toimenpiteet vaikutta- naisuudessaan rehevöitymiskuvaajan osalta yhdellä- vat avomerialueille vain vähän ja kuvaajan 5 mukaiseen kään Suomen rannikko- ja avomerialueella vuonna hyvään tilaan rannikkovesien ulkopuolella ei päästä en- 2018. Kuitenkin rannikkovesityyppitasolla yksittäiset indi- nen vuotta 2027, sillä merenpohjan sedimentteihin kerty- kaattorit (mm. kokonaistyppi ja -fosfori tai näkösyvyys) il- neiden ravinteiden tihkuminen veteen ja rajat ylittävä, mentävät hyvää tilaa Perämeren, Merenkurkun ja Selkä- Suomen merialueelle ulottuva, avomeren ravinnepitoi- meren ulommilla rannikkovesillä sekä Ahvenanmaan sen veden rehevöittävä vaikutus tulee ylläpitämään ku- rannikkovesillä. vaajan 5 heikkoa tilaa useita vuosikymmeniä. Tarkkaa Riittävyysarvio: Nykytoimenpiteet eivät ole vähentä- arviota hyvän tilan saavuttamisen ajankohdasta ei ole neet ravinnekuormitusta riittävästi, joten uusia toimenpi- mahdollista antaa. Toteutettavilla vesien- ja merenhoi- teitä tarvitaan. Vesienhoidon toimenpideohjelma on mi- don toimenpiteillä on mahdollista estää tilan heikentymi- toitettu vähentämään jokikuormitusta sisävesien ja ran- nen ja myötävaikuttaa myönteiseen kehityssuuntaan nikkovesien hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi. myös avomerellä. Myös merenhoidon uudet toimenpiteet vähentävät ran- nikkovesien kuormitusta. Tämän lisäksi merenhoidon uudet toimenpiteet TPO2022-REHEV10-14 (Itämeren ty- penoksidien rajoitusalueen (NECA) tehokas toimeen- pano ja valvonta, Lannoitekuljetusten ravinnepäästöjen vähentäminen satamissa, Meren ja pohjan sisäisiä ravin- nevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisää- vät toimet, Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen merestä) vähentävät kuormitusta avomeri- alueilla. Vesienhoidon toimenpideohjelma vahvistettuna meren- hoidon yksittäisillä toimenpiteillä saattaa olla riittävä ran- nikkovesimuodostumissa ravinnekuormituksen vähentä- miseksi, mutta rehevöitymisvaikutukset eivät rannikkove- sien kokonaiskuormitusmallin (FICOS-malli) mukaan vä- hene niin paljon vuoteen 2027 mennessä, että meren hyvä tila saavutettaisiin rehevöitymisen osalta. Avome- rellä nykyisten ja uusien toimenpiteiden kokonaisvaiku- tus ei ole riittävä hyvän tilan saavuttamiseen vuoteen 2027 mennessä, sillä valuma-alueella toteutettavien toi- menpiteiden vaikutus on pieni, alusten päästöjen rajoi- tukset eivät vielä 2027 vähennä kuormitusta ja avome- ren sisäiset ravinnevarastot ja rajojen yli tuleva ravinne- vaikutus vaikuttavat rehevöitymisindikaattoreiden tilaan eniten (taulukko 29). 6. Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toiminnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia 193 Fyysinen häiriö ja menetys Nykyiset ja uudet toimenpiteet vähentävät fyysistä häi- - riötä huomattavasti Saaristomerellä ja Pohjanlahdella ja kohtalaisesti Suomenlahdella. Merenkulun kasvu lisää merenpohjaan kohdistuvaa painetta Suomenlahdella. Fyysinen menetys vähenee nykyisten ja uusien toimen- piteiden johdosta kohtalaisesti muualla kuin Saaristome- rellä, missä fyysinen menetys vähenee vain vähän. Uu- det toimenpiteet (suhteessa nykytoimenpiteisiin) vähen- tävät paineita kaikilla merialueilla. Fyysinen häiriö ja me- netys on erityisen merkittävää rannikkoalueilla, missä ra- kennetaan ja muokataan vene- ja laivaväyliä sekä ranta- viivaa. Uudet toimenpiteet TPO2022-POHJA1, 4, 5 ja 8 (Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympä- ristöjen suojeleminen, Veneilyn aiheuttaman merenpoh- jan häiriön vähentäminen, Pienruoppausten suunnitel- mallisuus ja ohjauksen tehostaminen ja Kauppameren- kulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen) koh- distuvat juuri näiden paineiden vähentämiseen. Kasvipeitteinen kova merenpohja Tila on hyvä vain Merenkurkussa ja Perämerellä. Makro- Rehevöitymistilanne voi estää elinympäristön hyvän tilan leväyhteisöjen esiintymissyvyys on Suomenlahdella ja saavuttamisen Suomenlahdella ja Saaristomerellä (ks. Saaristomerellä vain noin puolet tavoitearvosta. kuvaaja 5) vuoteen 2027 mennessä. Hyvän tilan saavut- Riittävyysarvio: Merkittävin paine on rehevöityminen, tamisen ajankohtaa ei ole mahdollista arvioida. mutta myös fyysinen häiriö (mm. liettyminen). Nykytoi- menpiteet vähentävät painetta vain vähän, mikä ei vielä riitä hyvän tilan saavuttamiseen. Uusia toimenpiteitä ovat mm. kaikki ravinnekuormitusta vähentävät toimen- piteet (TPO2022-REHEV1-14), joiden merkitys yhdessä vesienhoidon toimenpiteiden kanssa on keskeinen. Tä- män lisäksi merellä tehtävät fyysistä häiriötä ja mene- tystä vähentävät sekä tilaa ennallistavat uudet toimenpi- teet TPO2022-POHJA1, 4, 5 ja 8 (Merenpohjan merkit- tävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen, Veneilyn aiheuttaman merenpohjan häiriön vähentämi- nen, Pienruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostaminen ja Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysi- sen häiriön vähentäminen) parantavat tilaa, mutta niiden merkitys on toisarvoinen. Kasvipeitteinen pehmeä merenpohja Tila on hyvä vain Perämerellä ja osin Merenkurkussa ja Rehevöitymistilanne voi estää elinympäristön hyvän tilan Selkämerellä. saavuttamisen Suomenlahdella ja Saaristomerellä (ks. Riittävyysarvio: Merkittävin paine on rehevöityminen, kuvaaja 5) vuoteen 2027 mennessä. Hyvän tilan saavut- mutta myös fyysinen häiriö (mm. liettyminen) ja menetys tamisen ajankohtaa ei ole mahdollista arvioida. (ruoppaukset). Nykytoimenpiteiden arvioidaan vähentä- vän painetta 12 %, mikä ei vielä riitä hyvän tilan saavut- tamiseen. Uusia toimenpiteitä ovat mm. kaikki ravinne- kuormitusta vähentävät toimenpiteet (TPO2022-RE- HEV1-14), joiden merkitys yhdessä vesienhoidon toi- menpiteiden kanssa on keskeinen. Tämän lisäksi me- rellä tehtävät fyysistä häiriötä ja menetystä vähentävät sekä tilaa ennallistavat uudet toimenpiteet TPO2022- POHJA1-5 ja 8 (Merenpohjan merkittävien luontotyyp- pien ja elinympäristöjen suojeleminen, Veneilyn aiheut- taman merenpohjan häiriön vähentäminen, Pienruop- pausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostaminen ja Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vä- hentäminen) parantavat tilaa, mutta niiden merkitys on toisarvoinen. Pehmeä syvempi merenpohja (infauna) 194 Tila on hyvä Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkäme- Ulkoinen kuormitus ja mereen kertyneet sisäiset ravinne- rellä. Suomenlahdella ja Saaristomeren sisäsaaristossa varastot voivat estää elinympäristön hyvän tilan saavut- tila on heikko (noin 20–50 % alle kynnysarvojen). tamisen Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjois-Itä- Riittävyysarvio: Merkittävin paine on rehevöityminen, merellä johtuen näihin elinympäristöihin kertyneestä ra- mutta myös fyysinen häiriö (mm. liettyminen). Nykytoi- vinnevarastosta ja alttiudesta hapettomuudelle. Elinym- menpiteiden arvioidaan vähentävän painetta 5 %, mikä päristön palautuminen voi kestää useita kymmeniä vuo- ei vielä riitä hyvän tilan saavuttamiseen. Uusia toimenpi- sia, mistä syystä tilan saavuttamisajankohdan arviointi ei teitä ovat mm. kaikki ravinnekuormitusta vähentävät toi- ole mahdollista. menpiteet (TPO2022-REHEV1-14) sekä TPO2022- POHJA1, 4, 5 ja 8 (Merenpohjan merkittävien luonto- tyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen, Veneilyn ai- heuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen, Pien- ruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostami- nen ja Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen). Uudet toimenpiteet eivät todennäköi- sesti ole riittäviä alueilla, missä ulkoinen kuormitus on liian suurta tai sisäiset ravinnevarastot määrittävät alu- een rehevöitymistilanteen. Näitä alueita ovat Pohjois-Itä- meren ja Suomenlahden kumpuamisalueet sekä osin Saaristomeren sisä-, väli- ja ulkosaaristo. Karkea syvempi pohja (infauna) Tila on osin hyvä, mutta tietopuutteiden vuoksi tilaa ei Ulkoinen kuormitus ja mereen kertyneet sisäiset ravinne- pystytty arvioimaan erityisesti Pohjanlahdella. varastot voivat estää elinympäristön hyvän tilan saavut- Riittävyysarvio: Merkittävin paine on rehevöityminen, tamisen Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjois-Itä- mutta myös fyysinen häiriö (mm. liettyminen). Nykytoi- merellä johtuen näihin elinympäristöihin kertyneestä ra- menpiteiden arvioidaan vähentävän painetta 9 %, mikä vinnevarastosta ja alttiudesta hapettomuudelle. Elinym- ei vielä riitä hyvän tilan saavuttamiseen. Uusia toimenpi- päristön palautuminen voi kestää useita kymmeniä vuo- teitä ovat mm. kaikki ravinnekuormitusta vähentävät toi- sia, mistä syystä tilan saavuttamisajankohdan arviointi ei menpiteet (TPO2022-REHEV1-14) sekä TPO2022- ole mahdollista. POHJA1, 4, 5 ja 8 (Merenpohjan merkittävien luonto- tyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen, Veneilyn ai- heuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen, Pien- ruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostami- nen ja Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häiriön vähentäminen). Uudet toimenpiteet eivät todennäköi- sesti ole riittäviä alueilla, missä ulkoinen kuormitus on liian suurta tai sisäiset ravinnevarastot määrittävät alu- een rehevöitymistilanteen. Näitä alueita ovat Pohjois-Itä- meren ja Suomenlahden kumpuamisalueet sekä osin Saaristomeren sisä-, väli- ja ulkosaaristo. Kova syvempi pohja (epifauna) Tila on hyvä Perämerellä, Merenkurkussa ja Selkäme- Mereen kertyneet sisäiset ravinnevarastot voivat estää rellä. Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjois-Itäme- elinympäristön hyvän tilan saavuttamisen Suomenlah- rellä tila on heikko. della, Saaristomerellä ja Pohjois-Itämerellä johtuen näi- Riittävyysarvio: Merkittävin paine on rehevöityminen, hin elinympäristöihin kertyneestä ravinnevarastosta ja mutta myös fyysinen häiriö (mm. liettyminen). Nykytoi- alttiudesta hapettomuudelle. Elinympäristön palautumi- menpiteiden arvioidaan vähentävän painetta 7 %, mikä nen voi kestää useita kymmeniä vuosia, mistä syystä ti- ei vielä riitä hyvän tilan saavuttamiseen. Uusia toimenpi- lan saavuttamisajankohdan arviointi ei ole mahdollista. teitä ovat mm. kaikki ravinnekuormitusta vähentävät toi- menpiteet (TPO2022-REHEV1-14) sekä TPO2022- POHJA1, 4, 5 ja 8 (Merenpohjan merkittävien luonto- tyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen, Veneilyn ai- heuttaman merenpohjan häiriön vähentäminen, Pien- ruoppausten suunnitelmallisuus ja ohjauksen tehostami- nen sekä Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysisen häi- riön vähentäminen). Uudet toimenpiteet eivät ole mah- dollisesti riittäviä alueilla, joissa sisäiset ravinnevarastot määrittävät alueen rehevöitymistilanteen. Näitä alueita ovat Pohjois-Itämeren ja Suomenlahden kumpuamisalu- eet sekä osin Saaristomeren väli- ja ulkosaaristo. 7. Hydrografisten olosuhteiden pysyvät muutokset eivät vaikuta haitallisesti meren ekosysteemeihin Tila arvioitiin vuonna 2018 hyväksi. - 195 Riittävyysarvio: Merenpohjan fyysistä menetystä ja häi- riötä vähentävät toimenpiteet tukevat hyvän tilan säily- mistä. 8. Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumisvaikutuksiin Tila: Merialueella arvioiduista vaarallisista aineista On mahdollista, että bromatut palonestoaineet (PBDE:t) PBDE-palonestoaineet ylittivät kynnysarvot ja niiden eivät ole hyvässä tilassa vuoteen 2027 mennessä. osalta tila on heikko. Nämä aineet ovat hitaasti hajoavia, Nämä ovat hitaasti ympäristössä hajoavia ja ulkoisia mutta merkittäviä kuormituslähteitä ei enää ole. Or- kuormituslähteitä ei merkittävässä määrin enää ole. ganotinayhdisteisiin kuuluva tributyylitina (TBT) ylittää Perustuen mitattuihin trendeihin voidaan arvioida, että kynnysarvot vain paikoittain ja niiden hajoaminen on no- PBDE-pitoisuudet silakassa voivat mahdollisesti saavut- peampaa. Radioaktiivinen Cesium-137 on peräisin Tser- taa hyvän tilan ennen 2030 (https://helcom.fi/wp-con- nobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. Cs-137 puoliintuu tent/uploads/2019/08/Polybrominated-diphenyl-ethers- hitaasti ja hyvä tila saavutetaan mahdollisesti 2020-lu- PBDEs-HELCOM-core-indicator-2018.pdf). vun aikana. Useimpien raskasmetallien ja PFOSin osalta tila on hyvä. Kuitenkin kuparin ja sinkin pitoisuudet ovat nousseet, mutta näille ei ole tehty tila-arviota. Lääkeai- Cesium-137:n määrä vähenee puoliintumisajan mukai- neiden osalta tilaa ei arvioitu. sesti. Hyvä tila saavutetaan vuoteen 2033 mennessä. Riittävyysarvio: PBDE-aineet, TBT ja cesium-137 ha- joavat ympäristössä hitaasti, mutta merkittäviä ulkoisia kuormituslähteitä ei ole ja siksi uusia toimenpiteitä ei tar- vita. Kyseisiä aineita on kertynyt sedimenttiin, josta ne saattavat vapautua takaisin vesimassaan ja kertyä eliöi- hin esimerkiksi ruoppaamisen yhteydessä. Tämä tulee ottaa huomion ruoppauksissa ja muussa pohjan häirin- nässä.. TBT:n korkeat pitoisuudet ovat paikallisia ja siksi ne eivät estä hyvän tilan saavuttamista. Uusia toimenpiteitä tarvitaan erityisesti kuparin ja sinkin kuormituksen vähentämiseksi, jotta niiden määrät ve- dessä ja sedimentissä eivät kasva. TPO2022-HAITALLI- SET1 (Veneiden myrkkymaalien sääntely ja käsittely) vähentää kupari- ja mahdollisesti sinkkipäästöjä rannik- kovesiin. Vuonna 2018 arvioitujen epäpuhtauksien osalta toimen- pideohjelmaa voidaan pitää riittävänä, mutta tämä ana- lyysi ei sisällä riittävyysarviota muille aineille. 9. Kalojen ja ihmisravintona käytettävien muiden merieliöiden epäpuhtaustasot eivät ylitä lainsäädännössä tai muissa asiaa koskevissa normeissa asetettuja tasoja Tila: Meriympäristön tila arvioitiin hyväksi. - Riittävyysarvio: Nykyiset ja uudet toimenpiteet ylläpitä- vät hyvää tilaa. 10. Roskaantuminen ei ominaisuuksiltaan eikä määrältään aiheuta haittaa rannikko- ja meriympäristölle Tila: Meriympäristön roskaantumisen tilaa ei vuonna Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista 2018 kyetty määrittämään tiedon ja hyvän tilan määritel- arvioida tiedon puutteen vuoksi. mien puuttumisen takia. Riittävyysarvio: Lukuisten nykytoimenpiteiden on en- nustettu vähentävän rannoilla olevan makroroskan kuormaa yhteensä merkittävästi. Nämä nykytoimenpiteet ovat lakeja ja asetuksia, joiden vaikutusten tehokkuus riippuu siitä, kuinka hyvin niiden edellyttämiä käytännön toimia toteutetaan. Uudet toimenpiteet TPO2022-ROS- KAT1-4 (Jätteen aluekeräyspisteiden kehittäminen ja laittomien kaatopaikkojen vähentäminen, Hylättyjen lasi- kuituveneiden jätehuollon vauhdittaminen, Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vä- hentäminen valistuksella ja asianmukaisilla jäteastioilla ja Venesatamien ja veneilyn jäte- ja jätevesihuollon ke- hittäminen), 7 (Maataloudesta aiheutuvan muovikuormi- tuksen vähentäminen), 9–11 (Hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikro- 196  roskakuormituksen vähentäminen, Muovipellettien pääs- töjen määrä ja lähteet Itämerellä sekä Lumen mereen kaataminen) vahvistavat nykytoimenpiteiden toimeenpa- noa. Itsessään niille arvioitiin hyvin pieni lisävaikutus. Mikroroskien nykyiset ja uudet toimenpiteet TPO2022- ROSKAT5-6 (Tekonurmien mikromuovikuormituksen vä- hentäminen ja Tieliikenteen mikroroskakuormituksen vä- hentäminen) sekä 9–10 (Hulevesien ja jätevesien haital- listen aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroska- kuormituksen vähentäminen sekä Muovipellettien pääs- töjen määrä ja lähteet Itämerellä) vähentävät merkittä- vimpien päästölähteiden kuten jätevesilietteen ja huleve- sien aiheuttamaa painetta merkittävästi. Riittävyyttä suhteessa hyvään tilaan ei kuitenkaan voitu arvioida, koska hyvän tilan määritelmät puuttuvat. 11. Energian mereen johtaminen, mukaan lukien vedenalainen melu, ei ole tasoltaan sellaista, että se vaikut- taisi haitallisesti meriympäristöön Tila: Meriympäristön tilaa ei vuonna 2018 kyetty määrit- Hyvän tilan saavuttamisen ajankohtaa ei ole mahdollista tämään tietopuutteiden, mm. hyvän tilan määritelmien arvioida tiedon puutteen vuoksi. puuttumisen takia. Riittävyysarvio: Merenkulun ennustettu kasvu Itäme- rellä ja nykytoimenpiteiden puuttuminen todennäköisesti lisäävät vedenalaista melua. Nykytoimenpiteet selvittä- vät melun määrää, lähteitä ja vaikutuksia, eivätkä ne ole vähentäneet jatkuvaa melua. Impulsiivisen melun mää- rää on säädelty mm. lupamenettelyiden kautta. Uudet toimenpiteet TPO2022-MELU1, 3 ja 4 (Vedenalaisen melun alueellinen ja/tai ajallinen rajoittaminen, Kauppa- merenkulun aiheuttaman vedenalaisen melun vähentä- minen (kansainvälinen) ja Veneilyn aiheuttaman veden- alaisen melun vähentäminen (tiedotuskampanja)) pyrki- vät vähentämään sekä impulsiivista että jatkuvaa veden- alaista melua. Lisäksi TPO2022-POHJA4 ja 8 (Veneilyn aiheuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedo- tuskampanja) ja Kauppamerenkulun aiheuttaman fyysi- sen häiriön vähentäminen) tukevat melun vähentämistä. Uusi toimenpide TPO2022-MELU2 (Merirakentamiseen ja muuhun toimintaan liittyvän vedenalaisen melun vä- hentäminen) luo tietopohjaa melua tehokkaimmin vähen- tävien menetelmien käytölle merirakentamisessa; tämän arvioidaan vaikuttavan melun vähenemiseen kuitenkin vasta 2027 jälkeen. Arvio on, että jatkuva melu vähentyy merkittävästi, mikä on ehkä ylioptimistinen arvio. Impul- siivisen melun arvioidaan vähentyvän myös varsin pal- jon, mistä suurehko osa johtuisi uusista toimenpiteistä. Riittävyyttä ei kuitenkaan voi arvioida hyvän tilan määri- telmien puuttuessa. Toimenpiteiden riittävyys yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi Toimenpideohjelman toimenpiteet kohdistuvat niihin paineisiin ja toimialoihin, jotka tunnistettiin meriympäris- töä kuormittaviksi ja estävät hyvän tilan saavuttamista. Taulukossa 31 arvioidaan, riittävätkö nykyiset ja uu- det toimenpiteet vuonna 2018 asetettujen yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Taulukko 31. Yhteenveto toimenpiteiden riittävyydestä yleisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Arvio ympäristötavoitteen saavuttamisesta vuoden Arvio tavoitteen toteutumisen lykkääntymisen 2027 loppuun mennessä ja toimenpiteet tavoittei- syistä ja arvio sen toteutumisajankohdasta den edistämiseksi 1. Yleinen tavoite RAVyleinen: Fosfori- ja typpikuormituksen kuormituskatto alitetaan ja kiintoainekuormitus laskee 197  Kuormituskatto P (t/v) Kuormituskatto N (t/v) Perämeri 1 400 33 100 Merenkurkku 190 5 900 Selkämeri 590 17 000 Saaristomeri 450 8 500 Suomenlahti 530 15 000 Yhteensä koko 3 160 79 500 Vesienhoidon toimenpideohjelmat on mitoitettu siten, Ravinnekuormituksen kuormituskattoja ei todennäköi- että sisävesien ja rannikkovesien ravinnekuormitus vä- sesti saavuteta vuoteen 2027 mennessä mm. siitä henee ja hyvä ekologinen tila on mahdollista saavuttaa. syystä, että monet toimenpiteet vähentävät kuormitusta Myös merenhoidon rehevöitymisteeman toimenpiteet hitaasti. Lisäksi ilmastonmuutos tulee lisäämään haja- vähentävät omalta osaltaan ravinnekuormitusta ja re- kuormitusta, mikä niin ikään hidastaa tavoitteen saavut- hevöitymistä. tamista. Tavoitteen toteutumisen ajankohtaa ei ole Tämän tavoitteen kuormituskatot koskevat Suomen mahdollista arvioida. rannikkovesiä. HELCOM on lisäksi määritellyt kuormi- tuskatot ja ravinnekuormituksen vähennystarpeet Itä- meren avomerialueille. Niiden mukaan Suomen tulee vähentää Selkämeren ja Saaristomeren-Ahvenanmaan fosforipäästöjä yhteensä 102 t ja Suomenlahteen koh- distuvia fosforipäästöjä 353 t. Typpikuormitusta Suo- men tulisi vähentää Perämerellä 129 t ja Suomenlah- della 1 741 t. Vaikka rannikkovesien kuormituskatot on määritetty useiden vuosien kuormitustietojen perusteella, on myö- hemmin todettu, että niihin sisältyy huomattavaa epä- varmuutta. Kuormituskatot onkin tarkoitus tarkistaa lä- hivuosina. Sekä rannikkovesien että HELCOMin avomerta koske- vien tavoitteiden saavuttaminen vuoteen 2027 men- nessä on epätodennäköistä, ottaen huomioon myös rannikkovesien kuormituskattoihin liittyvät epävarmuu- det. 2. Alatavoite RAV1: Maa- ja metsätalouden sekä turvetuotannon ravinteiden, orgaanisen aineen ja kiintoai- neen kuormitus vähenee - Alatavoite arvioidaan saavutettavan, mutta vähenemi- sen määrää on vaikea arvioida. Vesienhoidon toimen- piteiden laajamittainen toteuttaminen vesienhoitosuun- nitelmakaudella 2022–2027 ja maatalouden uudet ve- siensuojelukeinot (kipsi, rakennekalkki, puukuidut) tule- vat vähentämään kuormitusta. Myös merenhoidon maatalouteen liittyvillä toimenpiteillä on todennäköisesti vaikutusta jo kaudella 2022–2027. 3. Alatavoite RAV2: Vesiviljelystä aiheutuva ravinnekuormitus ei uhkaa hyvän tilan saavuttamista tai jo saavutettua hyvää tila Vesiviljelyn kuormitusta säädellään lainsäädännöllä ja Vesiviljelylle on asetettu suuret kasvutavoitteet vesivilje- vesienhoidon toimenpideohjelmissa esitetään toimenpi- lystrategiassa 2022 ja kotimaisen kalan edistämisohjel- teitä ja ohjauskeinoja vesiviljelyn kuormituksen vähen- massa. Mikäli niiden tavoitteet toteutuvat, vesiviljely ja tämiseksi. Lisäksi merenhoidon toimenpiteellä merta sen ravinnekuormitus lisääntynevät huomattavasti. Lai- kuormittavan toiminnan vesistövaikutusten arvioinnin tosten kuormitusvaikutusten arvioinnissa on suuria epä- parantaminen (TPO2022-REHEV14) pyritään lisää- varmuuksia, mistä syystä riskinä on meren rehevöity- mään mm. vesiviljelyn vesistövaikutusten arvioinnin mistilan heikkeneminen erityisesti laitosten ympäris- luotettavuutta. Alatavoitteen saavuttaminen on kuiten- tössä. kin epävarmaa. 4. Alatavoite RAV3: Merenkulun ja vesiliikenteen aiheuttama ilmaperäinen typpikuormitus vähenee Itämeren nimeäminen alusten typenoksidipäästöjen - valvonta-alueeksi (NECA-alue) tulee vähentämään lai- vojen typen oksidien päästöjä vuoden 2021 alusta lu- 198 kien, kun aluskanta uusiutuu. Päätöksen kokonaisvai- kutukset toteutuvat pitkän ajan kuluessa. Uusi toimen- pide TPO2022-REHEV10 (Itämeren typenoksidien ra- joitusalueen (NECA) tehokas toimeenpano ja valvonta) vahvistaa NECA-toimenpidettä. Alatavoite arvioidaan saavutettavan. 5. Alatavoite RAV4: Jätevesien aiheuttama kuormitus vähenee vuosina 2018–2024 Valuma-alueen pistekuormituksen ravinnekuormituk- - sessa on arvioitu olevan vähennyspotentiaalia. Vesien- hoidon toimenpideohjelma on mitoitettu saavuttamaan sisävesien ja rannikkovesien vesimuodostumien hyvä ekologinen tila. Alatavoite arvioidaan saavutettavan ve- sienhoidon toimenpideohjelman avulla. Avomerellä laivojen jätevesikuormitusta ei kunnolla tun- neta. Uudet toimenpiteet TPO2022-REHEV7-9 (Selvi- tys rahtialuksilla muodostuvan käymäläjäteveden mää- rästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinnekuormituk- sesta, Selvitys aluksilla muodostuvien harmaiden jäte- vesien määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta, Selvitys aluksilla muodostuvan ruoka- jätteen määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravinne- kuormituksesta) selvittävät kuormituksen suuruutta. 6. Alatavoite RAV5: Itämeren sisäisten ravinnevarastojen hallinnan mahdollisuudet paranevat Sisäisten ravinnevarastojen hallintaan kehitetään uusia - menetelmiä toimenpiteillä TPO2022-REHEV12 ja 13 (Meren ja pohjan sisäisiä ravinnevarastoja vähentävät ja ravinteiden sitoutumista lisäävät toimet ja Kuolleen rihmalevä- ja vesikasvibiomassan poistaminen me- restä). Lisäksi ne tuottavat lisätietoa menetelmien toi- mivuudesta ja poistavat ravinteita merestä jo merenhoi- tosuunnitelmakauden 2022–2027 aikana. Alatavoite ar- vioidaan saavutettavan. 7. Alatavoite AINE1: Elohopean, kadmiumin ja nikkelin jokikuormitus ja pistemäinen kuormitus mereen vähenevät Vesienhoidon toimenpideohjelma on mitoitettu saavut- - tamaan sisävesien ja rannikkovesien vesimuodostu- mien hyvä kemiallinen tila vuoteen 2027 mennessä. Tämä alatavoite arvioidaan saavutettavan vesienhoi- don toimenpiteiden avulla. 8. Alatavoite AINE2: Elohopean, kadmiumin, dioksiinien ja polybromattujen difenyylieetterien ilmalas- keuma Suomen merialueille vähenee Nykytoimenpiteet ovat riittäviä vähentämään kad- - miumin, elohopean, dioksiinien ja PBDE-aineiden ilma- laskeumaa. 9. Alatavoite AINE3: Vaarallisten prioriteettiaineiden käyttö loppuu ja kulkeutuminen vesiympäristöön vä- hentyy Nykytoimenpiteet ml. vesienhoidon toimenpiteet ovat - riittäviä vähentämään vaarallisten prioriteettiaineiden kulkeutumista vesiympäristöön niiden käytön vähitellen loppuessa 10. Alatavoite AINE4: Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakyky on varmistettu Öljy- ja kemikaalivahinkojen torjuntakykyä parannettiin - nykytoimenpiteillä MERENKULKU1 (Öljyonnettomuuk- sien riskin pienentäminen öljyalusten väliseen lastinsiir- toon liittyvien STS-toimien sääntelyn tarkentamisella Suomen vesialueella sekä jatkamalla STS-toimien har- monisoidun käytännön luomista HELCOMin puitteissa Itämeren alueella, MERENKULKU3 (Meriympäristöva- 199 hinkojen torjuntavalmiuden kehittämisohjelman laatimi- nen) sekä MERENKULKU4 (Kansallisen toimintasuun- nitelman laatiminen koskien Itämerellä tapahtuvien aluskemikaalivahinkojen ekologisten seurausten arvi- ointia). Uudet toimenpiteet TPO2022-RISKI1-8 (Öljy- ja kemikaalitorjuntavalmiuden vahvistaminen, Öljy- ja ke- mikaalivahinkojen ekologinen ohjeistus, ympäristötie- don käyttö sekä riskikohteiden huomioiminen torjunta- toimien ennakoinnissa, Uusien öljytyyppien keruukyvyn varmistaminen ja tilannetietoisuus kuljetettavista kemi- kaaleista, Avomerellä, rannikolla ja rannoilla tehtävä öljy- ja kemikaalivahinkojen torjunnan tehostaminen, Jätelain päivitys öljy- ja kemikaalionnettomuuksien jät- teiden käsittelyn osalta, Aluskemikaalivahinkojen tor- junnan toimintamallin uudistaminen HELCOM yhteen- sopivaksi, Ongelmahylkyjen tilan arviointi ja saneeraus sekä Alusten päästöjen havaitsemiseen käytettävien valvontalentokoneiden uusiminen) vahvistavat alata- voitteen saavuttamista. 11. Alatavoite ROSKAT1: Jätteiden vastaanotto on tehokasta ja käyttäjäystävällistä kaikissa satamissa Riittävyysanalyysiä ei tehty toimialakohtaisesti; seu- - raava arvio pohjautuu roskakuormitukseen yleensä. Nykytoimenpiteissä on viimeaikaisia mm. muovin kier- rätykseen liittyviä toimienpiteitä, joiden yhteisvaikutus roskaantumisen vähentymisessä arvioidaan erittäin suureksi (71–83 %). Myös uusi toimenpide TPO2022- ROSKAT8 (Merenkulusta aiheutuvan roskaantumisen vähentäminen) on arvioitu tehokkaaksi vähentämään makroroskia merenkulusta; kaikkien uusien toimenpitei- den lisävaikutus on 2–6 %. Toimenpiteet arvioidaan riit- täviksi. 12. Alatavoite ROSKAT2: Tupakantumppien määrä Suomen urbaaneilla rannoilla vähenee merkittävästi Riittävyysanalyysiä ei tehty erikseen tupakantumpeille; - seuraava arvio pohjautuu roskakuormitukseen yleensä. Tupakantumpit ovat merkittävä ja pitkäikäinen roska- tyyppi monilla urbaaneilla rannoilla. Nykytoimenpiteistä erityisesti SUP-direktiivillä on arvioitu olevan voimakas vaikutus tupakantumppien määrään ympäristössä. Uusi toimenpide TPO2022-ROSKAT3 (Virkistykseen ylei- sesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vä- hentäminen valistuksella ja asianmukaisilla jäteastioilla) vahvistaa jätteiden keräystä rannoilta. Näiden toimenpi- teiden yhteisvaikutus arvioidaan riittäväksi. 13. Alatavoite ROSKAT3: Jätevedenpuhdistamot poistavat erittäin merkittävän osan jätevesien mikro- muoveista Pienten ja keskisuurten puhdistamoiden mikromuovin - poisto ei ole tällä hetkellä tasolla, mikä tukisi tätä alata- voitetta. Hajajätevesiasetuksen toteuttaminen todennä- köisesti vähentää haja-asutuksen mikromuovikuormi- tusta ja uusi toimenpide TPO2022-ROSKAT9 (Huleve- sien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuormituksen vähentäminen) te- hostaa sen vaikutusta. Mikromuovin kaikkien nyky- ja uusien toimenpiteiden yhteisvaikutus on arvioitu 71–81 % paineen vähentymäksi. Tehokkaasti toimeenpantuina nämä yhdessä arvioi- daan riittäviksi. 14. Alatavoite ROSKAT4: Muovin määrä meriympäristössä laskee vähintään 30 % vuoden 2015 tasosta Muoviroskien määrän lasku saadaan aikaiseksi jo vii- - meaikaisilla nykytoimenpiteillä ks. kuvaaja 10 taulukko 200 30). Näiden toimeenpanon nopeuttamiseksi ja vahvis- tamiseksi uusia toimenpiteitä on asetettu makroroskille TPO2022-ROSKAT1, 3, 4, 7, 8, 10 ja 11 (Jätteen alue- keräyspisteiden kehittäminen ja laittomien kaatopaikko- jen vähentäminen, Virkistykseen yleisesti käytettävien ranta-alueiden roskaantumisen vähentäminen valistuk- sella ja asianmukaisilla jäteastioilla, Venesatamien ja veneilyn jäte- ja jätevesihuollon kehittäminen, Maata- loudesta aiheutuvan muovikuormituksen vähentämi- nen, Merenkulusta aiheutuvan roskaantumisen vähen- täminen, Muovipellettien päästöjen määrä ja lähteet Itä- merellä sekä Lumen mereen kaataminen) ja mikroros- kille TPO2022-ROSKAT5, 6 ja 9 (Tekonurmien mikro- muovikuormituksen vähentäminen, Tieliikenteen mikro- roskakuormituksen vähentäminen sekä Hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuormituksen vähentäminen). Toimenpiteet arvioidaan riittäviksi. 15. Alatavoite VIERAS1: Alusliikenteen mukana leviävien lajien määrä vähenee Nykytoimenpiteet arvioidaan riittäviksi (ks. kuvaaja 2 - taulukko 30). 16. Yleinen tavoite LUVAyleinen: Luonnonvarojen käyttö on kestävää eikä vaaranna meriympäristön hy- vän tilan saavuttamista tai ylläpitämistä Tavoite saattaa toteutua nyky- ja uusilla toimenpiteillä, Meritaimenen ja ankeriaan osalta yleistä ympäristöta- mikäli uusien toimenpiteiden selvitystyöt johtavat mm. voitetta ei suurella todennäköisyydellä saavuteta. Myös vaellussiian, karisiian ja Saaristomeren kuhan tiukem- Saaristomeren kuhan ja Perämeren vaellussiian koh- paan kalastussäätelyyn (mm. TPO2022-KALAT1 Ran- dalla on riski, että yleistä ympäristötavoitetta ei saavu- nikkokalalajien hyvän tilan ja kestävän kalastuspaineen teta kuin vasta 2030. Vaelluskalojen kohdalla riski syn- määrittely), suojelualueiden vaikuttavuuden tehostumi- tyy kutuelinympäristöjen määrän ja laadun heikkenemi- seen kalastuksen ja metsästyksen osalta (TPO2022- sestä ja muiden lajien kohdalla kalastuksen säätelyn LUONTO2 Merellisten suojelualueiden suojelun tehok- vaikeudesta. kuuden parantaminen) sekä itämerennorpan sivusaalis- Allin ja haahkan tila heikkenee mm. luonnollisista kuolleisuuden vähenemiseen (TPO2022-LUONTO6 Itä- syistä, kuten pesimäalueella tapahtuneista muutoksista merennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien Itämeren ulkopuolella tai merikotkan aiheuttamasta hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus). Allin ja saalistuksesta. Haahkan tila tulee paranemaan vieras- haahkan tilan heikkeneminen johtuu muista tekijöistä petojen poiston ansiosta (TPO 2022-LUONTO9 Vieras- kuin metsästyksestä, mutta nykyisten metsästysrajoi- petojen suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla) ja tusten tulisi jatkua, jotta näiden lajien hyvä tila voitaisiin hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2033 men- saavuttaa. nessä. Metsästysrajoitusten jatkuminen nykytoimenpi- teenä voi olla merkittävää tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän lisäksi on kuitenkin riski, että vaelluskalojen ku- Tavoitteen saavuttamisen ajankohta on siis lajikohtai- tuelinympäristöt eivät ole palautuneet tai pääsyä niihin nen. ei ole avattu vesienhoidon toimenpiteistä huolimatta. 17. Alatavoite LUVA1: Kalastuksen ohjauksella turvataan tärkeimpien rannikkolajien kestävä kalastus ja biologinen monimuotoisuus eikä vaaranneta hyvän tilan saavuttamista Nykytoimenpiteet ovat kohdistuneet kalastuksen tekni- Saaristomeren Kuhan ja Perämeren vaellussiian seen säätelyyn. Toimenpiteet eivät ole kaikilla merialu- osalta on riski, että yleistä ympäristötavoitetta ei saavu- eilla olleet riittäviä alatavoitteen saavuttamiseksi ku- teta vuoteen 2017 mennessä. Näillä lajeilla riski syntyy han, meritaimenen ja siian osalta. Merenhoidon uudet mm. kalastuksen säätelyn vaikeudesta. toimenpiteet kohdistuvat kalastuksen säätelyn tehosta- Tavoite arvioidaan saavutettavan vuoteen 2030 men- miseen (TPO2022-KALAT1 Rannikkokalalajien hyvän nessä. tilan ja kestävän kalastuspaineen määrittely). 18. Alatavoite LUVA2: Meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat parantavat meritaimen- kantojen tilaa Meritaimenen tila riippuu jokien kutualueille pääsystä Meritaimenen tilan parantuminen riippuu sekä meren- (vaellusesteet), kutualueiden palauttamisista perkauk- että vesienhoidon toimenpiteiden tehokkaasta ja laa- sien ja ruoppauksien jälkeen, kutualueiden laadusta jasta toimeenpanemisesta. Toimenpiteiden pitää kattaa (liettyminen, umpeenkasvu) sekä rannikkoalueiden me- meritaimenen koko elinkaari merestä jokeen, kutualu- ritaimenkalastuksesta ja verkkokalastuksen meri- eelle, kudun onnistuminen ja paluu mereen. taimensivusaaliista. Nykytoimenpiteiden on arvioitu pa- rantavan kutualueille pääsyä, kutualueiden lukumäärää Osan meritaimenen luonnonkannoista arvioidaan saa- ja laatua sekä kalastuksen säätelyä. Nämä eivät kuiten- vuttavan tavoitteen vuoteen 2033 mennessä, mutta kaan ole riittäviä, sillä luonnonvaraisia kantoja on vain kaikkien luonnonkantojen osalta tavoitetta ei saavuteta. 201 12 joessa. Uudet toimenpiteet kohdistuvat luonnonsuo- jelualueiden verkoston laajentamiseen ja suojelun te- hostamiseen (TPO2022-LUONTO1 Suojelualueverkos- ton laajentaminen meriluonnon monimuotoisuuden tur- vaamiseksi ja 2 Merellisten suojelualueiden suojelun te- hokkuuden parantaminen). Lisäksi vesienhoidon uudet toimenpiteet vaellusesteiden poistamiseksi tai ohitta- miseksi sekä orgaanisen ja ravinnekuormituksen vä- hentämiseksi ovat välttämättömiä. Toimenpiteet arvioidaan riittäviksi vain, jos kaikki em. toimenpiteet toteutetaan kunniahimoisesti. 19. Alatavoite LUVA3: Metsästyssaalis mitoitetaan kestäväksi haahka- ja allikantojen tilaan nähden Nykytoimenpiteet (valtioneuvoston asetukset) koskien Tavoitteen saavuttaminen edellyttää nykytoimenpitei- allin ja haahkan metsästystä ovat voimassa vuoteen den jatkamista. 2021. Uusia toimenpiteitä ei tarvita, mikäli asetuksia jat- ketaan tästä eteenpäin. 20. Alatavoite LUONTO1: Merelliset suojelualueet kattavat vähintään 10 % merialueiden alasta ja muodos- tavat ekologisesti yhtenäisen verkoston Tavoite on saavutettu pinta-alan suhteen Suomen mit- - takaavalla mutta ei kullakin merialueella erikseen. Li- säksi suojelualueet eivät tällä hetkellä muodosta ekolo- gisesti yhtenäistä verkostoa. Tavoitetta edistetään uu- silla toimenpiteillä TPO2022-LUONTO1, 2 ja 3 (Suoje- lualueverkoston laajentaminen meriluonnon monimuo- toisuuden turvaamiseksi, Merellisten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantaminen ja Selvitys me- riympäristöön liittyvien lainsäädäntöjen toimivuudesta ja tehokkuudesta meriluonnonsuojelussa) sekä TPO2022- POHJA1 (Merenpohjan merkittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojeleminen). Nämä toimenpiteet ar- vioidaan riittäviksi, mikäli ne mitoitetaan tämän tavoit- teen mukaiseksi. 21. Alatavoite LUONTO2: Merelliset suojelualueet muuttuvat tehokkaiksi meriluonnon suojelualueiksi Merelliset suojelualueet eivät ole kaikilta osin suojelleet Suojelualueiden muuttuminen tehokkaiksi ei ole toden- meriluontoa ja siten nykytoimenpiteet eivät ole olleet näköisesti mahdollista vuoteen 2027 johtuen luonnolli- riittäviä tai ainakin niiden toimeenpano on ollut puutteel- sista ja hallinnollisista syistä: (1) suojelun tehokkuus linen. Uusi toimenpide TPO2022-LUONTO2 (Merellis- kasvaa useamman vuoden aikana ihmisperäisten pai- ten suojelualueiden suojelun tehokkuuden parantami- neiden hiljalleen vähentyessä, (2) ekosysteemi palau- nen) kohdistuu yksinomaan tämän tavoitteen saavutta- tuu hitaasti, (3) suojelualueiden hoito- ja käyttösuunni- miseksi. Lisäksi TPO2022-POHJA1 (Merenpohjan mer- telmat tehdään yksitellen, (4) suojelualueiden tehok- kittävien luontotyyppien ja elinympäristöjen suojelemi- kuus riippuu mitattavasta ekosysteemin osasta; samat nen) tukee tavoitetta. menetelmät eivät sovi kaikille alueille ja siksi toimeen- pano on hidasta. Tavoite arvioidaan mahdolliseksi saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. 22. Alatavoite LUONTO3: Häiritsevä tai vahingollinen liikkuminen suojelualueilla vähenee Tämän toteutuminen kytkeytyy edelliseen alatavoittee- - seen ja samoihin toimenpiteisiin (TPO2022-LUONTO2, TPO2022-POHJA1). Lisäksi uudet toimenpiteet TPO2022-POHJA4 (Meriluonnon ennallistamis- ja kun- nostustoimenpiteet) ja TPO2022-MELU4 (Veneilyn ai- heuttaman vedenalaisen melun vähentäminen (tiedo- tuskampanja)) tukevat tätä toimenpidettä. Uusien toi- menpiteiden on arvioitu vähentävän häiriötä 9–20 %. 202 Uudet toimenpiteet arvioidaan olevan riittäviä tämän alatavoitteen saavuttamiseksi. 23. Alatavoite LUONTO4: Virtavesien vaellusesteet vähenevät ja vaelluskaloille sopivien kutupaikkojen määrää lisätään kunnostustoimenpiteillä ja ympäristöolosuhteita parantamalla Tämän alatavoitteen saavuttaminen riippuu vesienhoi- - don toimenpideohjelman nykytoimenpiteistä (mm. vael- luskalastrategia) ja uusista toimenpiteistä. Toimenpiteiden riittävyys riippuu toimeenpanon laajuu- desta. Nykytoimenpiteiden vaikutukseksi on arvioitu 9– 20 % paineen väheneminen. 24. Alatavoite LUONTO5: Minkin ja supikoiran määrät pesimäluodoilla vähenevät Uusi toimenpide TPO2022-LUONTO9 (Vieraspetojen - suunnitelmallinen pyynti rannikkoalueilla) kohdistuu tä- hän tavoitteeseen. Mikäli toimenpano on tarpeeksi laaja, se arvioidaan riittäväksi. 25. Alatavoite TIETO1: Itämerennorpan Suomenlahden ja Saaristomeren kantoja koskeva tietoperusta on vahva ja toimii perustana suojelutoimenpiteille Nykytoimenpide itämerennorpalle ja uusi vastaava toi- - menpide Itämerennorpan eteläisten kantojen suojeluun liittyvien hoitotoimenpiteiden laatiminen ja toteutus (TPO2022-LUONTO6) ovat riittäviä tämän alatavoitteen saavuttamiseksi. 26. Alatavoite TIETO2: Vedenalaisen melun haitalliset vaikutukset lajeille tunnetaan Nykytoimenpiteet sekä uusi toimenpide TPO2022- - MELU2 (Merirakentamiseen ja muuhun toimintaan liitty- vän vedenalaisen melun vähentäminen) lisäävät toden- näköisesti riittävästi tietoa melun haitallisista vaikutuk- sista. 27. Alatavoite TIETO3: Itämeren merikartoituskomission Marine Spatial Data Infrastructure (MSDI)- tietokanava sisältää Suomen tiedot, mm. IHO S-100 standardin (International Hydrographic Organization) mukaisten merikarttatuotteiden kehittämisen sekä tuotteet Tuotestandardit IHO S-101 (elektroninen merikartta) ja - IHO S-102 (syvyysmallit eli merialueiden pohjatopogra- fiaa kuvaavat 3D ”maastomallit”) ovat valmistuneet ja niiden mukaisten tietotuotteiden valmistus alkaa Suo- messa (Traficomissa) näillä näkymin vuonna 2024. Suomalaisten elektronisten merikarttojen sisältämät tie- dot ovat jo nyt saatavilla Traficomin avoimien tietoraja- pintojen kautta. Syvyysmallien tuottamiseen ja julkaise- miseen tarvittava tuotantoprosessi ja jakelujärjestelyt ovat parasta aikaa työn alla ja niiden valmistuessa seu- raavan kahden vuoden sisällä voidaan syvyysmallien tuottaminen ja jakelu käynnistää. Lisäksi syvyysmalli- tuotteiden sisältämää tietoa tullaan tarjoamaan myös avoimien tietorajapintojen kautta. Syvyysmallien katta- vuus koko Suomen merialueelta saavutettaneen vuonna 2027 (tämänhetkinen arvio). Huomioitavaa on, että syvyysmallien ja muunlaisten syvyysaineistojen käyttö ja hallussapito Suomen (meri)aluevesien alu- eelta on maanpuolustuksellisista syistä johtuen luvan- varaista. 28. Yleinen tavoite ALUE1: Merialuesuunnittelu edistää meriympäristön hyvän tilan saavuttamista 203  Uusi toimenpide TPO2022-LUONTO11 (Merialuesuun- Toimenpiteessä ei mainita arvion tekemistä, joten tavoi- nitelmien vaikuttavuuden arviointi- ja seurantaohjelma) tetta ei mahdollisesti saavuteta vuoteen 2027 men- kehittää arviointimenetelmän merialuesuunnittelun vai- nessä. kuttavuuden arvioimiseksi. Tämän toimenpiteen avulla voidaan arvioida tavoitteen saavuttaminen. 7.2. Tarve hyvästä tilasta poikkeamiselle Koska meriympäristön hyvää tilaa ja yleisiä ympäristötavoitteita ei saavutettu vuoden 2020 loppuun mennessä eikä niitä liioin arvioida kaikilta osin saavuttavan vuoden 2027 loppuun mennessä, yksilöidään tässä luvussa tarpeet ja perustelut poikkeamiselle ympäristötavoitteista tai hyvän tilan kaikilta osin saavuttamisesta. Poik- keukset raportoidaan EU:n komissiolle tässä ja luvussa 7.1 esitettyjen tietojen perusteella. Meristrategiadirektiivin 14 artikla mahdollistaa jäsenvaltioille poikkeamisen ympäristön hyvän tilan saavuttami- sesta tai yleisistä ympäristötavoitteista tapauksissa, joissa näitä ei voida saavuttaa artiklan 1 kohdan a‒e ala- kohdissa luetelluista syistä. Nämä poikkeukset on ilmoitettava perusteluineen komissiolle osana toimenpide- ohjelmaa. Meristrategiadirektiivin 14 artikla on kansallisesti pantu täytäntöön vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 26 e §:llä. Lain 26 e §:n 1 momentin mukaan merenhoitosuunnitel- massa asetetuista meriympäristön hyvän tilan kaikilta osin saavuttamisesta ja yleisistä ympäristötavoitteista voidaan yksilöidyssä tapauksessa poiketa, jos syynä on: 1) toimi tai toimien puute, joka ei johdu kansallisista toimenpiteistä, 2) luonnon aiheuttama olosuhde, 3) ylivoimaisen esteen aiheuttama olosuhde, 4) merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset, jotka johtuvat toimista, joiden perustana on ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, mukaan lukien rajat ylittävät vaikutukset, merkit- tävämpi yleinen etu; tällöin on kuitenkin varmistettava, että muutokset merivesien fyysisissä ominaisuuksissa eivät pysyvästi estä tai vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden merivesillä. Lisäksi ympäristötavoitteiden tai meriympäristön hyvän tilan saavuttamisesta voidaan 26 e §:n 2 momentin mukaan tapauskohtaisesti poiketa, jos luonnonolot eivät mahdollista merivesien tilan paranemista annetussa aikataulussa. Vesien- ja merenhoitolain mukaan poikkeukset on yksilöitävä toimenpideohjelmassa, ja siinä on otettava huo- mioon niiden vaikutukset Itämeren muille rantavaltioille. Lisäksi poikkeusten käytöstä huolimatta on toteutet- tava toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan ympäristötavoitteet sekä estämään meriympäristön tilan huo- noneminen. Toimenpideohjelmassa vuosille 2016‒2021 Suomi osoitti poikkeuksia liittyen seuraaviin ympäristötavoitteisiin ja kuvaajiin: - ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen: yleinen ympäristötavoite 1 (Rehevöityminen ei haittaa Itämeren ympäristöä) ja kuvaaja 5 (rehevöityminen) -vaarallisiin ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentäminen: yleinen ympäristötavoite 2 (Haitalliset aineet eivät haittaa meren ekosysteeminen toimintaa tai kalan ja riistan käyttöä ihmisravintona) ja kuvaaja 9 (Epä- puhtauksien pitoisuudet kaloissa) -merellisten luonnonvarojen kestävä käyttö ja hoito: yleinen ympäristötavoite 5 (Merellisten luonnonvarojen käyttö on kestävää) Kaikissa muissa tapauksissa syy poikkeamatarpeelle oli vesien- ja merenhoitolain 26 e § 2 momentin mukai- nen tarve poiketa yleisten ympäristötavoitteiden tai meriympäristön hyvän tilan saavuttamisesta annetussa aikataulussa, koska luonnonolot eivät sitä mahdollista (MSFD 14 art. 1 kohdan e alakohta), mutta kuvaajan 9 osalta vedottiin luonnonoloihin perustuvan aikataulupoikkeustarpeen lisäksi kohtaan, jonka mukaan syynä poikkeustarpeelle on toimi tai toimien puute, joista asianomainen jäsenvaltio eli Suomi ei ole vastuussa (ve- sien- ja merenhoitolain 26 e §:n 1 momentti, 1 kohta; MSFD 14 art 1 kohdan a alakohta). Perustuen WG POMESAn ohjeistukseen ja EU:n komissiolta saatuun palautteeseen tässä merenhoidon toi- menpideohjelmassa poikkeukset kohdistetaan hyvän tilan kuvaajiin eikä yleisille ympäristötavoitteille aseteta poikkeuksia, vaikka niiden merkitys toimenpiteiden määrittelylle tunnustetaankin. 204 Merenhoidon toimenpideohjelman päivityksessä vuosille 2022–2027 on tarpeen ottaa käyttöön poikkeuksia liittyen meren hyvän tilan laadulliseen kuvaajaan 1 (luonnon monimuotoisuus) merilintujen, taimenen ja pyö- riäisen osalta, kuvaajaan 3 (luonnonvarojen kestävä käyttö) Saaristomeren kuhan, Perämeren vaellussiian ja ankeriaan sekä turskan osalta, kuvaajaan 5 (rehevöityminen) avomeren rehevöitymisen osalta sekä kuvaajaan 8 (haitalliset ja vaaralliset aineet) avomeren bromattujen palonestoaineiden (PBDE) ja Cesium-137:n osalta. Ensisijainen syy merenhoidon hyvän tilan saavuttamisesta poikkeamiselle on se, että luonnonolot eivät mah- dollista merivesien tilan paranemista asetetussa aikataulussa. Itämeren luontaiset puhdistumis- ja palautumis- prosessit ovat hitaita ja toimenpiteiden vaikutukset konkretisoituvat monessa tapauksessa viiveellä. Tämä syy on perusteluna poikkeamiselle kuvaajien 1 (merilinnut, taimen, pyöriäinen), 3 (Saaristomeren kuha, Peräme- ren vaellussiika), 5 (avomerialueiden rehevöityminen) ja 8 (haitalliset ja vaaralliset aineet, avomeren PBDE ja Cesium-137) osalta. Toissijainen syy tavoitteista poikkeamiselle on toimi tai toimien puute, joista Suomi ei ole vastuussa. Näin on laita karikukon, allin, ankeriaan, turskan ja pyöriäisen osalta (kuvaaja 1), joiden esiintymis- alue on pääasiassa Suomen merialueen ulkopuolella ja joiden kantojen myönteinen kehittyminen edellyttää toimenpiteitä joko kaikilta läntisen Euroopan rantavaltioilta (ankerias), Itämeren rantavaltioilta (pyöriäinen, turska) tai laajemminkin (karikukon ja allin esiintymisalueet. Vastaava tilanne on avomeren rehevöitymisen osalta (kuvaaja 5), mihin vaikuttaminen edellyttää, että kaikki Itämeren valuma-alueen valtiot tekevät toimen- piteitä ravinnekuormituksen vähentämiseksi. Lisäksi kuvaajan 6 (Merenpohjan koskemattomuus on sellaisella tasolla, että ekosysteemien rakenne ja toi- minnot on turvattu ja että etenkään pohjaekosysteemeihin ei kohdistu haitallisia vaikutuksia) osatekijöiden ”Kasvipeitteinen kova merenpohja”, ”Pehmeä syvempi merenpohja (infauna)”, ”Karkea syvempi pohja (in- fauna)” ja ”Kova syvempi pohja (epifauna)”) osalta hyvän tilan saavuttaminen voi myöhästyä vuodesta 2027 Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjois-Itämerellä johtuen mereen kertyneistä ravinnevarastoista, hi- taasta toipumisesta rehevöitymisestä sekä näistä johtuvasta alttiudesta happikadolle. Kuvaajalle 6 ei kuiten- kaan aseteta poikkeusta, sillä arvio on epävarma ja toimenpideohjelmassa on asetettu poikkeus rehevöitymi- sen osalta, joka on ensisijainen tekijä merenpohjan koskemattomuuden kannalta. Rannikkovesien toipumista rehevöitymisestä ja mahdollisia poikkeuksia käsitellään vesienhoitosuunnitelmissa. Myös Pohjanlahden meri- harjuksen (kuvaaja 1) hyvän tilan saavuttaminen todennäköisesti viivästyy vuodesta 2027 johtuen rehevöity- misestä ja mahdollisesti myös ilmastonmuutoksesta. Kuvaajan 1 osatekijöistä ilmastonmuutoksella on todettu olevan vaikutusta myös Suomenlahden ja Saaristomeren Itämeren norpan populaatioon, joka pienenee. Mutta koska tila-arvio tehdään näitä alueita suuremmassa mittakaavassa ja ilmastonmuutos ei ole poikkeusperuste, norpalle ei yksilöidä poikkeusta. Sen sijaan ilmastonmuutoksesta kärsivien lajien hyvän tilan määritelmien so- peuttamista muuttuneisiin ilmasto-oloihin on mahdollista harkita vuonna 2024. Taulukko 32. Poikkeukset tilatavoitteista, niiden maantieteellinen kattavuus merenhoidon alueilla (ks. kuvan 1 kartta) ja arvio hyvän tilan saavuttamisen aikataulusta sekä toimenpiteistä, joilla tilaa parannetaan poikkeuksista huolimatta. Poik- keusten taustatiedot ja perustelut löytyvät taulukosta 30 luvusta 7.1. Hyvän ympä- Vesienhoidon ja Merenhoidon alue (ks. Arvio hyvän tilan saa- Toimenpiteet, joilla ristön tilan ku- merenhoidon jär- kuva 1), jota poikkeus vuttamisaikataulusta hyvän tilan palautu- vaaja(t), joita jestämisestä an- koskee mista edistetään poikkeamis- netun lain 26 e tarve koskee §:n, merenhoidon järjestämisestä annetun valtio- neuvoston ase- tuksen (980/2011) 11§:n ja direktii- vin artikla 14 mu- kainen syy poik- keamatarpeelle Kuvaaja 1. Pidetään yllä biologista monimuotoisuutta. Luontotyyppien laatu ja esiintyminen ja lajien levinnei- syys ja runsaus vastaavat vallitsevia fysiografisia, maantieteellisiä ja ilmastollisia oloja Osatekijä meri- Toimi tai toimien Koko Suomen merialue Koska Suomen meri- TPO2022-LUONTO1 linnut: alli, ka- puute, joista Suomi alueella esiintyvien me- (Suojelualueverkoston rikukko ei ole vastuussa rilintujen hyvän tilan laajentaminen meri- (kannan myöntei- saavuttamisen aika- luonnon monimuotoi- nen kehittyminen taulu riippuu ennen suuden turvaamiseksi) edellyttää toimen- muuta toimista lintujen ja TPO2022- piteitä kaikilta Itä- pesimäalueilla (alli) tai LUONTO2 (Merellis- meren rantaval- talvehtimisalueilla (kari- ten suojelualueiden tioilta ja Euroopan kukko) ja mahdollisesti suojelun tehokkuuden 205  ulkopuolisilta ilmastonmuutoksesta, parantaminen) sekä mailta (MSD artikla hyvän tilan saavutta- TPO2022-LUONTO9 14(1) a). misaikataulua ei ole (Vieraspetojen suunni- mahdollista arvioida. telmallinen pyynti ran- nikkoalueilla). Osatekijä meri- Luonnonolot (kan- Koko Suomen merialue Arvion mukaan hyvä tila TPO2022-LUONTO1 linnut: pilkka- tojen hidas palau- voidaan saavuttaa vuo- (Suojelualueverkoston siipi, haahka tumiskyky) eivät teen 2033 mennessä. laajentaminen meri- mahdollista tilan luonnon monimuotoi- paranemista anne- suuden turvaamiseksi) tussa aikataulussa ja 2 (Merellisten suoje- (vesien- ja meren- lualueiden suojelun te- hoitolain 26 e §, 2 hokkuuden parantami- momentti ja MSD nen) sekä TPO2022- artikla 14 (1) e). LUONTO9 (Vieraspe- tojen suunnitelmalli- nen pyynti rannikko- alueilla). Osatekijä me- Luonnonolot (hidas Suomenlahti, Pohjoinen Koska Suomen meri- TPO2022-LUONTO1 rinisäkkäät: lisääntyminen) ei- Itämeri ja Saaristomeri alueella esiintyvän pyö- (Suojelualueverkoston pyöriäinen vät mahdollista ti- riäisen hyvän tilan saa- laajentaminen meri- lan paranemista vuttamisen aikataulu luonnon monimuotoi- annetussa aikatau- riippuu ennen muuta suuden turvaamiseksi) lussa (vesien- ja muiden rantavaltioiden ja 2 (Merellisten suoje- merenhoitolain 26 toimista, hyvän tilan lualueiden suojelun te- e §, 2 momentti ja saavuttamisaikataulua hokkuuden parantami- MSD artikla 14 (1) ei ole mahdollista arvi- nen). e). oida. Toimi tai toimien puute, joista Suomi ei ole vastuussa (kannan myöntei- nen kehittyminen edellyttää toimen- piteitä kaikilta Itä- meren rantaval- tioilta) (MSD artikla 14(1) a). Osatekijä kalat: Luonnonolot (hidas Koko Suomen merialue Osan meritaimenen Nykytoimet, kuten ka- taimen lisääntyminen ja (kaksitoista havaintojo- luonnonkannoista arvi- lastuksen rajoitustoi- toimenpiteiden vai- kea) oidaan saavuttavan hy- met ja kutujokien kun- kutusten näkymi- vän tilan vuoteen 2033 nostus- ja ennallista- nen) eivät mahdol- mennessä. Muiden mistoimet. lista tilan parane- luonnonkantojen osalta mista annetussa hyvän tilan saavuttami- aikataulussa (ve- sen ajankohtaa ei pys- sien- ja merenhoi- tytä arvioimaan. tolain 26 e §, 2 momentti ja MSD artikla 14 (1) e). Kuvaaja 3. Kaikkien kaupallisesti hyödynnettävien kalojen sekä äyriäisten ja nilviäisten populaatiot ovat tur- vallisten biologisten rajojen sisällä siten, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hy- vässä kunnossa Osatekijä vael- Luonnonolot (hidas Perämeri Hyvän tilan saavutta- TPO2022-KALAT3 lussiika lisääntyminen ja misaikatauluksi arvioi- Rannikkokalalajeja toimenpiteiden vai- daan 2030. koskevien kalatalou- kutusten näkymi- dellisten kunnostustoi- nen) eivät mahdol- menpiteiden edistämi- lista tilan parane- nen, TPO2022-KA- mista annetussa LAT1 Rannikkokalala- aikataulussa (ve- jien hyvän tilan ja kes- sien- ja merenhoi- tävän kalastuspaineen tolain 26 e §, 2 määrittely ja momentti ja MSD artikla 14 (1) e). 206 Osatekijä kuha Luonnonolot (hidas Saaristomeri Hyvän tilan saavutta- Nykytoimet, kuten ka- lisääntyminen ja misaikatauluksi arvioi- lastuksen rajoitustoi- toimenpiteiden vai- daan 2030. met, TPO2022-KA- kutusten näkymi- LAT3 Rannikkokalala- nen) eivät mahdol- jeja koskevien kalata- lista tilan parane- loudellisten kunnos- mista annetussa tustoimenpiteiden aikataulussa (ve- edistäminen ja sien- ja merenhoi- TPO2022-KALAT1 tolain 26 e §, 2 Rannikkokalalajien hy- momentti ja MSD vän tilan ja kestävän artikla 14 (1) e). kalastuspaineen mää- rittely Osatekijä anke- Toimi tai toimien Koko Suomen merialue Koska Suomen meri- TPO2022-KALAT4 rias ja turska puute, joista Suomi alueella esiintyvien an- Ankeriaskannan elvyt- ei ole vastuussa keriaiden hyvän tilan tämiseen tähtäävät toi- (kantojen myöntei- saavuttamisen aika- menpiteet. nen kehittyminen taulu riippuu ennen edellyttää toimen- muuta toimista ankeri- piteitä kaikilta Itä- aan pääesiintymisalu- meren rantaval- eella Atlantilla sekä li- tioilta) (MSD artikla sääntymisalueella Sar- 14(1) a). gassomerellä, samoin kuin Suomen alueella esiintyvien turskien tilan paraneminen riippuu muiden Itämeren valti- oiden toimista, ja hyvän tilan saavuttamisaika- taulua ei ole mahdol- lista arvioida. Kuvaaja 5. Ihmisen aiheuttama rehevöityminen, erityisesti sen haitalliset vaikutukset, kuten biologisen moni- muotoisuuden häviäminen, ekosysteemien tilan huononeminen, haitalliset leväkukinnot ja merenpohjan ha- penpuute, on minimoitu Kaikki osatekijät Luonnonolot eivät Suomen kaikki avomeri- Meren sisäiset ravinne- TPO2022-REHEV1 mahdollista tilan alueet. varastot ovat niin run- Ruoantuotannon ja - paranemista anne- Rannikkovesien tilaa saat, että hyvän tilan kulutuksen vesistövai- tussa aikataulussa, koskevat poikkeukset saavuttaminen kestää kutusten vähentämi- koska Itämeren rehevöitymisen osalta useita vuosikymmeniä. nen, luontaiset puhdis- esitetään vesienhoito- TPO2022-REHEV2 tumis- ja palautu- suunnitelmissa. Kestävän kalastuksen misprosessit ovat ja kotimaisen luonnon- hitaita ja myös toi- kalan käytön lisäämi- menpiteiden vaiku- nen, TPO2022-RE- tukset näkyvät mo- HEV3 Lannan ravintei- nessa tapauk- den kierrätyksen edis- sessa viiveellä (ve- täminen osana biokaa- sien- ja merenhoi- sun tuotantoa, tolain 26 e §, 2 TPO2022-REHEV4 momentti ja MSD Puhdistamolietteestä artikla 14 (1) e). valmistettujen tuottei- den kestävä käyttö vi- Toimi tai toimien herrakentamisessa, puute, joista Suomi TPO2022-REHEV5 ei ole vastuussa Saariston ja rannikko- (hyvän tilan saa- alueiden erikoiskasvi- vuttaminen edellyt- tuotannon ja turkistuo- tää, että kaikki Itä- tannon hajakuormituk- meren valuma-alu- sen vähentäminen, een valtiot tekevät TPO2022-REHEV6 toimenpiteitä ravin- Tyrnin merkitys va- nekuormituksen luma-alueen ravinne- vähentämiseksi) valumien vähentäjänä, (MSD artikla 14(1) pilotointi ja vaikutusten a). selvitys, TPO2022- 207  REHEV7 Selvitys rah- tialuksilla muodostu- van käymäläjäteveden määrästä ja Itämereen aiheuttamasta ravin- nekuormituksesta, TPO2022-REHEV8 Selvitys aluksilla muo- dostuvien harmaiden jätevesien määrästä ja Itämereen aiheutta- masta ravinnekuormi- tuksesta, TPO2022- REHEV9 Selvitys aluksilla muodostuvan ruokajätteen määrästä ja Itämereen aiheutta- masta ravinnekuormi- tuksesta, TPO2022- REHEV10 Itämeren typenoksidien rajoitus- alueen (NECA) teho- kas toimeenpano ja valvonta, TPO2022- REHEV11 Lannoite- kuljetusten ravinne- päästöjen vähentämi- nen satamissa, TPO2022-REHEV12 Meren ja pohjan sisäi- siä ravinnevarastoja vähentävät ja ravintei- den sitoutumista lisää- vät toimet, TPO2022- REHEV13 Kuolleen rihmalevä- ja vesikas- vibiomassan poistami- nen merestä ja TPO2022-REHEV14 Merta kuormittavan toiminnan vesistövai- kutusten arvioinnin pa- rantaminen Kuvaaja 8. Epäpuhtauksien pitoisuudet ovat tasoilla, jotka eivät johda pilaantumisvaikutuksiin Osatekijä bro- Luonnonolot (Itä- Suomen kaikki merialu- PBDE-pitoisuudet sila- Nykytoimenpiteet. matut palones- meren luontaiset eet avomeren osalta. kassa ja Cesium-137:n PBDEt ovat hitaasti toaineet puhdistumis- ja pa- Rannikkovesien tilaa pitoisuudet vedessä ympäristössä hajoavia (PBDE:t) ja Ce- lautumisprosessit koskevat poikkeukset saattavat yltää hyvän ti- aineita, ulkoisia kuor- sium-137 ovat hitaita ja PBDE:n osalta esitetään lan määritelmään en- mituslähteitä ei merkit- myös toimenpitei- vesienhoitosuunnitel- nen vuotta 2030. tävässä määrin enää den vaikutukset missa. ole, joten niihin koh- näkyvät monessa distuvia uusia toimen- tapauksessa vii- piteitä ei katsottu tar- veellä ja Cesium- peelliseksi asettaa. 137 puoliintumis- Cesium-137:n merkit- aika on vakio) ei- täviä lähteitä ei ole. vät mahdollista ti- lan paranemista annetussa aikatau- lussa (vesien- ja merenhoitolain 26 e §, 2 momentti ja MSD artikla 14 (1) e). 208 Yllä mainittujen poikkeusten lisäksi vesienhoitosuunnitelmissa käsitellään rannikkovesiin kohdistuvia rehevöi- tymiseen (vastaa osin kuvaajaa 5) ja haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin (vastaa osin kuvaajaa 8) liittyviä poik- keamia. Meriympäristön tilaa ei ole kaikilta osin mahdollista saavuttaa asetetussa aikataulussa, mutta poikkeuksista huolimatta edistystä kohti yleisiä ympäristötavoitteita tapahtuu ja meriympäristön tila paranee toimenpideoh- jelman toimeenpanokaudella kaikkien poikkeuksien kohteena olevien laadullisten kuvaajien osalta. Ohjelmaan on sisällytetty toimenpiteitä koskien kaikkia poikkeusten kohteena olevia kuvaajia (taulukko 32). Näihin tavoit- teisiin liittyvät toimenpiteet on kuvattu tarkemmin luvussa 5. Poikkeuksien käyttöönotolla ei arvioida olevan rajat ylittäviä vaikutuksia Suomen kanssa merialtaan jakaville valtioille. 8 ARVIO OHJELMAN KUSTANNUKSISTA JA TALOUDELLISISTA HYÖDYISTÄ SEKÄ YMPÄRISTÖSELOSTUS 8.1. Ohjelman taloudelliset arviot Uusien toimenpiteiden taloudelliset arviot perustuvat saavutettaviin taloudellisiin hyötyihin, mikäli hyvä tila saa- vutetaan, uusista toimenpiteistä tuleviin kustannuksiin sekä kustannusvaikuttavuuteen. Arviot perustuvat valit- tuihin menetelmiin ja tulkintoihin uusien toimenpiteiden toteutuksesta sekä olettavat, että ne toimeenpannaan riittävästi. 8.1.1. Ohjelman taloudelliset hyödyt Suomalaiset arvostavat Itämerta ja haluavat sen olevan hyvässä tilassa. Kansalaisten mielestä tärkein syy Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi on meren olemassaolon arvo ja sen siirtyminen seuraaville sukupol- ville162. Osa suomalaisista myös arvostaa hyvin voivan Itämeren virkistyskäyttöä. Tämä arvio voidaan muuntaa maksuhalukkuuden mukaan rahalliseksi arvoksi, mikä mittaa hyvän meriympäristön tilan taloudellisia hyötyjä. Kun ehdotettiin vuotuista Itämeri-veroa, maksuhalukkuuskyselyn mukaan keskimääräinen vero olisi 99 €. Suo- men 4,13 milj. 18–79-vuotiasta kansalaista maksaisi siis vuosittain 409 miljoonaa euroa, mikä voidaan laskea hyvän tilan saavuttamisen hyödyksi. On huomattava, että 14 % vastaajista ei olisi halukas maksamaan Itämeri- veroa ja että veron mediaani oli 34 €, mikä tarkoittaa, että puolet vastaajista maksaisi tämän summan. Taloudellisia hyötyjä ei voi suoraan laskea kuvaajakohtaisesti162, mutta hyödyt jakautuvat seuraavassa järjes- tyksessä suurimmasta pienimpään hyötyyn: (1) haitallisten aineiden [kuvaajat 8 ja 9] tila, (2) rehevöitymisen tila [kuvaaja 5], (3) kalakantojen ja ravintoverkon tila [kuvaajat 3 ja 4], (4) luonnon monimuotoisuuden tila [ku- vaaja 1], (5) fyysisten vaikutusten tila [kuvaajat 6, 7, 10 ja 11] ja (6) vieraslajien tila [kuvaaja 2]. Selvitys perustui kansalaisten käsitykseen Itämerestä ja sen tilasta sekä halukkuuteen maksaa näiden asioiden parantumi- sesta. Toimenpiteiden riittävyysanalyysissä arvioitiin, että hyvää tilaa ei mahdollisesti saavuteta vuoteen 2027 men- nessä kuvaajille 1 (osatekijät: pyöriäinen ja itämerennorpan eteläinen kanta, meritaimen), kuvaaja 3 (osateki- jät: lohi ja ankerias), kuvaaja 5 (rehevöityminen), kuvaaja 6 (rehevöitymisestä kärsivät elinympäristöt). Tämän takia arvioidut hyödyt eivät voi toteutua kokonaisuudessaan. Mahdollisesti toteutuvien hyötyjen määrää ei kui- tenkaan voida tarkemmin arvioida. 8.1.2. Ohjelman kustannukset Toimenpideohjelman kustannukset arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa vaikutusten arvioin- nissa asiantuntijakyselyllä, jossa kysyttiin: toimenpiteen vaatimaa virkamiestyön lisäystä, julkisia ja yksityisiä investointikustannuksia sekä muita suoria kustannuksia toimenpidekauden aikana. Kysely kierrätettiin toimen- pideohjelmaa valmistelevien työryhmien kesken ja vastaukset kerättiin todennäköisyyksinä työaika- tai kus- tannusluokittain. Työmäärän kasvun kustannukset laskettiin keskimääräisen virkamiehen kuukausipalkan (40 €/h) mukaan. Viiden riskienhallintatoimenpiteen kustannuksia ei kyetty laskemaan. Koko toimenpideohjelman arvoidut kustannukset ovat noin 384 milj. € koko toimenpideohjelmakaudelle 2022– 2027 eli 64 milj.€ / v. Arvion vähimmäis- ja enimmäiskustannukset ovat 258 ja 510 milj.€ koko kaudelle eli 43 ja 85 milj.€ /v. 209 Kustannuksista suurin osa on investointeja (78 %, 298 milj.€), ja suorat kustannukset (30 %, 76milj.€) ja viran- omaisten työmäärä (3 %, 10 milj.€) ovat vähäisempiä. Kustannukset jakautuvat toimenpideohjelman teemoihin taulukon 33 mukaisesti. Selvästi korkeimmat kustannukset arvioitiin ravinnekuormituksen hallintaan, jossa eri- tyisesti lannan kierrätykseen liittyvät toimet sekä merenpohjan sisäisten ravinnevarastojen hallinnan toimet arvioitiin kalliiksi toteuttaa (kuva 29). Riskien hallinnan toimenpiteillä oli keskimäärin muita korkeammat kus- tannukset, sillä niihin liittyy suuria investointeja kuten öljyntorjuntaan liittyvä kalusto ja valvonta. Vedenalaisen melun kauppamerenkulkuun, veneilyyn ja merirakentamiseen liittyvien toimenpiteiden investointi- ja muut suo- rat kustannukset arvioitiin myös korkeiksi, mutta todelliset kustannusvaikutukset riippuvat Liikenne- ja viestin- täviraston asettamista rajoituksista. Tarkoitus on kuitenkin, että kohtuuttomat kielteiset vaikutukset vältettäisiin. Taulukko 33. Toimenpideohjelman kustannukset teemoittain koko toimenpideohjelmakaudelle 2022–2027. Kustannus esitetään todennäköisimpänä kustannuksena sekä vähimmäis- ja enimmäiskustannuksina. Toimenpideohjelman teema Kustannukset Ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentäminen 144,7 milj.€ (83,4-206,0) Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta 138,0 milj.€ (114,4-161,6) Vedenalaisen melun vähentäminen 57,0 milj.€ (36,3-77,7) Vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormituksen vä- 19,1 milj.€ (10,3-28,0) hentäminen Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan 12,3 milj.€ (6,6-18,0) parantaminen Alueperusteinen luonnon- ja ympäristönsuojelu ja en- 6,5 milj.€ (3,7-9,3) nallistaminen sekä merialuesuunnittelu Roskaantumisen vähentäminen 3,7 milj.€ (1,8-5,6) Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävä käyttö 1,3 milj.€ (0,7-1,9) ja hoito Haitallisten vieraslajien torjunta (ei uusia toimenpiteitä) Hydrografisten muutosten aiheuttamat häiriöt (ei uusia toimenpiteitä) Yhteensä 383,8 milj.€ (257,8-509,8) Toimenpideohjelman toimenpiteiden kustannukset jakautuvat kuvan 29 mukaisesti. Kuvan mukaan suurin osa kokonaiskustannuksista muodostuu vain 14 toimenpiteestä, joiden investointi- ja muut suorat kustannukset ovat huomattavia. Näistä öljy- ja kemikaalionnettomuuksien valvonta ja onnettomuusriskien hallinta olivat suu- rien investointikulujensa vuoksi kärjessä. Kolmanneksi kalleimpana oli rannikon ja saariston lannankäsittely- toimenpide, joka edellyttää investointeja ja suoria kustannuksia maantieteellisesti laajan alueen kattamiseksi. Kymmenen kärjessä oli kaikkiaan kolme melun hallinnan toimenpidettä. Luonnonsuojelun, merenpohjan ja elollisten luonnonvarojen toimenpiteet sijoittuivat kustannuksissa häntäpäähän. Viranomaistyön osuus (yh- teensä 3 %) ei erotu kuvan 29 tuloksissa. 210 Kuva 29. Uusien toimenpiteiden kustannukset kustannuslajeittain. *Kustannusta ei ole kyetty arvioimaan. 8.1.3 Ohjelman kustannushyötytarkastelu Ohjelman kustannushyödyt arvioitiin toimenpiteiden kustannusvaikuttavuutena, jossa tavoitteena oli hyvän ti- lan saavuttaminen. Analyysillä voidaan arvioida kustannusvaikuttavimmat toimenpiteet, joilla hyvä tila saavu- tetaan, tai tunnistaa vaikuttavimmat toimenpiteet rajatun budjetin tilanteessa. Tässä arviossa keskityttiin hyvän tilan saavuttamiseen rajaamatta budjettia seuraten Kontogianni ym. (2015)163 ja Oinonen ym. (2016)164 mene- telmiä. Vaikuttavuusarviot kerättiin osana toimenpideohjelman riittävyysarviota (ks. luku 7.1) ja kustannusarvi- oiden keräys on kuvattu luvussa 8.1.2. Toimenpiteiden kustannusvaikuttavuus voidaan kuvata yksittäisille toimenpiteille suhteellisen kokonaisvaikut- tavuuden ja kustannusten suhdelukuna. Suhteellinen kokonaisvaikuttavuus sisältää toimenpiteen vaikutukset useisiin paineisiin ja niiden vähenemiseen, jotka laskettiin SOM-mallilla (ks. luku 7.1). Mitä useampaan pai- neeseen toimenpide vaikuttaa merkittävästi, sitä vaikuttavampi se on suhteessa muihin toimenpiteisiin. Kuva 30 esittää yksittäisten toimenpiteiden kustannusvaikuttavuuden. Kustannusvaikuttavuus esitetään indeksi lu- kuna, joka laskettiin kertomalla vaikuttavuuden käänteisluku logaritmimuunnetulla kustannusarviolla. Indeksi- luku esittää toimenpiteiden suhteellisen kustannusvaikuttavuuden (kuva 30). Tulosten mukaan monet luonnonsuojelun toimenpiteet ovat kustannusvaikuttavimpien toimenpiteiden jou- kossa. Näitä ovat erityisesti suojelualueiden laajentaminen ja niiden tehokkuuden parantaminen. Myös suoje- lun toimenpideohjelmat sekä selvitykset on arvioitu kustannusvaikuttaviksi. Näillä toimenpiteillä vaikutetaan useiden paineiden vähenemiseen suhteellisen vähillä panostuksilla. Tämä arvio kuitenkin perustuu oletuk- seen, että suojelualueiden suojelun tehostaminen onnistuu ja koskee lukuisia toimialoja ja paineita. Roskatoimenpiteistä hulevesien ja jätevesien haitallisten aineiden, ravinteiden sekä roska- ja mikroroskakuor- mituksen vähentäminen nousi kustannustehokkaaksi, sillä se vaikuttaa useaan paineeseen ja sen kustannuk- set arvioitiin kohtuullisiksi. Jopa kymmenen ravinnekuormitusta tai rehevöitymistä vähentävää toimenpidettä valikoitui kustannusvaikut- tavimpaan puolikkaaseen toimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden kustannukset eivät olleet merkittäviä päinvas- toin kuin mm. rannikon ja saariston valuma-alueelle suunnatulla lannan käsittelyn toimenpiteellä Lannan ra- vinteiden kierrätyksen edistäminen osana biokaasun tuotantoa (TPO2022-REHEV3) (kuva 30). Vedenalaisen melun vähentämisen toimenpiteet arvioitiin erittäin kalliiksi mutta myös hyvin vaikuttaviksi ja tästä syystä ne sijoittuivat kuvassa 30 keskivaiheille. 211 Vähemmän kustannusvaikuttaviksi arvioitiin toimenpiteet, jotka kohdistuvat yksittäisiin lajeihin (ankerias, me- riharjus, järviruo’on poisto) tai lisäävät tietoisuutta (mm. meritöiden parhaat tekniikat). On kuitenkin huomat- tava, että yksittäisten lajien tilan parantaminen (esim. Meriharjuksen suojelu TPO2022-KALAT2 tai Anke- riaskannan elvyttämiseen tähtäävät toimenpiteet TPO2022-KALAT4) voi olla erittäin tehokas toimenpide esim. uhanalaisen lajin tilan parantamiseksi. Tämän takia kustannusvaikuttavuuden tuloksia ei pidä käyttää toimen- piteiden toteutuksen karsimiseksi vaan ennemminkin yleisen tilannekuvan luomiseksi. Riskienhallinnan toimenpiteet eivät vähennä paineita tai paranna tilaa, joten niiden vaikuttavuutta ja kustan- nusvaikuttavuutta ei arvioitu. Kuva 30. Yksittäisten toimenpiteiden kustannusvaikuttavuus. Toimenpiteet on nimetty koodeilla (ks. luku 5) ja järjestetty kustannusvaikuttavuuden mukaan (kustannusvaikuttavin vasemmalla). 8.2 Ympäristöselostus: Ympäristövaikutusten arviointi Laki vesienhoidon ja merenhoidon suunnittelun järjestämisestä sekä laki viranomaisten suunnitelmien ja oh- jelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (ns. SOVA-laki) edellyttävät, että osana merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman valmistelua ja ennen ohjelman hyväksymistä, arvioidaan ohjelman ja sen tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset sekä laaditaan ympäristöselos- tus. Tässä luvussa esitetään toimenpideohjelmaa koskeva ympäristöselostus sisältäen tiedot tarkastelluista vaihtoehdoista sekä arvio niiden ympäristövaikutuksista. SOVA-lain määritelmä ympäristövaikutuksista on laaja. Se kattaa sekä välittömät että välilliset, myönteiset että kielteiset vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen, yhdyskuntarakenteeseenb, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, kulttuuriperintöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä tarkastellaan SOVA- lain mukaisesti edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiä vuorovaikutussuhteita. Lisäksi ympäristöselostuk- sessa tarkastellaan ohjelman toteutuksen vaikutuksia viranomaisten toimintaan ja elinkeinoihin ja työllisyyteen. SOVA-laki toteaa myös, että ympäristöselostuksessa on esitettävä ne tiedot, jotka ovat tarpeen, kun otetaan huomioon ohjelman sisältö, tarkoitus ja yksityiskohtaisuus. Ympäristöarvioinnin toteutus ja käsitellyt vaihtoehdot b Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan väestön ja asumisen, työpaikkojen ja elinkeinojen, palvelujen ja vapaa-ajan aluei- den sekä näitä yhdistävien liikenneväylien ja teknisen huollon verkostojen sijoittumista ja niiden keskinäisen suhdetta rakennetuilla alueilla. 212 Tässä ympäristöselostuksessa tarkastellaan ohjelman edellytyksiä tuottaa myönteisiä ympäristövaikutuksia sekä tunnistetaan vaikuttavuuteen liittyviä epävarmuuden lähteitä. Lisäksi eritellään ohjelman mahdollisia toivottuja ja ei-toivottuja sivuvaikutuksia. Arviointi perustuu toimenpideohjelman vaihtoehtotarkas- teluun, missä vertaillaan kahta ohjelmavaihtoehtoa: Vaihtoehto 0: Toteutetaan pelkät nykytoimenpiteet (ilman uuden toimenpideohjelman ehdottamia uusia toimenpide-ehdotuksia) (VE0) Vaihtoehto 1: Toteutetaan nykytoimenpiteet täydennettynä tämän ohjelman uusilla toimenpiteillä (VE1). Ympäristövaikutusten arvioinnin toteutti Suomen ympäristökeskuksen vaikutusarvioinnin asiantuntijat yhdessä toimenpiteitä valmistelleiden asiantuntijoiden ja toimenpideohjelman kustannusvaikutusten arvioinnin laatinei- den tutkijoiden kanssa. Ympäristövaikutusten arviointi toteutettiin osana toimenpideohjelman valmistelua. Ar- viointi perustuu toimenpiteiden vaikutuspolkujen ja niitä koskevien oletusten tarkasteluun sekä välillisten vai- kutusten ja epävarmuuksien tunnistamiseen. Arvioinnin toteuttajat osallistuivat merenhoidon toimenpideohjel- man työryhmän kokouksiin ja pääsivät ajantasaisesti seuraamaan toimenpideohjelman laadintaa. Tästä oli apua prosessin ja kokonaisuuden hahmottamisessa. Arvioinnissa hyödynnettiin kirjallisia tietolähteitä1,165 sekä toimenpideohjelman valmistelleille asiantuntijoille kohdennettua vaikutusten arvioinnin työpajaa. Työpajaan osallistui 27 toimenpideohjelman alatyöryhmien jäsentäc ja siellä käsiteltiin toimenpiteiden mahdollisia vaiku- tuksia ja vaikutusten merkittävyyttä, sekä arvioinnin epävarmuustekijöitä. Luonnos ympäristöselostuksesta oli nähtävillä osana toimenpideohjelman julkista kuulemista ja lausuntomenettelyä. Arvioinnin epävarmuudet ja haasteet Ohjelman toimenpide-ehdotusten tarkkuudessa on eroja, mutta yleisesti ottaen toimenpiteet on kuvailtu lä- hinnä tavoitteellisella tasolla. Konkreettisten toimien kuvausten puuttuessa on vaikutusten arviointi mahdollista vain yleisellä tasolla ja täten merkittävien vaikutusten tunnistamiseen liittyy epävarmuuksia. Eräiden toimenpi- teiden kohdalla epätarkkuus tuottaa hankaluutta myös sen määrittämiseen, onko kyseessä aidosti uusi toi- menpide vai osa jo olemassa olevaa prosessia. Toimenpiteiden epätarkan kuvauksen vuoksi ei usein ole mah- dollista sanoa, missä määrin toimenpide ylittää EU-lainsäädännön tai kansainvälisten sopimusten asettamat vaatimukset. Eri vaikutustekijöiden välillä on eroa siinä, kuinka suurella tarkkuudella vaikutuksia voidaan arvioida. Vaikutuk- set viranomaisten toimintaan ovat viranomaistahojen valmistelemassa ohjelmassa suhteellisen suoraviivai- sesti arvioitavissa, mutta epäsuorat vaikutukset esimerkiksi monimuotoisuuteen ja ilmastoon toteutuvat hyvin pitkien vaikutusketjujen kautta. Pitkät vaikutusketjut lisäävät arvioinnin epävarmuutta ja tämä havaittiin myös arvioinnin työpajassa. Tietyn tyyppisiin toimenpiteisiin, kuten selvityksiin, kansainvälisiin prosesseihin vaikut- tamiseen ja tiedolla ohjaamiseen liittyy tyypillisesti pitkiä ja vaihtoehtoisia vaikutusketjuja. Esimerkiksi selvityk- seen pohjautuvissa toimenpiteissä, selvityksen tulokset itsessään vaikuttavat siihen, millä tavoin toimenpiteen kokonaistavoitteet muotoutuvat. Näiden toimenpiteiden mahdolliset vaikutukset sekä niiden merkittävyys riip- puvat siis selvityksen tuloksista, eivätkä siis ole tarkasti arvioitavissa. Myös kokeiluihin ja pilotointeihin pohjau- tuvat toimenpiteet, joilla itsessään on pienimuotoisia vaikutuksia, voi menetelmien mahdollisen laajemman käyttöönoton myötä olla sekä myönteisiä että kielteisiä merkittäviäkin vaikutuksia. SOVA-lain mukaisesti arvioinnissa tulee huomioida myös vaikutustekijöiden vuorovaikutussuhteiden myötä syntyneitä vaikutuksia. Tämän arviointi koettiin haasteelliseksi, koska tämä vaikutustyyppi ei ole selkeästi mää- ritelty eikä sen arvioinnista ole selkeää ohjeistusta166. Koska toimenpideohjelma pyrkii itsessään luomaan myönteisiä ympäristövaikutuksia, sulautuvat toivotut vaikutukset sekä myönteisiin että kielteisiin muihin ympä- ristövaikutuksiin muodostaen vuorovaikutteisia vaikutusketjuja. Vaikutusten vuorovaikutussuhde nähdäänkin tässä arvioinnissa edustavan lähinnä vaikutusketjuja, joissa yhden tekijän muutos (esimerkiksi vähennys ra- vinnepäästöissä) johtaa lukuisten muiden vaikutuskategorioiden mukaisiin myönteisiin muutoksiin (merenpoh- jan happitilanne, terveysvaikutukset, lajiston elinedellytykset, elinympäristöjen elpyminen jne.), joilla taas on positiivinen palauteketju meren ravinnetasapainoon. Koska toimenpideohjelman vaikutukset nimenomaan syntyvät tällaisten pitkien vuorovaikutteisten vaikutusketjujen kautta, sisältyy tämä keskustelu erillisen osion sijaan alla oleviin jaksoihin. c Työpajaan osallistujat edustivat seuraavia tahoja; ELY-keskukset, MTK, SYKE, Ruokavirasto, YM, Suomen Riistakeskus, Metsähallitus, SLL, WWF, Ilmatieteenlaitos, Traficom, Väylävirasto, MMM ja Kalatalouden keskusliitto 213 Toimenpideohjelma on valmisteltu kymmenessä alatyöryhmässä, jotka vastaavat toimenpideohjelmassa käsi- teltyjä ympäristöpaineita tai teemoja. Varsinaisiksi paineiksi voidaan katsoa ravinnekuormitus ja rehevöitymi- nen, roskaantuminen, vaaralliset ja haitalliset aineet, vedenalainen melu sekä vieraslajit. Ryhmät hydrografiset muutokset, merelliset luonnonvarat ja merenpohjan elinympäristöt voidaan taas käsittää olevan kohteita, joihin eri paineet kohdistuvat. Luonnon ja ympäristön suojelu sekä meriympäristön riskien hallinta taas edustavat sitä keinovalikoimaa, jolla paineisiin voidaan puuttua. Mahdollisesti ainakin osittain tästä käsittelyn eri tasoi- suudesta johtuen, ehdotetuissa uusissa toimenpiteissä on jossain määrin päällekkäisyyttä. Vaikutusten arviointi perustuu oletukselle ehdotettujen toimenpiteiden täysimääräisestä toteutuksesta. Meren- hoidon toimenpideohjelman vaikutusten kannalta oleellista siis on, minkälaisiksi nyt tavoitteellisella tasolla ku- vatut toimenpiteet tarkentuvat ja missä määrin ne toteutetaan ohjelmakauden aikana. 8.2.1 Vaihtoehto 0: Meriympäristön tila, jos toteutetaan pelkät nykytoimenpiteet sisältäen vesienhoi- tosuunnitelmien (2016–2021) toimenpiteet Suomen meriympäristön tila 2018-raportissa arvioidaan Suomen meriympäristön tilaa 11 hyvän tilan laadulli- sen kuvaajan avulla. Raportin mukaan joidenkin kuvaajien tila on hyvä, mutta monen kuvaajan tila on heikko, joten meriympäristön hyvää tilaa ei ole saavutettu. Meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi on lukuisia tilaa heikentäviä ihmispaineita vähennettävä. Näihin paineisiin kuuluu muun muassa ravinteiden ja haitallisten ai- neiden kuormitus, elinympäristöjä ja lajien tilaa heikentävät toimet kuten ruoppaukset ja ruoppausmassojen läjitys, vesirakentaminen, kalastus, sivusaaliiksi joutuminen, roskaantuminen ja mahdollisesti vedenalainen melu sekä tiettyjen lajien kohdalla metsästys. Koska nykytoimenpiteet eivät ole olleet riittäviä, ei meren hyvää tilaa voida saavuttaa ilman uusia toimenpiteitä. Merenhoidon toimenpideohjelman yllä olevissa osioissa on kuvattu meren tila sekä nykytoimien riittävyys me- ren hyvän tilan saavuttamiseksi. Tämä kuvailu muodostaa ympäristövaikutusten arvioinnin VE0- tilan ja on lyhyesti kuvailtu alla paineittain. Rehevöityminen. Ravinnekuormituksen vähennystavoitteiden ja rehevöitymisen hyvän tilan saavuttaminen vaikuttavat epätodennäköisiltä VE0-vaihtoehdossa. Vaikka esimerkiksi yhdyskuntien jäteveden ravinnekuor- mitusta on merkittävästi vähennetty, ylittyvät enimmäiskuormitusmäärät kaikilla Suomen merialueilla. Ilman uusia toimenpiteitä maatalouden, haja-asutuksen, metsätalouden ja pistemäisten lähteiden aiheuttama rehe- vöityminen tulisi jatkumaan suurimpana Suomen merialueen tilaa heikentävänä ongelmana. Ilmastonmuutos tuo lisähaasteita pyrkimykselle vähentää meren ravinnekuormitusta. Keskeisen osan ravinnekuormitusta vä- hentävistä nykytoimenpiteistä muodostavat vesienhoidon toimenpiteet sekä lainsäädäntö, kansalliset ja kan- sainväliset sopimukset ja lukuisat muut ohjelmat, strategiat ja suositukset. Vaarallisten ja haitallisten aineiden tilassa ei ole tapahtunut oleellisia muutoksia verrattuna edellisen toi- menpideohjelmakauteen. Meren tila on edelleen heikko, sillä PBDE-yhdisteiden kynnysarvot ylittyvät kaikilla Suomen merialueilla. Monien muiden yhdisteiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja, mutta niiden pitoisuudet ovat paikallisesti kohonneita. Vaihtoehto VE0 toteutuessa ei todennäköisesti tulla saavuttamaan meren hyvää tilaa PBDE:n takia. Haitallisia ja vaarallisia aineita päätyy meriympäristöön useita eri reittejä kuten kotitalouk- sista, teollisuudesta, merenkulusta ja ilmalaskeumana. Merkittävä osa haitta-aineista tulee mereen jokien kul- jettamana ja tästä syystä suurin osa toimenpiteistä esitetäänkin vesienhoidon toimenpideohjelmassa. Pitkällä aikavälillä rajoitettujen aineiden pitoisuudet ovat vähentyneet, mutta ongelmana on monien aineiden pysyvyys ekosysteemissä sekä rajoitettujen aineiden korvaaminen uusilla haitallisilla aineilla. Nykytoimenpiteistä kes- keisimpiä ovat lainsäädännölliset keinot sekä kansainvälisten sopimusten kansalliset täytäntöönpanosuunni- telmat. Merellisten uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä ja hoitoa ohjaavat nykytoimenpiteet koostuvat lainsäädännöstä, kansallisista strategioista, kansainvälisistä sopimuksista sekä lajikohtaisista hoitosuunnitel- mista. Kala- ja riistakantojen tilaan vaikuttaa ihmisen aiheuttaman kaupallisen ja vapaa-ajan hyödyntämispai- neen lisäksi myös muun muassa rehevöityminen, haitalliset aineet, vieraslajit, vesistörakentaminen ja sivu- saaliiksi joutuminen. Myös ilmastonmuutoksella voi tulevaisuudessa olla huomattavia vaikutuksia. Useiden la- jien tila on heikko. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kalalajeista meritaimen, turska, lohi, vaellussiika, harjus ja ankerias, nisäkkäistä pyöriäinen ja itämerennorpan tietyt populaatiot sekä linnuista alli, koskelo, haahka ja riskilä. Vaikka tiettyjen osapopulaatioiden, kuten Tornionjoen vaelluslohen, suhteen on tapahtunut positiivista kehitystä, on todennäköistä, että VE0 toteutuessa nykytoimenpiteet eivät ole riittäviä kantojen hyvän tilan saa- vuttamiseksi. Virtavesien vaelluskalojen toimenpiteet toteutetaan osana vesienhoidon toimenpideohjelmaa. 214 Eräät asetuksella määräajaksi asetetut metsästysrajoitukset tiettyjen lintujen osalta tulevat päättymään alka- van toimenpideohjelmakauden aikana, mahdollisesti lisäten näiden lajien metsästyspainetta. Haitallisten vieraslajien torjunta. Meriympäristön tila vieraslajien osalta arvioidaan olevan pääosin hyvä ja nykytoimenpiteiden katsotaan olevan riittäviä haitallisten vieraslajien haittojen torjunnan edistämiseksi. Nyky- toimenpiteet koostuvat pääsääntöisesti lainsäädännöllisistä keinoista sekä tarkennetuista ohjelmista ja suun- nitelmista. Tilanne kokonaisuudessaan ei kuitenkaan ole hyvä, jos tarkastellaan jo vakiintuneiden vieraslajien kantojen kehitystä sekä muualla Itämerellä esiintyvien lajien leviämistä Suomeen. Esimerkiksi tietyt, jo Suo- men merialueelle levinneet, vieraslajit uhkaavat aiheuttaa jopa ekosysteemitason muutoksia1. Uusia toimen- piteitä ei ole esitetty, koska tila arvioidaan uusien vieraslajien mukaan. Roskaantumisen vähentämiseksi lainsäädännölliset ohjauskeinot ovat nykytoimenpiteistä merkittävimpiä. Koska roskaantumiselle ei olla vielä asetettu hyvän tilan indikaattoreita, voidaan tätä osa-aluetta tarkastella vain siltä näkökulmasta, ovatko nykytoimenpiteet riittäviä vähentämään kuormitusta. VE0-vaihtoehdossa mak- roroskien kuormitukseen on useita uusia lainsäädännöllisiä keinoja, joiden vaikutus arvioitiin merkittäväksi, mutta mikroroskien osalta kuormituslähteitä ei ongelman uutuuden vuoksi vielä tarkasti tunneta. Merkittäviksi yksittäiseksi mikromuovien päästölähteeksi on arvioitu tieliikenne, tekonurmikenttien kumirouhe ja muovintuo- tannon raaka-aineena käytetyt pelletit. Näihin puuttumiseen olemassa olevat ohjauskeinot eivät ole riittäviä. Vedenalainen melu vaikuttaa negatiivisesti merinisäkkäisiin, merilintuihin ja kaloihin häiriten kommunikointia, lisäten stressiä ja pahimmillaan aiheuttaen fyysisiä vammoja, jopa kuolleisuutta. Vedenalaiselle melulle ei myöskään ole hyvän tilan indikaattoreita, vaan tavoitteeksi on asetettu, että ihmisen aiheuttaman melun määrä ja sen vaikutukset tunnetaan ja tiedon perusteella pyritään rajoittamaan melun määrä luonnollisten äänilähtei- den tasolle. VE0 toteutuessa on arvioitu, että nykyisillä toimenpiteillä ei saavuteta vedenalaiselle melulle ase- tettuja tavoitteita. Vaikuttavuutta vähentää puutteet nykytoimenpiteiden toimeenpanossa sekä niiden vapaa- ehtoisuus. Merenpohjan koskemattomuus ja elinympäristöjen tilan parantaminen. Merenpohjan tilaa heikentävät rehevöitymisen haitalliset vaikutukset sekä monet rakentamiseen ja ruoppaamiseen liittyvät toimet. Pohjan kunnossa on suurta alueellista vaihtelua. Pohjanlahdella tila on hyvä mutta Suomenlahdella ja Pohjois-Itäme- ren avomerialueilla heikko. Fyysinen merenpohjan menetys vaikuttaa merkittävästi erityisesti lähellä ranni- koita, joiden merkitys monimuotoisuudelle ja ekosysteemipalveluille on suuri. Vaikuttavimpia nykytoimenpiteitä ovat eri lainsäädännölliset ohjauskeinot, mutta nykytoimenpiteisiin kuuluu myös erilaisia ohjeita, suunnitelmia ja toimintaohjelmia, kuten ohjeet ruoppaukselle, rakentamiselle ja kalankasvatukselle. VE0 toteutuessa arvioi- daan, ettei meren hyvää tilaa pohjan osalta tulla saavuttamaan kaikille luontotyypeille. Tähän osiltaan vaikuttaa se, ettei Suomen lainsäädäntö erota erilaisia pohjan elinympäristöjä riittävällä tarkkuudella, joka vaikuttaa näi- den alueiden käytön sääntelyyn. Hydrografisten muutosten aiheuttamat häiriöt. Suomen merialueella ihmistoiminnalla on Itämeren hyd- rografian kannalta arvioitu olevan vain paikallisia vaikutuksia, joten meren tilan on tämän kuvaajan kannalta katsottu olevan hyvä. Nykytoimenpiteistä merkittävimmät ovat lainsäädännöllisiä, varsinkin rakentamisen ja ruoppauksen lupamenettelyt. Nykytoimenpiteiden arvioidaan olevan riittäviä, joten VE0 toteutuessa hydrogra- fisten muutosten osalta meren hyvä tila saavutetaan. Alueperusteinen luonnon- ja ympäristönsuojelu ja ennallistaminen sekä merialuesuunnittelu. Suojelun nykytoimenpiteisiin kuuluu laaja joukko erilaisia kansainvälisiä ja kansallisia ohjauskeinoja, kuten, Suomen rannikkostrategia, merialuesuunnitelmat, lainsäädännölliset keinot sekä HELCOM-VASAB merialuesuunnitte- lutyöryhmän työ. VE0 toteutuessa hyvää tilaa ei nykytilan arvion mukaan tulla saavuttamaan. Rehevöityminen on merkittävä tekijä, mutta myös muu ihmistoiminta muuttaa meriluontoa varsinkin herkille lajeille sopimatto- maksi. Suomen merialueesta 11 % on suojelun piirissä. Suojelualueverkoston laajuuden tavoitteita tullaan kuitenkin nostamaan EU-tasolla ja lisäksi on havaittu, etteivät merelliset suojelualueet ole vedenalaisen luon- non kannalta parhaalla mahdollisella tavalla kohdennettuja140. Suomen saaristolinnuista uhanalaisia on vuo- den 2019 tarkastelussa 39 %. Hyvän tilan tavoitteeseen pääseminen edellyttää paineiden vähentämistä ja/tai suojelutoimien mittavaa tehostamista. Meriympäristön tilaan kohdistuvien riskien hallinta ei suoraan vähennä paineita tai paranna meren tilaa, mutta se varautuu mahdollisten paineiden ja vaikutusten syntymiseen ja pyrkii ehkäisemään niitä ennakolta. Varsinaista indikaattoria hyvän tilan määrittelemiseksi ei ole, mutta riskien hallinta katsotaan pääsääntöisesti olevan riittävällä tasolla. Toisaalta yksittäinenkin onnettomuus voi merkittävästi heikentää meren tilaa, joten 215 riskien hallinnan kehittäminen on meren hyvän tilan kannalta tärkeää. Nykytoimenpiteet perustuvat lainsää- däntöön sekä erilaisiin ohjelmiin ja suunnitelmiin. Öljysuojamaksun periminen on lakkautettu 2020d ja saattaa heikentää mahdollisuuksia rahoittaa öljyntorjuntavalmiutta tulevina vuosina. 8.2.2 Vaihtoehto 1: Todennäköiset ympäristövaikutukset, jos toteutetaan nykytoimenpiteet täyden- nettynä tämän ohjelman uusilla toimenpiteillä Toimenpideohjelmalla pyritään aikaansaamaan myönteisiä vaikutuksia meriympäristön tilassa. Uusien toimen- piteiden toteuttamisesta voi koitua myös sekä myönteisiä että kielteisiä muita ympäristövaikutuksia. Tässä osiossa kuvaillaan toimenpideohjelman ympäristövaikutuksia (jäljempänä ”vaikutuksia” tai ”ympäristövaikutuk- sia”) aikaisemmassa osiossa kuvailtujen vaikutuskategorioiden mukaisesti, huomioiden sekä tavoitellut että muut vaikutukset, kohdentaen erityisesti mahdollisesti merkittäviin vaikutuksiin. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että yhdelläkään ehdotetuista toimenpiteistä ei yksistään ole merkittäviä vai- kutuksia. Laajemmat vaikutukset syntyvät toimenpiteiden välisistä yhteisvaikutuksista, sillä edellytyksellä että ne toteutetaan täysimääräisesti. Edellytyksenä on myös, että nykytoimenpiteiden toimeenpano jatkuu ja ettei huomattavia muutoksia toimintaympäristössä kuten lainsäädännössä, merirakentamisessa, ympäristöolosuh- teissa tai ihmisten käyttäytymisessä tapahdu. On myös huomioitavaa, että toimenpideohjelma on lähinnä vi- ranomaistahojen yhteistyönä syntynyt ohjelma ja sisältää pitkälti vain virkamiestyönä tehtäviä toimenpiteitä. Toimenpideohjelman ulkopuolelle jää siis suuri kirjo erilaisia yritysten, tutkimuslaitosten, säätiöiden, järjestöjen ja kansalaisten tekemiä toimia Itämeren hyväksi. Vaikutukset terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Toimenpideohjelman toteutuksesta on pääsääntöisesti myönteisiä, välillisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Ehdotetuista toimenpiteistä yhdelläkään ei nähdä olevan yksistään merkittäviä vai- kutuksia, mutta laajemmat vaikutukset syntyvät toimenpiteiden välisistä yhteisvaikutuksista. Toimenpiteet, jotka tähtäävät rehevöitymisen ja roskaantumisen vähentämiseen vaikuttavat myönteisesti viihtyvyyteen ja ter- veyteen muun muassa myrkyllisten leväkukintojen vähenemisen ja rantojen siistiytymisen myötä, kun mahdol- lisuudet hyödyntää meriympäristöä virkistyskäyttöön paranevat. Sisämaassa toteutettavat toimenpiteet luovat myönteisiä vaikutuksia myös näillä alueilla. Toimenpiteet, jotka pyrkivät vähentämään haitallisten aineiden pääsyä mereen tai pienentämään öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskiä vaikuttavat myönteisesti ihmisten terveyteen. Myös haitallisten aineiden väheneminen mahdollistaa itämerenkalan runsaamman käytön ravin- tona, johtaen epäsuoriin terveyshyötyihin. Toimenpiteet, joilla pyritään lisäämään itämerenkalan käyttöä ravin- tona, voivat tuoda välillisiä terveyshyötyjä kalan syönnin lisääntymisen myötä edellyttäen, että haitallisten ai- neiden pitoisuudet kaloissa vähenevät niiltä osin, kun raja-arvot vielä ylittyvät, eivätkä muiden aineiden osalta nouse yli raja-arvojen. Myös roskaantumisen vähenemisellä voidaan katsoa olevan myönteinen vaikutus ter- veyteen, kun mikromuovin määrä ravintoverkossa vähenee. Yleisesti ottaen meren kohentuneella tilalla on myönteinen vaikutus viihtyvyyteen ja elinoloihin ja näistä koituu välillisiä myönteisiä terveysvaikutuksia. Joidenkin suojelutoimenpiteiden toteutus ja veneilyn nopeusrajoitukset voivat rajoittaa virkistyskäyttöä erilai- sen ajallisten ja paikallisten käytön rajoitusten myötä, jolla voi olla kielteinen vaikutus viihtyvyyteen. Toisaalta rajoitukset voidaan nähdä viihtyvyyttä lisäävinä seikkoina, muun muassa melun ja aallokon vähenemisen myötä. Suojelualueiden perustaminen voi edistää tasavertaisuusperiaatteen toteutumista, jos näin voidaan taata kaikille kansalaisille yhtäläinen oikeus alueiden virkistyskäyttöön. Veneilyn nopeusrajoituksilla voi nou- datettuina myös olla meriturvallisuutta edistävä vaikutus. Vaikutukset maaperään / merenpohjaan Pääsääntöisesti toimenpideohjelman vaikutukset maaperään ja merenpohjaan ovat välillisiä yhteisvaikutuksia. Vaikutuksia syntyy etenkin toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään haitallisten aineiden päätymistä me- riympäristöön, kuten veneenpohjien myrkkymaalien tiukemmalla sääntelyllä sekä öljy- ja kemikaalionnetto- muuksien riskin hallinnalla. Paikallisesti suurtakin vaikutusta voi olla erilaisilla kunnostustoimenpiteillä, mutta vaikutuksia ei toimenpiteiden pilottiluonteisuuden vuoksi voi pitää merkittävinä. Merkittäviä vaikutuksia syntyy, jos kokeiluja toteutetaan laajemmassa mittakaavassa. Toimenpiteet, jotka vähentävät ravinteiden pääsyä me- reen vaikuttavat pitkällä aikavälillä ja välillisesti myös pohjan kuntoon happitilanteen kohentuessa. Myös ros- kaantumista vähentävät toimenpiteet vähentävät pohjaa peittävän roskan määrää ja näin kohentavat pohjan d Laki öljysuojarahastosta 8 § Öljysuojamaksun periminen lopetetaan, kun pääoma on noussut 10 miljoonaan euroon. Periminen aloitetaan uudelleen, kun pääoma on pienentynyt alle 5 miljoonan euron. 216 kuntoa. Ehdotetuilla toimenpiteillä ei arvioida olevan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia maaperään tai meren- pohjaan, mutta kunnostustoimenpiteiden kokeiluista (kuten mahdollinen alumiinin syöttäminen pohjaan) voi, valituista tekniikoista riippuen, aiheutua paikallisesti myös kielteisiä vaikutuksia. Vaikutukset vesiin Varsinkin rehevöitymistä hillitsevillä toimilla arvioidaan olevan myönteisiä yhteisvaikutuksia meriveteen sekä myös sisävesiin niiltä osin, kun toimenpiteet toteutetaan sisämaassa. Vaikutukset ovat pääsääntöisesti posi- tiivisia, mutta suhteellisen pienimuotoisia. Merkittäviä myönteisiä vaikutuksia vesiin voi syntyä maatalouden ravinnepäästöjä vähentävistä toimenpiteistä, varsinkin lannan jatkojalostukseen liittyen. Myös mikromuovien väheneminen hulevesistä voi vaikuttaa myönteisesti vedenlaatuun virta- ja rannikkovesissä. Väliaikaisia kiel- teisiä vaikutuksia voi aiheutua joistakin kunnostustoimenpiteistä samentumisesta johtuen. Toisaalta toimenpi- teet, joilla pyritään rajoittamaan veneilynopeutta voivat vähentää sameutta ja näin parantaa veden tilaa. Öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskejä vähentävillä toimenpiteillä on merkittävä myönteinen yhteisvaikutus ve- siin, mutta kuten sanottu, nämä toimenpiteet estävät mahdollisia onnettomuuksia, eivätkä sinänsä vähennä nykyisiä haittoja. Muutamat toimenpiteet pyrkivät pidemmällä aikavälillä parantamaan veden tilaa. Näihin si- sältyvät kaupallisen merenkulun erilaisiin jätevesiin liittyvät selvityshankkeet, joiden tulosten avulla pyritään vaikuttamaan päästörajoituksiin kansainvälisten prosessien kautta sekä pyrkimys vähentää veneilyn jäteve- sien päästämistä mereen opastuksen ja jätehuollon kehittämisen kautta. Myös toimenpiteet parhaista teknii- koista luvanvaraisten merenpohjan kaivamisen hankkeisiin parantavat pitkällä aikavälillä veden laatua. Vaikutukset kasvillisuuteen, eläimiin ja monimuotoisuuteen Toimenpideohjelmassa esitetään lukuisia toimenpiteitä, joilla pyritään saavuttamaan myönteisiä vaikutuksia kasvillisuuteen, eläimiin ja monimuotoisuuteen. Lähes kaikilla toimenpideohjelman toimenpiteillä voidaan kat- soa olevan välillisiä myönteisiä vaikutuksia, mutta vaikutusketjut esimerkiksi ravinnekuormituksen vähenemi- sestä lajiston parempaan tilaan ovat pitkiä, vaikkakin lajiston kannalta tärkeitä. Lajiensuojelun ja monimuotoisuuden kannalta merkittäväksi voidaan lukea toimenpiteet, joilla laajennetaan suojelualueiden verkostoa, tehostetaan suojelun tasoa sekä pyritään saamaan tärkeitä elinympäristöjä suoje- lun piiriin. Useimmat suoraan tilaa parantavat toimenpiteet ovat paikallisia ja pienimuotoisia kunnostushank- keita, eikä niitä näin ollen voi pitää koko Suomen merialue huomioiden merkittävinä. Toisaalta paikallisella vieraslajien poistolla (minkki ja supikoira) voi olla merkittäväkin myönteinen vaikutus tiettyihin merilintupopu- laatioihin, jos poisto kohdistuu tärkeille lisääntymissaarille ja on ajoitettu niin, ettei metsästyksestä itsessään koidu kielteisiä vaikutuksia. Kunnostustoimenpiteisiin liittyen huomioitavaa on se, että toimenpiteet vaikuttavat erisuuntaisesti eri lajeihin ja voivat aiheuttaa myös ei-toivottuja kielteisiä sivuvaikutuksia (esimerkiksi jos rih- malevän poiston yhteydessä poistetaan vahingossa myös rakkohaurua, joka on yksi Itämeren avainlajeista). Suomen merialueen tilanne vieraslajien osalta katsotaan hyväksi, eikä näin ollen uusia toimenpiteitä vierasla- jeista aiheutuvien riskien vähentämiseksi ole esitetty. Suomen merialueella jo olevat vieraslajit voivat kuitenkin edelleen aiheuttaa ei-toivottuja muutoksia ekosysteemeissä. Lisäksi veneenpohjan myrkkymaalien mahdolli- nen korvaaminen pohjan pesulla voi mahdollisesti levittää vieraslajeja satama-alueille. Toimenpiteillä, jotka tähtäävät kalan lisäämiseen ruokavaliossa, voi myös olla erisuuntaisia vaikutuksia; ruo- kavalion muutos saattaa pitkällä aikavälillä vähentää karjankasvatusta, millä saattaa olla sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia maaseutuluonnon monimuotoisuuteen riippuen alueiden tulevasta käytöstä. Kotimaisen luonnonkalan pyynnin tasapainottuminen myös vähemmän hyödynnettyihin lajeihin taas vaikuttaisi myöntei- sesti meriluonnon monimuotoisuuteen. Useat toimenpiteet tähtäävät tietyn lajin kantojen vahvistamiseen. Äärimmäisen uhanalaisiksi luokitelluista ka- loista ankeriaalle ja meriharjukselle on omat toimenpiteensä. Kummankin lajin kohdalla todetaan, että nykytoi- menpiteet eivät ole olleet riittäviä kantojen elvyttämiseksi. Meriharjuksen osalta uusi TPO sisältää lähinnä sel- vityksiä, joissa alueellisten kalastusrajoitusten tarvetta tullaan toimenpiteessä vain arvioimaan. Ankeriaan toi- menpide tiivistyy kansallisen ankeriaan hoitosuunnitelman päivittämiseen, johon tärkeänä osana kuuluu vael- lusesteiden poistaminen. 217 Vaikutukset ilmaan ja ilmastoon Toimenpiteiden toteutuksella voi olla pienimuotoisia ilmastovaikutuksia, mutta arviointiin sisältyy epävarmuuk- sia. Kansainvälisen merenkulkujärjestön IMOn typenoksidien rajoitusalueen toimeenpanolla ja valvonnalla on merkittävä myönteinen ilmanpäästöjä vähentävä vaikutus. Peltojen kalkituksesta syntyy kasvihuonekaasu- päästöjä167, joten laajamittaisella kipsilevityksellä voi olla kielteisiä ilmastovaikutuksia. Lihan korvaaminen kala- ja kasvispainotteisemmalla ruokavaliolla vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, sillä edellytyksellä ettei li- han vienti ulkomaille samalla lisäänny. Etenkin erilaisten teknisten ratkaisujen edistämisessä pitäisi huomioida mahdolliset ilmastovaikutukset. Esimerkiksi lannan jalostus biokaasuksi voi osaltaan korvata fossiilisia ener- gialähteitä ja vähentää tarvetta raivata pelto pinta-alaa lannan levitykseen, luoden näin myönteisiä ilmastovai- kutuksia. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuripe- rintöön Toimenpideohjelmalla ei juurikaan ole sisämaan yhdyskuntarakenteeseen ulottuvia vaikutuksia. Hyvin pienia- laisia vaikutuksia voi syntyä erilaisista rannikon kunnostustoimenpiteistä, jotka voivat paikallisesti muuttaa mai- semaa. Erilaiset ehdotetut satamaratkaisut, kuten lannoitelastauksen tehostaminen ja veneenpohjien pesu, saattavat edellyttää lisärakentamista satama-alueilla. Toisaalta nämä toimenpiteet myös todennäköisesti vai- kuttavat myönteisesti satama-alueiden siisteyteen. Toimenpideohjelmalla ei ole merkittäviä vaikutuksia meri- rakentamiseen. Alueiden käytön rajoitukset voivat paikallisesti estää merirakentamista, mukaan lukien väylien ruoppaus. Toisaalta hylkyjen sijainnin kartoitus sekä merilintujen ja parhaiden tekniikoiden selvitykset voivat hyödyntää merirakennushankkeiden suunnittelua. Vaikutukset luonnonvarojen hyödyntämiseen Useiden toimenpiteiden nähdään välillisesti tukevan luonnonvarojen hyödyntämistä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset kunnostustoimenpiteet ja vieraspetojen poistot, joilla voidaan paikallisesti parantaa hyödynnettävien kala- ja lintulajien lisääntymisalueita ja edesauttaa kantojen myönteistä kehitystä. Erilaisilla ajallisilla ja paikal- lisilla suojelurajoituksilla voi olla väliaikaisia kielteisiä vaikutuksia, mutta toisaalta nämä toimenpiteet edesaut- tavat kantojen myönteistä kehitystä ja lajien tulevaa hyödyntämistä. Merikalan käyttöä ihmisravintona edistävä toimenpide tukee kalastus- ja tuotantoketjun kehittämistä myös perinteisesti vähemmän hyödynnetyille lajeille. On muistettava, että edellinen toimenpideohjelma edisti Itämerirehun tuotantoa, joten nämä kaksi toimenpi- dettä on syytä tasapainottaa kestävän kalastuspaineen saavuttamiseksi. Öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskien hallinnalla on merkittävä yhteisvaikutus myös luonnonvarojen hyödyntämiseen, koska onnettomuuden sattuessa voivat luonnonvarat olla edelleen käytettävissä tehokkaamman riskien hallinnan ansiosta. Lannan ravinnekäytön sekä lannoitelastauksen tehostamisella voidaan lisäksi vähentää neitseellisten raaka-aineiden tarvetta. Vaikutukset viranomaisten toimintaan Toimenpideohjelma on valmisteltu pääsääntöisesti viranomaistahojen yhteistyönä. Myös toimenpiteiden toteu- tus nojautuu suuressa määrin viranomaistyöhön, joten toimenpiteiden toteutuksella on viranomaistyötä lisäävä vaikutus. Toisaalta kaikkien toimenpiteiden osalta ei ole selvyyttä, missä määrin toimenpiteet ovat jatkoa jo olemassa oleville prosesseille. Tällaisia ovat erityisesti toimenpiteet öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskien hallintaan liittyen. Valtaosa toimenpiteistä myös perustuu jo olemassa olevaan virkamiesvastuuseen ja -osaa- miseen. Uusia virkamiesvastuita liittyy toimenpiteeseen, jossa esitetään uutta vastuuviranomaista öljyyntynei- den eläinten hoitoon sekä toimenpiteessä, jossa esitetään muodostettavaksi valuma-aluekohtaisia vesienhal- linnan asiantuntijaryhmiä. Viranomaistyötä voidaan katsoa lisäävän toimenpiteet, joissa esitetään uusia rajoi- tuksia, laaditaan ohjeistuksia tai pohditaan muutoksia lainsäädäntöön. Nämä voivat lisätä viranomaistehtäviä kertaluontoisesti, esimerkiksi rajoitusalueiden merkitseminen, sekä pidempiaikaisesti, esimerkiksi niihin liitty- vät kaavoitus- ja lupaprosessit sekä valvonta- ja monitorointitehtävät. Myös ehdotetut uudet suunnitelmat sekä niihin liittyvä seuranta lisäävät viranomaistyötä, kuten tiedontuotantovelvoitteita. Toisaalta kasvanut tietopohja, kuten hylkyjen ja merenpohjan arvokkaiden elinympäristöjen paikkatietomateriaali tukee viranomaisten työtä. Mahdollisesti laajempia virkamiestehtäviä voi aiheutua systeemitason toimenpiteistä ja niihin liittyvistä lupa ja valvontatehtävistä, etenkin liittyen lannan jatkojalostuksen sekä luonnonkalan hyödyntämisen kehittämiseen. 218 Vaikutukset elinkeinoihin ja työllisyyteen Toimenpideohjelmalla on sekä myönteisiä että mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia elinkeinoihin ja työllisyyteen. Kalastusrajoituksilla voi olla väliaikaisia kielteisiä vaikutuksia, mutta pitkällä aikajänteellä rajoitukset edesaut- tavat lajien tulevaa hyödyntämistä kantojen vahvistumisen myötä. Merenkulun nopeusrajoituksilla voi olla pai- kallisia kielteisiä vaikutuksia, jos ne kohdistuvat myös linjaliikenteeseen tai ovat niin huomattavia, että ohjaavat alusliikennettä pois Suomen aluevesiltä. Toimenpide ei ota kantaa kansainväliseen liikenteeseen, sillä kyseiset alukset kulkevat pääsääntöisesti olemassa olevia laivaväyliä pitkin. Siten tarkoitus on kuitenkin, ettei ainakaan säännölliselle liikenteelle tai muulle kauppamerenkululle aiheuteta kielteisiä vaikutuksia. Alueidenkäytön rajoi- tukset voivat estää uusien väylien tai ranta-alueiden ruoppaamisen tai maa-aineksen oton, ja erilaiset ruop- pauksen ohjeistukset voivat vaatia lisäinvestointeja urakoitsijoilta. Paikallisilla kunnostustoimenpiteillä voi puo- lestaan olla väliaikaisia myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Alihyödynnettyjen kalalajien käytön kehittämisellä voi olla merkittäväkin myönteinen vaikutus elinkeinoketjuun, jos kalan jalostusastetta nostetaan ja täten kysyntä kotimaisesta merikalasta valmistetuille tuotteille kasvaa. Toisaalta tällä voi olla kielteisiä vaikutuksia karjata- louteen, mahdollisesti myös sisävesikalastukseen sekä niihin linkittyviin elintarvikeketjuihin, jotka tulisi huomi- oida. Myös erilaisiin teknisiin ratkaisuihin keskittyvät toimenpiteet, kuten mikromuovin mereen päätymisen vä- hentäminen, veneenpohjapesurit, lannoitelastauksen kehittäminen sekä lannan biojalostuksen kehittäminen voivat avata uusia elinkeinomahdollisuuksia innovatiivisille ratkaisuille. Välillisesti kaikki meren tilaa kohentavat toimenpiteet voivat vaikuttaa myönteisesti elinkeinoihin, sillä puhtaan meriympäristön voidaan katsoa tukevan matkailuelinkeinoa. Vaihtoehtojen vertailu Ohjelmakauden 2016–2021 aikana ei meren hyvää tilaa saavutettu. Merenhoidon toimenpideohjelma 2022– 2027 kaudella tullaan toteuttamaan laaja joukko erilaisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät meren hyvän tilan saa- vuttamiseen. Arvioinnin tulosten perusteella, VE1 toteutuminen tulee osaltaan edistämään meren hyvän tilan saavuttamista sekä lisäämään tietoa, jonka avulla tiettyihin paineisiin voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa. Toi- menpiteet suojelualueverkoston laajentamiseksi sekä erilaiset ajalliset ja paikalliset rajoitukset tulevat hyödyt- tämään meren lajistoa sekä viemään Suomea kohti EU:n uuden biodiversiteettistrategian tavoitteita. Toimen- piteet voivat olla hyvinkin vaikuttavia sillä edellytyksellä, että tärkeitä elinympäristöjä saadaan suojelun piiriin ja että suojelualueille asetetaan lisäksi kalastusrajoituksia. Lisäksi toimenpideohjelmassa esitetään joitakin kohdennettuja toimenpiteitä uhanalaisten tai vaarantuneiden lajien kantojen vahvistamiseksi ja suojelun te- hostamiseksi. Kaikkien merisorsalintujen kannat ovat kuitenkin viime vuosina taantuneet, ja usean uhanalai- suusluokituksen luokka on muuttunut huonommaksi168. Epäselvää on, millaisia vaikutuksia ehdotetuilla toi- menpiteillä on kyseisiin lajeihin ja kantojen kehitykseen. Myös vesillä liikkuminen on tunnistettu ajallisesti ja paikallisesti huomattavaksi häiriötekijäksi, muun muassa lintujen pesimäkautena. VE1 sisältää joitakin toimen- piteitä, joilla pyritään pienentämään merenkulun ja veneilyn haittavaikutuksia. Toimenpiteet perustuvat vesilii- kennelain mahdollistamiin rajoituksiin sekä osittain ohjeistukseen ja tiedolla vaikuttamiseen, mutta esimerkiksi veneilyn luvanvaraisuuden mahdollisia hyötyjä häiriön vähentämisessä ei olla selvittämässä. On epäselvää, riittääkö tämä paineen vähentämiseksi. Haitallisten aineiden osalta, meren hyvää tilaa ei olla saavutettu koska bromattujen PBDE-palonestoaineiden pitoisuudet ylittyvät kaikilla merialueilla. VE1 toteutuessa, tilanne tulee todennäköisesti säilymään ennallaan, sillä aineet säilyvät luonnossa kauan ja uutta toimenpidettä ei ole niiden poistamiseksi esitetty. Veneenpohjien myrkkymaalien tiukemmalla sääntelyllä tulee olemaan kuparin ja sinkin pitoisuuksia rajoittava vaikutus. Rehevöitymisen ollessa Suomen merialueilla merkittävin meren tilaa heikentävä tekijä, kaikkien toimenpitei- den, jotka pyrkivät vähentämään rehevöitymistä voidaan katsoa edistävän meren hyvän tilan saavuttamista. Myönteisiä vaikutuksia on etenkin maatalouden ravinnekuormaa vähentävillä toimenpiteillä, kuten lannan jat- kojalostuksella sekä epäsuorasti kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisäämisellä, jos se myös ohjaa kulutusta lihasta kotimaisiin kalatuotteisiin. Tämän mahdolliset sivuvaikutukset on kuitenkin huomioitava. Pidemmällä aikavälillä myös kansainvälisiin prosesseihin vaikuttamisella voi olla merkittäviä myönteisiä vaiku- tuksia. Täysimääräisesti toteutettuna, VE1 tulee sekä vähentämään ravinnehuuhtoumaa että pienentämään meren ravinnevarantoa, mutta vaikutusten ei arvioida johtavan rehevöitymisen kokonaistilanteen muutokseen johtuen vuosikymmenien mittaisesta meren palautumisajasta. Huomionarvoista onkin, että meren hyvän tilan saavuttamiseen vaikuttaa ratkaisevasti se, kuinka jo nykyiset muun kuin merenhoidon lainsäädännöne nojalla tehtävät päätökset ja sitoumukset toteutetaan ja kuinka erilai- sia ohjauskeinoja kehitetään edelleen. Olennaista on etenkin vesienhoitosuunnitelmien rehevöitymisen sekä e Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) 219 haitallisten aineiden kuormituksen toimeenpano. Valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus on yksi merkittä- vimmistä Suomen merialueeseen vaikuttavista paineista, mutta johon kohdistuvat toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan enimmäkseen vesienhoidon piirissä. Myös huomattava osa haitallisista aineista päätyy mereen valuman mukana. Meren- ja vesienhoidon toimenpideohjelmia tulisikin tarkastella kokonaisuutena. Suunnitelman sisältöä sekä toimeenpanoa ja seurantaa koskevat ehdotukset Toimenpideohjelma on rakennettu periaatteelle, jos meren tila tietyn kuvaajan osalta on hyvä, ei uusia toimen- piteitä tarvita eli toimenpideohjelman toimenpiteet on suunniteltu meren nykytilan mukaisesti. Mereen kohdis- tuu kuitenkin lukuisia paineita, jotka saattavat muuttaa meren nykytilaa. Niistä merkittävin lienee ilmastonmuu- tos ja sen myötä muun muassa jääpeitteisyyden ja suolapitoisuuden aleneminen, happamoituminen, valuman lisääntyminen ja näiden vaikutukset lajeihin ja niiden levinneisyyteen sekä toisaalta tarve lisätä uusiutuvan energian, kuten merituulivoiman tuotantoa. Toimenpideohjelman luvussa 4 kuvataan tulevaisuuden muutok- sia, mutta näitä ei olla sisällytetty selkeäksi osaksi uusien toimenpiteiden muotoilua tai perusteluja. Koska meren hyvää tilaa ei olla vielä saavutettu, olisi syytä myös pohtia toimenpiteitä, jotka edistäisivät kestävyys- murrosta. Tällaiset toimenpiteet liittyisivät laajempiin, systeemitasoisiin ratkaisuihin ja ottaisivat huomioon tu- levaisuuden mukanaan tuomat haasteet. Vaikka meren tila ja siihen kohdistuvat paineet ovatkin kattavasti kuvailtu toimenpideohjelmassa ja valitut toimenpiteet kohdistuvat tunnistettuihin paineisiin, ei kaikkien toimen- piteiden kohdalta ole selvää, miksi juuri nämä kyseiset toimenpiteet on valittu. Syvällisempi perustelu auttaisi ymmärtämään valittujen toimenpiteiden merkityksen kokonaiskuvan kannalta. Toimenpideohjelma on syntynyt laajan ja pitkäjänteisen virkamies- ja sidosryhmäyhteistyön tuloksena yhdistäen useiden tahojen osaamisen. Toimenpideohjelma onkin monimuotoinen ja kattaa laajasti eri paineisiin kohdistuvia toimenpiteitä. Yhteistyötä olisi kuitenkin mahdollista edelleen syventää, lisäämällä aktiivisempaa vuorovaikutusta osapuolien kesken, jolloin toimenpiteiden päällekkäisyyksiä pystyttäisiin parhaalla mahdollisella tavalla huomioimaan sekä toi- saalta hyödyntämään synergiaetuja mahdollistaen kestävyysmurrosta tukevien toimenpiteiden muotoilun. 8.2.3 Yhteenveto ympäristöselostuksesta Selostuksessa on kuvailtu uuden toimenpideohjelman toteutuksesta mahdollisesti aiheutuvia ympäristövaiku- tuksia SOVA-lain mukaisesti, sekä vertailtu vaihtoehtoja ’vain nykytoimenpiteet toteutetaan’ ja ’toteutetaan nykytoimenpiteet sekä uudet ehdotetut toimenpiteet’. Uusi toimenpideohjelma kattaa laajasti eri paineisiin koh- distuvia toimenpiteitä. Sen täysimääräisellä toteutuksella on myönteisiä vaikutuksia liittyen niin meren ekolo- giseen tilaan, kuin viihtyvyyteen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä elinkeinoihin. Toimenpideohjelman toteutus tulee osaltaan edistämään meren hyvän tilan saavuttamista sekä lisäämään tietoa, jonka avulla tiet- tyihin paineisiin voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa. Useiden paineiden kohdalla, vaikutukset meren tilaan jää- vät kuitenkin verrattain pieniksi tai pienialaisiksi ja syytä onkin katsoa toimenpideohjelmaa yhdessä muiden meren tilaan vaikuttavien ohjelmien ja aloitteiden kanssa. Toimenpideohjelmalla ei katsota olevan merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, vaikkakin eräiden toimenpiteiden toteutuksen osalta mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin on syytä kiinnittää huomiota. Toimenpideohjelma tulee myös lisäämään virkamiestyötä. Arvioituihin vaikutuk- siin liittyy epävarmuuksia ja todelliset vaikutukset riippuvat siitä, kuinka toimenpiteet lopulta muotoutuvat ja missä määrin ne toteutetaan. Ohjelman toimenpiteet on suunniteltu meren nykytilan mukaisesti. Tulevaisuu- den haasteiden huomioimista ja sitä kautta kestävyysmurroksen tukemista tulisikin jatkossa pohtia entistä sy- vällisemmin toimenpideohjelman valmistelussa. 8.3 Uusien toimenpiteiden rajat ylittävät vaikutukset Itämereen vaikuttavat kaikki sen valuma-alueella ja itse Itämeressä tehtävät toimenpiteet. Vaikutukset kuiten- kin vaihtelevat lähes huomaamattomasta ja hyvin paikallisesta laajoihin ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Kaikki toimenpiteet voivat siis potentiaalisesti vaikuttaa toimenpidealueen ulkopuolella. Vaikutusten merkittävyyteen liittyy olennaisena osana niiden leviämismekanismi ja vaikutuksen kesto. Veden virtausten mukana ja ilman kautta vaikutukset ulottuvat laajalle. Laajalle leviävien vaikutusten kuten ravinteiden ja haitallisten aineiden torjunta perustuukin kansainvälisiin koko Itämerta ja sen valuma-aluetta koskeviin tavoitteisiin (esimerkiksi BSAP), mutta tavoitteet on asetettu Itämeren allas- ja maakohtaisesti. HELCOMin BSAP on yksi tärkeimmistä yhteisesti sovituista tavoitteista. Se pohjautuu uusimpaan tutkimustie- toon ja se pureutuu koko Itämeren tilan parantamiseen tähtääviin toimenpiteisiin. BSAP:n tavoitteina on rehe- vöitymisongelmasta vapaa Itämeri, Itämeren biodiversiteetin hyvä tila, haitallisten aineiden suhteen häiriinty- mätön ekosysteemi sekä ympäristön kannalta hyvä meriliikenne. Suomen uudet toimenpiteet voidaankin aset- taa mm. tähän kehykseen. Uudet toimenpiteet on myös kohdennettu vastaamaan viime vuosina esiin tulleisiin 220 uusiin ympäristöongelmiin kuten vedenalaiseen meluun ja roskaantumiseen. Uusilla toimenpiteillä on arvioitu olevan laajalti myönteisiä vaikutuksia. Itämeren keskimääräiset virtaukset on esitetty alla olevassa kuvassa. Jo niiden perusteella voidaan arvioida, että pintakerroksessa leviävällä materiaalilla on omat kulkeutumisreittinsä. Virtauskaavio on kuitenkin keski- määräinen ja yksittäisen alueen toimenpiteiden todellisen vaikutusalueen selvittäminen vaatii aina tarkempaa mallintamista. Kuva 31. Itämeren keskimääräinen virtauskenttä. Vihreät nuolet kuvaavat pintavirtausta ja punaiset raskaan suolaisen vesimassan virtausta Itämeren syvänteitä pitkin. Itämeri on hyvin avoin ympäristö lukuun ottamatta Riianlahtea ja Saaristomerta. Muualla toteutetut toimenpi- teet voivat vaikuttaa merkittävästikin Suomen merialueiden tilaan, mutta toisaalta Suomessa toteutettavat toi- menpiteet vaikuttavat jopa koko Itämeren tilaan. Lisäksi Itämeren eliöstö kulkee joko aktiivisesti tai virtausten mukana. Itämeren ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävät uudet toimenpiteet tukevat Itämeren maiden pyrki- mystä vähentää Itämeren rehevöitymistä. Niiden vaikutus on suurin rannikkovesissä. Itämeren ulappa-alueille ei kuitenkaan tule muita suoria ravinnepäästöjä kuin ilmaperäistä typpikuormitusta ja alusten jätevesipäästöjä, joten Itämeren ulapan rehevöitymiseenkin vaikutetaan tehokkaasti valuma-alueen toimenpiteillä. Muissa maissa tehtävät toimenpiteet hyödyttävät vastaavasti Suomea. Uusilla toimilla arvioidaan olevan myönteisiä yhteisvaikutuksia merialueen tilaan, mutta vaikutukset ovat suhteellisen pienimuotoisia. Maatalouden ravinne- päästöjä vähentävät toimenpiteet ovat kuitenkin potentiaalisesti vaikuttavia ja niistä saadut kokemukset ovat arvokkaita kansainvälisenä esimerkkinä. Lisäksi uusiin toimenpiteisiin kuuluvat selvitykset ravinnepäästöjen lähteiden selvittämiseksi ovat tarpeen tilanteessa, jossa kaikki rehevöitymisen hillitsemistoimet ovat tarpeen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Niillä on rooli myös kansainvälisten suositusten laadinnassa. Erityisesti rehevöitymisen osalta yksittäinen toimenpide ei voi ratkaista Itämeren laajuista ongelmaa, vaan kaikki käytän- nössä mahdolliset toimenpidevaihtoehdot on selvitettävä. Uusissa rehevöitymistoimenpiteissä on vain kaksi suuruudeltaan tai vaikutusalueeltaan paikallista tasoa po- tentiaalisesti laajempia. Merenpohjan käsittely fosforin sisäisen kuormituksen vähentämiseksi on esitetyn mu- kaisesti lähinnä pienimittakaavaista kokeilua, mutta kotimaisen luonnonkalan käytön lisäämisessä on silakan elintarvikekäytön lisäämisen ohella esitetty mm. kuoreen nykyistä tehokkaampaa kalastusta. Uusien kalalajien ottaminen huomattavan kalastuspaineen alaiseksi vaatii kuitenkin tutkimukseen perustuvan tiedon lajin biolo- giasta, kantojen kestävyydestä ja vaikutuksesta Itämeren ravintoverkkoon. Tämä koskee myös kuoretta, jonka kannat ovat Suomenlahdella vähentyneet voimakkaasti ja jonka kanta-arviot ovat puutteelliset ja kalastus ei ole säädelty. Laji on tärkeä saaliskala Suomenlahden itäosassa. Siksi selvitys- ja tutkimustoiminta edeltääkin toimenpiteen tämän osion kuten muidenkin koko ekosysteemiin kohdistuvien toimenpiteiden käytäntöön ottoa. 221 Uusi toimenpideohjelma tähtää erityisesti Itämeren biodiversiteetin suojeluun yksittäisten lajien suojelun ja suojelualueiden suunnittelun ja toteutuksen osalta. Molemmat kohteet ovat koko Itämeren biodiversiteetin yk- sipuolistumisen hillitsemisen sekä palauttamisen osalta tärkeitä. Suomen suojelutoimilla vaelluskalojen, lin- nuston ja hylkeiden osalta on merkitystä koko Itämeren tasolla, sillä avainlajien merkitys on Itämeren la- jiköyhässä ekosysteemissä tärkeää. Lisäksi uhanalaiset lajien säilyminen Itämeressä on edellytys sen palau- tumiskyvylle entisiin populaatiotasoihin. Suojelualueiden suunnittelulla ja toteutuksella osallistutaan koko Itä- meren kattavaan suojelualueverkostoon, jonka merkitys Itämeren palautumiskyvyssä ja terveen ekosysteemin toiminnassa on ratkaiseva. Uusissa toimenpiteissä näkyy myös merialuesuunnittelun merkitys suojelun ja me- ren käytön yhdistävänä työkaluna. Haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormituksen vähentäminen kohdistuu, riippuen aineen poistumisajasta ja eliöihin kerääntymisen tehokkuudesta, yleensä laajaan vesialueeseen. Kaikki Itämeren haitallisten ja vaaral- listen aineiden kuormitus on ihmisperäistä ja siihen voi puuttua tehokkain toimenpitein. Bromattujen PBDE- palonestoaineiden osalta uutta toimenpidettä ei ole niiden poistamiseksi esitetty, mutta veneenpohjien myrk- kymaalien tiukemmalla sääntelyllä tulee olemaan kuparin ja sinkin pitoisuuksia rajoittava vaikutus. Uusissa toimenpiteissä on joukko öljyn haittojen estämiseksi suunniteltuja toimenpiteitä. Nämä ovat erityisen tervetul- leita, sillä öljy on luonteeltaan helposti kulkeutuva ja Suomen toimenpiteet vaikuttavat koko lähialueen öljyva- hinkoriskiin. Meriliikenteen ympäristövaikutusten vähentämisen ja riskien hallinnan osalta on useita uusia toimenpiteitä. Meriliikenne on yksi selvimmin maan rajat ylittävä paine, joten kaikilla niihin kohdistuvilla toimenpiteillä on myönteinen vaikutus koko Itämeren tasolla. HELCOM BSAP sisältää yleiset Itämeren suojelutavoitteet, mutta ohjelman sisällä painopisteet muuttuvat uu- den tutkimustiedon mukaan. Sen vuoksi uudet havaitut ympäristöongelmat korostuvat kansallisissakin toimen- piteissä. Roskaantumisen osalta Itämeren tasoinen ongelma on lähtöisin lähinnä valuma-alueelta. Siksi uu- sissa toimenpiteissä on monia roskaantumisen estämiseksi suunniteltuja toimenpiteitä. Ne kohdistuvat jäte- huoltoon, yleiseen roskaantumisen vähentämiseen sekä mikromuovien lähteiden hillitsemiseen. Kaikki toimen- piteet vähentävät roskaantumista Itämeressä ja ne toimivat testeinä kansainvälisten suositusten laatimiseksi. Vedenalaisen melun vaikutuksista on saatu lisää tutkimustietoa. Uusissa toimenpiteissä onkin useita veden- alaisen melun rajoittamiseen tähtääviä toimia. Meren käytön lisääntyminen aiheuttaa myös melupainetta, jonka vaikutukset voivat näkyä esimerkiksi kalojen ja merinisäkkäiden käyttäytymisessä. Siksi kansalliset toi- menpiteet vaikuttavat populaatioihin, jotka liikkuvat rajoista välittämättä. vedenalaisen melun ottaminen huo- mioon onkin varovaisuusperiaatteen mukaista. Fyysisten häiriöiden ja merenpohjan elinympäristöjen menettämisen vähentämisellä paikallisten vaikutusten lisäksi kumulatiivisia vaikutuksia. Uusien toimenpiteiden sisältämä ohjaus, parhaat käytettävissä olevat teknii- kat ja vaikutusalueen rajaaminen vaikuttavat koko Suomen merialueella toteutuessaan parantavasti lajien suo- jeluun ja haitallisten aineiden leviämiseen. Toimenpideohjelman uudet toimenpiteet parantavat Itämeren suojelua eri tavoin. Ne ovat osa kansainvälisten toimien suunnittelua, testaavat parhaiten tehoavia tekniikoita ja pyrkivät täydentämään nykyistä toimenpide- kirjoa. Suomen uusien toimenpiteiden rajat ylittävät vaikutukset perustuvat myös niiden antamaan tietoon koko Itämeren laajuisia toimenpiteitä suunniteltaessa. 222 Lyhenteitä ACCOBAMS The Agreement on the Conservation of Cetaceans of the Black Sea, Mediterranean Sea and contiguous Atlantic area, Mustanmeren, Välimeren ja sen viereisen Atlantin alueen pikkuvalai- den suojelusopimus ASCOBANS Agreement on the Conservation of Small Cetaceans of the Baltic, North East Atlantic, Irish and North Seas, Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlanninmeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelu- sopimus AVI Aluehallintovirasto hoitaa yhden tai useamman maakunnan osalta Suomen lainsäädännön toi- meenpano-, ohjaus- ja valvontatehtäviä BAT Best Available Technology, paras käytettävissä oleva tekniikka BREF BAT Reference Document, BAT-vertailuasiakirjjoja, jotka kuvaavat toimialakohtaisesti BAT-tek- niikkoja ja niillä saavutettavissa olevia päästö- ja kulutustasoja BSAP HELCOM Baltic Sea Action Plan, Itämeren suojelun toimintaohjelma, jonka tavoitteena on saa- vuttaa hyvä ympäristön tila Itämerellä vuoteen 2021 mennessä CBD Convention on Biological Diversity, biologista monimuotoisuutta koskeva kansainvälinen yleis- sopimus eli Rion sopimus vuodelta 1992 CLRTAP Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution, YK:n alaisen Euroopan talouskomis- sion (UNECE) kaukokulkeutuvien ilmansaasteiden rajoittamista koskeva sopimus CMS Convention on the Conservation of MigratorySpecies of Wild Animals, kansainvälinen yleisso- pimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta eli Bonnin sopimus EMKR Euroopan meri- ja kalatalousrahasto HBCD Heksabromisyklododekaani, käytetään palonestoaineena muovituotteissa, tekstiileissä, huone- kaluissa ja elektroniikassa HELCOM Helsinki Commission, Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio IED Industrial Emissions Direktive, teollisuuspäästödirektiivi IMO International Maritime Organization, Kansainvälinen merenkulkujärjestö IUCN The International Union for Conservation of Nature, kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IWC International Whaling Comission, kansainvälinen valaanpyyntikomissio, joka vastaa valaiden suojeluun liittyvistä kysymyksistä sekä valaanpyynnin sääntelystä LNG Liquefied natural gas, nesteytetty maakaasu Luke Luonnonvarakeskus perustettiin yhdistämällä Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) sekä Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskuksen (Tike) tilastotehtävät vuoden 2015 alusta lu- kien LVM Liikenne- ja viestintäministeriö MMM Maa- ja metsätalousministeriö MPA Marine Protected Areas, merelliset suojelualueet MSY Maximum sustainable yield, kalakannan kestävä enimmäistuotto eli suurin mahdollinen saalis, joka voidaan kalastaa vaarantamatta kalakannan uusiutumista MTK Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto on ammatti- ja etujärjestö maanviljelijöille, metsän- omistajille ja maaseutuyrittäjille NECA Nitrogen Emission Control Area, MARPOL -yleissopimuksen liitteen VI mahdollistama merialu- een nimeäminen alusten typpipäästöjen rajoitusalueeksi NP Nonyylifenoli, pinta-aktiivinen aineryhmä, jota käytetään pintakäsittelyaineena mm. pesuai- neissa, vesipohjaisissa maaleissa ja tekstiileissä NPE Nonyylifenolietoksylaatit, ks.NP 223 OKM Opetus- ja kulttuuriministeriö PBDE Polybromatut difenyylieetterit, käytetään palonestoaineena muovituotteissa, tekstiileissä, huo- nekaluissa ja elektroniikassa PFAS Perfluoratut alkyyliyhdisteet (aikaisemmin käytettiin myös nimistä PFC-yhdisteet), käytetään monissa kuluttajatuotteissa (mm. tarttumattomat ja likaa hylkivät pinnoitteet), palonestoaineena sekä elektorniikassa. Merkittävimpiä yhdisteitä ovat perfluoro-oktaanisulfonaatti (PFOS) ja per- fluoro-oktaanihappo (PFOA), joiden tuotannot on lopetettu 2000-luvun alussa. PFOA Perfluorioktaanihappo, käytetään mm. fluoripolymeerien tuotannossa PLM Puolustusministeriö POP-yhdisteet Persistent organic pollutants, haitallisia orgaanisia yhdisteitä, jotka hajoavat ympäristössä hi- taasti, kaukokulkeutuvat ja kerääntyvät eliöihin (muun muassa DDT, PCP-yhdisteet, dioksiinit ja furaanit) PSS ry Pidä Saaristo Siistinä ry SM Sisäministeriö STUK Säteilyturvakeskus, joka on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan viranomainen, joka val- voo säteily- ja ydinturvallisuutta Suomessa. TAC Total Allowable Catch, suurin sallittu saalis Traficom Liikenne- ja viestintävirasto, joka kehittää liikennejärjestelmän turvallisuutta, edistää liikenteen ympäristöystävällisyyttä ja vastaa niihin liittyvistä viranomaistehtävistä Tukes Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, joka edistää tuotteiden, palveluiden ja teollisen toiminnan tur- vallisuutta ja luotettavuutta. TY Turun yliopisto UNECE United Nations Economic Commission for Europe, YK:n Euroopan talouskomissio VTV Valtiontalouden tarkastusvirasto VARELY Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus WG POMESA Working group Programme of Measures, Economic and Social Analysis YM Ympäristöministeriö YKP EU:n yhteinen kalastuspolitiikka YVA Ympäristövaikutusten arviointimenettely, jossa hankkeen positiiviset ja negatiiviset vaikutukset ympäristöön arvioidaan suunnittelun yhteydessä ennen päätöksen tekoa, tulokset huomioidaan hankkeen lupaharkinnassa 224 Sanastoa Alkaliniteetti Veden kyky vastustaa pH:n muutosta siihen happoa lisättäessä, mittayksikkö mmol/l Biodiversiteetti Elollisen luonnon monimuotoisuus Dioksiini Yhteisnimitys monille kemikaaleille (kuten PCB -yhdisteet), joita syntyy kaikissa kloorausprosesseissa ja epätäydellisen palamisen tuloksena, erittäin kestäviä sekä kemiallista että mikrobiologista hajoamista vastaan ja siten hyvin pysyviä ympäristössä ja kertyvät ravintoketjuun, POP-yhdiste. Ekologinen luokittelu Pintavedet on luokiteltu biologisten tekijöiden (eli vesieliöiden) ja vedenlaadun perusteella viiteen eri luokkaan, jotka kuvaavat sitä kuinka paljon ihmisen toi- minta on muuttanut vesistön tilaa luonnontilasta Ekosysteemi Tietyssä paikassa olevan eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama toi- minnallinen kokonaisuus FICOS Finnish Coastal Nutrient Load Model, ravinnekuormituksen ja vedenlaadun mal- linnusjärjestelmä Flada Maankohoamisen seurauksena merestä kuroutunut murtovesiallas, joka on yh- teydessä mereen esimerkiksi kapean uoman kautta. Suomessa ovat tyypillisiä Merenkurkun laakealla maankohoamisrannikolla Halokliini Suolaisuuden harppauskerros, jossa suolaisuus muuttuu voimakkaasti pysty- suunnassa. Itämeressä pintaveden suolapitoisuus on matalampi kuin pohjanlä- heisen veden suolapitoisuus. Pintaveden suolapitoisuutta laimentavat makeat jokivedet, ja raskasta suolaisempaa vettä tulee ajoittain ns. ’suolapulsseina’ Tanskan salmista Itämeren syvänteisiin. Itämerirehu Itämeren kalasta ja Itämeren alueella kasvatetusta kasviraaka-aineesta valmis- tettu rehu. Kluuvi Maankohoamisen seurauksena merestä kuroutunut vesiallas, joka on menettä- nyt yhteyden mereen, jonne voi ajoittain tulvia merivettä esimerkiksi voimakkai- den myrskyjen aikana. Ajan myötä kluuvi voi eristyä täysin merestä, jolloin siitä tulee kluuvijärvi Kumpuaminen Kumpuamisessa pintakerroksen vesi virtaa tuulen vaikutuksesta pois alueelta ja tilalle nousee syvemmältä vettä, joka on yleensä kylmempää ja ravinteikkaam- paa. Lämpötilaero vesimassojen välillä voi olla jopa 10 astetta. Kumpuaminen näkyy siksi selvimmin pintaveden nopeana jäähtymisenä. Ravinteiden lisäänty- minen meren pintakerroksessa voi lisätä mm. sinilevien määrää Kustannushyötyanalyysi Toimenpiteen (tai ohjelman) kustannuksia verrataan siitä saatavaan taloudelli- seen hyötyyn Kustannustehokkuusanalyysi Sen toimenpidejoukon valitseminen, jolla asetetut (ympäristö)ta- voitteet saavutetaan mahdollisimman pienillä kustannuksilla, tai sellaisen toi- menpidejoukon valitseminen, joka tuottaa suurimmat vaikutukset tietyillä kustan- nuksilla Kustannusvaikuttavuus Yksittäisen toimenpiteen kustannukset jaetaan aikaan saatavalla vaikutuksella, esim. kuinka paljon yhden ravinnekilon poistaminen maksaa LIFE+ EU:n ympäristöalan rahoitusohjelma, jonka tarkoitus on kehittää yhteisön ympä- ristöpolitiikkaa ja lainsäädäntöä tukemalla luonnonsuojelu- ja ympäristöhank- keita MARPOL-yleissopimus The International Convention for the Prevention of Pollution from Ships, MAR- POL 73/78 -yleissopimuksen määräyksillä pyritään vähentämään alusten tavan- omaisesta käytöstä johtuvia vaarallisia tai haitallisia päästöjä veteen ja ilmake- hään 225 OSPAR-yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, jonka ta- voitteena on ehkäistä meren saastumista ja poistaa sen saasteita ja siten suo- jella Koillis-Atlantin aluetta ihmisten toiminnasta aiheutuvilta haitallisilta vaikutuk- silta. PRF-direktiivi EU:n direktiivi, joka ohjaa alusjätteiden toimittamisesta sataman vastaanottolait- teisiin Prioriteettiaine Vesipolitiikan puitedirektiivin liitteessä listattuja aineita tai aineryhmiä, jotka on arvioitu erityisen haitallisiksi vesiympäristölle Pyrolyysi Eli kuivatislaus on kemiallinen reaktio, jossa orgaanisia kiinteitä aineita hajote- taan kuumentamalla hapen pääsemättä vaikuttamaan prosessiin. Teollisuu- dessa kuivatislataan muun muassa puuta, kivi- ja ruskohiiltä, turvetta ja hartsia. Puun kuivatislausta ovat muun muassa miilunpoltto ja tervanpoltto Ramsar-alue Kansainvälisesti merkittävä, harvinainen tai ainutlaatuinen kosteikko/vesiperäi- nen maa, jota Ramsar-sopimuksen allekirjoittanut valtio sitoutuu suojelemaan REACH-asetus Registration, Evaluation, Authorisation and Restriction of Chemicals, Euroopan unionin asetus, jonka avulla pyritään suojelemaan ihmisten terveyttä ja ympäris- töä paremmin kemikaalien aiheuttamilta riskeiltä sekä parantamaan EU:n kemi- kaaliteollisuuden kilpailukykyä Resuspensio Meren pohjalle sedimentoitunut aines palautuu takaisin vesipatsaaseen esimer- kiksi tuulten aiheuttamien veden virtausten vaikutuksesta Sivuvaikutus Toimenpideohjelman tai yksittäisen toimenpiteen muut kuin tavoitellut vaikutuk- set. Sivuvaikutukset voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä SOVA Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi, jossa viranomaisen tulee selvittää ja arvioida hankkeen vaikutuksia muun muassa ihmiseen, luon- toon ja rakennettuun ympäristöön Sukkessio Eliöyhteisö käy läpi lajistollisia muutoksia esimerkiksi maantieteellisesti rajatulla alueella SUP-direktiivi EU:n direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi, nk. kertakäyttömuovidirektiivi. Uuden direktiivin tarkoituksena on edistää kier- toon perustuvia toimintamalleja sekä suosia uudelleenkäytettäviä tuotteita ja uu- delleenkäyttöjärjestelmiä. Keskeisenä tavoitteena on vähentää syntyvän muovi- jätteen määrää sekä kertakäyttöisten muovituotteiden käytöstä johtuvia ympä- ristövaikutuksia. Tavoiteltu vaikutus Toimenpideohjelman tai yksittäisen toimenpiteen vaikutus meren hyvän tilan saavuttamiseen Termokliini Lämpötilan harppauskerros, jossa lämpötila muuttuu syvyyssuunnassa paljon ly- hyellä matkalla. Sen alapuolella oleva vesi on kesällä yleensä kylmempää kuin yläpuolella oleva pintavesi Vaikuttamismekanismi Toimenpiteen tapa ohjata elinkeinojen harjoittamista tai yksityistä käyttäytymistä. Termiä käytetään ympäristöselostuksessa arvioitaessa sitä, millaisiin ohjauskei- noihin toimenpideohjelma nojaa VELMU Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VEMALA Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointijärjestelmä. Malli operatiivinen, koko Suomen kattava ravinnekuormitusmalli vesistöille. Se simuloi ravinteiden prosesseja, huuhtoutumista ja kulkeutumista maalla, joissa ja jär- vissä. Malli simuloi ravinteiden kokonaiskuormaa vesistöihin, pidättymistä ja Suomen vesistöistä Itämereen lähtevää kuormaa. 226 Lähdeluettelo 1 Korpinen, S. Laamanen, M., Suomela, J., Paavilainen, P., Lahtinen, T. & Ekebom, J. (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018. SYKEn julkaisuja 4. Suomen ympäristökeskus. 248 s. http://hdl.han- dle.net/10138/274086 2 European Commission 2020. Programmes of measures and Exceptions under the Marine Strategy Frame- work Directive - Recommendations for implementation and reporting for the updates in the 2nd cycle. DG Environment, Brussels. pp 54 (MSFD Guidance Document 10). 3 Siegel, H. & Gerth, M. 2019. Sea surface temperature in the Baltic Sea in 2018. HELCOM Baltic Sea Envi- ron. Fact Sheets Hydrography / Development of sea surface temperature in the Baltic Sea. HELCOM Baltic Marine Environment Protection Commission - Helsinki Commission. https://helcom.fi/wp-content/up- loads/2020/07/BSEFS-Sea-Surface-Temperature-in-the-Baltic-Sea-2018.pdf 4 Seinä, A, & Palosuo, E. 1996. The classification of the maximum annual extent of ice cover in the Baltic Sea 1720–1995. MERI-Report Series of the Finnish Inst of Marine Res 27:79–91. https://www.re- searchgate.net/publication/247811150_The_classification_of_the_maximum_annual_extent_of_ice_co- ver_in_the_Baltic_Sea_1720-1995 5 Seinä, A., Grönvall, H., Kalliosaari, S. & Vainio, J. 2001. Ice seasons 1996–2000 in Finnish sea areas. MERI-Report Series of the Finnish Inst of Marine Res 43:132. 6 Ilmatieteen laitos. Jäätalvi Itämerellä. Viitattu 25.9.2020. https://www.ilmatieteenlaitos.fi/jaatalvi-itamerella 7 Hansson, M., Viktorsson, L. & Andersson, L. 2019. Oxygen Survey in the Baltic Sea 2019 - Extent of An- oxia and Hypoxia, 1960–2019. Report Ocanography No. 67, 2019. https://www.smhi.se/polopoly_fs/1.158302!/Oxygen_timeseries_1960_2019_final.pdf 8 HELCOM 2013 Climate change in the Baltic Sea Area: HELCOM thematic assessment in 2013. Balt. Sea Environ. Proc. No. 137. https://www.helcom.fi/wp-content/uploads/2019/10/BSEP137.pdf 9 SYKEn Vesikeskuksen arvio (julkaisematon), 21.9.2020 10 SYKE 2020. Talven fosforikuorma Itämereen poikkeuksellisen suuri Lounais-Suomessa. Tiedote 22.4.2020. Viitattu 22.9.2020. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Meri/Talven_fosforikuorma_Itamereen_poik- keuks(56647) 11 Meier, H.E.M., Dieterich, C., Eilola, K., Gröger, M., Höglund, A., Radtke, H., Saraiva, S. & Wåhlström, I. 2019. Future projections of record-breaking sea surface temperature and cyanobacteria bloom events in the Baltic Sea. Ambio 48: 1362–1376. https://doi.org/10.1007/s13280-019-01235-5 12 SYKE 2020. Suomenlahden vesimassa on sekoittunut ja happitilanne on parempi kuin vuosiin. Tiedote 31.3.2020. Viitattu 23.9.2020. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Kartat_ja_tilastot/Suomenlahden_vesi- massa_on_sekoittunut_ja(56296 13 Vahtera, E., Conley, D.J., Gustafsson, B.G., Kuosa, H., Pitkänen, H., Savchuk, O.P., Tamminen, T., Viita- salo, M., Voss, M., Wasmund, N. & Wulff, F. 2007. Internal Ecosystem Feedbacks Enhance Nitrogen-fixing Cyanobacteria Blooms and Complicate Management in the Baltic Sea. AMBIO: A J. of the Human Environ- ment, 36(2):186–194. https://doi.org/10.1579/0044-7447(2007)36[186:IEFENC]2.0.CO;2 14 Wikner, J. & Andesson, A. 2012. Increased freshwater discharge shifts the trophic balance in the coastal zone of the northern Baltic Sea. Global Change Biology 18(8):2509–2519. 15 Ehrnsten, E., Bauer, B. & Gustafsson, B.G. 2019. Combined Effects of Environmental Drivers on Marine Trophic Groups – A Systematic Model Comparison. Front. Mar. Sci. 6:492. https://doi.org/10.3389/fmars.2019.00492 227 16 Pihlainen, S., Zandersen, M., Hyytiäinen, K., Andersen, E., Bartosova, A., Gustafsson, B., Jabloun, M., McCrackin, M., Meier, H.E.M., Olesen, J.E., Saraiva, S., Swaney, D. & Thodsen, H. 2020. Impacts of chang- ing society and climate on nutrient loading to the Baltic Sea. Science of The Total Environment 731: 138935. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.138935 17 HELCOM 2020. Development of human activities for the SOM analysis. Third meeting of HELCOM Plat- form for sufficiency of measures, 24.-26.3.2020 18 Vesiviljelystrategia 2022. Valtioneuvoston periaatepäätös 4.12.2014. Maa- ja metsätalousministeriö. 19 Merihiekan ja merenalaisten mineraalivarantojen kestävä käyttö. Merihiekkatyöryhmän raportti. Ympäristö- ministeriö. Luonnos 18.9.2020 20 Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (SopS 15/1983, CLRTAP, Convention on Long-Range Transboundary Air Pollution) 21 Gauss, M., Gusev, A., Aas, W., Klein, H. & Nyiri, A. 2019. Atmospheric Supply of Nitrogen, Cadmium, Lead, Mercury, and PCDD/Fs to the Baltic Sea in 2017. EMEP Centres Joint Report for HELCOM. EMEP/MSC-W TECHNICAL REPORT 1/2019. https://emep.int/publ/helcom/2019/index.html 22 Raateoja, M. & Setälä, O. 2016. The Gulf of Finland assessment. Reports of the Finnish Environment In- stitute 27/2016. Finnish Environment Institute. http://hdl.handle.net/10138/166296 23 Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimintaohjelma 2013–2020. 24 Suomen Itämeren suojeluohjelma, Valtioneuvoston periaatepäätös 2002. Suomen ympäristö 569. Ympä- ristöministeriö. 96 s. 25 Raunio, A., Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet – lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristö 5/2013. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.han- dle.net/10138/40233 26 HELCOM PLC -tietokanta. https://helcom.fi/baltic-sea-trends/data-maps/databases/ 27 Vedenlaadun ja ravinnekuormituksen mallinnus- ja arviointijärjestelmä VEMALA. https://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Vesi/Mallit_ja_tyokalut/Vesienhoidon_mallit/Vedenlaa- dun_ja_ravinnekuormituksen_mallinnus_ja_arviointijarjestelma__VEMALA 28 HELCOM Copenhagen Ministerial Declaration 2013. Taking Further Action to Implement the Baltic Sea Action Plan - Reaching Good Environmental Status for a healthy Baltic Sea. 3 October 2013, Copenhagen, Denmark. https://helcom.fi/media/documents/2013-Copenhagen-Ministerial-Declaration-w-cover-1.pdf 29 HELCOM 2020. Evaluation of the progress towards proposed updated Nutrient Input Ceilings (NIC). Elev- enth Meeting of the Seventh Baltic Sea Pollution Load Compilation (PLC-7) Project Implementation Group 15-17 June 2020. Document 3-4. 30 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi teollisuuden päästöistä (2010/75/EU, teollisuuspäästödirek- tiivi) 31 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista (2001/81/EY, päästökattodirektiivi) 32 Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje 2020. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:22. Ympäristöministeriö. 120 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-252-5 33 Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma 2014. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöminis- teriö. 46s. https://mmm.fi/kalat/strategiat-ja-ohjelmat/vesiveljelystrategia 228 34 Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje 2015. Ympäristöministeriö. Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2015. http://hdl.handle.net/10138/155221 35 Turvetuotannon tarkkailuohje 2020. Ympäristöministeriön julkaisuja 2020:13. Ympäristöministeriö. 82 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-216-7 36 Kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030. Ympäristöministeriön julkaisuja 2019:7. Ympäristöministeriö. Hel- sinki 2019. 91 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-008-8 37 Finér, L., Lepistö, A., Karlsson, K., Räike, A., Tattari, S., Huttunen, M., Härkönen, L., Joensuu, S., Korte- lainen, P., Mattsson, T., Piirainen, S., Sarkkola, S., Sallantaus, T. & Ukonmaanaho L. 2020. Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus. Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:6. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-826-7 38 Metsätalouden tukijärjestelmä (KEMERA). https://mmm.fi/kestavan-metsatalouden-rahoituslain-kemera- muutosten-valmistelu 39 Kansallinen metsästrategia 2025-päivitys. Valtioneuvoston periaatepäätös 21.9.2019. Maa- ja metsäta- lousministeriön julkaisuja 2019:7. Maa- ja metsätalousministeriö. 115 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453- 889-3 40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007) moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 41 Liikenteen ympäristöstrategia 2013–2020. Liikenne ja viestintäministeriö. Liikenne- ja viestiministeriön jul- kaisu 43/2013. 62 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-378-7 42 Alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna tehtyyn kansainväliseen yleissopimuk- seen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983). 43 Bäckström, A. (toim) 2003. Veneiden käymäläjätteiden imutyhjennyksen edistäminen. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 8/2003. 44 Tattari, S., Puustinen, M., Koskiaho, J., Röman, E. ja Riihimäki, J. 2015. Vesistöjen ravinnekuormituksen lähteet ja vähentämismahdollisuudet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 35/2015. 45 Itämeri-laskuri Julkaistu 3.2.2007, päivitetty 20.9.2018. https://www.syke.fi/itamerilaskuri 46 Hilborn, R., Banobi, J., Hall, S.J., Pucylowski, T. & Walsworth, T.E. 2018. The environmental cost of ani- mal source foods. Frontiers in Ecology and the Environment, Vol 16 (6). https://doi.org/10.1002/fee.1822 47 Saarinen, M., Kaljonen, M., Niemi, J., Antikainen R., Hakala K., Hartikainen, H., Heikkinen, J., Joensuu, K., Lehtonen, H., Mattila, T., Nisonen, S., Ketoja, E., Knuuttila, M., Regina, K., Rikkonen, P., Seppälä, J. & Varho, V. 2019. Ruokavaliomuutoksen vaikutukset ja muutosta tukevat politiikkavhdistelmät. RuokaMinimi- hankkeen loppuraportti. Valtioneuvoston Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2019:47. Valtioneuvos- ton kanslia. 157 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-773-4 48 Puustinen, M., Tattari, S., Väisänen, S., Virkajärvi, P., Räty, M., Järvenranta, K., Koskiaho, J., Röman, E., Sammalkorpi, I., Uusitalo, R., Lemola, R., Uusi-Kämppä, J., Lepistö, A., Hjerppe, T., Riihimäki, J., Ruuhijärvi, J. (2019). Ravinteiden kierrätys alkutuotannossa ja sen vaikutukset vesien tilaan - KiertoVesi-hankkeen lop- puraportti. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 22/2019. Suomen ympäristökeskus. Saatavilla http://hdl.handle.net/10138/304956 229 49 Luostarinen, S., Tampio, E., Berlin, T., Grönroos, J., Kauppila, J., Koikkalainen, K., Niskanen, O., Rasa, k., Salo, T., Turtola, E., Valve, H. & Ylivainio, K. 2019. Keinoja orgaanisten lannoitevalmisteiden käytön edistä- miseen. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja 2019:5. Maa- ja metsätalousministeriö, Helsinki. 88 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-453-941-8 50 Marttinen, S., Venelampi, O., Iho, A., Koikkalainen, K., Lehtonen, E., Luostarinen, S., Rasa, K., Sarvi, M., Tampio, E., Turtola, E., Ylivainio, K., Grönroos, J., Kauppila, J., Koskiaho, J., Valve, H., Laine-Ylijoki, J., Lantto, R., Oasmaa, A.& zu Castell-Rüdenhausen, M. 2017. Kohti ravinteiden kierrätyksen läpimurtoa. Nyky- tila ja suositukset ohjauskeinojen kehittämiseksi. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 45/2017. Luonnonva- rakeskus, Helsinki. 46 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-437-3 51 Luostarinen, S., Tampio, E. Niskanen, O., Koikkalainen, K., Kauppila, J., Valve, H., Salo, T. & Ylivainio, K. 2019. Lantabiokaasutuen toteuttamisvaihtoehdot. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 40/2019. Luonnon- varakeskus, Helsinki. 75 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-326-777-0 52 Vilpanen, M. & Toivikko, S. 2017. Yhdyskuntalietteen käsittelyn ja hyödyntämisen nykytilannekatsaus. Ve- silaitosyhdistyksen monistesarja nro 46. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Helsinki 2017. 38 s Kangas, A. & Salo, T. 2010. Viherrakentamisen vaikutukset – Envirogreen. Suomen ympäristökeskus & 53 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus. 72 s. 54 Uusi-Kämppä, J. & Kilpinen, M. 2000. Suojakaistat ravinnekuormituksen vähentäjänä. Maatalouden tutki- muskeskuksen julkaisuja. Sarja A 83. 49 s. http://urn.fi/URN:ISBN:951-729-585-5 55 Rantajärvi, E. (toim.) 2012. PROPPEN – Controlling benthic release of phosphorus in different Baltic Sea scales. Final Report on the results of the PROPPEN Project (802-0301-08) to the Swedish Environmental Protection Agency, Formas and VINNOVA. 179 s http://hdl.handle.net/10138/167975 56 Stigebrandt, A., Liljebladh, B., de Brabandere, L., Forth, M., Granmo, Å., Hall, P., Hammar, J., Hansson, D., Kononets, M., Magnusson, M., Nore´n, F., Rahm, L., Treusch, A.H., Viktorsson, L. 2015. An experiment with forced oxygenation of the deepwater of the anoxic By Fjord, Western Sweden. Ambio 44:42-54. DOI 10.1007/s13280-014-0524–9 57 Helminen, J. ja Vahtera, E. 2014. Töölönlahden kunnostushanke. Töölönlahden nykytila ja meriveden juoksutuksen vaikutus ensimmäisten seitsemän vuoden aikana. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 5/2014. Kopio Niini Oy Helsinki 2014 58 Rydin, E., Kumblad, L., Wulff, F., and Larsson, P. 2017. Remediation of a Eutrophic Bay in the Baltic Sea. Environmental Science & Technology 51:4559−4566. DOI: 10.1021/acs.est.6b06187 59 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/39/EU, annettu 12 päivänä elokuuta 2013, direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta. 60 Valtioneuvoston asetus (1308/2015) vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtio- neuvoston asetuksen (1022/2006) muuttamisesta 61 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/105/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, ympäris- tönlaatunormeista vesipolitiikan alalla, neuvoston direktiivien 82/176/ETY, 83/513/ETY, 84/156/ETY, 84/491/ETY ja 86/280/ETY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY muuttamisesta. 62 SYKE 2019. Ensimmäinen kokonaiskuva vesiympäristön kemikalisoitumisesta valmistunut. Tiedote 6.5.2019. Viitattu 21.9.2020. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Ensimmainen_kokonaiskuva_vesiympa- riston_(50103) 230 63 SYKE 2018. Vesipuitedirektiivin mukainen vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitus- inventaario. Päivitetty 10.12.2018, viitattu 21.9.2020. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesiensuojelu/Ve- sienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Suunnitteluopas/Vesipuitedirektiivin_mukainen_vesiympari(29371) 64 SYKE 2018. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario. Päivitetty 10.12.2018, viitattu 21.9.2020. https://www.ymparisto.fi/fi-FI/Vesi/Vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnit- telu_ja_yhteistyo/Suunnitteluopas/Vesiymparistolle_vaarallisten_ja_haitall(48680) 65 Siimes, K., Vähä, E., Junttila, V., Lehtonen K. K. & Mannio, J. (toim.) 2019. Haitalliset aineet Suomen ve- sissä: Tilanne ja seurannan suuntaviivat. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8 /2019. Suomen ympäris- tökeskus (SYKE). http://hdl.handle.net/10138/301460 66 Seppälä, T., Häkkinen, E., Munne, P., Vikström, L., Pyy, O., Jouttijärvi, T., Mehtonen J. & Johansson, M. 2012. Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytän- töönpanosuunnitelma (NIP). Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämis- suunnitelma (NAP) Suomen ympäristökeskuksen raportteja 23/ 2012. Suomen ympäristökeskus (SYKE). http://hdl.handle.net/10138/39855 67 Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleisso- pimukseen liittyvä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva pöytäkirja (SopS 68/2003, CLRTAP-POPs-pöytä- kirja 68 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) 69 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkin- nöistä ja pakkaamisesta (CLP-asetus) 70 Hanninen, O. 2018. Antifoulingvalmisteiden ympäristöriskinhallinta ja kestävä käyttö. Turvallisuus- ja kemi- kaalivirasto (Tukes). 37 s. 71 Tukes 2019. Eroon näkistä ilman myrkkymaalia. 72 Lagerström, M., Norling, M., & Eklund, B. 2016. Metal contamination at recreational boatyards linked to the use of antifouling paints—investigation of soil and sediment with a field portable XRF. Environmental Sci- ence and Pollution Research, 23(10):10146-10157. 73 KEMI 2006. Kemiska ämnen i båtbottenfärger – en undersökning av koppar, zink och irgarol 1051 runt Bullandö marina 2004, KEMI Rapport Nr 2/06, 2006, Kemikalieinspektionen. 74 Lagerström, M., Ferreira, J., Ytreberg, E., & Eriksson-Wiklund, A. K. 2019. Flawed risk assessment of anti- fouling paints leads to exceedance of guideline values in Baltic Sea marinas. Environmental Science and Pollution Research 1-14. 75 Strand, H., Solér, C. & Dahlström, M. 2018. Changing leisure boat antifouling practices in the Baltic Sea. Results from the BONUS CHANGE project. 126 s. 76 Magnusson, K., Eliasson, K., Fråne, A., Haikonen, K., Hultén, J., Olshammar, M., Stadmark, J. & Voisin, A. 2016. Swedish sources and pathways for microplastics to the marine environment. A review of existing data. Report C 183. IVL Swedish Environmental Research Institute Ltd. https://www.ivl.se/webdav/files/Rap- porter/C183.pdf 77 HELCOM Red List of Baltic Sea species in danger of becoming extinct. Baltic Sea Environment Proceed- ings No. 140. https://helcom.fi/helcom-at-work/publications/ 78 Hyvärinen, E., Juslén, A., Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.) 2019. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Helsinki. S. 560–570. http://hdl.handle.net/10138/299501 231 79 Engler, R. 2012. The complex interaction between marine debris and toxic chemicals in the ocean. Envi- ronmen. Sci. Technol. 46 (22): 12302–12315. https://pubs.acs.org/doi/10.1021/es3027105 80 Browne, M. A., Niven, S.J., Galloway, T.S., Rowland, S.J. & Thompson, R.C. 2013. Mikroplastic moves pollutants and additives to worms, reducing functions linked to health and biodiversity. Current Biology 23: 2388–2392. https://doi.org/10.1016/j.cub.2013.10.012 81 Setälä, O. & Suikkanen, S. (toim.) 2020. Suomen merialueen roskaantumisen lähteet. Suomen ympäristö- keskuksen raportteja 9/2020. Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/313542 82 UNEP 2016. Marine plastic debris and microplastics – Global lessons and research to inspire action and guide policy change. United Nations Environment Programme, Nairobi. 83 Jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirja (dumppauspöytäkirja, SopS 87–88/2017). 84 IMOn merellisen ympäristön suojelukomitean päätöslauselma MEPC.310(73), hyväksytty 26.10.2018. 85 Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja aluei- den komitealle. Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa. https://op.europa.eu/fi/publication-detail/-/publica- tion/50edd1fd-01ec-11e4-831f-01aa75ed71a1/language-fi 86 Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta, COM(2020) 98 final. https://eur-lex.europa.eu/le- gal-content/FI/TXT/?uri=CELEX%3A52020DC0098 87 EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa, COM(2018) 28 final. https://eur-lex.europa.eu/legal-con- tent/FI/TXT/?uri=CELEX:52018DC0028 88 Muovitiekartta Suomelle. Vähennä ja vältä, kierrätä ja korvaa. https://muovitiekartta.fi/ 89 EU:n direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä, 2019/904/EU. https://eur- lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32019L0904 90 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/59/EY aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vas- taanottolaitteista satamissa. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=LEGISSUM:l24199 91 Direktiivi aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolait- teista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta ja direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta, (EU) 2019/883. https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:32019L0883 92 HELCOM 2007. Baltic Sea Action Plan (BSAP). https://helcom.fi/baltic-sea-action-plan/ 93 Regional Action Plan for Marine Litter in the Baltic Sea, HELCOM 2015. https://helcom.fi/action-areas/marine-litter-and-noise/marine-litter/marine-litter-action-plan/ 94 European Union Strategy for the Baltic Sea Region (EUSBSR) 2009. https://www.balticsea-region-strat- egy.eu/ 95 Talvitie, J. 2018. Wastewater treatment plants as pathways of microlitter to teh aquatic environment (väitöskirja). Aalto University publication series Doctoral Dissertations 86/2018. School of Engineering. 106 s. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-7980-6 96 Van Acoleyen, M., Laureysens, I., Lambert, S., Raport, L., Van Sluis, C., Kater, B., van Onselen, E., Veiga, J. & Ferreira, M. 2014. Marine Litter study to support the establishment of an initial quantitative headline reduction target - SFRA0025. Arcadis. https://ec.europa.eu/environment/marine/good- environmental-status/descriptor-10/pdf/final_report.pdf 232 97 Laamanen ja Korpinen (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018, tausta-asiakirja 2: Merenhoidon yleisten ympäristötavoitteiden ja niihin liittyvien indikaattoreiden tarkistaminen, s. 53. https://www.ympa- risto.fi/download/noname/%7B4B18361D-6130-4276-8277-716A4DB8A193%7D/142158 98 Mustonen, M., Klauson, A., Andersson, M., Clorennec, D., Folegot, T., Koza, R., Pajala, J., Persson, L., Tegowski, J., Tougaard, J., Wahlberg, M. & Sigray, P. 2019. Spatial and Temporal Variability of Ambient Un- derwater Sound in the Baltic Sea. Scientific Reports 9: 13237. https://www.nature.com/articles/s41598-019- 48891-x 99 Tougaard, J., Henriksen, O. & Miller, L. 2009. Underwater noise from three types of offshore wind turbines: Estimation of impact zones for harbor porpoises and harbor seals. The Journal of the Acoustical Society of America 125 (6): 3766–3773. https://www.researchgate.net/publication/26277637_Underwa- ter_noise_from_three_types_of_offshore_wind_turbines_Estimation_of_impact_zones_for_harbor_por- poises_and_harbor_seals 100 HELCOM 2019. Noise sensitivity of animals in the Baltic Sea. Baltic Sea Environment Proceedings N° 167. https://helcom.fi/helcom-publishes-report-on-noise-sensitivity-of-animals-in-the-baltic-sea/ 101 Andersson, M. H., Dock-Åkerman, E., Ubral-Hedenberg, F. & Öhman, M.C. 2007. Swimming behavior of roach (Rutilus rutilus) and three-spined stickleback (Gasterosteus aculeatus) in response to wind power noise and single-tone frequencies. Ambio 36 (8): 636–638. 102 Wysocki, L.E., Dittami, J.P. & Ladich, F. 2006. Ship noise and cortisol secretion in European freshwater fishes. Biological Conservation 12 (4): 501–508. 103 Meriläinen, T. & Lindfors, A. 2018. Vedenalaisen melun hallinta. Liikenneviraston tutkimuksia ja selvityk- siä 20/2018. Liikennevirasto. Helsinki 2018. 54 s. https://www.doria.fi/handle/10024/153196 104 Nikolopoulos, A., Sigray, P., Andersson, M., Carlström, J.& Lalander E. 2016. BIAS Implementation Plan - Monitoring and assessment guidance for continuous low frequency sound in the Baltic Sea, BIAS LIFE11 ENV/SE/841. http://dx.doi.org/10.25607/OBP-748. 105 IMO MEPC.1/Circ.833. Guidelines for the Reduction of Underwater Noise from Commercial Shipping to Address Adverse Impacts on Marine Life 106 National summary dashboards -Habitats Directive – Art.17. https://www.eea.europa.eu/themes/biodiver- sity/state-of-nature-in-the-eu/article-17-national-summary-dashboards/folder_contents 107 Sundelin, B., Eriksson, A-K., Löf, M. & Jacobson, T. 2007. Vitmärlan varnar för föroreningar. Julkaisussa: Havet – om miljötillståndet i svenska havsområden. Naturvårdsverket i samararbete med sveriges tre marina forskingscentrum. Växjö 2007. s. 68–70. https://havet.nu/dokument/Havet2007.pdf 108 Bergström, L., Karlson, M., Bergström, U., Pihl, L., & Kraufvelin, P. 2019. Relative impacts of fishing and eutrophication on coastal fish assessed by comparing a no-take area with an environmental gradient. Ambio 48: 565–579. 109 Eriander, L., Infantes, E., Olofsson, M., Olsen, J.L. & Moksnes, P-O. 2016. Assessing methods for resto- ration of eelgrass (Zostera marina L.) in a cold temperate region. J Exp Mar Biol Ecol 479: 76–88. 110 Infantes, E., Eriander, L & Moksnes, P. 2016. Eelgrass (Zostera marina) restoration on the west coast of Sweden using seeds. Mar. Ecol. Prog. Ser 46: 31–45 111 Moksnes, P-O., Gipperth, L., Eriander, L., Laas, K., Cole, S., Infantes, E. 2016. Handbook for eelgrass restoration in Sweden- A guideline. Swedish Agency for Marine and Water Management (HAVs). Report 2016:9, 146 s. 112 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37930 -Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37932. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus 233 113 Ulvi, T. & Lakso, E. 2005. Järvien kunnostus. Ympäristöopas 114. Edita & Suomen ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/41746 114 Below, A. & Mikkola-Roos, M. 2007 Ruovikoiden ja rantaniittyjen hoidon merkitys linnuille. Julkaisussa: Ikonen, I. & Hagelberg, E. (toim.) 2007. Ruovikot ja merenrantaniityt – Luonto-arvot ja hoitokokemuksia Etelä-Suomesta ja Virosta. Suomen ympäristö 37. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 99 s. http://hdl.han- dle.net/10138/38394 115 Härmä, M. 2007 Ruovikot kalojen lisääntymisalueina rannikkovesissä. Julkaisussa: Ikonen, I. & Hagel- berg, E. (toim.), 2007. Ruovikot ja merenrantaniityt – Luonto-arvot ja hoitokokemuksia Etelä-Suomesta ja Vi- rosta. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 37. Lounais-Suomen ympäristökeskus. 99 s. http://hdl.handle.net/10138/38394 116 Kimball, M.E., Able, K.W. & Grothues, T.M. 2010. Evaluation of Long‑Term Response of Intertidal Creek Nekton to Phragmites australis (Common Reed) Removal in Oligohaline Delaware Bay Salt Marshes. Resto- ration Ecology, 18: 772-779. https://doi.org/10.1111/j.1526-100X.2009.00543.x 117 Pusa, T. 2009. Vesikasvien niittojen vaikuttavuusselvitys. ESAra 1/2009. Etelä-Savon ympäristökeskus. http://hdl.handle.net/10138/42959 Hietala, J. 2012. Rantamo-Seittelin kosteikkoalueen vaikutusten tarkkailu – loppuraportti. Keski-Uuden- 118 maan vesiensuojelun kuntayhtymä. 17 s. http://tuusulanjarvi.org/wp-content/uploads/2013/08/RS_ra- portti_2012.pdf 119 Verlicchi, P. & Zambello, E. 2014. How efficient are constructed wetlands in removing pharmaceuticals from untreated and treated urban wastewaters? A review. Science of The Total Environment. Volumes 470- 471: 1281-1306. 120 Jönsson, R. 2016. Mikroplast i dagvatten och spillvatten - Avskiljning i dagvattendammar och anlagda våt- marker (väitöskirja). The Department of Earth Science, Uppsala University 121 Ikonen, I. & Hagelberg, E. (toim.) 2007. Ruovikot ja merenrantaniityt – Luonto-arvot ja hoitokokemuksia Etelä-Suomesta ja Virosta. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 37. Lounais-Suomen ym- päristökeskus. 99 s. http://hdl.handle.net/10138/38394 122 Eriksson, B.K., Sandström, A., Isæus, M., Schreiber, H. & Karås P. 2004. Effects of boating activities on aquatic vegetation in a Baltic Sea archipelago area. Estuarine Coastal Shelf Sci. 61: 339–349 123 Hansen, J.P., Sundblad, G., Bergström, U., Austin, Å.N., Donadi, S., Eriksson, B.K. & Eklöf, J.S., 2019. Recreational boating degrades vegetation important for fish recruitment. Ambio 2019, 48:539–551 124 Sandström, A., Eriksson, B.K., Karås, P., Isaeus, M. & Schreiber, H. 2005. Boating and Navigation Activi- ties Influence the Recruitment of Fish in a Baltic Sea Archipelago Area. Ambio 34(2): 125–130. 125 Olsson, J., Bergström, L., & Gårdmark, A. 2012. Abiotic drivers of coastal fish community change during four decades in the Baltic Sea – ICES Journal of Marine Science, 69: 961–970. 126 Laasonen, J. 2000. Saastuneiden sedimenttien käsittelymahdollisuudet Kymijoessa ja kenttäkokeiden suunnittelu. Espoo 2000. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, VTT Julkaisuja -Publikationer 843. 115 s. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2000/J843.pdf 127 Francingues, N.R. & Thompson, D.W. 2006. Control of resuspended sediments in dredging projects. 26th WEDA conference, San Diego, California. https://www.westerndredging.org/index.php/information/cate- gory/43-26th-annual-weda-conference 234 128 Vatanen, S., Haikonen, A. & Piispanen, A. 2012. Vuosaaren sataman rakentamisen aikaisen (2003–2008) vesistö- ja kalataloustarkkailun yhteenvetoraportti. Kala- ja vesitutkimus Oy. Kala- ja vesimonisteita nro 57. 198 s. 129 United States Army Corp. Engineers (USACE) 1978. An analysis of the functional capabilities and perfor- mance of silt curtains, Technical Report D-78-39, Vicksburg, Miss. 130 Francingues, N. R. & Palermo, M. R. 2005. Silt curtains as a dredging project management practice. DOER Technical Notes Collection (ERDC TN-DOER-E21).U.S. Army Engineer Research and Development Center, Vicksburg, MS. http://hdl.handle.net/11681/8750 131 Ympäristöministeriö 2015. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje. Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2015. Ym- päristöministeriö. http://hdl.handle.net/10138/154833 132 Vatanen, S., Lindfors, A. & Laamanen, M. 2010. Naantalin alueen vuoden 2009 vesistötöiden vesistö- ja kalatalousseurannan loppuraportti. Kala- ja vesimonisteita nro 36. 133 Daleke, O., Hedström, H. & Nissar, K., 1989. Fartygstrafikens miljöeffekter i skärgården. Stranderosion. Stockholm. Kungliga Tekniska Högskolan. Examensarbete No303. 134 Rytkönen, J., Kohonen, T. & Virtasalo, J. 2001. Laivaliikenteen aiheuttama eroosio Pohjois-Airistolla. Vesitalous 30: 30–36. 135 Eriksson, B.K., Sandström, A., Isaus, M., Schreiber, H. & Karås, P. 2004. Effects of boating activities on aquatic vegetation in the Stockholm archipelago, Baltic Sea. Estuarine, Coastal and Shelf Science 61:339– 349 136 Metsähallitus 2014. Suojelualueiden hoidon ja käytön periaatteet. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkai- suja. Sarja B 203. Metsähallitus, luontopalvelut. 134s. https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/1710 137 HELCOM 2019. Coverage of MPA areas in the Baltic Sea region. 138 Arnkil, A., Hoikkala, J., Sahla, M. 2018. Suojelualueet merialuesuunnittelussa - Suositus suojelualueiden huomioimiseksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja sarja A 231. Metsähallitus. s 15. 139 Valtioneuvoston päätös Euroopan unionin Natura 2000 -verkoston Suomen ehdotuksen ja ilmoituksen täydentämisestä sekä Natura 2000 -alueiden tietojen tarkistuksista. Annettu 5.12.2018. https://valtioneu- vosto.fi/paatokset/paatos?decisionId=0900908f805f569f 140 Virtanen, E. A., Viitasalo, M., Lappalainen, J. & Moilanen, A. 2018. Evaluation, gap analysis, and potential expansion of the Finnish marine protected area network. Frontiers in Marine Science, 5, 402. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fmars.2018.00402/full 141 Kemppainen, E. & Anttila, S. (toim.) 2011. Ehdotus lajisuojelun toimintaohjelmaa varten Lajisuojelun prio- risointi ja kehittämisehdotukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Käsikirjoitus. 179 s. 142 HELCOM Recommendation 37/2 2016. Conservation of Baltic Sea species categorized as threatened ac- cording to the 2013 HELCOM red list. https://helcom.fi/wp-content/uploads/2019/06/Rec-37-2.pdf 143 HELCOM Recommendation 40/1 2019. Conservation and protection of marine and coastal biotopes, habi- tats and biotope complexes categorized as threatened according to the HELCOM red lists. https://hel- com.fi/wp-content/uploads/2019/06/Rec-40-1.pdf 144 Kemppainen, E. & Kaipiainen-Väre, H. 2017. Kiireellisesti suojeltavien lajien priorisointineuvottelut vuo- sina 2012–2017. Yhteenveto. Ympäristöministeriön raportteja 26/2017. Ympäristöministeriö. Helsinki. 80 s. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/160425 235 145 Loisa, O. (toim.) & Pyöriäistyöryhmä 2016. Pyöriäinen Suomessa - Päivitetty ehdotus toimenpiteistä pyö- riäisen suojelemiseksi Suomessa. Suomen ympäristö 5/2016. Ympäristöministeriö. 56 s. Saatavilla http://jul- kaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75373 146 HELCOM Recommendation 34E-1 2013. Safeguarding important bird habitats and migration routes in the Baltic Sea from negative effects of wind and wave energy production at sea. 147 Pasanen, E. 2019. Onnettomuudet ja vaaratilanteet vaarallisten aineiden aluskuljetuksissa. Traficomin julkaisuja 2/2019. https://www.traficom.fi/sites/default/files/media/publication/Onnettomuudet%20ja%20vaa- ratilanteet%20vaarallisten%20aineiden%20aluskuljetuksissa_pdf.pdf 148 Liikenne- ja viestintävirasto Traficom 2019. Merenkulun turvallisuuden tila 2019. https://www.liikenne- fakta.fi/turvallisuus/merenkulku. Sivu päivitetty 9.7.2020. Viitattu 19.9.2020. 149 HELCOM 2018. HELCOM Assessment on maritime activities in the Baltic Sea 2018. Baltic Sea Environment Proceedings No.152. Helsinki Commission, Helsinki. 253 s. https://helcom.fi/wp- content/uploads/2019/08/BSEP152.pdf 150 Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) 151 HELCOM RECOMMENDATION 34E/4-revised,2015. Airborne surveillance with remote sensing equip- ment in the Baltic Sea area. 152 HELCOM 2020a. Updated methodology and progress of the SOM analysis. 22th meeting of Group for the Implementation of the Ecosystem Approach, 27-29 April 2020. https://portal.helcom.fi/mee- tings/GEAR%2022-2020-728/MeetingDocuments/4-4%20Updated%20methodology%20and%20prog- ress%20of%20the%20SOM%20analysis.pdf 153 HELCOM 2020b. Development of human activities for the SOM analysis, 3rd meeting of HELCOM Plat- form for sufficiency of measures, 24.6.3.2020 154 ACTION 2020. Methodology for the sufficiency of measures analysis. ACTION project, Baltic Marine Envi- ronment Protection Commission. 20.9.2020, https://portal.helcom.fi/workspaces/ACTION-164/Public%20doc- uments/Methodology_for_SOM_analysis_July2020.pdf. 155 Lehtoranta, J., Savchuk, O.P., Elken, J., Dahlbo, K., Kuosa, H., Raateoja, M., Kauppila, P., Räike, A. ja Pitkänen, H. 2017. Atmospheric forcing controlling inter-annual nutrient dynamics in the open Gulf of Fin- land. Journal of Marine Systems 171 (2017): 4–12. 156 Lukkari, K. 2008. Chemical characteristics and behaviour of sediment phosphorus in the northeastern Baltc Sea. Helsingin Yliopiston väitöskirja. 157 Lehtoranta, J. 2013. Dynamics of sediment phosphorus in the brackish Gulf of Finland. Helsingin Yliopis- ton väitöskirja. 158 Savchuk, O.P. 2018. Large-Scale nutrient dynamics in the Baltic Sea, 1970–2016. Frontiers in Marine Science. https://doi.org/10.3389/fmars.2018.00095 159 Gustafsson E, Savchuk OP, Gustafsson BG and Müller-Karulis B, 2017. Key processes in the coupled carbon, nitrogen and phosphorus cycling of the Baltic Sea. Biogeochemistry (2017) 134:301–317. 160 Jonson, J.E., Jalkanen, J.P., Johansson, L., Gauss, M., Van Der Gon, H.A.C.D. 2015. Model calculations of the effects of present and future emissions of air pollutants from shipping in the Baltic Sea and the North Sea. Atmospheric Chemistry and Physics, 15(2): 1–29. https://doi.org/10.5194/acp-15-783-2015 161 Jonson, J.E., Gauss, M., Jalkanen, J.-P. & Johansson, L. 2019. Effects of strengthening the Baltic Sea ECA regulations, Atmos. Chem. Phys., 19, 13469–13487. https://doi.org/10.5194/acp-19-13469-2019 236 162 Nieminen, E., Ahtiainen, H., Hyytiäinen, K. & Oinonen, S. 2018. Meren hyvän tilan saavuttamisen talou- delliset hyödyt. Suomen meriympäristön tila 2018 -raportin tausta-asiakirja. https://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B69819382-0AFD-40A3-A73A-399599903A8B%7D/142160 163 Kontogianni, A., Tourkolias, C., Damigos, D., Skourtos, M. & Zanou, B. 2015. Modeling expert judgment to assess cost-effectiveness of EU Marine Strategy Framework Directive programs of measures. Marine Po- licy, 62: 203–212. 164 Oinonen, S., Hyytiäinen, K., Ahlvik, L., Laamanen, M., Lehtoranta, V., Salojärvi, J. & Virtanen, J. 2016. Cost-effective marine protection-a pragmatic approach. PloS one, 11(1), e0147085 165 Laamanen, M. 2016. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2016-2021. Ympäristöministe- riön raportteja 5/2016. Ympäristöministeriö. 200 s http://hdl.handle.net/10138/160314 166 Kemiläinen, M. & Keinänen, A. 2016. Ympäristövaikutusten arviointi lainvalmistelussa: parempaa säädös- valmistelua vai jo ennalta valitun keinon puoltamista? Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja. Itä-Suomen yliopisto, Oikeustieteen laitos. s. 175–215 167 Pipatti, R., Tuhkanen, S., Mälkiä, P., & Pietilä, R. 2000. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Julkaisuja - Publikationer, No. 841. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2000/J841.pdf 168 Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Raja- sarkka, A., Rintala, J., Sirkia, P. & Valkama, J. 2016. Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. http://hdl.han- dle.net/10138/159435 237 Liite 1 Merenhoitoa edistävät nykyiset toimenpiteet Itämeren ympäristö, sen vesien laatu ja luonnon monimuotoisuus sekä niihin kohdistuvat paineet ovat jo ny- kyisin laajan sääntelyn alaisia. Tässä liitteessä esitetään yleiskatsaus merenhoidon kannalta oleellisiin jo ole- massa oleviin toimenpiteisiin, joita toteutetaan jonkin muun kuin merenhoidon lainsäädännön nojalla. Vesien- hoidon toimenpiteitä vuosille 2022–2027 toteutetaan rinnan tämän ohjelman kanssa. Meristrategiapuitedirektiivin myötä näkökulma on laajentunut ja painopisteet ovat muuttuneet. Siinä missä pai- nopiste on aiemmin ollut vesien laadun parantamisessa, ja pilaantumisen estämisessä nyt tarkastelu on laa- jentunut meriluonnon monimuotoisuuteen ja käsittää myös kaupalliset kalalajit. Uusia teemoja ovat roskaan- tuminen ja vedenalainen melu. Olemassa olevina toimenpiteinä tarkastellaan kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön ohella myös kansallisia ja kansainvälisiä strategioita, ohjelmia ja sitoumuksia sekä Itämeren tilan kannalta keskeisten toimialojen sääntelyä. Lisäksi olemassa olevina toimenpiteinä tarkastellaan vesienhoidon suunnittelun vuosien 2022–2027 toimenpiteitä, jotka ovat hyvän tilan saavuttamisen kannalta tärkeitä. Tarkastelu kohdistuu pääosin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, taloudellisiin ja poliittisiin ohjauskeinoihin. Myös vesienhoidon sellaiset toimenpidetyypit, joilla on vaikutusta meriympäristöön, esitellään. Merensuojelua ja merenhoitoa koskevat kansainväliset sopimukset Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus, Helsingin sopimus, allekirjoitettiin vuonna 1974. Samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio (Helsinki Commission, HELCOM), jonka sih- teeristö sijaitsee Helsingissä. Helsingin sopimus on ensimmäinen kokonaisen merialueen kattava ympäristö- sopimus. Sopimus päivitettiin vuonna 1992 kattamaan myös valuma-alueelta peräisin olevan kuormituksen, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja ympäristön kestävän käytön. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (International Maritime Organization, IMO) MARPOL-yleissopimus (Inter- national Convention for the Prevention of Pollution from Ships) vuodelta 1973 säätelee aluksista aiheutuvia päästöjä. IMO hyväksyi vuonna 2005 koko Itämerelle Venäjän aluevesiä lukuun ottamatta erityisen herkän merialueen aseman. Alla olevaan taulukkoon on kirjattu meriympäristön suojelua edistävät kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, sekä eräitä näiden sopimusten nojalla hyväksyttyjä lisäpöytäkirjoja, ohjelmia, suosituksia ja pää- töksiä (taulukko A). Taulukko A Vuosif Merensuojelua koskevat tai sitä edistävät kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, sekä eräitä näiden sopimusten nojalla hyväksyttyjä lisäpöytäkirjoja, ohjel- mia, suosituksia ja päätöksiä 1964 Kansainvälistä merentutkimusneuvostoa (ICES) koskeva yleissopimus SopS 9/1968), Convention for the International Council for the Exploration of the Sea). 1971 Vesilintujen elinympäristönä kansainvälisesti merkittäviä vesiperäisiä maita koskeva yleissopimus (SopS 3/1976, Ramsar-sopimus) 1972 Yleissopimus Koillis-Atlantin merellisen ympäristön suojelusta (SopS 51/1998, OSPAR). Sopimus on uu- (Oslon distettu OSPAR-sopimukseksi vuonna 1992 sopimus) OSPARin komiteat: ja 1974 ▪ HASEC (Hazardous Substances and Eutrophication Committee) (Pariisin sopimus) ▪ OIC (Offshore Industry Committee) ▪ RSC (Radioactive Substances Committee) ▪ BDC (Biodiversity Committee) ▪ EIHA (Environmental Impact of Human Activities Committee) OSPARin päätökset, suositukset ja muut yhdessä sovitut asiakirjat: http://www.ospar.org/convention/agreements 1972 Yleissopimus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemi- sestä (SopS 34/1979, Lontoon sopimus) f Sopimusten osalta on esitetty niiden allekirjoitusvuosi. 1973, Vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä ja 1978 siihen liittyvä vuoden 1978 pöytäkirja (SopS 51/1983, MARPOL) Annex I, öljypäästöt Annex II, säiliöaluskemikaalit Annex III, vaaralliset pakatut aineet Annex IV, käymäläjätevedet Annex V, kiinteät jätteet Annex VI, ilmapäästöt 1974 Vuoden 1992 Itämeren alueen merellisen ympäristön suojelua koskeva yleissopimus (SopS 2/2000). Toimeenpaneva elin on HELCOM. HELCOM on antanut kymmenittäin suosituksia koskien Itämeren seurantaa, tilan arvioita sekä mereen kohdistuvien paineiden vähentämistä. HELCOM hyväksyi 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman (Bal- tic Sea Action Plan, BSAP). Se päivitetään 2021. HELCOM hyväksyi 2015 myös Itämeren roskaantumi- sen toimintaohjelman, Marine Litter Action Plan. HELCOMin pysyviä työryhmiä: ▪ GEAR (Group on the Implementation of the Ecosystem Approach) Ryhmällä on muihin HELCOM-ryhmiin nähden ohjaus- ja koordinaatiotehtävä ja se vastaa Itä- meren alueen EU-jäsenvaltioiden välisestä meristrategiapuitedirektiivin toimeenpanoon liitty- västä yhteistyöstä ja koordinoinnista. ▪ MARITIME (Maritime Working Group) Laatii suosituksia meriliikenteen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi (muun muassa Ma- rine litter within the Baltic Sea region, HELCOM recommendation 29/2). ▪ PRESSURE (Working Group on Reduction of Pressures from the Baltic Sea Catchment Area) Koordinoi sopimusosapuolten tekemää paineisiin liittyvää seurantaa ja arvioita ja laatii suosituk- sia liittyen paineiden hallintaan ja rajoittamiseen (muun muassa Municipal wastewater treatment, HELCOM recommendation 28E/5) ▪ RESPONSE (Response Working Group) Kehittää sopimusosapuolten yhteistoimintaa merellisten ympäristövahinkojen torjunnassa sekä valmistelee HELCOMin suosituksia koskien meren pilaantumista (muun muassa Co-operation in response to spillages of oil and other harmful substances on the shore, HELCOM recommenda- tion 33/2). ▪ STATE & CONSERVATION (Working Group on the State of the Environment and Nature Con- servation) Koordinoi sopimusosapuolten tekemää meriympäristön tilan seurantaa. Ylläpitää yhteistä Itäme- ren seurantajärjestelmää sekä indikaattoreita. Tekee katsauksia ympäristön tilasta ja edistää merialuesuojelua. Laatii suosituksia liittyen edellä mainittuihin aiheisiin sekä luonnonsuojeluun (muun muassa System of coastal and marine Baltic Sea protected areas HELCOM MPAs, ; De- velopment of harmonised principles for quantifying diffuse losses throughout the Baltic Sea catchment area) ▪ Määräajalle asetettuja ryhmiä: ▪ Group on Sustainable Agricultural Practices ▪ Group on Ecosystem-based Sustainable Fisheries ▪ Joint HELCOM-VASAB Maritime Spatial Planning Working Group Lisäksi HELCOM ylläpitää lukuisia asiantuntijaryhmiä ja verkostoja sekä toteuttaa erilaisia hankkeita. HELCOM pitää ministerikokouksen muutaman vuoden välein. Ministerikokouksissa annetaan julkilausu- mia. Merkittäviä ovat erityisesti BSAP:a täydentävät ja tarkentavat julkilausumat vuosilta 2010, 2013 ja 2018 1979 Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskeva yleissopimus (SopS 15/1983, CLRTAP) ▪ Vuoden 1979 valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen pöytäkirja happamoitumisen, rehevöitymisen ja alailmakehän otsonin vähentä- misestä (SopS 40/2005, Göteborgin pöytäkirja) ▪ Valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan vuoden 1979 yleissopimukseen liittyvä pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva pöytäkirja (SopS 68/2003, CLRTAP-POPs -pöytäkirja) 1979 Yleissopimus Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelusta (SopS 29/1986, Bernin sopimus)  1979 Yleissopimus muuttavien luonnonvaraisten eläinten suojelemisesta (SopS 62/1988, Bonnin sopimus) 1982 Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (SopS 50/1996, UNCLOS) 1990 Vuoden 1990 kansainvälinen yleissopimus öljyvahinkojen torjuntavalmiudesta, torjumisesta ja torjuntayh- teistyöstä (IMO/OPRC) (SopS 32/1995) ▪ Sopimuksen alainen pöytäkirja: Vaarallisten ja haitallisten aineiden torjuntayhteistyötä merellä koskeva pöytäkirja (IMO/OPRC-HNS) (Laki SopS 64/2015 ja sopimus SopS 65/2015) 1992 Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus (SopS 78/1994, CBD) 1992 Yleissopimus maasta toiseen ulottuvien vesistöjen ja kansainvälisten järvien suojelusta ja käytöstä (SopS 71/1996) 1992 Sopimus Itämeren, Koillis-Atlantin, Irlanninmeren ja Pohjanmeren pikkuvalaiden suojelusta (SopS 103/1999, ASCOBANS) Sopimusalueen laajennus ja nimenmuutos (SopS 14/2008) ▪ Vuonna 2002 laadittiin ASCOBANSin Itämeren pyöriäisen elvytyssuunnitelma (Jastarnia-suunni- telma). 1996 Sopimus Afrikan ja Euraasian muuttavien vesilintujen suojelemisesta (SopS 9/2000, AEWA) 2001 Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus (SopS 34/2004, POP) ▪ Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen velvoitteiden kansallinen täytäntöönpanosuunnitelma (NIP) ▪ Kansallinen tahattomasti tuotettujen POP-yhdisteiden päästöjen vähentämissuunnitelma (NAP) 2001 Vuoden 2001 kansainvälinen yleissopimus alusten haitallisten kiinnittymisenestojärjestelmien rajoittami- sesta (SopS 92–93/2010, AFS) 2004 IMOn alusten painolastivesien ja sedimenttien valvontaa ja käsittelyä koskeva kansainvälinen yleissopi- mus (SopS 38/2017, painolastivesiyleissopimus) 2007 Hylkyjen poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 14/2017, Nairobin yleissopimus) 2009 Euroopan unionin strategia Itämeren aluetta varten, Toimintasuunnitelma. Toimintasuunnitelma uudistet- tiin vuonna 2015, ja sitä uudistetaan parhaillaan 2010 Vastuusta ja vahingonkorvauksesta vaarallisten ja haitallisten aineiden merikuljetusten yhteydessä vuonna 1996 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen vuoden 2010 pöytäkirja (HNS-yleissopimus) (hyväk- sytty, mutta sopimus ei vielä ole kansainvälisesti voimassa) 2013 Elohopeaa koskeva Minamatan yleissopimus (SopS 64/2017) Itämerensuojelun ja vesiensuojelun kansallinen lainsäädäntö, ohjelmat ja muut sitoumukset Suomessa vesiensuojelun tavoitteita on asetettu vesiensuojelun ohjelmissa vuosina 1998 ja 2006. Valtioneu- vosto teki vuonna 2002 periaatepäätöksen Itämeren suojeluohjelmasta. Vuonna 2005 hyväksytty Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma laadittiin Itämeren suojeluohjelman toteuttamiseksi. Alla olevaan tau- lukkoon on koottu keskeinen Itämeren suojelua ja vesien- sekä vesiluonnonsuojelua koskeva ja siihen vaikut- tava, voimassa oleva lainsäädäntö sekä suojelun kannalta merkitykselliset ohjelmat ja muut sitoumukset (tau- lukko B). Taulukko B Vuosig Lainsäädäntö ja toimeenpannut direktiivit sekä ohjelmat ja muut sitoumukset koskien me- ren- ja vesiensuojelua sekä vesiluonnonsuojelua 1982 Laki valaiden ja arktisten hylkeiden suojelusta (1112/1982) 1990 Valtakunnallinen rantojensuojeluohjelma 1994 Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994, YVA-laki) YVA-lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (2011/92/EU). 1995 Merensuojelulaki (1415/1994) g Lakien ja asetusten osalta on esitetty niiden voimaantulovuosi. 1997 Luonnonsuojelulaki (1096/1996) Luonnonsuojelulailla on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimis- tön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY, luontodirektiivi) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta (2009/147/EY, lintudirektiivi). 1997 Luonnonsuojeluasetus (160/1997) Luonnonsuojeluasetuksella on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (92/43/ETY) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi luonnonva- raisten lintujen suojelusta (2009/147/EY). 2001 Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma 2002 Suomen Itämeren suojeluohjelma 2004 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetulla lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista (2000/60/EY, vesipuitedirektiivi) ja Euroopan parlamen- tin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (2008/56/EY, meristrategiapuitedirek- tiivi). 2004 Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje Ohje on uudistettu vuonna 2015. 2004 VELMU – Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma 2005 Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma 2005 Laki Suomen talousvyöhykkeestä (1058/2004) 2005 Merimetson kannanhoitosuunnitelma (Ympäristöministeriön moniste 161/2005) 2006 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) Vesienhoidon järjestämisestä annetulla asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvos- ton direktiivi yhteisön vesipolitiikan puitteista (2000/60/EY, vesipuitedirektiivi). 2006 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen muutoksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla (2008/105/EY, ympäristönlaatunormidirektiivi eli prioriteettiainedirektiivi). Vuonna 2013 hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi direktiivien 2000/60/EY ja 2008/105/EY muuttamisesta vesipolitiikan alan prioriteettiaineiden osalta (2013/39/EU, uusi ympäristönlaa- tunormidirektiivi). Direktiivi pantiin täytäntöön valtioneuvoston asetuksella (1308/2015) vesiympäristölle vaa- rallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) muuttamisesta. 2006 Kestävästi rannikolla, Suomen rannikkostrategia Suomen rannikkostrategialla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus rannikkoalu- eiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa (2002/413/EY). 2006 Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006, YVA-asetus) YVA-asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen julkisten ja yksi- tyisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (2011/92/EU). 2007 Itämeren hyljekantojen hoitosuunnitelma 2007 Neuvoston asetus (EY) N:o 1100/2007 Euroopan ankeriaskannan elvytystoimenpiteistä 2007 Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 2009 Itämeren haasteet ja Itämeri-politiikka, Valtioneuvoston selonteko 2009 Öljyvahinkojen torjuntalaki (1673/2009) 2010 Merenkulun ympäristönsuojelulaki (1672/2009) 2010 Pääministeri Matti Vanhasen sitoumus Baltic Sea Action Summitiin Suomen hallitus sitoutuu siihen, että kaikilla toimialoilla ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren hyvä tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. 2010 Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) Valtioneuvoston asetus tulvariskien hallinnasta (659/2010) 2010 Suomen kansallinen ankeriaanhoitosuunnitelma 2010 Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta (76/2010) 2011 Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi Toimintasuunnitelman päätavoitteena on, että luontotyyppien uhanalaistuminen pysähtyy vuoteen 2020 mennessä ja uhanalaisten luontotyyppien tila paranee tehokkaiden toimenpiteiden ansiosta. 2011 Valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011) Merenhoidon järjestämisestä annetulla asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (2008/56/EY, meristrategiapuitedirektiivi). 2012 Vesilaki (587/2011) 2012 Valtioneuvoston asetus vesitalousasioista (1560/2011) 2012 Kansallinen vieraslajistrategia 2012 Kansallinen kalatiestrategia 2012 Suositussopimus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi vuo- teen 2015 2013 Luonnon puolesta – ihmisen hyväksi, Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toi- mintaohjelma 2012–2020 2013 Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet, Lakisääteiset turvaamiskeinot 2013 Kiireellisesti suojeltavat lajit ja Kiireellisesti suojeltavien lajien priorisointineuvottelut vuosina 2012–2017 2014 Valtioneuvoston asetus öljyvahinkojen torjunnasta (249/2014) 2014 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi merten aluesuunnittelun puitteista (2014/89/EU, merialue- suunnitteludirektiivi) 2014 Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Ympäristönsuojelulailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi teollisuuden päästöistä (2010/75/EU, teollisuuspäästödirektiivi). 2014 Valtioneuvoston asetus ympäristönsuojelusta (713/2014) Ympäristönsuojelusta annetulla asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direk- tiivi teollisuuden päästöistä (2010/75/EU). 2014 Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia 2020 Itämeren alueelle 2015 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1143/2014, haitallisten vieraslajien tuonnin ja leviämi- sen ennaltaehkäisemisestä ja hallinnasta 2015 Pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategia 2015 Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (1709/2015) Kansallisella lailla on pantu täytäntöön EU:n vieraslajiasetuksen (1143/2014) täydentävät säädökset 2016 Asetus (EU) 2016/1139 Itämeren turskan, silakan ja kilohailin monivuotisesta suunnitelmasta 2016 Pyöriäinen Suomessa, päivitetty ehdotus toimenpiteistä pyöriäisen suojelemiseksi Suomessa 2017 Valtioneuvoston asetus jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen eh- käisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirjasta (88/2017) Asetuksella on pantu täytäntöön jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantu- misen ehkäisemisestä tehdyn vuoden 1972 yleissopimuksen vuoden 1996 pöytäkirja (dumppauspöytäkirja, SopS 87-88/2017) 2017 Ympäristöministeriön ja Kaupan liiton välillä solmittu muovisten kantokassien vähentämistä koskeva Green Deal -sopimus, jolla on pantu täytäntöön EU:n pakkausjätedirektiivin mukaiset muovikassien kulutusta kos- kevat vähentämistavoitteet. 2017 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen Itämeren alueen strategiasta 2017 Komission toimintasuunnitelma luontoa, taloutta ja ihmistä varten (Nature Action Plan) 2018 Itämerihaaste, Helsingin ja Turun kaupunkien yhteinen Itämeri-toimenpideohjelma 2019–2023 2018 Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi 2018  2019 Itämeren meritaimenen vesistökohtaiset elvytys- ja hoitosuunnitelmat – alkuperäiset meritaimenkannat 2019 Valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta (704/2019) 2019 EU:n direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä, 2019/904/EU 2019 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/883, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, aluksilta peräisin olevan jätteen toimittamiseen tarkoitetuista satamassa olevista vastaanottolaitteista, direktiivin 2010/65/EU muuttamisesta ja direktiivin 2000/59/EY kumoamisesta 2019 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019 2019 Valtioneuvoston periaatepäätös Suomen meripolitiikan linjauksista: Itämereltä valtamerille 2019 Veden vuoro -vesiensuojelun tehostamisohjelma 2019–2023 (ympäristöministeriö) 2020 Ravinteiden kierrätyksen kokeiluohjelma vuosille 2020–2022 (maa- ja metsätalousministeriö) 2020 Luonnon monimuotoisuutta koskeva EU strategia vuoteen 2030 2020 Suomen merialueiden hiekka- ja mineraalivarantojen kestävä hyödyntäminen -raportti (valmis- teilla) Itämeren tilaan vaikuttava toimialakohtainen lainsäädäntö sekä toimialakohtaiset ohjelmat ja strate- giat Itämereen vaikuttavat paineet syntyvät useilla eri talouden toimialoilla. Merta koskevien ympäristöpaineiden hallitsemiseksi on voimassa toimialakohtaista sääntelyä, jota on listattu alla olevaan taulukkoon. Taulukko C Vuosi Toimialakohtainen lainsäädäntö sekä toimialakohtaiset ohjelmat ja strategiat h 1987 Ydinenergialaki (990/1987) 1989 Yhteisaluelaki (758/1989) 1991 Säteilylaki (592/1991) 1993 Kemikaaliasetus (675/1993) 1997 Vapaaehtoisen metsäsertifioinnin ohjeet vesiensuojelulle 1995 Laki Euroopan yhteisön yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanosta (1139/1994) 1996 Metsälaki (1093/1996) 2000 Maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) 2001 Vesihuoltolaki (119/2001) 2002 Ilmansuojeluohjelma 2010, Valtioneuvoston 26.9.2002 hyväksymä ohjelma direktiivin (2001/81/EY) toi- meenpanemiseksi Ohjelmalla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen ilman epäpuh- tauksien kansallisista päästörajoista (2001/81/EY, päästökattodirektiivi). 2004 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä Komission asetus (EU) N:o 519/2012 pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 liitteen I muuttamisesta 2004 Neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004 kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä 2005 Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005, SOVA- laki) SOVA-lailla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (2001/42/EY, SEA-direktiivi). h Lakien ja asetusten osalta on esitetty niiden voimaantulovuosi ja kansainvälisten sopimusten osalta niiden allekirjoitus- vuosi. 2005 Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumisstrategia 2005 Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005 kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itä- meren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla 2006 Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006, yhdyskuntajätevesiasetus) Yhdyskuntajätevesiasetuksella on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi yhdyskuntajätevesien käsitte- lystä (91/271 /ETY, yhdyskuntajätevesidirektiivi). 2007 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioin- nista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) 2007 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2007 moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyn- nästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaa- miseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta sekä asetukseen liittyvät muutossäädökset 692/2008, 595/2009, 566/2011 ja 459/2012. 2008 Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008 laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä 2008 Valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista Pohjanlahdella ja Simojoessa (190/2008) 2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta (CLP-asetus) 2009 Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015 2009 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmis- taa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen 2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009 kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta 2010 Kansallinen ammattikalastusohjelma 2015 2011 Pelastuslaki (379/2011) 2011 Metsähallituksen metsätalouden ympäristöopas 2012 Jätelaki (646/2011) 2012 Valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) 2012 Tuulivoimarakentamisen suunnittelu 2012 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saa- taville markkinoilla ja niiden käytöstä 2012 Valtioneuvoston periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suo- jelusta 2013 Kemikaalilaki (599/2013) 2013 Valtioneuvoston asetus kaatopaikoista (331/2013) 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013 yhteisestä kalastuspolitiikasta 2013 Liikenteen ympäristöstrategia 2013–2020 2013 Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 259/2012 annettu asetuksen (EY) N:o 648/2004 muuttamisesta siltä osin kuin kyse on fosfaattien ja muiden fosforiyhdisteiden käytöstä kuluttajille tar- koitetuissa pyykinpesuaineissa ja kuluttajille tarkoitetuissa konetiskiaineissa 2013 Valtioneuvoston asetus käytöstä poistettujen renkaiden erilliskeräyksestä ja hyödyntämisestä (527/2013) 2013 Valtioneuvoston asetus juomapakkausten palautusjärjestelmästä (526/2013) 2013 Valtioneuvoston asetus keräyspaperin erilliskeräyksestä ja kierrätyksestä (528/2013) 2014 Suomen meriliikennestrategia 2014–2022 2014 Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020  2014 Valtioneuvoston asetus eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittamisesta (1250/2014) Nitraattiasetuksella on pantu täytäntöön neuvoston direktiivi vesien suojelemisesta maataloudesta pe- räisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta (91/676/ETY, nitraattidirektiivi). 2014 Valtioneuvoston asetus pakkauksista ja pakkausjätteistä (518/2014) Pakkauksista ja pakkausjätteistä annetulla asetuksella on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi pakkauksista ja pakkausjätteistä (94/62/EY, pakkausdirektiivi). 2014 Valtioneuvoston asetus paristoista ja akuista (520/2014) 2014 Valtioneuvoston asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (519/2014) 2014 Kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma 2014 Vesiviljelystrategia 2022 2015 Kalastuslaki (379/2015) ja -asetus (1360/2015) 2015 Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015), voimassa vuoden 2020 loppuun. 2015 Valtioneuvoston asetus romuajoneuvoista sekä vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta ajoneuvoissa (123/2015) 2016 Laki Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta (1048/2016) 2016 Kansallinen energia- ja ilmastostrategia vuoteen 2030 2017 Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 2017 Valtioneuvoston asetus lohenkalastuksen rajoituksista (236/2017) 2017 Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (157/2017), hajajätevesiasetus) 2017 Kansallinen vaarallisia kemikaaleja koskeva ohjelma. Väliarviointi ja tarkistus 2017 2018 Maa- ja metsätalousministeriön asetus tukkakoskelon metsästyksen kieltämisestä metsäs- tysvuosina 2018–2021 (713/2018) 2018 Maa- ja metsätalousministeriön asetus allin metsästyksen rajoittamisesta metsästysvuosina 2018–2021 (711/2018) 2018 Valtakunnallinen jätesuunnitelma vuoteen 2023-kierrätyksestä kiertotalouteen 2018- Kansalliset hallintasuunnitelmat (I, II, III, IV) haitallisten vieraslajien torjumiseksi 2019 2019 Kansallinen metsästrategia 2025-päivitys 2019 Vesiliikennelaki (782/2019) 2019 Tapion metsänhoidon suositukset 2019 Maa- ja metsätalousministeriön asetus haahkan metsästyksen rajoittamisesta 2019–2021 (613/2019) 2019 Maa- ja metsätalousministeriön asetus pyyntiluvalla sallittavasta itämerennorpan metsästyk- sestä metsästysvuonna 2019–2020 (898/2019) 2019 Maa- ja metsätalousministeriön asetus hallin metsästyksestä alueellisen kiintiön nojalla met- sästysvuosina 2019–2022 (897/2019) 2020 Meriharjuksen hoitosuunnitelma 2020 Suomen muovitiekartta 2020 Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet Rannikkovesien tilaan vaikuttavat suuressa määrin valuma-alueilla toteutettavat toimenpiteet. Ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormituksen vähentämisen osalta nämä toimenpiteet kuuluvat pääsääntöisesti vesien- hoidon suunnittelun piiriin. Vesienhoidossa on käynnissä kolmas suunnittelukausi 2016–2021. Vesien- ja merenhoidon toimenpiteet ovat toisiaan täydentäviä ja ravinteiden ja haitallisten aineiden kuormitusta vähentävät vesienhoidon toimenpiteet ovat myös tärkeimpiä merialueiden kuormituksen vähentämisen toimenpiteitä. Alla olevassa taulukossa esitetään tiivistetysti vesienhoidon erilaiset toimenpiteet, joilla on merkitystä meriym- päristön tilan paranemisen kannalta (taulukko D). Vesienhoitosuunnitelmat toimenpiteineen ovat nähtävillä osoitteessa www.ymparisto.fi/vaikutavesiin. Taulukko D Pintavesiin kohdistuvat vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteet 2022–2027 Maatalouden toimenpiteet Valtionneuvoston asetus (1250/2014) eräiden maa- ja puutarhataloudesta peräisin olevien päästöjen rajoittami- sesta Eläinsuojien ympäristölupien ja ilmoituspäätösten mukaiset toimenpiteet Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet CAP ja ehdollisuuden vaatimukset Ehdollisuuden vaatimusten ekologinen ala Maatalouden suojavyöhykkeet Maatalouden monimuotoisuus- ja luonnonhoitopellot Luonnonmukainen peruskuivatus Kosteikot Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja luonnonmukaisesti viljelty pelto Peltojen talviaikainen eroosion torjunta Ravinteiden käytön hallinta Ravinteiden ja orgaanisen aineksen (sis. lanta) kierrättäminen Lannan prosessointi Lannan ympäristöystävälliset levitysmenetelmät Maatalouden tilakohtainen neuvonta Säätösalaojitus jo käytössä olevilla turvepelloilla Jo käytössä olevien turvepeltojen nurmet Maatalouden uudet vesiensuojelumenetelmät (kipsi, rakennekalkki, kuidut) Maatalouden ohjauskeinot Rahoitetaan maatalouden ravinnepäästöjä vähentävien menetelmien tutkimusta ja kehittämistä ja edistetään niiden käyttöönottoa. Rahoitetaan vesiensuojelurakenteiden toteuttamista tilusjärjestelyn yhteydessä. Suunnataan CAPin hanketukia vesiensuojelutoimenpiteiden edistämiseen. Otetaan käyttöön viljelykiertoa tukevia työkaluja. Tilakohtaisen neuvonnan kehittäminen paremmin nitraatti-, vesipuite- ja meristrategiadirektiivin tavoitteita ja vaa- timuksia tukevaksi Kehitetään toimintatapamalli kuivatusyhteisöjen toimintaan vesienhallintajärjestelmän toteuttamiseksi. Koulutetaan viljelijöitä luonnonmukaisten vesienhallintamenetelmien käyttöön ja maan rakenteen parantami- seen. Tunnistetaan riskialueet (tulva, eroosio ja happamat sulfaattimaat) peltolohkotasolla. Maatalouden vesistökuormituksen seurantaverkoston suunnittelu ja perustaminen. Turvepeltojen vesiensuojelutoimenpiteiden kehittäminen Selvitetään ja edistetään toimenpiteitä, joilla voidaan vähentää turvemaiden raivausta pelloksi. Happamuuden torjuntatoimenpiteet Happamien sulfaattimaiden nurmet Kuivatusolojen säätö Säätösalaojitus ja -kastelu Sulfaattimaiden riskikartoitus Happamien sulfaattimaiden ohjauskeinot Selvitetään happamien sulfaattimaiden alueellista vaihtelua, riskialueita ja laaditaan arvio happamuushaittojen osalta vaikeimmista peltoalueista Hyödynnetään peltolohkojen happamuusanalyysien tuloksia mm. digitalisoinnin avulla. Kehitetään alueellisia ennusteita ja automaatio-ohjausta säätösalaojituksen hoidon helpottamista varten. Kehitetään ja otetaan käyttöön kustannustehokkaita menetelmiä happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haitto- jen vähentämiseksi Laaditaan ohjeet happamien sulfaattimaiden huomioimisesta. Lisätään happamiin sulfaattimaihin liittyvää tiedo- tusta ja neuvontaa kaikilla alueilla, joilla esiintyy happamia sulfaattimaita. Turkistuotannon toimenpiteet Turkistuotannon vesiensuojelun perustason käyttö Turkistuotannon tiiviiden alustojen rakentaminen Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien rakentaminen ja ylläpito tiloilla Turkistarhojen tehostettuun vesiensuojeluun ja ravinteiden käytön tehostamiseen liittyvä neuvonta Turkislannan prosessointi Turkistuotannon ohjauskeinot Selvitetään turkistarhojen valumavesien käsittelyjärjestelmien ja lanta-alustojen mitoitusta ja toimivuuden tehok- kuutta Kehitetään toimintatapoja lannan varastointiin ja käsittelyyn turkistarhalla. Tehostetaan turkislannan prosessointia ja hyötykäyttöä rahoittamalla investointeja. Edistetään koulutusta ja neuvontaa valumavesien käsittelyjärjestelmien suunnittelusta, käyttöönotosta ja hoi- dosta Lisätään turkistuotannon vesiensuojeluneuvonnan yhteistyötä ja kohdennettua neuvontaa Kehitetään turkistarhoillakäytettäviä rehuja ja ruokintamenetelmiä ottaen huomioon vesiensuojelutarpeet Tuetaan turkistarhojen vesiensuojeluinvestointeja. Metsätalouden toimenpiteet Kunnostusojituksen vesiensuojelu ja suunnittelu osana suometsänhoitoa Ojitusten haittojen ehkäiseminen turvemaiden pohjavesialueilla Uudistushakkuiden suojakaista Metsätalouden vesiensuojelun tehostaminen Koulutus ja neuvonta Metsätalouden ohjauskeinot Suometsänhoidon kokonaisvaltaisen suunnittelun kehittäminen Sektorien välisen yhteistoiminnan kehittäminen vesiensuojelussa Käytetään luonnonhoitohankerahoitusta mahdollisuuksien mukaan vesiensuojelutoimiin. Turvataan vesiensuoje- luhankkeiden riittävä rahoitus. Kehitetään paikkatietoaineistoja ja työkaluja toimijoiden käyttöön. Turvataan koulutukselle, neuvonnalle ja kehit- tämistyölle riittävä rahoitus ja resurssit. Kehitetään kuivatustekniikkaa ja metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä sekä turvataan menetelmien kehittä- miselle ja tutkimukselle riittävä rahoitus. Edistetään toteutettujen ojitushankkeiden sekä vesiensuojeluhankkeiden digitointia. Turvataan riittävä rahoitus metsätalouden vesistökuormituksen seurantaverkon toiminnalle. Laaditaan yhtenäisten kriteerien mukaisesti koko Suomen kattavat metsätalouden vesiensuojelun painopistealu- eet. Kehitetään valtakunnallista lannoituspinta-alojen seurantaa ja tilastointia sekä korostetaan koulutuksissa hyvien metsänhoidon suositusten käyttöönottoa lannoituksissa (esim. suojakaistat). Turvetuotannon toimenpiteet Vesiensuojelun perusrakenteet (sarkaojat lietteenpidättimineen, kokoojaojat sekä laskeutusaltaat) Virtaaman säätö (putkipadot) Ojittamaton tai ojitettu pintavalutuskenttä (valumavesien ohjaaminen luonnontilaiselle tai ojitetulle suoalueelle), pumppaamalla Kasvillisuuskenttä/kosteikko (kiintoaineen pidättämiseksi), pumppaamalla Ojittamaton tai ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta Kemiallinen käsittely, kesä tai ympärivuotinen Pienkemikalointi, kesä tai ympärivuotinen Kesäaikaisen pintavalutuskentän muuttaminen ympärivuotiseksi Kemikaloinnin puhdistusprosessin ja sen rakenteisiin liittyvät tehostamistoimet Turvetuotannon ohjauskeinot Ohjataan uusi turvetuotanto jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuu- delle. Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Edistetään uusien ja erityisesti ympärivuotisesti toimivien sekä muuttuvaan ilmastoon soveltuvia vesiensuojelu- menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Edistetään turvetuottajille ja urakoitsijoille järjestettävää koulutusta sekä kehitetään pientuottajien osaamista. Omavalvonnan kehittäminen ja edistäminen. Kehitetään turvetuotannon velvoitetarkkailua Tutkitaan tarkemmin raudan ja rautapitoisen humuksen vesistövaikutuksia ojitettujen turvemaiden alapuolisissa vesistöissä Selvitetään ojiteltuilta turvemailta huuhtoutuvan metyylielohopean vaikutusta erillisselvityksin alapuolisten vesis- töjen kaloista. Asetetaan tarvittaessa tarkkailuvelvoitteet raskasmetalleille ja tarpeen mukaan metallien huuhtou- tumiselle rajoituksia. Turvetuotannon jälkikäytön ohjaaminen ilmaston, vesistön ja monimuotoisuuden kannalta kestäviin ratkaisuihin sekä lainsäädännön kautta kannustusjärjestelmän kehittäminen tukemaan ko. jälkikäyttöä. Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen toimenpiteet Pienen (< 5 km2) tai suuren (> 5km2) rehevöityneen järven kunnostus Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2, aluetoimenpide) Rehevöityneen merenlahden kunnostus Joen tai puron elinympäristökunnostus (joen valuma-alue > 100 km2 tai puron < 100 km2) Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue < 200 km2, aluetoimenpide) Kalankulkua helpottava toimenpide Säännöstelykäytännön kehittäminen Vesiliikenteen haittojen vähentäminen Vesirakentamisen haittojen vähentäminen järvi- ja rannikkovesimuodostumissa Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide (esimerkiksi kalkitus, erodoituvien rantojen ekologinen kunnostus (erityisesti säännöstellyillä järvillä) ja haitallisten aineiden pilaamien vesimuodostumien kunnostus) Vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen ohjauskeinot Toteutetaan kansallista kalatiestrategiaa Tarkistetaan vesilainsäädäntöä vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi Kehitetään järvisäännöstelykäytäntöjä sekä ympäristö ja ekologisen virtaaman arviointimenetelmiä ja sovelle- taan niitä kaikilla vesienhoitoalueilla Toteutetaan pienvesien suojelu- ja kunnostusstrategiaa Toteutetaan kansallista vesien kunnostusstrategiaa Selvitetään arvokkaiden vesi- ja rantaluontotyyppien suojelua koskevien säädösten tarkistamistarvetta luonnon- suojelu, vesi- ja metsälainsäädäntöä kehitettäessä. Parannetaan edellytyksiä valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantamiseen Vesistökunnostusten rahoitusmahdollisuuksien monipuolistaminen Omaehtoisen kunnostustoiminnan ja alueellisten toimijaverkostojen tukeminen sekä koulutuksien järjestäminen Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa. Selvitetään vesienhoitoalueittain vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden saastuttamien sedimenttien kunnostamistarvetta ja mahdollisuuksia. Luontopohjaisten ratkaisujen kehittäminen vesirakentamisessa (nature based solutions). Ohjeistetaan ja kehitetään pienruoppausten hallintaa ja tarvittaessa siihen liittyvää säätelyä. Teollisuuden toimenpiteet Laitosten käyttö, ylläpito ja tehostaminen Riskien hallinta ja häiriötilanteisiin varautumisen suunnitelmien toimenpiteiden toteuttaminen Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden hallinnan tehostaminen Teollisuuden ohjauskeinot Vahvistetaan BAT-tiedonvaihtoa ja varmistetaan BAT-päätelmien hyvä soveltaminen lupamenettelyssä sekä kannustetaan ja seurataan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Osallistutaan aktiivisesti EU:n BAT- päätelmien valmisteluun ja BREF-asiakirjojen uudistamiseen Suomessa merkittävillä teollisuuden toimialoilla ja kaivostoiminnassa. Lisäksi laaditaan ja hyödynnetään sekä kansallisia että pohjoismaisia BAT-selvityksiä. Kehitetään kaivostoiminnan ympäristölupamenettelyä ja valvontaa haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi. Toteutetaan kaivostoiminnan kestävyyttä parantavia tutkimushankkeita sekä tuetaan toiminnanhar- joittajien sekä lupa- ja valvontaviranomaistenviranomaisten yhteistoimintaa kaivosten ympäristöasioiden hallin- nassa. Varmistetaan riskienhallinta kaivosten jäte- ja sivukivikasojen sekä teollisten kaatopaikkojen ja läjitysalueiden osalta mm. kaivannaisjätteen BAT-vertailuasiakirjan mukaiseksi. Tehdään riskikohteisiin toimenpide-esitykset toiminnanharjoittajien ja ELY-keskusten yhteistyönä ottaen huomioon myös jo suljetut kaivos- ja teollisuustoimin- not. Kalankasvatuksen toimenpiteet Sisävesilaitosten vesiensuojelun tehostaminen ympäristösuojelulain 89§ mukaisessa luvan muutoksen tarvehar- kinnassa Verkkokassilaitosten vesiensuojelun tehostamisen tarpeen arviointi lupien tarkistamisen yhteydessä Kiertovesilaitoksen rakentaminen  Verkkoallaslaitoksen sijoittuminen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti Koulutus ja neuvonta Kalankasvatuksen ohjauskeinot Päivitetään kalankasvatuslaitosten sijainninohjaussuunnitelma ja edistetään sen käyttöönottoa Kehitetään Suomen rannikon oloihin soveltuvaa avomeritekniikkaa ja toimintatapoja. Edistetään päivitetyn kalankasvatuksen ympäristösuojeluohjeen käyttöönottoa. Kehitetään kalankasvattamoilla käytettäviä rehuja ja ruokintamenetelmiä sekä edistetään kalojen hyvää hoitoa. Selvitetään pilottitutkimuksin maauomalaitosten lietteenpoiston ja jätevesien käsittelymenetelmiä. Kehitetään kiertovesikasvatuksen toimintaedellytyksiä. Edistetään Itämeren kalasta ja Itämeren alueella kasvatetusta kasviraaka-aineesta valmistetun rehun käyttöä ja selvitetään ravinteiden kierrättämisen ja ravinteiden poiston käyttöä muuta vesiensuojelua täydentävänä kei- nona. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen toimenpiteet Laitosten käyttö ja ylläpito Laitosten käytön ja ylläpidon tehostaminen Riskien hallinta ja häiriötilanteisiin varautumisen suunnitelmien toimenpiteiden toteuttaminen Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden hallinnan tehostaminen Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen Puhdistamoiden sulkeminen ja jätevesien käsittelyn keskittäminen Ravinteiden poiston vapaaehtoinen tehostaminen Green Deal -vesiensuojelusopimuksen keinoin Hulevesien hallinnan ja käsittelyn tehostaminen Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttö ja ylläpito Kiinteistökohtaisen jäteveden käsittelyn tehostaminen Yhdyskuntien ja haja-asutuksen ohjauskeinot Kestäviä vesihuoltoratkaisuja toteutetaan vesihuoltolaitosten alueellisena yhteistyönä. Vesihuoltolaitokset parantavat vesihuollon energiatehokkuutta ja kykyä sopeutua ennalta ilmastonmuutokseen. Vesihuoltoa kehitetään kuntien vesihuollon suunnittelulla sekä maankäytön, vesihuollon ja rakentamisen yhteen- sovittamisella. Tehdään tutkimuksia ja selvityksiä uusien haitallisten aineiden (mikromuovit, lääkeaineet) merkityksestä ja hal- linnasta sekä perinteisten haitallisten aineiden kuormituksen vähentämiseksi ja sekoittumisvyöhykkeiden määrit- telemiseksi. Toteutetaan haja-asutusalueiden jätevesien käsittelyn valvontaa ja neuvontaa jätevesien käsittelyn ylläpitä- miseksi ja tehostamiseksi. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvilta osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät vesienhoito- suunnitelmat. Tämä merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuun- nitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaiset tekevät päätökset muun aineellisen lainsäädännön perusteella, jonka soveltamisessa vesienhoitosuunnitelmat tulee ottaa huomioon päätöksenteossa. Ympäristötavoitteille on tullut sitovampi rooli EU-tuomioistuimen oikeuskäytännön kautta, joka otetaan huomioon viranomaistoiminnassa. Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisella lupajärjestelmällä on tärkeä merkitys vesienhoidossa. Lupamenette- lyissä tulee ottaa tarpeellisilta osin huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista sekä vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 4 esitetyt ympäristötavoitteet. Vesienhoidon suunnittelussa on arvioitu vesiensuojelun toimenpiteistä syntyviä kustannuksia vesienhoitokau- delle 2022–2027. Laajalti toteutettavien perustoimenpiteiden kustannukset ovat noin 1,1 miljardia euroa vuo- dessa (summasta puuttuvat maatalouden perustoimenpiteiden kustannukset). Suurin kustannuserä on yhdys- kuntien jätevesihuolto (taulukko E). Vesienhoitosuunnitelmissa on arvioitu toimenpiteiden tehostamisen, mää- rän lisäämisen ja kokonaan uusien toimenpiteiden tarvetta. Vesienhoidon täydentävien toimenpiteiden kustan- nukset ovat noin 500 miljoonaa euroa vuodessa. Suurin osa vesienhoidon toimenpiteistä on sellaisia, että ne tukevat myös merenhoidon tavoitteiden saavuttamista. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden toteutus riippuu hyvin monen eri tahon toimista. Näitä ovat esimer- kiksi toiminnanharjoittajat, yritykset, kotitaloudet, kansalaisjärjestöt, valtion sektoriviranomaiset, aluehallintovi- rastot, kunnat, maakuntien liitot, tutkimuslaitokset, etujärjestöt, yhdistykset ja monet vapaaehtoiset toimijat. Ensisijainen vastuu toimien toteuttamisesta on kuitenkin niillä yksityisillä toimijoilla (muun muassa toiminnan- harjoittajat, kansalaiset, järjestöt), jotka vaikuttavat toimillaan vesien tilaan. Monet vesiensuojelua edistävät toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja eri tahojen yhteistyöhön ja valmiuteen kehittää ja osallistua niiden rahoitukseen ja toimeenpanoon. Myös monet ohjauskeinot perustuvat vapaaehtoisuuteen. Valtio edistää vesienhoidon toimien toteuttamista talousarviomäärärahojen ja valtiontalouden kehysten puit- teissa ja muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Eri hallinnonalat edistävät vesienhoitotoimenpiteiden toteutusta omien talousarvioidensa ja kehystensä puitteissa. ELY-keskukset, aluehallintovirastot, Metsähallitus, Suomen metsäkeskus, maakunnan liitot ja kunnat toimivat toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoittei- den saavuttamiseksi. Taulukko E Suunniteltujen vesienhoidon toimenpiteiden kokonaiskustannukset sektoreittain. kokonaiskustannus miljoonaa €/vuosi Perustoimenpi- Täydentävät Yhteensä teet toimenpiteet Yhdyskunnat 818 67 885 Haja-asutus 83 49 132 Teollisuus 189 0 189 Maatalous arvioidaan 273 273 myöhemmin Happamuuden tor- 0 51 51 junta Turkistuotanto 4 12 16 Metsätalous 2 19 21 Turvetuotanto 12 6 18 Vesirakentaminen, kunnostus ja sään- 0 30 30 nöstely Vesiviljely 0 0,04 0,04 Liikenne 4 Maa-ainesten ottami- 0,1 nen Pohjaveden suojelu- suunnitelmat, seu- 1 ranta ja tutkimus Pilaantuneet maa- 2 alueet Yhteensä 1108 506 1619 Toimenpideohjelman valmistelusta vastanneen työryhmän kokoonpano Ryhmän puheenjohtajana toimi ympäristöneuvos Maria Laamanen (ympäristöministeriö). Sihteerinä toimi johtava asiantuntija Janne Suomela (Varsinais-Suomen ELY-keskus). Työryhmään oli nimetty seuraavat jäsenet: neuvotteleva virkamies Heikki Lehtinen (maa- ja metsätalousministeriö), erityisasiantuntija Laura Sarlin, 24.9.2020 saakka erityisasiantuntija Eero Hokkanen (liikenne- ja viestintäministeriö), suunnittelija Sami Heikkilä (puolustusministeriö), neuvotteleva virkamies Jan Ekebom ja neuvotteleva virkamies Tiina Tihlman (ympäristöministeriö), vesiyksikön päällikkö Mirja Koskinen (Varsinais-Suomen ELY-keskus), hydro- biologi Jouni Törrönen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), ylitarkastaja Tiina Ahokas (Uudenmaan ELY-kes- kus), johtava asiantuntija Anna Bonde, 18.5.2020 saakka erikoistutkija Hans-Göran Lax (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus), ylitarkastaja Jaana Rintala, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, hydrobiologi Annukka Puro- Tahvanainen (Lapin ELY-keskus), johtaja, professori Paula Kankaanpää (Suomen ympäristökeskus), Luon- nonsuojelupäällikkö, meriluonto Anu Riihimäki (Metsähallitus/Luontopalvelut), tutkimuspäällikkö Meri Kallas- vuo (Luonnonvarakeskus), tutkimusprofessori Pertti Koivisto (Ruokavirasto), johtava asiantuntija Anita Mäki- nen (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom), kehittämispäällikkö Anne Mansikkasalo (Väylävirasto), ryhmä- päällikkö Eero Rinne (Ilmatieteen laitos), riistapäällikkö Mikko Toivola (Suomen Riistakeskus), järjestöjohtaja Risto Vesa (Kalatalouden keskusliitto), ympäristöpäällikkö Miira Riipinen (Kuntaliitto), ohjelmapäällikkö Sampsa Vilhunen (Maailman luonnonsäätiö WWF, Suomi), asiantuntija Airi Kulmala (Maa- ja metsätalous- tuottajain keskusliitto, MTK), suojelupäällikkö Tapani Veistola (Suomen luonnonsuojeluliitto) ja 18.5.2020 al- kaen ympäristöasiantuntija Heli Haapasaari (Rajavartiolaitos). Ryhmän asiantuntijoina toimivat neuvotte- leva virkamies Penina Blankett, erityisasiantuntija Vilja Klemola, 24.9.2020 saakka neuvotteleva virkamies Antton Keto ja 24.9.2020 lähtien erityisasiantuntija Turo Hjerppe sekä erityisasiantuntija Anna Hernberg (ym- päristöministeriö), ylitarkastaja Pekka Paavilainen ja suunnittelija Titta Lahtinen (Varsinais-Suomen ELY-kes- kus), tutkimuspäällikkö Samuli Korpinen (Suomen ympäristökeskus). Työryhmän valmistelevaa työtä tehtiin teemakohtaisissa alaryhmissä, joihin kuului asiantuntijoita seuraavasti: Rehevöityminen: johtava asiantuntija Janne Suomela (pj.), ylitarkastaja Pekka Paavilainen, suunnittelija- Titta Lahtinen ja ylitarkastaja Mirva Wideskog (Varsinais-Suomen ELY-keskus), ympäristöneuvos Maria Laa- manen, neuvotteleva virkamies Antton Keto (24.9.2020 lähtien erityisasiantuntija Turo Hjerppe) ja neuvotte- leva virkamies Ari Kangas (ympäristöministeriö), erityisasiantuntija Antero Nikander (maa- ja metsätalousmi- nisteriö), erityisasiantuntija Eero Hokkanen (24.9. lähtien erityisasiantuntija Laura Sarlin) (liikenne- ja viestin- täministeriö), erikoistutkija Seppo Knuuttila, kehittämispäällikkö Heikki Pitkänen ja vanhempi tutkija Antti Räike (Suomen ympäristökeskus), johtava asiantuntija Anita Mäkinen (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom), ylitarkastaja Tiina Ahokas ja johtava asiantuntija Antti Mäntykoski (Uudenmaan ELY-keskus), ylitarkastaja Jaana Rintala (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus), johtava asiantuntija Anna Bonde (Etelä-Pohjanmaan ELY- keskus), hydrobiologi Jouni Törrönen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), hydrobiologi Annukka Puro-Tahva- nainen (Lapin ELY-keskus), erikoistutkija Ulla Makkonen (Ilmatieteen laitos), asiantuntija Airi Kulmala (Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto, MTK), johtava asiantuntija Samuli Joensuu (Tapio) ja sisävesivastaava Jenny Jyrkänkallio-Mikkola (WWF Suomi). Haitalliset aineet: neuvotteleva virkamies Ari Kangas (pj.), erityisasiantuntija Vilja Klemola ja Eeva Nurmi (ympäristöministeriö), erityisasiantuntija Laura Sarlin (liikenne- ja viestintäministeriö), ylitarkastaja Oskari Hanninen (Tukes), erityisasiantuntija Ville-Veikko Intovuori (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom) sekä eri- koissuunnittelija Jukka Mehtonen ja johtava tutkija Jaakko Mannio (Suomen ympäristökeskus). Merelliset luonnonvarat: tutkimuspäällikkö Meri Kallasvuo (pj.) (Luonnonvarakeskus), neuvotteleva virka- mies Heikki Lehtinen (maa- ja metsätalousministeriö), erikoistutkija Antti Lappalainen, tutkija Sanna Kunin- gas, erikoistutkija Mikko Olin, johtava tutkija Ari Leskelä, tutkija Tapani Pakarinen, erikoistutkija Jari Raita- niemi, tutkija Ari Saura, tutkija Jouni Tulonen ja tutkija Lari Veneranta (Luonnonvarakeskus), suojelupäällikkö Tapani Veistola (Suomen luonnonsuojeluliitto), toimitusjohtaja Kim Jordas (Suomen Ammattikalastajaliitto SAKL r.y.), toiminnanjohtaja Olli Saari (Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö r.y.), erityisasiantuntija Markku Mikkola-Roos, erikoistutkija Seppo Knuuttila ja tutkimuspäällikkö Samuli Korpinen (Suomen ympäris- tökeskus), luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki ja ylitarkastaja Mikko Malin (Metsähallitus), toiminnan joh- taja Vesa Karttunen (Kalatalouden Keskusliitto), neuvotteleva virkamies Penina Blankett (ympäristöministe- riö), suojeluasiantuntija Matti Ovaska (WWF Suomi), riistapäällikkö Mikko Toivola (Suomen Riistakeskus), kalatalousasiantuntija Mikko Koivurinta (Varsinais-Suomen ELY-keskus) sekä kalastusneuvos Eija Kirjavai- nen ja erätalousneuvos Vesa Ruusila (maa- ja metsätalousministeriö). Aluesuunnittelu ja luonnonsuojelu: neuvotteleva virkamies Penina Blankett (pj.) (ympäristöministeriö) ja luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki (pj.) (Metsähallitus), lainsäädäntöneuvos Johanna Korpi, lainsäädän- töneuvos Leila Suvanto ja neuvotteleva virkamies Tiina Tihlman, (ympäristöministeriö), neuvotteleva virka- mies Heikki Lehtinen (maa- ja metsätalousministeriö), erikoissuunnittelija Lasse Kurvinen, suojelubiologi Antti Below ja aluepäällikkö Mikael Nordström (Metsähallitus), erityisasiantuntija Olli Loisa (Turun ammatti- korkeakoulu, toimituspäällikkö Antti Halkka ja suojelupäällikkö Tapani Veistola (Suomen luonnonsuojelu- liitto), riistapäällikkö Mikko Toivola (Suomen Riistakeskus), intendentti Aleksi Lehikoinen (Luonnontieteellinen keskusmuseo), tutkimuspäällikkö Meri Kallasvuo, erikoistutkija Antti Lappalainen, erikoistutkija Andreas Lin- den ja erikoistutkija Mervi Kunnasranta, (Luonnonvarakeskus), merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaattori Mari Pohja-Mykrä (Varsinais- Suomen liitto), erityisasiantuntija Markku Mikkola-Roos, tutkimusprofessori Markku Viitasalo (Suomen ympäristökeskus), ylitarkastaja Leena Lehtomaa, yksikön päällikkö Olli Mattila ja lintuvesikoordinaattori Maria Yli-Renko, suunnittelija Anne Lehmijoki (Varsinais-Suomen ELY-keskus), biologi Kimmo Inkinen (Kaakkois-Suomen ELY-keskus), ylitarkastaja Kirsi Hellas (Uudenmaan ELY-keskus), ylitar- kastajaTupuna Kovanen (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus) sekä meriasiantuntija Vanessa Ryan ja ohjel- mapäällikkö Petteri Tolvanen (WWF Suomi). Haitalliset vieraslajit: neuvotteleva virkamies Johanna Niemivuo-Lahti (maa- ja metsätalousministeriö), neuvotteleva virkamies Penina Blankett (ympäristöministeriö), tutkimusprofessori Maiju Lehtiniemi (Suomen ympäristökeskus), riistapäällikkö Mikko Toivola (Suomen riistakeskus) sekä erityisasiantuntija Ville-Veikko Intovuori (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom). Roskaantuminen: ympäristöneuvos Maria Laamanen (pj.) (ympäristöministeriö), neuvotteleva virkamies Heikki Lehtinen (maa- ja metsätalousministeriö), suunnittelija Ville Rinkineva (liikenne- ja viestintäministeriö), neuvotteleva virkamies Sirje Sten, ohjelmapäällikkö Merja Saarnilehto ja erityisasiantuntija Vilja Klemola (ym- päristöministeriö), ylitarkastaja Pekka Paavilainen (Varsinais-Suomen ELY-keskus), yksikönpäällikkö Mirja Ikonen ja erityisasiantuntija Ville-Veikko Intovuori (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom), johtava tutkija Outi Setälä ja erikoistutkija Sanna Suikkanen (Suomen ympäristökeskus) sekä meriasiantuntija Anna Soirinsuo (WWF Suomi). Vedenalainen melu: erityisasiantuntija Vilja Klemola (pj.) (ympäristöministeriö), tutkija Okko Outinen (pj. 1.10.2020 lähtien) (Suomen ympäristökeskus), neuvotteleva virkamies Penina Blankett, Ari Saarinen ja neu- votteleva virkamies Jan Ekebom (ympäristöministeriö), erityisasiantuntija Joonas Syrjälä (liikenne- ja viestin- täministeriö), vanhempi tutkija Jukka-Pekka Jalkanen (Ilmatieteen laitos), ylitarkastaja Jukka Pajala ja eri- koistutkija Harri Kankaanpää (Suomen ympäristökeskus), vesiväylänpidon asiantuntija Olli Holm (Väylävi- rasto), ylitarkastaja Larri Liikonen (Uudenmaan ELY-keskus) sekä Ville Suominen (Puolustusvoimat). Merenpohjan koskemattomuus: tutkimuspäällikkö Samuli Korpinen (pj.), tutkija Ville Karvinen ja erikoistut- kija Henrik Nygård (Suomen ympäristökeskus), johtava asiantuntija Anna Bonde (EteläPohjanmaan ELY- keskus), Christoffer Boström (Åbo Akademi), vesiväylänpidon asiantuntija Olli Holm (Väylävirasto), tutkimus- päällikkö Meri Kallasvuo (Luonnonvarakeskus), erikoissuunnittelija Lasse Kurvinen (Metsähallitus Luontopal- velut), ylitarkastaja Pekka Paavilainen (Varsinais-Suomen ELY-keskus), vesistöasiantuntija Maria Timonen (Varsinais-Suomen ELY-keskus) sekä erikoistutkija Joonas Virtasalo (Geologian Tutkimuskeskus). Meriympäristön tilaan kohdistuvat riskit: neuvotteleva virkamies Jan Ekebom (pj.) sekä neuvotteleva vir- kamies Ari Kangas, ylitarkastaja Kirsi Kenttä ja erityisasiantuntija Minna Valtavaara (ympäristöministeriö), johtava asiantuntija Mirja Palmén, erityisasiantuntija Mikko Karvonen ja pelastusylitarkastaja Rami Ruuska (sisäministeriö), erityisasiantuntija Esa Pasanen, erityisasiantuntija Valtteri Laine, erityisasiantuntija Jyrki Vä- hätalo, yksikön päällikkö Mirja Ikonen ja erityisasiantuntija Ville-Veikko Intovuori (Liikenne- ja viestintävirasto Traficom), ympäristöasiantuntija Heli Haapasaari (Rajavartiolaitos), tutkija Jani Häkkinen, erityisasiantuntija Markku Mikkola-Roos, erikoistutkija Seppo Knuuttila ja kehittämispäällikkö Jorma Rytkönen (Suomen ympä- ristökeskus), luonnonsuojelupäällikkö Anu Riihimäki ja erikoissuunnittelija Ari Laine (Metsähallitus), yksikön päällikkö Jari Haapala (Ilmatieteen laitos), johtava tutkija Risto Haimila (Onnettomuustutkintakeskus), meri- asiantuntija Vanessa Ryan ja suojeluasiantuntijaTeemu Niinimäki (WWF Suomi), ylitarkastaja Timo Kukkola (Tukes) sekä ylitarkastaja Vesa-Pekka Vartti (STUK). Riittävyys-, kustannusvaikuttavuus- ja kustannushyötyanalyysi: ryhmäpäällikkö Vivi Fleming, tutkimus- päällikkö Samuli Korpinen, johtava tutkija Harri Kuosa, tutkija Leena Laamanen, tutkija Tin-Yu Lai, erikoistut- kija Jouni Lehtoranta, tutkija Elina Miettunen, tutkija Kaius Oljemark, vanhempi tutkija Antti Räike sekä tutkija Liisa Saikkonen (Suomen ympäristökeskus). Ympäristöselostus: ryhmäpäällikkö Sanna-Riikka Saarela ja tutkija Tiina Piiroinen (Suomen ympäristökes- kus).  Kokkuvõte Soome merekaitsekava meetmekava eelnõust perioodiks 2022–2027 KOKKUVÕTE Käesolev kava on Soome merekaitsekava meetmekava eelnõu aastateks 2022–2027 ja see moodustab merekaitsekava kolmanda osa. Merekeskkonna seisundi hinnang, mere hea seisundi määratlused ja üldised keskkonnaeesmärgid sisalduvad merekaitsekava esimeses osas, mida uuendati aastal 2018. Merekaitsekava teine osa sisaldab merekaitse järelevalvekava ja selle uuendus valmis aastal 2020. Merekaitsekava on ette valmistatud vee- ja merekaitse korraldamise seaduse ning merekaitse korraldamise kohta välja antud valitsuse määruse alusel. Tegemist on ELi merekeskkonda käsitlevale Euroopa Parlamendi ja nõukogu direktiivile (merestrateegia raamdirektiiv) vastava riikliku merestrateegiaga. Meetmekava eesmärk on vähendada merekeskkonnale suunatud inimtegevusest tulenevat survet ja parandada merekeskkonna seisundit. Direktiivis seatud eesmärk on merekeskkonna hea seisundi saavutamine hiljemalt aastaks 2020. Kuna head seisundit ei ole kõigis osades saavutatud, on eesmärgiks olnud lisada sellesse meetmekavasse kõik vajalikud lisameetmed, et merekeskkonna hea seisund oleks võimalik saavutada hiljemalt meetmekava perioodi lõpuks aastal 2027. Meetmete valimisel kasutati abiks üldisi keskkonnaeesmärke aastast 2018. Kavas käsitletakse toitainekoormuse ja eutrofeerumise vähendamist, ohtlike ja kahjulike ainete vähendamist, looduse mitmekesisuse kaitset, kahjulike võõrliikide tõrjumist, mereliste loodusvarude kestlikku kasutamist ning kaitse edendamist, merepõhjale suunatud inimmõju vähendamist, hüdrograafilistest muudatustest põhjustatud häirete tõkestamist, mere ja randade risustamise ja veealuse müra vähendamist ning merekeskkonna riskide vähendamist. Merekaitse meetmete aluseks on olemasolevad ehk praegu rakendatavad meetmed, nagu rahvusvahelised kokkulepped, ELi ja liikmesriikide õigusaktid ning mitmesugused mere seisundit parandavad programmid ja strateegiad. Praegustest meetmetest on Läänemere seisukohast tähtsad ennekõike veekaitsekavad aastateks 2022–2027, mille eesmärk on vähendada valgalade kaudu tulevat koormust. Praegustest meetmetest merekaitse eesmärkide saavutamiseks siiski ei piisa ja seepärast esitatakse merekaitse meetmekavas 65 uut meedet. Meetmekava viiakse ellu tegevuskeskkonnas, mis pidevalt muutub. Läänemere ökosüsteemi ja võimalusi saavutada mere hea seisund mõjutavad ennekõike kliimamuutused. On prognoositud, et kliimamuutused suurendavad eriti talveperioodi sademete hulka ning toitainete uhtumist Läänemerre, ja see suurendab veelgi koormust vähendavate meetmete vajadust. Vee soojenemine suurendab orgaanilise aine lagunemist ja vähendab hapnikusisaldust. See võib suurendada fosfori vabanemist hapnikuta merepõhjades ja võimendada eutrofeerumise nõiaringi. Lisaks on paljude liikide taluvusvõime kliimamuutuste suhtes elukeskkonnas toimunud inimtekkeliste muudatuste tõttu nõrgenenud. See võib kahjustada mereliste loodusvarade kestlikku kasutamist ja nõrgestab piirkondlike kaitsemeetmete tõhusust. Tegevuskeskkonna muutusi puudutavas osas vaadeldakse ka mereliste tegevusalade ja õigusaktide prognoositud muutusi. Soome merealade hea seisundi saavutamine toitainekoormuse ja eutrofeerumise seisukohast eeldab koormuse veelgi suuremat vähendamist. Soomest Läänemerre jõudev koormus on viimase paarikümne aasta jooksul paljudel merealadel pisut vähenenud või püsinud endisel tasemel. Koormuse vähenemine tuleneb peamiselt punktkoormuse vähenemisest. Hajakoormuse muudatused on väiksemad. Fosfori hajakoormus ei ole vähenenud üheski merepiirkonnas, lämmastiku hajakoormus on kolmes merepiirkonnas siiski vähenemas. Kuigi toitainekoormust põhjustavad mitmesugused tegevusalad, on suurim koormuse tekitaja siiski põllumajandus, mille osakaal tekkivast fosfori- ja lämmastikukoormusest on 50–80%. Maismaalt pärineva toitainekoormuse vähendamisel on väga tähtis veekaitsekavade meetmete rakendamine ning neid täiendavad käesoleva kava 14 uut toitainekoormust ja eutrofeerumist vähendavat meedet. Uute meetmete abil püütakse vähendada nii koormust kui ka toitainete kogust meres, mõjutades näiteks inimeste toitumisharjumusi ning püüdes suurendada taimede ja loodusliku kala osakaalu inimeste toidusedelis. Lisaks püütakse meetmete abil edendada toitainete ärakasutamist, vähendades nt koduloomade sõnnikust tulenevat toitainekoormust ning vähendades eriti rannikult ja saartelt merre jõudvat hajakoormust. Mitme meetme eesmärk on uurida teatud allikatest pärineva toitainekoormuse kogust ja liiki edasiste meetmete rakendamiseks. Sellised on näiteks mereliikluse ja sadamate tegevusega seotud meetmed. Samuti edendatakse meetmete abil arendustööd, mis seondub mere sisemiste toitainevarude vähendamise ja surnud vetikamassi kogumisega, ning parandatakse merd koormava tegevuse hindamismeetodite usaldusväärsust. Teatud meetmed mõjuvad täiel määral alles planeerimisperioodi lõpus või järgmisel perioodil. Ohtlike ja kahjulike ainete maismaalt ning õhu kaudu edasi kanduva koormuse vähendamisele ei ole koguselisi vähendamise eesmärke seatud, kuid saaste sisaldusele merekeskkonnas on määratud kvaliteedinormid. Eesmärk on saavutada keskkonna kvaliteedinormidele vastav sisaldus. Teavet koormuse kohta kogutakse regulaarsete veekaitse koormusinventuuride kaudu. Kõige suurem koormus tuleneb tööstusest, reovee puhastusjaamadest ja kaugelt kanduvast saastest. Koormuse vähendamisel on tähtsad ka praegused õigusaktid ja lepingud, nt kemikaale käsitlevad õigusaktid, ELi REACH-määrus, püsivate orgaaniliste saasteainete (POP-ainete) Stockholmi konventsioon ning elavhõbedat käsitlev Minamata konventsioon. Vee raamdirektiivi uute prioriteetsete ainete kohta koostatakse lõplik meetmekava 2021. aasta lõpuks ning see rakendatakse ja viiakse ellu hiljemalt 2024. aasta lõpuks. Käesolevas meetmekavas ei suunata meetmeid uuendatud keskkonna kvaliteedinormide direktiivile vastavatele uutele prioriteetsetele ainetele, mistõttu uusi aineid puudutavat praeguste meetmete piisavuse hinnangut ei esitata. Meetmekava sisaldab kaks uut meedet. Nende abil püütakse vähendada veesõidukite põhja värvimiseks kasutatavatest mürgistest värvidest merre vabanevate raskmetallide kogust, uurida aluste heitgaaside väävlipesurite pesuvee kahjulike ainete mõju merekeskkonnale ja pesuvee saaste piiramisega seotud küsimusi. Mis puudutab ohtlikke ja kahjulikke aineid, siis on eesmärkide saavutamine meetmekava perioodi lõpuks problemaatiline, sest broomitud leegiaeglustite (PBDE-ühendid) keskkonna kvaliteedinorm on kalades ületatud kõikjal Soomes hoolimata sellest, et nimetatud ainete kasutamist on Stockholmi konventsiooniga 2000. aastate algusest alates piiratud ning need kuuluvad Läänemere kaitse meetmekava alla. Ühendite püsivus ja range kvaliteedinorm muudavad Läänemere taastumise aeglaseks. Mereliste loodusvarude kestliku kasutamise ja kaitse üldine keskkonnaeesmärk on see, et loodusvarade kasutamine oleks kestlik ega ohustaks merekeskkonna hea seisundi saavutamist ning hoidmist. Kalapüügi reguleerimise abil tagatakse säästlik kalapüük ja kalavarude bioloogiline mitmekesisus. Jahipidamise reguleerimise abil muudetakse jahipidamine kestlikuks. Tähtsamad praegused meetmed on ELi ühtse kalanduspoliitika täitmine ja kalapüügiseadusel põhinev riiklik kalapüügi reguleerimine ning muud meetmed, nagu kalateede strateegia, lõhe- ja meriforelli strateegia ning hülge- ja linnupopulatsioonidega seonduvad õigusaktid, kaitsekavad ja kaitsetegevus. Praegused meetmed hõlmavad suuremat osa mereliste loodusvarade kasutamist ja kaitset edendavatest ning kommertspüügi kalaliikide kestlikku kasutamist ja kaitset tagavatest meetmetest. Meetmekava sisaldab nelja uut meedet, mis kõik seonduvad kalavarude suurendamisega. Meetmete abil püütakse määratleda ranniku kalaliikide head seisundit ja kestlikku kalastussurvet, edendada kalamajanduslikke taastamisvõimalusi, harjuse ja angerja kaitset ning populatsioonide elujõu suurendamist. Kahjulike võõrliikide tõrjumisel on eesmärk vältida nende merre saabumist ja aeglustada saabumiskiirust. Mis puudutab võõrliike, siis loetakse Soome merealade seisukorda heaks, sest Soome merealadele ei ole viimase vaatlusperioodi vältel jõudnud ühtegi Läänemere jaoks uut võõrliiki. Tervikuna võttes ei ole võõrliikide olukord siiski hea, kui vaadata juba kindlaks kujunenud võõrliikide populatsioonide arengut ja levimist ning mujal Läänemeres esinevate liikide levimist Soome merealadele. Kuna võõrliikide eemaldamine merest on praktikas võimatu, keskendutakse kahjude vältimisel uute võõrliikide saabumise tõkestamisele. Võõrliikide merre jõudmise peamine tee on meretransport. Praegused olulisemad meetmed on ELi võõrliikide määrus, Soome oma võõrliikide seadus ning valitsuse määrusena vastu võetud riiklik võõrliikide loend. Ka kahjulike võõrliikide tõrjumist puudutavad juhtimiskvad on võõrliikide õigusaktide täidesaatmist suunavad tööriistad. Rahvusvahelise Mereorganisatsiooni (IMO) ballastvee konventsioon jõustus rahvusvaheliselt aastal 2017. Piisavusanalüüsi põhjal on vesiviljeluse praegused meetmed piisavad ning kõik praegused meetmed on vähemalt mingil määral mõjuvad. Praegused meetmed loetakse tervikuna olevat piisavad kahjulike võõrliikide saabumise tõkestamiseks ja kahjude tõrjumise tõhustamiseks. Sel põhjusel meetmekavas kahjulike võõrliikidega seotud uusi meetmeid ei esitata. Kahjulike võõrliikide vähendamiseks rannikuvete piirkonnas esitatakse siiski meede loodusliku mitmekesisuse tagamisega seoses. Mere risustumine ehk prahi kogunemine merre võib olla kahjulik nii mereelustikule kui ka inimesele. Mere ja randade risustumise vähendamise üldine eesmärk on, et merepraht ei tekitakse omadustelt ega koguselt kahju ranniku- ja merekeskkonnale. Silmaga nähtava risustumise puhul loetakse hea seisund saavutatuks, kui 2025. aastaks on 2015. aasta taseme suhtes saavutatud vähenemine 30%. Mis puudutab mikroskoopilist prahti, siis on eesmärk saavutada mikroprahi koguse langev suundumus. Praegustel meetmetel on mere risustumise vältimisel oluline roll. Peamised mere risustumist vähendavad praegused meetmed on reovete käitlemist puudutavad õigusaktid, meresõidu keskkonnaalased õigusaktid ning riiklikud plastide teekaardi meetmed. Praeguse olukorra parandamine eeldab siiski teatud lisameetmeid. Merekaitse meetmekavas esitataksegi üksteist uut risustumist vähendavat meedet. Uute meetmete abil püütakse muu hulgas parandada jäätmete ja reovee käitlemist ning vähendada mereliiklusest, sadamatest, maanteeliiklusest, põllumajandusest ja kunstmurust tulenevat prahi ja mikroplasti koormust. Lisaks püütakse nimetatud meetmete abil hoogustada mahajäetud klaaskiudplaatide jäätmekäitlust ning vähendada kanalisatsiooni juhitavate sademe- ja pinnasevetest ning lume kaudu merre jõudva prahi hulka. Veealuse müra all mõistetakse inimtegevusest tulenevat vees edasi kanduvat heli, mis võib avaldada kahjulikku mõju merekeskkonnale, eriti mereloomadele. Pidev müra tekib peamiselt laevaliiklusest ning impulsiivne ehk lühiajaline ja ajutine müra veealuste ehitustööde tõttu. Merekeskkonna seisund veealuse müra ja muu energia vette suunamise osas ei ole praegu teada. Seepärast on müra puudutavaks eesmärgiks seatud see, et oleks teada inimese tekitatava veealuse müra hulk ja selle mõju mereloomadele nende olulistes elupiirkondades ja/või elutsükli ajal. Veealust müra vähendavad praegused meetmed on IMO normid laevaliiklusest tuleneva veealuse müra vähendamiseks ning inimtekkelise müra tugevuse ja mitmesuguste müraallikate mõju uurimine. Kuna praegused meetmed ei ole seatud eesmärkide saavutamiseks piisavad, tehakse meetmekavas ettepanek rakendada neli uut veealuse müra vähendamisega seotud meedet. Uute meetmete abil püütakse otseselt vähendada veealuse müra hulka kiiruspiirangute ja tehniliste uuenduste abil ning piirata müra tekitamist ajaliselt ja piirkondlikult. Meetmete eesmärk on ka selgitada välja müratundlikud piirkonnad ja parimad võimalused veealuse müra vähendamiseks nende läheduses. Lisauuringute objektiks on ka veealuse müra vähendamise abinõud ja nende rakendamine seoses laevade tehnoloogia ja mereehitamisega. Peale selle on kavas teha teavituskampaania, mille abil püütakse mõjutada inimeste suhtumist, mis puudutab mere puhkekasutusega tekitatavat veealust müra. Merepõhja puutumatust ja põhja elukeskkonna seisundit halvendavad paljud survetegurid. Oluliseks, laialdaseks ja suurimaks merepõhja elukeskkonna ja biotoopide halva seisundi põhjuseks on peetud eutrofeerumisest tulenevaid häireid, nt hapnikupuudust. Süvendamised, süvendamismasside kaadamine, veealused kaablid ja torud ning muu ehitamine ja ankurdamine põhjustavad füüsilisi häireid ja kahjustavad merepõhja. Selline mõju on üldjuhul lokaalne, kuid merepõhja tingimustele kahjulik. Laevade ja paatide sõukruvide tekitatavatest voolustest ja lainetest tulenev põhja ja ranna erosioon põhjustab laiemaid häireid. Merepõhja puutumatust ning elukeskkondade ja biotüüpide seisundit parandatakse ja head seisundit hoitakse õigusaktide, juhendite, kavade ja tegevusprogrammide abil. Uusi meetmeid on kaheksa ja nende kaudu püütakse lahendada märgatud probleeme. Kolm meedet on seotud inimtegevuse suhtes tundlike elukeskkondade ja biotüüpide kindlaks tegemise ja mõju vähendamisega nende läheduses. Kahe meetme abil taastatakse biotüüpe, ühe abil püütakse vähendada väiksemate süvendamiste mõju ning kahe abil uuritakse parimaid keskkonnatehnoloogiaid süvendamise ja mereehituse ajal. Hüdrograafilistest muutustest tulenevate häirete all mõistetakse inimtegevusest tulenevaid muutusi vee voolamises, lainete moodustumises, soolasisalduses ning võimalikku mereloodusele tekitatud kahju, mida põhjustavad temperatuur ja muutused. Tegemist on peamiselt väiksema mõjuga, mis tuleneb tammide ja sillakonstruktsiooni mõjudest vee voolamisele või sooja vee juhtimisest merre elektrijaamadest või reovee puhastusjaamadest. Soome merealadel mõjub inimtegevus hüdrograafiale vaid lokaalselt, mistõttu on hüdrograafiliste muutuste osas merekeskkonna seisund määratud heaks. Olulisemad hüdrograafiliste muutuste vältimise praegused meetmed on veeseadus, valitsuse määrus veemajanduse kohta, keskkonnamõju hindamise menetlus ning veekaitse meetmed. Põhiosa praktilistest meetmetest on lokaalsed. Nende abil püütakse taastada tehislikult muudetud rannikulahtede ja muude merealade voolutingimuste looduslikku olekut ning süvendada voolusänge kinnikasvanud aladele või ehitades või renoveerides tammide vooluavasid. Lokaalselt on praegused meetmed hea seisundi hoidmiseks piisavad, kuid siiski on vaja laiemalt uurida rannikualasid tervikuna hõlmava parandamise vajadust. Meetmekavas hüdrograafiliste muutuste kohta siiski uusi merekaitse meetmeid ei esitata. Jätkatakse eelmise meetmekava meedet „Rannikupiirkonna lokaalsed voolutingimusi parandavad meetmed“. Merelooduse mitmekesisus on merekaitse läbiv teema ning mitmekesisuse hea seisundi saavutamine ja hoidmine on merekaitse põhieesmärk. Merelooduse mitmekesisuse hea seisund ei ole Soome merealadel veel saavutatud. Eutrofeerumine, süvendamine, kaadamine, häirimine ning muu inimtegevus muudavad mereloodust selliselt, et tundlikud liigid ja biotüübid kannatavad ja halvimal juhul kaovad kohtadest, kus surve on kõige suurem. Lisaks pole puudulikult hallatud ja kaitstud kaitsealadel õnnestunud kõigis osades tagada veealust mitmekesisust ka kaitsealade sees. Mitmekesisuse seisundit püütakse meetmete kavas parandada piirkonnapõhiste loodus- ja keskkonnakaitse, ennistamise ning merepiirkonna planeerimise meetmete kaudu. Teemaga seonduvad peamised praegused meetmed on õigusaktid, kaitsealade ning praktiliste kaitsemeetmete tõhustamine ning mitmesugused programmid, kavad ja strateegiad. Kuna praegused meetmed ei ole hea seisundi saavutamiseks piisavad, on meetmekavas esitatud ettepanek rakendada kaksteist uut meedet. Uued meetmed koos muude teemade all esitatud meetmetega vähendavad veealusteid liike ja biotüüpe mõjutavat survet. Uute meetmete abil edendatakse merelise kaitsealade võrgustiku laiendamist ning mereliste kaitsealade kaitse tõhusust. Samuti uuritakse merekeskkonnaga seotud seaduste toimivust ja tõhusust ning muudetakse selgemaks seaduste ja muude õigusaktide täidesaatmist ning parandatakse merega seotud asutuste vastutust merega seotud tegevuse mõjude suhtes mereloodusele. Merelooduse ennistamise ja parandamise meetmete kaudu tõhustatakse väärtuslike liikide ja biotüüpide aktiivset kaitset. Ohustatud biotüüpide ja liikide kaitse praegust meedet jätkatakse, kavandades ja algatades meetmekava selliste ohustatud liikide ja biotüüpide kohta, kes neid vajavad. Uuteks meetmeteks on ka saarte linnustiku seiremeetmete arendamine vahe- ja sisesaartele ning merelindudele oluliste avamere madalike kindlaks tegemine. Saarte linnustiku järglaste saamise üks kaitsemeede on võõrkiskjate, nagu mingi ja kährikkoera süstemaatiline püüdmine rannikualadel paiknevatel kaitsealadel. Viigerhülge lõunapoolsete populatsioonide seisundi parandamiseks jätkatakse praeguse meetme rakendamist. Merealade planeerimisega seotud uute meetmete abil tagatakse merealade planeerimise ja kavade sujuv lõimimine merekeskkonna hea seisundi, kestliku sinise kasvu ja loodusvarude kestliku kasutamise edendamisega ning tõhustatakse merealade planeerimise ja kavade täidesaatmise mõju hindamist ja jälgimist. Uuendatakse ka rannikustrateegiat. Merekeskkonna seisundiga seotud riskide juhtimine on esimest korda kaasatud meetmekavasse omaette tervikuna. Riskide all mõistetakse seisundiga seotud ootamatuid või erakorralisi keskkonnariske. Teema meetmed vähendavad või elimineerivad riske enne nende teostumist või vähendavad riskide teostumise korral nende mõju. Riske põhjustavad näiteks nafta ja ohtlike ainete mereveod, laevavrakkide õlilekked ja merevee üleujutused. Peamised riske vähendavad praegused meetmed on õigusaktid, nt meresõidu keskkonnaseadus ja -määrus, kemikaaliseadus, üleujutusriskide juhtimise seadus, ning merekaitse esimese meetmekava meresõidu meetmed, mille rakendamine jätkub. Riskide edasine vähendamine on väga oluline. Merekeskkonna seisundiga seotud riskide juhtimiseks esitatakse üheksa uut meedet. Nende eesmärk on vähendada või kõrvaldada ootamatuid või erakorralisi keskkonnariske, mis realiseerumise korral halvendaks merekeskkonna seisundit. Meetmed vähendavad riskidest tulenevaid kahjusid või juba tekkinud kahjusid. Riskijuhtimise meetmed on seotud üleujutustest tekkivate riskide juhtimisega valgaladel, mereliikluse õnnetuste riskide vähendamise, probleemsete vrakkide riskide hindamise ja parandamisega ning õli- ja kemikaaliõnnetuste vältimisega avamerel, rannikul ja randades ning kokku kogutud õli- ja kemikaalisisaldusega jäätmete transpordi ja lõpliku ladustamisega. Riskide prognoosimist tõhustatakse meetmete abil, mis seonduvad järelevalve, juhendite väljatöötamise ja rahvusvahelise koostööga. Realiseerunud riskid eeldavad konkreetseid meetmeid, asjakohast inventari ning tihedat koostööd eri sektorite ja osaliste vahel. Teavitamisele, nõustamisele ja keskkonnaalasele kasvatusele suunatud kommunikatsioonimeetmete ning eri teemade selgitamisega seotud tegevuse abil püütakse suurendada üksikisikute ja kutserühmade teadlikkust merekaitsest ja mere head seisundit mõjutavatest teguritest ning edendada häid tavasid ja tegevusviise, mis vähendavad inimese tegevusest tulenevat survet merele. Praeguste ja uute meetmete piisavust hea seisundi saavutamiseks või hoidmiseks 2027. aasta lõpuks hinnati mudeli abil, mis põhines ekspertide arusaamadel vajalike surve vähendamise meetmete kohta ning meetmete mõju kohta surve vähendamisele ja/või seisundi parandamisele. Hinnangu kohaselt on loodusliku mitmekesisuse kriteeriumit (K1) puudutavad meetmed põhiosas hea seisundi saavutamiseks piisavad, kuid pringli, auli, kivirullija, mustvaera, haha ja Botnia lahe harjuse seisund ei jõua 2027. aastaks taastuda heale tasemele ning ka meriforelli seisundi taastumine kestab kauem. Kahjulike võõrliikide kriteeriumi (K2) meetmed on piisavad. Kommertspüügi kalade kriteeriumi (K3) osas ei saa angerja seisund 2027. aastaks heale tasemele tõusta meetmete või meetmete puudumise tõttu mujal angerja elukohtades. Toitainete võrgustiku kriteeriumi (K4) meetmed on piisavad. Eutrofeerumise kriteeriumi (K5) meetmed võivad seonduda peamiselt toitainete koormuse vähendamisega maismaal ja merel. Maismaalt pärineva toitainete koormuse mõju avamere seisundile on vaid väike osa vajalikust mõjust. Merel rakendatavad meetmed võivad vähendada laevade heitmetest tulenevat lämmastikoksiidide settimist või laevade reoveekoormust. Avamere üldine eutrofeerumine ning Läänemerre pika aja vältel kogunenud toitainevarud mõjutavad ka Soome merealasid ja meetmeid on vaja rakendada kõigis riikides. Hinnangu kohaselt on meetmed piisavad, kuid head seisundit loomulike viivituste tõttu ei saavutata. Merepõhja puutumatuse kriteerium (K6). Põhja elukeskkonna seisundit mõjutavad eutrofeerumine ja hapniku kadumine, mis takistab hea seisundi saavutamist vähemalt Soome lahes, Saaristomeres ja Läänemere põhjaosas. Hüdrograafiliste muutuste kriteeriumi (K7) meetmed on piisavad. Saastesisalduse ja mõju kriteeriumi (K8) meetmed on piisavad nende ainete puhul, mis hinnangus kajastusid, kuid head seisundit ei saavutata ilmselt broomitud leegiaeglustite puhul, mille lagunemine merekeskkonnas jätkub. Kalades oleva saaste graafiku (K9) meetmed on piisavad. Mereprahi kriteeriumi (K10) ning energia ja veealuse müra kriteeriumi (K11) piisavushinnanguid ei saadud teha, kuna hea seisundi määratlused puuduvad. Hinnatakse siiski, et risustumine ja veealune müra vähenevad rakendatavate meetmete mõjul märkimisväärselt. Piisavushinnang koostati ka üldiste keskkonnaeesmärkide kohta. Merekaitses on vaja võtta kasutusele erandeid, mis seonduvad mere hea seisundi kvaliteedialase graafikuga K1 (looduslik mitmekesisus) pringli, auli, kivirullija, mustvaera, haha ja meriforelli puhul, kriteeriumiga K3 (kommertspüügi kalad) Saaristomere koha, Perämere rändsiia ja angerja puhul, kriteeriumiga K5 (eutrofeerumine) avamere eutrofeerumise puhul ning kriteeriumiga K8 (kahjulikud ja ohtlikud ained) avamere broomitud leegiaeglustite (PBDE) puhul. Esmane põhjus, miks merekaitse seisundi eesmärgid täitmata jäävad, on peaaegu kõigil juhtudel see, et loodusolud ei võimalda merevee seisundi paranemist nimetatud ajagraafiku jooksul, kuigi meetmeid rakendatakse. Teine eesmärkide täitmata jäämise põhjus on tegevus või tegevuse puudumine, mis ei tulene riiklikest meetmetest. See puudutab ennekõike pringlit ja angerjat, kelle põhipopulatsioon elutseb väljaspool Soome merealasid, ning avamere eutrofeerumist, mille mõjutamine eeldab, et meetmeid toitainekoormuse vähendamiseks rakendavad kõik Läänemere valgalale jäävad riigid. Hea seisundi täpset saavutamise aega ei ole eri osategurite puhul võimalik hinnata, kuid eri liikide puhul saavutatakse hea seisund ilmselt 2030. aastatel ja mis puudutab eutrofeerumist, siis kulub selleks ilmselt aastakümneid. Üldine eutrofeerumise olukord ja merepõhja hapnikuvaegus mõjutavad seda, et ka paljude graafiku 6 alla kuuluvate merepõhja elukeskkondade puhul ei peeta hea seisundi saavutamist aastaks 2027 tõenäoliseks. Meetmekava majanduslikud kulud hinnati olevat ligikaudu 64 miljonit eurot aastas. Põhiosa kuludest tuleneb umbes tosinast meetmest, mille investeeringute ja muude asjaoludega seotud kulud on väga suured. Sellised on õli- ja kemikaalitõrje ning veealuse müra vähendamise meetmed ning sõnniku taaskasutusega seotud geograafiliselt ulatuslik meede. Meetmete mõju kuludele hinnati ühekaupa, võttes arvesse meetme mõju mitmesuguste survetegurite vähenemisele, vähenemise suurusklassi ja kulusid. Meetmekava täitmine parandab hinnanguliselt merekeskkonna seisundit ja annab ilmselt olulist majanduslikku kasu. Hinnati, et heas seisundis oleva Läänemere merekeskkond annab kasu üle 400 miljoni euro aastas. Seda kasu ei saavutata tervikuna siiski veel aastaks 2027, kuna hea seisundi saavutamine lükkus edasi. Meetmekava keskkonnaaruandes on ametiasutuste tegevuskavade ja programmide keskkonnamõju hindamise seaduse kohaselt kirjeldatud uuendatud meetmekava täitmisest võimalikult tulenevaid keskkonnamõjusid ning võrreldud variante, kui rakendataks vaid praeguseid meetmeid ning kui rakendatakse praegusi ja uusi meetmeid. Uuendatud meetmekava hõlmab laiaulatuslikult mitmesuguse keskkonnasurvega seotud meetmeid. Kava täiemahuline elluviimine avaldab positiivset mõju nii mere ökoloogilisele seisundile, heaolule ja loodusvarade kasutamisele kui ka majanduselule. Meetmekava elluviimine aitab kaasa mere hea seisundi saavutamisele ning annab juurde teavet, mille abil teatud suundumusi saab tulevikus mõjutada. Mitme surveteguri puhul jääb mõju mere seisundile siiski võrdlemisi väikeseks või väheseks. Seepärast tuleks vaadelda meetmekava koos muude mere seisundit mõjutavate programmide ja algatustega. Arvatakse, et meetmekaval ei ole olulist negatiivset mõju, kuigi teatud meetmete rakendamine võib suurendada ametnike töökoormust. Hinnatud mõjudega seondub ebakindlus ja tegelikud mõjud olenevad sellest, milliseks meetmed lõpuks kujunevad ja mis määral neid ellu viiakse. Kava meetmed on kavandatud mere praeguse seisundi kohaselt. Tuleviku probleemide arvestamist ja selle kaudu kestlikkuse edendamist tuleks edaspidi varasemast põhjalikumalt analüüsida. Meetmekava valmistas ette laiapõhjaline merekaitse meetmekava töörühm. Meetmekava ettevalmistamisel osales töörühmas ka sidusrühmade esindajaid ELY-keskuste vee- ja merekaitse koostöörühmadest. Ettevalmistamise koordineerimine ja koostöö muude Läänemere riikide, eriti ELi kuuluvate naaberriikidega toimus Läänemere kaitsekomisjonis (HELCOM) ning kahepoolselt. Meetmekava ärakuulamine toimub 01.02.–14.05.2021 ja see esitatakse valitsusele kinnitamiseks merekaitsekava ühe osana 2021. aasta detsembris. Meetmekava puudutab kõiki Soome merealasid rannajoonest kuni majandusvööndi välispiirini. Ahvenamaa maakonnavalitsus valmistab ette oma mereala meetmekava. Ahvenamaa ja Mandri-Soome meetmekavad sobitatakse omavahel. Kava viiakse ellu ajavahemikus 01.01.2022–31.12.2027. Merekaitse meetmekava meetmed 2022–2027 Toitainekoormuse ja eutrofeerumise vähendamine 1 Toidutootmise ja -tarbimise mõju vähendamine vesikonnale (TPO2022-REHEV1) 2 Kestliku kalapüügi ja kodumaise loodusliku kala kasutamise suurendamine (TPO2022-REHEV2) 3 Sõnniku toitainete taaskasutuse edendamine osana biogaasi tootmisest (TPO2022-REHEV3) 4 Puhastusjaamade setetest valmistatud toodete säästlik kasutamine haljastamisel (TPO2022- REHEV4) 5 Saarestiku ja rannikualade eritaimekasvatuse ja karusnahatootmise hajakoormuse vähendamine (TPO2022-REHEV5) 6 Astelpaju tähtsus valgala toitainesaaste vähendajana, katseprojekt ja mõjude uurimine (TPO2022- REHEV6) 7 Uuring kaubalaevadel tekkiva reovee koguse ja Läänemerele tekitatava toitainekoormuse kohta (TPO2022-REHEV7) 8 Uuring laevadel tekkiva hallvee koguse ja Läänemerele tekitatava toitainekoormuse kohta (TPO2022- REHEV8) 9 Uuring laevadel tekkivate toidujäätmete koguse ja Läänemerele tekitatava toitainekoormuse kohta (TPO2022-REHEV9) 10 Läänemere lämmastikoksiidide heite piiramisala (NECA) tõhus rakendamine ja järelevalve (TPO2022- REHEV10) 11 Väetisevedude toitainesaaste vähendamine sadamates (TPO2022-REHEV11) 12 Mere ja merepõhja sisemisi toitainevarusid vähendavad ja toitainete sidumist suurendavad meetmed (TPO2022-REHEV12) 13 Surnud niitvetikate ja vesikasvude biomassi eemaldamine merest (TPO2022-REHEV13) 14 Merd koormava tegevuse vesikonnale avaldatava mõju hindamise parandamine (TPO2022- REHEV14) Ohtlike ja kahjulike ainete koormuse vähendamine 15 Paatide mürkvärvide regulatsioon ja käitlemine (TPO2022-HAITALLISET1) 16 Väävlipesurite pesuvee heitmete mõju uurimine ja rahvusvahelise regulatsiooni arendamine pesuvee heitmetele (TPO2022-HAITALLISET2) Mereliste taastuvate loodusvarade kestlik kasutamine ja kaitse 17 Ranniku kalaliikide hea seisundi ja säästliku kalastusmahu määratlemine (TPO2022-KALAT1) 18 Harjuse kaitse (TPO2022-KALAT2) 19 Ranniku kalaliike puudutavate kalamajanduslike taastusmeetmete edendamine (TPO2022-KALAT3) 20 Angerjapopulatsiooni suurendamiseks võetavad meetmed (TPO2022-KALAT4) Kahjulike võõrliikide tõrjumine - Uusi meetmeid ei esitata. Mereprahi vähendamine 21 Jäätmete piirkondlike kogumispunktide arendamine ja ebaseaduslike prügilate vähendamine (TPO2022-ROSKAT1) 22 Mahajäetud klaaskiudpaatide jäätmehoolduse kiirendamine (TPO2022-ROSKAT2) 23 Avalike puhkamiseks kasutatavate rannapiirkondade risustamise vähendamine harimise ja sobivate jäätmekonteinerite abil (TPO2022-ROSKAT3) 24 Paadisadamate ja paadisõiduga seotud reovee käitlemisega arendamine (TPO2022-ROSKAT4) 25 Kunstmurust tekkiva mikroplastikoormuse vähendamine (TPO2022-ROSKAT5) 26 Maanteeliikluse mikroprahikoormuse vähendamine (TPO2022-ROSKAT6) 27 Põllumajandusest tuleneva plastikoormuse vähendamine (TPO2022-ROSKAT7) 28 Meresõidust tuleneva risustamise vähendamine (TPO2022-ROSKAT8) 29 Sademevee ja reovee kahjulike ainete, toitainete ning prahi- ja mikroprahikoormuse vähendamine (TPO2022-ROSKAT9) 30 Plastpelletite heitmekogused ja allikad Läänemerel (TPO2022-ROSKAT10) 31 Lume kaadamine merre (TPO2022-ROSKAT11) Veealuse müra vähendamine 32 Veealuse müra piirkondlik ja/või ajaline piiramine (TPO2022-MELU1) 33 Mereehitamise ja muu tegevusega seotud veealuse müra vähendamine (TPO2022-MELU2) 34 Kommertsmereliikluses tekkiva veealuse müra vähendamine (rahvusvaheline) (TPO2022-MELU3) 35 Paadisõidust tekkiva veealuse müra vähendamine (teavituskampaania) (TPO2022-MELU3) Merepõhja puutumatuse ja elukeskkonna seisundi parandamine 36 Merepõhja oluliste biotüüpide ja elukeskkonna kaitsmine (TPO2022-POHJA1) 37 Pika meriheina ja mändvetikate taastamine (TPO2022-POHJA2) 38 Pilliroo eemaldamine mitmekesisuse suurendamiseks (TPO2022-POHJA3) 39 Paadisõidust tuleneva merepõhja häirimise vähendamine (TPO2022-POHJA4) 40 Väiksemate süvendamiste planeerimine ja juhtimise tõhustamine (TPO2022-POHJA5) 41 Süvendamiste ja liivaeemaldamise kaeve- ja imemismeetodite parimad keskkonnatehnikad (TPO2022-POHJA6) 42 Tolmliivatõkked süvenduste ja ladestamiskohtade ümber (TPO2022-POHJA7) 43 Kommertsmereliiklusest tuleneva füüsilise häirimise vähendamine (TPO2022-POHJA8) Hüdrograafilistest nuutustest tulenevate häirete tõkestamine - Uusi meetmeid ei esitata. Piirkonnapõhised loodus- ja keskkonnakaitse, ennistamise ning merepiirkonna planeerimise meetmed 44 Kaitsealade võrgustiku laiendamine merelooduse mitmekesisuse tagamiseks (TPO2022-LUONTO1) 45 Mereliste kaitsealade kaitse tõhususe parandamine (TPO2022-LUONTO2) 46 Uuring merekeskkonnaga seonduvate õigusaktide toimivuse ja tõhususe kohta merelooduse kaitsel (TPO2022-LUONTO3) 47 Merelooduse ennistamise ja parandamise meetmed (TPO2022-LUONTO4) 48 Ohustatud mereliikide ja biotüüpide meetmekavad (TPO2022-LUONTO5) 49 Läänemere viigerhülge lõunapoolsete populatsioonidega seotud kaitsemeetmete koostamine ja elluviimine (TPO2022-LUONTO6) 50 Avamere madalike linnustiku uuring (TPO2022-LUONTO7) 51 Sise- ja vahesaarestiku linnustikuseire arendamine (TPO2022-LUONTO8) 52 Võõrkiskjate sihipärane püüdmine rannikualadel (TPO2022-LUONTO9) 53 Merealade kavade täpsustamise ja teabevajaduse uurimine (TPO2022-LUONTO10) 54 Merealade kavade mõjuvuse hindamis- ja järelevalvekava (TPO2022-LUONTO11) 55 Rannikustrateegia uuendamine (TPO2022-LUONTO12) Merekeskkonna seisundiga seotud riskide juhtimine 56 Õli- ja kemikaalitõrje valmiduste tugevdamine (TPO2022-RISKI1) 57 Õli- ja kemikaalikahjude ökoloogilised juhendid, keskkonnateabe kasutamine ning riskiobjektide arvestamine tõrjemeetmete prognoosimisel (TPO2022-RISKI2) 58 Uute õliliikide kogumisvõime tagamine ja teadlikkus veetavatest kemikaalidest (TPO2022-RISKI3) 59 Avamerel, rannikul ja randades toimuva õli- ja kemikaalikahjude tõrje tõhustamine (TPO2022-RISKI4) 60 Jäätmeseaduse uuendamine õli- ja kemikaaliõnnetuste jäätmekäitluse osas (TPO2022-RISKI5) 61 Laevade kemikaalikahjude tõrje tegevusmudeli uuendamine HELCOMile vastavaks (TPO2022- RISKI6) 62 Probleemsete laevavrakkide seisundi hindamine ja nende renoveerimine (TPO2022-RISKI7) 63 Laevadelt tekkiva saaste tuvastamiseks kasutatavate seirelennukite uuendamine (TPO2022-RISKI8) 64 Valgalapõhiste looduslike lahenduste kasutuselevõtt üleujutustest tulenevate kahjude vähendamiseks (TPO2022-RISKI9) Merekaitse meetmekavaga seonduv kommunikatsioon ja nõustamine 65 Merekaitse eesmärkide tõhustatud teavitamine (TPO2022-VIESTI1) ÜLDIST 1.1 Sissejuhatus Käesolev ärakuulamisdokument on Soome merekaitsekava meetmekava eelnõu aastateks 2022–2027 ja see on osa Soome 2022.–2027. aasta merekaitsekava uuendusest. Meetmekava koostatakse merekeskkonna seisundi parandamiseks ja sellega seotud survetegurite vähendamiseks. Eesmärk oli saavutada merekeskkonna hea seisund 2020. aasta lõpuks või hea seisundi hoidmine, kui hea seisund on juba saavutatud. Eesmärki ei ole siiski kõigis osades 2020. aasta lõpuks saavutatud, mistõttu töö merekeskkonna hea seisundi saavutamiseks jätkub. Meetmekava koosneb 65-st kulutõhususe analüüsi kaudu valitud merekaitse meetmest. Kava hõlmab praegustele meetmete kõrval (ehk muu kui merekaitse õigusaktide alusel otsustatud) ka meetmete piisavuse hinnangut ning ettepanekuid praeguste meetmete rakendamise tõhustamiseks ja täiendamiseks. Meetmekava on koostatud veekaitse ja merekaitse korraldamise seaduse (1299/2004) põhjal. Meetmekava on üks osa ELi merekeskkonnapoliitikat puudutava Euroopa Parlamendi ja nõukogu direktiivi 2008/56/EÜ (merestrateegia raamdirektiiv) merekaitse planeerimisest. Soome merekaitsekava uuendatakse kolmes etapis kuue aasta vältel. Kava esimest osa „Soome merekeskkonna seisund 2018“ uuendati aastal 2018 ja seirekava aastal 2020. Uuendatav meetmekava on merekaitsekava kolmas osa. Meetmekava uuendamise lähtekohaks on merekaitse esimese planeerimisperioodi meetmekava ja teise planeerimisperioodi esimene osa ehk aruanne „Soome merekeskkonna seisund 2018“, mis käsitleb täpsustatud hinnangut mere seisundi kohta aastatel 2011–2016. Olukorra aruanne sisaldab ka hinnangut merekeskkonnaga seotud survetegurite kohta, täpsustatud määratlusi merekeskkonna hea seisundi kohta ning uuendatud üldisi eesmärke ja indikaatoreid, mille abil eesmärkide saavutamist jälgitakse. Soome merekaitsekava teine osa ehk järelevalvekava annab omakorda teavet merekeskkonna seisundist ja sellega seotud inimtegevuse survest ning selle abil saab ka hinnata meetmekava elluviimist ja mõju. Meetmekava ärakuulamine toimub ajavahemikus 01.02.–03.05.2021. Ärakuulamine lõppeb samal ajal veekaitsekava planeerimise ja üleujutusriskide juhtimise kavandamise ärakuulamistega. Ärakuulamine annab kõigile Läänemere tulevikust huvitatud pooltele võimaluse esitada meetmekava eelnõu kohta arvamust. Ärakuulamise käigus saadud seisukohti ja tagasisidet võetakse sobivas osas arvesse meetmekava viimistlemisel. Ülevaadatud merekaitsekava antakse tervikuna valitsusele kinnitamiseks 2021. aasta lõpus ning kava hakatakse täitma 2022. aasta alguses. 1.2 Soome merekaitseala Soome merekaitseala ulatub rannajoonest majandusvööndi välispiirini (joonis 1). Meetmekava hõlmab kogu nimetatud piirkonda, välja arvatud Ahvenamaa maakonna mereala. Ahvenamaa maakonnavalitsus koostab oma meetmekava. Soome merekaitseala jaguneb kuueks Läänemere piirkonnaks, milleks on Perämeri, Merenkurkku, Selkämeri, Ahvenameri, Läänemere põhjaosa ja Soome laht. Basseinide jaotus järgib Läänemere riikide vahel Läänemere kaitsekomisjoni (HELCOM) kokku lepitud basseinide jaotust. Mereala jagatakse edasi rannikualaks ja avamerealaks. Rannikuveed hõlmavad ala, mis ulatub rannajoonest sellise jooneni, mille iga punkt asub ühe meremiili kaugusel mere poole lähimast põhijoone punktist ehk keskvees veest kõrgemale jäävast maapinnast. Avamereala ulatub rannikuvee välispiirist majandusvööndi välispiirini. Rannikuveed jagunevad viieks veekaitsealaks. Joonis 1. Soome merekaitseala ja selle jagunemine kuueks Läänemere basseiniks ning valgala jagunemine veekaitsealadeks. (Allikad: HELCOMi rannajoone materjalid ja SYKE muud materjalid.) Vesienhoitoalueet Veekaitsealad Suomen merialue Soome mereala Ahvenanmaa Ahvenamaa HELCOM-allasjako HELCOMi basseinide jaotus Tornionjoen kansainvälisen vesienhoitoalueen Tornijoki rahvusvahelise veekaitseala Soome osa Suomen osuus Kemijoen vesienhoitoalue Kemijoki veekaitseala Perämeri Perämeri Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue Oulujoki-Iijoki veekaitseala Merenkurkku Merenkurkku Selkämeri Selkämeri Vuoksen vesienhoitoalue Vuoksi veekaitseala Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren Kokemäenjoki-Saaristomere-Selkämere vesienhoitoalue veekaitseala Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue Kymijoki-Suomenlahti veekaitseala Ahvenanmeri Ahvenameri  Saaristomeri Saaristomeri Suomenlahti Soome laht Pohjoinen Itämeri Läänemere põhjaosa 1.3 Meetmekava merekaitse planeerimise osana Merekaitse planeerimise aluseks on veekaitse ja merekaitse korraldamise seadus (1299/2004) ja valitsuse määrus merekaitse korraldamise kohta (980/2011). Nende abil on rakendatud ELi merestrateegia raamdirektiiv ehk Euroopa Parlamendi ja nõukogu direktiiv 2008/56/EÜ, millega kehtestatakse ühenduse merekeskkonnapoliitika tegevusraamistik. Raamdirektiiv ning veekaitse ja merekaitse korraldamise seadus kohustavad koostama merekaitse meetmekava. Merekaitse planeerimine toimub kolmes etapis. 1. Mere hetkeolukorra hindamine, hea seisundi määramine ning keskkonnaeesmärkide ja indikaatorite seadmine. 2. Järelevalvekava koostamine ja täidesaatmine. 3. Meetmekava koostamine ja täidesaatmine. Merekaitse esimesel planeerimisperioodil kiitis valitsus 2012. aasta detsembris heaks merekaitsekava esimese osa (hinnang merekeskkonna seisundile), teise osa (seirekava) kinnitas valitsus 2014. aasta augustis ja kolmanda osa ehk praegu uuendatava meetmekava 2015. aasta detsembris. Planeerimise kolm etappi korduvad iga kuue aasta tagant ja merekaitse teine planeerimisperiood algas aastal 2018 (joonis 2). Siis uuendati merekaitsekava esimest osa ning valmis aruanne „Soome merekeskkonna seisund 2018“. Kava teist osa ehk seirekava uuendati aastal 2020. Praegu ärakuulamisel oleva meetmekava, mis moodustab kava kolmanda osa, uuendus valmib 2021. aastal ning see viiakse ellu aastatel 2022–2027. Joonis 2. Merekaitsekava planeerimise edenemine ja kava kolm osa. Arvio meriympäristön tilasta Merekeskkonna seisundi hinnang Ympäristö – tavoitteet Keskkond – eesmärgid Hyvän tilan määritelmät Hea seisundi määratlused Seurantaohjelma Seirekava Toimenpide - ohjelman Meetmekava MEETMEKAVA LÄHTEKOHT JA EESMÄRK Meetmekava eelnõu lähtekohaks on merekaitse esimese planeerimisperioodi meetmekava, mis kinnitati valitsuse otsusega aastal 2015, ning merekaitse teise planeerimisperioodi seisundi hinnang „Soome merekeskkonna seisund 2018“. Merekeskkonna praegune seisund ja sellega seotud survetegurid Merekeskkonna head seisundit ei ole saavutatud Soome merealadel ega ka mujal Läänemerel. Teatud kriteeriumite ja nende indikaatorite seisund on hea, kuid paljude kriteeriumite seisund on nõrk. Kahe kriteeriumi (risustamine ning energia ja veealune müra) seisundit ei ole veel suudetud hinnata. Suurimaks probleemiks võib pidada liigset toitainekoormust ja sellest tulenevat eutrofeerumist, mis on kogu Läänemere probleem. See ohustab nii loodusliku mitmekesisuse säilimist kui ka toiduvõrgustiku toimimist. Merekeskkonna seisundit halvendavad ka muud survetegurid.1 Merekeskkonna seisundit hinnatakse 11 hea seisundi kriteeriumi abil 1. Seisund liigitatakse kas heaks või halvaks (tabel 1). Iga kriteeriumi jaoks on koostatud hea seisundi määratlused, mille täitumist hinnatakse indikaatorite abil. Indikaatoritele on kas määratud hea seisundi läviväärtused või koostatud sõnaline kirjeldus või arengusuunal põhinev määratlus, mis kirjeldab hea seisundi saavutamist. Osa indikaatoreid on HELCOMi liikmesriikides ühiselt koostatud, osa on riiklikud ja nende suhtes kohaldatakse Euroopa Komisjoni määratletud kriteeriumipõhiseid võrdlusaluseid ja tegevusstandardeid. Seisundi hinnangu mõõtkava varieerub olenevalt kriteeriumist ja indikaatorist. Osa indikaatorite hinnang esitatakse mereala tasandil ja osa puhul rannikuvete tasandil. Seisundi hindamiseks ja indikaatorite jaoks vajalikku teavet kogutakse mereala regulaarse seire kaudu. Värskeim seisundi hinnang puudutab aastaid 2011–2016.Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Tabel 1. Merekeskkonna eri kriteeriumide seisund aastatel 2011–2016 Soome merealadel. näitab head seisundit ja halba seisundit, näitab, et hinnangut ei ole antud, sest hea seisundi määratlemise alused puuduvad või olekut ei saa olemasoleva materjali alusel määrata selgelt heaks või halvaks või on teavet hindamise tegemiseks liiga vähe, mis tähendab, et hinnangut ei ole vaja anda. Osa indikaatorite puhul näitavad kera sektorid hea ja halva seisundi indikaatorite osakaalu. Hallhülge puhul on kasutatud sama seisundi hinnangut kõigil merealadel, sest liik liigub väga laialdaselt. Ahvenama Osa- Lääneme Hea seisundi Osa- a mereala Selkä Merenkur Peräm teguri Soome laht re kriteerium tegur ja Saaristo- meri kku eri alamtegur põhjaosa meri Eutrofeerumi ne PBDE Saastesisaldu Muud ohtlikud s ja selle mõju ained Radio- aktiivsus Saaste toidukalades Risustumine Energia ja veealune müra Hüdrograafilis ed muutused Võõrliigid Kommertspü Koha ügikalad Räim Kilu Tursk Lõhe Ahven Looduslik Laialdas Litoraali mitmekesisus ed elukeskkon merepõ d hja elukeskk Infralitoraali onnad ja elukeskkon merepõ d hja puutuma Tsirkalitoraa tus li elukeskkon d Avamere elukeskkon d Veesam Taimne ba plankton plankton avamerel ikooslus ed Loomne plankton avamerel Kalad Meriforell Siirdesiig Mere- Hallhüljes imetajad Läänemere viigerhüljes Pringel Merelinn Pesitsevad ud merelinnud Talvituvad merelinnud  Toiduvõrgusti kud Üldised keskkonnaeesmärgid Merekaitse üldised keskkonnaeesmärgid on meetmekava uuendamise aluseks. Et meetmete määratlemist lihtsustada, määratakse üldisi keskkonnaeesmärke, mis on mõeldud inimese tegevusest tuleneva keskkonnasurve vähendamiseks ning looduskaitsetegevuseks. Eesmärkide abil saab määrata survetegurite maksimumtaseme, mis võimaldaks saavutada hea seisundi. 2012. aasta merekaitsekava esimeses osas määrati kuus üldist keskkonnaeesmärki, mida 2018. aasta mere seisundi aruande koostamise käigus kohandati ja täpsustati alameesmärkide abil. Uuendatud üldised keskkonnaeesmärgid ja neid täpsustavad alameesmärgid on rühmitatud kaheksa põhiteema alla. Teemad on toitainekoormuse ja eutrofeerumise vähendamine, kahjulike ainete koormuse vähendamine, risustamise vähendamine, kahjulike võõrliikide levimise vähendamine, mereliste loodusvarade säästlik kasutamine, looduskaitse ja taastamise eesmärgid ning merekaitse teabebaasi parandamine. Toitainekoormuse ja eutrofeerumise vähendamine Eesmärk 1. RAV-üldine, fosfori ja lämmastiku koormuspiir muutub madalamaks ja tahke aine koormus väheneb. Eesmärk 2. Alameesmärk RAV1, põllu- ja metsamajanduse ning turbatootmise toitainete, orgaanilise aine ja tahke aine koormus väheneb. Eesmärk 3. Alameesmärk RAV2, vesiviljelusest tulenev toitainekoormus ei ohusta hea seisundi saavutamist või juba saavutatud head seisundit. Eesmärk 4. Alameesmärk RAV3, meresõidust ja veeliiklusest tulenev õhu kaudu leviv lämmastikukoormus väheneb. Eesmärk 5. Alameesmärk RAV4, reoveest tulenev koormus väheneb aastatel 2018–2024. Eesmärk 6. Alameesmärk RAV5, Läänemere sisemiste toitainevarude haldamise võimalused paranevad. Teema eesmärgid on otseselt seotud kriteeriumiga 5 ning kaudselt kriteeriumitega 1, 4 ja 6. Kahjulike ainete koormuse vähendamine Eesmärk 7. Alameesmärk AINE1, elavhõbeda, kaadmiumi ja nikkeli koormus jõgedes ja punktkoormus meres vähenevad. Eesmärk 8. Alameesmärk AINE2, elavhõbeda, kaadmiumi, dioksiinide ja polübroomitud difenüüleetrite õhu kaudu leviv saaste Soome merealadele väheneb. Eesmärk 9. Alameesmärk AINE3, ohtlike prioriteetsete ainete kasutamine lõppeb ja nende kandumine vesikeskkonda väheneb. Eesmärk 10. Alameesmärk AINE4, õli- ja kemikaalikahjude tõrjevõimekus on tagatud. Teema eesmärgid on otseselt seotud kriteeriumitega 8 ja 9. Mereprahi vähendamine Eesmärk 11. Alameesmärk ROSKAT1, jäätmete vastuvõtt on tõhus ja kasutajale mugav kõigis sadamates. Eesmärk 12. Alameesmärk ROSKAT2, suitsukonide hulk Soome urbaansetes randades väheneb märkimisväärselt. Eesmärk 13. Alameesmärk ROSKAT3, reovee puhastusjaamad eemaldavad väga olulise osa reovees olevast mikroplastist. Eesmärk 14. Alameesmärk ROSKAT4, plasti kogus merekeskkonnas väheneb 2015. aasta tasemega võrreldes 30%. Teema eesmärgid on otseselt seotud kriteeriumiga 10. Kahjulike võõrliikide levimine Eesmärk 15. Alameesmärk VOERAS1, laevaliikluse kaudu levivate liikide hulk väheneb. Eesmärk on otseselt seotud kriteeriumiga 2. Merelisi loodusvarasid kasutatakse säästlikult Eesmärk 16. Üldeesmärk, loodusvarade kasutamine on kestlik ega ohusta merekeskkonna hea seisundi saavutamist või hoidmist. Eesmärk 17. Alameesmärk LUVA1, kalapüügi reguleerimise abil tagatakse tähtsamate rannikuliikide kestlik kalapüük ja bioloogiline mitmekesisus ega ohustata hea seisundi saavutamist. Eesmärk 18. Alameesmärk LUVA2, meriforelli vesikonnapõhised taastamis- ja kaitsekavad parandavad meriforelli populatsioonide seisundit. Eesmärk 19. Alameesmärk LUVA3, jahipidamist reguleeritakse säästlikuks hahkade ja aulide seisundi suhtes. Teema eesmärgid on otseselt seotud kriteeriumitega 3 ja 6 ning kaudselt kriteeriumitega 1, 2 ja 4. Looduskaitse ja ennistamine Eesmärk 20. Alameesmärk LUONTO1, merelised kaitsealad hõlmavad vähemalt 10% merealade pindalast ja moodustavad ökoloogiliselt ühtse võrgustiku. Eesmärk 21. Alameesmärk LUONTO2, merelised kaitsealad muutuvad tõhusateks merekaitse kaitsealadeks. Eesmärk 22. Alameesmärk LUONTO3, häiriv või kahjulik liikumine kaitsealadel väheneb. Eesmärk 23. Alameesmärk LUONTO4, vooluveekogude rändetõkked vähenevad ja rändkaladele sobivate kudemiskohtade hulka suurendatakse taastamimeetmete ja keskkonnatingimuste parandamise abil. Eesmärk 24. Alameesmärk LUONTO5, mingi ja kährikkoera arvukus pesitsuslaidudel väheneb. Teema eesmärgid on otseselt seotud kriteeriumiga 1 ning kaudselt kriteeriumitega 3 ja 4. Merekaitse teabebaasi parandamine Eesmärk 25. Alameesmärk TIETO1, Läänemere viigerhülge Soome lahe ja Saaristomere populatsioone puudutav teabebaas on tugev ja toimib kaitsemeetmete alusena. Eesmärk 26. Alameesmärk TIETO2, veealuse müra kahjulik mõju eri liikidele on teada. Eesmärk 27. Alameesmärk TIETO3, Läänemere merekaardistamise komisjoni infokanal Marine Spatial Data Infrastructure (MSDI) sisaldab Soome andmeid, sealhulgas IHO S-100 standardile (International Hydrographic Organization) vastavate merekaartide arendamiseks. Teema eesmärgid on seotud kõigi kriteeriumidega, kuigi siin alameesmärgina esitatud eesmärkidel on mõju vaid üksikutele kriteeriumitele. Merealade planeerimine Eesmärk 28. Üldeesmärk ALUE1, merealade planeerimine aitab kaasa merekeskkonna hea seisundi saavutamisele. Eesmärk võib olla seotud kõigi kriteeriumitega. MEETMEKAVA KOOSTAMINE Rahvusvaheline ja ELi koostöö Koostöö muude Läänemere riikidega oli meetmekava ettevalmistamisel väga tihe. Kahepoolseid kontakte on olnud Eesti ja eriti Rootsiga. Koosolekutel jagati teavet meetmekava edenemise kohta ning arutati võimalusi ühtseks ja ühiseks meetmete koostamiseks ja rakendamiseks. Osalised olid nimetatud riikide vastutavad ametnikud, Eestist ja Soomest osalesid keskkonnaministeeriumi ja Rootsist keskkonnaministeeriumi (Miljödepartementet) ning vee- ja mereameti (Hav och Vattenmyndigheten) esindajad. Kogu Läänemerd hõlmav koordinatsioon ja koostöö toimub Läänemere merekeskkonna kaitse komisjonis HELCOM. Ökosüsteemidel põhineva käsituse elluviimiseks asutatud töörühm HELCOM GEAR vastutab merestrateegia raamdirektiivile vastava Läänemere piirkonna koostöö ja koordineerimise eest. HELCOMi kaudu toimub ka direktiivis nõutav koostöö ELi mittekuuluvate riikidega ehk Läänemere puhul Venemaaga. Meetmekava ettevalmistamist puudutav teabevahetus ja ühtesobitamine toimub HELCOM GEARi töörühmas. Töörühm koostab 2021. aastal HELCOMi ELi liikmesriikide meetmekavade kokkuvõtte. Liikmesriikide meetmekavade ja HELCOMi Läänemere tegevuskava (Baltic Sea Action Plan) uuendamist on ühtlustatud ning näiteks meetmete piisavust on hinnatud samal moel HELCOMis ja Soomes. ELi tasandil koordineerib merestrateegia raamdirektiivi täitmist ning meetmekavade koostamist merestrateegia koordinatsioonigrupp (Marine Strategy Coordination Group, MSCG). Koordinatsioonigrupis ja selle alla kuuluvas POMESA töörühmas (Program of measures, economic and social assessment) uuendati meetmekava puudutavat soovitust2, mille MSCG kinnitas oma koosolekul 2020. aasta juunis. KESKKONNAARUANNE: keskkonnamõju hindamine Veekaitse ja merekaitse planeerimise korraldamise seaduses ning ametiasutuste kavade ja programmide keskkonnamõju hindamise seaduses (nn SOVA-seadus) eeldatakse, et ühe osana merekaitsekava meetmekava ettevalmistamisest ning enne kava kinnitamist hinnatakse kava ja selles käsitletavate variantide elluviimise tõenäoliselt olulisi keskkonnamõjusid ning koostatakse keskkonnaaruanne. Selles peatükis esitataksegi meetmekava puudutav keskkonnaaruanne, mis sisaldab andmeid vaadeldud variantide kohta ja hinnangut nende keskkonnamõjule. SOVA-seaduses esitatud keskkonnamõju määratlus on laiaulatuslik. See hõlmab nii otseseid kui ka kaudseid, positiivseid ja negatiivseid mõjusid inimeste tervisele, elutingimustele ja heaolule, pinnasele, veele, õhule, kliimale, taimestikule, organismidele ja looduse mitmekesisusele, ühiskondlikule struktuurilea, tehiskeskkonnale, maastikele, linnapildile, kultuuripärandile ja loodusvarade kasutamisele ning vaadeldakse SOVA-seaduse kohaselt eelnimetatud tegurite omavahelisi mõjusid. Samuti vaadeldakse keskkonnaaruandes kava elluviimise mõju ametiasutuste tegevusele ning tegevusaladele ja tööhõivele. SOVA-seaduses sätestatakse muu hulgas, et keskkonnaaruandes tuleb esitada sellised andmed, mis on vajalikud, võttes arvesse kava sisu, eesmärki ja detailsust. Keskkonnahindamine ja käsitletud variandid Käesolevas keskkonnaaruandes vaadeldakse kava eeldusi tekitada positiivseid keskkonnamõjusid ning tehakse kindlaks mõjuvusega seonduva ebakindluse allikaid. Lisaks käsitletakse kava võimalikke soovitud ja soovimatuid kõrvalmõjusid. Hindamine põhineb meetmekava variantide vaatlemisel, mille puhul võrreldakse kahte kava varianti: Variant 0. Viiakse ellu vaid praegused meetmed (ilma uues meetmekavas esitatud uute meetmete ettepanekuteta) (VE0). Variant 1. Viiakse ellu praegused meetmed, mida on täiendatud käesoleva kava uute meetmetega (VE1). Keskkonnamõju hindamise tegid Soome keskkonnakeskuse mõjuhindamise spetsialistid koostöös meetmeid ette valmistanud spetsialistide ning meetmekava kulude hindamise koostanud spetsialistidega. Keskkonnamõjuhindamine korraldati osana meetmekava ettevalmistamisest. Hindamine põhineb meetmete mõjuteede ja neid puudutavate oletuste vaatlemisel ning kaudse mõju ja ebakindlustegurite tuvastamisel. Hindajad osalesid merekaitse meetmekava töörühma koosolekutel ja said ajakohaselt jälgida meetmekava koostamist. Sellest oli abi protsessi ja terviku mõistmisel. Hindamisel kasutati kirjalikke teabeallikaidVirhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. 3 ning meetmekava ettevalmistanud spetsialistidele sobitatud mõjude hindamise õpikoda. Õpikojas osales 27 meetmekava alamtöörühmade liigetb ning seal käsitleti meetmete võimalikke mõjusid ja mõjude olulisust ning hindamise ebakindlustegureid. Keskkonnaaruande projekt oli väljas ühe osana meetmekava avalikust ärakuulamisest ja seisukohtade esitamise protseduurist. Hindamise ebakindlustegurid ja probleemid Kavas sisalduvate meetmete ettepanekute täpsuses on erinevusi, kuid üldiselt võttes on meetmeid kirjeldatud peamiselt eesmärgipärasel tasemel. Kui konkreetsete tegevuste kirjeldused puuduvad, on mõjusid võimalik hinnata vaid üldisel tasandil ja seega seondub oluliste mõjude tuvastamisega ebakindlustegureid. Teatud meetmete puhul tekitab ebatäpsus probleeme ka selle määramises, kas a Ühiskondliku struktuuri all mõistetakse rahvastiku ja elamise, töökohtade ja tegevusalade, teenuste ja vaba aja piirkondade ning neid ühendavate teede ja tehnovõrkude paigutumist ja nende omavahelist suhet tehiskeskkonnas. b Õpikojas osalenud esindasid järgmisi pooli: ELY-keskused, MTK, SYKE, toiduamet, YM, Soome ulukikeskus, metsaamet, SLL, WWF, ilmateenistus, Traficom, maanteeamet, MMM ja kalamajanduse keskliit tegemist on täiesti uue meetme või osaga juba olemasolevast protsessist. Meetmete ebatäpse kirjelduse tõttu ei ole tihti võimalik öelda, millisel määral meede ELi õigusaktides või rahvusvahelistes lepetes määratud nõudeid ületab. Eri mõjutegurite vahel on erinevus selles, kui suure täpsusega mõjusid hinnata saab. Mõju ametiasutuste tegevusele on ametiasutuste ettevalmistatud kavas suhteliselt selgelt hinnatav, kuid kaudne mõju näiteks mitmekesisusele ja kliimale teostub väga pikkade mõjuahelate kaudu. Pikad mõjuahelad suurendavad hindamise ebakindlust ja seda täheldati ka hindamise õpikojas. Teatud tüüpi meetmetega, nagu uuringud, rahvusvaheliste protsesside mõjutamine ja andmete alusel juhtimine, seonduvad enamasti pikad ja mitmesugused mõjuahelad. Nii näiteks mõjutavad uuringul põhineva meetme puhul uuringu tulemused seda, milliseks meetme tervikeesmärgid vormuvad. Selliste meetmete võimalikud mõjud ning nende tähtsus olenevad seega uuringu tulemustest ja neid ei saa ette täpselt hinnata. Ka eksperimentidel ja katseprojektidel põhinevatel meetmetel, millel iseenesest on väiksem mõju, võib tänu meetodite võimalikule laiemale kasutuselevõtule olla nii märkimisväärne positiivne kui ka negatiivne mõju. SOVA-seaduse kohaselt tuleb hindamisel arvestada ka mõjutegurite omavaheliste suhete kaudu tekkivaid mõjusid. Selle hindamine loeti problemaatiliseks, sest selline mõjuliik ei ole selgelt määratud ja selle hindamise kohta ei ole selgeid juhendeid4. Kuna meetmekava püüab tegelikult luua positiivseid keskkonnamõjusid, sulanduvad soovitud mõjud nii positiivsete kui ka negatiivsete muude keskkonnamõjudega, moodustades vastastikuseid mõjuahelaid. Mõjude omavahelist suhet peetaksegi selle hindamise puhul esindavaks peamiselt mõjuahelat, mille puhul ühe teguri muutus (näiteks toitainete merre sattumise vähenemine) toob kaasa ka paljude muude mõjuvaldkondade positiivseid muutusi (merepõhja hapnikutase, mõju tervisele, liikide elueeldused, elukeskkondade taastumine jne), mis omakorda avaldavad positiivset tagasimõju toitainete tasakaalule. Kuna meetmekava mõjud sünnivad just selliste pikkade omavahel seotud mõjuahelate kaudu, sisaldub see diskussioon eraldi osa asemel alltoodud osades. Meetmekava on valmistatud ette kümnes alamtöörühmas, mis vastavad meetmekavas käsitletud keskkonnasurvele või teemadele. Tegelikeks surveteguriteks võib lugeda toitainekoormuse ja eutrofeerumise, risustamise, ohtlikud ja kahjulikud ained, veealuse müra ning võõrliigid. Hüdrograafiliste muutuste, mereliste loodusvarade ja merepõhja elukeskkondade rühmasid võib aga käsitada objektidena, mis on seotud erinevate surveteguritega. Looduse ja keskkonna kaitse ning merekeskkonna riskide juhtimine esindavad aga selliseid vahendite valikuid, mille abil survetegurite toimimisse saab sekkuda. Ilmselt vähemalt osaliselt sellise käsitlemise eri tasandite tõttu esineb uute meetmete puhul teatud määral kattuvust. Mõjude hindamine põhineb eeldusel, et esitatud meetmed viiakse ellu täies mahus. Merekaitse meetmekava mõjude seisukohast on seega oluline, millisteks praegu üldisemal tasemel esitatud meetmed täpsustatakse ja millisel määral neid kava tegevusperioodil ellu viiakse. 8.2.1 Variant 0: merekeskkonna seisund, kui viiakse ellu vaid praegusi meetmeid, mis sisaldavad veekaitsekavade (2016–2021) meetmeid Aruandes „Soome merekeskkonna seisund 2018“ hinnatakse Soome merekeskkonna seisundit 11 hea seisundi kriteeriumi abil. Aruande kohaselt on teatud kriteeriumite seisund hea, kuid mitme puhul on seisund halb, mistõttu ei ole merekeskkonna hea seisund saavutatud. Merekeskkonna hea seisundi saavutamiseks tuleb vähendada arvukaid seisundit halvendavaid inimtegevusi. Selliste survetegurite hulka kuuluvad muu hulgas toitainete ja kahjulike ainete koormus, elukeskkondi ja liikide seisundit kahjustavad meetmed, nt süvendamine ja süvendamismasside kaadamine, vesiehitamine, kalapüük, kaaspüügiks sattumine ja risustumine ning võib-olla ka veealune müra ning teatud liikide puhul jahipidamine. Kuna praegused meetmed ei ole olnud piisavad, ei ole mere head seisundit võimalik saavutada ilma uute meetmeteta. Merekaitse meetmekava eespool toodud osades on kirjeldatud mere seisundit ning praeguste meetmete piisavust mere hea seisundi saavutamiseks. See kirjeldus moodustab keskkonnamõju hindamise VE0-seisu ja seda on lühidalt survetegurite kaupa kirjeldatud all. Eutrofeerumine Toitainete koormuse vähendamise eesmärgi ja eutrofeerumise hea seisundi saavutamine paistavad variandi VE0 puhul ebatõenäolised. Kuigi näiteks reoveest tekkivat toitainekoormust on märgatavalt vähendatud, on maksimaalsed koormusmäärad ületatud kõigil Soome merealadel. Ilma uute meetmete abita jätkub põllumajandusest, hajaasustusest, metsamajandusest ja lokaalsetest allikatest tulenev eutrofeerumine suurima Soome merealade seisundit halvendava probleemina. Kliimamuutused tekitavad mere toitainekoormuse vähendamise püüdlustele lisaprobleeme. Peamise osa toitainete koormust vähendavatest praegustest meetmetest moodustavad veekaitselised meetmed ning õigusaktid, riiklikud ja rahvusvahelised kokkulepped ning arvukad muud kavad, strateegiad ja soovitused. Ohtlike ja kahjulike ainete seisundi puhul ei ole eelmise meetmekava perioodiga võrreldes olulisi muutusi toimunud. Mere seisund on endiselt halb, sest PBDE-ühendite läviväärtused on ületatud kõikjal Soome merealadel. Paljude muude ühendite sisaldus ei ületa läviväärtust, kuid nende sisaldus on lokaalselt kasvanud. Variandi VE0 rakendamisel mere head seisundit PBDE-ühendite puhul tõenäoliselt ei saavutata. Kahjulikke ja ohtlikke aineid jõuab merekeskkonda paljudest allikatest, näiteks kodumajapidamistest, tööstusest, mereliiklusest ja õhust. Oluline osa kahjulikest ainetest jõuab merre jõgede kaudu ning seetõttu esitataksegi suurem osa meetmetest veekaitse meetmekavas. Pikas perspektiivis on piiratud ainete sisaldus vähenenud, kuid probleemiks on paljude ainete püsivus ökosüsteemis ning piiratud ainete asendamine uute kahjulike ainetega. Praegustest meetmetest on peamised õigusaktides sätestatud võimalused ning rahvusvaheliste lepete täidesaatmise kavad. Mereliste taastuvate loodusvarade kestlikku kasutamist ja kaitset suunavad praegused meetmed koosnevad õigusaktidest, riiklikest strateegiatest, rahvusvahelistest lepetest ning liigipõhistest kaitsekavadest. Kalade ja jahiloomade populatsiooni seisundit mõjutavad inimese seatud ärilise ja vaba aja kasutamise surveteguritele lisaks ka näiteks eutrofeerumine, kahjulikud ained, võõrliigid, vesiehitused ja kõrvalpüügiks sattumine. Ka kliimamuutustel võib tulevikus olla olulisi mõjusid. Paljude liikide seisund on halb. Nende hulka kuuluvad näiteks kaladest meriforell, tursk, lõhe, siirdesiig, harjus ja angerjas, imetajatest pringel ja Läänemere viigri teatud populatsioonid ning lindudest aul, koskel, hahk ja krüüsel. Kuigi teatud populatsiooni osade, nagu Tornijoki siirdelõhe puhul on toimunud positiivne areng, on siiski tõenäoline, et VE0 teostumisel ei ole praegused meetmed hea seisundi saavutamiseks piisavad. Vooluveekogude rändekaladega seotud meetmeid viiakse ellu osana veekaitse meetmekavast. Valitsuse määrusega tähtajaliselt määratud jahipiirangud teatud lindude kohta lõppevad algava meetmekava perioodi vältel ja see ilmselt suurendab jahipidamisest tulenevat survet neile liikidele. Kahjulike võõrliikide tõrjumine Mis puudutab võõrliike, siis loetakse merekeskkonna seisundit põhiosas heaks ja praegused meetmed arvatakse olevat piisavad kahjulike võõrliikide tõrje edendamiseks. Praegused meetmed koosnevad põhiosas seadusandlikest vahenditest ning täpsustatud kavadest ja programmidest. Olukord tervikuna ei ole siiski hea, kui vaadata juba kindlaks kujunenud võõrliikide populatsioonide arengut ning mujal Läänemerel esinevate liikide levimist Soome merealadele. Näiteks teatud juba Soome merealadele levinud võõrliigid ähvardavad tekitada isegi juba ökosüsteemi tasemel muutusiVirhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty.. Uusi meetmeid ei ole esitatud, sest seisundit hinnatakse uute võõrliikide alusel. Risustumise vähendamisel on praegustest meetmetest peamised õigusaktide kaudu toimivad suunavad vahendid. Kuna risustumisele ei ole praeguseks veel hea seisundi indikaatoreid määratud, saab seda valdkonda vaadelda vaid sellest vaatenurgast, kas praegused meetmed on piisavad koormuse vähendamiseks. Variandi VE0 puhul on makroprügi koormuse reguleerimiseks mitu uut õiguslikku vahendit, mille mõju hinnati oluliseks, kuid mikroprügi puhul ei ole koormusallikad probleemi uudsuse tõttu veel päris täpselt teada. Olulisteks üksikuteks mikroplastide saasteallikateks on loetud maanteeliiklust, kunstmuruväljakute kummipuru ning plastitootmise toorainena kasutatud pelleteid. Nende puhul ei ole praegused suunavad meetmed piisavad. Veealune müra mõjutab negatiivselt mereimetajaid, merelinde ja kalasid, segades suhtlemist, suurendades stressi ning halvimal juhul tekitades füüsilisi vigastusi ja isegi surma. Veealusele mürale ei ole samuti hea seisundi indikaatoreid, vaid eesmärgiks on seatud, et inimese tekitatava müra hulk ja selle mõju oleks teada ning selle teabe alusel püütakse piirata müra hulka nii, et see jääks looduslike müraallikate tasemele. Variandi VE0 elluviimise puhul on hinnatud, et praeguste meetmete abil veealusele mürale seatud eesmärke ei saavutata. Mõjuvust vähendavad puudused praeguste meetmete täideviimisel ning ka nende täitmise vabatahtlikkus. Merepõhja puutumatus ja elukeskkondade seisundi parandamine Merepõhja seisundit halvendavad eutrofeerumise kahjulikud mõjud ning paljud ehitamise ja süvendamisega seotud tegevused. Põhja seisundis esineb suuri piirkondlikke kõikumisi. Botnia lahes on seisund hea, kuid Soome lahes ja Läänemere põhjaosa avamere aladel halb. Merepõhja füüsiline hävimine avaldab olulist mõju eriti ranniku lähedal, kus merepõhjal on tähtis mõju looduslikule mitmekesisusele ja ökosüsteemile. Kõige mõjuvamad praegused meetmed on õigusaktides sätestatud vahendid, kuid praegused meetmed hõlmavad ka mitmesuguseid juhendeid, kavasid ja tegevuseeskirju, näiteks süvendamise, ehitamise ja kalakasvatuse juhendid. Variandi VE0 elluviimise korral arvatakse, et merepõhja head seisundit ei saavutata ühegi biotüübi puhul. Seda mõjutab osalt asjaolu, et Soome õigusaktides ei eristata mitmesuguseid merepõhja elukeskkondi piisava täpsusega, mis mõjutab nende alade kasutamise reguleerimist. Hüdrograafilistest muutustest tulenevad häired Arvatakse, et Soome merealal on inimtegevusel Läänemere hüdrograafia seisukohast vaid lokaalne mõju, mistõttu loetakse mere seisundit selle kriteeriumi puhul heaks. Praeguste meetmete olulisema osa moodustavad õigusaktide sätted, eriti ehitamise ja süvendamisega seotud loamenetlused. Praegused meetmed on hinnangute kohaselt piisavad, mistõttu variandi VE0 elluviimise korral saavutatakse hüdrograafiliste muutuste puhul mere hea seisund. Piirkonnapõhine loodus- ja keskkonnakaitse ja ennistamine ning merealade planeerimine Kaitse praegused meetmed hõlmavad suurel hulgal rahvusvahelisi ja riiklikke juhtimisvahendeid, näiteks Soome rannikustrateegia, merealade kavad, mitmesugused õigusaktid ning merepiirkondade töörühma HELCOM- VASAB töö. Variandi VE0 elluviimise korral praeguse olukorra hinnangu alusel head seisundit ei saavutata. Kõige olulisem tegur on eutrofeerumine, kuid ka muu inimtegevus muudab merelooduse eriti just tundlikele liikidele sobimatuks. Soome merealadest kuulub kaitse all 11%. Kaitsealade võrgustiku eesmärk tõstetakse siiski ELi tasemele ning lisaks on leitud, et merelised kaitsealad ei ole paigutatud veealuse looduse seisukohast parimal võimalikul moel5. Soome saarestike linnuliikidest on 2019. aasta vaatluse põhjal ohustatud 39%. Hea seisundi saavutamine eeldab survetegurite vähendamist ja/või kaitsemeetmete märkimisväärset tõhustamist. Merekeskkonna seisundiga seotud riskide juhtimine ei vähenda otseselt survetegureid ega paranda mere seisundit, kuid selle abil ollakse valmis võimalike survetegurite ja mõjude tekkeks ning riske püütakse ennetavalt vältida. Otsest indikaatorit hea seisundi määratlemiseks ei ole, kuid leitakse, et riskide juhtimine on üldiselt piisavalt heal tasemel. Teisest küljest võib ka üksainus õnnetus mere seisundit märgatavalt halvendada, mistõttu on riskide juhtimise arendamine mere hea seisundi seisukohast väga tähtis. Praegused meetmed põhinevad õigusaktidel ning mitmesugustel programmidel ja kavadel. Õlikaitsetasu nõudmine lõpetati 2020. aastalc ja see võib järgmistel aastatel halvendada võimalusi õlitõrjevõimekuse rahastamiseks. 8.2.2 Variant 1: tõenäolised keskkonnamõjud, kui viiakse ellu praegused meetmed, mida on täiendatud käesoleva kava uute meetmetega Meetmekava abil püütakse saavutada merekeskkonna seisundi positiivseid muutusi. Uute meetmete teostamisel võib tekkida nii positiivseid kui ka negatiivseid muid keskkonnamõjusid. Selles osas kirjeldatakse meetmekava keskkonnamõjusid (edaspidi „mõjud“ või „keskkonnamõjud“) eelmises osas kirjeldatud mõjukategooriate alusel, arvestades nii soovitavaid kui ka muid mõjusid, keskendudes ennekõike võimalikele olulistele mõjudele. Üldiselt võttes võib öelda, et ühelgi esitatud meetmel üksinda olulist mõju ei ole. Laiem mõju tekib meetmete vahel ilmnevast koosmõjust ja seda eeldusel, et need viiakse ellu täies mahus. Eelduseks on ka see, et praeguste meetmete rakendamibe jätkub ning et ei toimu olulisi muudatusi tegevuskeskkonnas, nt õigusaktides, mereehitused, keskkonnaoludes ega inimeste käitumises. Tuleb ka arvestada, et meetmekava on peamiselt ametiasutuste ühistööna sündinud kava ja sisaldab peamiselt ametnike tööna rakendatavaid meetmeid. Meetmekavast väljapoole jääb seega suur hulk mitmesuguseid ettevõtete, teadusasutuste, sihtasutuste, organisatsioonide ja kodanike poolt rakendatavaid meetmeid Läänemere heaks. Mõju tervisele, elutingimustele ja heaolule Meetmekava teostamisel on põhiosas positiivsed, kaudsed mõjud inimeste tervisele, elutingimustele ja heaolule. Esitatud ettepanekutest ei ole ühegi puhul näha eraldi võttes olulist mõju, kuid laiem mõju tekib meetmete vahelise koosmõju kaudu. Meetmed, mis on suunatud eutrofeerumise ja risustamise vähendamisele, mõjutavad positiivselt heaolu ja tervist muuhulgas mürgiste vetikate vohamise vähenemise ja randade puhtamaks muutumise kaudu, kui võimalused kasutada merd puhkamiseks paranevad. Sisemaal rakendatavad meetmed omavad positiivset mõju ka neis piirkondades. Meetmed, mille abil püütakse vähendada kahjulike ainete jõudmist merre või vähendada õli- ja kemikaaliõnnetuste ohtu, mõjuvad positiivselt inimeste tervisele. Kahjulike ainete vähenemine võimaldab ka Läänemere kala rohkem toiduks c Õlikaitsefondi seaduse § 8 kohane õlikaitsetasu nõudmine lõpetatakse, kui fondi kapital on kasvanud üle 10 miljoni euro. Tasu nõudmist alustatakse uuesti, kui fondi kapital on langenud alla 5 miljoni euro. tarvitada. Meetmed, mille abil püütakse suurendada Läänemere kala tarvitamist toiduks, võivad anda kaudset kasu tervisele kalasöömise suurenemise kaudu eeldusel, et kahjulike ainete sisaldus kalades väheneb neil juhtudel, kus piirväärtused on ületatud, ning et ka muude kahjulike ainete osas ei tõuse sisaldus üle piirväärtuse. Ka risustamise vähenemisel hinnatakse olevat positiivne mõju tervisele, kui mikroplasti hulk toiduahelas väheneb. Kokkuvõtvalt öeldes on mere paranenud seisundil positiivne mõju heaolule ja eluolule ja sellest tuleneb ka kaudseid positiivseid tervisemõjusid. Teaud kaitsemeetmete rakendamine ja laevasõidu kiiruspiirangud võivad piirata puhkekasutust teatud ajaliste ja lokaalsete kasutuspiirangute kaudu, mis avaldavad heaolule negatiivset mõju. Teisest küljest võib nimetatud piiranguid vaadelda heaolu parandavatena, näiteks müra ja lainetuse vähenemise näol. Kaitsealade asutamine võib aidata kaasa võrdsuspõhimõtte tagamisele, sest sellisel moel saab tagada kõigile kodanikele võrdsed õigused alade puhkekasutamiseks. Laevasõidu kiiruspiirangutel võib olla ka meresõidu ohutust parandav mõju. Mõjud pinnasele/merepõhjale Üldjuhul on meetmekava mõjud pinnasele ja merepõhjale kaudsed ühismõjud. Mõju avaldavad ennekõike meetmed, mille abil püütakse vähendada kahjulike ainete jõudmist merekeskkonda, nt paadipõhja mürkvärvide rangema reguleerimise ning õli- ja kemikaaliõnnetuste riski juhtimise teel. Lokaalselt võivad suuremat mõju omada ka taastamismeetmed, kuid seda mõju ei saa meetmete katselise olemuse tõttu pidada väga suureks. Olulisem mõju tekib juhul, kui katseprojekte tehakse laiemas ulatuses. Meetmed, mis vähendavad toitainete jõudmist merre, mõjuvad pikemas perspektiivis ja kaudselt ka merepõhja seisundile, kui sealne hapnikutase paraneb. Ka risustamist vältivad meetmed vähendavad põhja katva prahi hulka ning parandavad sellega põhja seisundit. Esitatud meetmetel ei arvata olevat pinnasele või merepõhjale negatiivset mõju, kuid taastamismeetmete katsed (nt võimalik alumiiniumi ladestamine merepõhja) võib sõltuvalt valitud tehnoloogiast tuleneda ka lokaalseid negatiivseid mõjusid. Mõju veele Ennekõike just eutrofeerumist vähendavatel meetmetel arvatakse olevat positiivne koosmõju mereveele ja ka siseveekogude veele selles osas, kui meetmeid rakendatakse sisemaal. Mõjud on üldreeglina positiivsed, kuid suhteliselt vähesed. Olulist positiivset mõju veele võivad avaldada põllumajanduse toitainesaastet vähendavad meetmed, näiteks seoses sõnniku edasise töötlemisega. Ka mikroplasti koguse vähenemine pinnasevees võib mõjuda positiivselt vee kvaliteedile vooluveekogudes ja rannikuvees. Ajutist negatiivset mõju väib teatud taastamismeetmetest tuleneda vee hägustumise näol. Teisest küljest võivad nt meetmed, millega piiratakse veeliikluse kiirust, vähendada vee hägusust ja sellega parandada vee seisundit. Õli- ja kemikaaliõnnetuste riske vähendavatel meetmetel on veele oluline positiivne ühismõju, aga nagu juba märgitud, tõkestavad need meetmed võimalikke õnnetusi, aga ei vähenda iseenesest praeguseid kahjusid. Mõnede meetmete abil püütakse pikemas perspektiivis parandada vee seisundit. Need hõlmavad kommertslaevaliikluse mitmesuguste reovetega seotud uurimisprojekte, mille tulemuste abil püütakse mõjutada saastepiiranguid rahvusvaheliste protsesside kaudu. Lisaks püütakske juhendamise ja jäätmehoolduse arendamise kaudu vähendada paadisõiduga seotud reovete juhtimist merre. Vee kvaliteeti parandavad pikas perspektiivis ja meetmed parimate tehnoloogiate suhtes luba nõudvate merepõhja kaevetööde puhul. Mõju taimestikule, loomastikule ja mitmekesisusele Meetmekavas esitatakse arvukalt meetmeid, mille abil püütakse saavutada positiivset mõju taimestikule, loomastikule ja mitmekesisusele. Peaaegu kõigil meetmekava meetmetel võib olla kaudseid positiivseid mõjusid, kuid mõjuahelad näiteks toitainekoormuse vähenemisest liigi parema seisundi saavutamiseni on pikad, kuigi liigi seisukohast olulised. Liikide kaitsmise ja mitmekesisuse seisukohast võib oluliseks lugeda meetmeid, mille abil laiendatakse kaitsealade võrgustikku, tõhustatakse kaitse taset ning püütakse kaasata olulisi elukeskkondi kaitse alla. Enamus seisundit otseselt parandavad meetmed on lokaalsed ja väiksemakujulised taastamisprojektid ja neid ei saa pidada kogu Soome mereala arvestades märkimisväärseks. Teisest küljest võib lokaalne võõrliikide hävitamine (mink ja kährikkoer) olla ka oluline mõju teatud merelindude populatsioonidele, kui hävitamine on seotud oluliste pesitsussaartega ja ajastatud nii, et jahipidamine ise ei tekita negatiivset mõju. Taastamismeetmetega seoses tuleb arvestada, et meetmed mõjutavad eri liike erisuunaliselt ja võivad põhjustada ka ebasoovitavaid negatiivseid kõrvalmõjusid (nt kui kareniitvetikate eemaldamisel eemaldatakse kogemata ka põisadru, mis on üks Läänemere võtmeliike). Soome merealade seisund võõrliikide osas loetakse heaks ja seepärast ei ole uusi meetmeid võõrliikidest tulenevate riskide vähendamiseks esitatud. Soome mereala juba asustavad võõrliigid võivad siiski endiselt tekitada ökosüsteemides ebasoovitavaid muutusi. Lisaks võib paadipõhja mürkvärvide asendamine põhja pesemisega levitada võõrliike sadamaaladele. Meetmed, mis on suunatud kalade osakaalu suurendamisega toidusedelis, võivad samuti omada kahetisi mõjusid. Toitumisharjumuste muutus võib pikas perspektiivis vähendada karjakasvatust, millel võib sõltuvalt piirkondade tulevasest kasutamisest olla nii positiivseid kui ka negatiivseid mõjusid maapiirkonna looduslikule mitmekesisusele. Kadumaise loodusliku kala püüdmine tasakaalustumine ka vähem kasutust leidvate liikide osas mõjutaks positiivselt merelooduse mitmekesisust. Mitmed meetmed on suunatud teatud liigi populatsioonide tugevdamisele. Väga ohustatuks liigitatud kalade puhul on angeriale ja harjusele ette nähtud eraldi meetmed. Mõlema liigi puhul leitakse, et praegused meetmed ei ole populatsioonide seisundi parandamiseks piisavad. Harjuse osas hõlmab uus meede peamiselt uuringuid, mille puhul piirkondlike kalastuspiirangute vajadust meetme puhul vaid hinnatakse. Angerjat käsitlev meede on seotud riikliku angerjakaitsekava uuendamisega, mis hõlmab olulise osana rändetõkete eemaldamine. Mõju õhule ja kliimale Meetmete rakendamine võib omada väiksemat mõju kliimale, kuid sellega seondub teatud ebakindlustegureid. Rahvusvahelise Mereorganisatsiooni IMO lämmastikoksiidide piiramisala rakendamine ja järelevalve omab olulist positiivset kliimasaastet vähendavat mõju. Põldude lupjamisel tekib kasvuhoonegaaside saastet 6, mistõttu võib laialdane kipsi laotamine omada negatiivset mõju kliimale. Liha asendamine rohkem kala ja taimset toitu sisalduva toidusedeliga vähendab kasvuhoonegaaside heitmeid eeldusel, et liha eksport välismaale samas suureneb. Eriti just mitmesuguste tehniliste lahenduste arendamisel tuleb arvestada võimalikke mõjusid kliimale. Näiteks võib sõnniku töötlemine biogaasiks asendada fossiilseid energiaallikaid ning vähendada vajadust rajada juurde põlde sõnniku laotamiseks, tuues sellega kaasa positiivse mõju kliimale. Mõju ühiskondlikule struktuurile, tehiskeskkonnale, maastikule, linnapildile ja kultuuripärandile Meetmekava ei mõjuta sisemaa ühiskondlikku struktuuri. Väga vähest mõju võivad avaldada mitmesugused rannikupiirkonna taastamismeetmed, mis võivad lokaalselt maastikku muuta. Mitmed esitatud sadamalahendused, näiteks väetiselaadimise tõhustamine ja laevapõhjade pesemine, võivad nõuda sadamaalal lisaehituste tegemist. Teisest küljest mõjutavad nimetatud meetmed ilmselt positiivselt sadamaala puhtust. Meetmekaval ei ole olulist mõju mereehitusele. Alade kasutamise piirangud võivad lokaalselt takistada mereehitust, kaasa arvatud veeteede süvendamine. Teisest küljest võivad laevavrakkide asukoha kaardistamine ning merelinde ja parimaid tehnoloogiaid puudutavad uuringud aidata kaasa mereehituse projektide planeerimisele. Mõju loodusvarade kasutamisele Paljud meetmed arvatakse kaudselt abistavat loodusvarade kasutamist. Sellised on näiteks mitmesugused taastamismeetmed ja võõrkiskjate hävitamised, mille abil saab lokaalselt parandada olukorda kala- ja linnuliikide paljunemispiirkondades ning aidata kaasa populatsioonide positiivsele arengule. Mitmesugused ajalised ja piirkondlikud kaitsepiirangud võivad avaldada ajutist negatiivset mõju, kuid teisest küljest abistavad need meetmed populatsioonide arengut ja liikide tulevast kasutamist. Merekala inimtoiduks kasutamist tõhustav meedeon abiks kalastus- ja tootmisahelate arendamisel ka traditsiooniliselt vähem kasutust leidnud liikide osas. Tuleb meeles pidada, et eelmisel meetmekava perioodil edendati Läänemere toidutootmist, mistõttu tuleb need kaks meedet säästliku kalastussurve saavutamiseks tasakaalustada. Õli- ja kemikaaliõnnetuste riskide juhtimisel on oluline ühismõju loodusvarade kasutamisele, sest õnnetuse korral võivad loodusvarad olla tänu tõhusamale riskide juhtimisele endiselt kasutatavad. Sõnniku toitainete kasutamise ning väetiste laadimise tõhustamise kaudu võib lisaks vähendada uute toorainete kasutamise vajadust. Mõju ametiasutuste tegevusele Meetmekava on ettevalmistatud peamiselt erinevate ametiasutuste koostöös. Ka meetmete teostamine tugineb suurel määral ametiasutuste tööle, mistõttu on meetmete teostamise ametnike tööd suurendav mõju. Teisest küljest ei ole kõigi meetmete osas selgust, mil määral on meetmed jätkuks juba olemas olevatele protsessidele. Nende hulka kuuluvad ennekõike meetmed, mis seonduvad õli- ja kemikaaliõnnetuste riskide juhtimisega. Põhiosa meetmetest põhineb juba olemas oleval ametiasutuste vastutusel ja oskusteabel. Uusi ametiasutuste vastutusalasid lisandub meetmega, mille puhul esitatakse uus vastutav asutus õliga saastunud loomade raviks ning meetmega, mille puhul soovitakse luua valgalapõhiseid veehalduse ekspertrühmi. Ametiasutuste tööd võivad suurendada meetmed, mille kaudu esitatakse uusi piiranguid, koostatakse juhendeid või esitatakse muudatusi õigusaktidele. Need võivad ametiasutuste tööd suurendada nii ühekordselt, nt piirangualade tähistamine, kui ka pikemaajaliselt, nt seonduvad planeeringute ja lubade väljastamise protsessid ning järelevalve ja seirega seotud ülesanded. Ka esitatud uued kavad ja nendega seotud järelevalve suurendavad ametiasutuste tööd, nt teabe esitamise kohustust. Teisest küljest on suurenev teabebaas, näiteks laevavrakkide ja merepõhja väärtuslike elukeskkondade kohaandmete materjalid, ametiasutuste tööle abiks. Võimalikke laialdasemaid tööülesandeid võib tekkida süsteemitasandi meetmetest ning nendega seotud lubade väljastamise ja järelevalve teostamise ülesannetest, eriti seoses sõnniku edasise töötlemise ning loodusliku kala kasutamise tõhustamisega. Mõju tegevusaladele ja tööhõivele Meetmekaval on tegevusaladele ja tööhõivele nii positiivseid kui ka võimalikke negatiivseid mõjusid. Kalapüügipiirangud võivad avaldada ajutist negatiivset mõju, kuid pikemas perspektiivis aitavad piirangud kaasa liikide tulevasele kasutamisele, kui populatsioonid on tugevamad. Meresõidu kiiruspiirangutel võib olla lokaalset negatiivset mõju, kui piirangud on seotud liinivedudega või kui need on sedavõrd suured, et suunavad laevaliikluse Soome vetest väljapoole. Meetme puhul ei võeta seisukohta rahvusvahelise mereliikluse suhtes, sest selle puhul liiguvad laevad üldjuhul mööda olemas olevaid laevateid. Meetme rakendamisel soovitakse siiski vähemalt regulaarsele laevaliiklusele või muule kommertsmereliiklusele negatiivset mõju vältida. Merealade kasutamise piirangud võivad takistada uute laevateede rajamist või rannaalade süvendamist või pinnase võtmist. Süvendamisega seotud mitmesugused nõuded võivad tekitada tööde teostajale vajadust lisainvesteeringuteks. Lokaalsetel taastamismeetmetel võib olla ajutine positiivne mõju tööhõivele. Alakasutatud kalaliikide kasutamise edendamisel võib olla ka olulist positiivset mõju tegevusaladele, kui kala töötlemisastet suurendatakse ja selle kaudu suureneb ka nõudlus kodumaisest merekalast valmistatud toodete järele. Teisest küljest võib sellel olla negatiivset mõju karjakasvatusele, võimalikult ka siseveekogude kalapüügile ning nendega seonduvatele toidutootjatele, mida tuleks samuti arvesse võtta. Ka mitmesugustele tehnilistele lahendustele keskenduvad meetmed, nagu nt mikroplasti merre sattumise vähendamine, paadipõhjade pesemine, väetiste laadimise arendamine ning sõnniku biotöötlemise edendamine võivad innovaatiliste lahenduste kaudu avada uusi ettevõtlusvõimalusi. Kaudselt võivad kõik mere seisundit parandavad meetmed mõjuda ettevõtlusele positiivselt, sest puhas merekeskkond soodustab ilmselt turismisektori tegevust. Variantide võrdlus Kaitsekava perioodil 2016–2021 mere head seisundit ei saavutatud. Merekaitse meetmekava perioodil 2022–2027 viiakse ellu suurel hulgal erinevaid meetmeid, mille eesmärk on mere hea seisundi saavutamine. Hindamise tulemuste põhjal aitab variandi VE1 teostumine omas osas kaasa mere hea seisundi saavutamisele ning annab juurde ka teadmisi, mille abil saab teatud survetegureid mõjutada tulevikus. Meetmed kaitsealade võrgustiku laiendamiseks ning erinevad ajalised ja piirkondlikud piirangud annavad kasu meres elavatele liikidele ning aitavad Soomel liikuda ELi uue biodiversiteedi strateegia eesmärkide suunas. Meetmed on väga olulise mõjuga eeldusel, kui olulisi elukeskkondi õnnestub võtta kaitse alla ja kui kaitsealadele seatakse lisaks ka kalastuspiiranguid. Lisaks esitatakse meetmekavas mõningaid suunatud meetmeid ohustatud liikide populatsioonide tugevdamiseks ja kaitse tõhustamiseks. Kõikide kosklite populatsioonid on viimastel aastatel vähenenud ja mitme populatsiooni puhul on ohustatud tase muutunud halvemaks7. Ebaselgeks jääb, millist mõju avaldavad esitatud meetmed kõnealustele liikidele ja populatsioonide arengule. Ka veel liikumine on tunnistatud ajaliselt ja piirkondlikult oluliseks häirivaks teguriks, eriti nt lindude pesitsusperioodil. Variant VE1 sisaldab teatud meetmeid, mille abil püütakse vähendada mereliiklusest ja paadisõidust tulenevat kahjulikku mõju. Meetmed põhinevad veeliiklusseaduses võimaldatud piirangutel ning osaliselt juhenditel ja teadlikkuse tõstmisel, kuid näiteks lubade kehtestamisest saadavat võimalikku kasu häirimise vähendamisel ei uurita. Jääb ebaselgeks, kas sellest surveteguri vähendamiseks piisab. Kahjulike ainete osas ei ole mere head seisundit saavutatud, kuna broomitud PBDE-ainete sisaldus on ületatud kõigil Soome merealadel. Variandi VE1 teostumise korral jääb olukord tõenäoliselt endiseks, sest nimetatud ained püsivad looduses kaua ja uut meedet ei ole nende eemaldamiseks välja pakutud. Paadipõhja mürkvärvide kasutamise rangem reguleerimine piirab vase- ja tsingisisaldust. Kuna eutrofeerumine on Soome merealadel olulisim mere seisundit halvendav tegur, võib hinnata, et kõik meetmed, mille abil püütakse eutrofeerumist vähendada, aitavad kaasa ka mere hea seisundi saavutamisele. Positiivset mõju avaldavad ennekõike põllumajanduse toitainekoormust vähendavad meetmed, näiteks sõnniku edasine töötlemine ning kaudselt kalapüügi ja kodumaise loodusliku kala kasutamise suurendamine, kui see suunab tarbimist lihatoodetelt kodumaistele kalatoodetele. Arvestada tuleb siiski selle võimalikke kõrvalmõjusid. Pikemas perspektiivis võib ka rahvusvaheliste protsesside mõjutamisel olla olulisi positiivseis mõjusid. Täismahus teostamise korral vähendab variant VE1 nii toitainete uhtumist kui ka mere toitainete varu, kuid mõjud ei arvata toovat kaasa eutrofeerumise koguolukorra muutust, mis tuleneb aastakümneid kestvast taastumisajast. On märkimisväärne, et mere hea seisundi saavutamist mõjutab oluliselt see, kuidas juba praegused muude kui merekaitse õigusaktided põhjal tehtavad otsused ja võetavad kohustused täidetakse ning kuidas erinevaid juhtimisvõimalusi edasi arendatakse. Oluline on ennekõike veekaitsekavade eutrofeerumise ning kahjulike ainete koormusega seotud meetmete täidesaatmine. Valgaladelt tulev toitainekoormus on üks olulisemaid Soome merealasid mõjutavaid survetegureid, kuid millele suunatud meetmed kavandatakse ja teostatakse enamasti veekaitsekava raames. Ka oluline osa kahjulikke aineid jõuab merre valgalade kaudu. Mere- ja veekaitsekavade meetmekavasid tuleks vaadelda tervikuna. Kava sisu ning täidesaatmist ja järelevalvet puudutavad ettepanekud Meetmekava on rajatud põhimõttele, et kui mere seisund teatud kriteeriumi osas on hea, siis uusi meetmeid vaja ei ole, mis tähendab, et meetmekava meetmed kavandatakse vastavalt mere praegusele olukorrale. Merega seondub siiski arvukalt survetegureid, mis kõik võivad mere praegust seisundit muuta. Neist olulisim on ilmselt kliimamuutud ja selle kaudu ka näiteks jääkatte ja soolasisalduse vähenemine, happeliseks muutumine, valgvee lisandumine ning nende mõjud eri liikidele ja nende levikule, ning teisest küljest vajadus suurendada taastuvenergia tootmist merel paiknevate tuulikute abil. Meetmekava peatükis 4 kirjeldatakse tuleviku muutusi, kuid neid ei ole uute meetmete kavandamisel või põhjendamisel esitatud eraldi osana. Kuna mere head seisundit ei ole veel saavutatud, tuleks ka kaaluda meetmeid, mis aitaks kaasa kestlikkuse murrangu saavutamisele. Sellised meetmed seonduks laiemate, süsteemitasandil lahendustega ja võtaks arvesse tulevikus ette tulevaid probleeme. Kuigi mere seisundit ja sellega seonduvaid survetegureid on meetmekavas põhjalikult kirjeldatud ning valitud meetmed on suunatud teada olevatele surveteguritele, ei ole kõikide meetmete puhul selge, miks on valitud just kõnealused meetmed. Põhjalikumad selgitused aitaks mõista valitud meetmete olulisust tervikpildi seisukohast. Meetmekava on sündinud laialdase ja pikaajalise ametnike ja sidusrühmade koostöö tulemusel, ühendades paljude poolte oskusi. Meetmekava on mitmetahuline ja hõlmab laialdaselt erinevate surveteguritega seotud meetmeid. Koostööd oleks siiski võimalik veelgi süvendada, suurendades poolte vahel aktiivsemat suhtlust, misjuhul oleks meetmete kattuvuse korral võimalik parimal võimalikul moel arvestada ning teisest küljest kasutada sünergiast tulenevaid eeliseid, võimaldades kestlikkuse murrangut toetavate meetmete loomist. 8.2.3 Keskkonnaaruande kokkuvõte Aruandes on SOVA-seaduse kohaselt kirjeldatud uue meetmekava täitmisest võimalikult tulenevaid keskkonnamõjusid ning võrreldud variante, kui rakendataks vaid praeguseid meetmeid ning kui rakendatakse praegusi ja uusi meetmeid. Uus meetmekava hõlmab laiaulatuslikult erinevate surveteguritega seotud meetmeid. Kava täiemahuline elluviimine avaldab positiivset mõju nii mere ökoloogilisele seisundile, heaolule ja loodusvarade kasutamisele kui ka majanduselule. Meetmekava elluviimine aitab kaasa mere hea seisundi saavutamisele ning annab juurde teavet, mille abil teatud suundumusi saab tulevikus mõjutada. Mitmete survetegurite puhul jääb mõju mere seisundile siiski võrdlemisi väikeseks, seepärast tuleks meetmekava vaadelda koos teiste mere seisundit mõjutavate programmide ja algatustega. Meetmekaval ei arvata olevat olulisi negatiivseid mõjusid, kuigi teatud meetmete teostamise puhul tuleks võimalikele negatiivsetele mõjudele siiski tähelepanu pöörata. Meetmekava suurendab ka ametiasutuste tööd. Hinnatud d Veekaitse ja merekaitse korraldamise seadus (1299/2004) mõjudega seondub ka teatud ebakindlust ja tegelikud mõjud sõltuvad sellest, milleks meetmed lõpuks kujunevad ja millisel määral neid teostatakse. Kava Veekaitse ja merekaitse korraldamise seadus (1299/2004) meetmed on kavandatud mere praeguse olukorra kohaselt. Tuleviku probleemide arvestamist ja selle kaudu kestlikkuse toetamist tuleks meetmekava ettevalmistamisel edaspidi varasemast põhjalikumalt analüüsida. 8.3 Uute meetmete piiriülesed mõõjud Läänemerd mõjutavad kõik selle valgalal ja Läänemeres endas rakendatavad meetmed. Mõju varieerub aga peaaegu märkamatust ja lokaalsest kuni laialdase ja pikaajalise mõjuni. Kõik meetmed võivad seega potentsiaalselt avaldada mõju ka väljaspool nende otsest kohaldamise kohta. Mõju olulisusega seondub olulise osana mõju levimise mehhanism ja mõju kestus. Vee voolamise ja õhu kaudu ulatuvad mõjud väga laiale alale. Laialdaselt levivate mõjude nagu nt toiteainete ja kahjulike ainete tõrje põhineb rahvusvahelistel kogu Läänemerd ja selle valgala puudutavatel eesmärkidel (nt BSAP), kuid eesmärgid on seatud Läänemere basseinide ja riikide kaupa. HELCOMi BSAP on üks olulisemaid ühisel kokku lepitud eesmärke. See põhineb kõige uuematel uurimisandmetel ja tegeleb lpgu Läänemere seisundi parandamisele suunatud meetmetega. BSAPi eesmärk on eutrofeerumisprobleemist vaba Läänemeri, Läänemere biodiversiteedi hea seisund, kahjulike ainete tõttu kahjustamata ökosüsteem ning keskkonna seisukohast hea mereliiklus. Soome uued meetmed võib samuti paigutada sellesse raamistikku. Uued meetmed on ka kohandatud vastavaks viimastel aastatel esile kerkinud uutele keskkonnaprobleemidele, nt veealune müra ja merepraht. Uutel meetmetel arvatakse olevat laialdane positiivne mõju. Läänemere keskmised voolused on esitatud all toodud joonisel. Juba nende põhjal võib arvata, et pinnakihis levival materjalil on oma liikumisteekond. Vooluskeem on siiski keskmine ja üksiku ala meetmete tegeliku mõjuala uurimine nõuab alati täpsemat modelleerimist. Joonis 31. Läänemere keskmised voolusuunad. Rohelised nooled näitavad pinnavoolu ja punased raske soolase veemassi voolamist Läänemere süvikuid mööda. Kui Riia lahte ja Saaristomerd mitte arvestada, on Läänemeri väga avatud keskkond. Mujal rakendatud meetmed võivad üsna oluliselt mõjutada ka Soome merealade seisundit ja teisest küljest mõjutavad ka Soomes teostatavad meetmed kogu Läänemere seisundit. Lisaks liiguvad Läänemere elusorganismid üsna aktiivselt nii ise kui koos voolustega. Läänemere toitainekoormuse vähendamisele suunatud uued meetmed toetavad kõigi Läänemere riikide püüet Läänemere eutrofeerumist vähendada. Meetmete mõju on suurim rannikuvetes. Läänemere avamere aladele ei ulatu muid otseseid toitainelisandusi kui vaid õhust pärinev lämmastikukoormus ja laevade heitvetest tulenev saaste, mistõttu saab ka Läänemere avamere osa eutrofeerumist tõhusalt vähendada valgalaga seotud meetmete abil. Teistes riikides rakendatavad meetmed on kasuks ka Soomele. Uutel meetmete arvatakse olevat positiivne ühismõju merealade seisundile, kuid mõju on suhteliselt vähene. Põllumajanduse toitainesaaste vähendavad meetmed on siiski potentsiaalselt suure mõjuga ja nende kaudu saadud kogemused on rahvusvahelise eeskujuna väga väärtuslikud. Lisaks on uute meetmete hulka kuuluvad uuringud toitainesaaste allikate väljaselgitamiseks vajalikud olukorras, kus kõik eutrofeerumise vähendamise meetmed on eesmärkide saavutamiseks nõutavad. Neil on oma roll ka rahvusvaheliste soovituste koostamisel. Eriti just eutrofeerumise osas ei saa üksik meede lahendada kogu Läänemerd hõlmavat probleemi, vaid tuleb uurida kõiki tegelikkuses võimalikke meetmete variante. Uute eutrofeerumisega seotud meetmete puhul on vaid kaks suuruselt või mõjualalt lokaalsest tasandist potentsiaalselt laiemad. Merepõhja töötlemine fosforikoormuse vähendamiseks on esitatu kohaselt peamiselt väiksemamahuline katsetamine, kuid kodumaise loodusliku kala kasutamise suurendamise osas on räime toiduks tarvitamise suurendamise kõrval soovitatud ka nt meritindi praegusest tõhusamat püüdmist. Uute kalaliikide panemine olulise püügisurve alla nõuab siiski uuringul põhinevaid teadmisi liigi bioloogia, populatsioonide vastupidavuse ja mõju kohta Läänemere toiduvõrgustikule. See puudutab ka meritinti, kelle populatsioonid on Soome lahes oluliselt vähenenud ning kelle suhtes on populatsiooni hinnangud puudulikud ja püük ei ole reguleeritud. Nimetatud liik on oluline püügikala Soome lahe idaosas. Seepärast eeldabki uurimis- ja teadustöö vastavat meedet nagu ka muude kogu ökosüsteemi puudutavate meetmete rakendamist. Uus meetmekava on eriti suunatud Läänemere biodiversiteedi kaitsele üksikute liikide kaitse ja kaitsealade kavandamise ja loomise osas. Mõlemad on tähtsal kohal kogu Läänemere elurikkuse kadumise vähendamise ja taastamise osas. Soome kaitsemeetmetel on rändekalade, linnustiku ja hüljeste osas tähtsust kogu Läänemere tasandil, sest võtmeliikidel on Läänemere liigivaeses ökosüsteemis oluline roll. Peale selle on ohustatud liikide säilimine Läänemeres eelduseks nende taastumisvõimele endise taseme juurde. Kaitsealade kavandamise ja teostamise kaudu osaletakse kogu Läänemerd hõlmava kaitsealade võrgustiku loomisel, mille tähtsus Läänemere taastumisvõime ja terve ökosüsteemi toimimise puhul on suur. Uute meetmete juures on näha ka merealade planeerimise tähtsus kaitset ja mere kasutamist ühendava tööriistana. Kahjulike ja ohtlike ainete koormuse vähendamine on sõltuvalt aine kadumise ajast ja organismidesse ladestumise efektiivsusest seotud suurte veealadega. Kogu Läänemere kahjulike ja ohtlike ainete koormus on inimtekkeline ja selles on võimalik tõhusate meetmete abil sekkuda. Uut meedet broomitud PBDE-ainete tõrjumiseks ei ole esitatud, kuid paadipõhja mürkvärvide kasutamise rangem reguleerimine piirab vase- ja tsingisisaldust. Uued meetmed hõlmavad hulka õliõnnetuste vältimiseks mõeldud tegevusi. Need on vägagi teretulnud, sest õli on oma loomult kergesti edasi kanduv ja Soome meetmed mõjutavad kogu lähipiirkonna õlikahjude ohtu. Mereliikluse keskkonnamõjude vähendamise ja riskide juhtimise osas on esitatud mitmeid uusi meetmeid. Mereliiklus on üks kõige selgemini riigipiire ületav survetegur, mistõttu on kõigil sellega seotud meetmetel positiivne mõju kogu Läänemere tasandil. HELCOM BSAP sisaldab üldisi Läänemere kaitse eesmärke, kuid kava seesvõivad rõhuasetused uute uuringute andmete põhjal muutuda. Seepärast tõusevad uued avastatud keskkonnaprobleemid esile ka riiklikul tasandil rakendatavate meetmete puhul. Mereprahi osas on Läänemere tasandil probleem pärit peamiselt valgalalt. Seepärast on uute meetmete hulgas mitmeid mereprahi tekke vältimisele suunatud meetmeid. Need on seotud jäätmehoolduse, üldise risustamise vähendamise ning mikroplasti allikatega tegelemisega. Kõik need meetmed vähendavad Läänemere risustamist ning toimivad katseprojektidena rahvusvaheliste soovituste koostamisel. Veealuse müra mõjude kohta on saadud rohkem uurimisandmeid. Uued meetmed sisaldavadki mitmeid veealuse müra piiramisele suunatud tegevusi. Mere kasutamise suurenemine tekitab juurde ka müra, mille mõju võib avalduda negatiivselt näiteks kalade ja mereimetajate käitumises. Seepärast mõjutavad riiklikud meetmed populatsioone, mis liiguvad riigipiire arvestamata. Veealuse müra arvestamine vastab ettevaatuse põhimõttele. Füüsilise häirimise ja merepõhja elukeskkonna hävitamise vähendamisel on lisaks lokaalsele mõjule ka laiemaid kumulatiivseid mõjusid. Uute meetmetega seotud juhised, parimad kasutada olevad tehnoloogiad ja mõjualade piiramine mõjuvad kogu Soome merealal positiivselt liikide kaitsmisele ja kahjulike ainete levimise vähendamisele. Meetmekava uued tegevused parandavad Läänemere kaitset erineval moel. Need moodustavad osa rahvusvaheliste meetmete planeerimisest, võimaldavad testida kõige paremini mõjuvaid tehnikaid ja on täienduseks kõigile praegustele meetmetele. Soome uute meetmete piiriülene mõju põhineb ka nende kaudu esitataval teabel, mida saab kasutada kogu Läänemerd hõlmavate tegevuste kavandamisel. 1 Korpinen, S., Laamanen, M., Suomela, J., Paavilainen, P., Lahtinen, T. ja Ekebom, J. (toim) 2018. Soome merekeskkonna seisund 2018. SYKE väljaanded 4. Soome keskkonnakeskus. 248 lk (In Finnish Korpinen, S. Laamanen, M., Suomela, J., Paavilainen, P., Lahtinen, T. & Ekebom, J. (toim.) 2018. Suomen meriympäristön tila 2018. SYKEn julkaisuja 4. Suomen ympäristökeskus. 248 s.) http://hdl.handle.net/10138/274086 2 European Commission 2020. Programmes of measures and Exceptions under the Marine Strategy Frame- work Directive - Recommendations for implementation and reporting for the updates in the 2nd cycle. DG Environment, Brussels. pp 54 (MSFD Guidance Document 10). 3 Laamanen, M. 2016. Soome merekaitsekava meetmekava 2016–2021. Keskkonnaministeeriumi aruanded 5/2016. Keskkonnaministeerium 200 lk, http://hdl.handle.net/10138/160314 (In Finnish Laamanen, M. 2016. Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelma 2016-2021. Ympäristöministeriön raportteja 5/2016. Ympäristöministeriö. 200 s http://hdl.handle.net/10138/160314) 4 Kemiläinen, M. ja Keinänen, A. 2016. Keskkonnamõju hindamine seaduste ettevalmistamisel: parem õigusaktide ettevalmistamine või juba ettevalitud vahendi pooldamine? Keskkonnapoliitika ja -õiguse aastaraamat. Ida-Soome ülikool, õigusteaduse instituut, lk 175–215 (In Finnish Kemiläinen, M. & Keinänen, A. 2016. Ympäristövaikutusten arviointi lainvalmistelussa: parempaa säädösvalmistelua vai jo ennalta valitun keinon puoltamista? Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja. Itä- Suomen yliopisto, Oikeustieteen laitos. s. 175–215) 5 Virtanen, E. A., Viitasalo, M., Lappalainen, J. ja Moilanen, A. 2018. Evaluation, gap analysis, and potential expansion of the Finnish marine protected area network. Frontiers in Marine Science, 5, 402. https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fmars.2018.00402/full 6 Pipatti, R., Tuhkanen, S., Mälkiä, P., & Pietilä, R. 2000. Põllumajanduse kasvuhoonegaaside heide ning selle vähendamise võimalused ja kuluefektiivsus. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Julkaisuja - Publikationer, No. 841. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2000/J841.pdf (In Finnish Pipatti, R., Tuhkanen, S., Mälkiä, P., & Pietilä, R. 2000. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöt sekä päästöjen vähentämisen mahdollisuudet ja kustannustehokkuus. VTT Technical Research Centre of Finland. VTT Julkaisuja - Publikationer, No. 841. http://www.vtt.fi/inf/pdf/julkaisut/2000/J841.pdf) 7 Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasark-ka, A., Rintala, J., Sirkia, P. & Valkama, J. 2016. Soome lindude ohustatus 2015. http://hdl.handle.net/10138/159435 (In Finnish Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasark-ka, A., Rintala, J., Sirkia, P. & Valkama, J. 2016. Suomen lintujen uhanalaisuus 2015. http://hdl.handle.net/10138/159435)